KLK - Odotettu juhla & Menneisyyden varjo

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Odotettu juhla & Menneisyyden varjo

Viesti Kirjoittaja Newra »

Eli luvut yksi ja kaksi, joissa juhlitaan Bilbon ja Frodon syntymäpäiviä ja Sormus siirtyy Frodolle. ... En kyllä tajua miksi selitän tuota, kun olette itse juuri lukeneet kyseiset luvut. Hmm.

Täytyy kyllä sanoa, että olisi ihanaa olla hobitti, se kuulostaa niin leppoisalta ja rauhaisalta, vaikkakin välillä hobitit ovat pelottavan uteliaita ja ahneita. Bilbon erolahjat olivat loistavia, oi. Lisäksi pakko lainata tämä:

"Sinä et kuulu tänne, et ole Reppuli - sinä - sinä olet Rankkibuk!"
--
"Kohteliaisuus se oli", sanoi Merri Rankkibuk, "ja sen vuoksi tietenkin valhe."


Aa, ai niin, olisiko kellään karttaa, josta näyttää minulle Pohjannummet? Samin ja Tedin keskustelussa mainitaan että siellä olisi nähty entti, ja minä en jostain syystä löydä sitä kartastani. Kiitos ^__^
Olenko muuten ainoa, josta 'Valkoisten Tornien tuolla puolen' kuulostaa hirmuisan kauniilta?

Ja nyt minä vaikenen, kun en keksi mitään fiksua sanottavaa, ja annan teidän avata sanaiset arkkunne, kirstunne ja lippaanne, olkaa hyvät.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Delly
Lady Antiangst
Viestit: 1082
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 2:07 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Delly »

Minä voisin sen verran iskeä omaa mielipidettäni pöytään, että etenkin näissä ensimmäisissä luvuissa Tolkien on kirjoittanut kovasti pilke silmäkulmassa (vaikka hiukan synkistelikin heittäessään sen menneisyyden varjon kaiken ylle), ja näitä lukuja lukiessa saa usein hihittää ja naurahdella. ^^ Tosiaan, ihanan leppoisalta ja rennolta kuulostaa tuo hobittielämä. Etenkin eka luku myös on ehkä kirjasta kaikkein eniten Hobitin kirjoitustyyliä muistuttava. Täynnä suloisia konnankoukkuja, sulkuihin laitettuja huomautuksia ja hobittimaisuuksia. ^__^ <3

(Olenko muuten ainoa, jonka mielestä Frodo käsikähmässä jonkun Sanchon kanssa on hauska ajatus? *hihitys* *huomaa oudot katseet* ... no mitää? XD Minusta vain on jotenkin supersöpöä, että meidän haltiansieluinen, hienostunut ja sivistynyt hobittisankarimme selättää jonkun hobittijannun ja nakkaa ulos kämpästään. Ja Merri. <3)
And so they lived happily ever after.
- The End -

Vuoden Loftisficcaaja '04, '05 ja '06 + Suloinen '07 ja '09 + Pippin '10 \o/
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Newra, onko siulla tämä aukilevitettävä karttaversio? *miettii hetken, minkä puolen kääntäisi ylöspäin* Pohjannummien voisi kuvitella sijaitsevan Pohjanylängön välittömässä läheisyydessä, mutta en miekään mitään Pohjannummiksi nimettyä löydä. Pöh. Joku kartanlukutaitoinen hätiin? Pohjanylänkö on joka tapauksessa tuossa Briin ja Aarnimetsän yläpuolella. ^^'

Komppailen edellisiä alun kirjoitustyyliasian kanssa, ihanan leppoisaa ja hobittimaista ja kikatuttavaa. Plus riemastuttavia sanoja ja ilmaisuja. ^^
(Psst, Delly, et ole ainoa. ^^ Varsinkin Sanchon "selättäminen" aiheuttaa vähän turhan hysteerisiä mielikuvia. XD)

Bilbo on pirullinen otus, vielä katoamistempun jälkeenkin piti päästä sanomaan naapureille ja sukulaisille viimeinen sana niissä lahjoissa olevien lappujen kautta. x) Mie olen aina rakastanut the Puhetta, ja ai että mie haluaisin päästä quottaamaan sitä esimerkiksi lakkiaisissa: "En tunne puoliakaan teistä niin hyvin kuin pitäisi enkä pidä puolistakaan niin paljon kuin ansaitsisitte." Purr. Asennehobitti. ^^ (Vaikkakin sitoutumiskammoinen, ressukka ihan suuttui, kun Gandalf rupesi jälleen ahdistelemaan sitä sormuksilla. XD)

