Sivu 2/2

Lähetetty: To Huhti 05, 2007 8:44 pm
Kirjoittaja Nasty
Minäkin olin kiinni Potterissa, mutta kun luin TSH:n...

Se vain oli jotain uskomatonta! Paras lukukokemus aikoihin! Minä oikeasti rakastuin siihen ja luovuin Pottereista kokonaan. Silloin minusta tuli tälläinen Tolkien-fanaatikko, en saata lukea muuta, kun ajattelen loukkaavani Tolkienia. Ensimmäinen lukukerta, se tapahtui joku syksy, en muista kauanko siitä on aikaa. Lainasin ensimmäisen kirjan kirjastosta ja luin kirjaa kauhealla vauhdilla, en malttanut ensimmäisellä kerralla lukea edes esipuheita, prologia, mitään. Luin ne vasta myöhemmillä kerroilla. Se vaan oli mielestäni niin hyvä etten pystynyt kuvailemaan. Minua kyllä harmitti, kun luokallamme ei ole muita TSH-faneja, joten pakotin kaverini lukemaan ne. Nyt meillä on ihan TSH-aiheiset nimetkin toisillemme. TSH on paras kirja kautta aikojen, parempi kuin Potterit, parempi kuin ööm, no ei ole edes tarpeeksi hyviä kirjoja, jotta niitä voisi verrata TSH:hon! Tämä viesti oli kyllä ehkä enemmän TSH:n fanitus-viesti, anteeksi.

*poistuu takavasemmalle*

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Lähetetty: Ma Syys 28, 2009 11:37 pm
Kirjoittaja Emmanuel
Siitä taitaa olla noin kymmenisen vuotta nyt, kun ensimmäisen kerran sain uteliaana lapsosena Tarun käsiini. Olin siihen asti lukenut vain pelkkiä hevoskirjoja, eikä minua nyt suuremmin huvittanut alkaa lukea kirjaa, jossa pääosassa eivät olleet hevoset. Mutta rakastin lukemista, ja kaikki kirjaston hevoskirjat olin käynyt läpi, joten eipä minulla ollut muutakaan järkevämpää luettavaa. Ja isäni vakuutteli minulle, että Taru on hyvä kirja, vaikka hänkin oli lukenut sen joskus vuonna nakki ja muusi, eikä siitä paljoa muistanut.

En lukenut prologia, en esipuheita, enkä kuunnellut veljeäni, joka kertoi että olisi ollut parempi aloittaa semmoisesta kirjasta kuin Hobitti. Minulla ei ollut mitään hajua mikä hobitti oli, ja tavallisen tapaani en kuunnellut veljeni puheitä vaan hyppäsin suoraan Tarun maailmaa. Ja jäin koukkuun, niin totaalisesti kuin vain voi.

Rakastuin Taruun miltei samantien. En vaan osaa sanoa siihen syytä. Haluan ajatella että jossakin syvällä sisälläni minulla on ollut aina sidos fantasiaa ja fantasiakirjoihin ja keskiaikaan. Kuningas Arthurin tarua olen rakastanut aivan taaperosta lähtien (ja jo aivan pikkuisena katselin niitä leffoja Arthurista, joita ei todellakaan ollut tarkoitettu seitsemän vuotiaan pikkutytön silmille...)
Mutta siis, Taru lumosi minut aivan kokonaan jo ensimmäisellä kerralla, ja sen saman lumouksen alla olen edelleenkin. Kaikista elävimmin muistan kohdan, jossa Gandalf taaistelee Moria sillalla balrogin kanssa ja sitten putoaa sen kanssa alas kuiluun. Olin itkeä silmät päästäni monta päivää. Se oli minulle siihen astisen elämäni kamalin shokki. Ei Gandalf, tuo rakastetta velhovanhus, voinut mitenkään kuolla! En halunnut uskoa sitä, mutta hiljaa varauduin siihen että Gandalf todella oli kuollut eikä enää takaisin kirjan sivuille palaisi. Vaan mikä riemu repesikään kun totuus lopulta paljastui! Muistelen yhä lämmöllä tuota päivää. Toinen joka minua liikautti syvästi ensimmäisellä lukukerralla, olivat Rohanilaiset. Jos olisin jotakin Keski-Maan kansaa, olisin niin rohanilainen kuin vain voi olla. He ovat lempikansani edelleen, ja olisi aivan käsittämättömän upeaa päästä laukkaamaan valkean ratsun selässä noille laajoille tasangoille!

