KLK - Kohtaamisia & Elrondin Neuvonpito

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Kohtaamisia & Elrondin Neuvonpito

Viesti Kirjoittaja Newra »

Toisen kirjan ensimmäinen ja toinen luku.


(pitää kai varoittaa, ettei tästä viestistä tule mitään järjen riemuvoittoa :D Ei sillä, että ne koskaan olisivat, mutta tämä saattaa olla tavallista älyvapaampi. Se on tämä loma, kuomaseni, se on tämä loma. Ja se, että analysointiani häriköidään jatkuvasti)

Ensimmäinen kohta, josta pidin kovasti, oli Gandalfin tuumiskelut Frodosta; Hänestä tulee ehkä kirkkaalla valolla täytetyn lasin kaltainen - niiden nähdä, jotka näkevät. Toinen oli ujo Sam, joka tulee kokeilemaan Frodon kättä - "Se on lämmin! - Meinaan teidän kätenne." - ahii. Söpöä ^^ Muutenkin, myöhemmin tulee se kohta, kun Samia kuvataan kutsumattomaksi ja hetkeksi unohduteksi.
Ja tämä lausadus täytynee lisätä muistettavat lausahdukset kirjaan: "Gandalf on laukonut monia vastaavia hilpeitä huomautuksia." Kauan eläköön Pippin :D Voin kuvitella herra Peregrinin hyvin sanomassa tuon.
Elrondin ja Arwenin kuvaus oli tavattoman hieno.

Taataa.Neuvonpidossa pidin eniten Gandalfin kertomuksesta - se oli sellaista kiemuraista ja -tyyliä (josta David Eddingsin pitäisi ottaa mallia Unennäkijöiden kirjoja kirjoittaessaan. Kyseisen herran muka eeppinen tyyli on silmiä raastavaa >__<). Tosin repesin sille "Minä pidin valkoisesta enemmän." Toinen ensin julistaa olevansa Saruman Suuri ja Saruman Monivärinen, ja Gandalf toteaa tyynesti että itteasiassa mää oikeasti tykkäsin siitä valkoisesta enemmän - mut indigon sininen olis kyl ollut just briliantti, ois meinaan sopinut simmuihis.

(anteeksi ^^' En vain voinut sille mitään!)


Okei. Ehkä lopetan tähän. Olkaa hyvät ^__^
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Delly
Lady Antiangst
Viestit: 1082
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 2:07 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Delly »

Anteeksi, olen ollut häpeällisen kuollut täällä nyt hetken aikaa. ^^'

Ja ihan heti alkuun sanottakoon, että miehän en missään nimessä revennyt tuolle Newin Gandalf-vs-Saruman- parodialle. XDD

Mjooh siis. ^^ Kohtaamisia oli sellainen... tuot, rauhallinen ja mukava luku. ^^ Aiemmat tapahtumat ja riehunnat tempaisivat siinä määrin mukaansa, että tarvitsin itsekin aikaa toipua ja tasata hengitystä, ja tämä oli siihen mukava luku. Siinä saattoi melkein kuulla niiden Kontu- ja Rivendell- teemojen soivan taustalla. Ja hobittien reaktiot Frodon heräämiseen olivat niin aww, varsinkin Samin. <3 Gandalfin paluuta tervehdittiin innolla täälläkin, eikä vain kirjassa.

Elrondin neuvonpito on mahdollisesti koko kirjan kuivin luku, mutta sisältää kieltämättä varsin mahtavia kohtia sekin. Gandalfin kertomus oli kieltämättä varsin kiehtova - ja samoin uusien päähenkilöiden kuvaukset. <3 Muistan elävästi kun luin ääneen tätä kohtaa ystävälleni, joka oli nähnyt vain elokuvat sitä ennen...
Mie: Vähän muista syrjässä istui pitkä ihminen...
Rikkis: *tuumii* Se on varmaan Boromir.
Mie: ... jolla oli kauniit ja jalot kasvot...
Rikkis: O.< Ei se ookkaan Boromir.
Mie: ... blaa blaa blaa... hopeapäinen torvi lepäsi hänen polvillaan.
Rikkis: On Boromir! ^^

