Lord of the Rings FanFiction

Hahaa, kyssä.


Miten kiinnostuit/aloit ylipäätään lukeen Taru sormusten herrasta tarinaa?...


Oma vastaukseni, toivoin TOSI paksua kirjaa joululahjaks, ja sain TSH:N.

Kuulin kirjasta alun perin äidiltäni, joka on ollut Sormusten herran fani joltain ammoisilta ajoilta. Hän kertoi elokuvasta, joka kirjasta oli tehty ja menimme katsomaan sen. Heti kun olimme tulleet teatterista, nappasin kirjan hyllystä ja aloin lukea.

Olin ala-asteen toisella luokalla ja kysyin opettajalta, minkä kirjan voisin lukea, kun olin jo kaikki Merja ja Marvi (?) Jalon hevoskirjat lukenut. Opettaja löi Trilogian käteeni ja sanoi, kun olen sen lukenut, voin siirtyä aikuisten osastolle. Ilmeisesti hän ajatteli, että en saa sitä ikinä luettua, mutta viikossa luin koko trilogian.

Sitten se kirja jäi, vaikka aina välillä hypistelin sitä ajatellen vielä joskus lukevani sen uudelleen. Elokuvat nähtyäni lainasin koko Trilogian ja luin sen kuukaudessa kahteen kertaan.

Olin 5-vuotias, kun isosisko luki ensin Hobitin ja sitten TSH:n minulle ääneen, aina yhden luvun illassa. Tarhatädit huolestuivat, kun selitin kavereille muurin yli lentävistä irtopäistä...

Muistaakseni 12-vuotiaana luin molemmat kirjat uudestaan ja vähän myöhemmin vielä Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan.

Olimme vierailemassa Helsingissä asuvien sukulaistemme luona. Olin 9 tai jotain sinne päin. Näinpä kirjan hyllyssä ja aloin lukea. Olimme siellä muutaman päivän, joten en päässyt kovinkaan pitkälle, mutta päästyämme kotiin äitini kävi ostamassa sen minulle. Ja siitä se sitten lähti.

Jotenkin minulla on tunne, että lainasin toisella luokalla Hobitin kirjastosta, mutta en jaksanut lukea.

Hei tämä on mielenkiintoista.

Elettiin vuotta käpy, ja minä olin pieni ja viaton kolmas tai neljäsluokkalainen, ja olin vuotta vanhemman tytön kanssa kirjastossa. Hän etsi kirjaa nimeltä Taru Sormusten Herrasta. Näin kirjan jossain hyllyssä ja musta se näytti mielenkiintoiselta. Mulla ei siis ollut aavistustakaan mistä koko kirja kertoo. Sitten seuraavana kesänä, en siis tiedän miten paljon aikaa meni, saattoi olla jopa vuosi tai sitten alle, eli olin neljännellä tai viidennellä luokalla kun etsin lukemista kesälomaksi. Kävin etsimässä kirjan kirjastosta (ja muistan tuon päivän erittäin tarkkaan), sitten luin kirjaa varmaan jonkun puoli vuotta mutta tykkäsin siitä.

Ja sitten tulivat elokuvat, jolloin muistin kirjan olemassaolon, ja varsinainen fanitukseni lähti vasta joskus silloin..

Siskoni tais ostaa sen itselleen Sormusten ritareitten tai Khden tornin aikoihin, en muista tarkalleen.
Minuu ei sillo kirja kiinnostanu, mut tykkäsin jostain kumman syystä siitä kartasta ja tykkään vieläkii.
Kuninkaan paluun jälkee tai sitä enne mie alotin kirjan lukemisen. Mie muistan, ku illlalla sitä luin niin rupees väsyttämään sen pienen präntin takia ja piti siirtää sitä lukemista päiväsaikaan, mutta ku se oli ja on älyttömän hyvä nii pitihän sitä sitten lukea yötä myöten.

Sain oman TSH:n silloin kun ensimmäinen elokuva tuli. 2002? Äippä ei päästänyt minuu elokuvaa katsomaan *möks*, vaikka Noirkin pääsi. Sanoi, että minun täytyisi ensin lukea kirja, jotta ymmärtäisin. Äidin piti sitten ostaa se opus minulle.

Se oli ehkä kesä 2002 (?), kun olimme kesälomamatkallamme perheen kanssa. Tampereella minulta loppui lukeminen, joten piti ostaa joku kirja. En minä enää edes muista, kuka kyseisen opuksen valitsi (todennäköisimmin se oli minun ja äidin yhteispäätös), mutta automatkat kotiin asti kuluivatkin Tarun parissa. Sitten tuli piiitkä tauko, jotain siinä oli etten lukenutkaan koko kirjaa yli puoleen vuoteen, en muista enää mitä.

