~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1086
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » Ke Joulu 23, 2015 5:15 pm

A/N: Tämän PITI olla Silidirin julkaisema luukku. Mutta nyt kosahti betalta aikataulut ihan totaalisesti (miten ihmeessä MINULLE voi ilmestyä yhtäkkiä treffit? o.O) joten Sil poistui joulunviettoon ja minä pidän paikkaa pystyssä...


LUKU 23

Jouluyön tähdet loistivat taivaalla, kun Erestor livahti parvekkeelleen. Hänen parvekkeensa oli suhteellisen linjassa Elrondin kanssa, tosin Elrondin parveke oli hieman korkeammalla. Ei kuitenkaan liian korkealla, etteikö haltia olisi siihen kyennyt kiipeämään. Lopulta hän kiepsahti kaiteen sisäpuolelle ja vilkaisi varuillaan ympärilleen. Ääneti haltia astui ovien luokse, mutta vetäytyi varjoihin kun näki Elrondin seurassa olevat lapset.

Ilmeisesti nämä olivat päättäneet viihdyttää isäänsä. Erestor kirosi mielessään, sillä vaikka hän ei niinkään tuntenut kylmyyttä, niin kyllä hänkin tunsi sen hiipivän sisälleen. Haltia värähti, mutta pysyi varjoissa katsellen perhettä, joka nautti olostaan. Elrond nosti päätään ja katsoi parvekkeen oville päin. Hän nousi ja astui ne muutamat askeleet oville ja avasi ne.
”Erestor?” haltiaruhtinas kysyi ja hymyili lempeästi kun Erestor astui esiin. ”Tule sisään, täällä on jäätävää.”
”Huomasin sen, valtiaani”, Erestor pysyi yhä muodollisena mutta sulki silmänsä ja huokaisi. ”Anteeksi, Elrond.”
”Kiipesitkö isän parvekkeelle?” Elladan kysyi virnistäen.
”Erinäisistä syistä… kyllä kiipesin”, Erestor vastasi istuutuen sohvalle, johon Elrond hänet ohjasi. Puolhaltia oli edelleenkin pukeutunut paksuihin kaapuihin, Erestor puolestaan tunikaan ja housuihin sekä notkeisiin saapikkaisiin. Arwen kaatoi lisää teetä ylimääräiseen kuppiin ja ojensi sen Erestorille.
”Typerää tällainen salailu”, Elrohir sanoi laiskasti. Kaksoset makasivat lattialla suurien tyynyjen päällä.
”Niin on parempi”, Erestor huomautti rentoutuen huomattavasti. Elrondin lapset olivat kuin hänen omia lapsiaan ja oli hyvä kun he hyväksyivät asian.
”Tiedän toki”, Elrohir sanoi. ”Mutta ei se tee asiasta yhtään mukavampaa.”
”Sitä paitsi koko Imladris näkee muutoksen isässä”, Elladan huomautti. ”Missä vaiheessa luulet, että joku muukin tajuaa.”
”Niin kauan kun olemme varovaisia, ei kukaan tajua”, Elrond sanoi katsellen takan iloisesti roihuavia liekkejä. ”En pidä siitä. Mutta ymmärrän, että tämä on välttämätöntä ja tällä hetkellä riittää kun saan olla kanssasi edes pieniä hetkiä.”
”Pieniä?” Arwen tirskahti.
”Koko päivä toimistossa…” Elladan virnisti.
”Joka päivä…” Elrohir jatkoi.
”Joka viikko!”
”Aivan kaksin!”
”Meidän on syytä alkaa koputtamaan oveen, rakas veljeni. Saatamme nähdä jotain hyvin sopimatonta”, Elladan tuumasi ilkikurisesti virnistäen.
”Tai jättää koputtamatta”, Elrohir nauroi jo ääneen.

