Tuo... kohta... oikeasti... *sniiff* Siinä oikeasti vollottaa niin antaumuksella. *itk* Ja musiikit... Auuu. RotK:n traileri on upea. Se on kauttaaltaan koskettava ja antaa sellaisen kuvan, että LotR todellakin loppuu siihen. Fany on puhunut.Niin ja sitä piti vielä sanoa, että traileritkin on tosi koskettavia. Tää teksi mikä siinä yhdessä versiossa on:
There can't be no triumph
without loss,
No victory
without suffering,
No freedom
without sacrifice
ja musat päälle..
*niisk*
Koskettavin kohta elokuvissa?
Valvojat: Frim, Miaplacidus
Today is the tomorrow you worried about yesterday.
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Voih, koko Kuninkaan paluu oli hyvin koskettava. Kun näin sen ensimmäistä kertaa teki mieli itkeä silmät päästä irti. Koskettavimpia ja vaikuttavimpia kohtia ovat ehdottomasti se, kun Faramir lähetetään takaisin Osgiliathiin vaikka kaikki tietävät sen olevan silkka itsemurha(eli Pippinin laulu), se kun Rohirrim ratsastaa mukaan taisteluun. Se on niin uskomattoman vaikuttava ja koskettava pätkä. Kokkojen sytytys on myös aika fantsu.
Siis niitähän on sata. FotRissa Aragornin ja Arwenin sillallajuttelukohtaus, se kun Gandalf tippuu (lähinnä sen jälkeen kuvattu ahdistus Morian ulkopuolella) ja Boromirin kuolema. Voi että itkin siinä. Ja Frodon ja Samin viimeinen kohtaus, oih.
TTT:ssä niitä ei niin monta ollut, lähinnä jotain Klonkkuun liittyen (se, kun Klonkku tappelee itsensä kansa ja on melkein alkamassa kiltiksi). Ja Arskan mukakuolemat ja Haldirin kuolema. Ai niin, Gandalfin tulo Helmin Syvänteelle.
RotK. Voi elämä, elokuvana en pitänyt siitä niin paljoa kuin Sormuksen ritareista, mutta koskettavia kohtia on liikaa. Erityisen koskettava on rohirrimin tulo. Éowyn&Noitakuningas -kohtaus olisi voinut olla paljon koskettavampi, mutta nyt se oli kökkö. Frodon ja Samin ystävyyden lujittuminen ja se epätoivoisuus. Ja se, kun Pippinin laulu, Denethorin ruokahetki ja Faramirin poppoon laukka kohti Osgiliathia näytetään, aivan tajuttoman vaikuttava kohtaus. Mutta parhaana kaikesta, kokkojen sytytys. Mie itkin vielä puoli tuntia sen jälkeenkin. Siinä oli se yksi ainut kohta ihan koko trilogiasta, joka onnistui näyttämään juuri siltä Keski-Maalta, millaisena minä sen tunnen.
(Kokoa kokoon koko kokko, Kokko. Koko kokkoko? Koko kokko.)
TTT:ssä niitä ei niin monta ollut, lähinnä jotain Klonkkuun liittyen (se, kun Klonkku tappelee itsensä kansa ja on melkein alkamassa kiltiksi). Ja Arskan mukakuolemat ja Haldirin kuolema. Ai niin, Gandalfin tulo Helmin Syvänteelle.
RotK. Voi elämä, elokuvana en pitänyt siitä niin paljoa kuin Sormuksen ritareista, mutta koskettavia kohtia on liikaa. Erityisen koskettava on rohirrimin tulo. Éowyn&Noitakuningas -kohtaus olisi voinut olla paljon koskettavampi, mutta nyt se oli kökkö. Frodon ja Samin ystävyyden lujittuminen ja se epätoivoisuus. Ja se, kun Pippinin laulu, Denethorin ruokahetki ja Faramirin poppoon laukka kohti Osgiliathia näytetään, aivan tajuttoman vaikuttava kohtaus. Mutta parhaana kaikesta, kokkojen sytytys. Mie itkin vielä puoli tuntia sen jälkeenkin. Siinä oli se yksi ainut kohta ihan koko trilogiasta, joka onnistui näyttämään juuri siltä Keski-Maalta, millaisena minä sen tunnen.