Tottapuhuen, kun nyt miettii, niin kyseinen luku ei ole oikeastaan kovinkaan kuiva - se vain on todella puuduttava lukea ääneen! Tämän takia, tuon äskeisen lisäksi, mieleeni on painunut kaikkein eniten myös se, kun puhua paapotin tuota monotonisesti eteenpäin... kaikkein mahtipontisimmassa kohdassa aloitin lauseen, että "Ja Elrond sanoi -" ja siihen kohtaan ystäväni keksi jostain käsittämättömästä syystä hihkaista että "Taskulamppu!" ... Joten ei, en muista paljonkaan muuta siitä. XD

Frodon hätäännys Voivalvatin puolesta oli aika herttaista. XD Samoin Bilbon ilmoittautuminen tehtävään. <3 Ja Samin syöksähtäminen Frodon matkaseuraksi.
And so they lived happily ever after.
- The End -

Vuoden Loftisficcaaja '04, '05 ja '06 + Suloinen '07 ja '09 + Pippin '10 \o/

Nightfall
Örkki
Viestit: 192
Liittynyt: Ti Maalis 07, 2006 5:38 pm

Viesti Kirjoittaja Nightfall »

Loistavaa.. olen kohta kirjan verran perässä teitä :/ Vieläkin jossain Salaliitto paljastuu -kappaleessa x) Nooh.. kyllä minä vielä teidät kiinni saan, kun lomakin alkoi :mrgreen:
In this world where feelings are only a hiderance
Shoot and kill me !
Who is using the scale ?
Who is using the abacus ?
Who is playing the Hamelin flute ?
Who is the boy who cried wolf ?
Rather than caring about these things right now, i love you

Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Toinen ensin julistaa olevansa Saruman Suuri ja Saruman Monivärinen, ja Gandalf toteaa tyynesti että itteasiassa mää oikeasti tykkäsin siitä valkoisesta enemmän - mut indigon sininen olis kyl ollut just briliantti, ois meinaan sopinut simmuihis.
XD *repeämiskuolema*

Juu, ei mitään sen järkevämpää varmaan irtoa miultakaan. x) Onnistuin miltei kehräämään, kun saatiin Elrond mukaan kuvioihin (kyseistä herraa kuvaltiin "kunnianarvoisaksi" jo Hobitissa, mutta silloin sitä verrattiin kääpiökuninkaaseen *naur*). Ihan mahtava mies, ja Rivendell on yksi Keski-Maan hienoimmista paikoista, ellei peräti hienoin. ^^ Neuvonpito oli kieltämättä melkoisen puuduttava, mutta kaikeksi onneksi Bilbo piristi sen loppua huomattavasti. ^^' Glorfindel jatkoi esiintymistään mitä tyylikkäimmin, ja Erestor on niitä, joihin ihastutaan parin rivin perusteella. Niin, ja oli perin viehättävää nähdä pitkästä aikaa kääpiöitä. ^_^

Sitä ei tietenkään sovi jättää huomiotta, että slash-rintamalla tuulee näissä luvuissa ja kovaa. Sam silittelee Frodon kättä ujosti punastellen, Gandalf kertoo avanneensa sydämensä Aragornille, joutuu Sarumanin himokkaan tuijottelun kohteeksi ja osoittaa yllättäviä hellyydenpuuskia Voivalvattia kohtaan. Niin, ja Klonkku pureskeli Konkariamme, joka ei osannut olla riittävän helläkätinen. *silmienpyöräytys*

Mikäköhän minua vaivaa, kun elättelen jonkinlaisia sympatioita Aragornin ohella myös Boromiria kohtaan? En minä muistanut sen olevan noin asiallinen tapaus, vaikka leffan valitetaankin laajalti pilanneen koko hahmon. Konkarimme puheista ihastuin erityisesti tähän: "Me olemme yksinäisiä miehiä me erämaan samoojat, metsästäjiä - mutta me metsästämme aina Vihollisen palvelijoita, sillä heitä on monissa paikoissa, ei yksin Mordorissa. -- Mutta kun mustat oliot tulevat asumattomilta vuorilta tai hiipivät auringottomista metsistä, ne pakenevat meitä. Mitä teitä uskaltaisi kukaan taivaltaa, mitä turvaa olisi hiljaisissa maissa ja yksinkertaisten ihmisten kodeissa öiseen aikaan, jos dúnedain nukkuisi tai olisi vaipunut hautaan?"

