KLK - Khazad-dûmin silta & Lothlórien

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Khazad-dûmin silta & Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Newra »

Viisi ja kuusi.

Tämä viesti sisältää kamalaa ihkutusta, koska pääsimme Lórieniin, vou! ^_______^ Se on siis lempipaikkani, ja kokonaisuutena tuo kuudes luku on aivan upea ja ihana, ehkä paras.

Khazad-dûmin silta on rummuista lähtien hyvin vaikuttava luku. Ei siinä alussa ole mitään vikaa, mutta se varsinainen imu alkaa vasta rummuista.

Dum dum.

Hmmn.

Duum duum.

Äh, luovutan, siirryn Lothlórien-lukuun, josta löytyy minusta jo suhteellisen legendaarinen "Olen usein ihmetellyt, mitä sinä ja Bilbo teitte kahdestaan hänen pikku huoneessaan." *tirsk* Kiitos Merri ^^;
Oli kyllä muuten yhtä tuskaa lukea Nimrodelin viileästä ja virvoittavasta vedestä, kun istui auringon paisteessa ja noin 25 asteen lämpötilassa lukemassa. Mutta tarvitseeko enää sanoakaan, että se oli viehättävä kohta. Ja sitten Sam, joka yritti olla hengittämättä liian kovaa. Ja "Neljä hobittia kiivetkööt tänne ylös ja jääkööt meidän luoksemme, me emme pelkää heitä!" Olen kenties saanut auringonpistoksen, mutta jostain syystä hymähtelin tuollekin.
Ja sitten se kappale, jossa kuvataan Frodon tuntoja kun hänen silmänsä ovat sidottuina. Oi. Se on niin... ihana. Niphredil, sellaisia kukkia minun puutarhaani.

Sittenkin kun hän olisi lähtenyt ja palannut ulkomaailmaan, kulkisi Konnun Frodo yhä ruohikossa elanorin ja niphredilin kukkien keskellä kauniissa Lothlórienissa.
Ja tuosta eteenpäin, varsinkin Aragorn-kohtaus (mieletöntä ihkutusta tähän väliin. Hei, Arwenin ja Aragornin taru on niin kaunis, rakastan sitä. Mitä muuten vanimelda tarkoittaa?) ja lopussa vielä koko kirjan surullisin lause (edes Harmaat satamat eivät kokonaisuudessaan vedä vertoja tälle):
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Tuon jälkeen en enää pysty sanomaan mitään. Oi <3

muok/
Tuo &-merkki tuossa otsikossa on muuten tautisen tyylikkään näköinen.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Voih, Newra, sanoit juuri niitä asioita joita minunkin piti sanoa. ^___^

Mutta aloitan kuitenkin Khazad-dûmin sillasta. Mazarbulin Kirja on hyytävää luettavaa. Koko tuo luku on muutenkin niin jännittävä ja uhkaava - sen uhkaavan ilmapiirin pystyy aistimaan. Hyrr. Ja balrog kuulostaa kiehtovan kauhealta! Hmm. Onko muuten teidän mielestänne balrogilla siipiä? Siitä on pitkät keskustelut monilla Tolkien-saiteilla, joten kiinnostaisi tietää teidänkin mielipiteenne.

No sitten. Gandalf. :cry: Minä muistan ensimmäisen kerran kun luin tätä lukua; itkin vaikka kuinka kauan Gandalfin perään. Onhan se vieläkin vaikuttava, luvun loppu.

Ja sitten. Lothlórien! Elrondin Neuvonpidon ja Harmaitten Satamien ohella lempilukuni. Se on ihana, upea ja mieleenpainuva.

(Newra muuten, saanen kiinnittää huomiosi niihin kullankarvaisiin lehtiin kaapuhemmopainoksen sivulla 296. :lol: )

Nimrodelin tarina on surullinen, voi. Ja minä rakastan tätä Legolasta, hän laulaa! Haldir, Rúmil ja Orophin kiinnostavat myös; Haldirista saa sen kuvan, että kaikista eniten hän rakastaa mallorn-puita ja jollei Kuolemattomilla Mailla niitä ole, hän ei välttämättä halua sinne. Muutenkin rakastan Merrin ja Haldirin keskustelua, se on todella koskettava.

Legolasin ja Gimlin kiista huvittaa joka kerta. Yhtä itsepäisiä molemmat - ainakin tässä asiassa.
Sittenkin kun hän olisi lähtenyt ja palannut ulkomaailmaan, kulkisi Konnun Frodo yhä ruohikossa elanorin ja niphredilin kukkien keskellä kauniissa Lothlórienissa.
Tuo on mielettömän kaunis lause, minun on aina pakko lukea se moneen kertaan uudestaan. (Newra, mitä Aragorn sanoo Cerin Amrothilla: "Arwen vanimelda, namárië!" kääntyy englanniksi "Arwen, fair love, farewell!" eli vanimelda on jotain "kaunis rakkaani" tms.)
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.
*kylmät väreet* Olen aivan yhtä mykistynyt tähän loppuun kuin sinäkin.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Dum bum duum. *iskee reppunsa Haldirin jalkojen juureen* Perillä Lorienissa, lopultakin. ^^'

