Murha maalaiskartanossa (loftisficci) Täynnä, DL 23.7

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare »

Nimi, ikä, kansallisuus, sukupuoli, suuntautuminen
- Daley O'Carroll, 24, irlantilainen, mies, homo

Ammatti sekä perhesuhteet (aviossa, suhteessa, avoliitossa, sinkku, onko lapsia...)
- On töissä mielisairaalassa. Työ on henkisesti raskasta, eikä Daley halua puhua ammatistaan työajan ulkopuolella, sillä haluaa erottaa työn ja vapaa-ajan toisistaan. Sinkku, ei ole lapsia. Oli aviossa neljää vuotta nuoremman naisen kanssa, kunnes tajusi olevansa homo, eli "Rakas Anna, välitän sinusta liikaa tuodakseni sinut surulliseen elämääni".

Ulkonäkö
- Daleyn hiukset ovat vyötärölle asti pitkät ja menevät hiukan laineille. Jakaus on joko keskellä päätä tai sitten sitä ei ole ollenkaan, ja hiukset on yleensä sidottu poninhännälle taakse tai sitten jätetty huolettomasti auki. Posket ovat hiukan lommolla, kasvot ovat sirot ja kalpeat. Omistaa myös vihreät, kissamaisen viirumaiset silmät, jotka herättävät huomiota ja joilla Daley yleensä saa haluamansa. Kulmat ovat tummat, ja ne tuovat kaunista kehystä ja kontrastia kuolemanvalkoisille kasvoille.
Daley on normaalipituinen, ei mikään metriheikki muttei lapsikaan. Hän on niin laiha ja kalpea, että näyttää enemmänkin mielisairaalta kuin sellaisen hoitajalta, johtuen siitä että työ ei yleensä jätä hänelle paljoa aikaa syödä (tai niin hän sanoo muille, oikeastaan työ vie hänen ruokahalunsa). Ja jos yksityiskohtia kaivataan, niin Daley soittaa vapaa-ajallaan pianoa, mistä johtuen hänellä on pitkät, hoikat sormet.
Pukeutumisessaan Daley suosii yksinkertaisia värejä ja malleja. Suuressa käytössä hänellä on klassinen vaate, eli valkoinen, edestä napitettava kauluspaita, jossa on haaleita, ohuita kermanvärisiä raitoja. Muita tämän päällä näkeviä vaatteita ovat tummanruskeat polvihousut, mustat pitkävartiset kengät ja tummanvihreä keskipituinen villakangastakki.

Luonne
- Aina muiden ihmisten ilmoilla Daley esittää vahvaa ja pelotonta, mitä hän ei siis oikeasti todellakaan ole. Työ on tehnyt hänestä vainoharhaisen.
Mielisairaalassa ihmiset ovat joskus kokeneet niin kamalia asioita, että ne jäävät kummittelemaan Daleyn mieleen. Häntä varoitettiin, että työ saattaa olla hänelle liikaa, Daley kun oli ennestäänkin pelokas ja herkkä.
Hän pelkää monia asioita, mutta suurin niistä on pimeä. Yksikin narahdus yöllä voi saada hänet järjiltään. Siksi hän suosiikin jonkun toisen kanssa nukkumista aina kun mahdollista, ihan vain siksi että on seuraavana aamuna edes jollain tavalla työkykyinen.
Musiikki on Daleylle puolet elämästä, ja muunmuuassa pianon soitto hänelle loistavaa terapiaa. Hän vaipuu kosketinten myötä täysin toiseen maailmaan, jossa on olemassa vain hän ja musiikki. Hän tuntee aina suunnatonta rauhoittumista soiton jälkeen.
Vainoharhaisuutensa vuoksi Daley ei luota helposti ihmisiin, eikä myöskään rakastu helposti. Hänen on opittava tuntemaan henkilö kunnolla ennen kuin muodostaa minkäänlaista mielipidettä tästä. Sitten kun oppii luottamaan johonkuhun/tuntemaan paremmin, hän muuttuu avoimemmaksi.

