Lord of the Rings FanFiction

Kuninkaan paluussa kun Faramir ja Éowyn rakastuu... If you know what I mean.

Koko Kuniinkaan Paluu ,___,

Kun Arska lähtee Kuoleman Kulkuteille. Siis se, kun tämä kertoo sen Èowynille ja lähtö. Se on niin ihana <3
Olen lukenut sen jo aika moneen kertaan... x)

Erityisesti pidän siitä kohdasta missä Faramir kertoo nähneensä Boromirin liukuvan veneellä virrassa ja tajunneen isoveikan kuolleen. Se on kerta kaikkiaan upea.
Tom Bombadil ja Kultamarja olivat myös ihania; rakastuin siihen lauluun jonka Bombadillo opetti hobiteille hädän varalta. Hoi, Tom Bombadil, Bombadillo, hätä on!... Bombadillo. Aah, niin suloista että on oikeasti liikuttavaa...

Muistelisin lukeneeni koko kolmannen kirjan enemmän tai vähemmän liikuttuneena. Denethorin kohtalo ja kuolema ovat koskettavia, pidän sitä hahmoa niin kertakaikkisen kiehtovana.

Ja pahus, Sarkku meinasi unohtua! Konnun puhdistus on jotenkin niin surullinen ja hieno, ettei oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Rakkaat hobittimme jälleen sankareina ^^

Boromirin kuolema on surullinen, vaikken pidäkään Boromirista.
Theodenin kuolema.
Se kohta, jossa Eomer juo Theodenin muistoksi ja luetellaan kaikki entisten kuninkaiden nimet.
Gandalfin jääminen Moriaan ja viimeiset sanat "Paetkaa, hullut" (tai jotain vastaavaa..)

No, kaikki hahmojen kuolemat. Paitsi Denethorin. (Siinä kohdassa lähes hihkun innosta. MItenniin inhoan Denethoria?^^)

"Sormuksen Viejä on täyttänyt tehtävänsä" Gandalfin sanat Mustalla Portilla. Takuu kylmät väreet. Hui.

Harmaat Satamat, Gandalfin sanat siellä ja eron hetki.

Kaikkein koskettavin kohta on kuitenkin Aragornin kruunajaiset. Mun suurimmasta sankarista tulee kuningas ^^ En voi olla itkemättä, kun luen sitä kohtaa... Onnellinen loppu. Ah.

Mietinkin että tämä aihe oli jotenkin tuttu, kun tuohon vasta lukittuun topicciin vastaukseni kirjoitin, mutta juu siis tänne sama
Itse aina vollotan ihan mahdottomasti koko Konnun Puhdistuksen ajan. Se on jotenkin niin surullinen. Se millaiseksi Kontu on mennyt.. .*sniff* Ehdottomasti myös Harmaat Satamat on liikuttava, kun kaikki oikeastaan loppuu sinne.

Monissa hobittien ystävyyttä korostavissa kohdissa nousee myös tippa linssiin. Ei koska se olisi mitenkään surullista, vaan ehkä juuri kun ne on niin kovin iloisia eivätkä vielä tiedä siitä kaikesta pahasta mitä edessä on. Eteenkin se on nimenomaan koskettavaa, kun Merrin ja Pippinin tiet erkanevat

hasufel kirjoitti:Kuninkaan paluussa kun Faramir ja Éowyn rakastuu... If you know what I mean.

Sama minullakin. Ja tietysti kirjan loppu.. se on vaan niin surullinen..

Itse itken lähinnä järkytyksestä Gandalfin pudotessa Moriassa. Sitten siinä kun Sam löytää herransa sieltä tornista. Ja Bregaladin laulu 'Oi Orofarnë, lassemista, Carnimírië'on kaunis, ja Galadrielin laulu 'Minä lehdistä lauloin'.

-Se kun Arwen näkee sen näyn omasta pojasta. Emt miksi, mutta silti. Se poika on niin lutunen !

-Boromirin kuolema..

-Se kun Arwen on Aragornia katsomassa, kun tämä on kuollut .. Siis se kun Erlond tulee juttelemaan Arwenille ja sanoo minkälainen hänestä tulisi, kun Aragorn kuolee.. plää..

-Satama kohtaus.. Nyyh..

Kaksi kohtaa koko trilogiassa, missä itken.
1. Boromirin kuolema. Mun lempihahmo...
2. Vikassa kun he lähtevät laivalla Harmaista Satamista.
Kuitenkin pahempi on tuo Boromirin kuolema. Ja silti järkytän itseäni avallani

Harmaat Satamat, tottakai!
mine itken siinä aina. Kirja ollut puolivuotta, ja nyt joihan pilalla...

Kukaan ei ole maininnut Elrondin ja Arwenin jäähyväisiä

Ja keskeneräisissä taruissa ja Silmarillionissa sitä vasta liikuttavuutta onkin. Vaikka muille jakaa.

Se kun tyypit (on siinäkin sana) hyvästelee toisiaan Kuninkaan paluussa.. Mulle tulee aina mieleen ett jotkut niistä ei nähny toisiaan enää ikinä...

Frodon lähtö Kuninkaan paluun lopussa oli koskettavin, mutta Elrondin ja Arwenin hyvästit olivat myös surulliset...

Monesti mainittu Konnun puhdistus, sekä Harmaat Satamat (erityisesti Frodon ja Samin erohetki). Myös kohtaus, jossa Klonkku katsoo Samia ja Frodoa näiden nukkuessa (eikä nyt mitenkään monimielisesti^^).