Taru Sormusten Herrasta (ja muutkin Tolkienin kirjat) ovat antaneet minulle kaikken hienoimmat lukukokemukset ikinä. Ja vaikka olen lukenut määrättömän määrän kirjoja Tolkienin kirjojen jälkeen, ei mikään ole jättänyt yhtä syvää jälkeä tämän tytön mieleen.

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Lähetetty: Ti Kesä 22, 2010 9:30 pm
Kirjoittaja Suetus
Taisin tutustua Tolkienin tuotantoon ekan kerran kun olin kolmannella ja äiti luki minulle hobittia iltasaduksi. Itse kun inhosin lukemista, enkä muuta kuin heppakirjoja ollut lukenutkaan. Hobitti kuitenkin kiehtoi minua hirvittävästi ja rakastuin silmittömästi tähän kirjaan. Niimpä päätin itse avata sen ja lukea läpi oma-aloitteisesti. Niin alkoi rakastuminen lukemiseen, varsinkin fantasiakirjoihin.

Hobitit jälkeen vähän vanhempana (kutosluokalla) päätin sitten raivata tieni kirjastoon ja lainata TSH:n. Ja se piti tottakai lainata osissa, sillä en missään nimessä olisi jaksanut lukea sitä tiiliskiveä. Sen näkeminenkin jo masensi. Kuitenkin, jo FotR:n jälkeen olin täydellisesti koukussa. Se vain kävi hyvin huomaamattomasti. Olen miettinyt näin jälkeenpäin syytä siihen, mutta en ole keksinyt mitään. Ehkä sitten rakkaus fantasia kirjoihin on vain aina ollut sisälläni, mutta se vain odotti oikeaa hetkeä puhjeta kukkaan. TSH:n jälkeen halusin kuitenkin avata ovea enemmän tuohon maailmaan ja päätin lainata Silmarillioninkin. Sen jälkeen aloin ymmärtää miten paljon kirjan eteen oikeasti oli nähty vaivaa ja miten hieno teos se on. Siitä saakka olen lähes palvonut kirjaa. Ja tottakai piti lainata vielä Keskeneräisten tarujen kirja ja saada lisää tietoa tuosta ihmeellisestä TSH:n maailmasta.

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Lähetetty: Ma Joulu 24, 2012 11:31 pm
Kirjoittaja Noradriel
Tiedän kyllä aika tarkkaan, koska olen lukenut TSH:n. Se on ollut kesällä 2003, muutamaa viikkoa ennen 13. syntympäivääni(kymmenen vuotta ensi kesänä!). Lainasin kirjan kolmena osana kirjastosta(taisin olla äidin kanssa Metsossa) ja luin kirjan kahdessa päivässä. Johtunee siitä, etten muita paljon kirjasta. Tää itseasiassa harmittaa mua vähän. Voisi tietenkin yrittää, etsiä vanhoja päiväkirjoja, jos olisin jotain kirjoitellut. Jotain varmaan voi päätellä siitä, että luin kahdessa päivässä ja kirjauduin seuraavana syksynä Loftikseen?

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Lähetetty: Ti Joulu 25, 2012 8:37 pm
Kirjoittaja Gillgalad
Mä en oikeastaan muista tarkalleen mitä oon aatellu kun oon lukenu kirjaa, mutta ajankohdan muistan selvälsti. Aloitin lukemaan sitä keväällä 2002 katsottuani ekaksi Sormuksen ritarit elokuvissa. Muistan kun luin Lukitari kohtaa kun vanhemmat lähti vanhempain iltaan joskus huhti toukokuussa. Taisimpa lukea kirjan tuona vuonna kolmesti ennen Kahden tornin ensi-iltaa.

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Lähetetty: Ke Joulu 26, 2012 12:00 pm
Kirjoittaja Fuu
Nyt kuulkaa Fuu-tätylöösi suostuu lainaamaan teille ihka ensimmäistä päiväkirjaansa, sitä hevoskantista, jossa on paitsi 6B-luokan kimppatilasto (joo, sen kuka-on-kenenkin-kanssa -sivun otsikko on todellakin tuo), paljon sydämiä Juho-nimisen pojan takia ja valitusta kun ei ole kavereita, niin myös ajantasainen kuvaus tuntemuksistani luettuani Tarua ensimmäistä kertaa:

"Mä ostin Tarun Sormusten Herrasta! Se oli alessa. Sika hyvä kirja!"

Joo. :D Olin siis 12 lukiessani Tarun ensimmäisen kerran, ja koska olin vähän sellainen hattarapää, jonka oli tehtävä tuskallisia valintoja cooliuden ja totaalisen nörttiyden välillä, en vielä todellakaan silloin tajunnut, millaisen elämyksen kannet olin avannut. Lähinnä sain hirvittävän fiksaation haltioihin, ja käytyäni katsomassa Sormuksen Ritarit leffateatterissa olin tietysti aivan rakastunut Legolasiin ja Orlando Bloomiin. Argh. Sittemmin olen lukenut Tarun ainakin kerran uudestaan kokonaisuudessaan, ja nykyisin sitä tulee selattua varsinkin ficcien kirjoittamisen yhteydessä paljon eri puolilta kirjaa, sillä haluan sijoittaa ficcini sen lomaan melko tarkasti ja silti luontevasti.

Voisin siis väittää, että rakkauteni kirjaan ja sen syvällisemmän lumouksen tajuaminen on kasvanut sitä mukaa, kun kykyni ajatella muutakin kuin vaaleanpunaisia ajatuksia on kasvanut. Se on ainakin varmaa, että kyseinen opus tulee olemaan meillä aina kirjahyllyssä, eikä minulla ole epäilystä siitä, ettenkö lukisi sitä vielä kokonaan pariinkin otteeseen. Loppujen lopuksi kirjalla ja sen lieveilmiöillä on ollut elämään niin iso vaikutus, että voisin sanoa jopa kunnioittavani kyseistä teosta. Siitä jaksan aina olla kuitenkin iloinen, että hattarapäisyydestäni huolimatta luin sentään kirjan ensin!

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Lähetetty: Ti Maalis 04, 2014 5:49 pm
Kirjoittaja Pyrexia
Luin kirjan 2008 keväällä, ja muistan hyvin sen kuinka erilainen kirja oli kuin elokuvat. Kirjasta jäi myös mieleen se, että toisinaan se oli aika puuduttavaa luettavaa. En siihen aikaan harrastanut lukemista oikeastaan ollenkaan (Muutamaa sarjaa olin lukenut, mutta ne oli sellaisia sadan sivun kirjoja...),
ja tuli sitten aloitettua uusi harrastus tälläisen kunnon kirjan kautta. Luin hyvin ahnaasti kirjan, koska olin utelias tietämään miten se meni "oikeasti ja virallisesti".

Re: Ja miltä tuntui ensimmäinen kierros?

Lähetetty: La Maalis 08, 2014 6:34 pm
Kirjoittaja Vendince
Luin kirja(t) vuonna 2013. Pidin niistä kovasti, mutta koska minulla on tapana "ahmia" kirjat nopeasti, niin niiden loppuessa tuntui vähän tyhmältä. En jotenkin, ehkä, päässyt hyvin kirjojen maailmaan ja nyt siitä on aikaa jonkin verran, joten toinen lukukerta olisi paikallaan. Löytäisin varmasti enemmän ihania yksityiskohtia. :)