Taru Sormusten Herrasta - itse kirja

Keskustelua Tolkienin teoksista.

Valvoja: Andune

Avatar
Elenloth
Samooja
Viestit: 456
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:43 pm
Paikkakunta: Puu
Viesti:

Taru Sormusten Herrasta - itse kirja

Viesti Kirjoittaja Elenloth » Ti Tammi 11, 2005 7:05 pm

Herran tähden, tämä on TSH-foorumi (ainakin eräänlainen), eikä täällä ole topickia varsinaiselle asiallemme! Eli minä perustan sellaisen. Tässä voidaan puhua myös muista Tolkienin kirjoista yleisesti.

Oletko lukenut sen ja oletko suurikin fani, mikä siinä viehättää sinua, lempikohtia ja -henkilöitä? Pilaavatko elokuvat mielestäsi kirjan tunnelman? Oletko lukenut muita Tolkienin kirjoja, mitä pidit niistä?

Minulle ainakin Taru Sormusten Herrasta on se ehdoton ykkönen. Siinä on kaikkea, mistä minä pidän: aitoutta, fantasiaa, romantiikkaa, seikkailua, suuria teemoja, runollisuutta, ja se on tarpeeksi pitkä.

Luin TSH:n ekan kerran kesällä 2003 ja jäin heti koukkuun. Olin sitä ennen lukenut hyvin vähän fantasiaa, sekin vähän miekka ja magia -riepotusta, joten Sormustaru upposi minuun heti, se oli jotain tavattoman suurta ja kaunista. Kauneus on sitä, mistä eniten pidän siinä ja muissakin Tolkienin kirjoissa, ja Keski-Maan fantasiamaailman perusteellisuus ja monipuolisuus.

Yksi syy TSH:sta pitämiseen on myös siinä olevat hirveän hyvät ajatukset. "Kaikista pieninkin voi muttaa tulevaisuuden", "Et voi päättää mitä ajallasi tapahtuu, voi päättää vain sen mitä teet sillä ajalla joka sinulle annetaan" jne. Ja se on ihan kirjanakin hyvä, kerronta on sujuvaa, juoni, henkilöt ja loppuratkaisu mielenkiintoisia.

Olen myös elokuvien suuri fani. Ovathan ne hyvin erilaisia kuin kirja ja niissä on muutettu joitakin asioita mielestäni huonompaan suuntaan, mutta yhtä kaikki ne ovat erinomainen tulkinta vaikeasti tulkittavasta kirjasta ja niissä on todella paljon hyvin kauniita kohtia.

Olen lukenut nyt Sen kuusi kertaa, liitteet nelisen kertaa. Niistäkin löytyy todella ihania juttuja, kuten Aragornin ja Arwenin taru joka on ehdottomia suosikkejani koko kirjassa.

Muista Tolkienin kirjoista olen lukenut Silmarillionin, Keskeneräisten tarujen kirjan, Puun ja lehden ja Roverendomin. Muut hänen satukirjansa aion lukea pian.

Silmarillion on... suuri teos. Vaikuttava. Siitä on vaikea sanoa mitään, kun se on enemmän mytologia kuin kirja. Ja kuka voi arvostella mytologiaa?

Keskeneräisissä taruissa on joitakin hitaasti eteneviä kohtia ja liitteet ja viitteet ovat toisinaan melko ärsyttäviä, mutta se todella valaisee ja antaa paljon yllättävää tietoa ja monet tarinat ovat hyvin kauniita.
Suosikkiosani ovat Narn i Hîn Hùrin, Galadrielin ja Celebornin tarina (vaikka se taitaakin olla kertomuksista kaikkein keskeneräisin) ja Aldarionin ja Erendisin tarina - ihanaa ihmissuhdedraamaa.

Roverandomin olen lukenut kaksi kertaa, ja se oli aivan yhtä ihana toisella lukukerrallakin. Minä siis rakastan Roverandomia, ja erityisesti Psamatos Psamatides on hauska hahmo ^^.

Puu ja lehti on kaunis kirja. Saduista-essee puhuttelee satujen rakastajaa, wannabeprinsessaa minussa ja se on hyvin kirjoitettu ja jopa viihdyttävä esseeksi. Niukun lehti on myös kaunis tarina, jotenkin hellyyttävä. Ja Mythopoeia on aivan omaa luokkaansa, "hopean läpi henkäistyt valheet" on ihana sanontatapa. Loving it <3

Minulla on omana lukemistani kaikki paitsi Roverandom, ja ne ovat suuria aarteitani.