Toiveet niin kohtauksista ja repliikeistä ja hengissä pysymisestä.
- "Onpa täällä pimeää." *toteamus ja hinautuminen lähemmäs toista*

Hengissä olisi kiva pysyä sen verran että tämä olisi tutustunut kunnolla ainakin johonkuhun, mutta sinähän sen päätät ^__^
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ
Sauna
Velho
Viestit: 775
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:35 pm
Paikkakunta: Metsikkö.

Viesti Kirjoittaja Sauna »

Tässä tämä nyt, anteeksi kun hieman kesti. ^^ Ja vastaan kirjoitus- ja ajatusvirheistä. Kello on puoli neljä, kun sain tämän valmiiksi. x) Tässä vähän erilainen herra.

Nimi, ikä:
Santtu Antoine Korpinen, 27-vuotias.

Kansallisuus [ja historia]:
Suomessa syntynyt, äiti on suomalainen ja isä ranskalainen. Asui hetken Ranskassa, mutta joutui muuttamaan Amerikkaan, Pennsylvaniaan.
Ja haluan kertoa sen verran tämän miehen historiasta, että sen isä kuului Ranskan kuuluisiin muskettistureihin ja olikin hyvä soturi. Kerran sitten vapaa-ajallaan tapasi puistossa kauniin vaalean neidon, joka oli suomalainen, rikkaan talon tytär lomailemassa Ranskassa. Rakastuivat tämä komea muskettisoturi ja kaunis neito sitten toisiinsa, joten mies erosi muskettisotureista ja yhdessä he muuttivat Suomeen, sillä neidon oli määrä periä vanhempiensa sukukartano. Sinne he siis muuttivat ja menivät naimisiin ja parin vuoden kuluttua saivat pojan. Kotona isä puhui pojalleen ranskaa ja äiti suomea. Yhdessä he juttelivat englanniksi, joten poika oppi kaikki kolme kieltä täydellisesti.
Kun poika alkoi olla viiden, kuuden vanha, alkoi isä opettaa tälle miekkailun jaloa taitoa. Poika meni nuorena armeijaan ja päätti heti, että hän haluaa muskettisoturiksi, kuten isänsäkin. Joten 20-vuotiaana muutti Ranskaan ja hakeutui kuninkaan muskettisotureihin. Ulkomaalaista alkuperää hieman vierastettiin, mutta olihan tämä sentään puoliksi ranskalainen ja oli niin taitava miekankäyttelijä, että alkuperä unohtui nopeasti. Palveli muskettisotureissa viiden vuoden ajan, kuudentena palvelusvuonna tämä lavastettiin syylliseksi Kreivittären murhaan ja välttääkseen tappotuomion lavasti oman kuolemansa ja pakeni Amerikan mantereelle. Siellä hyödynsi sitten sotakoulutustaan ja ryhtyi toimimaan eräänlaisena palkkasotilaana, taistellen sen henkilön puolesta, joka tämän palveluksia tarvitsi.

Sukupuoli, suuntautuminen:
Mies ja homo. Tietää että pitäisi hommata vaimo ja lapsia, koska on vanhempiensa ainut lapsi, mutta ei ole koskaan ymmärtänyt, että mikä naisissa viehättää. On aina pitänyt miehiä enemmän omana juttunaan.

Ammatti:
Palkkasoturin tapainen. Osallistuu sotiin, henkivartijahommiin, roistojen kiinniottamiseen ja vastaaviin.

Perhesuhteet:
On yrittänyt pariin kertaan aloittaa seurustelua naisen kanssa, mutta ei siitä ole tullut mitään. Ollut useammankin miehen kanssa sängyssä, mutta ei ole varsinaista suhdetta ollut kehenkään. Ennenkuin nyt on hiljan tavannut mahdollisen ehdokkaan. Ongelmana vain se, ettei hän ole nainen. Ei sano varsinaisesti seurustelevan, mutta odottaa kuitenkin tuosta kehkeytyvän jotain suurempaakin, kuin vain parin yön juttu. Ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi vilkuilla muidenkin perään.

Kreivittären tuntee siitä, että on pariin kertaan toiminut tämän henkivartijana.

