Silmarillion

Keskustelua Tolkienin teoksista.

Valvoja: Andune

Avatar
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » Pe Syys 21, 2007 1:49 pm

Upsista, luulin kirjoittaneeni tänne...

Silma-fani henkeen ja vereen olen. Silmarillion on ihana kirja, jos siihen osaa asennoitua niin. Minä en siitä maailman luomisesta kovinkaan paljon välittänyt, mutta Silmassa on niitäkin tarinoita, jotka olen lukenut ~50 kertaa. Kuten nyt Fëanorin huoneen tarina... Suosikkejani ovat Maedhros ja Maglor. Fingonistakin pidän.

Kaikki aina muistavat Silmarillionista Berenin ja Lúthienin tarun, olenko ainoa joka ei siitä kovin paljon välitä...? Onhan se hieno tarina, mutta ei mikään suosikkini. Se ei vain iske. Fëanorin huoneen tarinassa pidän siitä raakuudesta (vaikka välillä tulikin olo, että miksei kaikki voi loppua onnellisesti...) ja on kunnioitettavaa, miten Tolkien vei sen loppuun. En näemmä ole liian onnellisesti loppuvien tarinoiden ystävä. Varsinkin Maedhrosista tykkään siksi, kun hän oli niin periksiantamaton ja yritti kuitenkin olla hyvä, kaikesta huolimatta... ja Maglor oli loppuun saakka uskollinen isoveljelleen. Minua kiehtoo myös se, että poikia oli seitsemän. Tarinoissa pidän isoista perheistä^^

Jos siitä muustakin kuin Fëanorista^^ Túrinin tarinasta olen alkanut pitää. Kalevalavaikutteet ovat kyllä erittäin selkeitä... varsinkin se miekan puhe ja siskon naiminen.

Ihana kirja johon tulen tuskin koskaan kyllästymään.
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Avatar
Celebaelin
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2004 8:45 pm

Viesti Kirjoittaja Celebaelin » La Syys 22, 2007 10:45 pm

Olen lukenut Silmarillionin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla luin sitä hammasta purren. Tuntui pakkopullalta. Mutta luin sen nyt uudestaan ja pidin silmaa oikeasti mielenkiintoisena. Reaktioni yllätti minut täysin. Kirja tuntui kyllä hieman keskeneräiseltä. Ei ihmekään :D Pidin erityisesti Berenistä ja Luthienista, enttien synnystä ja Melianin tarinasta.
Kirja auttaa hienosti ymmärtämään Tarun aikaisia tapahtumia. Sanoisin kuitenkin pitäväni enemmän Tarusta, sillä en ole koskaan välittänyt haltioista ja heidän loistostaan, vaikka jotain kylmiä väreitä aikaan saakin. :D Rakastan hobitteja ^^
All you need is love...

Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf » La Loka 06, 2007 9:21 pm

Sain itse luettua Silmarillionin tuossa muutama viikko sitten ja tein siitä kirjaesitelmänikin loistavilla tuloksilla (ope sanoi luokan parhaaksi). Pidin kovasti kirjasta, mutta minusta Silma on jotenki niin monimutkaine, et se pitäis lukee sama tie uuvestaa, et ymmärtäis kaikki. Tai minun kohdallani ainakin asia on näin! :) Kun kirjaa luki, ensimmäiset 100 sivua olivat pakkopulan omaista tuputusta, josta ei ymmärtänyt mitään. Sitten rupesivat vaan palaset kolahtelemaan ja kirjan loistokkuus löytyi.

Lemppari hahmo on miusta kovin vaikea sanoa, kun Silmarillien tarinassa on niin paljo kiehtovia hahmoja esim. Fëanor, Maedhros&Maglor, Beren, Fingon... Onhan noita :)

Kirja on kyllä ehdottomasti yksi parhaimmista jonka olen lukenut! Silmarillonia oli tosi jännittävä lukea, ja viimeisillä luvuilla, kun rupesi hyviä haltioita ja ihmisiä kuolemaan oli kyyneliä silmissä useissa kohdissa.
Pitänee lukaista pika puoliin uudestaan :)
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33