Rakastan Tolkienin tapaa kertoa, hänen kauniita kuvauksiaan, täydellistä maailmaansa ja traagisia ihmiskohtaloitaan. Kenen muun kirjoihin mahtuu rakkautta, vihaa, tragiikkaa, huumoria, pelkoa, sotaa, kauneutta ja rumuutta, onnea ja iloa ja surua, hyvää ja pahaa, koko maailma?


HUOMIO.
Toivon, ettei tähän topikkiin tule yhtä ainutta viestiä tyyliin "No en oo viäl lukenut pitäis kai kun se on kuulemma niin hyvä kirja ja Legolas on ihku!!!11" TAI "Se on ihan tylsä kirja ja etenee hitaasti ja siinä ei ole mitään muuta hyvää kun Legolas!"
Ei kiitos, ei tällaisia. Ilkeää ehkä, mutta asiallista.
Viimeksi muokannut Elenloth, Ke Tammi 12, 2005 4:21 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!

Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare » Ti Tammi 11, 2005 8:54 pm

Hienoa, topikki omalle raamatullemme :D

Minulla on tapana olla uutuuselokuvia tai -kirjoja vastaan hyvin ennakkoluuloinen, ja niin kävi myös Tarun kanssa. Enhän minä edes mennyt katsomaan Sormuksen ritareita elokuviin. Aloitin lukemaan kirjaa muistaakseni jonakin kauniina päivänä vuonna 2002, mutten päässyt kovin pitkälle. Luin kirjan kokonaisuudessaan muistaakseni vuonna 2003, ja rakastuin. Siitä ei päässyt mihinkään, Tarun tunnelma kun on niin kaunis ja ainutlaatuinen. Tolkienin luoma ihana maailma ja sen hahmot ovat vertaansa vailla. Sen kirjan taika on sanoinkuvaamaton.

Lempikohtia ovat ainakin hobittien matkallellähtöhetket, Elrondin neuvonpito, Boromirin kuolema, Aragornin ja Legolasin laulu Boromirille (ja kaikki kohdat, jossa ylipäätään mainitaan Boromir), Aragornin kruunajaiset, Harmaat satamat ja The Liitteet. Juu ^^
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ

Avatar
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » Ti Tammi 11, 2005 10:52 pm

Oletko lukenut sen ja oletko suurikin fani, mikä siinä viehättää sinua, lempikohtia ja -henkilöitä? Pilaavatko elokuvat mielestäsi kirjan tunnelman? Oletko lukenut muita Tolkienin kirjoja, mitä pidit niistä?
Luin Tarun ensimmäistä kertaa viitisentoista vuotta sitten, ja siitä ensimmäisestä lukukokemuksesta ei ole mieleen jäänyt paljon mitään. Muistan ainoastaan sen miten hirveän paljon pidin Boromirista ja olin aivan murtunut kun se kuoli, ja kun Gandalf sitten heräsi henkiin :D minä odotin koko ajan että kyllä se Boromirkin sieltä vielä virkoaa.. ja kun ei, niin kirjan loppu meni minulta aivan pilalle. Ja odotin myös koko ajan, että Frodo kuolisi lopussa, minusta ei millään tuntunut mahdolliselta että Frodo saisi sormuksen tuhottua niin että se itse säilyisi hengissä.. muuta en siitä muistakaan. (Ai niin, ja tietysti rakastuin Aragorniin. :roll: )

Itseäni Tarussa viehättää se ihanan vanhanaikainen kieli mitä Tolkien käyttää, se saa tuntemaan että on lukemassa historiateosta, ei niinkään fantasiakirjaa, ja Tolkienin koko kirjoitustyyli muutenkin. Se on niin ihanan runollista, kuvailevaa ja ties mitä mitä minun pieni mieleni ei pysty pukemaan sanoiksi. Ja tarina on mahtava, henkilöt, koko Keski-Maa.. se on vain niin ihana.

Minulla on aika monta lempihenkilöä. Merri on jo pitkään ollut minun ehdoton lempihenkilöni, se on niin vakava, fiksu ja sillä on tuhottoman paljon maalaisjärkeä ja rohkeutta. Pidän myös Boromirista, Halbaradista, Gimlistä ja Legolaksesta. Minusta Gimli on upea hahmo - sillä on monia kirjan kauneimpia vuorosanoja.

"... Olette valinnut illan, minun rakkauteni kuuluu aamulle. Ja sydämeni ennustaa että se on pian iäksi mennyt."