(Kokoa kokoon koko kokko, Kokko. Koko kokkoko? Koko kokko.)
Kun:
~Pippin laulaa laulunsa ilkeän käskynhaltijan kynsissä.
~Kun Sam sanoo ettei voi kantaa sotmusta, mutta voi kantaa Froudoun
~Frodo sanoo ettei muista enää Kontua ja nurmen tuoksua
~Frodo häätää Samin pois jääden jakautuneen lieron kanssa yksin.
~Rakas Merri sanoo Pippinille että tiessi että tämä löytäisi hänet.
Mitä jos Merri ois kuollut...?!
No joo, ei nää nyt kovin dramaattisia olleet, mutta herättivät jonkinlaista vastakaikua tunteissa.
~Pippin laulaa laulunsa ilkeän käskynhaltijan kynsissä.
~Kun Sam sanoo ettei voi kantaa sotmusta, mutta voi kantaa Froudoun
~Frodo sanoo ettei muista enää Kontua ja nurmen tuoksua
~Frodo häätää Samin pois jääden jakautuneen lieron kanssa yksin.
~Rakas Merri sanoo Pippinille että tiessi että tämä löytäisi hänet.
Mitä jos Merri ois kuollut...?!
No joo, ei nää nyt kovin dramaattisia olleet, mutta herättivät jonkinlaista vastakaikua tunteissa.
All my friends have gone to battle.
I would be ashamed to be left behind.
I would be ashamed to be left behind.
FotR:
- Boromirin kuolema
- Se kun saattue tulee Moriasta ilman Gandalfia ja kaikki itkevät (siinä on ihana musiikki!)
- Myös saattueen saapuminen Lórieniin on ihana kohtaus, joskaan ei niin liikuttava...
- Kun Frodo pelastaa Samin hukkumasta
TTT:
-Haldirin kaatuminen (siis tämä on tietenkin "sotilastermi" ja tarkoittaa kuolemaa)
- Éomerin karkoitus
- Rohirrimin saapuminen Helmin Syvänteeseen
- Pidennetyssä versiossa se flashback, jossa on Boromir ja Faramir ja Denethor mollaa Faramiria... Faramirin ilme herättää myötätunnon, ja ainakin minun tekisi mieli vetää Denethoria turpaan
RotK:
- Pippinin laulu
- Pidennetyssä se kun Éowyn ja Faramir löytävät toisensa
- Edelleen pidennetyssä se kun Éomer juoksee sisarensa luo tämän lyötyä noitakuninkaan
- Harmaat satamat (se oli niin liikuttava, etten ole edes pystynyt katsomaan sitä sen jälkeen kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa... mie en nimittäin tykkää itkemisestä...)
- Aragornin kruunajaiset (se Elrondin ilme on aivan mahtava siinä kun Arwen pääsee Aragornin syleilyyn vihdoin ja viimein )
- Se on myös aivan upea kohtaus, missä Gondorin joukot tulevat Minas Tirithiä kohti ja Gandalf ajaa Nazgulit pois... Itse asiassa se on koko trilogian hienoin kohtaus
- Boromirin kuolema
- Se kun saattue tulee Moriasta ilman Gandalfia ja kaikki itkevät (siinä on ihana musiikki!)
- Myös saattueen saapuminen Lórieniin on ihana kohtaus, joskaan ei niin liikuttava...