Avatar
Darial Kuznetsova
Samooja
Viestit: 431
Liittynyt: Pe Marras 09, 2007 5:25 pm
Paikkakunta: Kemi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Darial Kuznetsova » Ma Joulu 31, 2007 11:30 pm

Hommasin Silman netistä enkuksi, lukeminen on yhä kesken, mutta nyt jo palvon sitä kirjaa.
En mieti sitä, onko siinä muista tarustoista mitä, kunhan luen ja yritän muistaa kaiken. (Vaatii toisenkin lukukerran vielä)
Tämän kaverini löysi ja linkitti. Suomen kielestä Quenyaan tulleet vaikutteet.
Jos oli nimi niin kuka sitä muistaa, jos oli kasvot niin ne helppo oli unohtaa.
Jos oli sydän niin se helppo oli poistaa ja pyörät pyörii, päivät itseään toistaa...

Sydänpuu - Mustaan Uneen (Jani Liimatainen)

Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viesti Kirjoittaja sprig » Pe Maalis 07, 2008 3:42 pm

Luin vihdosta viimein Silmarillionin. (Koskahan jaksan taas raahautua sinne kirjastoon, etten joudu maksamaan myöhästymismaksuja...)
Haluan Silman omaksi. Se on niin kiehtova kirja ja tärkeää lähdeaineistoa omiin kirjoitelmiin ja ajatuksiin ja siitä voin tarkistaa miten mikäkin meni muistini pettäessä.

Toisin kuin useimmat muut, en pidä Fëanorista ollenkaan. En tiedä miksi, Fëanor on vain niin tyhmä. Maedhrosista sen sijaan huomaa, että polvi parani pojasta. Kohta, jossa Fingon pelastaa Maedhrosin on ihana. Fëanorin pojista Curufin ja Celegorm sen sijaan ovat kauheita ja kammoan heitä. :?

Silmaa lukiessa huomasin vaikutteet mm. Raamatusta ja Kalevalasta, joista on näköjään puhuttu täällä. Vaikutteet eivät haittaa, sillä kaikki kirjallisuus on jonkun muun kirjallisuuden tai vastaavan inspiroimaa enemmän tai vähemmän. Minua kiehtoo ajatella, että haltiakielet ovat vähän suomalaisia ja en voi olla ajattelematta että suomalaiset olisivat haltiamaisempia kuin muut ihmiset. :D Vaikka ei meidän ulkomuotomme ja käytöksemme tai mikään muukaan kovasti tue sitä mahdollisuutta.

Nyt minua kiinnostaa saada käsiini Tolkienin elämäkerta ja Tolkien-maailman kartat. Silmassa pysyy ihan suhteellisen hyvin kärryillä henkilöissä, mutta niitä paikkoja ei voi muistaa tai hahmottaa sitten millään...

Minustakin taisi tulla Silma-fani. Eikun vain lukemaan uudestaan!
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1108
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » To Kesä 05, 2008 2:25 pm

Minäkin olen lukenut Silman. Ja rakastuin siihen. :)

Ja tein muuten siitä myös tulkinnan tässä keväällä (siis 2008). 10 sivua Silman ylistystä. Ja tottakai "juonen" selitys ja muuta sellaista. ^^ Silma on siitä mielenkiintoinen, että siinä on tämä perusjuoni, joka kulkee eräänlaisena alasävelenä läpi koko teoksen, ja sitten näitä ns. pintajuonia, joita on monia erilaisia. Esimerkkeinä Fëanorin taru, Berenin ja Luthienin taru, ja niin edelleen.

Luin tuota työtä varten myös Tolkienin elämänkerran, ja se kyllä selvensi Silmaa aika tavalla. Samoin seinällä oleva Beleriandin kartta auttoi paljon. ^^ Ja tottakai myös Fëanorin sukupuu on varsin hyödyllinen. ;)

Omia suosikkeja on vaikea ruveta erittelemään, sillä pidän monista hahmoista. Ja tarinoista en nosta yhtäkään toista paremmaksi, sillä ne muodostavat kokonaisuuden.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Avatar
Lyanna
Örkki
Viestit: 13
Liittynyt: Su Tammi 13, 2008 6:18 pm
Paikkakunta: In Dreams

Viesti Kirjoittaja Lyanna » Ma Kesä 09, 2008 12:42 pm

Minä taisin lukea Silman ensimmäisen kerran joskus 10-vuotiaana, toisena Tolkienin kirjoista heti Hobitin jälkeen. Silloin en pitänyt siitä niin paljon, mutta aika nopeasti luin sen toiseen kertaan ja rakastuin peruuttamattomasti.

