Silmarillion

Keskustelua Tolkienin teoksista.

Valvoja: Andune

Avatar
Linnunhammas
Örkki
Viestit: 39
Liittynyt: Su Loka 24, 2004 6:02 pm

Viesti Kirjoittaja Linnunhammas » Su Tammi 08, 2006 5:24 pm

~Lítill Skuggi~ kirjoitti:Ja samalla kun lukee on tietenkin pakko kuunnella Blind Guardiania!
Kyllä! Nightfall in Middle-Earth on mahtava. :D


Silmarillionhan se Tolkienin "pääteos" on. Ja paras ja laajin ja surullisin.
Itseäni ainakin koskettaa se, kuinka sukupolvi toisensa jälkeen tuhoutuu ja kaikki hieno ja kaunis murenee ennen pitkää. Vaikka kaikki ponnistelevat ja kärsivät hyvien asioiden puolesta, se on loppujen lopuksi turhaa.

Maailma on niin laaja, uskottava ja yksityiskohtainen, että on harmi, ettei Tolkien kirjoittanut sen asukkaista enempää kirjoja. Kaikkiin mielenkiintoisiin hamoihin ei valitettavasti keskitytä tarpeeksi... mutta sitä vartenhan meillä on Loftis. :idea:


Edit. Silmarillionin ja Kalevalan yhtäläisyyksistä. Tulin juuri ajatelleeksi niitä yhtenä iltana, ja listasin muutaman mieleen tulleen. En edes ole itse lukenut Kalevalaa, mutta tunnen juonen suunnilleen.

Fëanor valmistaa kauniit silmarilit, joita kaikki himoitsevat - Seppo Ilmarinen ja sampo.
Thingol käskee Berenin hakemaan silmarilia, vaikka tietää, että reissusta on käytännössä mahdotonta selvitä hengissä - Pohjan akka keksii Lemminkäiselle tehtäviä. (Tosin tätä on käytetty usein muuallakin.)
Kun Beren on saa silmarilin käsiinsä, mies riehaantuu, vaikka Lúthien varoittaa: Morgoth herää - Sammon ryöstössä Lemminkäinen mokaa laulamalla voitonlaulua veneessä, jolloin Pohjolan väki herää ja ryöstää sammon takaisin.
Túrin nai vahingossa oman siskonsa - Kullervo.
Túrin pyytää miekkaa tappamaan itsensä - Kullervo.
Quietly crept in and changed us all

Avatar
Elindar
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Ma Tammi 09, 2006 6:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Elindar » Ma Tammi 09, 2006 7:24 pm

Täälläkin on vielä yksi joka rakastaa Silmaa!

Pidän sitä ehkä jopa parempana kuin itse Tarua. Kuten täällä on jo todettukin, Silma ei ole niin yhtenäinen kuin Taru, mutta silti siitä on mahdollista saada jonkinmoinen kokonaiskuva. Siihen kyllä vaaditaan moonta lukukertaa. (puhuu kokemusken rintaääni).
Muistan, kun luin Silman ensimmäisen kerran, pidin siitä todella paljon mutten ymmärtänyt niistä nimien ja paikkojen paljoudesta tuon taivaallista. :b Nykyään on jo paljon helpompaa. Minua auttoi ihan älyttömästi netistä tulostettu kartta Beleriandista ja kaikista sen valtakunnista.

Silma on älyttömän kaunis kirja. Siinä on monia sydäntäriipaisevan kauniita kohtauksia ja myös tosi jänniäkin tarinoita. Minun lempikohtiani ovat mm. se, missä kerrotaan ensimmäisistä haltioista ja siitä kuinka he asuivat Valinorissa; Beleriandin Sotien taistelut, Tuorin, Túrinin ja Eärendilin tarinat.
On todella sääli, ettei Tolkien saanut tilaisuutta viimeistellä Silmaa loppuun saakka. Olen varma, että se olisi todella erilainen jos Tolkien olisi saanut saattaa työnsä loppuun. Mutta nyt ei auta muu kuin käyttää mielikuvitustaan. :3
~
My heart is [url=htpp://elindar.livejournal.com]broken[/url] and I don't have glue.

abcd
Örkki
Viestit: 48
Liittynyt: Ke Tammi 04, 2006 11:49 pm

Viesti Kirjoittaja abcd » Ti Tammi 10, 2006 3:43 pm

En tiedä onko tästä jo keskusteltu (haulla en ainakaan löytänyt), mutta linkittäkää tänne jos samaa asiaa löytyy.