Heh, minua muuten säälittää Legolasin puolesta. x) Ensin mesotaan pari sivua siitä, kuinka katala ja vaarallinen otus Klonkku on ja kuinka hankalaa se oli saada vangiksi; sitten tämän ressukan pitää ilmoittaa että synkmetsäläiset ikään kuin päästivät sen karkuun. xD
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo

Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

[paha perinteisloftislainen offi] Mahtavaa. Elrondin Neuvonpito. :'D
Suokaa anteeksi, mutta en voi hillitä itseäni: muistan edelleen naureskella kohdalle, jonka kaksimielisyyden huomasin muutamia lukukertoja sitten. Sillä kun Gandalf kertoo visiitistään Sarumanin luona, sieltä voi löytää monia kohtia joista voisi vääntää Gandalf/Saruman -paritusta. Otetaan tekstistä pois muutamia kohtia, ja tadaa - kaksimielinen pläjäys on valmis.

Hän tuli ja pani pitkän, kapean kätensä kädelleni. 'Ja miksi ei, Gandalf', hän kuiskasi, 'Miksi ei? Valtasormus! Jos se olisi hallinnassamme, valta siirtyisikin meille. Tämä on todellinen syy miksi kutsuin sinut tänne. Sillä minulla on palveluksessani monta silmäparia, ja uskon että sinä tiedät missä tämä kallis esine on tällä hetkellä. Etkö tiedäkin? Vai miksi Yhdeksän kyselee Kontua; ja mitä sinä siellä teet?' Hänen näin sanoessaan hänen silmiinsä syttyi äkkiä himo jota hän ei pystynyt salaamaan.
'Saruman', minä sanoin ja vetäydyin pois hänestä, 'vain yksi käsi kerrallaan voi hallita Sormusten Sormusta, ja sen sinä tiedät hyvin, niin että älä vaivaudu sanomaan "me"! Mutta minä en antaisi sitä sinulle, en antaisi, en edes tietoja siitä, nyt kun tunnen aivoituksesi, Sinä olit Neuvoston päämies, mutta nyt olet viimein paljastanut itsesi. Vaihtoehdot tuntuvat olevan alistua joko sinun tai Sauronin valtaan. Kumpaakaan en tee. Onko sinulla muita tarjouksia?'

Minun ei varmaankaan tarvitse alleviivata niitä mielenkiintoisia kohtia. [/paha perinteisloftislainen offi]


Elrondin Neuvonpito on kuitenkin kokonaisuudessaan erittäin kiehtova luku (monin tavoin...), sillä tässä muun muassa selkeytetään asioita, vaikkakin uusien nimien kautta - luku on ikäänkuin tilannekatsaus suurella sääkartalla. Pidän luvusta muus muassa juuri siksi, että saamme myös muiden näkökulmaa peliin, tapaamme uusia rotujen edustajia ja kuulemme uutisia, joissa kaikissa on kiehtovan pelottava ja synkkä puoli. Tolkien käyttää tässä paljon vilpittömästi sanottuna upeita lauseita, joista lainaan muutaman.
'Olet siis tullut, Gandalf', hän sanoi minulle vakavana, mutta oli kuin hänen silmissään olisi palanut valkea valo, ikään kuin hänen sydämensä olisi nauranut.
Erittäin upea lause, tuo esiin Gandalfin tarkkanäköisyyden ja sen, miten tuohon aikaan saatettiin tutkia ihmisen eleitä ja ilmeitä hyvin tarkasti.

'Minä pidin valkoisesta enemmän', minä sanoin.
'Valkoisesta!' hän tuhahti. 'Siitä käy aloittaminen. Valkoisen kankaan voi värjätä. Valkoisen sivun voi täyttää kirjoituksella; ja valkoisen valon voi hajottaa.'
'Ja sitten se ei enää ole valkoinen', sanoin minä. 'Ja se joka hajottaa esineen saadakseen selville mikä se on, on hyljännyt viisauden tien.'

Myös tässä nähdään Gandalfin viisaus (ja Sarumanin lankeemus).

En nyt osaa tämän enempää tällä hetkellä sanoa, mutta lisäilen jos tulee jotakin mieleen. Käsittelen Kohtaamisia -luvun sitten myöhemmin. Siitä muistan mm. Rivendellin kuvailun ja sen, kun Frodo näkee Arwenin ja tuntee, että tämä näkee hänen lävitseen. (Hopeinen pitsipäähine?!)