Oikestaan nykyisin pidän Silmasta ehkä eniten Tolkienin kirjoista sen haltioihin ja valariin keskittymisen ja ihanan katkeransuloisen tunnelman tähden. En edes muista enää kunika monta kertaa olen kyseisen kirjan lukenut. :)
"Se pitää velvollisuuksia turhuutena ja turhuuksia velvollisuutena. Se haikailee menneisyyden mustiin päiviin joita ei koskaan ollut, kieltää yhteismitallisen todellisuuden ja uskoo fantasiaan." -Gavin Baddeley

Avatar
Suetus
Örkki
Viestit: 155
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 9:24 pm
Paikkakunta: Siellä jossain maailman laidalla

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Suetus » La Marras 06, 2010 6:38 pm

Kaksi tai kolme kertaa olen lukenut Silmarillionin läpi. Kirja on todella hyvä, mutta jotenkin se sisältää todella raskasta tekstiä jota pitää oikeasti pohdiskella eikä kirjaa vain lueta läpi hetkessä. Siksi en ole jaksanut lukea niin monta kertaa. Silma muistuttaa jotenkin tosi paljon raamattua, ainakin alussa, kun maailma luodaan ja sinne henkilöt ja näin. Mutta ei se minua haittaa. Todella hyvä kirja siitä huolimmatta vaikken mikään jeesusteleva henkilö olekaan. Kannattaa lukea jos vaan vähänkin kiinnostaa :). Selventää meinaan ihan tuhottomasti sitä mitä on tapahtunut ennen kuin Sormus katosi. Olen kyllä minäkin Silma-fani.

*Suetus kuittaa ja kumartaa*
little piece of heaven

Vuoden 2010 Frodo :3

Avatar
Taikinaman
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Helmi 27, 2007 5:53 pm

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Taikinaman » Su Maalis 04, 2012 6:49 pm

Mitä ihmettä, en olekaan kirjoittanut vielä tänne. Korjaan asian välittömästi.

Kröhöm. Ennen Silman lukemista mulla oli pienoisia ennakkoluuloja. Sellaisetkin tuntemani henkilöt, jotka yleisesti Tolkienin kirjoitustaitoa suuresti arvostavat, ovat välillä suhtautuneet Silmarillioniin vähän ynseästi. Isoveljeni kommentoi kirjaa kauniisti: "Silmarillion on vähän niinku Raamattu, paitsi että vielä tylsempi." Tällaisesta vastaanotosta masentuneena hypistelin Silmarillionia pitkään hermostuneesti ja pohdin, onko musta oikeasti lukemaan tätä kirjaa. Pyhät pöksyt, pystynkö lukemaan sen?

No jaaa. Kun lopulta rohkenin aloittaa lukemisen, sivut kääntyivät kuin itsestään ja teos oli luettu hyvissä ajoin ennen lounasaikaa. Typerillä kielikuvillani yritän kaiketi viestittää, että eihän sen lukeminen ollut temppu eikä mikään, sillä se on oikeasti todella mielenkiintoinen. Uskoakseni useiden tuttavieni tympeähkön suhtautumisen aiheuttaa kirjan a) paikoitellen huomattava keskeneräisyys ja b) kerronnan pätkittäisyys (onko tuo edes sana? Ei taatusti). Siis se, ettei kirja ole yksi yhtenäinen tarina, jossa on se tietty punainen lanka jota seuraamalla saa helposti luettua ja ymmärrettyä koko juonen, joka noudattaa sitä kuuluisaa romaaneille tyypillistä alku-dramaattinen käänne-loppu-kaavaa. Silmassa henkilöitä on paljon eikä kronologisuus ole taattua, helpostihan siinä menee sekaisin. Kirjaa lukiessa on kuitenkin mielestäni hyvä muistaa, ettei Silma yritäkään olla mikään yhtenäinen, viimeistelty teos, vaan että se on hieman keskeneräinen tarusto, joka vie lukijan syvälle Tolkienin luoman maailman syövereihin, selittää sen taustoja ja, en keksi tähän nyt parempaa sanaa, rakennelmia. Silmasta nauttiakseen täytyy kai vain olla aidosti kiinnostunut Keski-Maasta ja Tolkienin tuotannosta. Mä itse hihkuin innosta kuin sain tietää lisää minua niin kiehtovasta maailmasta. Viime lukukerrasta on jo reilu vuosi aikaa, voisin taas etsiä Silman käsiini.