Elikkäs onko teidän mielestä se Glorfindel, joka taisteli Gondolinin tuhossa Balrogin kanssa kuolemaan saakka ja Glorfi~Glorfindel sama henkilö? Minä luonnollisesti ajattelin, että kaksi eri haltiaa, sama nimi vain, mutta sitten jostain luin, että olisivat yksi ja sama haltia. :shock:

edit. Juu, kyllä ne vissiin on yksi ja sama haltia, otin vähän lisää selvää. Pitää vaan asennoitua uudestaan. :wink:

Avatar
win03die
Örkki
Viestit: 14
Liittynyt: Ke Maalis 01, 2006 1:17 am
Paikkakunta: Gondolin

Viesti Kirjoittaja win03die » To Maalis 02, 2006 5:14 pm

yo, niinkun jo selville saitkin niin Glorfindel on yksi ja sama (:

Silmarillion kuuluu mielilukemisenn, monella kielellä vedetty läpi.

Minulta löytyy lisäksi Ebook-versiona sekä englanniksi että saksaksi että jos joku haluaa koneen välityksellä lukea niin nykäisee hihasta yv:llä :wink:
Vaihtelu virkistää sanoi koivu kun selännettä halasi
:P

26 ja vielä lapsi *rollseyes*

Avatar
Xeleia
Örkki
Viestit: 15
Liittynyt: Su Tammi 01, 2006 9:40 pm
Paikkakunta: Rohan

Viesti Kirjoittaja Xeleia » Su Huhti 30, 2006 7:54 pm

Silma on ihan loistava!
Ensimmäisellä kerralla kun luin sitä ajattelin että se oli todella tylsä, mutta sitten kun parin kuukauden päästä tartuin siihen uudelleen, niin vau. Se kuvailu on kyllä jotakin uskomatonta. Ehdottomasti lempihaltiani Silmassa oli Finrod Felagund, varsinkin hänen ja Sauronin "taistelu" oli todella upea. Sitten minä tykkäsin lukea Hadorin huoneen kohtalosta. Túrin-luku oli niin surullinen. Olisin myös halunnut tietää lisää siitä ajasta kun Tuor ja Idril asuivat Gondolinissa. (Kuulostaako jostain muustakin tuo nimi tosi oudolta?)
Enpä olekkaan vähään aikaan lukenut kyseistä kirjaa, mutta pitäisi varmaan.
´cause I don´t shine if you don´t shine

Avatar
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade » Ke Heinä 12, 2006 9:58 pm

Juuri olen kahlaamassa Silmarillionia läpi, ja täytyy sanoa, että vaikka paikkapaikoin se on täydellisen tylsää, niin olen erittäin vaikuttunut siitä mitä kaikkea tolkien on joutunut keksimään ja kehittelemää sitä tehdessään. Ja mahtavaa että suomea on käytetty haltiakielissä, on tämä sentään niin "eksoottinen" outo maa, että harvat ulkomaalaiset kirjailijat mainitseekaan...

Ja silmarillionin yhteyksistä esim. Raamattuun. Kyllä, niitä on, paljonkin. Juuri tämä Iluvatar(kirjoitettanko noin) on kuin Jumala ja valar enkeleitä(Tämä kyllä taidettiin mainita jo..) Kalevalaan en ole liiemmin tutustunut, mutta nuo teidän muiden kuvaukset ovat vakuutaneet, että samankaltaisuuksia siis on.

