Miten/koska aloitte lukea Tarua Sormusten Herrasta?
Valvoja: Andune
Milloin ja miten aloin lukea Tarua?
No olin kai 9-vuotias, kun eka elokuva tuli. Äitini ei päästänyt sitä katsomaan, sanoi että ensin pitää lukea kirja. Sitten siinä vähän ajan päästä serkkuni tuli meille käymään, ja hän oli juuri lukemassa Tarua, joten niinpä minäkin sitten kaivoin sen hyllystä, luin ja ihastuin
No olin kai 9-vuotias, kun eka elokuva tuli. Äitini ei päästänyt sitä katsomaan, sanoi että ensin pitää lukea kirja. Sitten siinä vähän ajan päästä serkkuni tuli meille käymään, ja hän oli juuri lukemassa Tarua, joten niinpä minäkin sitten kaivoin sen hyllystä, luin ja ihastuin
...Toivo...
Taisin olla yhdeksän vuotias, kun iso-siskoni innostui kirjasta ja luki sen. Sitten kirjan luki toinenkin iso-siskoni ja minä pikkuisena päätin näyttää niille, että kyllä minäkin niin pitkän kirjan voin lukea. : D Siinä ei kyllä kovin hyvin käynyt, sillä pääsin ehkä korkeintaan Sormuksen ritarit loppuun ja siihen sekin innostus lopahti. Opus jäi lojumaan kirjahyllylle, mistä nappasin sen uudelleen ehkä vuoden päästä tästä toivottomasta lukemisyrityksestä. Sillä kertaa luin kirjan loppuun, innostuin koko Tolkienin maailmasta ja aloin lukemaan Hobittiakin.
Siinä minun Taruun tutustuminen lyhykäisyydessään
Siinä minun Taruun tutustuminen lyhykäisyydessään
You think with every mistake we must be learning. You have a personality that cries inside.
- Polgara Belor
- Örkki
- Viestit: 85
- Liittynyt: La Marras 25, 2006 8:27 pm
- Paikkakunta: Lehtimetsä
Veljeni sai sen joululahjaksi ja luki sen saman tien. Teimme sellaisen sopimuksen, että jos saan luettua Taru Sormusten Herrasta- trilogian viikossa, niin hän tarjoaa minulle munkkikahvit. Niin siinä sitten kävi, että luin kirjan, mutta meni yli viikko. Joten en saanut munkkikahveja..
Everything what you do, I do it better.
-
- Örkki
- Viestit: 7
- Liittynyt: La Loka 28, 2006 9:04 pm
- Paikkakunta: Janiculumin kukkulalla
- Viesti:
Re: Miten/koska aloitte lukea Tarua Sormusten Herrasta?
Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla ja kirjaston suurkuluttaja. Olin kirjastosta lainannut Sormuksen ritarit ja ihmettelin sen "kammottavaa" kansikuvaa...Eli oli sen vanhan painoksen kuvat kyseessä, jotka nyt ovat mielestäni todella huippuja! Mutta silloin tuli tuijotettua tuollaisiakin asioita hieman toisella tapaa...Muistan kirpeät pakkasaamut, pimeyden ja suuret kinokset...Ja minulla oli tuo kirja repussa koulussa jotta saattoi luppoajalla lukea. No, yllätyin positiivisesti ja kahlasin kaikki muutkin läpi, mutta ei oikein lapsen tajuntaan niin hyvin kuitenkaan uponnut kuin mitä sitten pari vuotta myöhemmin. Varsinaisesti lainasin tuon ensimmäisen kirjan siksi että olin kuullut sen olevan jotain suurta ja toisaalta siksi että halusin kai erottua ponitalleja yms. lukevista kanssakoululaisista...Ja Narniahan oli silloin jo olevinaan pikku lapsille
Elämä on kuolleiden unta
Olin nähnyt kaikki kolme elokuvaa ja minua harmitti se,etten ollut vielä lukenut kirjaa. Syksyllä 2004 aloin lukea sitä ja pääsin Vanha metsä-lukuun. Sitten en vain jaksanut lukea sitä ja meni vuosi. Aloin lukea siis kirjaa uudestaan vuonna 2005,siihin mihin olin viime vuonna jäänyt. Ja luin tällä kertaa kokonaan.
Kuulin TSH:sta ensimmäistä kertaa silloin kun se ilmestyi elokuvana(FOTR), ja koska olin hyvin hyvin rakastunut nuorten fantasiakirjoihin, pitihän sitä sitten saada vilkaista myös tuota paljon puhuttua TSH:ta.
