Silmarillion

Keskustelua Tolkienin teoksista.

Valvoja: Andune

Avatar
Surunmurhaaja
Örkki
Viestit: 10
Liittynyt: Ti Helmi 03, 2004 3:08 pm

Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Surunmurhaaja » To Elo 19, 2004 11:40 pm

Koska tämä on vahvasti Tolkienin tuotantoon painottunut forum (?) luulisin, että täällä monet muutkin ovat lukeneet Silmarillionin. Kirjan viimeistelystähän saamme kiittää Tolkkienin jälkikasvua.

Onko joku muukin löytänyt Silmarillionista yhteyksiä raamattuun? Käsittääkseni siitä löytyy paljon yhtäläisyyttä kalevalaan. Kalevalahan ja myös muinaiset suomalaiset jutut ovat vahvasti vaikuttaneet Tolkienin tuotoksiin. Olisiko täällä mahdollisisti joku Silmarillionin lukenut henkilö, joka myös kalevalan tuntee vähän paremmin kuin minä.?
Vastustan kuvia allekirjoituksissa.

Avatar
joplin
Örkki
Viestit: 165
Liittynyt: Ti Maalis 09, 2004 4:00 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja joplin » Pe Elo 20, 2004 3:42 pm

Mun onkin pitänyt lisätä tää aihe, mutta en oo saanu aikaseksi, kiitos surunmurhaaja!

Silmarillion on aivan upea teos ja vasta sen jälkeen ymmärtää todella kuinka suuren työn Tolkien on tehnyt. Ja myös koko tarinalle tulee syvyyttä kun se saa oikean historian.

Tolkien ihastui Kalevalaan ja luki sitä myös suomeksi. Quenya on saanut vaikkutteita suomenkielestä. Voin etsiä tarkempaa tietoa myöhemmin. Kalevalan henkilöistä voisi mainita tuon Väinämöisen, joka kaukaisesti muistuttaa Gandalfia. On vaikea sanoa onko Tolkien tietoisesti samaistanut hahmot, koska Gandalfin ulkonäkö juontaa juurensa Sveitsiin (?tai Itävaltaan), jossa Tolkien tapasi vanhan sauvaa kantavan miehen. Vai oliko niin, että hän näki kuvan sellaisesta. *huonomuisti*

Jokatapauksessa, myös Kalevalan Sampo voisi viitata Sormukseen. Asia, jota kaikki havittelevat ja joka kuitenkin pohjimmiltaan aiheuttaa pahaa.
Kaikkea ei voi suoraan liittää mihinkään, koska Tolkien luki paljon taruja/myyttejä ja mainitsee tärkeimmiksi inspiraation lähteiksi mm. Beowulfin ja Eddan.

Joku joka on opiskellut enemmän saa kernaasti korjata virheeni :mrgreen:

Silmarillionista hiukan...

Ainulindalë
1.luku kertoo Ardan luomisesta. Kappale tuo mieleen Raamatun luomiskertomuksen.Ilúvatar on jumala,ainur enkeleitä ja Melkor tuomionenkeli tai saatana. Siksi ehkä tarina on niin kiehtova. Yhtäläisyydet ovat helposti huomattavissa.

Sävelaiheet: Oli Ilúvatarin sävelaihe, Melkorin vastasävel ja lopulta sävel joka voitti Melkorin. Tästä sävelaiheesta sai alkunsa Ilúvatarin Lapset mikä on erikoista, koska Ilúvatar loi sen estääkseen Melkorin vallankaappauksen eikä tehnyt sitä muuta ainuria varten. Tuo ennustus maailmanlopusta ja Lapsista sekä ainurista, siis Suuresta Yhteisestä Soitosta on jollain tapaa pelottava. Taas viittaus Raamatun tuomionpäivään tms.

Sitten:

Ulmo=vesi
Manwë=tuuli eli ilma
Aulë=maa
Melkor=tuli

-->Neljä elementtiä.

- ainur näkevät näyn Ardasta ja sitten se häviää. Maininta "...toiset ovat sanoneet, että näky lakkasi ennen Ihmisten Valtakunnan täyttymistä ja Esikoisten haipumista; ja siitä johtuu että vaikka soitto oli kokonainen valar eivät ole silmin nähneet MyöhempiäAikoja eivätkä Maailman loppua..."

kääk pakko mennä...jatkan myöh!
Viimeksi muokannut joplin, Su Elo 22, 2004 12:06 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Clothes make the man. Naked people have little or no influence on society."
Mark Twain.

