KLK - Tom Bombadilin talossa & Sumua Hautakeroilla

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Tom Bombadilin talossa & Sumua Hautakeroilla

Viesti Kirjoittaja Newra »

Luvut seitsemän ja kahdeksan (hei duuds, me ollaan jo pitkällä, pian ensimmäinen kirja luettu!).

Tom Bombadil on jotenkin kovin tonttumainen (voi elämä, typotan tänään kamalasti, pyydän jo etukäteen anteeksi). Kuva Kultamarjasta istumassa lumpeenkukkia jalkojensa juuressa on kamalan kaunis. Ei kukaan ole kirjoittanut ficciä siitä, miten Tom ja Kultamarja tapasivat? *blink* Se olisi varmaan kaunis tarina.
Onko Frodon uni muuten reaaliajassa, eli sinä yönäkö Gandalf pakeni Rautapihasta? (aargh, spoilausta!)

Ja nyt lienee aiheellista kertoa, että luin seuraavan kohdan hyvin väsyneessä mielentilassa Hän kertoi heille mehiläisistä ja kukista, puiden tavoista ja metsän oudoista otuksista -- ja repesin. Oikeasti, mehiläiset ja kukat ja liian lyhyet yöunet eivät ole hyvä yhdistelmä ^^;

Hautakeroista minulla on muutama kysymys. Keneksi Merri luulee itseään herätessään? Ja kuka lienee henkilö, jonka rintasoljen Tom Bombadil vie Kultamarjalle? (Tässä kaunis lelu Tomille ja hänen rouvalleen! Kaunis oli se ken muinoin kantoi tätä olkapäällään. Nyt Kultamarja sitä pitäköön emmekä me häntä unohda!) ... Kyselenkö mahdottomia? ^^;
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Delly
Lady Antiangst
Viestit: 1082
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 2:07 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Delly »

Et ole ainoa joka on nauranut päänsä irti tuolle, kun Tom kertoilee hobiteille mehiläisistä ja kukista. XDD

Ja minä rakastin sitä kohtaa, jossa hobitit nukkuivat Bombadilin talossa - painajainen, painajainen, painajainen - ja sitten se "Sam, sikäli kun muisti, nukkui kuin tukki, mikäli tukit nukkuvat onnellista ja unetonta unta" tai jotain sensuuntaista. ^__^ <3

Ja Hautakerot. Aa. Tämä oli ensimmäisellä lukukerralla se, joka todella vakuutti miut siitä että nyt ollaan hienon kirjailijan kanssa tekemisissä, ja edelleen tämä on miusta vaikuttava kohtaus. Kuvaus siitä pienestä rohkeuden siemenestä, joka laiskimmallakin hobitilla on, oli myös jotain niin herttaista. ^^ <3

Kultamarjan pyykkipäivä. *naur* <3 Ja Tom ja Kultamarja ovat mukavia isäntiä, niillä olisi potentiaalia majatalon pitoon.
And so they lived happily ever after.
- The End -

Vuoden Loftisficcaaja '04, '05 ja '06 + Suloinen '07 ja '09 + Pippin '10 \o/
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

*reps* Tiesinhän mie voivani luottaa siihen, että joku muukin bongaa kukat ja mehiläiset. xD

Newra luettelikin jo myös kysymyksiä herättäneet kohdat. Varsinkin Merrin heräämisreaktio oli enemmän kuin hieman creepy. ^^' Vilunväreet tosin vaihtuivat aika äkkiä nauruntyrskähdyksiksi, kun Tom kehottaa hobitteja kirmaamaan ilkosillaan nurmikolla - jokseenkin hervottomia mielikuvia ja ilmiselvää ficciainesta tässäkin... x)

Olenko muuten outo, jos sanon, että Bombadilin talo on melkein yhtä pelottava paikka kuin Metsä? ^^' Tom toki vakuuttaa hobiteille, ettei yön äänistä kannata välittää, mutta kun jotenkin tuntuu, etteivät ne ihan täysin turvassa ole sielläkään, ja että puilla sun muilla on jotain Tomiakin vastaan. Tonttu-ukkomme taitaa mainita jossain vaiheessa tehtävät, joita ei voi lykätä, ja muutenkin jäi sellainen olo, että Metsän pitäminen kurissa on paljon kuolemanvakavampaa hommaa kuin lauleskelusta ja naureskelusta voisi päätellä. Vai pitäisiköhän vain alkaa lukea päivänvalossa? ^^

