KLK - Veitsi yössä & Pako kahlaamolle

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Veitsi yössä & Pako kahlaamolle

Viesti Kirjoittaja Newra »

Yhdeksän ja kymmenen.


Täytyy kyllä sanoa, että rakastan tätä kirjaa. Se on vain niin upea. *paijaa omaa opustaan hellästi* Vii. ^^;

Eli joo. Olen aina jostain syystä nähnyt Pulla Bukinmaassa -kohtauksen todella elävästi mielessäni, sen kuinka Pulla tuupertuu jonkun ovelle ja niin. "Avatkaa, Mordorin nimeen!" - hui. Minua ainakin pelottaisi. Aluksi en osannut ajatella että sormusaaveilla (... kirjoitetaanko se isolla?) olisi ohut ääni, mutta kyllä niillä vain on, ja se on vielä pelottavampi kuin jos niillä olisi sellainen öri-möri-olen-mörkö-BUU! -ääni.
Samin omenanheitto oli ihana, ja varsinkin se loppukommentti, "Meni hyvä omena hukkaan." (mutta ei, se ei voita vielä Merrin "Se oli kohteliasuus, ja siksi tietenkin vale." -lausahdusta ^^) *yrittää muotoilla tähän vielä jonkun fiksun hobittien ihkutuslauseen, mutta ei oikein osaa, joten jättää tähän*

Näissä kahdessa luvussa oli suht' monta runoa - Gil-Galad, Tinúviel ja peikkoruno, ja minä pidin kaikista aivan suunnattomasti. Ah, ja ai niin - Gil-Galad runon esittäminen, se hiljainen ääni, joka olikin Sam. Se on ihan loistava kohta! Muistan kun luin sitä ensi kerran, piti palata takaisin tarkistamaan että eikö tuolla muka sanottu että se on Konkari, mutta eipä vaan sanota. Tinúvielin taru on täynnä kauniita sanoja, oi. Ja jännä ajatella Konkarin tunteita siinä, kun hän laulaa tuota tarua hobiteille - itselle kun on käynyt/käymässä samoin.
Ja se jännitys 11:nnen luvun lopussa, se joka alkaa lauseista "Muut katsoivat ylös. Siinä samassa he näkivät nousevan kuun hohdetta vasten kukkulan huipulla jotain pientä ja mustaa. Se oli ehkä vain suuri kivi tai törröttävä kieleke jonka kalpea valo paljasti.", se on upea. Kadehdin Tolkienia niin kovasti.

Vielä takaisin peikkorunoon. *tirsk* Se on ihana! Ja Samin vaatimattomuus, awh.
Ja vielä se kohta, kun Glorfindel saapuu - että se on hieno. Hiukset ja vaatteiden hehku ja kaikki. Upeaa.

Ensimmäinen kirja luettu! \o/ Miltä muuten lukuvauhti vaikuttaa? Liian hidas, nopea, sopiva? Meinaan vaan, että kun kesäloma alkaa, voitaisiin ehkä lisätä kolmeen lukuun per viikko. Kenties.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

*yhtyy Newran hobitti-hehkutukseen* Se Samin kommentti oli tosiaan loistava, purskahdin nauruun lukiessani sitä. Ja muutenkin, Sam on näissä kahdessa luvussa niin ylisuloinen, ettei mitään rajaa. Ih. ^^

Hmm. Palataanpa Veitsi yössä -luvun alkuun. Se Bukinmaan torvimerkki on kohta, jossa minulla menee joka ikisellä lukukerralla kylmät väreet pitin selkää. Se on vain niin vau. Kun siinä vielä mainitaan, ettei sitä torvimerkkiä ole soitettu sataan vuoteen, "ei sen jälkeen kun valkoiset sudet tulivat sinä Tuimana Talvena jolloin Rankkivuo jäätyi." Vau. Tässä vaiheessa Tolkien antaa lukijalle jo vinkin, että nyt on kysymyksessä todellinen maailmaamuuttava tarina. Siis Keski-Maan historian kannalta. Nyt tapahtuu jotain, joka koskettaa hobittienkin rauhallista, suojattua elämää. Vau. *kunnioittava hiljaisuus*