Ulkonäkö:
On perinyt isänsä ranskalaisen vartalon, eli on lyhyt, laiha ja oikein sirorakenteinen. Jalat ovat pitkät ja hoikat ja jalkaterät pienet miehen jaloiksi. Tämän kengänkoko on vain 39. Pitkät jalat eivät kuitenkaan tee ihmisestä pitkää, niin tämäkin on jäänyt vain 169 senttiseksi. Sormet ovat lyhyet, mutta myös ohuet ja sormien lyhyyttä vielä korostaa jyrsityn näköiset kynnet. Ei, ei tämä järsi kynsiänsä, mutta ne näyttävät siltä, kun ne katkeavat milloin missäkin. Lihakset näkyvät vähäisesti vatsassa ja tietyssä kulmassa rinnassa. Sekä tietenkin käsivarsissa jonkin verran. Ei näytä kovinkaan pelottavalta soturilta, mutta voimaa kyllä löytyy omiksi tarpeiksi. Ja oikeastaan on vain hyvä, että muut aliarvioivat tämän voimavarat. Sulautuu helposti joukkoonkin, kun pitää pysyä tuntemattomana. Muuten ulkonäöltään on taas suomalaisilta juurilta. Miehen iho on hyvin vaalea, joistain kohdin hieman ruskettunut, mutta pääasiassa vaalea. Silmät ovat suuret, mutta aika syvällä kuopissaan, hätkähdyttävän vaaleansiniset. Ne ovat hyvin tutkimattomat silmät, pitää pokerinaaman hyvin, eikä silmienkään kautta kuvastu miehen oikeat tuntemukset. Ehkä niitä voisi sanoa kuolleiksi. Eipä niistä ainakaan mitään saa irti. Ripset näiden vaaleiden silmien ympärillä ovat lyhyet mutta paksut, jolloin ne antavat upean mustan kehyksen silmille. Kulmakarvat ovat tummanruskeat ja paksut, mutta ne vaalenevat ulospäin mentäessä, jolloin ne vaikuttavat loppuvan kesken. Ja hiukset ovat oljenkeltaiset, joissa on siellä täällä vähän tummempia ohuita raitoja. Paksut ne ovat ja hyvässä kunnossa ja niissä on hienoista luonnonkiharalainetta. Lyhentää niitä tasaisin väliajoin, että latvat pysyvät kunnossa ja hiukset kasvavat. Tällä hetkellä ne ulottuvat jonkin verran hartioiden alapuolelle. Edestä hiukset ovat vähän lyhyemmät ja aivan otsalla roikkuu alahuuleen ulottuvia muutamia haivenia. Sitoo hiuksensa aina silloin tällöin kiinni harmaalla kankaanpätkällä huolittelemattoman rennolle ja korkealle poninhännälle.
Miehen kasvot ovat sopusuhtaisen kapeat ja otsa kohtalaisen korkea. Posket menevät vähän lommoille kasvojen kapoisuuden takia. Suu on pieni ja huulet ohuet, mutta se on yleensä vähän ilkikurisessa hymyssä. Joka ei kyllä koskaan ulotu silmiin. Hampaat eivät ole oikein Pepsodent-hymy-kunnossa, mutta onhan niitä pahempiakin nähty.. Tällä on pienet ranskalaistyyppiset viikset ja pukinparta, ruskeat sellaiset. Hypistelee viiksiään hermostuneena. Minkäänlaista parransänkeä ei ole, sillä tälle ei kokoparta tahdo kasvaa sitten millään. Vain sellainen hassu pieni pukinparta. Miehen korvat ovat äärettömän tarkat, kuulevat pienenkin rasahduksen. Ne eivät ole aivan hörökorvat, mutta ulospäin kääntyneet kuitenkin.Sen takia - jos pistää hiukset poninhännälle - jättää joitain tupsuja siihen päälle roikkumaan.