Ilman karttoja ja sukupuita yms. liiteitä olisin varmaan hukassa. Siis miten sitä voi pysyä kärryillä siinä että missäspäin nyt liikutaan tai kenen sukulainen tuokin oli ja mitä kautta..
Ison työn tolkien on tehnyt tuon kaiken toteuttaessaan, olen vaikuttunut.
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1084
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » To Heinä 13, 2006 9:28 am

Tykkää Silmasta. Löysin kirjastosta kovakantisen Silmarillionin jossa oli kartta tallella (Minä kun ostin itselleni pokkariversiona.Miksi kovakantiset Silmat ja Hobitit ovat katoava luonnonvara?) En viittiny ottaa itselleni,siinä oli kirjaston leima. Mutta äiti kopioi töissä ja nyt omistan sen kartan. Helpottaa huomattavasti lukemista kun tietää missä milloinki ollaan menossa. Muuten lukeminen turhauttavaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 842
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ma Elo 14, 2006 10:33 pm

Andune, Onnenpekka. Olen yrittänyt metsästää sitä kartallista versiota, mutta on kuin katoava luonnonvara. En ole vielä älynny kirjastoista etsiä... 8)


Muuten. Silmarillion on suosikkini, ja yliveto on Fëanorin tarina. Siis niiden kivien luominen ja noldorin kapina jne.

Silma on kuin katsaus TSH:n historiaan. Ja yhtä hyvä kuin TSH.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Nasty
Örkki
Viestit: 159
Liittynyt: To Huhti 05, 2007 5:24 pm
Paikkakunta: Ruukki

Viesti Kirjoittaja Nasty » Su Huhti 08, 2007 10:00 pm

Ilmoittaudun Silma-faniksi! Se oli uskomaton kirja, melkein yhtä uskomaton, kuin trilogiamme. Silmarillionissa lempihahmoni oli ehkä Fëanor. Ja vaikka silmassa ei niin monella lauseella Galadrielin ja Celebornin rakkaudesta mainittu, se tuntui silti koskettavalta ja suloiselta. Ilúvatar on jumalamme, rukoilkaamme häntä *rukoilee*

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ma Huhti 09, 2007 10:10 am

Silmarillion on kunnioitettava ja hieno kirja!

Vaikka en siitä mitään oikein muistakaan, lukemisesta on jo vuosi aikaa ja häpeäkseni tunnustan lukeneeni teoksen vain kerran, niin muistan, että kirja on todella hieno. Beren ja Lúthien, ihana tarina, siitä pidän eniten.

Pitäisi kai lukea Silma uudelleen? Ja muuten, minäkin haluan sen kartallisen version, itselläni on pokkari jossa ei karttaa ole. Kyllä siellä kirjakaupassa ainakin viimeksi vielä taisi kovakantinen ja kartallinen versio olla, mutta ei tullut ostettua, kun kerran se Silma minulla jo on.... :? Se kartta olisi kyllä hyvä.

Eli hieno kirja on ja luettukin jo... pitää aloittaa se uudestaan kun kesällä on aikaa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Crysta El Roof
Puolituinen
Viestit: 247
Liittynyt: Ma Joulu 11, 2006 5:12 pm
Paikkakunta: laventelinvioletti huone

Viesti Kirjoittaja Crysta El Roof » Ma Huhti 09, 2007 11:13 am

Silmarillion on kyllä erilaisempi kuin TSH. TSH:ssa oli välillä niitä hilpeitä kohtia ja muutenkin sehän on yksi tarina,Silmassa taas on monta tarinaa ja se on sellainen historiankirjamainen,tosin kiinnostava sellainen.

Mutta minulla oli yksi lukemista haittaava tekijä: kartat puuttuivat. Olin ihan hukassa,että joo,missäs se Doriath ja Nargothrond on. Se haittasi kyllä lukemista paljon. Onneksi minä ja pikkuveljeni saimme viime jouluna Tolkienin maailman kartat-kirja,niin seuraavalla lukukerralla on varmasti paremmin perillä siitä,missä nyt seikkaillaan. :wink:

Silmassa oli muutamia loistavia kohtia: Berenin ja Lúthienin taru,Húrinin lasten taru,Númenor-luku ja se ensimmäinen luku,missä Arda luodaan.