Erestor huokaisi syvään ja siemaisi teetään kun tunsi kevyen kosketuksen hiuksillaan. Hän katsoi Elrondia, joka siveli hänen mustia, silkkisiä hiuksiaan. Haltia hymyili hyväksyvästi, kaikki oli uutta ja erilaista. Ei oikeastaan ollut selkeää tietä, jota he olisivat kulkeneet ja siksi kumpikin eteni hitaasti, etsien ja tutkien.
”Ah”, Erestor laski teekuppinsa pöydälle. ”Tämä alkaa olla… En tiedä? Uskomatonta. Tohtori palasi”, haltian kasvoille levisi hymy. ”Eikä hän ikinä häviä shakkipeliä.” Nyt Erestor sulki silmänsä, hengitteli rauhallisesti ja katsoi lopulta Elrondia. ”Meillä on salaisuutemme. Sinä ja minä. Ja sen lisäksi pyydän sinulta Elrond, että annat kodin myös…” Erestor katsoi nyt kaksosia ja sen jälkeen Arwenia ennen kuin hänen katseensa palasi Elrondiin. ”Veljelleni.”
”Veljellesi?” Elladan ja Elrohir nousivat pystyyn. Arwen vain kohotti kulmiaan.
”Hän… ei voi esiintyä oikealla nimellään. Siksi hänet esiteltiin minulle Gildorina. Mutta hän on silti veljeni.”
”Eikö hän kuollut Gondolinin tuhossa”, Elrond kurtisti kulmiaan. ”Miten hän pystyi… Tohtori? Ja Shakkipeli.” Elrond tajusi äkkiä ja hymyili. ”Totta kai hän saa elää täällä. Oletan, että myös arvoisa Kapteenimme tietää asiasta?”
”Mitä tekemistä Glorfindelillä on Erestorin veljen kanssa?” Arwen kysyi hämmentyen hieman.
”No sisko hei, etkö ole koskaan kuullut huhuja Lähteen herrasta ja Kultaisen kukan huoneen pojasta?”
”Oh. Totta kai”, Arwen ravisti päätään. ”Kuinka saatoinkaan unohtaa. Glorfindel sai siis varsinaisen joululahjan.”
”No sain minäkin”, Elrond laski kätensä Erestorin olkapäälle ja vaikka tämä vähän jäykistyi, antoi kätensä lipua hartioiden yli. ”Eikö niin?”
”Jostain syystä alan pitää enemmän tästä Joulu-ajatuksesta”, Erestor sanoi rentoutuen ja salli Elrondin vetää itsensä lähelleen.


Samaan aikaan kaukana merten takana Valinorissa, siellä, missä Valar pitivät majaa…


”Onko tämä hyvä idea?” Tohtori kuiskasi.
”Totta kai on”, Irmo kuiskasi takaisin.
”Jos niin sanot. Vaikutti kuitenkin, että tällä Manwëlla ei olisi niin hirveän hyvä huumorintaju.”
”Ääääh, Manwë on hieman takakireä. Usko pois, kyllä hän syvällä…”

”IRMOOOOO!”

”Hän ei kuullosta mitenkään onnelliselta?” Tohtori kyyristyi hieman enemmän. Vielä äsken lempeästi ilmaa liikuttavat tuulenvireet alkoivat lähennellä myrskylukemia.
”Nooh… tässä vaiheessa yleensä katoan”, Irmo suhahti takaisin ja katosi näkyvistä.
”HEI!” mies parkaisi ääneen ja tuijotti maassa istuen mustanpuhuvaa hahmoa joka oli ilmestynyt hänen eteensä. ”Tuota. Ehm. Vetoan siihen, etten ollenkaan tiennyt, mitä olimme tekemässä. Olen myös hyvin helposti houkuteltavissa mukaan jos vedotaan yleiseen viihtyvyyteen, mukavuuteen tai johonkin vastaavaan…”
”Minun Valtakuntani”, Manwë jyrähti. Samaan aikaan kuului jostain ihastunut kiljaisu ja Manwë räpäytti silmiään. ”Vaïre?”
”Rakas puolisoni!” heleä-ääninen nainen ohuessa silkkipuvussaan lennähti Manwën kaulaan. ”En olisi ikinä uskonut sinun pystyvän tällaiseen!” Nainen otti vain hieman etäisyyttä ja Tohtori näki tämän katseessa puhdasta iloa ja riemua. Nainen henkäisi ihastuneena ja painoi kätensä Manwën poskille ja suuteli tätä kiihkeästi.