Gillgalad
Örkki
Viestit: 137
Liittynyt: Ke Heinä 08, 2009 10:56 am

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Gillgalad » Ti Huhti 16, 2013 10:55 pm

En tiedä miksi en ole tänne kirjoittanut vaikka olenkin lukenut Silmarillionin. Täälläkun on mietitty mitä Tolkien on ottanut Kalevalasta Silmarillioniin, niin ainaki kirjassa missä on Tolkienin kirjeitä mainitaan usein että Hurinin lasten tarina on saanut vaikutteita Kullervosta.

Minä en ole koskaan itse kokenut Silman olevan mitenkään vaikea selkoinen.
Vuoden Tolkien-sanakirja 2010. Vuoden Tolkienisti 2014.

Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 629
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Pyrexia » Ke Touko 01, 2013 4:54 pm

Ihmettelen miksen oo kommentoinut mitään, vaikka oon lukenut kans Silman joskus sillon kun sain sen huuman lukea Tolkienin kirjoja.
Silmarillion on mulle ollut aina se "tärkein" Tolkienin kirjoista, koska kaikki alkaa siitä. Ja kun luin sen niin jotenkin tuntu että ymmärsi koko kokonaisuuden paljon paremmin. Ja näin jälkiviisaana voi sanoa, että tästä olis kannattanut alottaa, niin olis muutkin kirjat auennut ihan eri tavalla.
Koska monesti noissa myöhemmissä vaiheissa viitataan aina menneeseen jotenkin ja itteeni se aina häiritsi, koska en tiennyt niistä asioista mitään.

Toiset kaverini on aina "pelännyt" Silmarillionia, koska ne on kuullut jostain että se on tylsä, ja vaikee lukunen kirja eikä siinä tapahdu mitään, jne. Mutta itse voin kuitenkin suositella, koska se oikeesti avaa koko keski-maan ihan eri tavalla.
Viimeksi muokannut Pyrexia, Su Helmi 22, 2015 8:25 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Avatar
Beowulf
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: To Huhti 11, 2013 7:06 pm

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Beowulf » Su Heinä 14, 2013 12:35 am

Luen nyt ensimmäistä kertaa kunnolla Silmaa läpi, kun sain pokkarin tilalle kovakantisen (teksti on nyt yksinkertaisesti siedettävämpää luettavaa). Mielenkiintoista luettavaa, mutta nämä lukuisat hankalat nimet eivät millään meinaa muistua joka kohdassa ja olen aika useasti ihan pihalla että mistä ja kenestä milloinkakin puhutaan. Välillä on muutenkin hankala keskittyä siihen lukemaansa. Luvut ovat onneksi lyhyempiä kuin Sormuksen tarussa, mutta kyllä mä koen tämän kirjan haasteelliseksi luettavaksi mm. noiden lukuisten hankalien nimien takia. Vaikka luultavasti tämä on ihan ala-astetason luettavaa vaikkapa Kalevalaan verrattuna. :D

Tällä hetkellä juuri päätökseen saatu Berenin ja Lúthienin tarina on noussut yksin ylitse muiden omaksi suosikiksi. Perusteluja se ei juurikaan tarvitse, koska Beren ja Huan. ;)

// Muoks. Toista viikkoa meni tämän lukemiseen, koska olin välillä laiska. Pitäydyn kuitenkin aiemmin mainitsemassani, että haasteellinen oli lukea Quenta Silmarillionin osuuden verran, mutta sitten taas Numenorin nousu ja tuho oli helpompaa luettavaa, vaikka sielläkin esiintyi näitä kuninkaallisten nimihirviöitä. Häiritsi vain tämän tarun aika nopeatahtinen kirjoitustyyli. Sikäli kuitenkin mielenkiintoinen aihe, että olisin toivonut sen kirjoitettavan vähän laajemmin.