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kääpiöt on kivoja. Ja muutenkin taisin vaikuttua enemmän kauhunhetkistä Moriassa kuin Lothlórieniin pääsemisestä - mutta eiköhän tämäkin asia korjaannu, kun saadaan Galadriel mukaan kuvaan. Enkä edes itkenyt Gandalfin perään tällä kertaa, vaikka lähellä kävi. ^^' Comebackia ja valkopyykissä pistäytymistä odotellessa. *vilkuti velhosedälle*
Tällä kertaa Gandalfin puheissa ehti kuitenkin hihityttämään "Siellä on en saa selvää mitä." Joo, kiitos infosta. Teaser. x)
Onko muuten teidän mielestänne balrogilla siipiä?
...Tämä muistuttaa jotenkin kummasti sellaisesta "pikku" Hobitti-parodiasta kuin Snobitti, jossa Tolkien saa raivokohtauksen, kun balrogien vastineet pölähtävät paikalle lentäen. xD Mutta mie mietin jälleen kerran ihan samaa, enkä ainakaan tällä kertaa usko balrogin omistavan fyysisiä siiipiä. Mutta varjoista koostuvatkin ovat ylityylikkäät. ^^ (Ja Legolas on viehättävän neiti kyseisen otuksen edessä. "Oi oi!")

Mutta joo, Lothlórieniin. Haldirin sitomisleikit! Ja näissä luvuissa kulutetaan huomattavan paljon aikaa Frodon hipelöimiseen. Hii, ja Klonkkukin uskaltautuu taas näköetäisyydelle. ^^ Haldirin maininta metsän soturiorganisaation pelaamisesta ja siitä, ettei yksikään örkki enää lähde sieltä hengissä, oli vähintäänkin hieno.

...Ja tämä kommentti jää nyt näin tyngäksi. Elämä tunkee ikävästi väliin. ^^'
(Dum dum.)
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Pitääpä kunnostautua ja sanoa pari sanaa näistä luvuista. (Kummallisen hiljaista täällä on ollut, kun ajattelee että kimppalukukampanjaan sentään ilmoittautui vaikka kuinka paljon porukkaa.)

Ihmetyttääkö teitä yhtään tämä lause: "Gimli tuijotti silmät pystyssä." Siis, ööh, miten silmät voi olla pystyssä? Pitäisikö olla hiukset? Tai ehkä "silmät suurina"? En valitettavasti voi tarkistaa, millaista ilmaisua Tolkien itse käytti, kun minulla ei ole enkkuversiota nyt käsillä...

Minusta Balrogilla on siivet. Kirjassa lukee "Se astui hitaasti sillalle ja äkkiä se kohottautui valtavan pitkäksi ja sen siivet levisivät seinästä seinään; (...)" Joten, eikös tuo todista, että sillä on siivet? :P Mutta ei toki sellaiset, joilla voisi lentää, muutenhan se ei olisi varmaankaan pudonnut sinne kuiluun vaan lentänyt saattuen kimppuun.

Gandalfin putoaminen oli tietysti vaikuttava kohtaus. Leffan nähdessäni kuvittelin, että hän todella kuoli ja olin järkyttynyt. (Luin siis kirjan 1. kertaa Sormuksen ritarit -leffan jälkeen.) Pidin erityisesti siitä kun Aragorn ja Boromir juoksivat Gandalfin tueksi, ja tuo sanonta "Paetkaa, hullut" on tietysti klassikko.

Tuosta Lórien-luvusta en oikein osaa sanoa muuta kuin että nuo viimeiset sanat "eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne" saivat minut silloin ensimmäistä kertaa lukiessani kuvittelemaan, että Aragorn kuolee tässä kirjassa. Joten tästä kohdasta eteenpäin minä vain odotin ja odotin että koskas se kupsahtaa ja olin todella yllättynyt, kun hänet lopussa kruunattiin kuninkaaksi. Minä pidin tuolloin Aragornista tosi paljon ja olin tietysti asiasta mielissäni, joskin hyvin hämmentynyt. Lopulta tajusin että tuo lause tarkoitti vain sitä, ettei hän enää koskaan sattunut matkustamaan Lórieniin. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Ihmetyttääkö teitä yhtään tämä lause: "Gimli tuijotti silmät pystyssä."

Miusta tuo kuulostaa ihan luonnolliselta, tai ainakin luulen, että olen kuullut tuota sanontaa käytettävän muuallakin. Kun ottaa huomioon, että silmät voivat myös seisoa päässä. x) Hmm. Murre-/muu alueellinen ero ihmisten puheissa? ^^
Kirjassa lukee "Se astui hitaasti sillalle ja äkkiä se kohottautui valtavan pitkäksi ja sen siivet levisivät seinästä seinään; (...)" Joten, eikös tuo todista, että sillä on siivet?