Lopulta minä sitten sairastuin viikoksi ja luin Tarun sairauteni aikana loppuun. Iski ja lujaa.

Hobitin olin lukenut kauan ennen Tarua, luulenpa, että jopa 1990-luvun loppupuolella. Sen takia minä tiesin, että Tolkien on hyvä kirjailija, sen takia piti Taru lukea jossain vaiheessa.

Elokuvat näin vasta The Kirjan lukemisen jälkeen, minulla on periaate, etten katso mitään elokuvaa, jos siitä on olemassa kirja, jota en ole lukenut.

Luin Hobitin ja pyysin Tarua joululahjaksi. Olin muistaakseni 12-vuotias. Jälkikäteen ajateltuna en paljoakaan muista ensimmäisestä lukukokemuksestani. Ainakin se oli tappavan hidasta. Elokuvat katsoin vasta vuonna 2005 ja sen jälkeen innostuin lukemaan Tarun kolmannen kerran.

*laskee* On siitä semmoinen kaksi tai kolme vuotta kun eka kerran luin TSH:n. Olin sattumalta kuullut (lukekaa: salakuunnellut) koulussa keskustelun, jossa puhuttiin kyseisestä kirjasta ja sitten kun maleksin kirjastossa niin opus kulkeutui käteeni. Luin sen ehkä parissa, kolmessa päivässä.

Jos nyt oikein muistelisin, niin äitini taisi lukea minulle sitä joskus ohimennen muutaman luvun ääneen, kun olin 5-vuotias. Silloin pidin TSH:ta loistavana iltalukemisena (äitini taisi vähän sensuroida niitä pelottavampia kohtia pois).

Sitten moneen vuoteen en muistanut koko opusta, kunnes tulivat elokuvat. Jostain syystä halusin odottaa ja katsoa ensin kaikki elokuvat ja vasta sitten tarttua kirjoihin. Kun Kuninkaan paluu sitten oltiin katsastettu jouluna 2003 niin samalla joululomalla lainasin kirjat kirjastosta ja luin ne parissa yössä. Ja pidin. Pidin kovasti.

Hui. Ensimmäisen kerran taisin päästä kosketuksiin TSHn kanssa kun olin jotain 7-9 -vuotias. Meidän iskällä oli se kirja ja muistan tutkineeni niitä karttoja ja taisinpa yrittää lukea sitä, mutta ne alkupään selostukset tuppasivat hieman kyllästyttämään ja sitten unohdin koko kirjan. :/
Kunnes jonkin leffan alussa näytettiin Sormusten Herran ykkösleffan traileri ja monet minun kaverit kiinnostuivat siitä. (muistan vierastaneeni Legolasia koska sillä oli pitkät vaaleat hiukset xP )
Kaverit saivat suostuteltua minut mukaansa katsomaan ensimmäisen osan elokuvatrilogiasta ja minähän jäin totaalisesti koukkuun. Muutaman kuukauden sisällä ahmin Sormusten Herran, Silmarillionin, Kadonneiden tarujen kirjan, Hobitin, Lorun Sorbusten herrasta ja David Dayn tietosanakirjamaiset oppaat. Ja lopulta ostin TSHn itselle aivan omaksi. Taisipa olla ihan ensimmäinen kirja jonka olin koskaan ostanut aivan omilla rahoillani. ^^;

Voisipa vain osallistua siihen kimppalukukampanjaan...
*lähtee tekemään ilmoittautumista*

Kuulin kirjasta varmaan ekan kerran, kun mun serkkuni kertoi, kuinka hyvä se oli. Mä olin jotain 10-12-vuotias ja päätin sitten lukea sen itsekin. Mentiin kesälomamatkalle Kreikkaan ja otin sen mukaan. Tais olla vähän huono päätös, koska enhän mä siellä sitten paljon muuta tehnyt kuin makoilin hotellihuoneessa lukemassa. xD Ihastuin heti.

Niin ja muuten. Kuulin, että mun isosiskolla oli joskus tyssännyt lukeminen alkupuheeseen, mutta en mä tiedä, olenko omituinen, mutta mun mielestä se oli mielenkiintonen. O.o

Sain 11-vuotiaana paksun TSH kirjan ja en oikein silloin ymmärtänyt tarina ideaa joten kirja sai jäädä pölyntymään pariksi vuodeksi. Kuninkaan paluu - elokuvan jälkeen kaivoin kirjan esille, koska olin nähnyt elokuvat tietenkin kirjakin piti lukea. Luin kirjan läpi kahdessa kuukaudessa.