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Nonnih. Toivottavasti en myöhästy treeneistä tämän viestin kirjoittamisen vuoksi. ^^

(*repeilee yhä Newran Gandalf-Saruman -parodialle*)

Kohtaamisia, voi mikä luku. Muutenkin nämä kaksi lukua ovat lempparilukujeni joukossa, myö ollaan Rivendellissä, joka on Rohanin ja Harmaiden Satamien ohella lempipaikkani Keski-Maassa.

Hmm, minä teen miustiinpanoja lukiessani noita lukuja, ja Kohtaamisia-luvun luin viime yönä. Arvatkaa, muistanko enää mitä hittoa olen tarkoittanut! Olen nyt kuitenkin kirjoittanut "Aragornin sukujuurten mainitseminen". Taisi aiheuttaa kylmiä väreitä, jos oikein muistan..

Anyway, seuraavaksi olen lainannut Gandalfin lauseen "Ja näyttää siltä, että hobitit ovat kovin vastahakoisia hämärtymään." Tuo on jotenkin niin mukava, Gangalfkin on lopulta melkoinen vitsiniekka. Hih.

Ja sitten, kun Sauronilla mainitaan olevan apureinaan ja orjinaan vaikka minkälaisia olioita, mm. susia ja ihmissusia. :( Valarin tähden, kaikki vampyyrit ja muut minä ymmärrän, mutta eivät sudet ole niin pahoja! Ne ovat kiehtovia, kauniita eläimiä. Hmph. *murjottaa pappa Tolkienille*

Ja sitten. Glorfindel, yksi mahtavista Esikoisista. Aaaaaa! (Anteeksi.) Ja Elrond ja Bruinen-joki, voi hyvänen aika. Pelastakaa Elvédan hirvittävältä kuolauskuolemalta!

Samin ja Frodon mainittu käsikohtaus, voi aaw. Samaa mieltä olen Newran kanssa myös Pippinistä, kauan eläköön Peregrin!

Ja taas Elvédan kuolaa, kun Glorfindel ja Elrond kuvaillaan. Voi että, varsinkin Elrondin kuvaus. Osasin sen yhdessä vaiheessa ulkoa sekä englanniksi että suomeksi... Ja kun pian vielä mainitaan Elladan ja Elrohir (vaeltamassa), minä olen ihan taivaassa. Unohtakaa tämän viestin järkevyys, ette todellakaan löydä sitä.

Glóin kertoo Frodolle mm. beorningeista, hahmonvaihtajista. Minä olen aina tykännyt Hobitin Beornista, se on mahtava hahmo. Piti mainita tässäkin.

Tulisali. *huokaus* Voi kun sellaisen saisi itselleen... Mutta kun armas Dúnadanimme ilmestyy Bilbon luo, hän mainitsee Elladanin ja Elrohirin yllättäen palanneen. Aww, loistavaa! Olivatkohan he muuten Neuvonpidossa? Heitä ei mainittu, mutta voisi kuvitella että olivat, Elrondin poikia ja muutenkin innokkaita pääsemään eroon liioista Sauronin palvelijoista äitinsä vuoksi. Hmm.

Haltialaulun lumous luvun lopussa, ennen Bilbon laulua. Voih. Minä en olisi lähtenyt juttelemaan mihinkään, vaan olisin pysynyt turvallisesti Tulisalissa. *hymyää*

(Voitteko kuvitella, siirryn vasta nyt Elrondin Neuvonpitoon?!)

Luvun alussa Imladrisin kuvaus. Ei kukaan tietäisi ulottuvuusporttia, jonka kautta pääsisin tuohon upeaan salaiseen laaksoon?

Anteeksi, taas Elvédan hehkuttaa. Erestor! Galdor! Elrond! Gil-galad! Círdan!

...eipä siitä sitten sen enempää.

Ihmisten ja Haltioiden Viimeinen Liitto jo nimellään aiheutti kylmät väreet pitkin selkäpiitä. Huh. Vau. Jossain vaiheessa tuli myös lauseenpätkä "... Päivä ennen niitä päiviä jolloin maailma oli nuori." Kuulostaa mahdottoman hienolta. Ylevältä. Haltiamaiselta.

Eikö muuten kukaan revennyt, kun Gandalf ja Aragorn satuilivat Klonkun etsinnöistä ja löytymisestä, ja sitten Aragorn täräyttää, että "se löyhkäsi". Voin kuvitella iltapäivälehtien otsikot: "Aragorn: Klonkku löyhkäsi!"