Minun lempikohtiani on koko FotR, varsinkin Vanha Metsä, Tom Bombadilin talo ja Hautakerot - osittain koska Merri todella loistaa niissä. Minä kertakaikkiaan rakastan sitä miten Merri löytää tiensä Vanhassa Metsässä ja miten hyvin se tietää miten toimia siellä.. Ja Tom Bombadilin Talossa-luku on kertakaikkisen kaunis. ".. ja yhä kauemmas kulki Tomin puhe kunnes vain aamun hämärässä valossa vain haltiaruhtinaat valvoivat" tms, en nyt jaksa tarkistaa miten se menee. ^^ Ja Boromirin kuolema on myös oma lempikohtani, se on niin surullinen, varsinkin se laulu Boromirin muistolle. *nyyh* Ja Rohirrimin ratsastus (varsinkin se kohta jossa Ghan-buri-Ghan tulee kuviin, ja Merrin ajatukset siitä), Pelennorin Kenttien taistelu ja Parannuksen tarha, ja Konnun puhdistus.

//Muoksista.
Minusta elokuvat ovat ihan okei, eivät parhaimpien elokuvieni listalla, mutta hyviä kuitenkin. Minä sain tolkuttaa itselleni aikasen pitkään ekan elokuvan jälkeen että elokuvat on eri asia kuin kirja ennen kuin hyväksyin niitä muutoksia mitä niihin oli tehty – niin kai, mulla oli niin tarkat omat mielikuvat kaikesta. :D Minusta elokuvat ovat suurimmaksi osaksi ihan okei, mutta siellä on kaksi asiaa jotka ovat minusta niin täydellisesti Tolkienin kirjan vastaisia että minulla on isoja vaikeuksia saada niitä mahtumaan pieneen päähäni: Gimli ja Denethor. :D Gimlistä on tehty sellainen pelle että oksat pois, ja Denethorilta on viety kaikki arvokkuus mikä sillä kirjassa oli. Minusta (vain oma mielipiteeni) Denethorilla kuitenkin on kirjassa arvokkuutta, varsinkin siinä miten se päättää kuolintapansa, ja sen kuolema oli arvokas. Mutta elokuvassa.. meet the great skydiving fireball. :roll:

Muista Tolkienin kirjoista olen lukenut Silman, Keskeneräisten Tarujen kirjan, Hobitin, Kirjeitä Joulupukilta, ja pari HoMEa. Silma on minusta aivan ihana, nyt kun pysyy jo perässä siinä kuka niistä tuhannestayhdestä F-alkuisesta on kukakin.. :D
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Avatar
Piru
Metsähaltia
Viestit: 679
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 9:58 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Piru » Ke Tammi 12, 2005 5:06 pm

*etsii oikein mukavan asennon ja alkaa paasata*

Luulenpa, että luin Tarun ensimmäisen kerran viidennellä eli 11-vuotiaana eli 5 vuotta sitten. Muistikuvat on jo ehtineet hiukan (tai vähän enemmänkin) hämärtyä, mutta olin kerta kaikkisen rakastunut Kirjaan. Sitä Taru sormusten herrasta ennen kaikkea nimittäin on, Kirja isolla k:lla. *palvoo sitä* Fantasiakirjojen äiti! Uskomattoman yksityiskohtainen ja laaja maailma! *huokaus* Ei sitä voi edes selittää. Mä en kerta kaikkiaan VOI ymmärtää ihmisiä, jotka on lukenut Tarun rakastumatta siihen.

Jos rupeaisin lempikohtia luettelemaan perusteluineen, saisin hyvin käytettyä vaikka koko loppupäivän eli en taida sitä tehdä. Muutaman kuitenkin mainitsen: Vanha Metsä kokonaisuudessaan, Aragornin ensitapaaminen, Morian porteilla-kohta, Gandalfin putoaminen (surullinen, mutta ehkä juuri siksi niin ihana), lahjojen anto Lothlórienissa, Boromirin kuolema (ehkä surullisin kohta koko kirjassa, itken joka ikinen kerta, mutta samalla, tai ehkä juuri siksi, niin ihana.... *sanaton*), Merri ja Pippin örkkien vankeina (ihan huippuja ne örkit! :D), Puuparta-kohdat, jokaikinen kohtaus, jossa Klonkku on Frodon ja Samin oppaana(! <3 Se on yks parhaista hahmoista!), se, kun Sam luulee Frodon kuolleen (taas yksi itkukohtaus.. ^^), Pelennorin taistelu, Harmaat Satamat.
That's it. Kaikkia en millään jaksa perustella, mutta upeita kohtauksia ne on kaikki, eri tavoilla vaan.

Eih. Nyt tuli mieleen vielä lempihahmoja, että on pakko mennä laittamaan niitä toiseen topicciin, jutustelen ehkä lisää myöhemmin.
'Cause everybody hurts sometimes.

