Lähetetty: Ti Touko 22, 2007 5:06 pm
No, minä olen (valitettavasti) sitä kansaa, joka näki ensin leffat ja sitten luki kirjan.
Joskus vuonna 2004 tartuin meidän ikivanhaan ja rikkinäiseen the Kirjaan ja luin Vanha metsä-lukuun saakka. Minusta se oli vain tylsää tekstiä (nyt olen kyllä ehdottomasti eri mieltä). Kirja jäi homehtumaan kirjahyllyyn varmaankin vuodeksi, jonka jälkeen otin sen jälleen esille ja jatkoin siitä, mihin olin viimeksi jäänyt. Ja tällä kertaa luin kokonaan. Ehkä noin parin kuukauden kuluttua aloin lukea taas kyseistä kirjaa ja luin taas kokonaan. Ja nyt tämän vuoden helmikuussa aloitin kolmannen kierroksen. Yritän tehdä niin kuin Christopher Lee eli luen the Kirjan joka vuosi kerran.
Niin, eli mikä ihme tässä kirjassa minua viehättää? On kyllä pakko myöntää, että en osaa sanoa. Jotenkin mulle on itsestään selvyys että joo minä olen se TSH-fani. Mutta joo, the Kirjassa on vähän kaikkea: seikkailua, jännitystä, huumoria ja romantiikkaa. Ja siinä on aika montakin sellaista kohtaa, jossa pystyy samaistumaan henkilöiden tunteisiin. Lauantaina luin Veitsi yössä-lukua ja olin yhtä peloissani kuin hobitit. Ja erästä asiaa minä olen alkanut arvostaa tässä kirjassa, nimittäin runoja ja lauluja. Ennen en jaksanut lukea niitä kovinkaan tarkkaan, mutta nyt ne ovat lempikohtiani kirjassa. Ne ovat vain niin kauniita.
En kyllä pystyisi kuvittelemaan elämää ilman TSH:ta. Keski-Maa on kuin toinen kotipaikka, jonne matkustetaan kirjaa lukiessa ja hahmot ovat niin tuttuja, että tuntuu kuin ne olisivat ystäviäni. Tämän takia mä kyllä arvostan Tolkienia.
Joskus vuonna 2004 tartuin meidän ikivanhaan ja rikkinäiseen the Kirjaan ja luin Vanha metsä-lukuun saakka. Minusta se oli vain tylsää tekstiä (nyt olen kyllä ehdottomasti eri mieltä). Kirja jäi homehtumaan kirjahyllyyn varmaankin vuodeksi, jonka jälkeen otin sen jälleen esille ja jatkoin siitä, mihin olin viimeksi jäänyt. Ja tällä kertaa luin kokonaan. Ehkä noin parin kuukauden kuluttua aloin lukea taas kyseistä kirjaa ja luin taas kokonaan. Ja nyt tämän vuoden helmikuussa aloitin kolmannen kierroksen. Yritän tehdä niin kuin Christopher Lee eli luen the Kirjan joka vuosi kerran.
Niin, eli mikä ihme tässä kirjassa minua viehättää? On kyllä pakko myöntää, että en osaa sanoa. Jotenkin mulle on itsestään selvyys että joo minä olen se TSH-fani. Mutta joo, the Kirjassa on vähän kaikkea: seikkailua, jännitystä, huumoria ja romantiikkaa. Ja siinä on aika montakin sellaista kohtaa, jossa pystyy samaistumaan henkilöiden tunteisiin. Lauantaina luin Veitsi yössä-lukua ja olin yhtä peloissani kuin hobitit. Ja erästä asiaa minä olen alkanut arvostaa tässä kirjassa, nimittäin runoja ja lauluja. Ennen en jaksanut lukea niitä kovinkaan tarkkaan, mutta nyt ne ovat lempikohtiani kirjassa. Ne ovat vain niin kauniita.
En kyllä pystyisi kuvittelemaan elämää ilman TSH:ta. Keski-Maa on kuin toinen kotipaikka, jonne matkustetaan kirjaa lukiessa ja hahmot ovat niin tuttuja, että tuntuu kuin ne olisivat ystäviäni. Tämän takia mä kyllä arvostan Tolkienia.