Sormuksien synty olisi myös voitu kirjoittaa laajemmin, koska sekin jäi nyt aika suppeaksi. Ellei siitä sitten ole muissa kirjoissa kerrottu enempi. Muuten tuo Kolmannen Ajan tapahtumien kertaus nopeasti oli ihan hyvä lopetus tähän. Jäin vain miettimään tuhoutuiko Sauron Sormuksen myötä kokonaan, vai jäikö hänen henkensä yhä Keski-Maan tulevien vuosien riesaksi. Entä mitä Morgothin tuomio on sitten, kun maailma muuttuu. Pystyykö Ilúvatar ylipäänsä tuhoamaan häntä, jos niikseen olisi.

Avatar
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 587
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja sagitta » To Loka 10, 2013 5:29 pm

Vihdoinkin sain hankittua Silmarillionin itselleni! :D
Toki olen lukenut sen kirjaston kautta, mutta ihanaa saada se vihdoin omalle hyllylleni.
Pidän Silmasrillionista paljon. Onhan se paikoitellen raskasta luettavaa, mutta kyllä sen kestää. Teos antoi minulle aivan uuden käsityksen haltioista. Tuntui, että Tarussa he vain olivat kauniita katsella, laulelivat lauluja ja huokailivat menneiden perään. Silmassa heille annetaan enemmän särmää. Lisäksi se selitti ja avasi Tolkienin maailmaa paljon.

Suosikkejani ovat
Fëanor ja hänen poikansa, sekä kaikki heihin liittyvä. Pidin siitä, että jokaisella oli oma luonteensa, eivätkä he olleet ns. täydellisiä. Varsinkin Maedhros oli mieleeni. Hänen kohtalonsa oli aivan liian surullinen.
Ja tietenkin Fingolfin , Fingon ja Beleg ovat upeita hahmoja!

Kaksi tarinaa (ja niiden hahmoa) joista moni näyttää pitäneen, mutta minä en.
Luthienin ja Berenin tarina. Itse asiassa Luthien ärsytti minua valtavasti. Hän oli jotenkin liian puhtoinen ja täydellinen. Olkoonkin puoliksi maia, silti mielestäni hänen kauneutensa ja voimansa olivat liioittelua. (Minusta muutenkin tuntuu, että Tolkien antaa ulkonäölle liian ison merkityksen.) En osaa selittää kunnolla miksi Luthien ärsyttää minua niin paljon. Ehkä se johtuu siitä, etten kykene näkemään mitään syvällistä hahmossa.

Túrin Turambar oli toinen hahmo, joka ei ollut mieleeni. Itse mielsin hänet hieman tyhmänä. Hän aiheutti suurimman osan onnettomuuksistaan itse, olemalla liian ylpeä tai antamalla tunteilleen vallan. (Joo tiedän että Morgothin kirous oli hänen yllään) Monelle Turin herätti sympatiaa, minua hän taas turhaudutti.
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Avatar
Melody
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ti Elo 04, 2009 3:03 pm

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Melody » To Marras 28, 2013 4:29 pm

Omistan kyseisen kirjan, koska tein joskus hyvän löydön eräästä kirjakaupasta. Kovakantinen Silmarillion ja karttakin löytyy. Aikoinaan koulussa oli kirjaesittelyt ja joskus lainasin Silmarillionin kirjastosta ja luin uteliaisuudesta muutamia sivuja tai kokonaisia lukuja. Aika ei ollut vielä kypsä. Tolkienin muut kirjat toki aina hyvin tuttuja. Ensimmäisen kerran paneuduin kirjaan ostettuna pokkariversiona, sai lukea rauhassa omaan tahtiin. Pokkariversio ilman karttaa oli raastavaa puuhaa, totuin Tolkienin tyyliin mutta niin raskasta luettavaa kaiken kevyemmän rinnalla. Vei runsaasti aikaa, että luin Silmarillionin kannesta kanteen ja sulattelin upeaa teosta. Kunnolla uusiksi taas sitten kun on aikaa syventyä.