Tosin tämä kiinnostukseni puhkesi vasta sinä vuonna, kun RotR ilmestyi, eli 2004(?), ja katsoin kaikki elokuvat kun ne käsiini sain, ja halusin ahmia sitten sen kirjankin. Hobitin luin vasta TSH:n jälkeen, mikä on sinänsä hassua, koska olin kamala lukutoukka ja nähnyt kyllä kirjaston hyllyssä nuorten fantasiakirjojen puolella Hobitin ennenkin. Silma ja KTK tulivat sitten Hobitin jälkeen käsiini, ja nykyään se kirja komeilee hyllyssä. Sen sain pitkät rinkumisen jälkeen joululahjaksi, mutta rukoilin sitä jo syntymäpäiväni. ^^
Tajusin siis TSH ihanuuden vähän jälkikäteen, mikä vähän harmittaa nyt.
Tosin tämä kiinnostukseni puhkesi vasta sinä vuonna, kun RotR ilmestyi, eli 2004(?), ja katsoin kaikki elokuvat kun ne käsiini sain, ja halusin ahmia sitten sen kirjankin. Hobitin luin vasta TSH:n jälkeen, mikä on sinänsä hassua, koska olin kamala lukutoukka ja nähnyt kyllä kirjaston hyllyssä nuorten fantasiakirjojen puolella Hobitin ennenkin. Silma ja KTK tulivat sitten Hobitin jälkeen käsiini, ja nykyään se kirja komeilee hyllyssä. Sen sain pitkät rinkumisen jälkeen joululahjaksi, mutta rukoilin sitä jo syntymäpäiväni. ^^
Tajusin siis TSH ihanuuden vähän jälkikäteen, mikä vähän harmittaa nyt.
"Missä on ratsu ja ratsumies? Missä on torvi toitottava? Ne haipuivat niinkuin vuorilta sade ja niityiltä tuulen humu.
Päivät painuvat länteen taakse kukkuloiden, varjoihin.
Miten tässä näin kävi?"
Päivät painuvat länteen taakse kukkuloiden, varjoihin.
Miten tässä näin kävi?"
Hobitin (Eli Sinne ja Takaisin) luin ekalla luokalla, suurin piirtein niihin aikoihin, kun muut vasta tavailivat Aapista. (Kyllä, opin lukemaan 3-vuotiaana )Ja Sormusten Herra seurasi heti perässä.
En muista tarkalleen muista mistä innostus on lähtenyt. Tyttökirjoista en ikinä pitänyt, enkä pahemmin fantasiasta. Vain dekkareista ja kauhusta, ihme kyllä.
Kaikki muuttui sillä hetkellä kun revin Hobitin esiin joululahjapaperista, enkä sitten mistään muusta puhunutkaan loppu joululoman aikana. Sormusten herra tuli sitten synttärilahjaksi maaliskuussa. Täysverinen fani siitä lähtien.
Molemmat opukset tulee luettua muutaman kerran vuodessa, useamminkin jos siltä tuntuu. Lisäksi hyllystä löytyy (totta kai) Tolkienin muu tuotanto.
En muista tarkalleen muista mistä innostus on lähtenyt. Tyttökirjoista en ikinä pitänyt, enkä pahemmin fantasiasta. Vain dekkareista ja kauhusta, ihme kyllä.
Kaikki muuttui sillä hetkellä kun revin Hobitin esiin joululahjapaperista, enkä sitten mistään muusta puhunutkaan loppu joululoman aikana. Sormusten herra tuli sitten synttärilahjaksi maaliskuussa. Täysverinen fani siitä lähtien.
Molemmat opukset tulee luettua muutaman kerran vuodessa, useamminkin jos siltä tuntuu. Lisäksi hyllystä löytyy (totta kai) Tolkienin muu tuotanto.
-
- Örkki
- Viestit: 47
- Liittynyt: Pe Joulu 29, 2006 12:51 pm
Joskus ehkä kaksi vuotta sitten äiti toi minulle reissultaan kokoelman jossa oli kaikki Taru Sormusten Herrat samassa. Se näytti niin paksulta ja 'voittamattomalta' silloin että en edes aloittanut lukemaan.
Myöhemmin sain DVDllä kaikki kolme leffaa enoltani lainaan ja katsoin ne kaikki putkeen. Niiden jälkeen kiinnostuin ja päätin lukea ne kirjat. Kolmen viikon päästä olin lukenut ne kaikki liitteineen ja olin aivan hurahtanut. Sen jälkeen ei ole ollut päivääkään jona en olisi ajatellut Taru Sormusten Herroja.
Myöhemmin sain DVDllä kaikki kolme leffaa enoltani lainaan ja katsoin ne kaikki putkeen. Niiden jälkeen kiinnostuin ja päätin lukea ne kirjat. Kolmen viikon päästä olin lukenut ne kaikki liitteineen ja olin aivan hurahtanut. Sen jälkeen ei ole ollut päivääkään jona en olisi ajatellut Taru Sormusten Herroja.
