Miten/koska aloitte lukea Tarua Sormusten Herrasta?

Keskustelua Tolkienin teoksista.

Valvoja: Andune

huksi
Örkki
Viestit: 23
Liittynyt: Su Kesä 18, 2006 2:14 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja huksi »

Vuonna 2003 olin kirjastossa (olin silloin muistaakseni seiskaluokan alussa, eli syksyllä tämä taisi käydä) ja päätin sitten kokeilla sitä paljonpuhuttua Tolkienia. Lähdettiin äitin ja isin kanssa Kuopioon ja molempiin suuntiin mennessä luin niin paljon kun vaan ikinä kerkesin.

Joululahjaksi sain oman painokseni TSH:sta ja sen jälkeen se on tullut kahlattua läpi todella usein.

Toissavuonna kävin itse ostamassa Keskeneräisten tarujen kirjan, ja joskus viime vuonna sain sitten äitin tilaamaan mulle Puun ja lehden sekä Herra Blissin.
SLASH - way of life!
Whiff
Örkki
Viestit: 23
Liittynyt: Ma Kesä 26, 2006 10:11 pm

Viesti Kirjoittaja Whiff »

Jo paljon ennen FotRia näin jossain lehdessä, mahtoikohan olla Koululaisessa (se juttu muuten olikin sitten ihan hirveän laadukas ja täynnä oikeaa tietoa ... not) jutun, kuinka trilogiasta tehdään elokuva ja minä vain nauroin, että mitähän kettua, mitä ne nyt Potteria yrittää päihittää (silloin 9-vuotiaana, vai minkähän ikäinen mahdoin ollakaan, Potter oli henki ja elämä) ja väitin kiven kovaan, että mikään ei tunnu missään enää herra H. Potterin ja kumppaneiden seikkalujen jälkeen. Sitten minut kuitenkin raahattiin FotR katsomaan, kun se elokuviin tuli ja minä melkein itkin koko elokuvan ajan ihan vain sen takia, koska se vaikutti niin syvältä. Se oli silloin jotain elämää suurempaa ja olin ihan myyty. Sitten juoksinkin heti kirjastoon ja petyin suunnattomasti, kun siellä ei ollutkaan Sormusten herraa. Mamma ilmeisesti tympääntyi ahdinkooni, että osti sen sitten yllätykseksi. TSH kulki raamattuna joka paikassa ja nyt se onkin sitten ihan eläimen ja vuosien syömä.

Tuota. Kai tuosta jonkin käsityksen sai, miten ja milloin meikäläinen hurahti Tolkienin maailmaan?
Kuva

But I'm still unable to leave
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Isäni luki minulle kirjan kun olin siinä viisi- tai kuusivuotias. Muistan jo silloin, että siinä oli jotakin suurempaa - mutta kirja "löytyi" uudelleen kirjahyllystä vasta, kun ensimmäinen elokuva ilmestyi. Sittemmin olen lukenut sen kolmetoista kertaa. Noin pari vuotta sitten ostin itselleni toisen, samainen kaapuhemmopainos, mutta siis että se kaapuhemmo oli juntattu kiinni niihin koviin kansiin. Aiempi oli aikoinaan isoveljeni, ja voi hyvä Eru miten se on kärsinyt... (Miksi minusta tuntuu, että TSH:n lukeminen ja spagettikastikkeen syönti sattuvat aina yhteen?)
Hyllystä löytyy myös Keskeneräisten Tarujen Kirja sekä Hobitti. Eilen lähetin Kansalliseen kirjakauppaan kysymyksen, että olisiko niillä Lohikäärmevuorta. ^^

Raamattuni. Elämäni. Toinen maailmani. Kuolemani. ^^
Katherien
Örkki
Viestit: 10
Liittynyt: Su Kesä 25, 2006 7:15 pm
Paikkakunta: Hobittila

Viesti Kirjoittaja Katherien »