Lisäksi minua mietityttää Tomin ja Kultamarjan suhde. Siellä on ikään kuin joitain vihjauksia siihen, että Bombadil tavallaan lahjoo (lumpeenkukat ja rintasoljet ja näin päin pois) vaimoaan, jotta tämä pysyisi hänen luonaan. Ja nyt kuulostan siltä, että luen kirjaa kamalan otsa kurtussa ja etsien sieltä kaikkia mahdollisia angstiviitteitä. x) Ehei, Tom näyttää nauttivan hommastaan, mutta kun ne kuitenkin tavallaan ovat villejä ja vapaita henkiolentoja molemmat. Kultamarja muuten nauraa jatkuvasti, mitä tekevät myös Gildor ja muut haltiat pari lukua sitten. Ei sillä, että se varsinaisesti häiritsisi, mutta itseäkin rupeaa hymyilyttämään, kun kuvittelee tuollaisia ylhäisyyksiä kikattelemassa päin hobittien naamaa. ^^

(Tässä välissä vietän hetken sympatiseeraamalla puolituisten poneja! ^_^ Viimeistään niiden takia oli pakko päästä taas pitkästä aikaa metsään ratsastamaan itsekin. Möykky. <3)

Hautakerot. *vieno kehräysääni* Tyly kylmyys hyytäköön sydäntä, kättä on yksi mieleenpainuvimmista runoista ja lauluista koko kirjassa, in my humble opinion. ^^ Pidin hurjasti hobiteissa piilevän rohkeuden kuvauksesta, ja Frodokin pääsi jo olemaan sankari - en mie muistanutkaan, että kirjassa tehtailtiin irtokäsiä jo tuossa vaiheessa. Hautakohtaus meni melko vakavalla naamalla, vaikka Tolkien ei selvästikään uskonut loftislaismielikuvitusten pääsevän askartelemaan viattomien huomioidensa kanssa. Hobittien vaatteiden vaihtumisesta saisi muuten loistavan piirustuksen. Haudanhaamut got bored and decided to have a drag show! ^^
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Evil
Puolituinen
Viestit: 262
Liittynyt: Su Joulu 18, 2005 2:58 am
Paikkakunta: Jääkaapilta omaan huoneeseen.

Viesti Kirjoittaja Evil »

*repsii jo lukiessaan edellisten kommentteja*
Joo x) yleensä te aikaiset viette jo ne suurimman puheen aiheet joten tyydyn melko samoihin asioihin. Kukat ja mehiläiset -kohta jossa hymyilytti liiaksikkin. Lisäksi kun Tom puheli "leulusta" minä taisin lukea kohdan pariin kertaan ihan etten vain nähnyt harhoja ja lopulta mahdoi hihittää hetken itsekseni. Totta mitä Newra sanoo. Liian yhyet yöunet eivät ole hyväksi kun lukee TSH:ta ^^''
Itse taidan pitää Tomin talosta sillä se vaikuttaa hauskalta.. tuli mieleen jotenkin oudosti että talo jotenkin koitteli Hobitteja että uskaltavatko nuo nukkua Tomin keotuksen mukaan vai pelkääkös ne liikaa jo pelkkiä uhkaavia ääniä ^^ mutta se menee aika hakoiseksi.

Haudanhaamut.. kiehtova käsite x) Tosin hiukan pelottava mutta silti kiehtova.. Minä en tiedä sanoa mitään maanalaisista drag-gueen showsta mutta ajatus on huvittava xD *katoaa taas lyhyen viestinsä jälkeen selvittelemään kesälomasotkuja.*
Mää ooon kookos ja sää oot mun ananaksein! <3

Vuoden 2007 Kälätäti? O_O;
Sonatar
Örkki
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 12:45 pm
Paikkakunta: ~Haavemaailma~

Viesti Kirjoittaja Sonatar »

Päätin vihdoin ja viimein alkaa nyt sitten rustailla tänne ihan kunnolla. En osaa kirjoittaa super täydellisiä kommentteja ja muutenkin olen hieman jotenkin mystisessä mielentilassa tällä hetkellä, joten suotakoon se minulle anteeksi ^^
Ensinnäkin minulla oli aivan juhlallinen olo, kun sain kirjan käteeni pitkästä aikaa. Piti ensin pidellä sitä hetken kädessä avaamatta ja vain miettiä miten hieno teos se loppujen lopuksi on. Ei riitä sanoja ylistämään tuon kirjan ylivoimaisuutta ja täydellisyyttä. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan eräs tärkein omaisuuteni ikinä ^^

