Koskettavin kohta kirjassa?

Keskustelua Tolkienin teoksista.

Valvoja: Andune

Chokehold
Örkki
Viestit: 162
Liittynyt: La Huhti 16, 2005 6:03 pm

Viesti Kirjoittaja Chokehold »

Kuninkaan paluussa kun Faramir ja Éowyn rakastuu... If you know what I mean.
Freed from the gravital leash
I swear the heaven is in my reach
Lera
Puolituinen
Viestit: 235
Liittynyt: Su Tammi 09, 2005 3:20 pm
Paikkakunta: Lappeenranta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lera »

Koko Kuniinkaan Paluu ,___,
last.fm ++ avatar by towelrack_icons @ lj.com
Arawiena
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: Ma Elo 29, 2005 5:37 pm

Viesti Kirjoittaja Arawiena »

Kun Arska lähtee Kuoleman Kulkuteille. Siis se, kun tämä kertoo sen Èowynille ja lähtö. Se on niin ihana <3
Olen lukenut sen jo aika moneen kertaan... x)
You like Sirius/Remus, don't you?
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Erityisesti pidän siitä kohdasta missä Faramir kertoo nähneensä Boromirin liukuvan veneellä virrassa ja tajunneen isoveikan kuolleen. Se on kerta kaikkiaan upea.
Tom Bombadil ja Kultamarja olivat myös ihania; rakastuin siihen lauluun jonka Bombadillo opetti hobiteille hädän varalta. Hoi, Tom Bombadil, Bombadillo, hätä on!... Bombadillo. Aah, niin suloista että on oikeasti liikuttavaa...

Muistelisin lukeneeni koko kolmannen kirjan enemmän tai vähemmän liikuttuneena. Denethorin kohtalo ja kuolema ovat koskettavia, pidän sitä hahmoa niin kertakaikkisen kiehtovana.

Ja pahus, Sarkku meinasi unohtua! Konnun puhdistus on jotenkin niin surullinen ja hieno, ettei oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Rakkaat hobittimme jälleen sankareina ^^
Viimeksi muokannut Annatar, La Tammi 21, 2006 10:24 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Viesti Kirjoittaja Etiäinen »

Boromirin kuolema on surullinen, vaikken pidäkään Boromirista.
Theodenin kuolema.
Se kohta, jossa Eomer juo Theodenin muistoksi ja luetellaan kaikki entisten kuninkaiden nimet.
Gandalfin jääminen Moriaan ja viimeiset sanat "Paetkaa, hullut" (tai jotain vastaavaa..)

No, kaikki hahmojen kuolemat. Paitsi Denethorin. (Siinä kohdassa lähes hihkun innosta. MItenniin inhoan Denethoria?^^)

"Sormuksen Viejä on täyttänyt tehtävänsä" Gandalfin sanat Mustalla Portilla. Takuu kylmät väreet. Hui.

Harmaat Satamat, Gandalfin sanat siellä ja eron hetki.

Kaikkein koskettavin kohta on kuitenkin Aragornin kruunajaiset. Mun suurimmasta sankarista tulee kuningas ^^ En voi olla itkemättä, kun luen sitä kohtaa... Onnellinen loppu. Ah.
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009
Funebre
Örkki
Viestit: 34
Liittynyt: Ma Kesä 13, 2005 1:36 am
Paikkakunta: Luciuksen kaavun alla
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Funebre »

Mietinkin että tämä aihe oli jotenkin tuttu, kun tuohon vasta lukittuun topicciin vastaukseni kirjoitin, mutta juu siis tänne sama :arrow:
Itse aina vollotan ihan mahdottomasti koko Konnun Puhdistuksen ajan. Se on jotenkin niin surullinen. Se millaiseksi Kontu on mennyt.. .*sniff* Ehdottomasti myös Harmaat Satamat on liikuttava, kun kaikki oikeastaan loppuu sinne.