Ensi kerran kuulin Tarusta joskus 5.-6. luokalla vasta eli joskus hieman ennen kuin FotR tuli teattereihin. Opettajamme selosti siitä jotain, muttei ollut hajuakaan, millainen se on. Äidin kanssa käytiin sitten katsomas Sormuksen ritarit ja jossain vaiheessa sen jälkeen ostin Tarun omaksi. Olin yrittänyt jo aikaisemmin lukea kirjastosta lainattua ekaa osaa, mutten jaksanut millään lukea sitä pikkutekstiä. Ja se jäi aina kesken ja pian pitikin taas palauttaa.

Luin kirjan loppuun vasta vähän aikaa sitten. Oli se varmaan ollutkin pari vuotta kesken. .__o Ja olen todellakin ylpeä, kun sain sen luettua, nimittäin en ole monia noin paksuja teoksia lukenut aiemmin. Hobittia pitäisi taas alottaa joskus ja Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja houkuttaisi myös. Täytyy kipittää jossain vaiheessa kirjastoon ja lainata. Kirjasta tuli lempikirjani ehdottomasti. Tarina on ihanin ja täydellisin, minkä olen koskaan lukenut / kuullut. Aivan mahtavaa työtä Tolkien siis on tehnyt. Kaikki liittyy toisiinsa, enkä monia häiritseviä aukkoja ole havainnut. Kirjassa on sopivassa suhteessa jännitystä ja huumoria, vaikka välillä se olikin tylsä, enkä meinannut päästä eteenpäin sitten millään. Mutta kun se nyt on luettu, totesin, etten ole mahtavampaa kirjaa tähän mennessä tavannut!
" Remember what Bilbo used to say:
It's a dangerous business, Frodo,
going out your door.
You step onto the road,
and if you don't keep your feet,
there's no knowing
where you might be swept off to...
"
Crow
Örkki
Viestit: 117
Liittynyt: Su Maalis 19, 2006 4:11 pm

Viesti Kirjoittaja Crow »

En minä enää edes muista, milloin mä tuosta kiinnostuin. Jotain vaikutusta kai ollut sillä, että viidennellä luokalla ollessani luin Hobitin koulussa. Meillä oli joku hiton systeemi, että kerran viikossa oli joku tunti, millä sai lukea jotain kirjaa. Se koulun kirjavalikoima oli tunnetusti helkutin hyvä, joten päädyin sitten ottamaan Hobitin sieltä hyllystä. Muistaakseni pidin jo silloin kirjasta, mutten enää muista siitä juuri mitään.

Ensikosketus LotRiin taisi olla joskus... No jaa, kaiketi suunnilleen samoihin aikoihin, kun iskä osti kotiin (jostakin kumman syystä...) Kaksi tornia -videon. Pidin leokuvasta, ja sitten kun löysin jostain alennusmyynnistä koko trilogian 8:lla eurolla, oli vain pakko ostaa se. Tähän päivään mennessä se on luettu varmaan kuusi kertaa ja etukansi kai repeytyy kohta irti. Täytynee joko luottaa kontaktimuoviin, jota siihen jo tungettiinkin, tai sitten ostaa uusi painos.
Hmm... Mikä ihmeen punainen lanka?
Andamunda
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Pe Maalis 31, 2006 4:46 pm

Viesti Kirjoittaja Andamunda »

Joskus suht pienenä kattelin TSH:ta meidän kirjahyllyssä, mutta en minä siitä silloin mitään tajunnut. Taruun tartuin vasta vähän ennen Sormuksen Ritarien saapumista elokuvateattereihin, ja nyt olen lukenut sen kuusi, seitsemän kertaa. Ennen Tarua olin jo lukenut Hobitin ja Roverandomin (kiitos ihanat kummit, jotka joskus kauan sitten annoitte ne minulle lahjaksi! :)) Ja nykyään kirjahyllystä löytyy myös Silmarillion, jonka olen lukenut kahdesti. Keskeneräisten Tarujen Kirjan olen lukenut vain kerran, kun en ole sitä vielä itselleni saanut haalittua, ja kirjaston laitos on vahna ja likainen ja sellainen, ettei siihen tee mieli koskea. :D
Kuinka myurä sai housut?
asw
Örkki
Viestit: 8
Liittynyt: Ti Heinä 18, 2006 11:19 pm

Viesti Kirjoittaja asw »

Siitä taitaa olla parisen vuotta, kun pölläsin sen veljen kirjahyllystä.
Ensin luin pari lausetta ja aattelin et onpa harvinaisen tylsä.
Vähän myöhemmin alotin kunnolla lukemaan ja koukkuunnuin. 8)
Kirjan luin ennen lehvojen katselua.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Isosiskoni suositteli kirjoja ja sain ensimmäisen lukukerran päätökseen muistaakseni vähän ennenkuin Sormuksen Ritarit tuli leffateattereihin. Sitten taisinkin lukaista pari kertaa vuodessa (kun keväällä 10. lukukerta päätökseen niin muuten ei natsaa)

Hetihän ne alkoivat koukuttamaan :)
Raamattuni. Elämäni. Toinen maailmani. Kuolemani.
Elenya ilmaisi asian hyvin. Tuollaiset tunteet kyseistä kirjaa kohtaa löytyvät myös tältä otukselta.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Shee
Örkki
Viestit: 23
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2006 11:39 pm

Viesti Kirjoittaja Shee »

Luin TSH:n ensimmäisen kerran kun olin neljännellä. Potterit oli jo kahlattu läpi muutaman kerran, ja fantasia kiinnosti muutenkin. Kirjakaupassa käydessä silmiini osui paksu, mielenkiintoisen niminen ja -näköinen kirja, jonka takakannen luettuani aloin kinuamaan sitä äidiltäni.
Rakas äitini ei jostain kumman syystä uskonut, että jaksaisin lukea niin paksua opusta, joten en sitä heti saanut. Jatkoin kuitenkin kirjasta puhumista, ja lopulta syntymäpäivänäni sain sen lahjaksi tädiltäni, joka oli töissä siinä samaisessa kirjakaupassa ^______^.

Luin trilogian läpi viikossa (äitini oli sivumennesanoen aikas yllättynyt) ja rakastuin kirjaan täysin. Se ja muut TSH-aiheiset kirjat on luettu moneen kertaan, ja elokuvia odotettiin innolla (ja perheenjäsenien hermojen kustannuksella....).
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Luin kirjan vasta elokuvien jälkeen, ja rakastuin elokuviin. Sitten minua otti tosi kovasti päähän joskus kun luokan Tolkien-fanit sano, että elä tuu siihen puhumaan kun et kuiteskaan tiedä mitään. No, päätin että luen kirjan, niin sitten varmana tiedän, ja voin loistaa tiedoilla. Sille tielle sitten jäin, en olisi varmaan ikinä lukenut kirjaa muuten kuin näyttämisen halusta, mutta sitten kun sain luettua tuommoset seikat unohtu, ja sen jälkeen olen lukenut kaikki Keski-Maa aiheiset jutut joita julkaistu on.

Nykyään osaan TSH:sta osia ulkoa, ja olen mm. pitänyt perheelleni kaksituntisen luennon Keski-Maasta. (Hyvä keino tappaa aikaa pitkillä automatkoilla, eikä yleisökään pääse karkaamaan kesken kaiken pois... :lol: )
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Offia: Mara_Jade, kuullostaa hyvältä! Pitäisikö kokeilla :roll: On muuten aika outoja Tolkien-faneja luokassasi :( Voisin jopa sanoa etten pidä tuollaisista tyypeistä :) Njoo.... :roll: (offi päättyy)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Bleeding heart
Örkki
Viestit: 194
Liittynyt: Ma Heinä 03, 2006 5:41 pm
Paikkakunta: Jossain Etelä-Suomes