No niin, siirappisuus sikseen, hih. Pohdin melkein samaa kuin Jester tuosta Kultamarjan ja Tomin suhteesta. Jotenkin aika kummallinen yhdistelmä. Kultamarja vaikuttaa melkein kuninkaalliselta ja jotenkin niin rauhalliselta ja viileältä, että välillä Tomin laulelut ja hyppelyt menivät hiukan yli. Mutta kai vastakohdat täydentävät toisiaan. Ja tosiaan, Tom kertoi kukista ja mehiläisistä (tuossa kohdassa repesin kyllä täysin ;p) Ehkä luin kirjaa aina todella nälkäisenä, mutta jotenkin pystyin aistimaan ja loihtimaan pöytien herkut eteeni ja sen hilpeän ja mukavan tunnelman miltä hobiteista tuntui kuin he saivat täyttää mahansa kunnon ruualla.

"Tyly kylmyys hyytäköön sydäntä, kättä,
vilu olkoon haudassa kiven alla,
jääkööt kivivuoteelle enää heräämättä
kunnes kuun ja ja päivän valo sammuu kaikkialla"


Sumua hautakeroilla tarjosi taas annoksen synkkyyttä hobittien matkaan. Luin tuon kohdan vielä yömyöhään ja sen tunnelma tuntui todella karmaisevalta...Jotenkin Tom kuitenkin tuntuu tekstissä epäilyttävältä, en tiedä miksi.
Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois rakkain karvakuononi,
hauvavauvani
Nuku rauhassa kultaiseni, ystäväni...

Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006
Jude
Örkki
Viestit: 43
Liittynyt: Su Syys 25, 2005 2:09 pm
Paikkakunta: Raparperitaivas

Viesti Kirjoittaja Jude »

Koetan saafa jotain aikaiseksi.

Tähän mennessä lukemistani luvuista kahdeksas luku jäi etäisimmäksi. En minä saanut muodostettua minkäänlaista mielikuvaa Hautakeroista, enkä siitä olotilasta kun rakkaat hobitit makoilivat lähes kuolleina maan alla. Jostain syystä minua jäi hirveästi vaivaamaan, millaisia koruja heillä oli :P
Kohta, jossa Frodo(?) huutelee eksyneenä ystäviään, oli jotenkin... järkyttävä. En haluaisi kuvitella itseäni eksyväksi moiseen paikkaan *kylmät väreet*

Tom Bombadilista tuli mieleen jonkinmoinen hepokatti, sain mielikuvan että se pomppi koko ajan paikasta toiseen :D Kultamarja oli taas kovin arvokas ja etäinen nainen, minä aikapaljon pidin hänestä.

Ja Tom Bombadilin "kutsulaulusta" tykkäsin. Se oli jotenkin leppoisa.


(toivottavasti löpisin edes oikeista luvuista O.o Kirjaa en jaksa hakea, ensi kerralla teen muistiinpanoja niin pystyn kertomaan tarkemmin)
jekku
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: To Helmi 12, 2004 6:53 pm

Viesti Kirjoittaja jekku »

Onko Frodon uni muuten reaaliajassa, eli sinä yönäkö Gandalf pakeni Rautapihasta?
No, spoilaan kans vähäsen, mutta minun muistaakseni ei ole reaaliajassa. Gandalfhan sanoo Rivendelissä, että Frodon uni oli myöhässä? Saatan kyllä olla väärässäkin, alkaa jo asiat unohtua. (Ihan hullua miten sitä joskus muistikin suunnilleen kaiken mitä oli mahdollista muistaa siitä kirjasta :D)

Mut sithän se selviää!
Everdreamer
Örkki
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Touko 09, 2006 5:17 pm
Paikkakunta: Hevimetsä

Viesti Kirjoittaja Everdreamer »

Minäkin tulen höpisemään viimein. ^_^

Ensinnäkin, tietääkö joku, tai onko jollain kirjaa josta katsoa, mitä se Tom Bombadil laulaa englanniksi? Hei, nöpö iloinen –kohtaa lähinnä mietin, kun se on suomeksi niin hassu. En oikein tiedä muutenkaan, miten koko Tomiin pitäisi suhtautua… Se tuntuu jotensakin siihen maailmaan kuulumattomalta aina välillä, niin kuin satuhahmolta, kuten tuolla edellisten lukujen kohdalla pohditte. Ja toisaalta se sitten sopii Kultamarjansa kanssa sinne aivan hyvin, ainakin tähän alkuvaiheeseen.