Vaatteisiin kuuluu hieno valkoinen pellavapusero, jossa on pussihihat sekä hihojen suissa komeat röyhelöt. [Näin juhlien kunniaksi] Samaista röyhelöä on kovin avonaisessa kaula-aukossakin. Kaula-aukko todellakin ulottuu siihen, mihin rintalasta loppuu. Sen päällä on musta, edestä nahkaa ja takaa silkkiä oleva tyköistuva liivi. Se on kiinnitetty edestä nahkaisella nyörillä ja siinä on pienet taskut, jotka suljetaan napilla. Taskuihin on kirjailtu hopeisella langalla erilaisia koukeroita. Takana selässä on kaunis hopeinen solki, josta liiviä saa kiristettyä. Housut ovat myöskin mustat ja pussittavat nekin. Ulottuvat heti polven alapuolelle ja niissä on satiiniset leveät nauhat lahkeessa, jolla ne saa kiristettyä ja nauhat on solmittuina ruseteille. Housut ovat hyvin kevyttä ja ohkaista nahkaa ja ne ovat jo vanhat, vaikkakin hyvässä kunnossa. Niissä on satiininen nauha nyörinä vyötäröllä ja punertavanruskea, hopeasolkinen vyö on siinä päällä. Vyössä roikkuu tavallisesti tämän miekka, mutta sysää sen johonkin nurkkaan, kun saapuu juhlapaikalle. Jättää vain pienen tikarin siihen. Toinen tikari sijaitsee vasemman jalan saappaassa. Saappaat ovatkin ainoat arkiset ja tavalliset tämän muuten niin juhlavassa asussa, mutta ei halunnut haaskata vähäisiään rahoja toisiin kenkiin. Eli saappaat, ne ovat muskettisoturiajoilta, punertavanruskeat, melko tummuneet jo. Niissä on aavistuksen verran korkoa ja ne on kaksinkerroin taitetut varresta, eli ne ylettävät siihen, mihin housut loppuvat. Jalkapöydän päällä on hieman rusetin tapainen kankaanpala, kuitenkin kaukana rusetista. Koristeena vain siinä. Ne ovat nahkaiset ja todella hyvin mukautuneet tämän jalan muotoon. Vielä ainakin ovat ehjänä pysyneet.
Matkustusvaatteinaan harteillaan oli lämpöinen, tummanvihreä matkaviitta. Joka on niin ptkä, että ulettuu maahan ja niin iso, että siihen on hyvä kääriytyä, varsinkin näin pienen ja hoikan ihmisen. Päässään hänellä oli saappaiden värinen - ja samalta ajalta oleva - lierihattu, jonka lierin päällä keikkuvat kaksi suurta sulkaa, toinen valkoinen ja toinen tummanpunainen.
Koruja tällä on kaulassa ruskeassa nahkaisessa hihnassa riippuva hopeinen haukka, joka istuu miekan päällä ja silmät ovat punaiset kivet. Oikean käden etusormessa tämä pitää leveää hopeista sormusta, joka on vaatimaton lukuunottamatta pyöreää, melko kookasta smaragdia.