Valarin sali oli suuri ja korkea. Sen reunoilla nousivat valkoiset pylväät ja holvikaarimaiset ikkunat antoivat näkymän joka suuntaan. Nyt sen keskellä kohosi valtava kuusi, jonka oksilla roikkui koristeita, kristalleja ja kimaltelevia, erivärisiä jalokiviä. Niin ikään suurella pöydällä oli punaisella nauhalla koristeltuja havuköynnöksiä, jotka kiemurtelivat monihaaraisten kynttelikköjen lomitse.
”Tämä on niin kaunista, rakas puolisoni”, Vaïre henkäisi vielä ja veti hiljaiseksi menneen Manwën mukaansa kohti suurta pöytää. Tohtori nousi ja työnsi sormensa hiustensa lomitse. Miten hitossa täältä nyt pois pääsisi?
”Vaïre, kuulehan”, Manwë aloitti kompuroiden puolisonsa perässä. ”Minä … en…”
”Lahja? Minulle!” Vaïre huomasi kauniin, pienen paketin ja laski irti Manwën kädestä. ”Ei sinun olisi tarvinnut.”
”Minä”, Manwë aloitti juuri kun Vaïre heittäytyi hänen kaulaansa. Tohtorin oli pidäteltävä nauruaan sillä hän näki Tuulten herran ilmeen ja sen, kuinka tämä alistui ja antoi asian olla.
”No jopas”, kuului uusi ääni. ”En olisi uskonut, että Manwë olisi sallinnut tällaista.”
”En minä”, Manwë aloitti jälleen.
”Yavanna, vedä heti pois sanasi, katso nyt mihin Manwë pystyy halutessaan”, Vaïre puuskahti ja heilautti kättään. ”Katso, hän toi meille tämän Joulu-ajatuksen Valinoriinkin!”
”Näen sen”, Yavanna hymyili ystävällisesti ja vinkkasi silmää Tohtorille, joka siinä silmänräpäyksessä tajusi Valarin toimivan yhteen saadakseen jotain iloa myös Valinoriin. Mukana juonessa oli myös Vaïre, joka käytti parhaat avunsa Manwën pitämisessä suhteellisen hiljaisena.

Mandos astui esiin varjoista ja samoin monia muita. Viimeisenä esiin tuli Irmo, aivan Tohtorin vierelle.
”Anteeksi, piti hakea apua”, Vala kuiskasi hiljaa.
”Saat anteeksi, parempaa komediaa en ole hetkeen nähnyt”, Tohtori virnisti.
”Manwë on hieman jääräpäinen”, Irmo virnisti. ”Mutta hänellä on lämmin sydän ja avara mieli. Ei kai hän muuten olisi pyytänyt minua kaappaamaan sinut tänne? Kaikella sen uhallakin mitä tekisit.”
”Aaa, mietinkin, miten TARDIS niin pahasti eksyi”, Tohtori ymmärsi.
”Hän on varsin miellyttävä”, Irmo sanoi.
”TARDIS?” mies kurtisti kulmiaan. ”Minun TARDIkseni?”
”Hän vaatii vain lempeitä otteita ja hellää puhetta. Tulemme aika hyvin toimeen?” Vala virnisti kujeellisesti.
”Sinä ja MINUN TARDIKSENI!?!?”
”Oh yeah”, Vala nauroi ääneen Tohtorin ilmeen muuttuessa tyrmistyneestä mustasukkaisuuteen ja sitä kautta ärtyisyyteen.

Tyhjään ilmaan ilmestyi valkeita lumihiutaleita, jotka leijailivat alas ja katosivat jälleen. Ne kimmelsivät kilpaa kristallien ja jalokivien loisteessa ja hetken, aivan pienen hetken ajan oli täysin hiljaista ja rauhallista. Kunnes…

”Joko saamme avata lahjat?”
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku » Ke Joulu 23, 2015 6:15 pm

Ah... Elrondin pojat on varsin hauskoja... (mut voin myöskin kuvitella et Arwen aika ajoin vihaa niitä)


Voin muuten kuvitella Doctorin ilmeen tuossa lopussa... :lol: :lol:
Hassu turhankin puhelias olento

Avatar
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 578
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja sagitta » Ke Joulu 23, 2015 8:08 pm

Vihdoinkin ehdin tänne laittaa kommenttia! En ole ollenkaan pysynyt joulupäivien tahdissa, kiitos kiireen ja laiskuuteni. Nyt kuitenkin pääsen taas sanomaan jotain.
Tarina on siis edennyt jo loppuvaiheille. *iiih* Hyvin olet saanut jaettua nämä kappaleet joka päivälle. Ja olet mainiosti liittänyt nykymaailman ja ihmisten tapoja tuohon tarinaan. Teksti on aina yhtä hupaisaa ja samalla myös koskettavaa.