-Losing faith makes a crime-
-
- Örkki
- Viestit: 6
- Liittynyt: Ma Tammi 08, 2007 4:55 pm
Taru sormusten herrasta aloitin jossain elokuussa enkä ole vieläkään rivendellissä....
-Luuperseet aina luihuiseen
-Mitä sinulla tulee mieleen sanasta kikkeli?
- Kalkaros niille liemiä jakelee. Ai niille kikkeleillekkö?
-Mitä sinulla tulee mieleen sanasta kikkeli?
- Kalkaros niille liemiä jakelee. Ai niille kikkeleillekkö?
Olin ehkä yhdeksän vanha kun kyllästyin perin pohjin lastenkirjoihin, ja löysin hyllystä huikean mielenkiintoisen näköisen Tuhannen ja Yhden Yön Tarinoita, ja luin sen. Tykästyin siihen ja surin että niin paksuja kirjoja on liian vähän (no, olin pieni.).
Sitten kävin taas penkomaan äidin kirjahyllyä, ja sieltähän tietenkin löytyi Taru Sormusten Herrasta. Se oli paksu, kannessa oli jänniä merkkejä ja se vaikutti kaikin puolin mielenkiintoiselta.
Luin sen kahdessa kuukaudessa ja sille tielleni jäin. Koukutin ystävänikin siihen ja koko sen vuoden olimme haltioita, leikkimme sijoittuivat aina Keski-maahan ja oi, se oli niin ihanaa. Tietenkin kuolimme ihastuksesta kun kuulimme että tämä ihana ihana kirja tulee elokuvana. Kaikki kolme käytiin leffateatterissa katsomassa ja leikit jatkuivat ja saivat uusia juonenkäänteitä.
Kaverini innostus lopahti sitten jossain vaiheessa, mutta tällä ei ole vieläkään laantunut. (: Juuri äsken sain luettua Tarun jälleen kerran uudestaan, tullut tuo luettua jo parikymmentä kertaa, vähintään.
Samoin Hobitti, Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien on jumalani.
Sitten kävin taas penkomaan äidin kirjahyllyä, ja sieltähän tietenkin löytyi Taru Sormusten Herrasta. Se oli paksu, kannessa oli jänniä merkkejä ja se vaikutti kaikin puolin mielenkiintoiselta.
Luin sen kahdessa kuukaudessa ja sille tielleni jäin. Koukutin ystävänikin siihen ja koko sen vuoden olimme haltioita, leikkimme sijoittuivat aina Keski-maahan ja oi, se oli niin ihanaa. Tietenkin kuolimme ihastuksesta kun kuulimme että tämä ihana ihana kirja tulee elokuvana. Kaikki kolme käytiin leffateatterissa katsomassa ja leikit jatkuivat ja saivat uusia juonenkäänteitä.
Kaverini innostus lopahti sitten jossain vaiheessa, mutta tällä ei ole vieläkään laantunut. (: Juuri äsken sain luettua Tarun jälleen kerran uudestaan, tullut tuo luettua jo parikymmentä kertaa, vähintään.
Samoin Hobitti, Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien on jumalani.
Innostuin TSH:sta varsinaisesti vasta Maikkarin (vai oliko se nyt Nelosen?) TSH-leffaputken jälkeen... Harmi, etten aiemmin ole keksinyt kiinnostua, kun varmasti olisi enemmän puhuttavaa teikäläisten kanssa, jos olisin Tarun jo lukenut, mutta kesken on vielä sekin urakka. Mä en meinaan sen kokoisesta kirjasta, kuin mitä Sormuksen Ritarit on miehiään, selviä ihan hätäseen! Mun on aina pakko lukea kaikki niin huolella ja niin hitaasti, että varmana ymmärrän kaiken, mitä joka kohdassa sanotaan... On se välillä aika rasittavaa, mutta mitä järkeä mun olis lukea kirjaa kokonainen päivä ymmärtämättä siitä hölyn pölyäkään?! Silloin, kun mä luen, sen on tarkotuskin vähän kestää... Ei se muuten olis henkeäsalpaavaa ja jännää!