Luonne:
Tämä miekkonen on suhteellisen hiljaista sorttia - ellei ole sattunut nauttimaan runsaissa määrin vettä väkevämpää. Silloin kyllä juttua riittää - tiedä kuinka paljon niistä on totta. Hyvin pää kyllä kestää alkoholia, mutta se saa tämän avautumaan täysin. Eikä harrasta seuraavan aamun huonoa oloa, vaikka sitä tulisi juotua vähän enemmänkin. Muuten sitten on varsin hiljainen, ei ota itse osaa keskusteluun. Yleensä jonkun pitää tämä siihen vetää mukaan. On äärettömän rehellinen puheissaan, mikä saattaakin joskus olla huonoksi. Ehkäpä siksi tämä ei puhukaan paljoa. On lojaali sille, kenelle pitääkin, mutta heti kun työsopimus sanotaan irti voi käskystä hyökätä vaikka samaista ihmistä vastaan. Ei ole kovinkaan hyvä rakkausasiossa, ainakaan sellaisissa, joiden pitäisi oikeasti kestää. Ja joista pitäisi tulla jotain muutakin, kuin nopea tyydytys. Paremmin osaa miekkailla ja sotia. Sekä tällaisissa hienoissa juhlissa osaa kyllä käyttäytyä äärettömän hyvin ja kaikkien etikettien mukaan. Ei tätä kuitenkaan minään seurapiiripuudelina pidetä, ei ole ollenkaan sellaista sorttia. Pikemminkin haluttu kavaljeeri tanssiaisiin. Tanssia tämä nimittäin myös osaa - harvoin vain sen näyttää. On saanut täyden herrasmieskoulutuksen Ranskan muskettisotureissa.
Nauraa harvoin, mutta hymyilee ja virnistelee sitäkin enemmän. Ei nolostu oikeastaan mistään, oli sitten humalassa tai ei. Punastele ei koskaan, eikä itkettykään ole nähty tämän edes lapsena. Tämä ei ole siis mikään hassunhauska setä, eikä pelottava ärjyvä ihmisiä silpova soturi. Se on semmoinen leppoisa luonne joka kyllä kiivastuu uskomattoman nopeasti, jos on syy kiivastua. Eikä pelkää henkensä vuoksi. Menee periaatteella 'minkä on tarkoitettu tapahtuvan, se tapahtuu'. Toisen etu ennen omaa etua - paitsi jos kyse on alkoholista. Taistellessa syöksyy ensimmäisenä rintamalle eikä säästele omaa vartaloon - käyttää sitä aseena, jos miekan menettää, niin kauan, ettei ole enää mitään jäljellä. Tämä on sellainen, joka taistelee viimeiseen hengenvetoon ja kuolee ylpeänä pää pystyssä ja käsi rinnalla, jos kuolema kohtaa.

Toiveet niin kohtauksista ja repliikeistä ja hengissä pysymisestä:
"Ehei, en joutunut ulos muskettisotureista sen takia, että olisin vietellyt Ranskan kuningattaren."
"Neiti on varsinaisen miellyttävän näköinen...naiseksi."
"Minun vieressäni ainakin on tilaa..."
"Onko tuo ranskalaista punaviiniä..? *Lasittunut katse*"
"Suomi sijaitsee Pohjois-Euroopassa. Ja Eurooppa on...no, kaukana täältä."
"Kyllä tämä tästä...luulisin. Olen luullut. Enää en ole kyllä niin varma."

Ja semmoinen kohtaus olisi aika hieno, missä tämä saapuu tyylikkäästi astellen sisään [tyylikkäästi myöhässä] ja yrittää heittää rennosti hattunsa naulakkoon - sihti on vähän pielessä ja hattu tiputtaa ja rikkoo arvokkaan maljakon matkallaan ja tämä näyttää oikein viatonta naamaa muiden toljottaessa tätä. x) Mikäli siis sinä kerrot näiden sinne saapumisesta.

Muuten hahmo on täysin käsissäsi, eli tapa tai ole tappamatta - miten parhaaksi näet. ^^ Enhän minä kuitenkaan voisi siihen mitenkään vaikuttaa. Sitä kuitenkin pyytäisin, että elä nyt ihan alkumetreillä tapa.. ^^'
Kolme caballeroa!
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta,
kuten ne Kolme moskiittosoturiakin!
Itu
Puolituinen
Viestit: 398
Liittynyt: Su Heinä 11, 2004 10:30 pm
Paikkakunta: Hellsinki

Viesti Kirjoittaja Itu »

Ehti deadlineen mennessä. :D Ja voi kun se vaikuttaa nuorelta muihin verrattuna. * Naur. * Ja siitä meinasi vielä tulla ensin 17-vuotias! x)

Nimi, ikä, kansallisuus, sukupuoli, suuntautuminen
René Ailill, 19-vuotias belgialainen nuorimies, joka on kerrankin ihan täysi homo

