KLK - Pomppivan Ponin majatalossa & Konkari

[Newra]

Luvut yhdeksän ja kymmenen.

... Ja nyt Newi on kamalan pahoillaan, aika ei yksinkertaisesti nyt riitä vaikka olen luvut lukenut, koeviikko, stressi ja kaikki muu yhteensä, joudutte aloittamaan keskustelun ilman niin syvällistä ja taidokasta aloitusviestiäni. Tulen sitten myöhemmin puhumaan itsekin ^^; Olkaa hyvät.

Edit//

Hurjasta keskustelusta huolimatta yritän saada ääneni kuuluviin nyt, lähemmäs yhden aikaan yöllä, että teksti voi sitten olla sen tasoista xD

(kahdeksaa ensimmäistä sanaa kutsutaan toisinaan nimellä sarkasmi, ystäväiseni. Mutta ehkä ymmärrän)

Voivalvatti on hauska hahmo, vaikka minä varmaan olisin liian kärsimätön kuuntelemaan kyseisen herran selitystä siitä, kuinka hän unohti jotain.
Frodon laulu. *tirsk* Se oli ihana, voin kuvitella herra Reppulin sitä laulamassa ja Pippinin sitä ennen kertomassa juttujaan, ja Konkarin nurkassa, varjoissa, oi.
Ja se, kuinka Konkari kohteli Samia! En tiedä, jostain syystä pidän siitä paljon.
"Että sinä olet kova kaveri", vastasi Konkari -- Tuosta se tulee jotenkin niin hyvin esiin. Konkari on kyllä muutenkin todella kiehtova ja sympaattinen hahmo. "Mutta minun täytyy myöntää", hän lisäsi omituisesti naurahtaen, "että toivoin teidän mieltyvän minuun oman itseni vuoksi. Takaa-ajatte mies väsyy joskus epäluuloon ja kaipaa ystävyyttä. Mutta ei auta, ulkonäköni kai puhuu minua vastaan." Voi pientä Konkaria ^^;

Ah, tässä esiintyi ensimmäisen kerran kuuluisa runomme, joka on periaatteessa väärin käännetty (kiitos Ilonalle, joka sen joskus kauan sitten huomasi) - Ei kaikki kiiltävä kultaa lie, mikä taas ei vastaa tarkoitustaan All that is gold does not glitter. Hmm, sen voisi kenties muuttaa muotoon Ei kaikki kulta kiiltävää lie?

Ja nyt. Olkaa hyvät :>

[Mithrellas]

Luin nämä luvut jo aika kauan sitten, minkä vuoksi on vähän vaikea käydä muistelemaan, mitä ajatuksia nämä herättivät. Mutta ainakin minä olin innoissani kun saatiin vihdoin Aragorn mukaan tarinaan. Oikeastaan kaikki mitä Konkarista sanottiin, oli tosi hienoa. Ihan loistotyyppi.

Yksi juttu, minkä aivan erityisesti haluaisin nostaa esiin, on tuo sanonta "handsome is as handsome does", joka on minun versiossani suomennettu "kaunis on joka kauniisti tekee." Jos en ihan väärässä ole, uudemmissa painoksissa tuo on suomennettu "hyvä hyvin tekee", mikä on vähän harhaanjohtava. Konkarihan valittelee tuossa ensin karua ulkonäköään, ja kuinka hänen on vaikea saada sen vuoksi ystäviä (Newran lainaama kohta), johon Pippin toteaa tuon "kaunis kauniisti tekee", mikä siis viittaa siihen, että sellainen, joka on sisältä kaunis (siis luotettava jne. kuten Konkari osoitti olevansa), on myös kaunis ulkoa. Syy, minkä takia tämä on minusta niin kiinnostavaa on se, että myöhemmin Sam käyttää täsmälleen samaa sanontaa Faramirista, mutta merkitys on erilainen. Siinä Sam siis toteaa, että Faramir on ollut koko ajan ulkopuolelta kaunis (kohtelias, kaunopuheinen jne.), mutta vielä ei tiedetä, onko Faramir oikeasti kaunis myös sisältä (Sam oli siis vähän ennen tuon sanonnan käyttämistä paljastanut, että sormus on Frodolla). Hehee, eikä kukaan tajunnut mitä minä tässä vaahtoan... Mutta oivalsin tuon ensimmäistä kertaa nyt, ja minusta tuo oli hauska rinnakkaisuus Aragornin ja Faramirin hahmojen välillä.

Mitähän muuta keksisin... No pidin kyllä paljon siitä Gandalfin kirjeestä. Aragornista kertova runo oli hieno, mutta paras oli se jälkikirjoitus
Toivottavasti Voivalvatti lähettää tämän ajallaan. Kelpo mies, mutta muisti on kuin romuvarasto: tarpeellinen aina alimmaisena. Jos hän unohtaa, minä hänet kyllä kärvennän.
Tuo Voivalvatti oli kyllä kanssa tosi mainio...

[Elvédan]

Mithrellas, hieno oivallus tuo Aragornin ja Faramirin rinnastaminen. Itse en olisi sitä huomannut. Mahtava ajatella, kun Aragornilla ja Faramirilla muutenkin on yhteistä mm. Gondor.