- Kun Frodo pelastaa Samin hukkumasta
TTT:
-Haldirin kaatuminen (siis tämä on tietenkin "sotilastermi" ja tarkoittaa kuolemaa)
- Éomerin karkoitus
- Rohirrimin saapuminen Helmin Syvänteeseen
- Pidennetyssä versiossa se flashback, jossa on Boromir ja Faramir ja Denethor mollaa Faramiria... Faramirin ilme herättää myötätunnon, ja ainakin minun tekisi mieli vetää Denethoria turpaan
RotK:
- Pippinin laulu
- Pidennetyssä se kun Éowyn ja Faramir löytävät toisensa
- Edelleen pidennetyssä se kun Éomer juoksee sisarensa luo tämän lyötyä noitakuninkaan
- Harmaat satamat (se oli niin liikuttava, etten ole edes pystynyt katsomaan sitä sen jälkeen kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa... mie en nimittäin tykkää itkemisestä...)
- Aragornin kruunajaiset (se Elrondin ilme on aivan mahtava siinä kun Arwen pääsee Aragornin syleilyyn vihdoin ja viimein )
- Se on myös aivan upea kohtaus, missä Gondorin joukot tulevat Minas Tirithiä kohti ja Gandalf ajaa Nazgulit pois... Itse asiassa se on koko trilogian hienoin kohtaus
-
- Örkki
- Viestit: 110
- Liittynyt: To Touko 26, 2005 8:44 pm
- Paikkakunta: Vaikka missä.
- Kurttuviikuna
- Puolituinen
- Viestit: 293
- Liittynyt: La Helmi 07, 2004 9:26 am
- Paikkakunta: Dojon katonraja
Enpäs olekaan varma, olenko kommentoinut tänne, mutta tulenpa silti sanomaan, sillä olen ehkä ajatellut paremmin. ^___^ (takuuvarmasti tässä menee sitten puoli iltaa, kun rupean selittämään, mutta ei se mitään. Minulle tulee tästä vain niin hyvä olo)
Sormuksen ritarit: Alku, se kun Galadrielin ääni puhuu ja kertoo sen "prologin". Se on jotenkin hirveän vaikuttava. En ole varma, kuinka tässä kuuluisi ymmärtää sana 'koskettava'. En ehkä ruvennut itkemään siinä, mutta se alku todella kosketti minua jostain syvältä. Se vain oli niin mukaansa tempaava, elokuvan jälkeen oli hieman tyhjä olo. En ole koskaan kokenut samanlaista tunnetta. Voi että, kuinka rakastankaan Sormuksen ritareita, must read the book again. Vasta äsken todella tajusin. Lisäksi koskettavia kohtia on se alku, kun Frodo istuu puun varjossa lueksimassa kirjaa ja kuulee Gandalfin laulun. Se on jotenkin niin hirveän onnellinen kohta. Rakastan Frodon ääntä siinä kohtauksessa ja Gandalfin ominaista piikittelevää puhetyyliä. Siihen on jotenkin saatu niin hienosti kiteytettyä Gandalfin ja Frodon luonteet. Se saa minut toisinaan itkemään onnesta, siksi se on koskettava. Siinä kohdassa olen aina toivonut enemmän kuin mitään muuta, että voisin olla hobitti ja elää rauhassa Konnun kauneudessa. No joo, se siitä. Lisää koskettavia kohtia. Hmm... Se kohta, kun Noitakuningas pistää Frodoa Amon Súllilla(?). Siinä jotenkin onnistun aina kokemaan sen saman tuskan Frodon puolesta ja huolen muiden saattueiden jäsenten puolesta. Ai minäkö eläytyisin turhan vahvasti, ehen tokikaan. :D Ja se on niin koskettavan kaunis kohtaus, kun Frodo herää Rivendellissä ja Gandalf puhuu hänelle. Voi luoja, miten siinäkin aina eläydyn niin voimakkaasti. Kukaan ei taida tosissaan