Silmarillion avaa erittäin paljon koko maailmaa, käsitys haltioista muuttuu. Ymmärtää paljon paremmin asioita. Kaikki Tolkienin kirjat on upeaa luettavaa. Ilahduttavaa, että Tolkienin kuoleman jälkeen poika viimeisteli teoksen ja työskenteli sen parissa. Hyväksyn sellaisen toiminnan vain, jos kirjailija ilmaisee selkeästi tahtonsa. Arvostan etenkin reppukansaa, jos oikeasti rakastuu Silmarillioniin ja jaksaa lukea järjestelmällisesti kyseisen kirjan kohtuullisessa ajassa alusta loppuun asti. Nimenomaan kirja ei ole yhtenäinen ja selkeä, mutta tässä on sitä jotain. Joskus itsekin mietin, selviydynkö alusta loppuun asti kunnialla. Kyllä sen lukee, mutta kaiken ymmärtäminen välittömästi on jo toinen asia. Allekirjoitan että lukiessani huomasin vaikutteet ja erilaiset tyylikeinot Raamatusta ja Kalevalasta. Tolkienin eri kirjojen lukemisjärjestyksellä ei lopulta ole niinkään väliä, ei ole yhtä ainoaa ankaraa oikeaa tapaa. Joku päivä tartun taas tosissani kirjaan nimeltä Silmarillion. The End.

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Silmarillion

Viesti Kirjoittaja Aiwendil » Ma Joulu 02, 2013 8:44 pm

Ah, Silma on ihana. Se tosin saattaa johtua täysin siitä, että olen enemmän kuin vähän ihastunut haltioihin, tai lähinnä Fëanoriin ja sen sukuun. Silman olen lukenut varmaankin neljä tai viisi kertaa, siis ihan kunnolla kannesta kanteen, ja se löytyy kirjahyllystäni, valitettavasti vain pokkariversiona, mutta onneksi meidän kirjastossa on se kovakantinen versio, josta löytyy se kartta. Sen kartan läpipiirtäminen on muuten yhtä tuskaa...
Aloitan varmaan taas alusta Silman, kunhan kahlaan ensin RotK:n loppuun. Englanninkielinen versio olisi mahtava lukea, mutta minä en löydä sitä mistään *sad* Noh, eiköhän riitä, että osaan kohta siteerata Silman alusta loppuun ja takaperin...
Pakotin pari kaveria lukemaan Silman, nyt molemmat on Tolkien-faneja, toinen enemmän kirjoihin kallistuva kuin toinen. Neljäs tyyppi kaveriporukassa on vähän pihalla kun me puhutaan siitä, kuka on sukua kenelle ja miten. ;) Näin sivumennen sanoen, ne sukupuut on mahtavia. Rakastan niiden tutkimista ja niiden avulla kirjoittamista. Olen myös yhdistellyt niitä sukupuita itsekseni, aikamoista säätämistä. Húrin ja Huor, siis veljekset, on naimisissa Morwenin ja Ríanin kanssa, jotka on serkukset. Mitä säätämistä...
Kirjoitan tällä hetkellä esseetä Fëanorista, sen perheestä ja silmarilien tarinasta. Vähän yli 9 A5-kokosta sivua, noin 1780 sanaa eikä Finwë oo vielä edes kuollut. :D Vähän venähti juuh, ja voi sitä parkaa, joka tarjoutuu lukemaan sen (kukaan ei oo kyllä vielä sitä tehnyt). Ja voi meidän luokkalaisia, jos saa tehdä kirjaesitelmän mistä tahansa kirjasta *evil grin* Mulle Silma, pari viikkoo aikaa ja valmistan esitelmän siitä. :) Mutta ehkä ei, ei saa tappaa meidän luokkalaisia tylsyyteen...
Pääpointti tässä oli se, että olen vannoutunut Silman fani, henkeen ja vereen, ja siitä on muodostunut minun henkilökohtainen suosikkini Tolkienin kirjoista (Roverandom on toka :D). En koskaan tylsisty lukemaan sitä kirjaa, koska rakastan kaikkia Tolkienin hahmoja (paitsi Celegormia ja Curufinia, ne jotenkin ei iske...) Sitäpaitsi, Tolkienin käyttämä kieli on hienoa. :) Ja haltiakieli on ihanaa. -Aiwen (joka pahoittelee viestin sekavuutta)
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija