Miten/koska aloitte lukea Tarua Sormusten Herrasta?

Keskustelua Tolkienin teoksista.

Valvoja: Andune

Avatar
Liza
Örkki
Viestit: 55
Liittynyt: Pe Helmi 23, 2007 5:42 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Liza » Su Maalis 25, 2007 7:19 pm

Hahaa. Nyt on kirja luettu. (Luin sen kyllä jo kauan aikaa sitten) Nyt tekis kyllä mieli lukee uudetsaan, mutta en jaksa. :)

Nasty
Örkki
Viestit: 159
Liittynyt: To Huhti 05, 2007 5:24 pm
Paikkakunta: Ruukki

Viesti Kirjoittaja Nasty » Su Huhti 15, 2007 1:38 pm

Minä vaan yhtäkkiä päätin, että luenpa Taru Sormusten Herrasta trilogian. Sitä oltiin kehuttu paljon ja Potterit alkoivat kyllästyttämään minua. Lisäksi väittelin vanhempieni kanssa, koska he sanoivat että olin liikaa kiinni Pottereissa, nyt olen sitten kiinni TSH:ssa. Kaikki sanovat minua liian fanaattiseksi. Silloin minä vaan päätin lukea, ei siihen ollut syytä. Rakastuin siihen kirjaan jo ensimmäisessä luvussa. Sen jälkeen en ole paljon muita kirjoja lukenutkaan, paitsi niitä joitka olen saanut lahjaksi. Olen liian fanaattinen, myönnän ^^

Idwen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Marras 15, 2004 8:21 pm
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Idwen » Pe Heinä 13, 2007 1:29 pm

Taisin olla kuuden vanha, kun isäni alkoi lukea minulle Sormusten Herraa. Sopivaa iltalukemista lapsille, eikö? ;) Tosin hän luki minulle sen lisäksi mm. Robin Hoodin legendan, joka ei myöskään ole lapsille tarkoitettu. Ehkä siksi olen näin kieroutunut.

Kuitenkin ollessani 14, isä lykkäsi Sormusten Herran nokan eteen ja kehotti lukemaan. Ensimmäinen kysymys, jonka esitin, oli "onko siinä niitä enttejä?". Ainoa asia mitä selkeästi muistin isäni iltalukemisista. Se lähti siitä. Luin opuksen ja kaikki muutkin Tolkienin Keksi-Maata käsittelevät kirjat putkeen ja tein laajan tutkielman.

Lisäksi aloin kehitellä fikkiä Aragornin ja Arwenin lapsista. Jos joku on noita minun tuherruksiani lukenut, niin Gilthalianista kirjoittelin. Että siitä se lähti. Pakko mainita, että olen fanfikkari toisessa polvessa, isäni kirjoitteli myös fanfictionia Taruun. :D
Hahmopyöveli

Avatar
Elwind
Örkki
Viestit: 36
Liittynyt: Ti Huhti 04, 2006 7:46 pm
Paikkakunta: Orivesi...

Viesti Kirjoittaja Elwind » La Heinä 14, 2007 11:00 pm

Keksi-Maa xDDDD

Joo, eli minun isoveljeni suositteli tuota TSH:ta minun ollessani ehkä 12- tai 13-vuotias. Enpä ole siitä kuin pari vuotta kasvanut, mutta silti tuntuu että se pitäisi lukea uudestaan niin jäisi enemmän juttuja mieleenkin. Vähän sama juttu kuin tämänkesäisessä Artemis Fowl-maratonissakin.
Parempi tossun alla kuin taivasalla!

Eva
Örkki
Viestit: 17
Liittynyt: Su Loka 14, 2007 12:39 pm
Paikkakunta: jossakin angstimeren tuolla puolen.

Viesti Kirjoittaja Eva » To Joulu 27, 2007 2:34 am

Sain TSH-trilogian joululahjaksi, ja juuri äsken lopetin Sormuksen Ritarien lukemisen. Ja kahdesta torniosta olenkin jo muutaman sivun ahminut. Kirjaa luen armottomalla tahdilla, enkä millään malttaisi jättää lukemista kesken edes hetkeksi... rakastan trilogiaa jo nyt!
Vaiti tuijottaa ikkunastain
ruudun takana, kasvot kuin puolikuu
mua etsineekö vaiko lastain
tiedän ettei se voi olla kukaan muu.


Nicki vaihtui verevasta Evaksi.

Dúlin
Örkki
Viestit: 124
Liittynyt: Ma Huhti 14, 2008 6:17 pm
Paikkakunta: Pohjois-Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja Dúlin » Ma Touko 05, 2008 4:50 pm

Hmm... Tämä onkin tukala kysymys. O__O Kun en muista.
Tai no oikeastaan, hämärä muistikuva sittenkin. Muistan kuinka isoveli raahasi kirjastosta kotiin sen jumalattoman paksun kirjan, ja suositteli lukemaan sen. Noh, enpäs vielä silloin jaksanut. x'D

Olin lukenut jo vähän matkaa Sormuksen Ritareita, mutta se tyssäsi siihen kun elokuvat ilmestyivät. Mielikuvat hahmoista murskaantuivat. Ja silloin oli pakko aloittaa kirja alusta~. Koska en jaksanut alkaa lukemaan heti, jätin sen myöhempään. Tosi paljon myöhempään, itseasiassa. Sitten päätin tarttua itseäni niskasta kiinni ja alkaa lukea! Olen onnellinen, että lopulta tein sen~. Ja nyt on jo menossa toinen kirja. Edelleenkin herää kysymys: Mikä pirskatti Tom Bombadil on? Maia vaiko itse yksi valar?
Findesselya vanya, Legolas.
Why so serious?

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » To Kesä 12, 2008 10:11 am

Heh, nostalgiaa. Olen taas tänä kesänä aloittamassa Tarun lukemisen, joten alkoi olla ajankohtaista muistella edellisiä ja sitäkin vanhempia lukukertoja.

Ensimmäinen kerta kun luin Tarun, olin jossain ala-asteella, olisinkohan ollut jopa 8-vuotias? Kyllä, ahmin paksuja ja paksumpia kirjoja heti kun opin lukemaan, kiitos vanhempieni jotka jaksoivat lukea minulle pienenä kirjakasan toisensa jälkeen. Luin tosin silloin kakkosella pelkästään Kaksi Tornia, joka kyllä jäi kesken siinä vaiheessa kun pääsin Samiin ja Frodoon asti. Haltiat, rohanilaiset ja Entit kiehtoivat mieltäni enemmän. Jotenkin luulen, että haltiainnostukseni on saanut alkunsa tuolta kaukaa. ^^

En kyllä muista tuosta ensimmäisestä lukukerrasta paljoakaan, olin silloin vielä niin pieni. Muistan kuitenkin ihmetykseni kun tapasin ensimmäistä kertaa Entit. :) Muistan etenkin Äkkipään. ^^ Ja Merrin ja Pippinin seikkailut Fangornissa. Mutta myös Legolasin ja Gimlin ja Aragornin seikkailut Helmin syvänteessä ja Meduseldissa... Ah, nuo kultaiset lapsuuden vuodet.

Uudestaan luin sitten Tarun ylä-asteella. Aloitin sillä kertaa ihan Sormusten ritareista ja luinkin sitten sen ja Kaksi Tornia putkeen. Tosin silloin oli vielä nämä erikseen olevat painokset ja jouduin odottelemaan aika pitkään, että sain Kuninkaan paluun käsiini. Sain sen kuitenkin loppujen lopuksi, ja se olikin sitten lopullisesti menoa. Olin suoraan sanottuna rakastunut Keski-Maahan. Vaikka ihastus olikin syntynyt jo silloin ihan pienenä. ^^

Edit:/ Puhumme siis ajasta ennen elokuvia. AEE. ;)
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 631
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Viesti Kirjoittaja Pyrexia » La Kesä 14, 2008 7:54 pm

Alotin kirjan lukemisen 12.4.08 Sormuksen ritarit oon jo lukenu, mut kahteen torniin oon nyt jäänyt. Jumittaa vähä siinä Frodo/Sam kohdas. Tarkotus olis jatkaa lukemista kunhan saan väsättyä jostain kunnolla aikaa siihen. Millai kesäloma voi olla näin kiireistä vaikkei ole ees kesätöitä? No, mielenkiintosin kirja silti mitä oon ruvennut lukemaan.
Viimeksi muokannut Pyrexia, Su Helmi 22, 2015 8:21 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 817
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Celeb » Su Kesä 15, 2008 6:52 pm

Vuoden 2001 jouluna, jolloin olin tokalla luokalla, sain joululahjaksi Roveradomin. Luin kirjan, ja tykkäsin, joten seuraavana jouluna paketista paljastui Hobitti. Hobitti oli mielestäni niin hyvä, että sain sitten lahjaksi (en muista milloin, ehkä kesällä, kun minulla oli synttärit?) TSH:n. Luin kirjan melko nopeasti, pidinkin. Sitten anoin isäni lukemaan minulle Silmarillionin, kun en itse siitä mitään ollut tajunnut. Seuraavana jouluna (2003) käteeni iskettiin Keskeneräisten tarujen kirja.

Elokuvia en saanut katsoa ("Sinä olet niin nuori vielä, jäkä jäkä jäkä...") ennen kuin viidennen ja kuudennen luokan aikoihin, jolloin ne hankittiin meille DVD:inä. Silloin heräsi uudelleen palava innostus ja palvonta Tolkienia kohtaan. Ja, oi... Aragorn. Luin kirjat uudelleen (tai oikeastaan kirjan, kun on kerran kyse yhteisniteestä). Silloin kirjan väliin alkoi myös kertyä kirjanmerkkiarmeija. Viime keväänä käynnistin kirjanmerkkien uudistusprojektin, ja nyt minulla on siististi tummanvihreillä, tarkoin merkityillä kirjanmerkeillä varustettu yhteisnide jatkuvassa käytössä.

Tolkien on elämäni.
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Mëoi
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: To Maalis 15, 2007 3:29 pm
Paikkakunta: Imladris

Viesti Kirjoittaja Mëoi » Ma Kesä 16, 2008 11:32 am

Nastyhan se minua innosti Tarun lukemaan noin pari vuotta sitten ja sitten myös Silman ja Hobitin. Elokuvat olin joskus vuonna pesusieni ja saippua katsonut serkkujen kanssa, mutta muistaakseni nukahdin elokuvan aikana (älkää nirhatko!!). Aiheesta en ymmärtänyt mitään ja mietin koko ajan mikä hemmetti se sormus on, mitä se tekee, miksi se pitää tuhota. No silloin olinkin noin 9 vuotias.
Sitten 12 ikäisenä alkoi Taru kiinnostamaan enemmän kirjana (ja elokuvana). Kun olin Tarun saanut itselleni ja luettua sen, tietysti minun piti saada myös Silma ja Hobitti omakseni. Ja nyt olen parantumaton Tolkien-holisti eikä Loftis auta asiassa yhtään!
"Emma, näytät aivan Nazgúlilta jolla on vakava AD/HD.."

Ent. Kyoshiro

Siral
Örkki
Viestit: 13
Liittynyt: To Tammi 31, 2008 3:31 pm

Viesti Kirjoittaja Siral » Su Kesä 22, 2008 2:36 am

Hmm. Tarusta kuulin isosiskoltani, joka on minua kymmenen vuotta vanhempi. Hän oli ostanut kirjat itselleen ja niitä selailin, en oikeastaan lukien. Hobittia jo silloin aloitin, mutta se oli silloin niin tylsä kirja, etten päässyt ensimmäisestä luvusta eteenpäin. Taru alkoi kuitenkin kiinnostaa, joten puursin Hobitin läpi, sillä periaattenani on lukea sarjat järjestyksessä. (Ja silloin huomasin, että lähikirjastossa oli myös toinen suomennos Hobitista, tosin se nimi oli Lohikäärmevuori ja hobittien nimet olivat aivan erilaiset..)

Minulla oli silloin klassikkojen-lukubuumi päällä ja menin ja lainasin Tarun kirjastosta uudeksi vuodeksi ja luin ne silloin. Ahmin ne. En keskeyttänyt lukemista hetkeksikkään, en edes rakettien katsomista varten. Ja rakastuin.

Elemmírë
Örkki
Viestit: 49
Liittynyt: Su Heinä 13, 2008 2:37 pm

Viesti Kirjoittaja Elemmírë » Su Heinä 20, 2008 7:32 pm

Tunnustan, että aloin vasta nyt lukea Lothri- kirjaa (ja sittenkin kaverin yllyttämänä) mutta tykkään kirjasta ja harmittaa, että en ole lukenut sitä aiemmin. Se olisi pitänyt lukea ennen leffojen katsomista. Kärryillä pysyminen on vaikeaa, koska siinä tapahtuu niin paljon asioita, joista ei tiedä, koska ne eivät ole leffassa.
Paras kohta kirjassa on tähän mennessä, kun Sormuksen Saattue taivaltavat siellä lumimyrskyssä. Legolas saa mahtailevat, vahvat ihmiset hiljaiseksi (Legsun kommentti löytyy allekirjoituksestani)
The greatest thing you´ll ever learn is just to love and be loved in return...
~Moulin Rouge~

Avatar
nathron
Örkki
Viestit: 32
Liittynyt: La Syys 22, 2007 4:17 pm
Paikkakunta: Atuanin Hautaholvit
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nathron » Ma Heinä 28, 2008 9:17 am

Joskus kauan sitten. Tai no - kauan ja kauan, silloin kun olin 8-10 vuotias, en muista. Mummo osti sen lahjaksi, mutten lukenut sitä silloin. Luin sen vasta joskus 11-12 vuotiaana.
Four winds will guide us.

Heady
Örkki
Viestit: 2
Liittynyt: Ke Touko 16, 2007 11:27 am

Viesti Kirjoittaja Heady » Ti Heinä 29, 2008 2:51 am

Ooih, pääsee muistelemaan! :D

Elikkä siis: muistan kun isä luki Hobitin jälkeen Sormusten herraa minulle iltakirjana ääneen ollessani pieni, sitten kului piiiitkä aika ja Sormuksen ritarit ilmestyi elokuvana. Noh, isä tietenkin vei minut katsomaan sitä, ja tietysti se oli hieno kokemus, mutta olin pettynyt kun odotin kokoajan Tom Bombadilia eikä sitä sitten ilmestynytkään. :D Mutta muuten olin vakuuttunut, ehkä liiankin.

Elokuvan jälkeen isä taisi huomata että vilkuilin ylähyllyllä ulottumattomissani lymyävää trilogiaa varsin usein, niin johan se patisti minut lukemaan sen. Ja hyvä että patisti: ahmin teoksen läpi innoissani, ja sen jälkeen luin kirjan ala-asteen aikana vielä ainakin kahdesti. Ja koska raahasin sitä kokoajan mukanani, kirja on nyt varsin hirveässä kunnossa, oman olen toki ostanut, mutta ei se ole sama, siihen ei liity niitä kaikkia muistoja. :)

Nyt en ole Sormusten herraa muutamaan vuoteen lukenut, (koska musiikki on vienyt lukemiselta tilaa, mutta nyt pikkuhiljaa kirjat alkavat taas itsepintaisesti vallata oman tilansa ajastani takaisin) ja olen unohtanut aivan hirveästi kaikkea, en edes melkein uskalla muistella sitä Sormusten herra -tietämykseni määrää minkä ennen omasin. o.o Nyt, kun vain aikaa ilmaantuisi jostain, haluaisin lukea kirjat uudestaan, ihan vanhoja hyviä aikoja muistellakseni ja siksi että se sattuu olemaan paras koskaan lukemani kirja. ^___^

Yhh kirjoitin liikaa. Mut koettakaa kestää. :D

Allegro
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Huhti 29, 2008 8:56 pm
Paikkakunta: Hankasalmi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Allegro » Ke Elo 06, 2008 1:23 pm

Itse ekan kerran luin TSH:ta joskus, eh, kuusivuotiaana? Hortosin isoveljien huoneessa ja muistan suunnilleen kompastuneeni johonkin jättikirjaan lattialla. Sehän näytti kiehtovalta ja avasin sen vaan jostain ja aloin lukea. Tom Bombadilista ja haudanhaamuista. :----D Suunnilleen henkeä pidätellen luin haudanhaamukohdan, sitten kävi tylsäksi ja etsin uuden kivan kohdan, tällä kertaa Puuparran.

Ja siihen se sitten jäi, ja unohdin varmaan saman tien mikä koko kirjan nimi oli. Sitten kun joskus myöhemmin tuli puhetta Tarusta Sormusten Herrasta, valaistuin ja tuli jonkinlainen himo etsiä kirja käsiin. Kirjastossa en silloin päässyt käymään juuri ikinä, eikä kellään tutulla sitä ollut. Kymmenenveenä sain lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan, ja sieltä sen sitten löysin.

Luin sen silloin muistaakseni viikossa, pidin kovasti, mutten kuitenkaan mitenkään valtavasti. Kirja sai olla hyllyssä ehkä vuoden, sitten tuli äkillinen mielijohde lukea uudestaan, ja tällä kertaa kahlasin ihan hurmoksessa sen, rakastuin vähintään joka toiseen hahmoon ja niin edelleen. Silloin alkoi pahemmanlaatuinen friikkeys, luin kirjaa alusta loppuun ja lopusta alkuun ja sieltä ja täältä - tähän päivään asti. Se on aina kesken.

Uh, vuodatus. o.o
Tänään tein taas tempun
Vedin kissaa hännästä
Ja se kissa ei pitänyt siitä
Sen huomasin äänestä

Vastaa Viestiin