Gil-galad-runo. Haluan lukea lisää Gil-galadista. *päättää lisätä kesälukemistoonsa Silmarillionin*

Hmm. Minua askarruttamaan jäänyt seikka: Konkari sanoo Kaapuhemmopainoksen sivulla 172 näin: "En tiedä onko Tietä koskaan mitattu virstoissa Hyljätyn Majatalon tuolla puolen, ja se on päivän matkan päässä Briistä itään --" Niin. Tietääkö kukaan enempää Hyljätystä Majatalosta? Nimi kiehtoo minua.

Tinúvielin tarulle uskaltaudun vain huokailemaan. Niin kaunis. "Kuunsäteitä käsiinsä etsien" on aivan mielettömän kaunis säe.

Sitten pääsemmekin takaisin Samiin. Silmiini pomppasi lauseenpätkä ennen peikkolaulua: "Hän nousi seisomaan, pani kädet selän taakse kuin olisi ollut koulussa ja alkoi laulaa vanhaa sävelmää." Tuo koulu minua kiinnostaa. Tarkoittaako tuo, että hobitit käyvät koulua, vai onko se vain sanonta?

Se peikkolaulu. :mrgreen: Aina se on yhtä hauska, muistan ensimmäisen kerran kun luin sen. Nauroin silloin sille vedet silmissä. Voih. (Ai ei Tarussa muka ole huumoria, niinkö ne jotkut sanovat? :wink: )

Ja sitten. Loppuhuipennus. Glorfindel. Minusta on niin mahtavaa, kun hän puhuu sindaria (ensin Aragornille ja sitten Asfalothille (joka on muuten kaunis nimi)). Haltiakieliä on aivan liian vähän käytetty kirjassa, se on ainoa puute jonka minä kyseisessä mestariteoksessa allekirjoitan. No niin, muutenkin Glorfindel on hahmona kiinnostanut minua aina paljon - ehkä the Balrog-slayer ja niin päin pois. Voi, Glorfindel saa minut aina suremaan sitä, ettei Tolkien ehtinyt koskaan saattaa elämäntyötään valmiiksi.

---

News, minulle ainakin käy lukutahdin lisääminen. Hmm, olen itse asiassa miettinytkin, kun Kolmannessa ja Kuudennessa kirjassa on pariton määrä lukuja, rikommeko kirjojen rajat vai luemmeko sillä tavalla, että yhdellä lukukerralla pysytään kirjarajojen sisällä?
Viimeksi muokannut Elvédan, Ti Touko 30, 2006 9:24 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minulle käy myös, että nopeutetaan lukutahtia. Hyvä sanoa, kun olen jo menossa Kahdessa Tornissa. Mutta on kyllä vähän vaikea palata kommentoimaan näitä lukuja kun lukemisesta on jo jonkin aikaa. Ja sitä paitsi kirja on paljon kiinnostavampi sitten Kahdesta Tornista eteenpäin, niin että mitä pikemmin päästään sinne, sen parempi (varoitan jo nyt, että minulta voi odottaa monisivuisia pohdiskelevia esseitä sitten kun päästään Faramir-lukuihin). 8)

Minäkin ihmettelin muuten tuota koulujuttua, se kuulosti vähän epäkeskimaalaiselta... Mutta ehkäpä Tolkien näin kirjan alkupuolella oli vähän Hobitti-tunnelmissa, ja päätti käyttää jotain (sen ajan nuorelle) lukijalle tuttua vertauskuvaa.