Muista hobiteista sitten se, että ainakin tämä originaaliversio muistutti yhdestä mielenkiintoisesta seikasta: Sam on vielä tuossa vaiheessa Frodolle huomattavan paljon enemmän palvelusväkeä kuin ystävä. Itse asiassa alkuluvuissa annetaan sellainen kuva, että Frodon paras kamu olisi Merri. ^^

Muttamutta. Tässä vaiheessa alkaa fangirlismi:
-- Tuon suvun tiedonhaluisin ja uteliain jäsen oli nimeltään Sméagol. Hän oli kiinnostunut juurista ja lähtökohdista, hän sukelsi syviin vesiin ja hän kaivautui puiden ja kasvien alle ja ruohokumpuihin; hän lakkasi katsomasta ylös, vuorten huippuja tai puiden lehvistöjä tai korkealla ilmassa avautuvia kukkia kohti: hänen päänsä ja silmänsä olivat alasluodut.
Hänellä oli ystävä nimeltään Déagol, samanlainen, teräväsilmäisempi mutta ei yhtä vahva ja nopea.

...ja Jessi alkaa pidätellä itkua. ^^' Luoja. Tälläkin foorumilla olen ehtinyt hokea noin miljoona kertaa, että Sméagolin tarina on koko kirjan koskettavimpia ja traagisimpia. Hmm, mie en tiedä, onko syvällisempi slash-keskustelu näissä topikeissa sallittua, mutta kyllä tuo yksi "Déagol rakkaani" tekee S/D:stä Sormusten herran canonisimman ja surullisimman mies/mies -parituksen Samin ja Frodon ohella.

Minua on myös jo pitkään mietityttänyt Déagolin maininta kalliimmasta lahjasta kuin mihin hänellä on varaa. Olenko mie ainoa, joka alkoi jälleen kerran rassata aivojaan sillä, mitä Déag on toiselle hankkinut?

Pakko mainita vielä Sitten hän katsoi ylös viimeisen kerran ja heristi nyrkkiään, joka on yksi lempilausahduksistani noissa luvuissa. Klonkku. <3 Ja tämä lähtee nenäliinapaketille...
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Lynxia
Warheart
Viestit: 710
Liittynyt: La Helmi 19, 2005 12:34 pm
Paikkakunta: City of Angels
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lynxia »

...Tämä taitaa olla ensimmäisiä kertoja kun luen näin tarkkaan ja hartaasti ensimmäiset kappaleet. Olen aina hypännyt niiden yli, sillä ne eivät ole mielestäni olleet juurikaan mielenkiintoisia. Tyhmä on tyhmä, minkäs teet? :roll:

Parhain kohta mielestäni tässä onkin se, minkä Newra tuolla laittoikin, eli..:

"Sinä et kuulu tänne, et ole Reppuli - sinä - sinä olet Rankkibuk!"
--
"Kohteliaisuus se oli", sanoi Merri Rankkibuk, "ja sen vuoksi tietenkin valhe."


Tämä oli kyllä jotain, mikä hymyillytti kauheasti. Kenties siksi, että minä olen juuri tuollainen. Höppänä.
We're all just dancers of the Devil's dance floor

Vuoden 2007 Gandalf (:
Evil
Puolituinen
Viestit: 262
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 2:58 am
Paikkakunta: Jääkaapilta omaan huoneeseen.

Viesti Kirjoittaja Evil »

Jesteri miekin olen vähän ihmetellyt sitä kohtaa että mitähän se Déagol oli oikein hankkinut.. Meinaan siis kun mitään hajua ainakaan minulla ole Déagolin varallisuudesta.. pistää tosiaan miettimään ^^''

Joo miullakin nuo lempikohtia joissa on pistetty väliin jokin hassu vitsi tai muu sen tapainen joka saa pakostakin hymyilemään ^^
Minun oli ihan pakko lukea ne Bilbon lappusten huomautukset yhä uudestaan x) Todella hymyilytti siinä kohdin x))