Avatar
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » La Elo 21, 2004 11:50 pm

Minä rakastan Silmaa.

Kalevalaa en ole kokonaisuudessaan koskaan lukenut, mutta jotain juttuja mitkä on aika selviä on esim. Turin vs. Kullervo - niiden tarinathan on aika samantyylisiä. Kummatkin nai sisarensa jne. Ja laulun merkitys kummassakin on aika suuri - Silmassa Arda luotiin laululla, ja Kalevalassa muuten vaan laulu on voimakasta.. Tolkienin Kirjeistä (mm.) löytyy jotain Suomen kielen vaikutuksesta, ja Kalevalasta - mun mielestä on aika vaikuttavaa, että Tolkien piti siitä niin paljon, että pystyi lukemaan se osin suomeksi, ja perustamaan quenyan suomeen..

Vaikka Taru onkin lempikirjani Tolkienin kirjoista, monet lempihenkilöistäni ja tarinoistani löytyvät silti Silmasta. Minä olen täysin rakastunut Maedhrokseen - voiko ihanampaa ja traagisempaa hahmoa olla?! Minusta on niin ihailtavaa, miten Maedhros yrittää vannomastaan valasta huolimatta toimia oikein, ja kuitenkin, valan takia, kaikki mihin se ryhtyy, epäonnistuu ennemmin tai myöhemmin. Se on niin hyvä haltia, joka ei tosiaan ansaitsisi sellaista kohtaloa.. *huokaus*

Ja Beleg Vahvajousi.. toinen huokaus. Onko parempaa ystävää olemassa?

Ja Turinin tarina on upea. Mutta Maedhrosin lisäksi oma suosikkini on Tuor - ja Keskeneräisten Tarujen Kirjasta saa sopivasti lisää täydennustä Tuorin tarinaan, se paikkaa hyvin aukkoja. Tosi mielenkiintoinen hahmo.
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Angapauriel
Örkki
Viestit: 160
Liittynyt: Ma Kesä 14, 2004 2:37 am
Paikkakunta: Kontu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Angapauriel » Su Elo 22, 2004 10:39 am

Voivoivoi. Täällä vielä yksi, joka on Silman lukenut ja pitänyt siitä.

En osaa verrata Silmaa Kalevalaan, koska kalevalaa ei ole tullut luettua. Tietysti minä perusasiat osaan. Eli Sampo, sitä havittelee kaikki jne jne.

Minusta Silman kirjoitustapa on jotenkin Raamatun tyylinen. Siis samanlaisia sanoja. En osaa nyt selittää *tyhmä*, mutta kai te ymmärsitte?

Minulle Silma ei ole vielä tavallaan avautunut. Kai se pitäisi lukea uudestaan. Alku nimittäin ainakin oli minulle aika hepreaa, mutta tajusin pääidean silti.

Mistä te hyvät viisaat ystäväni olette hankkinut nuo tiedot näiden kirjojen alkuperästä ja itse kirjoittajasta. Minua kiinnostaisi tietää enemmän näiden kirjojen synnystä. Kertokaa nyt tyhmälle. :mrgreen:
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille.

Hyödyllistä latinaa: Bis dat, qui cito dat. - Kadesti antaa se, joka antaa nopeasti.

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » Su Elo 22, 2004 11:07 am

Silmarillion ei tosiaan välttämättä heti eka lukemisella avaudu. Olen sen muutaman kerran lukenut ja vieläkin on paljon epäselvää. Tosin olen tuota käyttänyt "hakuteoksena" silloin kun olen tarvinnut jotakin erityistietoa kuolemattomista maista. (Etten sitten kirjoittele puuta heinää.)

Kirjoitustyyli on vähän Raamatun kielen tyyppistä. Sille syntyi se ja se. Mutta Tolkienhan tunsi hyvin Raamattunsa :wink: Eikä Silmassa ole niin paljon dialogia. Enemmän sellaista kerrontaa ilman henkilöhahmoihin uppoutumista. Samanlaista kieltä löytyy Keskeneräisistä taruista.

Avatar
joplin
Örkki
Viestit: 165
Liittynyt: Ti Maalis 09, 2004 4:00 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja joplin » Su Elo 22, 2004 12:03 pm

Mie suosittelisin lukemaan Tolkienin elämänkerran (Humphrey Carpenter), siitä saa paljon tietoa miten Keski-Maa sai alkunsa ja miten nimet ja kielet on syntyneet. Siellä on pieni maininta Kalevalasta.