Monissa hobittien ystävyyttä korostavissa kohdissa nousee myös tippa linssiin. Ei koska se olisi mitenkään surullista, vaan ehkä juuri kun ne on niin kovin iloisia eivätkä vielä tiedä siitä kaikesta pahasta mitä edessä on. Eteenkin se on nimenomaan koskettavaa, kun Merrin ja Pippinin tiet erkanevat :(
~Cheat 2 Win~
Yoiko
Örkki
Viestit: 11
Liittynyt: Ti Tammi 10, 2006 3:31 pm
Paikkakunta: Täällä näin

Viesti Kirjoittaja Yoiko »

hasufel kirjoitti:Kuninkaan paluussa kun Faramir ja Éowyn rakastuu... If you know what I mean.
Sama minullakin. Ja tietysti kirjan loppu.. se on vaan niin surullinen..
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Itse itken lähinnä järkytyksestä Gandalfin pudotessa Moriassa. Sitten siinä kun Sam löytää herransa sieltä tornista. Ja Bregaladin laulu 'Oi Orofarnë, lassemista, Carnimírië'on kaunis, ja Galadrielin laulu 'Minä lehdistä lauloin'.
Aragorn
Örkki
Viestit: 9
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 3:53 pm
Paikkakunta: Hienon puutarhan keskellä. :) (missä ei tarvitse koskaan kastella kukkia ;) )

Viesti Kirjoittaja Aragorn »

-Se kun Arwen näkee sen näyn omasta pojasta. Emt miksi, mutta silti. Se poika on niin lutunen ! :P

-Boromirin kuolema.. :(

-Se kun Arwen on Aragornia katsomassa, kun tämä on kuollut .. Siis se kun Erlond tulee juttelemaan Arwenille ja sanoo minkälainen hänestä tulisi, kun Aragorn kuolee.. plää.. :(

-Satama kohtaus.. Nyyh..
~DeadWhisper~
Örkki
Viestit: 12
Liittynyt: To Tammi 26, 2006 5:07 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja ~DeadWhisper~ »

Kaksi kohtaa koko trilogiassa, missä itken.
1. Boromirin kuolema. Mun lempihahmo...
2. Vikassa kun he lähtevät laivalla Harmaista Satamista.
Kuitenkin pahempi on tuo Boromirin kuolema. Ja silti järkytän itseäni avallani :lol:
I watch the Heavens and I find a calling
Something I can do to change this Moment
Stay close to me while the Sky is falling
Don't wanna be left alone, don't wanna be alone
http://www.s15.invisionfree.com/Fictionary/
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Harmaat Satamat, tottakai!
mine itken siinä aina. Kirja ollut puolivuotta, ja nyt joihan pilalla...
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
win03die
Örkki
Viestit: 14
Liittynyt: Ke Maalis 01, 2006 1:17 am
Paikkakunta: Gondolin

Viesti Kirjoittaja win03die »

Kukaan ei ole maininnut Elrondin ja Arwenin jäähyväisiä :roll:

Ja keskeneräisissä taruissa ja Silmarillionissa sitä vasta liikuttavuutta onkin. Vaikka muille jakaa.
Vaihtelu virkistää sanoi koivu kun selännettä halasi
:P

26 ja vielä lapsi *rollseyes*
Avatar
Xeleia
Örkki
Viestit: 15
Liittynyt: Su Tammi 01, 2006 9:40 pm
Paikkakunta: Rohan

Viesti Kirjoittaja Xeleia »

Se kun tyypit (on siinäkin sana) hyvästelee toisiaan Kuninkaan paluussa.. Mulle tulee aina mieleen ett jotkut niistä ei nähny toisiaan enää ikinä...
Odelia
Örkki
Viestit: 8
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 6:50 pm

Viesti Kirjoittaja Odelia »

Frodon lähtö Kuninkaan paluun lopussa oli koskettavin, mutta Elrondin ja Arwenin hyvästit olivat myös surulliset...
Akvamariini
Örkki
Viestit: 26
Liittynyt: Su Tammi 08, 2006 10:56 pm

Viesti Kirjoittaja Akvamariini »

Monesti mainittu Konnun puhdistus, sekä Harmaat Satamat (erityisesti Frodon ja Samin erohetki). Myös kohtaus, jossa Klonkku katsoo Samia ja Frodoa näiden nukkuessa (eikä nyt mitenkään monimielisesti^^).
Päänsärky kuulostaa keksityltä. Paise perseessä ei kuulosta. -FitzUljas Näkijä (Robin Hobb, Lordi Kultainen 2: Narrin palvelija)
Vastaa Viestiin