Minäkään en ole kovin tietoinen kyseisten Pohjannummien sijainnista..
Tuossa kartassa kun ei minun silmillä näy kysestä nimeä..
Kuitenkin kirjassa sanotaan että se kyseinen Hal jonka väitettiin nähneen liikkuvan Jalavan käy metsällä Pohjoisneljännyksessä.
Ja samssa mainitaan se Pohjannummet. Saattaisiko tämä olla Sitten Hobittien käyttämä nimitys Pohjoisneljännyksen jostain osasta?
Kartasta katsottuna kyseinen paikka voi ihan hyvin olla jaoiteltu vielä moniin erinimisiin alueisiin? *ehdottaa*

Kuitenkin itse olen aika laiska ollut ennen ja en oikein jaksanut lukea ensimmäisiä lukuja ajatuksella.. Olen levoton sielu ja pidän enemmän tekstistä jossa ei jannata kamalasti.. tyhmäksi minutkin leimattakoot ^^''
Mää ooon kookos ja sää oot mun ananaksein! <3

Vuoden 2007 Kälätäti? O_O;
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Jester kirjoitti:Newra, onko siulla tämä aukilevitettävä karttaversio? *miettii hetken, minkä puolen kääntäisi ylöspäin* Pohjannummien voisi kuvitella sijaitsevan Pohjanylängön välittömässä läheisyydessä, mutta en miekään mitään Pohjannummiksi nimettyä löydä. Pöh. Joku kartanlukutaitoinen hätiin? Pohjanylänkö on joka tapauksessa tuossa Briin ja Aarnimetsän yläpuolella. ^^'

--

Olenko mie ainoa, joka alkoi jälleen kerran rassata aivojaan sillä, mitä Déag on toiselle hankkinut?
Kyllä minulla taitaa olla, se kartta joka tulee tuon punaviittahemmopainoksen mukana. Joo, Pohjanylängön minä sieltä bongasin mutta siihen se sitten jäi :> Tosin olen aina ollut vähän urvelo karttojen ja suunnistamisen kanssa (nimimerkillä eksyy kaupunkiin, jossa on asui reilut 15 vuotta), joten.

Ja et ole. Ja noilla puhetaidoilla sait yhden S/D-fanin lisää. Tosin huomasin nyt, että Sméagol itsestään me-muodossa jo tuossa vaiheessa ("Anna se meille, Déagol rakkaani."). Olin jotenkin kuvitellut että monipersoonaisuus ilmestyisi vasta Klonkun kera.
Aa, tämä vielä: Hän vaelsi yksinäisyydessä ja itkeä tirautti maailman pahuuden tähden -- Minusta tuo 'tirautti' on aina niin huvittava(n sarkastinen).
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

*komppaa heti ensimmäisenä Newran viimeistä huomiota* Minä aloin hihitellä tuossa, se tirauttaa-sana jotenkin poikkesi tyyliltään Gandalfin muusta puheenparresta.

No joo. Asiaan.

Odotetussa juhlassa on tosiaan vielä sitä viattomuutta ja hobittimaisuutta yllin kyllin. Minua huvittaa suunnattomasti esim. hobittien vastuuton ikä, jossa Frodon mainitaan ensimmäisellä sivulla olevan; Bilbon juhlien takia postien tukkeutuminen ja hautautuminen (voin nähdä sen sieluni silmin); tanssi, jota pari nuorta hobittia alkavat tanssia kesken Bilbon jäähyväispuheen (homppapomppa, on suomentajilla ollut hauskaa... Englanniksi Springle-ring), sekä tietenkin Gandalfin ovenräjäytysuhkaus, jos Frodo ei heti paikalla avaa hänelle ovea. Kieriskelen lattialla joka ikinen kerta lukiessani noita.

Mutta vakavampaa asiaa. Minä en ollut muistanutkaan, että Ukko Gamgi on noin symppis! Voi, hän on kerta kaikkiaan ihana. Ne maininnat mylläristä ja kaikkea. ^^

Bilbon puhe on tosiaan loistava, asennetta löytyy. Vau.

Lempikohtani luvussa: "Minä tahdon taas nähdä vuoria - vuoria, Gandalf! ja löytää sitten paikan jossa voin levätä." Bilbon huudahdus saa aina kylmät väreet hiipimään selkääni pitkin. Jos tunturit jo saavat minut haukkomaan henkeäni, voin vain kuvitella vuoria...