Ammatti sekä perhesuhteet (aviossa, suhteessa, avoliitossa, sinkku, onko lapsia...)
Kauppias, seilailee omalla pikku paatillaan yleensä Belgian ja Brittein saarten väliä hoitaen asioita niin. ^^ Kauppiaan poikana perinyt toimen, kun isukki tykkää jo jäädä kotiin hoitamaan tilikirjoja sikäli mikäli kun ei ole tärkeämmästä kaupasta kyse. Belgialainen isä ihastui skotlantilaiseen neitoseen aikoinaan, jonka toikin mukanaan takaisin Belgiaan – isä on siis belgialainen ja äiti skotlantilainen, äidiltään poika on perinyt vihreät silmänsäkin. Tällä on myös äitinsä sukunimi, johtuen kirjanpitovirheestä väestörekisterin kanssa. On sinkku, ei lapsia ellei niiksi lasketa pikkusiskoa, jota äiti kotona yrittää säätää mahdollisimman sopivaksi tulevaa avioliittoa varten. (Ehkä isä olisi antanut tämän lähteä ensimmäiselle isommalle matkalleen yksin tuomaan arvon kreivittärelle jotain kauppatavaraa? ^^)

Ulkonäkö
Veikeän viattomat hyvinkin hailakampaa sävyä olevat vihreä silmät tuikkivat hieman merenkulusta kärsineissä kapoisissa kasvoissa. Poskipäät eivät ole kovin huomattavat, eikä tarvitsekaan – niiden paikalla huomiota vievät hymykuopat molemmilla puolilla. Vaaleat huulet kaartuvatkin viattoman iloiseen hymyyn useimmiten. Hieman nykerömpi nenä sopii kasvojen kokonaisuuteen – samoin kuin silloin tällöin esiintyvät, auringon esiin houkuttelemat pisamat sen ympärillä. Pienehköt korvat, joiden taakse kiertyvät hieman kiharalla auringon loistavasti vaalentamat hiukset, jotka sillä hetkellä edustavat hyvin vaaleanruskeaa sävyä – auringossa näyttävät lähinnä blondeilta. Hiukset muuten ulottuvat enemmän tai vähemmän leuan tasalle. Kun viettää päivän tai useamman merillä saa kuitenkin tummempaa, jopa punertavan ruskeaa sänkeä leukaansa ja nenänsä alle muistuttamaan, että se on tosiaan jo mies eikä viidentoista. Voisi melkein mennä sen ikäisestä, vaikka suunnilleen 175 sentin pituutta edustaakin. On ihan sopusuhtainen, hoikka, mukavan näköinen vaikkei välttämättä kovin silmiinpistävä. Mutta jos sitä sattuu katsomaan, niin eipä sen ulkonäöstä oikein ”vikojakaan” löydä, ellei sitten ehkä hieman leveät jalkapöydät. x) Tällä on arpi vasemmassa hauiksessaan, muistikuva pienestä liukastumisesta liukkaalla laivan kannella.

Ja vaattehiakin poikanen varmaan kaipaisi. ^^ Vaikka osaa kulkea polvisukissa ja näteissä solkikengissä, viihtyy paremmin merirosvotyyppisissä saappaissa. Tiedäthän, nahkasaappaat puoleen sääreen tai hieman ylemmäs, jotka on yläreunastaan käännetty. Tämä käyttää sellaisia saappaita, joiden nahka on melko tummaa. Saappaiden – ja ajoittaisen sängen – lisäksi pyrkii kyllä pitämään ulkomuotonsa suhteellisen siistinä. Polvisukat näkyessään näkyvät valkoisina ja jos solkikengät jalkaansa laittaa, ovat ne vaaleamman ruskean sävyä. Siitä ylempää löytyvätkin ylempää mukavan väljät (täytyyhän laivalla pystyä liikkumaan), mutta juuri polvien alta istuvat todella tummanvihreät kangashousut. Jos on vähänkin hämärämpää, niin housuja luulee helposti mustiksi. Sitä vastassa onkin sitten vaaleanharmaa samettitakki – sellainen perinteisen nätti, hieman levenevät hihat (jossa nätit nappirivit hihansuissa) ja helma puoleen reiteen. Taskuja takissa ei ole kuin povitasku. Vaikka nätti onkin, niin yksinkertainen. ^^ Ja niin vaalea, että luulisi hetkessä likaantuvan. Takin hihojen suista pilkistääkin aina valkoista röyhelöä – nimittäin tämän paitapusero, joka tosin ei niin juhlallinen ole, että rinnastakin röyhelöä löytyisi. Paidan kaula-aukko antaa vähän rintakehää näkyä, muttei kuitenkaan niin että sitä voisi varsinaisesti siivottomaksi kutsua... Ehkä huolimattomaksi. ^^ Eiköhän siinä tainnut olla kaikki. Pyrkii siistiin pukeutumiseen lähes joka tilanteessa ja viihtyy vaatteissaan niin pitkään, kun ne eivät ole liian viralliset.