Mutta laitan pari asiaa myös matkan varrelta.
Kaksosista tuli mieleen Weasleyn Kaksoset! XD Oli hauska idea lisätä lapset Rivendelliin, se tosiaan tuo joulumieltä ja ideaa jouluun. Arwen on tässä tarinassa kiva ja mielenkiintoinen persoona. Plus hän olikin paljon joustavampi kuin olisin aluksi luullut. :P
Shakkipeli oli hyvä keksintö, hieno allegoria! Muutenkin tuo Mandos ja hänen saliensa kuvailu oli mielenkiintoista. Itse sytyn kaikesta tuollaisesta kuolemaan liittyvästä jutuista! :D (Kuullostipa kauheelta)
Ja Ecthelion eli Gildor! >_< Myönnetään, että olin hiukan katkera kun Erestor meni puolhaltialle eikä Glorfylle, mutta tämä paritus on yhtä aivan yhtä hyvä!

Tarddis ja Irmo... WTF!? XD
Shut up everybody!
SHUT UP!
Don´t move!
Don´t speak!
Don´t breathe!
I´m trying to THINK



Vuoden Palautteenantaja 2014

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1086
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » To Joulu 24, 2015 8:04 am

A/N: Tähän se loppuu. Kivaa on ollut. Kiitos kaikille osallistujille. :)


LUKU 24

”Donnaaa…”
”Hysss”, nainen mumisi.
”Meidän pitäisi palata TARDISiin, että pääsemme kotiin”, Tohtori töni naista vielä hereille.
”Hysss.”
”Donna Noble”, Tohtori naurahti. ”Hävisit haltiaviinille.”
”Hirveää ainetta”, nainen sanoi väsyneesti. ”Ala vetää täältä, että pääsen nousemaan. Voi luoja tätä päänsärkyä.”
”Hyvä on”, Tohtori hymyili ja nousi seisomaan poistuen makuuhuoneesta. Donnalla meni aikansa kasata itsensä ja siltikin hän konttasi tyylittömästi huoneiston olohuoneen puolelle ja kömpi siellä sohvalle. Tohtori sääli toki kumppaniaan ja kosketti hellästi tämän otsaa. Oveen koputettiin ja Tohtorin annettua myöntävän vastauksen sisään astui Elrond ja hänen takanaan kuin varjona, Erestor.
”Hyvää huomenta. Kuulin Erestorilta, että neiti Noble saattaisi olla heikossa kunnossa…”

”Oli miten oli. Irmo EI voi hallita Tardista.”
”Mutta hän sai sen houkuteltua sen tänne. Välittämättä sinun komennoistasi.” Donna vastasi ja Tohtorin oli myönnettävä, että asia häiritsi häntä.

”Tohtori?” kuului äkkiä heleä naisääni. Arwen astui heidän eteensä pukeutuneena tummanviolettiin mekkoon joka sointui hänen silmiinsä ja yhtälailla kantoi tähtien loistetta pienien kristallien muodossa. ”Tulin antamaan pienen joululahjan.” Nainen astui lähemmäksi ja sipaisi Donnan hiuksia. ”Sinulle, tämä pieni tuoksuvesipullo. Se lohduttaa ja rentouttaa pelkällä tuoksullaan ja riittää ihmisiän.” Donna vastaanotti kauniin pullon ja oli oikeasti aivan sanaton. ”Ja sinulle. Sinulla on jo kaikkea, näin olen ymmärtänyt.” Arwen kääntyi Tohtorin puoleen. ”Annan jotain muistoksi.” Hän sanoi ja astui lähemmäksi painaen huulensa Tohtorin otsalle. ”Kiitän sinua perheeni puolesta.”
”Eipä kestä. Vau, pusu haltioiden iltatähdeltä. Huhhuhhuu.” Tohtori virnisti pöhkösti.
”Voi Kristus sentään”, Donna puuskahti Arwenin nauraessa. ”Miehet.”
”Mitä?” Tohtori hämmästyi, katsoi kumpaakin. ”Mitä?”
”Jep jep. Kiitos”, Donna hymyili haltianeidolle ja kaksikko jatkoi matkaa vain törmätäkseen seinään nojaavaan Glorfindeliin, sekä ikkunalaudalla istuvaan Gildoriin.