Sanoisin,että Silmarillion on maailman kiinnostavin historiankirja. :wink:
Why do I miss someone
I never met, with bated breath I lay
Seawinds brought her to me
A butterfly, mere one-day miracle of life
And all the poetry in the world
Finally makes sense to me


Vuoden Merri -08 \,,/

Avatar
Nasty
Örkki
Viestit: 159
Liittynyt: To Huhti 05, 2007 5:24 pm
Paikkakunta: Ruukki

Viesti Kirjoittaja Nasty » Pe Huhti 13, 2007 4:40 pm

Anteeksi, unohdin mainita Berenin ja Lúthienin tarun. Todella kaunista. Yhdesti kun luin illallalla (okei, yöllä) sai tuo lause minut nauramaan: Mutta Beren nauroi. "Halpaan hintaan myyvät haltiakuninkaan tyttäriään", hän sanoi... Vähän niinkuin puhuttaisiin uusista pesuaineista. Silmarillion on kyllä todellakin ihana kirja ja tulin tänne sitä jo toisen kerran hehkuttamaan ^^ *kumarrus*

Ben eneth
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: To Marras 10, 2005 2:37 pm

Viesti Kirjoittaja Ben eneth » Pe Huhti 20, 2007 5:51 pm

Tämä on hyvä keskustelu, mutta haluaisin kiinnittää huomion siihen, että oikeastaan koko Silmarillion on selvästi ja täydellisen tietoisesti rakennettu länsimaisista myyteistä, johon perinteeseen tosiaan Raamattukin kuuluu. Kun täällä siis mainitaan yksittäisiä ilmiöitä, niin sanoisin, että koko kirjasta ei löydy hirveästi kohtia, joilla ei olisi yhtymäkohtia oikeaan mytologiaan. Valitettavasti en osaa listata ulkomuistista tähän hätään kuin muutaman. (Ja haluan sanoa, että pidän Silmarillionia täysin Tolkienin kädenjälkenä lainauksista huolimatta: tavallista kauniimmat teemat ja surua palvelevat yksityiskohdat takaavat sen.)

edit/ Oletteko esim. huomanneet, että Finwën huoneesta, jos se rajataan noin kolmeenkymmeneen, yli kaksi kolmasosaa kuolee jollain tavalla väkivaltaisesti. Nyyh. Tässä kirjassa saa tottua menetyksiin.

Kuten jo useasti todettu, Silmarillion on hajanainen; siis erilaisista traditioista koottu, kuten Raamattukin. Ja joku huomasi sukuluettelot: hyvä pointti. Kielen kaavamaisuus juuri yhdistää kirjan Vanhaan testamenttiin, mikä on selkeästi ollut koko homman tavoite. Näkyy myös myyttisyyden vähenemisessä loppua kohden.

Sitten näitä, yritin pääosin olla toistelematta:

Mielenkiintoista, että kirjassa on sekä yhteys monoteismiin (Ilúvatar, joka muuten nimenä on merkillisen lähellä Kalevalan Ilmatarta) että maanviljelyskulttuurin jumaliin (Manwë = Zeus, Aulë = Hefaistos, Yavanna = Demeter, Ulmo = Poseidon jne.)

Haltioiden matka Cuiviéneniltä on Israelin pako Egyptistä; meren ylitykset, jumalten johdatus ja kaikki.

Noldorin pako on ilmetty Raamatun karkotus paratiisista (en muista, mainittiinko tämä jo). Päälle jumalten kirous ja loputtomasti kurjuutta.

Vihan sota ei minusta liity niinkään Ragnarökiin kuin Kreikan titaanien taisteluun. Maailmanloppu on sitten Dagor Dagorath.

Maedhros riippumassa kalliossa on Kreikan Prometheus (jonka pelastaa Herakles).