Menneisyyden varjossa alkaakin jo synkistely, vaikka alku on edelleen kovin hobittimainen: minä pidän hurjasti Samin ja Tedin keskustelusta. Sam on suloinen, niin innoissaan haltioista ja taruista. Aaw. Ihania ne kohdat, joissa Sam puhuu haltioista ja Harmaista Satamista.

Tämä luku olisi kovin lainattava: sieltä löytyy se syksyn vaeltamishalu-kohta, haltioista vaikka millä mitalla ihania juttuja, sekä Gandalfin viisaita sanoja. Nuo Gandalfin viisaudet tulisi kyllä jokaisen muistaa, "voimme päättää vain siitä ajasta, joka meille annetaan", sekä "monet niistä jotka elävät, ansaitsevat kuoleman..." ovat ehkä viisaimpia ajatuksia mitä tiedän. Kunnioittakaamme Gandalfia!
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Melis
Puolituinen
Viestit: 354
Liittynyt: Ma Marras 07, 2005 6:07 pm

Viesti Kirjoittaja Melis »

Minäkin sain aikaiseksi luettua..

Hhhmm.. Ajattelin, että laitan kohdat luivuista mitkä ovat lempikohtiani..

Gandalfin saapuminen:

Syyskuun toisella viikolla tuli keskellä kirkasta päivää virranvarren kautta rankkivuoren sillalta päin vaunut. Niitä ajoi yksin vanha mies. Hänellä oli korkea suippo sininen hattu ja pitkää harmaa kaapu sekä hopeanvärinen huivi. Hänen partansa oli pitkä ja valkoinen ja tuuheat kulmakarvat törröttivät hatunlierin alta. Vaunujen perässä juoksi pieniä hobittilapsia läpi koko hobittilan kukkulalle asti. Lastina oli raketteja, kuten he aivan oikein arvasivat. Bilbon ovella vanhus alkoi purkaa kuormaa: Siinä oli kaikenkokoisia- ja näköisiä raketteja erilaisissa kääröissä ja jokaiseen oli leimattu iso punainen G ja haltiariimu. Se oli tietysti Gandalfin merkki. Vanha mies oli Gandalf. Velho, jonka maine konnussa perustui enimmäkseen siihen, että hän osasi niin taitavasti käsitellä tulta, savua ja valoja. Hänen varsinaiset tehtävänsä olivat sekä vaikeampia, että vaarallisempia, mutta siitä eivät kontulaiset mitään tienneet. Heille hän oli vain yksi juhlien vetonauloista. Sen vuoksi hobittilapset olivat olleet niin innoissaan. "G niinkuin Gandalf" he huusivat ja vanhus hymyili. He tunsivat hänet ulkonäöltä vaikka hän kävikin hobittilassa harvoin, eikä hän koskaan viipynyt pitkään, mutta kukaan heistä sen paremmin kuin heitä vanhemmistakaan ei ollut nähnyt hänen ilotulistusesityksiään- ne olivat tarunhohtoista menneisyyttä [Suora lainaus kirjasta!]

~

Tämä kohta on kanssa hyvä:

Repunpään portille ilmaantui kilpi: PÄÄSY KIELLETTY PAITSI JUHLA-ASIOISSA. Nekään, jotka tulivat tai uskottelivat tulevansa juhla-asioissa pääsivät harvoin sisään.

~

.... Hän lisäsi ja sitten hän lauloi pimeyteen hiljaa, kuin itsekseen:

Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä sen alkavan näin.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan
jaloin innokkain vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.


~

Sinä et kuulu tänne, et ole reppuli- sinä- sinä olet rankkibuk!
Kuulitko, Merri! Tuota voi pitää loukkauksena.

Palaan (luultavasti) muokkaamaan viestiäni ja laitan vielä toisen kappaleen suosikkikohtani
yashmine
Moon Child
Viestit: 604
Liittynyt: Ma Touko 03, 2004 7:29 pm
Paikkakunta: Sateenkaaren päässä.

Viesti Kirjoittaja yashmine »

Ja vihdoin ehdin minäkin tänne (vaikka en oikeasti ehtisikään, mutta se musiikinkoe saa nyt vähän odottaa, nahhahaa). ^^

Eli joo. En voinut olla lukematta jo vähän enemmänkin Tarua, mutta nyt siis kahden ensimmäisen luvun ajatuksia (joita muut ovat täällä kiitettävästi sanoneetkin jo puolestani xP).