”Hyvästien polku siis”, kapteeni hymyili ja nousi ylös. Vahvat käsivarret kietoutuivat Donnan ympärille ja puristivat naisen lihaksikasta kehoa vasten. Glorfindel painoi suudelman Donnan punaisiin hiuksiin. ”Muista, että sinä olet tärkeä. Ja usko itseesi.” Haltia kuiskasi hiljaa. Hän piti Donnaa hetken sylissään ja laski tämän sitten irti. Gildor nousi seisomaan ja poimi taskustaan hiuskoristeen, jonka Tohtori muisteli nähneensä aiemmin Glorfindelin hiuksissa.
”Ota tämä. Ei hän tarvitse sitä enää…” Gildor hymyili.
”Sinulla on paha tapa antaa omaisuuttani pois”, Glorfindel sanoi lempeästi.
”Vain erikoistapauksissa, rakkaani”, Gildor naurahti ja painoi suudelman kapteenin huulille. Donna otti kallisarvoisen koristeen käsiinsä ja oli jälleen kerran sanaton. Tohtorin puoleen Glorfindel kääntyi ilkikurisesti virnistäen.
”Suo anteeksi, ystäväni. Haluan voittaa vedon”, hän tuumasi ja työnsi sormensa Tohtorin hiuksiin ja painoi ahneen suudelman tämän huulille. Donnankin silmät laajenivat hänen katsellessaan Tohtorin epätoivoiselta vaikuttavaa räpiköimistä joka alkoi jossain vaiheessa näyttää alistuneelta. Gildor huokaisi syvään ja ravisti päätään.
”Pahus. Hävisin”, hän kohautti olkiaan. Donna tirskahti ja peitti hymyn käsillään. ”Glorfindel on tosin niin hyvä suutelija, että käännyttäisi kenet vaan.” haltia huokaisi ja virnisti pahankurisesti. ”Tosin tämän vedon saatoin ehkä toivoa häviäväni.”
”Luulin, että olette pidättäytyväisempiä?” Donna aprikoi.
”Noh, Gondolin oli hieman vapaampi alueena”, Gildor virnisti.

Tohtori oli tällä välin jo alistunut kohtaloonsa, ja joutunut myöntämään haltian suutelevan halutessaan todellakin jalat alta keneltä vain. Enemmänkin hänen kätensä takertuivat kultaisiin hiuksiin pitääkseen kehon suurin piirtein pystyssä. Niinpä Glorfindelin näykkäistessä kevyesti hänen alahuultaan ja ottaessa viimein etäisyyttä, jäi Tohtori seisomaan paikoilleen hieman epätasapainoisen oloisesti. Viimein mies mutristeli huuliaan ja haroi hiuksiaan ja pyyhki naamaansa.
”Vai niin. Tuota… Kiitos. Kai?”
”Et näyttänyt pistävän pahaksesi”, Donna kuittasi nopeasti.
”No… en?” Tohtori kiristi hieman solmiotaan ja köhi hieman saadakseen itsensä kasaan. Gildor hymyili ja halasi kumpaakin.
”En osaa kiittää teitä tarpeeksi”, haltia sanoi. ”Olen teille elämäni velkaa.” Donna hymyili lempeästi ja nyökkäsi. Hän tarttui Tohtorin olkavarteen ja veti miehen mukanaan eteenpäin. He pääsivätkin kirjastoon asti, ennen kuin seuraava pari odotti heitä. Tai oikeastaan kaksi. Elladan ja Elrohir lojuivat nojatuoleilla ja Elrond seisoi sinisen poliisikopin vierellä kämmen laskettuna sen puista pintaa vasten. Erestor ei ollut kaukana, haltia seisoi vain muutaman askeleen päässä valtiaastaan.

”Valtias Irmo sanoi odottavansa teitä sisällä.” Elrond sanoi osoittaen TARDISia.
”Sisällä?” Tohtori äännähti ja katsoi alustaan. ”En voi ymmärtää, mikä ihme …”
”Olemme kiitollisia teille, jälleen kerran”, Erestor sanoi tullen lähemmäksi. ”Emme tiedä kohtaammeko enää koskaan, mutta toivomme näin.”
”No jos nyt ei kummempaa ole niin voisi täällä piipahtaa…” Tohtori tuumasi itsekseen. ”Tosin luulen, että Valar ei siitä hirveämmin pidä.”
”Voi olla”, Elrond naurahti pehmeästi ja loi poikamaisen katseen Tohtoriin. ”Mutta saahan sitä kapinoida.”
”Viettäkää ihana joulu”, Donna halasi haltiaruhtinasta. ”Ja käyttäytykää hyvin pojat!” Hän osoitti sormellaan kaksosia.
”Mitä sinä kuvittelet!?” Elrohir painoi kätensä rinnalleen.
”Totta kai me käyttäydytään hyvin”, Elladan jatkoi virnistäen.

Tohtori halasi tiukasti Erestoria ja Elrondia ja heilautti kättään kaksosille ennen kuin livahti TARDISin sisälle. Donna hymyili haltioille ja seurasi Tohtoria.