Voivalvatti on kyllä kerrassaan mahtava hahmo, minä hymyilen aina hänen puhetavalleen. Te kyllä totisesti kaipaatte perään katsomista: olette kuin mitäkin lomalaisia! *naur* Itsekin höperö Voivalvatti torumassa hobitteja kuin pikkulapsia, se kohtaus on niin koominen. Toinen repeilyttävä kohta on Gandalfin kuvaus Frodosta Voivalvatin kertomana, se on niin hauskaa kun Pippin hihittää mutta Sam näyttää närkästyneeltä.

(Frodon laulu, voi. )

Ja sitten ystävämme Konkari eli Aragorn. Yhdeksännen luvun alkupuolella kuvataan samoojia, se on niin hieno kohta. Samoojat ovat ehkä kiinnostavin yksittäinen ihmisryhmä koko Tarussa minun mielestäni. Heistä ei oikeastaan koskaan kerrota hirveän paljon; heidän yllään on koko ajan sellainen salaperäisyyden verho. Jo ensimaininta Aragornista on kovin salaperäinen: Heti kun hän [Portti-Harri] oli kääntänyt selkänsä, portin yli kiipesi tumma hahmo joka kohta sulautui kylänraitin varjoihin.

Oletteko muuten huomanneet, miten samantyyppinen on Gandalfin ja Bilbon välinen Sormus-kohtaus kuin Frodon ja Konkarin välinen siltä osin, että molemmat - siis Gandalf ja Konkari - tuntuvat kasvavan suuremmiksi, he ovat selkeästi uhkaavampia ja voimakkaita. Molemmissa heissä on salattua voimaa, jota hobitit eivät ymmärrä vielä tässä vaiheessa.

(Anteeksi jos tuolta löytyy kirjoitusvirheitä, typotan tänään kamalasti.)

[Newra]

Aa, joo, minäkin olen huomannut. Siis sen, kuinka Tolkien taitaa kuvata molempien (Konkarin ja Gandalfin) jotenkin kasvavan suuremmiksi - ja sitten jännitys laukeaa ja hahmot taas pienenevät, hobittien näkokulmasta katsottuna siis. Meh.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta minulla on outo ajatusyhtymä Konkarista Nuuskamuikkuseen :D

[Jester]

Anteeksi, miun keskittymiskyky huitelee ihan muissa asioissa, mutta sain onneksi nuo luvut tänään alta pois. ^^'

Mielenkiintoinen tuo Mithrellasin mainitsema Aragornin ja Faramirin rinnastuminen, samoin kuin Elvédanin ja Newin huomaama Aragornin ja Gandalfin näyttäminen isommilta ja pelottavammilta kuin normaalitilanteissa. ^^ Enkä mie muistanutkaan, että Konkarimme antaisi itsestään noin... eh, läheisyydenkipeän ensivaikutelman. [yskäisy]Pervy hobbit fancier.[/yskäisy] Sehän on melkein reppana kaiken kalpeutensa ja harmaantuvien hiustensa kanssa. Voi pientä, niin kuin Newra jo totesikin.

Itse tulisin varmaan hulluksi Voivalvatin kanssa, mutta hauska hahmo se silti on. ^^ Lukujen ensimmäisen repeämisen taisi aiheuttaa Nob (jonka nimen onnistuin tietysti ensin lukemaan Noobiksi...) silmäniskuineen. x) Ja seuraavan Frodon laulu. xD Oikeasti, Konkari kehottaa "tekemään jotakin", ja ensimmäinen ajatus on kiivetä pöydälle mekastamaan... Ihan liian koominen kohta. Ja hihitin varmaan vielä enemmän kuin Pippin Gandalfin kuvaukselle Frodosta. Poikkeuksellisen hauskannäköinen? How cute. ^^

Ei mitään suurempaa analyysia näistä luvuista, pahoitteluni. ^^'

edit: Paitsi että Merri on edelleen ihanin. ^^ Arvostaa ainakin tässä Ponin yksittäistapauksessa yksinoloa ja pientä happihyppelyä enemmän kuin sosiaalista kanssakäymistä majatalollisen kanssa. Erilainen hobittinuori. *jossain maanisen ja utuisen välimaastossa seikkaileva hymy*

[Annatar]

Mielenkiintoisia huomioita teillä tosiaan

Konkari on tosi kiehtova, jotenkin maanläheinen ja symppis näissä. En muistanutkaan, millaiseksi se oli näissä alkuluvuissa kuvattu, mutten kyllä enää ihmettele, miksi jotkut niin tykkäävät koko hahmosta. (Taivas mikä lausehirviö tämä oli )

Voivalvatti on hillittömän hauska ja symppis hahmo, tuota romuvarastosyndroomaa on ollut liikkeellä... Ihana miten Gandalf uhkaa kurittaa sitä, mikäli se unohtaa

Ja voi pöydällä laulava Frodo! Pieni ja lutuna ja hätääntynyt... Hobitit ovat kaikki näissä luvuissa kyllä niin söpöjä ja ihania että voe tokkiinsa ^^`

Nob on myös tosi hauska. Järkevämpää näistä luvuista ei tulekaan tähän hätään mieleen...

(Tolkienin teksti herättää tunteita, mikä on kaiketi havaittavissa jo käyttämieni hymiöiden määrästä *winketi* )