Kun pitkästä aikaa aloitin taas the Kirjan, ensimmäiset tunteet ja ajatukset olivat aika "aaaaaaw". <3 Kuten monet ovat täällä jo todenneet, se hobitti-elämä on todellakin leppoisan ja suloisen oloista, jota mieluusti joskus voisi itsekin kokeilla.
Tolkienin tyyli on aivan ihanan kuvailevaa ja kertovaa, tuntuu ettei mikään yksityiskohta jää kertomatta, yksikään puutarhan kukka kuvailematta tai yksikään juhlavalmistelun vaihe selostamatta. ^^

Vaikka toisaalta (niin kuin Jessikin) myös minä mietin, että mikähän mahtoi olla Déagolin lahja. Sitä ei meille paljastettu. xP Ja kyllä, Sméagolin ja Déagolin historikki on sanoinkuvaamattoman surullinen.
"Anna se minulle, Déagol-rakkaani..."

Joka tapauksessa ensimmäisten lukujen tunnelma on pääosin kerrassaan ihanan rauhallinen ja levollinen, mutta myös paikoin särmikkään humoristinen. Esimerkkinä Bilbon puhe, jota jo monet ovat lainanneet ja ylipäätänsä monet pikkuiset yksityiskohdat ja sulkeet Tolkienin tekstissä. ^^ Huaa, niin suloista tekstiä, että on vaikea sanoin kuvata!

Ja niin kuin Elvédan täällä jo sanoi, Gandalfin ajatukset ja viisaudet ovat niitä erittäin mieleenpainuvia juttuja Tarusta. En nyt niitä ala erikseen enää tähän lainaamaan, mutta ne ovat minusta hyvin koskettavia ja niin tavattoman viisaita, että ei voi kuin "kunnioittaa Gandalfia". ^^ Noista ajatuksista huomaa oikeasti itsekin saavansa lohtua, vaikka lukisi niitä yhä uudestaan.

Mutta. Kuinka monella on se kolmen kirjan painos, missä kaikki ovat nidotut yhteen? Meinasin vain, että tässä painoksessa olevat esipuheet yms. ovat myöskin hyvin mielenkiintoisia. Päällimäiseksi mieleen jäi Tolkienin ihana lausahdus, jossa herra totesi hobittien kaikista Keski-maan olennoista muistuttavan eniten ihmisiä. ^^ Ja sitten lueteltuina syitä, kuten rakkaus ruokaan ja elämän yksinkertaisiin iloihin! Awwww~~
Ja kyllähän tämän ajatuksen jo kaikki varmasti tiesi, mutta silti... Hobitit ovat niin ihmisten kaltaisia. Tuo ajatus luo kirjaan niin ihanaa henkeä ja muutenkin koko Kontu ja sen asukkaat ovat lähellä sydäntäni. <3
Ja joo, sanottakoot vielä, että Säkinheimo-Reppulit ovat aika parhaita. xDD Frodo- ja Bilbo-parka (Hyvä että Bilbo muisti jättää sille lusikkavorolle ne hopealusikat!).
Rakasta minua kyselemättä.

___
-Vuoden 2005 tulokas-
-Vuoden 2007 Merri-
Celebriel
Pipari
Viestit: 967
Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 12:45 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Celebriel »

Hah ^^ Sellaista voisin sanoa että olin tyystin unohtanut sen, että Bilbonen lähti matkaan kolmen kääpiön kanssa juhlan jälkeen.... uskomatonta miten voi unohtaa kauankos siitä on..? Kolmeko vuotta? neljä?