Mä olen lukenut Silman kaksi kertaa. Nyt luen kolmatta. Apuna olen käyttänyt karttoja, sanastoa ja tehnyt muistiinpanoja. Nyt koko tarina alkaa vasta hahmottua koknaisuudeksi. Hyvin tuo Tolkien hommansa hoiti :)

Nämä linkit löysin Googlen haulla. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista tietoa, juuri Kalevalaa koskien:

http://gamma.nic.fi/~timbbach/tutkielma.html

http://koti.welho.com/kpontisk/tolkien.html
"Clothes make the man. Naked people have little or no influence on society."
Mark Twain.

Avatar
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » Su Elo 22, 2004 6:27 pm

[quote="Angapauriel"]
Mistä te hyvät viisaat ystäväni olette hankkinut nuo tiedot näiden kirjojen alkuperästä ja itse kirjoittajasta. Minua kiinnostaisi tietää enemmän näiden kirjojen synnystä. ... [quote]

Tuon ~joplin~in mainitseman Tolkienin elämänkerran lisäksi Humphrey Carpenterin The Letters of JRR Tolkien on itsestäni tosi hyödyllinen lähde ajatellen Tolkienin kirjotusprosesseja (sitä ei kyllä tietääkseni ole käännetty suomeksi). Kirjeistä löytyy kyllä enemmän materiaalia Tarun kirjoitukseen kuin Silmaan, mutta se on myös tosi mielenkiintoista.

Minua auttoi ekalla Silman lukukerralla muuten se, kun vieressä oli vihko ja kynä, ja piirtelin siihen sukupuuta samalla kun luin, jotta ne kaikki miljoona ja yksi F-alkuista nimeä pysyisi jotenkin järjestyksessä.. :p Se oikeasti auttoi, minusta sen lukeminen oli helppoa.
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Göran
Örkki
Viestit: 15
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:33 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Göran » Ma Elo 23, 2004 7:24 pm

Surunmurhaaja kirjoitti:Koska tämä on vahvasti Tolkienin tuotantoon painottunut forum (?) luulisin, että täällä monet muutkin ovat lukeneet Silmarillionin. Kirjan viimeistelystähän saamme kiittää Tolkkienin jälkikasvua.

Onko joku muukin löytänyt Silmarillionista yhteyksiä raamattuun?
Tolkien oli uskovainen katolilainen, joten ei ihme, että kirja muistuttaa sitä. Käytetäänhän Raamatussa kivaa vanhaa kieltä, ja siihen aikaan, kun Tolkien tarunsa kirjoitti (monikko), ei puhuttu tätä nykykieltä.
Tässä onkin selitetty jo yhteydet Kalevalaan yms, enkä niitä jaksa toistaa.

Tietoa kertyy teoksista lukemalla nimenomaan selontekoja, joita tässäkin topicissa on. Itse en ole lukenut vielä Tolkienin elämänkertaa, mutta kaikki samat hommat olen tiennyt, kuin mitä on jo sanottu. Netti on hyvä.

Noo, minä en välttämättä sanoisi, että tämä foorumi on painottunut Tolkinin tuotantoon. Lähinnä hänen tuotannostaan lähteneeseen aineistoon.
Kai Tolkienin kirjojenkin huiman suosion huomaa, kun katsoo, että kirjoille pyhitetyssä huoneessa on noin 10 topiccia... Ja aiheet jokseenkin kysymyksiä elokuvien pohjalta.
Perhaps having the courage to find a better path is having the courage to risk making new mistakes.

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » Ke Elo 25, 2004 1:57 pm

Tuo Tolkienin elämäkerta on luettavan hyvä. Ja se avaa tosiaan Silmaa ja Tarua, antaa pikkasen ajattelemista kirjojen taustasta. Pyytäkää vaikka joululahjaksi omaan kirjahyllyyn.

Joskus odotan noiden englanninkielisten kirjojen suomentamista, sillä oma kielitaitoni riittää vain ficcien lukemiseen, jotka sisältävät melko yksipuolista sanastoa.