Luonne
Kohtelias ja viaton. Kaksi avainsanaa. ^^ On mukava tyyppi, jonka kanssa useimmat satamassa tykkäävät hengata ja josta kauppakumppanit yrittävät kovasti saada selville miten helposti tätä saisi huijattua. On kuitenkin, se täytyy muistaan, kasvanut kauppiasisän kanssa eli niiden temppujen varalta osaa pitää silmänsä auki. Muuten kyllä onkin luonteensa puoleesta ihan sinisilmäinen – vielä vähän enemmän lapsi kuin aikuinen. Ihmissuhteissa ei omaa oikein minkäänlaista kokemusta, on viettänyt viimeiset viisi vuotta lähinnä merellä ja vaikka voikin itseään paattinsa kapteeniksi kutsua, niin ei aina ole niin uskottava. Mutta tällä on hyvä miehistö, jonka kanssa kulkee ja neuvontanaja tai pari, jotka hieman vahtivat pojan perään. On tosin alkanut saada jo sen verran kokemusta, että isukki on juurikin vähentämässä vanhat neuvonantajakonkarit laivalla vain yhteen ja usuttamassa poikaa muutenkin isoon maailmaan. Isä on kovin ylpeä pojastaan ja poika isästään, aikoo jatkaa kauppiaanuraansa menestyksekkäästi. Merielämä on tosin estänyt tätä tutustumasta kivoihin poikiin, joiden kanssa voisi olla jotain enemmänkin – sen on jo tajunnut, etteivät tytöt oikein kiinnosta. Mutta miehistöään ei osaa ajatella tulevina suhteina, varsinkaan kun suurin osa on nähnyt tämän kasvavan pojanklopista mieheksi. Tietyllä tapaa on alkanut jo kaivata jonkunlaista tiettyä ihmistä, jonka läheisyydestä voisi nauttia, mutta ura on tällä hetkellä ykkösenä. Matkailee siis ja katsoo mitä elämä tuo tullessaan – on optimisti. ^^ Ja luottaa kovasti siihen, että elämä tuo mitä on tuodakseen, kuin myös asioiden järjestymiseen ajallaan. Ei erityisesti arvosta pelkuruutta. Ja höpöttää paljon. ^^ Aika poika se on vielä. Jakaa muiden mielipiteet yleensä kahteen luokkaan – joko tätä pidetään suloisena, tai ärsyttävänä. x) Jooskohan hahmo tämän avulla nyt selkenisi. ^^

Toiveet niin kohtauksista ja repliikeistä ja hengissä pysymisestä.
Ah, voi nuorta poikaa, surman suuhun syöstään!
... Eli tämän saa tappaa, vaikka jos toiveen nyt saa esittää, niin olisi mukava saada tuo kiintymään johonkin miekkoseen ennen kuolemaansa, että nyt edes ensisuudelmansa saisi, poikaparka. x) Ja löytyisiköhän tälle perinteisesti lausetta tai paria sanottavaksi. * Tuums. *
”Minä olen varma, että kaikki järjestyy.” Ja vakuuttavaa nyökyttelyä.
”Olemme meren kanssa luottamuksen täyteisessä suhteessa, mutta... Eiköhän hän anna minulle tämän anteeksi.” Juuri ennen tai jälkeen ensisuudelman, kenties? ^^

Sellaista. ^^ Huomautathan, jos on huomautettavaa.
Jotain pörrötettävää.
Vastaa Viestiin