:) Ensi luvut sitten ensi viikoilla
Kuva
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel
Lizlego
Samooja
Viestit: 513
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:05 pm
Paikkakunta: Syntimaa, Pohjoinen Suomi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lizlego »

Mutta. Kuinka monella on se kolmen kirjan painos, missä kaikki ovat nidotut yhteen? Meinasin vain, että tässä painoksessa olevat esipuheet yms. ovat myöskin hyvin mielenkiintoisia. Päällimäiseksi mieleen jäi Tolkienin ihana lausahdus, jossa herra totesi hobittien kaikista Keski-maan olennoista muistuttavan eniten ihmisiä. ^^ Ja sitten lueteltuina syitä, kuten rakkaus ruokaan ja elämän yksinkertaisiin iloihin! Awwww~~
Minulla ainakin on se versio. Halusin koko kirjan samoihin kansiin. Se on jotenkin mukavampaa. Voi aargh! Minä olen myöhässä, kun aloitin lukemisen vasta tänään... ja nyt jään kirjaan kiinni. Tolkienilla on ihanan pehmeä kerrontatyyli verrattuna vaikkapa nykyaikaiseen fantasiaan, tai sitten vaan suomennosten laatu on surkea.
Melis
Puolituinen
Viestit: 354
Liittynyt: Ma Marras 07, 2005 6:07 pm

Viesti Kirjoittaja Melis »

Mutta. Kuinka monella on se kolmen kirjan painos, missä kaikki ovat nidotut yhteen? Meinasin vain, että tässä painoksessa olevat esipuheet yms. ovat myöskin hyvin mielenkiintoisia. Päällimäiseksi mieleen jäi Tolkienin ihana lausahdus, jossa herra totesi hobittien kaikista Keski-maan olennoista muistuttavan eniten ihmisiä. ^^ Ja sitten lueteltuina syitä, kuten rakkaus ruokaan ja elämän yksinkertaisiin iloihin! Awwww~~


Minulla ainakin on! Tuo on [vaikka itse sanonkin] Niin todella kätevää, että ei tarvitse kolmea eri kirjaa järjetyksessä alkaa lukemaa, minusta tuntuu, että siihen menisi ainakin ikuisuus. Eli tuo kolmen kirjan painos on paljon kätevämpi..

Niin, meinasinkin itse kysyä, että kai kaikki lukevat ne esipuheet ja ne ihanat jutut ja kaikki mitä herra kertoo hobiteista ja kaikesta aaaaw~ mutta sitten se kysymys jäi, joo, ne esipuheet ja ne on kans ihania
Celebriel
Pipari
Viestit: 967
Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 12:45 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Celebriel »

Samoin, kaikki kolme samassa.
Kuva
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel
Nightfall
Örkki
Viestit: 192
Liittynyt: Ti Maalis 07, 2006 5:38 pm

Viesti Kirjoittaja Nightfall »

Sainpas itseni vihdoin kommentoimaan näitä lukuja :roll: Toissapäivänä salakuljetin kirjan pihan perällä oleville kallioille ja luin siellä Menneisyyden varjon loppuun. Ihana paikka lukemiseen, toden totta.

Sitten itse luvuista... Tuo Odotettu juhla oli, kuten monet ovat jo sanoneetkin, sellaista ihanan leppoisaa hobittimeininkiä. Hymähtelin Bilbon puheelle ja sille Jalojalkat - Jalojalat -jutulle :D
Menneisyyden varjossa alkoi vähän nyppimään tuo Frodon asenne kun puhuttiin Klonkusta, ja siitä että se olisi joskus ollut hobitti :roll: Muutenkin aloin tajuta kuinka traaginen Sméagolin tarina on. Tappaa ystävänsä, erotetaan suvusta, ja sitten sormus vaivaa sitä vuosia. (kuinka kauan sormus sillä muuten oli ennenkuin Bilbo löysi sormuksen?)
Ja tosiaan sieltä niitä viisauksia löytyy.

Monet niistä jotka elävät, ansaitsevat kuoleman. Ja jotkut jotka kuolevat ansaitsisivat elämän. Pystytkö sinä antamaan sen heille? Älä sitten ole niin innokas jakamaan kuolematuomioita. Eivät edes kaikkein viisaimmat näe loppuun asti

Suosikkikohtani luvuista.
In this world where feelings are only a hiderance
Shoot and kill me !
Who is using the scale ?
Who is using the abacus ?
Who is playing the Hamelin flute ?
Who is the boy who cried wolf ?
Rather than caring about these things right now, i love you
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Sméagol anasti (ananasti) Sormuksen Déagol Väkevältä vuonna 2463, ja Bilbo löysi Sormuksen 2941, eli 478 vuotta se ehti Sméagol-Klonkulla olla, mikäli minun laskutaitoihini on luottaminen ^^'
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Vastaa Viestiin