Avatar
Firithostwen
Puolituinen
Viestit: 303
Liittynyt: Pe Helmi 06, 2004 2:36 pm
Paikkakunta: Rhosgobel

Viesti Kirjoittaja Firithostwen » Ma Elo 30, 2004 5:38 pm

Olen lukenut Silman kerran, mutta aattelin vetäistä sen toisen kerran tässä joskus.
Miun pieneen silmääni pisti kertomus Túrinista. Se muistutti mielestäni aika paljon Kalevalan Kullervoa tai jotakuta-muuta-kun-minä-en-näitä-juttuja-muista-heppua. Molemmilla meni aika huonosti, molemmat makasivat vahingossa oman siskon kanssa ja molemmat heittäytyivät lopuksi miekkaan.
Kuva
Tagista kiitos Arskalle^^

Rhiannon
Örkki
Viestit: 11
Liittynyt: To Kesä 24, 2004 9:43 pm
Paikkakunta: Jihuu-maa

Viesti Kirjoittaja Rhiannon » Su Tammi 23, 2005 10:30 pm

Jep, Silmarillion on tullut luettua. En oikeastaan tiedä, pidänkö siitä vai TSH:sta enemmän. TSH on tietenkin "kokonainen" ja "yhtenäinen" kun taas Silmarillion koostuu monesta tarinasta, jotka kaikki kuuluvat joillain tapaa yhteen. Silmarillion kertoo niin monenmonesta vuodesta, että sitä ei ehkä voikaan verrata TSH:hon. Mielestäni Silmarillion on kerrassaan mestarillinen teos, siinä on jonkinlaista suuruutta, luomisen ja tuomiopäivän tunnelmaa. Kaikki on erittäin traagista, kaunista ja hirveää. Olen ajattelut aika paljon sitä, että Melkorhan oli se KUNNON pahis, ja Sauron vain Melkorin apulainen. Eli oikeastaan se kunnon taistelu käytiin jo Silmarillionissa. Haltiat olivat jotenkin jopa mahtavampia, ja ihmiset selvästi väkevämpiä kuin TSH:ssa.

Silmarillionissa ihanin ja kamalin tarina on Turin Turambar. Se on aivan uskomaton tarina, sellaisenaan se vetää vertoja mille tahansa antiikin tragedialle! Siinä tulee kyllä tippa linssiin, puhumattakaan siitä, mitä Melkor tekee Hurinille (pakottaa tämän katsomaan kaikkea omien silmiensä läpi, tai miten se nyt menikään). Itse asiassa Turin muistuttaa paljon antiikin traagisia hahmoja, kuten esim. Oidipusta (vaikka Turin nai sisarensa, eikä äitinsä).

Kalevalasta en voi sanoa paljonkaan, koska en ole sitä kokonaan lukenut, mutta kuten jo sanottu, Tolkien sai vaikutteita pohjoismaalaisista kertomuksista. Itse asiassa sain juuri tietää, että The Hobbit - kirjassa oleva kääpiöepisodi olisi esiintynyt jo Eddassa. (?!?!?)

Sanotaan nyt vielä, että Silmarillion ei mielestäni ole mitään helppoa luettavaa. Se muistuttaa varsin paljon esim. Njálin satua, jossa puhutaan kaikenlaisista ihmisistä ja heidän nimistään, niin että lukija menee ihan pyörryksiin. Sama juttu Silmarillionissa. Ensin mainitaan ehkä Maedhros jossain luvussa, sitten ei kolmessa luvussa, ja sitten taas...ja pitäisi muistaa kaikki tapahtunut ja että juuri tämä sattuu olemaan Feänorin poika...Hoh hoh. Feänor (noinko se kirjoitetaan?) on muuten myös todella vaikuttava hahmo...No nyt on kyllä parasta lopettaa, muuten lista näistä vaikuttavista hahmoista jatkuu loputtomiin.

Öitä!
"The King's garden is not the world, you foolish squib,' said a big Roman Candle; 'the world is an enourmous place, and it would take you three days to see it throroughly." (Oscar Wilde)

Avatar
oraakkeli
Örkki
Viestit: 95
Liittynyt: To Huhti 21, 2005 8:44 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja oraakkeli » Su Huhti 24, 2005 7:16 pm

Silmarillion on mielestäni ehkä paras Tolkienin kirjoista, mutta se ei ole yhtenäinen kuten T.S.H. Se oli hyvin kaunis. Uskon että joku kirja julistetaan joskus Britannian eepokseksi, ei niinkään Raamatuksi.