Silmarillion on kyllä minullakin seuraavana lukulistalla. En yleisesti ottaen kauheasti välitä runoista, mutta tuo Gil-galadin laulu oli kaunis. BBC:n radiokuunnelmassa Sam (William Nighy) lauloi sen, ja se pätkä on myös kuunneltavissa netissä jos jotakuta kiinnostaa:
http://www.warofthering.net/downloadman ... ile&id=440
Minulle jää tuo "Gil-galad was an elven king..." aina pyörimään päähän. Berenin ja Lúthienin laulu oli kyllä kanssa aivan ihana.

Konkari hyppäsi esiin piilosta ja säntäsi alas Tietä kohti loikkien kanervikossa ja huutaen (...)
Siis kuinka minusta tuo Konkarin reaktio Glorfindelin saapumiseen kuulostaa hieman liiankin innostuneelta... Toisin sanottuna en ihmettele yhtään, jos jotkut ovat innostuneet kirjoittelemaan mielenkiintoisia ficcejä noista kahdesta. :)

Koipeliini-nimitys jaksaa myös naurattaa. :D Suomen kieli on kyllä joiden sanojen kohdalla aivan ihana. Kuulostaan paljon hauskemmalta kuin englannin Longshanks.

Olen vasta nyt kolmatta kertaa kirjaa lukiessani huomannut, että Aragorn on oikeasti ihan älyttömän koominen hahmo! :mrgreen: (Ei millään pahalla Aragorn-fanit).
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Hmm, olen itse asiassa miettinytkin, kun Kolmannessa ja Kuudennessa kirjassa on pariton määrä lukuja, rikommeko kirjojen rajat vai luemmeko sillä tavalla, että yhdellä lukukerralla pysytään kirjarajojen sisällä?
Luemme sillä tavalla että kolme lukua, ei ole kivaa lukea yhtä lukua tuota ja toista toista.

Aragornista vielä - pidän kamalasti siitä sen 'piilotetusta' kuninkuudesta :D Tai siis niin. Äh. En osaa ilmaista itseäni tänään järkevästi.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Aragorn on kohtalaisen huvittava hahmo jo nyt. *naur* Jo mainittu kanervikossa loikkiminen, ylipäätään hobittien kanssa kaveeraaminen (se juttelee tuossa vaiheessa jo melkein syvällisiä Samille ja kuljettaa Merriä tiedustelemassa, mutta jättää Pippinin vähemmälle huomiolle. Hmm.)... Voi aww.

Samin koulujuttu tökkäsi minunkin silmääni. Mutta ehkä se tosiaan selittyy hobittitunnelmilla. Tai hienoisella lipsahduksella. ^^ Kirjan alkupuolella Tolkien tuo oman kertojanroolinsa esille selvemmin, ja on pitkin lukuja siirtynyt pikkuhiljaa taka-alalle. Onko missään tosiaan mainittu hobittien koulujärjestelmästä?

Peikkoruno rocks. x) Berenin ja Lúthienin laulu taas ei syystä tai toisesta jaksanut sykähdyttää sen enempää. Ehkä mie kuulin sen joku vuosi sitten liian monta kertaa, kun kaverini osasi sen ulkoa. x) Ja vaikka Konkarimme valitteleekin yleiskielisen käännöksen kömpelyyttä, myös suomentajat ovat päässeet leikkimään vähintäänkin hämärillä sanavalinnoilla. ^^'

Sormusaaveet ovat edelleen aika pelottavia, vaikka silloin tällöin vaikuttavatkin niin... en mie tiedä, voimattomilta. Vaikka osoittivathan ne tietysti mahtiaan Frodon kohdalla - parissa kohdassa teki oikeasti mieli rääkäistä ääneen sille hobitinketaleelle, vaikka eihän se tietenkään osannut ilkiöiden tahtoa vastaan suojautua. (Vaikka ja vaikka... Ristiriitaisia tuttavuuksia. ^^') Ja Bukinmaan torventoitotukset ynnä erittäin pahaenteisen kuuloiset valkoiset sudet. *värähdys*

Mutta sitten siellä on Glorfindel. ^^ Siitä kerrotaan ehdottomasti liian vähän, joten jossain taustalla häilyvät kaikista Rivendell-family -tarinoista peräisin olevat ficcimielikuvat. Ja miekin tahdon ratsastamaan haltiahevosella - en ehkä Mustia Ratsastajia karkuun, mutta muuten! Siitäkin kohdasta tuli pieniä kylmiä väreitä, pikavauhtia laukkaaminen askeleiltaan tasaisella otuksella on tietyn pelottavuuden ohella ihan mielettömän upea tunne. ^^

News, minusta nykyinen lukutahti on ihan hyvä, muttei miulla todellakaan ole mitään pientä nopeuttamista vastaan. ^^ (Seuraavat pari viikkoa saatan vieläkin madella hieman jälkijunassa muiden tekemisten takia, mutta mukana sinnitellään kuitenkin. *naur*)
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Magneettisia lukuja. Välillä herkesi jopa hihittelemään, ja sitten taas puristi kirjaa jännityksessä hikisissä pikku näpeliineissään. Menen vähän edellä ja uni painaa silmiä, mutta muistelen parhaani mukaan.

Kolmas kerta menossa vasta myös, edellisen kerran lukenut viime syksynä -ja koko kirja tuntuu taas ihan uudelta ihanuudelta :P Jatkuvasti huomaa pieniä juttuja, mitä ei ole aikaisemmin huomannut tai muistanut.

Aragorn on tosiaan paljon hilpeämpi ja jollakin tapaa rennompi tyyppi kuin muistinkaan. Ja hmm, jotenkin... inhimillisempi ^^ Se tuntuu tällä kertaa eri tavalla symppikseltä.

Minä en voinut olla hihittelemättä, kun kuvittelin Pulla Bolgerin hälytystä ja sitä yleistä sekasortoa, vaikka ne karseat aaveet pistääkin kylmät väreet pitkin selkää. Hobittiparkoja. Repsahdin jo siinä kohtaa, kun tuli

"HERÄTYS! HÄLYTYS! HYÖKKÄYS! HERÄTYS!"

Joo, minä nauran hillittömän typerille jutuille.
Glorfindel on aivan ihana, sen näkee uskomattoman elävästi edessään. Niin kaunis, viisas ja ylhäinen ^^ Hrr, silloin kun Frodo pakenee sen hevosella ratsastajia karkuun, melkein unohtaa hengittää. Uskomatonta, että Tolkien saa sen aikaan aina uudestaan 8) Tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta jännittää silti.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

(Olen nyt lukenut TSH:n 13 kertaa, joten luulen osaavani sen ulkoa, yli ympäri ja takaperin. Eli otan oikeuden osallistua tähän keskusteluun.)

Minusta tuo Fredegarin tehtävä Bukinmaassa - se on todella upeasti kirjoitettu. Minulla nazgûlit saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä: "Avatkaa, Mordorin nimeen!" Hyrr.. Miten Tolkien osaa niin upeasti? Muutenkin Bukinmaan & Viimapään kohtaukset ovat minusta ehdottomasti parhaimpia koko kirjassa. Viimapäällä tunnelma on todella ahdistava ja hiipivää kauhua täynnä. Jotenkin siinä myös paljastuu kaikki Aragornin tieto, kokemus ja harkintakyky, ja niin, piilotettu kuninkuus... *ei saa enää sanoja muodostettua vaan alkaa kuolaamaan* Myös Glorfindelin saapuminen on hieno kohta, vaikka kuvittelenkin hänet aina naishaltiaksi. O_o

Heh, Samin peikkolaulu rokkaa.
Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Oho o__o'. Menin näköjään innostuksissani aika reippaasti ohi näitten lukujen, mutta yritetäänpä nyt kommentoida.

Tämä on aika hauskaa, kun alkaa (yhdeksännellä/kymmenennellä) lukukerralla alitajuisesti muistaa joitain kohtia sanasta sanaan :D.

Elenya ehti sanoakin noista luvuista tiivistäen kaiken. Bukinmaassa oli todellakin tunnelmaa ja että se Pullakin oli rohkea. Nazgûlit siinä pihalla ja se lähtee takaovesta jaja... Se tunnelma on upeasti luotu. Ja kun siinä kuvauksessa on jotenkin näin Soittakoon torviaan pikkuväki! Sauron pitäisi niistä huolen myöhemmin. Sitä ennen heillä olisi toinen tehtävä: He tiesivät nyt että talo oli tyhjä ja Sormus mennyt. He ratsastivat portinvartijat kumoon ja hävisivät Konnusta. Tuokin on mielestäni uupea kohta. Hrr... Kun ajattelee että ne Ratsastajat 'nauraisi' niille hobiteille ja samaan aikaan olisi raivoissaan kun ystävämme olivatkin jo lähteneet... <3 Ihana luku kertakaikkiaan. Viimapää <3__<3 Graur. Arska osaa.

Ja sitten Kahlaamoista... Taas kerran upea luku. Avv. Ne laulut oli kyllä... Niin niin, ei mitään uutta, repeilyttäviä tai muuten vain aivan uskomattomia <3.
Tosiaankin tuo Glorfindel kohta on aika... uumm... :D Slashia.

Ja tuosta koulujutusta: Aiemin ajattelin itse (sen kummempia ajattelemata), että se olisi hobittien joku koulu systeemi. Mutta nyt kun otitte asian puheeksi, en olekaan enää varma ja jollei se ole, luulenpa että Tolkien on ihan meidän maailmastamme sen ottanut. Koska. KTK'ssa (vai oliko se liitteissä?) sanotaan, että kirjoissa on vain KERRAN käytetty kirjaan liittyvää vertausta tai sellaista, jos ymmärsitte. Ja tämä 'vertaus' on Matka pimeydessä luvusta, s.276, 'Hän löytää säkkipimeässä yössä paremmin tiensä kotiin kuin kuningatar Berúthielin kissat'.
En tosin tiedä voisiko tämä koulujuttu edes olla samanlainen vertaus... Hmm? No jos joku mitään tajusi niin saa korjailla ;).
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Nyt olen vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni.

Tuo Bukinmaa-kohtaus tuo vaihtelua kerrontaa. Miksihän minä vieläkin lue illalla/yöllä? Varsinkin kun talo on tyhjä ja aavemmaisen hiljainen...

Bill Imarre. Sehän huvittava tyyppi. En tiedä miksi, mutta minua alkoi huvittamaan hänen tapansa. Ilkeä. Oikein se Samin omenan heitto. ("Meni hyvä omena hukkaan" Kiitos Sam!)

Joka kerta nauran Sääskivedelle. Olen paha. Millä ne elävät silloin kun niillä ei ole hobittia?

Sormusvarjot hyökkäävät. Se on todella aaveminen. Ja pelottava.

Minä rakastan tätä. Kun Glorfindel ilmestyy. (Tuo kuvailu-kohta oli entisessä äikänkirjassa...) Minä voin oikeasti nähdä kohtauksen, joskin Aragorn pomppiessaan, aiheuttaa lievää repeilyä. ^^

Nuo runot. Aivan ensimmäisellä lukukerralla en jaksanut niihin kauheasti keskittyä, mutta nyt luin ne huolellisesti. Tuo Gil-galad runo. Ja peikkoruno, se on ihana. ^^

Minuakin alkoi tuo koulu-juttu häiritsemään. En muista mistään lukeneeni, että hobiteilla olisi kouluja, mutta en myöskään , ettei niitä olisi. ^^ Voisihan se todella olla lievä lipsahdus tai jotain..
*merkitsee, että ota selville.*

Tuo slash-kohta. XD

Tämä on sitten aivan täynnä ajatuskia, joilla ei ole loppua, anteeksi.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Vastaa Viestiin