***

”Kas niin”, Tohtori siveli kädellään keskuskonsolia. ”Mikä ihme tämä juttu Irmon kanssa on?” hän tiukkasi ja kiersi konsolin ympäri. ”Enkö minä riitä sinulle?” mies levitti käsiään. TARDIS vain humisi omaan tapaansa. ”Ei ole kovin kiva kuulla, että lankeat jonkun hassun hepun sivelyihin, meidän pitäisi luottaa toisiimme.” TARDISin humina sai melkeinpä huvittuneen sävyn ja Donnaakin alkoi naurattaa Tohtorin yksinpuhelu. Konsolin keskus alkoi liikkua tuttuun tapaan. ”Jos sovitaan, että jatkossa kerrot minulle jos joku yrittää mielistellä…” Tohtori kiersi jälleen konsolin toiselle puolelle, paineli nappeja ja pyöräytti jotain kahvaa.
”Onko hän aina tuollainen?” Irmo kysyi ilmestyen äkkiä Donnan vierelle.
”Jessus!” nainen säikähti ja läjäytti Unien herraa poskelle sen enempää ajattelematta. ”Hups.”
”Ei hätää”, Irmo hieraisi hieman poskeaan ja Tohtori kurkisti konsolin takaa.
”Siellähän sinä olet!”
”Kyllä vain. Pidän lupaukseni!” Irmo nauroi ja käveli konsolin luokse, laski kätensä sen pinnalle. ”TARDIS on valmis lähtemään kotiulottuvuuteen.”
”Sinun pitäisi painaa jota…” Tohtori aloitti, mutta vaikeni kun alus heräsi henkiin, keskus sai vauhtia ja vivut, napit ja kahvat liikkuivat itsekseen. Donna nappasi kiinni kaiteesta ja hihkui riemastuneena, Irmon lähettäessä lentosuukon Tohtorin suuntaan.

”Ei minun tarvitse”, oli Unien herran viimeinen lause jonka he kuulivat. ”Hyvää Joulua!”

***

Arwen, Glorfindel ja Gildor saapuivat juuri kirjastoon kun TARDIS hävisi näkyvistä.
”Isä”, haltianeito hymyili ja nyökkäsi myös veljilleen. ”On Jouluaatto ja kaikki olisi valmista?”
”Tohtorin mukaan meillä olisi koko päivä aikaa”, Erestor huomautti.
”Hän antoi meille mahdollisuuden, me voinemme päättää mitä teemme?” Elrond hymyili. ”Luulen, ettei kukaan malta odottaa.”
”Eli mennäänkö jo?” Elrohir nousi pystyyn innoissaan ja kaksikko oli jo menossa ovelle. Elrond tarttui Erestorin olkapäähän astuen lähemmäksi tämän kääntyessä, ja painoi kevyen suukon tämän suupieleen.
”Hyvää Joulua”, puolhaltia sanoi pehmeällä äänellä ja laski hämmästyneen Erestorin käsiin siron hiuskoristeen.
”Elrond… En tiedä mitä sanoa?” Erestor takelteli sanoissaan.
”No suutelisi vaan”, Gildor kuiskasi suhteellisen äänekkäästi ja Erestor kääntyi äkäisesti veljensä puoleen. ”No hei, kyllä minä muistan, kuka se naapurikujan nuori soturi olikaan…?” Gildor vilkaisi Glorfindeliä, joka äkkiä oli alkanut kiinnostua kirjoista.
”Gildor… Jos haluat, että sinusta on jotain iloa Glorfindelille, niin suu kiinni”, Erestor punastui, varsinkin kun Elrondin kulmakarvat olivat nousseet todella ylös.
”Kaikella uhallakin. Me”, Gildor osoitti itseään ja Glorfindeliä. ”Olemme vielä varsin viattomia veljeeni verrattuna.”
”Oh”, Elrondin huulille nousi hymy. ”Kertokaa toki lisää?”
”Voi Valar sentään, EI!” Erestor ärähti, mutta haltiaruhtinas oli jo liikkeellä ja vetänyt kaksikon mukaansa. ”Erestor?” Elrond huikkasi ja neuvonantaja lähti jupisten seuraamaan ja kohtaamaan sen kohtalon, joka voisi odottaa kun isoveljenä oli kuriton Ecthelion.