Kannattaa muuten lukea se elämänkerta, siitä oli paljon apua. Jotkut saattavat sanoa sitä tylsäksi, mutta ei se minun mielestäni ollut sitä. Se valaisi asiaa kummasti.

Joo, Turinin tarina oli hyvin traaginen. Muistutti kieltämättä myös Kullervoa, mutta kaukaisesti.

Anteeksi, en osaa tässä mielentilassa kirjoittaa yhtään mitään.
Lovely in the leafless time, lovelier in green; loveliest with golden leaves and the sky between.

Avatar
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » Ma Kesä 27, 2005 2:22 pm

Kyllä, minäkin olen lukenut Silman pariin kertaan ja rakastan sitä, ehdottomasti. Se on niin kiehtova. Voisinkin taas lukea sen ^^
Firithostwen kirjoitti: Miun pieneen silmääni pisti kertomus Túrinista. Se muistutti mielestäni aika paljon Kalevalan Kullervoa tai jotakuta-muuta-kun-minä-en-näitä-juttuja-muista-heppua. Molemmilla meni aika huonosti, molemmat makasivat vahingossa oman siskon kanssa ja molemmat heittäytyivät lopuksi miekkaan.
Kyllä, Kullervoa, minusta aika lailla: siskon kanssa makaaminen, sisko hukuttautuu, Kullervo ja Túrin heittäytyvät omaan miekkaansa ja sitä ennen vielä puhuvat miekkansa kanssa - mikä on käsittääkseni aika harvinaista Tolkienin kirjoituksissa.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Ma Kesä 27, 2005 7:09 pm

Túrin-Kullervo juttuun pakko sanoa, että Tolkienhan luki todellakin Kalevalan ihan suomen kielelläkin (hän osasi nimenomaan lukea suomea, mutta ei puhua sitä) ja tavallaan kirjoitti jutun uudestaan nimeämällä vain henkilöt Keski-Maahan sopiviksi. Entinen englannin/ruotsinopettajani (hyvin perehtynyt Sormusten Herraan ja Potteriin) käsitteli tätä eräällä tunnilla, ainoa kiinnostunut koko luokasta olin minä. :mrgreen: Tyhmä luokka.

Jeps, elikkä minäkin olen Silman lukenut. Pitäisi kohta lukaista englanniksi, sain sen joululahjaksi sekä suomen- että englanninkielisenä painoksena. Tällä kertaa taidan käyttää tuota Marnien mainitsemaa sukupuu-kikkaa, jotta pysyn perillä henkilöistä... Kiitos Marnie!
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

abcd
Örkki
Viestit: 48
Liittynyt: Ke Tammi 04, 2006 11:49 pm

Viesti Kirjoittaja abcd » La Tammi 07, 2006 4:15 am

Uh, täytyy myöntää, että pidän Silmarillionista jopa enemmän kuin TSH:sta. Ja nimenomaan englanninkielisenä versiona. Kaunis. Itken aina, kun luen sitä... :(

Mä myös pidin kilometrin pitusia sukupuumuistiinpanoja! Ja taisteluista pidin myös kirjaa, että kuka kaatui missäkin ja milloin. Ne todella auttoi pysymään tarinan mukana. Ei tarvinnut kahlata pariakymmentä edellistä sivua läpi ja repiä pelihousujaan, kun ukko, jonka luuli kuolleen jo sivulla viisi pomppaakin yhtäkkiä esiin sivulla satakolmekymmentäkaksi... (näinkin voi käydä)

Ja samalla kun lukee on tietenkin pakko kuunnella Blind Guardiania! Jossain vaiheessa mun suurin huvini (on halvat huvit, juu) oli yhdistellä biisejä tapahtumiin ja henkilöihin.

Suosikkikohtauksia:
- haltioiden herääminen Cuiviénenin rannoilla
- noldorin napina
- Fëanorin kuolema
- Fingon pelastaa Maedhrosin
- Maeglinin tarina *sniff*
- Halethin lyhyt tarina
- Fingolfinin kuolema *sniff*
- Beren ja Lúthien
- Nirnaeth Arnoediad *sniff*
- Túrin Turambar (varsinkin loppu)
- Gondolinin tuho
- Eärendil + Elwing
- Númenorin tuho
- Elendil + Gil-galad *sniff*

Ja loppu onkin oikeastaan jo TSH.

Vastaa Viestiin