Gangalf ja Voivalvatti on myös ainainen repeilyttävä kohta. Gandalf haukkuu aasiksi ja sen jälkeen siunaa oluen seitsemäksi vuodeksi. Ah tuota temperamenttia. :wink:

(Ja nyt pyydän anteeksi. Olisin voinut kirjoittaa syvällisemmänkin tekstin, mutten kykene siihen herättyäni kuudelta ja oltuani töissä yhdeksän tuntia.)
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Repsii pahasti täällä tämäkin. Teidän kommentit on niin hulvattomia ^^. Varsinkin tuo Gandalf vs. Saruman XD.

Ja mitäs minä taas tänne tulen lörpöttelemään, kehuisin nuo molemmat luvut pilviin ja ihan samt jutut kuin tekin ja... No siis, tarkoitan että olen aikalailla samoilla linjoilla teidän kommenttienne kanssa. Minen ikinä osaa sanoa mitään omaa - tajusin vasta nyt että kannattaisi tehdä niitä muistiinpanoja. Ja minä kun pötkin jo niin kaukana, ollaan lähdössä jo Lórienista. Eli saatte kuulla siihen asti tälläisia hemaisevia kommentteja.
Elrondin Neuvonpito on kuitenkin kokonaisuudessaan erittäin kiehtova luku (monin tavoin...), sillä tässä muun muassa selkeytetään asioita, vaikkakin uusien nimien kautta - luku on ikäänkuin tilannekatsaus suurella sääkartalla. Pidän luvusta muus muassa juuri siksi, että saamme myös muiden näkökulmaa peliin, tapaamme uusia rotujen edustajia ja kuulemme uutisia, joissa kaikissa on kiehtovan pelottava ja synkkä puoli.
Juuri näin, minustakin on mukavaa kun tavataan 'uusia' rotuja ja asioita selvitetään. Ja kun se on niin taitavasti tehty.
Ja Arska puhui hienosti Boromirille omista toimistaan.

Elvédan, minä en sinua ainakaan voi pelastaa - hukuin jo itse omaan kuolaani. Voivoi. ;)

Jester sen sitten sanoikin, voi meidän herraelokuvanihkuhaltiaamme. Sääliksi käy kun sen tuommoisia pitää ilmoitella.

---
:cry: En saanut lainkaan mitään kommentoitua. Vää. Lupaan ensikerralla laittaa omia mielipiteitäkin ja kommentoida vähän paremmin. Ihan totta. :roll:

*****
Minusta on kuitenkin ihanaa, kun kaikki henkilöt, "tyhmätkin", ovat omalla tavallaan viisaita. Ja niiden toimissa ja teoissa on syvällisempääkin merkitystä ja näin, ne on niin hienoja hahmoja. *kateellinen* Gandalf, Elrond, Aragorn... Niiden puheissa on aina järkeä ja... En osaa selittää tätä.
Samista löysin erään ihanan kuvauksen ja laitan sen nyt tähän:

Usein juuri epätodennäköisimmistä henkilöistä kehkeytyy sankareita. Sam Gamgin kohtalona on kohota kaikkien aikojen suurimmaksi sankariksi. Jokainen väsyneen Frodon ottama askel johdattaa hobitit lähemmäksi Tuomiovuorta ja tehtävänsä päätöstä. Sam pysyy aina Frodon rinnalla. Hänen vankkumaton uskollisuutensa ja pyytteettömyytensä valaa uskoa heihin molempiin, jopa heidän tehtävänsä mahdottomuuden edessä ja kaikkien olosuhteiden ollessa heitä vastaan.
Tilanne on luonut Samista taistelijan. Hän on päättäväinen, raivokas ja pienestä koostaan huolimatta vaarallinen vastustaja. Hänen nopeat hoksottimensa ja piiloutumiskykynsä ovat pelastaneet hänet ja Frodon monesta kiperästä tilanteesta. Samin suurin vahvuus on kuitenkin hänen ystävyytensä (voisi olla rakkautensa...) Frodoa kohtaan ja hänen loppuun asti kestävä uskollisuutensa.