Tulisalin vallannut Joulun henki oli tehnyt kaikista vallattomia. Pääpöytään oli tuotu lisää tuoleja, ja Elrond nautti silminnähden olostaan keskustellessaan lastensa sekä Gildorin ja Glorfindelin kanssa. Erestorin villi nuoruus oli saanut haltiaruhtinaan pyrskähtämään ajoittain nauruun, ja Elladanin ja Elrohirin tuijottamaan tyrmistyneenä pidättyväisenä ja rauhallisena tunnettua neuvonantajaa.
”… Ja sen jälkeen Erestor katsoi asiakseen todistaa osaamisensa ja sen jälkeen pakenimme pitkin Gondolinin katuja kiukkuinen avioVAIMO perässämme”, Gildor virnisti. ”Muistatko sitä Erestor?”
”Oikeasti? Onko Erestor ollut… ”Elrohir aloitti.
”Ihan kuin me?” Elladan jatkoi.
”Mutta pahempana”, Elrohir virnisti.
”Paljon, paljon pahempana. Sinulla on mielenkiintoiset ajat edessäsi isä”, Elladan virnisti ja seurue repesi nauruun.

Erestor piti kämmentä kasvoillaan ja huokaisi syvään. Toki hän oli onnellinen saadessaan veljensä takaisin, mutta pidemmän päälle hän saattaisi olla myös se, joka lähettäisi tämän takaisin Mandosin saleihin. Äkkiä hän tunsi kämmenen olkapäällään ja nostaessaan katseensa näki Elrondin siniharmaan katseen.
”Meillä taitaa olla paljon puhuttavaa. Sinussa on puoli, josta en ole tiennyt mitään”, Elrond kuiskasi. ”Tämä sinun kylmän neuvonantajan kuoresi täytyy saada revittyä pois…” Haltiaruhtinaan hengitys kutitti Erestorin korvaa ja hän pidätteli hengitystään. Lopulta Erestorin huulille nousi poikamainen hymy ja hän loi puolhaltiaan tumman katseen.
”No, onhan nyt joulu ja sinunkin pitää saada lahjasi?” Hän vinkkasi silmää. ”Hyvää Joulua.”




Epilogi.

”Arwen?” Elladan laski kätensä sisarensa olkapäälle. Elrohir tuli neidon toiselle puolelle.
”Meidän lahjamme odottaa?”
”Kannattanee pitää kiirettä.” Kaksoset painoivat suukot siskonsa poskille ja katosivat Imladrisin hämärään. Koko päivä oli mennyt Tulisalissa kuunnellen, tanssien ja laulaen. Ja totta kai syöden. Haltianeito oli todellakin nauttinut nähdessään isänsä jälleen voimissaan ja elossa ja olipahan hän tanssittanut Erestoriakin, vaikka tämä oli kovasti väittänyt vastaan. Erestor oli osoittautunut erinomaiseksi tanssijaksi ja Arwen oli ollut asiasta ihastuksissaan.
Sääli, että kahden valtiaan syvä ja lämmin suhde oli salattava – toistaiseksi.

Arwen käveli huoneistoonsa, ja hämmästyi nähdessään tiukasti sidotun hahmon tuolillaan. Ruskea säkki oli vedetty hahmon yli ja koko komeus oli koristeltu isolla, punaisella rusetilla. Arwen ojensi kättään ja veti hupun pois ja hänen kasvoilleen levisi huvittunut hymy.

Aragorn punastui ja mumisi suukapulansa takaa jotain, josta haltia ei saanut selvää.

”Hyvää Joulua”, Arwen nauroi ja kävi vetämässä ikkunansa verhot kiinni.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku » To Joulu 24, 2015 9:28 am

Mitä? Mitä? Ei! *kuolee (jälleen kerran, voi Mandos-parkaa mun kanssa) nauruun*

Kauniisti kuvattu tää "sisarusrakkaus" näiden hahmojen välillä... ja ihanaa miten nää haltiat onki mainettaan hiukan villimpiä xD
Hassu turhankin puhelias olento

Avatar
Tindis
Puolituinen
Viestit: 266
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 11:02 am
Paikkakunta: Imladris

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Tindis » To Joulu 24, 2015 9:34 pm

Lukasin koko kalenterin parin päivän aikana, kun en ole aiemmin ehtinyt. Oli tosi kiva, hauska ja tunnelmallinen kalenteri. Aluksi tosin meinasin että voi ei, Donna pilaa kaiken (se on hyvin alhaalla miun listalla), mutta loppujen lopuksi se sopi tähän parhaiten kaikista kumppaneista. Oi shakkipelit :D
Kiitos että jaksoitte väsätä taas meille kivan kalenterin <3
~Stupid book. I need to sleep, but I can't stop reading you.
Vuoden Legolas 2014
ja virallinen Saunatonttu:3