Mitenhän tämä tarina alkoi... Ha, älysin kaivaa ensimmäisen päiväkirjani esiin, jo löytyy taustaa. :D
Ensikosketus Taruun taisi olla joskus aika pienenä, en edes tarkkaan muista minkä ikäisenä, mutta taisin olla jotain kymmenen, vähän alle tai päälle... Kuitenkin, minut oli raahattu joillekin synttäreille, jolla suunnilleen kaikki olivat poikia ja minua ei kiinnostanut ja oli tylsää. xD Istuksin omissa oloissani ja satuin tarttumaan sitten Taruun ja selailemaan sitä. ^^ Muistan kiinnostuneeni ainakin jonkin verran ja sitä sitten lueskelin, erityisen hyvin muistan siltä kerralta Tom Bombadilin. Aijai. :D
No sen jälkeen en tainnut pahemmin Taruun tutustua, kunnes Sormuksen ritarit tuli leffateatteriin. En ollut buumissa mukana vaan lähinnä ihmettelin sivusta, itse asiassa päiväkirja kuvaa tätä hyvin... xD "Taru sormusten herrasta on suosiossa (koht Linda menee Elijah Woodin (Frodo) kaa naimisiin) hee hee..." Onneksi miulle kävi vielä tuostakin huolimatta niin, että luin itse kirjan ennen elokuvan katsomista, kronikoissa on merkintä Tarun ostamisesta alennusmyynnistä (sika hyvä kirja!) ja pari kuukautta myöhemmin leffan lainaamisesta kaverilta. :D Joten way to go!
Tarun lukeminen oli vähän outo juttu. xD Toisin sanottuna luin ensin johonkin Kuninkaan paluun ensimmäisen kolmanneksen loppuun ja sitten jumahti johonkin ihme taisteluun tosi pitkäksi aikaa... xD Lopulta sain luettua loppuun. Niisk.
Sitten olen lukenut Hobitin ja Silman, ja voisin periaatteessa kypsyttää vireille projektin lue-Taru-uudestaan. :D Mutta nyt tämä on niin pitkä, etten kypsytä tätä enempää. xD
Ensikosketus Taruun taisi olla joskus aika pienenä, en edes tarkkaan muista minkä ikäisenä, mutta taisin olla jotain kymmenen, vähän alle tai päälle... Kuitenkin, minut oli raahattu joillekin synttäreille, jolla suunnilleen kaikki olivat poikia ja minua ei kiinnostanut ja oli tylsää. xD Istuksin omissa oloissani ja satuin tarttumaan sitten Taruun ja selailemaan sitä. ^^ Muistan kiinnostuneeni ainakin jonkin verran ja sitä sitten lueskelin, erityisen hyvin muistan siltä kerralta Tom Bombadilin. Aijai. :D
No sen jälkeen en tainnut pahemmin Taruun tutustua, kunnes Sormuksen ritarit tuli leffateatteriin. En ollut buumissa mukana vaan lähinnä ihmettelin sivusta, itse asiassa päiväkirja kuvaa tätä hyvin... xD "Taru sormusten herrasta on suosiossa (koht Linda menee Elijah Woodin (Frodo) kaa naimisiin) hee hee..." Onneksi miulle kävi vielä tuostakin huolimatta niin, että luin itse kirjan ennen elokuvan katsomista, kronikoissa on merkintä Tarun ostamisesta alennusmyynnistä (sika hyvä kirja!) ja pari kuukautta myöhemmin leffan lainaamisesta kaverilta. :D Joten way to go!
Tarun lukeminen oli vähän outo juttu. xD Toisin sanottuna luin ensin johonkin Kuninkaan paluun ensimmäisen kolmanneksen loppuun ja sitten jumahti johonkin ihme taisteluun tosi pitkäksi aikaa... xD Lopulta sain luettua loppuun. Niisk.
Sitten olen lukenut Hobitin ja Silman, ja voisin periaatteessa kypsyttää vireille projektin lue-Taru-uudestaan. :D Mutta nyt tämä on niin pitkä, etten kypsytä tätä enempää. xD
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round
Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.
captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
like a record, baby, right round round round
Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.
captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Kauan aikaa sitten väittelin vanhempieni kanssa kumpi on parempi, Harry Potter vai TSH. Minä väitin että HP on parempi.
En ollut lukenut kirjoja, joten päätin lukea ne vertaillakseni niitä HP:hen.
Tai olin oikeastaan kuitenkin vähän kiinnostunut trilogiasta. No, kun luin kirjat tai oikeastaan, kun luin FotR puoleen väliin, mielestäni TSH oli paaljon parempi! :D
Sen jälkeen olen tarua fanittanut ja pelkästään vähän tyksinyt Potteria. Kiitos vanhemmilleni väittelystä. :)
En ollut lukenut kirjoja, joten päätin lukea ne vertaillakseni niitä HP:hen.
Tai olin oikeastaan kuitenkin vähän kiinnostunut trilogiasta. No, kun luin kirjat tai oikeastaan, kun luin FotR puoleen väliin, mielestäni TSH oli paaljon parempi! :D
Sen jälkeen olen tarua fanittanut ja pelkästään vähän tyksinyt Potteria. Kiitos vanhemmilleni väittelystä. :)
Pippin: What about second breakfast?!