tietää, kuinka paljon pidän siitä kohtauksesta. Ja aina vain lista jatkuu. Samaisesta Rivendell kohtauksesta koskettava on se, kun Frodo tapaa jälleen Merrin ja Pippinin sekä Bilbon. Aaw, en voi muuta sanoa. No, sitten on tämä Gandalfin "kuolema". Voi hyvä jumala, kuinka järkytyinkään, kun se putosi Balrogin mukana. Olin niin alusta asti rakastanut tuota velhoa, ja sitten se viedään pois. Varsinkin, kun en ollut lukenut kirjoja ennen elokuvaa (häpeä myöntää... --;). Saattueen suru oli niin ahdistavaa. Kuten arvata saattaa, eläydyin taasen vähän liiaksi. x) Ja sitten tietenkin se ihan loppu, kun Frodo meinaa lähteä yksin, mutta Sam ei päästä, vaan tulee mukaan. Se itkettää todella. Myös se, kun Sam ja Frodo seisovat sen kukkulan huipulla ja katselevat alas tulevaa matkaansa. Koskettavaa. Olen katsonut Sormuksen ritarit niin monesti, että en tiedä, liikutunko enää niin syvästi kuin ennen. Tosin viime katsomisesta on niin pitkä aika, että saattaisin silkasta onnesta itkeä silmät päästäni koko elokuvan ajan. xD Ja huomatkaa, tässä tosiaan oli vasta Sormuksen ritareiden koskettavat kohdat. xDD Luoja, minä olen oppinut selittämään asioita pitkästi. Whoosaah. Taidan tulla selittämään kahdesta muusta koskettavat kohdat myöhemmin. Ette te jaksa tätäkään lukea. Ja jos jaksoitte, huutakaa "Palkokasvi!" niin onnittelen teitä hyvin lämpimästi. xD
Sormuksen ritarit: Alku, se kun Galadrielin ääni puhuu ja kertoo sen "prologin". Se on jotenkin hirveän vaikuttava. En ole varma, kuinka tässä kuuluisi ymmärtää sana 'koskettava'. En ehkä ruvennut itkemään siinä, mutta se alku todella kosketti minua jostain syvältä. Se vain oli niin mukaansa tempaava, elokuvan jälkeen oli hieman tyhjä olo. En ole koskaan kokenut samanlaista tunnetta. Voi että, kuinka rakastankaan Sormuksen ritareita, must read the book again. Vasta äsken todella tajusin. Lisäksi koskettavia kohtia on se alku, kun Frodo istuu puun varjossa lueksimassa kirjaa ja kuulee Gandalfin laulun. Se on jotenkin niin hirveän onnellinen kohta. Rakastan Frodon ääntä siinä kohtauksessa ja Gandalfin ominaista piikittelevää puhetyyliä. Siihen on jotenkin saatu niin hienosti kiteytettyä Gandalfin ja Frodon luonteet. Se saa minut toisinaan itkemään onnesta, siksi se on koskettava. Siinä kohdassa olen aina toivonut enemmän kuin mitään muuta, että voisin olla hobitti ja elää rauhassa Konnun kauneudessa. No joo, se siitä. Lisää koskettavia kohtia. Hmm... Se kohta, kun Noitakuningas pistää Frodoa Amon Súllilla(?). Siinä jotenkin onnistun aina kokemaan sen saman tuskan Frodon puolesta ja huolen muiden saattueiden jäsenten puolesta. Ai minäkö eläytyisin turhan vahvasti, ehen tokikaan. :D Ja se on niin koskettavan kaunis kohtaus, kun Frodo herää Rivendellissä ja Gandalf puhuu hänelle. Voi luoja, miten siinäkin aina eläydyn niin voimakkaasti. Kukaan ei taida tosissaan tietää, kuinka paljon pidän siitä kohtauksesta. Ja aina vain lista jatkuu. Samaisesta Rivendell kohtauksesta koskettava on se, kun