Valvoja -05
Palautteenantaja -06
Aragorn -07
Sauron -08 ^^

Avatar
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » To Tammi 13, 2005 12:11 am

Saatana kirjoitti:... Merri ja Pippin örkkien vankeina (ihan huippuja ne örkit! :D
Siis minustakin tuo on ihana kohta, vaikka unohtui mainita tuossa ekassa viestissä. Minusta se on niin hellyttävää miten Pippin syöttää Merrille lembasia ennen kuin ne lähtee minnekään sieltä örkkien joukosta - ja koko muu juttu yleensäkin. Ja Pippinin muistelu Boromirista on ihanaa - ja samaten kaikki muistelu mikä Boromirista tehdään, Eomer ja Theoden.. ne on hienoja kohtia! ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Avatar
joplin
Örkki
Viestit: 165
Liittynyt: Ti Maalis 09, 2004 4:00 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja joplin » Pe Tammi 14, 2005 2:10 pm

Tolkien kirjoitti maailman parhaimman kirjan. En ole, vaikka luenkin paljon, vielä tavannut Tarun voittanutta. Monikerroksisuus ja silti tarinan yksinkertaisuus ovat sen vahvimpia puolia.

Parasta antia ovat myös henkilöhahmot, joihin ei voi muuta kuin rakastua. Niitä on niin monia upeita. Sméagol vei sydämeni jo ensimmäisellä lukukerralla noin kuusi vuotta sitten ja lempihahmona se on myös pysynyt.

Tarun taustalle luotu historia, kartat, haltiasuvut ja legendat tekevät siitä hyvin uskottavan. Miten tahansa päin ajattelee, tutkii, kaikki palaa takaisin Ilúvatariin. Kun ajattelee hobittien kannalta, nämä tarut ovat heille melkein sama kuin Raamattu meille.(älkää loukkaantuko, te, jotka ette kuulu kirkkoon, tämä on vain vertaus). Jotakin, mikä tapahtui/kerrottiin niin kauan sitten, ettei sitä edes ymmärrä enää. Silti tarinat ovat heille tuttuja, ja hobititkin pitävät Elberethin nimeä pyhänä. Siis heillä on niin pitkälle ulottuva historia, että sitä voi jo pitää totena. Se. että Sormuksen Sota on vain muutama vuosi tässä pitkässä ajassa, on aika hassua itse asiassa.

En ole tavannut kirjallisuudesssa samanlaista taitoa ja omistautumista kuin mitä Tolkien osoitti. Hän loi Keski-Maata koko elämänsä, eikä edes saanut sitä valmiiksi. Uskomatonta.

Elokuvat: Kauniita, ihania! Omalla tavallaan elämäntyö Jacksonille. Pidän. Ei saa liikaa verrata itse Kirjaan. Eri asia ne kuitenkin ovat. Kiitos myös elokuville, monet ihmiset ovat lukeneet Tarun niiden innoittamana.
Tolkien tavallaan heräsi taas eloon leffa-buumin ansiosta ja sai uusi lukijoita. Minusta vain hyvä asia.

((Aiheen vierestä:minua suututtaa niin paljon ihmiset, jotka pitävät Harry Potteria ja Tarua saman arvoisina.Ne kun ovat molemmat nyt 'pinnalla' Älkää käsittäkö väärin, rakastan Pottereita ja Rowling on uskomaton, mutta ei Potter-kirjat pääse lähellekkään Keski-Maata syvällisyydessä. Tolkien halusi luoda mytologian ja mielestäni onnistui. Harry Potter ei ole mytologiaa. ))
"Clothes make the man. Naked people have little or no influence on society."
Mark Twain.

Avatar
Piru
Metsähaltia
Viestit: 679
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 9:58 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Piru » Pe Tammi 14, 2005 5:17 pm

Leffoista vielä. Ei ne mun mielestä yltä lälhellekään Kirjaa, mutta onhan ne silti tosi hyviä leffoja. Tai en mä oikeestaan osaa ajatella niitä erikseen, ennemminkin yhtenä tosi pitkänä. ^^ Jos Peter Jacksonin leffat olis nähnyt ENNEN Tarun lukemista, ne varmaan vaikuttaisi vielä paremmilta, kun jotenkin mä en ikinä pääse eroon siitä ärsytyksestä, joka tulee, kun katselee esim. Faramirin käytöstä, joka poikkeaa niin paljon alkuperäisestä. *järsii kiukuspäissään sähköjohtoja* Mä kuitenkin uskon, että jostain niin upeasta ja laajasta kirjasta kuin TSH on varmasti ihan älyttömän vaikeaa tehdä leffa, joten en mä nyt oikeestaan Jacksoniakaan syytä...