Hobitit puolestaan tuntuvat jatkuvasti olevan vailla pelastusta ja eksyksissä. Mutta ehkäpä olisi tässä vaiheessa kertomusta liiaksi vaadittu, että ne osaisivat täydellisesti samota Vanhan Metsän läpi. Ja olisi varsin tyhmää, jos osaisivat.

Hautakeroista pidän osittain, se laulu on vaikuttava. (Miksi minä ajattelin heti, että joku metallibändi voisi laulaa ne? Vähänkö olisi hienoa, joku deathmetallisti mörisemässä! :lol: )

Repeilin tosissani samoille jutuille, joille täällä on jo repeilty; Tom kertomassa hobiteille elämän perusasioista, kukkasista ja mehiläisistä, ja hobitit juoksentelemassa ilkosillaan hautakumpujen edessä. Hobitit juoksentelivat vähän aikaa ruohikossa niin kuin Tom oli kehottanut.

Seuraavaksi Pomppivaan Poniin. :)
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Tässäpä yksi esimerkki, miten Tomin runoja on käännetty:

Suomeksi:

Hei, nöpö iloinen! Ding ja dong ja trallalaa!
Hei ja hoi, hopsansaa, halavaa jo laulattaa!
Tässä Tom, lysti Tom, Tom Bombadillo taivaltaa!


Englanniksi:

Hey dol! merry dol! ring a dong dillo!
Ring a dong! hop along! fal lal the willow!
Tom Bom, jolly Tom, Tom Bombadillo!


Elikkä ihan puuta heinää, oli kieli mikä hyvänsä. En kuulu Tomin faneihin edelleenkään.

MS Word muuten luuli tuota "Tom Bom.." alkavaa lausetta portugalinkieliseksi. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Jussi
Metsähaltia
Viestit: 643
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:29 pm

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Sain teidät vihdoin kiinni, joten nyt pitää äkkiä tulla juttelemaan, ennen kuin tipahdan taas. ^^

En ole ihan päättänyt pidänkö Tomista vai en. Vähän kai se mielialasta riippuen. Tällä hetkellä hän on mielestä oikein herttainen ukkeli. ;) Lisää yltiöpositiivisuutta maailmaan! Kukat ja mehiläiset saivat minutkin repeämään. xD Kyllä hobiteillekin jonkun on nuo asiat kerrottava...

En muistanut, että Hautakerot oli noin pelottava kohta. Hui. Karmivaa.
Ja minä rakastin sitä kohtaa, jossa hobitit nukkuivat Bombadilin talossa - painajainen, painajainen, painajainen - ja sitten se "Sam, sikäli kun muisti, nukkui kuin tukki, mikäli tukit nukkuvat onnellista ja unetonta unta" tai jotain sensuuntaista. ^__^ <3
Iih, minä myös! :D Hymyilyttävä kohta. <3
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.
Everdreamer
Örkki
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Touko 09, 2006 5:17 pm
Paikkakunta: Hevimetsä

Viesti Kirjoittaja Everdreamer »

Kiitos Mithrellas. :)
Jokseenkin yhtä hassu tuo on tosiaan englanniksi, ehkä Hey dol! Merry dol! kuulostaa hitusen järkevämmältä kuin Hei, nöpö iloinen…

Ei nyt ole Opusta käsillä, enkä muista tarkkaan, mutta eikös siinä hauskasti todeta, miten Tomin laulun sanoissa ei ole hobittienkaan mielestä mitään järkeä. :D
Celebriel
Pipari
Viestit: 967
Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 12:45 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Celebriel »

Nonin, tulipas nekin luettua eilen valmiiksi :) uuu.. oli kivaa kuvitella kaikki nuo hautakeron karmaisevat jutut. Muistan kun joskus pelasin Sormusten ritarit peliä ja tuo hautakero osuus oli muistaakseni hankala ^^ (siitä on muutama vuosi)