Ei, koska ennen sitä sanotaan "ja sen ympärillä levittäytyi varjo kahden valtavan siiven tavoin". :wink: Oli pakko, koska luulisin, että tämän lauseparin takia aiheesta yleensä tapellaan. ^^

Ja lisäsin muuten jälleen kerran "Paetkaa, hullut" painettavien t-paitojen listalle. *naur*

/muoks: Ai niin, tosiaan, tuo Mithrellasin mainitsema kohta Aragornista ja palaamattomuudesta. Minäkin hämmästelin sitä vähän aikaa, antaa nimittäin turhan pahaenteisen kuvan Arskan kohtalosta. ^^'
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

(Newra muuten, saanen kiinnittää huomiosi niihin kullankarvaisiin lehtiin kaapuhemmopainoksen sivulla 296. :lol: )
Miten olen saattanut epähuomata ne? Voi ei. Tuo sana kyllä aiheuttaa mielenkiintoisia mielikuvia...

Ja kiitos käännöksestä ^__^

Minä taas komppaan Jesteriä nyt useammassa seikassa (ja unohdin tätä lausetta kirjoittaessani, mitkä ne olivat xD).
Balrogin siivet, aivan. En minä jotenkin usko että sillä oli siivet - siis ainakaan sellaiset nahkaiset lepakkomaiset, mutta juuri kuten Jester mainitsi, varjoista koostuvat olisivat hienot, ja sellaisia pidän mahdollisina. Mutta esittäkää hyvät perustelut, niin voinen vaihtaa kantaani.

Ja silmät pystyssä tuntuu sopivan minullekin ihan mukisematta. *tuums* Ihan tavallinenhan tuo on.
(Kummallisen hiljaista täällä on ollut, kun ajattelee että kimppalukukampanjaan sentään ilmoittautui vaikka kuinka paljon porukkaa.)
Indeed.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Silmät pystyssä - no pakkohan se on sitten uskoa, että kyseessä on tavallinen sanonta. Googletin sen myös ja huomasin että sitä käytetään vaikka kuinka paljon. Minun korvaani se kalskahtaa kummalta, kuinka ihmeessä silmät voivat mennä pystyyn? Kapeneeko ne jotenkin oudosti vai pullistuvatko ne ulos päästä? Jotenkin outo mielikuva. Mutta oppia ikä kaikki.

Balrogin siivistä vielä sen verran, että en todellakaan kuvittele, että sillä olisi jotkut lepakon siivet, joilla se pääsisi liihottelemaan ympäriinsä. Tuo sana "varjo" on niin epämääräinen, että sen voi tulkita vähän miten haluaa, onko se pelkkää "usvaa" vai jotain konkreettisempaa. Mutta vaikkeivät ne siivet olisikaan mitään konkreettista materiaa, niin kyllä niitä minusta voisi siltikin sanoa siiviksi, kun kerran kirjailija itsekin kyseistä sanaa käytti.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Anteeksi, olen unohtanut laittaa kommenttia! :roll:
Ei ole vieläkään niitä muistiinpanoja, joten tämä on taas niin laadukasta.

Balrog. Jaa-a. Kyllä sillä varmaan jonkun näköiset siivet on, mutta eihän sitä koskaan tiedä, hengethän voivat olla vaikka minkälaisia (balrogithan kuuluivat maiariin ellen ole ihan väärin ymmärtänyt).

Minä en itseasiassa muista ensimmäisen kerran reaktiotani tuohon palaamattomuuteen - paitsi että se sai hyvin surulliseksi, melkein kyyneleet silmiin. Ettei hän ikinä palaisi Lórieniin (mahdollisesti kuolisi?)... Mutta kyllähän se on melkein selvää ettei Aragorn voi kuolla, kuninkaan paluu ja kaikkea ;).

Gimli on ehana ja Gandalfin paetkaa on ehana ja Haldir on ehana ja kaikki ovat ihania! Niin ja Sam on superihana :D.

(Jos joku muistaa missä kohtaa suunnillee on tuo silmät pystyssä niin voin katsella mitä englannin kielisessä versiossa sanotaan)
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Fëanorel, ehdin tarkistaa tuon "silmät pystyssä" kohdan itse enkkuversiosta. Tolkien käytti ilmaisua "Gimli stared with wide eyes".
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Mazarbulin kirja oli aika aavemmaista luettavaa. Alkoi okeasti miettimään ja sitten, tuli vielä aavemmaisempi olo...
Ne rummut. Dum, dum. *kylmiä väreitä*

Lothlorien luvun alku oli surullinen. En itkenyt, vaikka lähellä oli.

Legolasin laulu. Minä oikeasti rakastan tuota kirjaa. ^_____^ (*näyttää kieltä elokuvaihkuLegolasille*)

Minäkin halaun oman Nimrodel puron. Olisi kiva uittaa jalkoja kaupunki reissujen jälkeen. ^^

Sam. Se on sitten niin Sam. Tämä hassupuoli Samistä on jätetty pois elokuvassa ja se tympii. Se raukka yrittää olla hengittämättä liian kovaan ääneen.

Haldirin sitomiset. ""Sido silmämme, Haldir" (xD)

Viimeine lause. *kylmiäväreitä* Minä itken joka kerta sen takia. Se vain on jotenkin...Lopullinen.

Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Vastaa Viestiin