Ja Harry Potterista vielä.
En mä ainakaan pysty vertaamaan sitä ja Tarua keskenään, kun ne on niin tosi erilaiset kirjat. Onhan Rowlingkin nähnyt paljon vaivaa ja kehitellyt taustojakin, mutta ei sitä voi edes verrata Tolkienin työhön, joka oli enemmänkin elämäntyö kuin pelkkä kirja, kun siihen liittyy niin paljon muuta, toisia kirjoja jne. Mä rakastan sekä Harry Pottereita että Tarua sormusten herrasta, mutta en voi sanoa, että kumpaa enemmän, kun ne kerta kaikkiaan on niin erilaisia.
'Cause everybody hurts sometimes.

Valvoja -05
Palautteenantaja -06
Aragorn -07
Sauron -08 ^^

Avatar
Firithostwen
Puolituinen
Viestit: 303
Liittynyt: Pe Helmi 06, 2004 2:36 pm
Paikkakunta: Rhosgobel

Viesti Kirjoittaja Firithostwen » La Helmi 12, 2005 8:27 pm

Olisinkohan ollut 11 vuotias, kun lainasin kaveriltani Hobitin (hän oli pitänyt siitä kirjaesitelmän ja minä kiinnostuin). Hobitti on aivan mahtikirja! Olen lukenut sen noin viidesti läpi. Paras kohta siinä on ehdottomasti metsähaltiavanginvartijoiden viinintestaus ja erityisen kutkuttava on kohta kirjan alussa, jossa Tolkien ikään kuin huomautti Gandalfista, että "jos tietäisitte puoliakaan siitä mitä minä hänestä tiedän... " ja jotensakin näin. Muoksin tuon kun saan Hobitin käsiini^^

Hobitista luonnollinen jatko oli tietysti Taru Sormusten Herrasta. Jäin välittömästi koukkuun. Teos on vain yksinkertaisesti niin käsittämättömän mahtava. Lempikohtia en nyt jaksa luetella, sillä niitä on monia. Mainittakoon nyt vaikka Rivendell, Glorfindelin saapuminen ja Moria. Liitteitä olen lueskellut läpi sattumanvaraisesti, Aragornin ja Arwenin taru on yksi parhaimmista.

Silmarillion on myös mahtava eepos. Olen lukenut sen muutaman kerran läpi. Tolkienin on täytynyt olla itsekin niin valtavan kiinnostunut maailmastaan, kun on jaksanut kirjoittaa sille noin yksityiskohtaisen historian, luomistarun, jumalat, kaiken. Jokainen vala, ja erityisesti Tuor Huorin poika ovat lempihahmojani.

Myös Keskeneräisten Tarujen Kirja on tullut luettua läpi. Oli ihanaa napsia tietoja palantírista ja kaikesta, vaikkakin sepustuksia Rohanin ratsujoukkojen järjestyksestä en oikein jaksanut tutkia. Pidin Tuorin tulosta Godoliniin sekä istarista kertovista pätkistä. Narn i Hin Húrin sekä Aldarion ja Erendis olivat oikeita draamoja.

Ja elokuvista, nekin ovat hienoja teoksia, ja pidän niistä melkein hulluuteen asti, mutta silti kirja kiipeää niiden edelle. Onhan se kuitenkin ainoa oikea ja alkuperäinen. Elokuvien olisi minun mielestäni pitänyt olla enemmän uskollisia kirjan tapahtumille. Esimerkiksi se, kun Fordo RotKissa karkoittaa Samin luotaan, sai minut melkein huutamaan raivosta. Tom Bombadilin ja Konnun Sodan puuttuminen oli pettymys, ja samoin Sarumanin osa siinä.
Viimeksi muokannut Firithostwen, Ma Touko 30, 2005 3:32 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva
Tagista kiitos Arskalle^^

Avatar
Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Su Helmi 13, 2005 7:31 pm

Aloitin Tarun lukemisen helmikuussa 2000. Sain kirjan syntymäpäivä lahjaksi. En voi uskoa tätä vieläkään, mutta ensin en meinanut lukea koko kirjaa!
Onneksi aloitin pelkästä mielenkiinnosta kirjan paksuutta kohtaan. Paksu kuin tiili se kirja on. En ollut ennen koskaan kuullut J.R.R Tolkienista tai Taru sormusten herrasta tai hobiteista.

Sukelsin kirjan kanssa seikkailuun; ahmin sitä suurin harppauksin enkä voinut muuta kuin lukea. Jäin koukkuun. Koin ilon, niin kuin surun hetkiä kirjaa lukiessa. Pelon hetkiä kun luulin että Frodo on kuollut Kahden Tornin lopussa. Luulin että tuon urhean puolituisen seikkailu päättyy siihen. Haikeutta, onnellisuutta. Elin seikkailussa ja koin oman seikkailuni kirjan kanssa. Ja kun sitten sain kirjan luettua; viimeisen sivun lukeminen tuntui todella haikealta. Seikkailu oli päättynyt. Ensimmäinen ajatukseni suljettuani kirjan oli: miksi tästä ei voisi tehdä elokuvaa?