Tämä nyt on liiankin selvä, mutta Númenor on tietenkin Atlantis.

Minusta on hurjaa, ettei Túrin ainoastaan juttele miekalleen, vaan sanatkin ovat käytännössä aivan samat kuin Kullervon, hieman tiivistettyinä. Taistelu laulamalla (Finrod ja Sauron) taas kuulostaa Joukahaiselta ja Väinämöiseltä. Vaikka laulu tietysti on mahtava monissa muissakin myyteissä.

Lúthienin rukoileva valituslaulu Mandosille on pöllitty Kreikasta -> Orfeus ja Eurydike.

Joku sanoikin, että Edda on mukana. Totta: kääpiönimistä puolet on sieltä suoraan. Niebelungien tarutkin näkyvät, esim. vähäkääpiö Mím löytyy mielestäni Siegfried-perinteestä. Ja Lúthien autellessaan kirottua kuolevaista on kyllä ihan samanlainen kuin Wagnerin Brünhilde.

Kaikilla jumalilla taitaa muuten olla sanansaattaja! Eddan Heimdall, Kreikan Hermes, valarin Eönwe...

Olisi hauskaa, jos joku muukin kertoisi löytämistään länsimaisista myyttiaineksista. Näitä oli aika vähän. Anteeksi silti ylipitkä viesti.

Edit/ Hups, nyt huomaan esittäneeni näitä rinnastuksia aika itsestäänselvyyksinä. Ne eivät tietenkään ole koko totuus: monia tarinoita voi jäljittää moneen eri suuntaan. Joten nämä ovat vain ehdotuksia.

Edit// Tuli mieleen vielä esimerkki siitä, miten samat tarina-ainekset kiertävät ympäri maailmaa. Lueskelin yhtä myyttikirjaa, jossa japanin alkujumalatar Izanami kuolee, kun hänen synnyttämänsä tulenjumala polttaa häntä. Siis ihan kuin Fëanor ja Míriel.

Edit/// Ja vielä: sekin tekee kirjasta mielestäni raamatullisen, että siinä on niin paljon numerosymmetriaa. Siis maagisina pidetyt seitsemän (Fëanorin pojat, valar ja valier) ja kolme (silmarillit, Finwën pojat) jne.

J
Örkki
Viestit: 4
Liittynyt: Ke Touko 16, 2007 7:55 pm

Viesti Kirjoittaja J » To Touko 17, 2007 11:17 pm

Silmarillionhan kuuluu jokaisen kunnon Tolkienistin eväisiin! Paljon jää pois fanilta jos ei tätä kirjaa lue. Pidän siitä oikeastaan enemmän kuin itse Tarusta, vaikka kirja onkin varsin monessa "säikeessä" eikä yhtä kokonainen kuin Taru. Kaikki ne tarustot, kaikki se muinaisuus, Tarussa on vain pieni ripaisu tästä kaikesta hohdosta. Koukuttavin hahmo tässä kirjassa on.. Fëanor! Ehdottomasti, missä se on mukana on mielenkiintoista lukea.
Katso, puoliveli. Hän sanoi. Tämä on terävämpi kuin sinun kielesi. Yritäpä vielä kerran ottaa minu paikkani ja varastaa isäni rakkaus, niin kuka tietää vaikka tämä miekka vapauttaisi noldorin miehestä joka pyrkii orjien herraksi.

Avatar
Lizlego
Samooja
Viestit: 513
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:05 pm
Paikkakunta: Syntimaa, Pohjoinen Suomi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lizlego » Pe Touko 18, 2007 9:31 pm

Silmarillionissa tuntuu enemmänkin olevan useampia tarinoita kuin varsinaista yhtenäistä juonta. Se on synkempi, antaa haltioista paljon raaemman kuvan, mutta samaan aikaan siinä on jotain enemmän tarumaista kuin Tarussa itsessään. En ole itse varma kummasta pidän enemmän.

Vastaa Viestiin