Viesti Kirjoittaja Bleeding heart »

Kun olin nähnyt Ekan Taru Sormusten herrasta leffan muutamaa vuotta takapakkia, niin silloin innostuin. hankin sitten jossain kohtaa tuon kokoelman joka sisältää kaikki 3 tarinaa, historian linja ja muuta. 8)
''Her milk is my shit. My shit is her milk.'' - Nirvana ''Milk it'' \,,/
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Hmm... Suurin osa tuntuu lukeneen kirjat jo pienenä, minä vasta nyt parikymppisenä. Tuntuu ihan kuin olisin "myöhässä", kaikki muut tuntuvat hurahtavan fantasiaan teininä. Minä koin jälki-innostuksen.
Katsoin leffat jo ajat sitten, viime viikolla ukon kanssa katsottiin kaikki kolme ja seuraavalla kirjastokäynnillä ajattelin tutustua kirjoihin ja lainasin ensimmäisen, ajattelin että se valottaisi joitain juttuja ja toisi lisää pohjaa. Kiinnosti myös se, onko asiat kerrottu niissä miten eri tavalla kuin leffoissa.
Katoblepas
Örkki
Viestit: 121
Liittynyt: Ke Elo 16, 2006 4:26 pm

Viesti Kirjoittaja Katoblepas »

Tutustuin Sormusten herraan oikeastaan aika nololla tavalla ehkä noin kuusi vuotta sitten. Mulla oli hervottoman tylsää, ja aloin märistä, että "ei oo mitään tekemistä.." Isä länttäsi mulle TSH:n käteen, ja sanoi mulle, että "siinä sulle tekemistä." En tietenkään avannutkaan koko kirjaa, ja se jäi kuukaudeksi lojumaan vaatekaapin pohjalle... *nolottaa* Sitten kun isä rupesi parin kuukauden päästä ivallisesti kyselemään multa, että miltä se kirja vaikuttaa, niin aloin lopultakin lukea... Luin sen neljässä päivässä, ja ihastuin siihen niin, että luin sen ilman taukoja seitsemän kertaa peräjälkeen. Nyt on pitkän tauon ja Hobitti-kuumeen jälkeen menossa kahdeksas kerta, mutta tällä kertaa luen kyllä hitaammin ja nautiskellen, ja muitakin kirjoja (<-Tolkienin tosin) samalla... Rakastan Tolkienin maailmaa! Erityisesti haltioita ja Valaria... Haaaldiiirrr..... *kehrää*
Lawrene
Örkki
Viestit: 11
Liittynyt: Ti Elo 01, 2006 9:11 pm
Paikkakunta: Jack Sparrown Kainalossa

Viesti Kirjoittaja Lawrene »

Kerron tämän lyhennettynä:

*kröhöm* Olipa kerran pikkutyttö, noin 8 vuoden iässä, ja synttärit oli tulossa. Tyttö tykkäsi prinsessoista ja keijuista ja myöskin lohikäärmeistä ja muu mystisistä asioista. Kuin syntymäpäivän aamuna perhe tuli laulelemaan, saikin hän kaupan päälle paketin. Paketissa oli <i>Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen Ritarit</i> mistä tyttö ei ollut kuullut halaistua sanakaan. Mutta, koska kirja kertoi taruhahmoista, ryhtyikin pikkutyttö pikkuhiljaa lukemaan sitä. Luettua kirjan loppuun (puolen vuoden kestäneen lukemisen jälkeen) tyttö pyysi saada muu satusarjan osat. Vuosia myöhemmin lähti pikkutyttö, joka oli juuri kasvannut teiniksi, ostamaan <i>Hobitti</i>-kirjan. Siitä se kaikki alkoi.

*kumartaa*
Älä katso sieluni silmin sanomatta "Rakastan sinua." Toivon vain, että silmäni sulkisivat kaiken pois.
Vastaa Viestiin