Ja niinhän se elokuva tehtiin. Joitakin kuukausia myöhemmin kun olin lukenut Tarun.

Taru on minulle todella rakas asia. Melkein kuin uskonto. Se on minulle ystävyyden, kauneuden, seikkailun, sankari tekojen, rakkauden, uhrauksien, surun ja fantasian kunnian osoitus

Elokuvat..No, rakastan niitä. Itken joka kerta kun katson joko FotRin, TTT tai RotKin. Ikinä ei ole ollut sellaista kertaa, jolloin en ole itkenyt.

Olen myös lukenut Silmarillionin, Keskeneräisten tarujen kirjan ja Hobitin Tarun luin ensimmöiseksi, sitten Silman, Hobitin ja viimeiseksi Keskeneräisten tarujen kirjan.

Silmarillion on vaikuttava teos. Siihen on kasattu erillaisia tarinoita, entisaikojen haltioista ja ihmisitä. Ihastuin heti Silmaan, sen taika vaikutti minuun. Silmarillionin tarinoista suosikkini on Narn i Hîn Hùrin -Húrinin lasten tarina
En osaa oikein sanoa mikä siinä sai minut ihastumaan siihen. Kenties kohtalon ironia. Túrinin ja Niënorin tarina on jäänyt mieleen.

Keskeneräisten tarujen kirja on hieno. Se on selittänyt paljon Silman aukkoja, Türinin pakoilua erämaassa jne.

Hobitti on suloinen kirja. Se on satukirja pienille lapsille, mutta se ei kuitenkaan ole.

Rakastan. Rakastan. Tolkienin teokset ovat minulle hyvin tärkeitä.
Kirjoitan tähän lisää, jos jotain uutta tulee mieleen.

Muoks: //

Tolkienin hahmoista lempihahmojani ovat varmasti

Frodo: Hieno, inhimillinen, lempeä, urhea ja sisukas puolituinen. Hänen matkansa Tuomionvuorelle saa minut ajattelemaan eräitä lauseita..Pieninkin henkilö voi muutta tulevaisuuden

Sam: Frodon matkakumppani Sam. Urhea, lojaali ystävä. Tolkien on tehnyt hänestä rakastettavan hahmon, kuten kaikista muista hahmoista.

Aragorn: En tiedä oikein mikä hänessä viehättää. Hänen kuninkaallisuutensa, hyvyytensä. Aragorinin ja Arwenin taru on kuitenkin yksi kauneimpia tarinoita.

Arwen: vaikka kaikki eivätkään pidä Arwenista, niin minä pidän. Hän on minulle kauneuden, rakkauden ja uhrautuvaisuuden esikuva.

En jaksa luetella nyt kaikkia niitä Silman hahmoja, jotka ovat lumonneet minut.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Tirli
Puolituinen
Viestit: 269
Liittynyt: Ma Huhti 26, 2004 10:15 pm
Paikkakunta: ó_ò

Viesti Kirjoittaja Tirli » La Helmi 19, 2005 5:44 pm

Yosh. Älystitkin tehdä tästä topicin. ^^
No,
kirja on hyvä, ei erinomainen, ihQ tai jtn. Siinä ei mielestäni ole mitään erityisen hohdokasta. Kirja on keskivertoisen hyvä. Idea on erinomainen, mutta toteutus olisi voinut olla parempi. Tolkienin kirjoitustyyli ei minusta ole hyvä kuin jossain kohdissa. Elokuvat poikkeavat selvästi kirjojen tunnelmasta, mutta eivät minusta kyllä pilaa mitään.. hyviä ne on.. ^-^;
Eli: Kirja on hyvä XDD

Kaikella kunnioituksella. *odottaa hirttosaattuetta*

Pidän paljon enemmän Tolkienin toisista teoksista esim. Hobitista tai Roverandomista.. Niissä on parempi tunnelma ja kirjoitustyyli on notkeampaa.