Bombadil on tosiaankin kuin jokin vähän pilvessä oleva vanha metsässä asuva joulupukkihöppänä :P Sitä rupes miettimään että mikä hän on, kerran hän oli "ennen isoja ihmisiä" ja ennen puita ja ennen kaikkea...
Kuva
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel
memento
Puolituinen
Viestit: 274
Liittynyt: Ma Tammi 30, 2006 5:14 pm
Paikkakunta: äidin kasvimaalla, raparperin alla

Viesti Kirjoittaja memento »

Itse vielä luen Tom Bobadil-kappaletta. Tosin olen siinä vaiheessa kun hobitit lähtevät Tomin luonta, ja tapaavat vielä kerran Kultamrjan metsässä ja hyvästelevät tämän.
Onhan ne Tomin viisut hauskan outoja. Ilalla ei meinaa pystyä lukea eteenpäin kirjaa kun jää naureskelemaan niille lauluille.
Mitäköhän Tolkien on ajatellut kirjoittaessaan niitä viisuja?
"minä saatan ajatella itsenikin tainnoksiin"
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

(Anteeksi, olen jäljessä. Kuron teidät kiinni huomenna.)

Kukat ja mehiläiset, juu. :mrgreen:

Ensinnäkin Kultamarjan kuvaus heti seiskaluvun alussa. Oli pakko lukea se useampaan kertaan, niin hieno se oli. Ei mitään tavallista kuvailua tyyliin "hänellä oli siniset silmät ja vaaleat hiukset" vaan kastehelmiä ja miekkaliljoja käytetty vetauksina. Se on vain niin upeaa.

Delly kirjoitti:
Ja minä rakastin sitä kohtaa, jossa hobitit nukkuivat Bombadilin talossa - painajainen, painajainen, painajainen - ja sitten se "Sam, sikäli kun muisti, nukkui kuin tukki, mikäli tukit nukkuvat onnellista ja unetonta unta" tai jotain sensuuntaista.
Juuri tämä. Alkoi naurattaa ihan hirveästi.

Ja sitten Tom Bombadilista. Minua alkoi kiehtoa hänen menneisyytensä aivan hirveästi. Muutenkin hän on mahtava tyyppi puhetyylistään keltaisiin saappaisiinsa, että minä vain tykään lukea hänestä. Ja kun mainitaan tuuheat kulmakarvat ja läpitunkevat siniset silmät (vai miten se menikään), minä assosioin hänet samantien pappaani. Pappa on juuri tuollainen, aina vähän pilke silmäkulmassa ja kertoo tarinoita menneisyydestä. Ehkäpä minä juuri tämän assosiaation takia pidän niin kovasti Tomista...

Hei, Frodon unesta muuten - se todellakin on jäljessä. Frodohan näkee unen syyskuun 26. ja 27. päivän välisenä yönä, kun Gandalf pakenee Rautapihasta jo syyskuun 18. päivänä. (Jos teillä on kaapuhemmopainos, katsokaapa liitteistä sivulta 941. Siitä alkaa Suurten Vuosien tapahtumat aikajärjestyksessä. Todella kätevä.)

Muuten nuo Newran esittämät kysymykset ovat minulle hämäriä. Itsekin jäin miettimään niitä. Pitänee yrittää paneutua kesälomalla asiaan...

Kiinnitittekö huomiota toiseen Frodon uneen, silloin toisena yönä Tom Bombadilin talossa? Hänhän kuulee laulua harmaan sadeverhon takaa, se voimistuu ja muuttaa verhon hopeaksi ja lasiksi - ennakointi! Ennakointi! Me näemme ensimmäisen kerran Siunatun Valtakunnan jo tässä vaiheessa. (Onko tämä luettavissa spoilaukseksi? Ei kai sentään?)

Ja sitten voinkin tyytyä vielä kerran palvomaan Tolkienin kuvailua luvussa Sumua Hautakeroilla. Ja ne kielikuvat ja vertaukset, voi. Olen niin rakastunut niihin. Kaksi hienointa kohtaa olivat ehdottomasti nämä:

Yö solvasi aamua, joka siltä oli riistetty, ja kylmä kirosi lämmön jota se janosi.

...ja syttyvien tähtien alla he äkkiä kaipasivat kotiin.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Vastaa Viestiin