Se nyt vain on niin ihana<3.
*****


Tappakaa vapaasti, olen jo valmiiksi ihan luuranko :D.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Jaahas, mitähän keksisin näistä. No joo, oikeastaan minä en osaa ajatella muuta kuin että vihdoin Boromir on mukana! Ja Faramirkin mainittiin vaikka ei nimeltä, hiihiii!! :mrgreen: Hauska tuo sinun ja kaverisi välinen keskustelu muuten, Delly. Vai kuulosti kauniit ja jalot kasvot hänestä epä-Boromirmaisilta. :) Minua huvitti muuten tuo kuvaus "ylpeä ja luja katsanto". Kuulosti niin hienolta, että pitää muistaa käyttää joskus jossain ficissä.

Minkähän takia Boromir oli leikannut hiuksensa puolipitkiksi? (Huomaatte, kuinka kiinnitän huomioni ainoastaan tarinan juonen kannalta keskeisiin seikkoihin.) Itse asiassa huomasin myöhemmin, että kuollessaan Boromirilla olikin jo pitkä tukka, eli se ehti kasvaa matkan aikana. Tätä *hyvin tärkeää* yksityiskohtaa ei tietysti leffassa oltu vaivauduttu huomioimaan ollenkaan.

Boromir on kyllä tosi hieno tässä neuvonpidossa, erityisesti kun hän puhuu Gondorista. Mutta silti me taistelemme ja puolustamme Anduinin koko länsirantaa; ja ne joita me suojelemme ylistävät meitä jos koskaan kuulevat nimemme: paljon ylistystä mutta vähän apua. Huokaus. Pidän tosi paljon myös tuosta "Käy murtunut miekka noutamaan" runosta... *Jostain* syystä osaan sen jopa paremmin kuin sormusrunon... :wink:

Oletteko huomanneet, että Sauron on gondorilaisten puheessa aina (tai ainakin yleensä, en nyt ole niin tarkkaan katsonut) "hän jonka nimeä emme mainitse". Luulisin, että se johtuu siitä, kun vihollinen on siellä Gondorissa niin voimakkaasti läsnä, ja he luovat tuolla tavalla etäisyyttä itsensä ja vihollisen välille. Olen joskus ajatellut, että Rowling on varmaan saanut tuosta sen idean Pottereihin, eli siihen kuinka velhot siellä välttävät Voldemortin nimen sanomista. :)

Hauskaa on myös se, kuinka Boromir näytti hämmästyneeltä Bilbon ja Frodon nähdessään. Hobitit kun oli ihan outoa porukkaa gondorilaisille.

Olette kyllä oikeassa, että Saruman/Gandalf -tapaaminen oli kyllä aika, hmm, levottomia ajatuksia herättävä. Varsinkin tuo vetäydyin pois hänestä. Olisiko suomentajan sittenkin kannattanut harkita hieman toisenlaista sanavalintaa esim. "vetäydyin kauemmas hänestä"?

En muuten tykännyt yhtään siitä Lindir-haltiasta, joka ei erottanut Aragornia ja Bilboa toisistaan. Lampaiden silmin lampaat varmaan näyttävät erilaisilta. Törkeää verrata kuolevaisia lampaisiin. Ärsyttävä tyyppi kaikin puolin. :x

No joo, kamalan sekava viesti ja voisin jatkaa tätä varmaan ikuisuuksiin, mutta yritän hillitä itseni tältä erää. :P
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Anteeksi jo etukäteen. Olen sekaisin, kun luin noita aikasempia viestejä.

Tuo Kohtaamisia luvussa aiankin lyösi slash-kohdan. Aragorn/Elladan/Elrohir
Elladan ja Elrohir ovat odottamatta palanneet erämaista ja he toivat tietoja, jotka halusin heti kuulla
Ennen tätä Bilbo on siis udellut missä Aragorn on luuhannut. Jotenkin minun kiero mieleni väänsi tästä jotain muuta....XD

Tuo Bilbon runo oli hieno, vaikka toivottaman pitkä.

Kummallista, minä pidin Elrondin neuvonpidosta. Eikä se minusta ollut niiin kuiva. O_o Ehkä minä vain olen outo.

Tuo Saruman/Gandalf sai minussa hysteerisyyttä aikaan. ^^ (Newra tuo parodia oli mahtava. Nauroin varmaan viisi minuuttia...)

Oikeasti haluan Rivendeliin. Se on oikein upea. Tolkien kuvaa niin kauniisti.

Sitten haltiaihkutus. ^^ Elrondin ja Glorfindelin kuvaukset. Aaah....*hymy*
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Vastaa Viestiin