Avatar
Arska
Puolituinen
Viestit: 283
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 2:50 pm
Paikkakunta: Hölmölä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Arska » La Helmi 19, 2005 8:27 pm

Myönnän että luin TSH:n vasta leffan nähtyäni, eli olen häpeäksi kaikille truufaneille :D;; Ekalla lukukerralla luin sen hyvin puolihutiloidusti koska se vaikutti isolta ja pönäkältä kirjalta jossa oli vain tylsiä sotasuunnitelmia. Pari vuotta myöhemmin tartuin kirjaan uudelleen niskaotteella ja tällä kertaa päätin lukea sen kunnolla. Kirja sitten yllätti minut koska se oli oikeasti hyvä. ö__ö se oli erilainen kuin leffa, mutta siinäkin oli huumoria ja jännitystä ,mutta siis eri tavalla kuin elokuvassa. Ja se on omalla tavallaan yhtä hyvä kuin leffat:3 en siis ole sitä mieltä että elokuvat millän tavalla raiskaisivat kirjan vaan sitä mieltä että leffa ja kirjat tukevat toisiaan ja näin luovat hyvän kokonaisuuden.
Near a tree by a river there's a hole in the ground
Where an old man of Aran goes around and around
And his mind is a beacon in the veil of the night
For a strange kind of fashion there's a wrong and a right

Firdilien
Örkki
Viestit: 29
Liittynyt: To Touko 12, 2005 10:28 pm
Paikkakunta: Juuri tässä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Firdilien » Su Touko 29, 2005 11:47 pm

Oh my. Miksei kukaan ole tätäkään topicia kommentoinut pitkään aikaan? Minä nyt päätin omavaltaisesti nostaa tämän takaisin pinnalle, koska mieleni tekee tällä hetkellä hehkuttaa TSH:a.

Olen siis lukenut LotR-trilogian ensimmäisen kerran joskus vuonna 1999. Sen jälkeen se onkin tullut luettua vähintään vuosittain, ehkä seitsemän tai kahdeksan kertaa. Täytyy muuten tässä yhteydessä mainita, että olin luokallamme ala-asteella toinen, joka luki kyseisen kirjan. Lisäksi olin luultavasti ensimmäinen, joka tiesi koko tulevasta elokuvasta. Odotin sitä kuola valuen jo heti kirjojen lukemisen jälkeen. :D Onnistuin myös käännyttämään muutamat luokkalaisemme lukemaan kirjan pitämällä esitelmän siitä kuudennella.

Minä tiedän, että olen ärsyttävä korostaessani, että olen lukenut kirjat ennen leffojen tuloa. Minulla kuitenkin on syy siihen. Minua nimittäin pidettiin koko yläasteen ajan hirveänä muotipellenä, kun puhuin TSH:sta. Silloin leffat olivat pop, ja minä en ollut. En edes viitsinyt pitää ysillä esitelmää Tolkienista, koska tiesin kaikkien paitsi kavereideni pitävän minua silloin wannabe-fanina. Ei leffoissa mitään pahaa ole. Pidän niistä. Mutta koittakaa ymmärtää pienen väärinymmärretyn tytön yläasteTSHtraumoja.

Lempihahmoni on aina kirjoissa ollut Sam. En kiellä, että pidän häntä koko tarinan oikeana sankarina. :oops: Frodosta en ole koskaan pitänyt niin paljoa tai sitten en ole oikein päässyt hänen hahmoonsa sisään. Lempikohtauksinani ovat olleet aina alusta lähtien Kahden tornin ja Kuninkaan paluun jälkimmäiset puoliskot. Siis juuri ne, missä esiintyvät Frodo, Sam ja Klonkku. Kirjat ovat toki täynnä loistavia ja ihania kohtauksia. Harmaat satamat on luultavasti edelleen yksi niistä harvoista kirjallisista kohtauksista, joita lukiessani itken aina.

Niistä elokuvista... Kuten jo sanoin, pidän niistä. Ne ovat erittäin hyviä elokuviksi. Mutta muutamat hahmot ja tapahtumat ärsyttävät minua niissä. Jättäkää vain pois ylimääräisiä hahmoja tai kohtauksia, ei siinä mitään. Luonteiden ja tärkeiden tapahtumien kulun muuttaminen kuitenkin häiritsee minua joka kerta katsellessani elokuvia. Sekä normaali- että pidennettyjä versioita. Lisäksi elokuvista onnistuu repimään vielä enemmän tahatonta huumoria kuin kirjoista. :lol: Konnun puhdistuksen puuttuminen elokuvista häiritsi minua ensin alkuun suuresti. Sitten kuitenkin tajusin, että kirjaan se sopii kuin nenä päähän, koska se jotenkin tasoittaa paluuta arkeen. Elokuvassa se kuitenkin olisi voinut helposti vesittää koko lopun ja elokuvan lopussa oleva ihana luopumisen ja haikeuden tunnelma on juuri sitä parasta antia. Siihen sopii nopea paluu arkiseen Hobittilaan kaikkien maailman myrskyjen jälkeen.

