Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Keskustelua Tolkienin teoksista.

Valvoja: Andune

Nasty
Örkki
Viestit: 159
Liittynyt: To Huhti 05, 2007 5:24 pm
Paikkakunta: Ruukki

Viesti Kirjoittaja Nasty »

Minäkin olin kiinni Potterissa, mutta kun luin TSH:n...

Se vain oli jotain uskomatonta! Paras lukukokemus aikoihin! Minä oikeasti rakastuin siihen ja luovuin Pottereista kokonaan. Silloin minusta tuli tälläinen Tolkien-fanaatikko, en saata lukea muuta, kun ajattelen loukkaavani Tolkienia. Ensimmäinen lukukerta, se tapahtui joku syksy, en muista kauanko siitä on aikaa. Lainasin ensimmäisen kirjan kirjastosta ja luin kirjaa kauhealla vauhdilla, en malttanut ensimmäisellä kerralla lukea edes esipuheita, prologia, mitään. Luin ne vasta myöhemmillä kerroilla. Se vaan oli mielestäni niin hyvä etten pystynyt kuvailemaan. Minua kyllä harmitti, kun luokallamme ei ole muita TSH-faneja, joten pakotin kaverini lukemaan ne. Nyt meillä on ihan TSH-aiheiset nimetkin toisillemme. TSH on paras kirja kautta aikojen, parempi kuin Potterit, parempi kuin ööm, no ei ole edes tarpeeksi hyviä kirjoja, jotta niitä voisi verrata TSH:hon! Tämä viesti oli kyllä ehkä enemmän TSH:n fanitus-viesti, anteeksi.

*poistuu takavasemmalle*
Avatar
Emmanuel
Örkki
Viestit: 115
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 7:33 pm
Paikkakunta: Paschendale

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Viesti Kirjoittaja Emmanuel »

Siitä taitaa olla noin kymmenisen vuotta nyt, kun ensimmäisen kerran sain uteliaana lapsosena Tarun käsiini. Olin siihen asti lukenut vain pelkkiä hevoskirjoja, eikä minua nyt suuremmin huvittanut alkaa lukea kirjaa, jossa pääosassa eivät olleet hevoset. Mutta rakastin lukemista, ja kaikki kirjaston hevoskirjat olin käynyt läpi, joten eipä minulla ollut muutakaan järkevämpää luettavaa. Ja isäni vakuutteli minulle, että Taru on hyvä kirja, vaikka hänkin oli lukenut sen joskus vuonna nakki ja muusi, eikä siitä paljoa muistanut.

En lukenut prologia, en esipuheita, enkä kuunnellut veljeäni, joka kertoi että olisi ollut parempi aloittaa semmoisesta kirjasta kuin Hobitti. Minulla ei ollut mitään hajua mikä hobitti oli, ja tavallisen tapaani en kuunnellut veljeni puheitä vaan hyppäsin suoraan Tarun maailmaa. Ja jäin koukkuun, niin totaalisesti kuin vain voi.

Rakastuin Taruun miltei samantien. En vaan osaa sanoa siihen syytä. Haluan ajatella että jossakin syvällä sisälläni minulla on ollut aina sidos fantasiaa ja fantasiakirjoihin ja keskiaikaan. Kuningas Arthurin tarua olen rakastanut aivan taaperosta lähtien (ja jo aivan pikkuisena katselin niitä leffoja Arthurista, joita ei todellakaan ollut tarkoitettu seitsemän vuotiaan pikkutytön silmille...)
Mutta siis, Taru lumosi minut aivan kokonaan jo ensimmäisellä kerralla, ja sen saman lumouksen alla olen edelleenkin. Kaikista elävimmin muistan kohdan, jossa Gandalf taaistelee Moria sillalla balrogin kanssa ja sitten putoaa sen kanssa alas kuiluun. Olin itkeä silmät päästäni monta päivää. Se oli minulle siihen astisen elämäni kamalin shokki. Ei Gandalf, tuo rakastetta velhovanhus, voinut mitenkään kuolla! En halunnut uskoa sitä, mutta hiljaa varauduin siihen että Gandalf todella oli kuollut eikä enää takaisin kirjan sivuille palaisi. Vaan mikä riemu repesikään kun totuus lopulta paljastui! Muistelen yhä lämmöllä tuota päivää. Toinen joka minua liikautti syvästi ensimmäisellä lukukerralla, olivat Rohanilaiset. Jos olisin jotakin Keski-Maan kansaa, olisin niin rohanilainen kuin vain voi olla. He ovat lempikansani edelleen, ja olisi aivan käsittämättömän upeaa päästä laukkaamaan valkean ratsun selässä noille laajoille tasangoille!

Taru Sormusten Herrasta (ja muutkin Tolkienin kirjat) ovat antaneet minulle kaikken hienoimmat lukukokemukset ikinä. Ja vaikka olen lukenut määrättömän määrän kirjoja Tolkienin kirjojen jälkeen, ei mikään ole jättänyt yhtä syvää jälkeä tämän tytön mieleen.
"Know that many men has suffered. Know that many men has died. Six miles of ground has been won, half a million men are gone. And as the men crawl the general call and the killing carry on."
Avatar
Suetus
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 9:24 pm
Paikkakunta: Siellä jossain maailman laidalla

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Viesti Kirjoittaja Suetus »

Taisin tutustua Tolkienin tuotantoon ekan kerran kun olin kolmannella ja äiti luki minulle hobittia iltasaduksi. Itse kun inhosin lukemista, enkä muuta kuin heppakirjoja ollut lukenutkaan. Hobitti kuitenkin kiehtoi minua hirvittävästi ja rakastuin silmittömästi tähän kirjaan. Niimpä päätin itse avata sen ja lukea läpi oma-aloitteisesti. Niin alkoi rakastuminen lukemiseen, varsinkin fantasiakirjoihin.

Hobitit jälkeen vähän vanhempana (kutosluokalla) päätin sitten raivata tieni kirjastoon ja lainata TSH:n. Ja se piti tottakai lainata osissa, sillä en missään nimessä olisi jaksanut lukea sitä tiiliskiveä. Sen näkeminenkin jo masensi. Kuitenkin, jo FotR:n jälkeen olin täydellisesti koukussa. Se vain kävi hyvin huomaamattomasti. Olen miettinyt näin jälkeenpäin syytä siihen, mutta en ole keksinyt mitään. Ehkä sitten rakkaus fantasia kirjoihin on vain aina ollut sisälläni, mutta se vain odotti oikeaa hetkeä puhjeta kukkaan. TSH:n jälkeen halusin kuitenkin avata ovea enemmän tuohon maailmaan ja päätin lainata Silmarillioninkin. Sen jälkeen aloin ymmärtää miten paljon kirjan eteen oikeasti oli nähty vaivaa ja miten hieno teos se on. Siitä saakka olen lähes palvonut kirjaa. Ja tottakai piti lainata vielä Keskeneräisten tarujen kirja ja saada lisää tietoa tuosta ihmeellisestä TSH:n maailmasta.
little piece of heaven

Vuoden 2010 Frodo :3
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Tiedän kyllä aika tarkkaan, koska olen lukenut TSH:n. Se on ollut kesällä 2003, muutamaa viikkoa ennen 13. syntympäivääni(kymmenen vuotta ensi kesänä!). Lainasin kirjan kolmena osana kirjastosta(taisin olla äidin kanssa Metsossa) ja luin kirjan kahdessa päivässä. Johtunee siitä, etten muita paljon kirjasta. Tää itseasiassa harmittaa mua vähän. Voisi tietenkin yrittää, etsiä vanhoja päiväkirjoja, jos olisin jotain kirjoitellut. Jotain varmaan voi päätellä siitä, että luin kahdessa päivässä ja kirjauduin seuraavana syksynä Loftikseen?
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Gillgalad
Örkki
Viestit: 138
Liittynyt: Ke Heinä 08, 2009 10:56 am

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Viesti Kirjoittaja Gillgalad »

Mä en oikeastaan muista tarkalleen mitä oon aatellu kun oon lukenu kirjaa, mutta ajankohdan muistan selvälsti. Aloitin lukemaan sitä keväällä 2002 katsottuani ekaksi Sormuksen ritarit elokuvissa. Muistan kun luin Lukitari kohtaa kun vanhemmat lähti vanhempain iltaan joskus huhti toukokuussa. Taisimpa lukea kirjan tuona vuonna kolmesti ennen Kahden tornin ensi-iltaa.
Vuoden Tolkien-sanakirja 2010. Vuoden Tolkienisti 2014.
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Nyt kuulkaa Fuu-tätylöösi suostuu lainaamaan teille ihka ensimmäistä päiväkirjaansa, sitä hevoskantista, jossa on paitsi 6B-luokan kimppatilasto (joo, sen kuka-on-kenenkin-kanssa -sivun otsikko on todellakin tuo), paljon sydämiä Juho-nimisen pojan takia ja valitusta kun ei ole kavereita, niin myös ajantasainen kuvaus tuntemuksistani luettuani Tarua ensimmäistä kertaa:

"Mä ostin Tarun Sormusten Herrasta! Se oli alessa. Sika hyvä kirja!"

Joo. :D Olin siis 12 lukiessani Tarun ensimmäisen kerran, ja koska olin vähän sellainen hattarapää, jonka oli tehtävä tuskallisia valintoja cooliuden ja totaalisen nörttiyden välillä, en vielä todellakaan silloin tajunnut, millaisen elämyksen kannet olin avannut. Lähinnä sain hirvittävän fiksaation haltioihin, ja käytyäni katsomassa Sormuksen Ritarit leffateatterissa olin tietysti aivan rakastunut Legolasiin ja Orlando Bloomiin. Argh. Sittemmin olen lukenut Tarun ainakin kerran uudestaan kokonaisuudessaan, ja nykyisin sitä tulee selattua varsinkin ficcien kirjoittamisen yhteydessä paljon eri puolilta kirjaa, sillä haluan sijoittaa ficcini sen lomaan melko tarkasti ja silti luontevasti.

Voisin siis väittää, että rakkauteni kirjaan ja sen syvällisemmän lumouksen tajuaminen on kasvanut sitä mukaa, kun kykyni ajatella muutakin kuin vaaleanpunaisia ajatuksia on kasvanut. Se on ainakin varmaa, että kyseinen opus tulee olemaan meillä aina kirjahyllyssä, eikä minulla ole epäilystä siitä, ettenkö lukisi sitä vielä kokonaan pariinkin otteeseen. Loppujen lopuksi kirjalla ja sen lieveilmiöillä on ollut elämään niin iso vaikutus, että voisin sanoa jopa kunnioittavani kyseistä teosta. Siitä jaksan aina olla kuitenkin iloinen, että hattarapäisyydestäni huolimatta luin sentään kirjan ensin!
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Luin kirjan 2008 keväällä, ja muistan hyvin sen kuinka erilainen kirja oli kuin elokuvat. Kirjasta jäi myös mieleen se, että toisinaan se oli aika puuduttavaa luettavaa. En siihen aikaan harrastanut lukemista oikeastaan ollenkaan (Muutamaa sarjaa olin lukenut, mutta ne oli sellaisia sadan sivun kirjoja...),
ja tuli sitten aloitettua uusi harrastus tälläisen kunnon kirjan kautta. Luin hyvin ahnaasti kirjan, koska olin utelias tietämään miten se meni "oikeasti ja virallisesti".
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Luin kirja(t) vuonna 2013. Pidin niistä kovasti, mutta koska minulla on tapana "ahmia" kirjat nopeasti, niin niiden loppuessa tuntui vähän tyhmältä. En jotenkin, ehkä, päässyt hyvin kirjojen maailmaan ja nyt siitä on aikaa jonkin verran, joten toinen lukukerta olisi paikallaan. Löytäisin varmasti enemmän ihania yksityiskohtia. :)
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vastaa Viestiin