Frodo tapaa jälleen Merrin ja Pippinin sekä Bilbon. Aaw, en voi muuta sanoa. No, sitten on tämä Gandalfin "kuolema". Voi hyvä jumala, kuinka järkytyinkään, kun se putosi Balrogin mukana. Olin niin alusta asti rakastanut tuota velhoa, ja sitten se viedään pois. Varsinkin, kun en ollut lukenut kirjoja ennen elokuvaa (häpeä myöntää... --;). Saattueen suru oli niin ahdistavaa. Kuten arvata saattaa, eläydyin taasen vähän liiaksi. x) Ja sitten tietenkin se ihan loppu, kun Frodo meinaa lähteä yksin, mutta Sam ei päästä, vaan tulee mukaan. Se itkettää todella. Myös se, kun Sam ja Frodo seisovat sen kukkulan huipulla ja katselevat alas tulevaa matkaansa. Koskettavaa. Olen katsonut Sormuksen ritarit niin monesti, että en tiedä, liikutunko enää niin syvästi kuin ennen. Tosin viime katsomisesta on niin pitkä aika, että saattaisin silkasta onnesta itkeä silmät päästäni koko elokuvan ajan. xD Ja huomatkaa, tässä tosiaan oli vasta Sormuksen ritareiden koskettavat kohdat. xDD Luoja, minä olen oppinut selittämään asioita pitkästi. Whoosaah. Taidan tulla selittämään kahdesta muusta koskettavat kohdat myöhemmin. Ette te jaksa tätäkään lukea. Ja jos jaksoitte, huutakaa "Palkokasvi!" niin onnittelen teitä hyvin lämpimästi. xD
Welcome to the Caribbean, love.
-
- Örkki
- Viestit: 22
- Liittynyt: Ti Helmi 01, 2005 9:59 pm
- Paikkakunta: Kahvimaailmassa unelmoimassa
- Viesti:
Ensimmäisessä osassa vaikutti Gandalfin putoaminen, menin suurinpiirtein shokin ja surun valtaan (en silloin ollut lukenut kirjaa) isosiskoni, jonka kanssa katsoin, sanoi siinä samalla: "Mitä se nyt tonne tippuu?"
Minut pisti surulliseksi pari kohtausta RotK-osassa. Olen varmaan jo miljoonas joka sanoo samaa, mutta Pippinin laulu teki vaikutuksen. Ja minua alkaa aina itkettämään kun katson sen loppukohtauksen Harmaissa Satamissa, en tykkää kun Gandalf ja Frodo lähtevät sitten ja siinä on niitä muitakin. Menee hieman hämmennykseen kun joku elokuva itkettää samoissa kohtauksissa joka kerta. Peter osaa, eikö?
Minut pisti surulliseksi pari kohtausta RotK-osassa. Olen varmaan jo miljoonas joka sanoo samaa, mutta Pippinin laulu teki vaikutuksen. Ja minua alkaa aina itkettämään kun katson sen loppukohtauksen Harmaissa Satamissa, en tykkää kun Gandalf ja Frodo lähtevät sitten ja siinä on niitä muitakin. Menee hieman hämmennykseen kun joku elokuva itkettää samoissa kohtauksissa joka kerta. Peter osaa, eikö?
Certainty of death. Small chance of success. What are we waiting for?
Ehdottomasti Pippinin laulu viimeisessä osassa. Melkein sydän pysähtyi.
Myös Aragornin kruunajaiset olivat niin onnellinen hetki, että kyyneleet valuivat. *Huokailee hymyillen*
Tietysti Sormusten Ritareissa Boromirin kuolema sattui. Yksi lempihahmoistani, ja heti ensimmäisessä osassa! *Vaikeroi* Niin väärin.
Oikeastaan trilogiassa oli kymmeniä kohtia, jotka saivat minut herkistymään, mutta nuo olivat varmasti ne tärkeimmät. Ja loppu tietysti, kun oli niin surullista kun jotain niin loistavaa tapasi loppunsa.