Olen lukenut LotR:in lisäksi Hobitin pari kertaa. Silmarillion odottaa edelleen kirjahyllyssäni, että joku päivä ottaisin sen esiin ja lukisin sen. Keskeneräisten tarujen kirjaa en omista, mutta yritän saada jossain vaiheessa opiskelijabudjetistani sen verran irti, että hankin sen.

Ai niin, ja pakko vielä mainita, että muutamat runot ja laulut kirjoissa sulattavat sydämeni kerta toisensa jälkeen.

Kun pääsen puhumaan tästä aiheesta, tekstiä tulvii. Kunnianhimoisena yrityksenäni on nostaa tämä aihe takaisin keskustelua alle. 8)
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Avatar
Chokehold
Örkki
Viestit: 162
Liittynyt: La Huhti 16, 2005 6:03 pm

Viesti Kirjoittaja Chokehold » Ma Touko 30, 2005 4:37 pm

Minä luin TSH:n joskus ensimmäisen elokuvan tultua, eli joskus 2001.
En ollut nähnyt leffaa, vihasin sitä ;) En nyt enää muista mitä ajattelin silloin kirjasta, varmaan ainakin jotain että joo, tää on liian pitkä.
Sain jopa käännytettyä siskoni katsomaan Sormuksen ritarit, kun mainostin sitä ja sanoin että se on vähän hyvä sen jälkeen kun olin nähnyt sen joskus 2002. Ja se luki kirjan myös elokuvan nähtyään.

Olen lukenut TSH:n ehkä kokonaan, siis koko trilogian varmaan ehkä jotain 5-7 kertaa, ja Kuninkaan paluun vähän useammin. Se on paras niistä, ja yksi lempikirjoistani.

Minä tykkään just Kahdessa tornissa ja Kuninkaan paluussa eniten ensimmäisistä kirjoista. Frodo/Sam/Klonkku- kohdat ovat tuskastuttavia. Sormuksen ritareissa tosin toinen kirja on parempi, sillä siinä ei ole pelkkiä hobitteja. Hobitit pelkästään = aika tuskaista. :P Paitsi Konnun puhdistuksessa. Siinä ne on hyviä.

Hahmoista eniten tykkään Pippinistä ja Faramiristä Pippin on hyvä, se tuo aina huumoria mukaan kaikkeen synkkyyteen. Ja Faramiristä sen takia, koska se on viisas ja älykäs etenkin kirjassa. Kahden tornin elokuvassa se oli aika tyhmä. ^^
Freed from the gravital leash
I swear the heaven is in my reach

Avatar
Hömötiainen
Örkki
Viestit: 110
Liittynyt: To Touko 26, 2005 8:44 pm
Paikkakunta: Vaikka missä.

Viesti Kirjoittaja Hömötiainen » Ma Touko 30, 2005 9:11 pm

Kumartakaa minua. Olen ainoa joka on jaksanut lukea Ne Liitteet (ja muistan noin 10%...) koko koulustamme. :D
Mjoo, täytyy myöntää, että vain Hobitin, Sormuksen Ritarit ja Kaksi Tornia luin. Silmarillion loppui lukuun kolme, liian monimutkaista minulle. Osaan jopa hieman haltiakieltä, kirjoille kiitos.

Tolkien on uskomaton, hän on luonut kokonaan uuden universumin omine kielineen, tapoineen, tarustoineen ja historioineen. Heillä on oma uskonto ja luomistarina. Tolkien loi haltiakielen tyhjälle perustalle. Moniko muu on tähän pystynyt?

Kirjoitustyyli on ihanaa, tarinat kulkivat soljuen, ja kirjat kannattaa ehdottomasti lukea, sillä ne paikkailevat monia tärkeitä kohtia elokuvista. Tolkienin kirjoista on vaikeampi kirjoittaa ficcejä, sillä ihmiset ovat ehkä keskiajan ajoissa, eikä heidän käytöksensä ole aina yhtä suoraa, kuin esim. HP:issa. Tolkien on loistava, ja myös Suomi fani. Minä puhuttelen häntä fantasian isänä, onhan 50- vuotias äitinikin lukenut Sormuksen Ritarit. :wink:
Mryi <3 Pointittoman viestin tarjosi Hömötiainen!
Kuva

Avatar
Chokehold
Örkki
Viestit: 162
Liittynyt: La Huhti 16, 2005 6:03 pm

Viesti Kirjoittaja Chokehold » To Kesä 02, 2005 9:20 pm

Etkö sinä Hömötiainen ole lukenut Kuninkaan paluuta? Jos et, niin jäät paljosta paitsi. Se on ihana... xDD
Freed from the gravital leash
I swear the heaven is in my reach

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija