Kaksi Tornia
Lähetetty: La Touko 11, 2013 8:05 pm
Koska kaipasin syvällisempää keskustelua juurikin TSH:n Kahden tornin tarinasta, eikä kaikkia kolmea yhtenä.
Luen nyt vasta toista kertaa trilogiaa läpi, ja pääsin eilen Helmin syvänteen taistelusta läpi. Muistelin, että Boromirin kuolema olisi kuulunut Sormuksen ritarien puolelle, niin kuin se elokuvassa on esitetty, mutta joo. Varsinaisesti tähän alkuosaan mulla ei ollut mitään kommentoitavaa, mutta mennään reippaasti eteenpäin, kun Aragorn, Legolas ja Gimli kohtaavat Éomerin ja hänen sotilaansa. Tuntui hassulta ajatus, että he vain istuivat siellä tasangolla ja ratsastajat ohittavat heidät, vaikka kuinka oli haltiaviitat päällä. Mutta pidin silti kovasti Gimlin ja Éomerin välillä käydystä keskustelusta Galadrieliin liittyen. Myös kuvaus mearasista ja Hallavaharjasta oli hieno.
Mutta koska olen nähnyt tuon leffaversion varmasti tuhat ja yksi kertaa kirjan lukukertoihin, Aragornin, Gandalfin, Legolasin ja Gimlin saapuminen Edorasiin ja Meduselmin tapahtumat tuntuivat kömpelöiltä. Tosin nauroin Aragornille, kun hän ei halunnut antaa Andúrilia sotilaiden vahdittavaksi palatsin ulkopuolelle, ja kuinka Gimli suostui jättämään kirveensä, jos Andúril pitää sille seuraa. Aika erikoinen kiintymys miekkaan, vaikka olihan sillä suuri merkitys.
Theoden tuntui myös aika helposti uskovan Gandalfia Griman puheitten sijaan, ja suurin ällistyksen aihe tuli, kun Èomer tuli kuninkaan luo, eikä ollutkaan maanpaossa niin kuin leffa-versio perhana väitti. Tämä ei vaan mennyt itselle ainakaan millään läpi. Ja että Gandalf nouti lopulta Erkenbrandin Helmin syvänteelle. Kaikki nämä tapahtumat olivat kirjassa kuvattu hyvin suppeasti ja nopeasti, verrattuna vaikkapa siihen, kuinka paljon kuvatilaa niille oltiin leffassa suotu. Mutta toki tässä oli tarkoitus puhua kirjan versiosta eikä leffan...
Mitä taas tulee Merriin, Pippiniin ja Puupartaan, heidän lukujaan oli mielenkiintoista lukea, vaikka ne lopulta olivatkin aika hitaita. Puuparta tuntui tässä huomattavasti erilaisemmalta kuin mitä leffassa. Ja tämä mitä entit välttivät, hätäily, huvitutti moneen otteeseen. Örkkien toiminta oli aika inhimillisen oloista vankejaan kohtaan, vaikka varmaan itse paikan päällä tilanne saattaisikin tuntua aivan eriltä.
// Pahoittelen vieläkin, että sanallinen ulosantini ei näytä mitenkään hyvältä, mutta halusin herätellä tosiaan syvällisempää keskustelu ja pohdintaa juuri tämän kirjan tarinan pohjalta. Ja mä kun luen yleensä yhden luvun päivässä, unohtuu nuo vanhemmat tapahtumat nopeasti eikä niistä osaa kirjoittaa sujuvasti, kun ei muista enää kunnolla.
Luen nyt vasta toista kertaa trilogiaa läpi, ja pääsin eilen Helmin syvänteen taistelusta läpi. Muistelin, että Boromirin kuolema olisi kuulunut Sormuksen ritarien puolelle, niin kuin se elokuvassa on esitetty, mutta joo. Varsinaisesti tähän alkuosaan mulla ei ollut mitään kommentoitavaa, mutta mennään reippaasti eteenpäin, kun Aragorn, Legolas ja Gimli kohtaavat Éomerin ja hänen sotilaansa. Tuntui hassulta ajatus, että he vain istuivat siellä tasangolla ja ratsastajat ohittavat heidät, vaikka kuinka oli haltiaviitat päällä. Mutta pidin silti kovasti Gimlin ja Éomerin välillä käydystä keskustelusta Galadrieliin liittyen. Myös kuvaus mearasista ja Hallavaharjasta oli hieno.
Mutta koska olen nähnyt tuon leffaversion varmasti tuhat ja yksi kertaa kirjan lukukertoihin, Aragornin, Gandalfin, Legolasin ja Gimlin saapuminen Edorasiin ja Meduselmin tapahtumat tuntuivat kömpelöiltä. Tosin nauroin Aragornille, kun hän ei halunnut antaa Andúrilia sotilaiden vahdittavaksi palatsin ulkopuolelle, ja kuinka Gimli suostui jättämään kirveensä, jos Andúril pitää sille seuraa. Aika erikoinen kiintymys miekkaan, vaikka olihan sillä suuri merkitys.
Theoden tuntui myös aika helposti uskovan Gandalfia Griman puheitten sijaan, ja suurin ällistyksen aihe tuli, kun Èomer tuli kuninkaan luo, eikä ollutkaan maanpaossa niin kuin leffa-versio perhana väitti. Tämä ei vaan mennyt itselle ainakaan millään läpi. Ja että Gandalf nouti lopulta Erkenbrandin Helmin syvänteelle. Kaikki nämä tapahtumat olivat kirjassa kuvattu hyvin suppeasti ja nopeasti, verrattuna vaikkapa siihen, kuinka paljon kuvatilaa niille oltiin leffassa suotu. Mutta toki tässä oli tarkoitus puhua kirjan versiosta eikä leffan...
Mitä taas tulee Merriin, Pippiniin ja Puupartaan, heidän lukujaan oli mielenkiintoista lukea, vaikka ne lopulta olivatkin aika hitaita. Puuparta tuntui tässä huomattavasti erilaisemmalta kuin mitä leffassa. Ja tämä mitä entit välttivät, hätäily, huvitutti moneen otteeseen. Örkkien toiminta oli aika inhimillisen oloista vankejaan kohtaan, vaikka varmaan itse paikan päällä tilanne saattaisikin tuntua aivan eriltä.
// Pahoittelen vieläkin, että sanallinen ulosantini ei näytä mitenkään hyvältä, mutta halusin herätellä tosiaan syvällisempää keskustelu ja pohdintaa juuri tämän kirjan tarinan pohjalta. Ja mä kun luen yleensä yhden luvun päivässä, unohtuu nuo vanhemmat tapahtumat nopeasti eikä niistä osaa kirjoittaa sujuvasti, kun ei muista enää kunnolla.