Myös Aragornin kruunajaiset olivat niin onnellinen hetki, että kyyneleet valuivat. *Huokailee hymyillen*
Tietysti Sormusten Ritareissa Boromirin kuolema sattui. Yksi lempihahmoistani, ja heti ensimmäisessä osassa! *Vaikeroi* Niin väärin.
Oikeastaan trilogiassa oli kymmeniä kohtia, jotka saivat minut herkistymään, mutta nuo olivat varmasti ne tärkeimmät. Ja loppu tietysti, kun oli niin surullista kun jotain niin loistavaa tapasi loppunsa.
-
- Örkki
- Viestit: 36
- Liittynyt: La Marras 05, 2005 9:22 pm
- Paikkakunta: Vantaa
RotK:ssa on todella paljon koskettavia kohtia, luettelen ne koskettavimmat.
-Kun Théoden kalistelee miekallansa sotilaidensa keihäitä ja huutaa "Death!"
-Pippinin laulu.
-Aragornin puhe sotilailleen Mustan Portin luona.
TTT:ssä:
-Kun Éomer kertoo kolmikolle etteivät säästäneet ketään, kun olivat tappaneet örkit.
-Kun Gandalf palaa aamunkoitteessa Helmin Syvänteeseen Rohirrimin kanssa.
-Gandalfin "loppupuhe".
FotR:n kohtia en jaksa muistaa. Ei sillä, että siitä olisi vuosia kun olen sen katsonut, vaan mulla on niin lyhyt muisti. Katsoin sen noin kuukausi sitten. Voin muokata sitten kun vetreytän muistiani.
-Kun Théoden kalistelee miekallansa sotilaidensa keihäitä ja huutaa "Death!"
-Pippinin laulu.
-Aragornin puhe sotilailleen Mustan Portin luona.
TTT:ssä:
-Kun Éomer kertoo kolmikolle etteivät säästäneet ketään, kun olivat tappaneet örkit.
-Kun Gandalf palaa aamunkoitteessa Helmin Syvänteeseen Rohirrimin kanssa.
-Gandalfin "loppupuhe".
FotR:n kohtia en jaksa muistaa. Ei sillä, että siitä olisi vuosia kun olen sen katsonut, vaan mulla on niin lyhyt muisti. Katsoin sen noin kuukausi sitten. Voin muokata sitten kun vetreytän muistiani.
Ghost Love Score
-
- Puolituinen
- Viestit: 389
- Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
- Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot
Ensimmäisessä osassa koskettaa eniten kohtaus jossa Sam ja Frodo katsovat haltioiden lähtöä metsässä ja Sam toteaa olevansa surullinen heidän lähdöstään.
Toisessa osassa vaikuttavimmat kohtaukset ovat mielestäni haltia-armeijan saapuminen Helmin syvänteelle ja Haldirin kuolema.. (yllätys!)
Jotenkin se näyttää hurjan hienolta kun haltijat marssivat ylväinä portista sisään. Jestas miten vaaralliselta näyttäviä ja ylpeitä miehiä
Kolmannessa osassa hienointa on kokkojen syttyminen... aah,väreet menevät selkää pitkin Mahtava kohtaus.
Toisessa osassa vaikuttavimmat kohtaukset ovat mielestäni haltia-armeijan saapuminen Helmin syvänteelle ja Haldirin kuolema.. (yllätys!)
Jotenkin se näyttää hurjan hienolta kun haltijat marssivat ylväinä portista sisään. Jestas miten vaaralliselta näyttäviä ja ylpeitä miehiä
Kolmannessa osassa hienointa on kokkojen syttyminen... aah,väreet menevät selkää pitkin Mahtava kohtaus.
Vuoden Draamaficcaaja 2007
Kauniin avan taiteili julietik.
Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ) kautta Annatariksi jälleen.
Kauniin avan taiteili julietik.
Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ) kautta Annatariksi jälleen.