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 776
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Celeb » La Joulu 26, 2015 1:26 am

Se loppui... </3 Mutta olipahan loppu! Onnellinen loppu! Kyllä nyt kelpaa Keski-Maan jäädä taas oman onnensa nojaan ja Tohtorin ja Donnan jatkaa matkaa. Btw oliko kukaan muu noin niinkuin kuolettavan kateellinen Tohtorille eräästä "pikku poskipusuta"? Tunnustan, että sellainen joululahja kyllä kelpaisi. Tai miksei Arweninkin paketti. :'D

Haikein mielin sitä jättää kalenterin taakseen. Onneksi tätä voi vielä palata lukemaan myöhemmin! Kiitos vielä kerran Silidir ja toivon mukaan ensi vuonna uudestaan uusin kujein!
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1502
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Joulu 26, 2015 2:44 pm

Huu, se oli villiä menoa alusta loppuun.

Iso kiitos tämän kirjoittamisesta! Ainoa joulukalenterini tänä vuonna... On tosi mahtavaa, että tätä perinnettä ei ole hukattu.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1097
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » La Joulu 26, 2015 11:28 pm

Minäkin luin tämän nyt joulunaikaan, kun aiemmin ei oikein löytynyt aikaa. Mahtavaa kuitenkin, että saatiin joulukalenteri tänäkin vuonna vaikka foorumin aktiivisuustaso on mitä on. Dr. Who ei ole minulle oikein tuttu (joskus olen ehkä 15 min katsonut jotain jaksoa), mutta se ei ollut mikään ongelma, vaan tässä pysyi hyvin kärryillä joka tapauksessa. Tässä crossover oli minusta myös perusteltu, koska muuten on aika hankala tehdä järkevää Keski-Maahan sijoittuvaa joulutarinaa, kun siellä ei varsinaisesti tunneta joulua. Tykkäsin siis ideasta, siitä että ihmiset käyvät tuomassa hieman joulutunnelmaa Rivendelliin (ja parantamassa siinä sivussa Elrondin). Nuo tohtorin ja Donnan viittaukset kirjaan ja leffoihin olivat kyllä jotain hieman hämmentävää. Onneksi eivät sitten tehneet liikaa juonipaljastuksia, kuten että Arwen ryhtyy ihmiseksi ja kuolee, olisi Elrondin parantuminen voinut ottaa vähän takapakkia. ;)

Tässä oli paljon hauskoja kohtia, mutta ehkä päällimmäisenä jäi mieleen Elrondin ja Arwenin isä-tytär keskustelu, kun Arwen arvuutteli isän uutta rakasta, "Onko tämä neito jotenkin… Onko hän ihminen?" :D Niin, mikäpä voisi olla kauheampaa kuin rakastua ihmiseen, Elrond taatusti haluaisi salata sen viimeiseen asti. Tuo Aragorn lahjapaketissa oli kyllä kanssa jotain sangen hupaisaa – mistähän Elladan ja Elrohir hänet olivat napanneet... lienee sitten ollut jossain matkoillaan...

Hieno tarina, juuri sopiva aihe ja pituus joulukalenteriin. Toivottavasti kirjoittelet vielä lisääkin ficcejä tänne. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 798
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Silidir » Pe Tammi 01, 2016 10:55 pm

ooooh, vihdoinkin kone auki.

Pientä motivointiongelmaa kun odottelee tuo laskupino tuossa sivussa... :cry:

Hei hienoa, että onnistuin siinä missä pitikin, eli ei tarvinnut varsinaisesti tuntea Doctor Whota pysyäkseen kärryillä! Tosi kiva, että olette lukeneet, nauraneet ja viihtyneet kalenterin parissa.

Kuten sanottua, mun oma irl on suhteessa luultavasti monimutkaisempaa kuin monella muulla, ja tajusin tätä tehdessäni kuinka paljon kaipaan kirjoittamista. Ihan oikeasti sitä kaipaa. Oli tosi kivaa kirjoittaa (vaikkei ehkä niin järkevää) mutta edes jotain ja kuitenkin sellainen jossa narut pysyi suht hyvin käsissä. Yritän saada aikaa kirjoittamiseen mutta sen kertoo vain aika. :) Superkiitos loftislaisille ja megasuperkiitos betaajalleni (Valar sääliköön häntä, typotin ihan huolella. :D :D :D) Lumisudelle.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija