KLK - Uruk-hai & Puuparta

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Avatar
Haltsu
Holy Writer
Viestit: 846
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:43 pm
Paikkakunta: Angmar

KLK - Uruk-hai & Puuparta

Viesti Kirjoittaja Haltsu »

Olemme ilmeisesti päässeet lukuihin Uruk-hai ja Puuparta, 3 ja 4 siis. Korjatkaa, jos olen väärässä. Newsku kun edelleenkään ei pääse nettiin, niin minä nyt edes yritän pitää tätä hengissä. :)
Homo hevimetallicus perverticus trollicus

Vuoden 2004 Loftis-hengetär
Vuosien 2005, 2006, 2007, 2008 ja 2009 Tukipilari

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Eikö kukaan ole vielä lukenut vai ei ole vain kerennyt nettiin? No minä sitten pohdin omiani.

Luku Uruk-hai oli minusta, ainakin aluksi, ahdistava. Karua totuutta pienille hobitellemme.

Merrin ja Pippinin kevyt keskustelu, kun he pääsevät vapaiksi. Se on hymyilyttävää. Että he sitten sopeutuvat mihin tahansa. ^^ Vaikka ei siinä ole mistä he puhuvat, mutta minuako se haittaa?

Puuparta kappale. Itse Puuparran kuvaus oli pitkä ja aika mielenkiintoinen. Ilmeisesti Tolkien on kuvitellut hänet tarkasti. Muuten luku oli, välillä ainakin, hieman pitkäveteinen.

Edelleen paatuneena slasherinä repeilin komeasti "kähmintää pimeässä"- kohdalle.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Newra on mukana taas!

Ah, Pippin on niin ihanan kekseliäs, ja jostain syystä Merristä tulee mieleen nallekarhu. Ja jostain syystä fanitan ruskeaa arpea Merrin otsassa. Okei, fanitan samantien koko hobittia; Merri seisoi siinä kalpeana mutta julmistuneena ja uhmaavana, ja kovasti elossa. Otsassa oleva viilto ei enää haitannut, mutta siihen jäi ruskea arpi koko hänen loppuelämäkseen.
"Terve Pippin!" hän sanoi. "Ai sinäkin olet tullut mukaan tälle pikku tutkimusmatkalle?--"

Ih. Kovasti elossa.

Ja sitten tämä hobittien juonittelu - klunk, klunk ja niin. Hassut. Ja edelleen Noran jo mainitsema kevyt jutustelu, varsinkin "Näytät pärjänneen hyvin, herra Tuk." ja eteenpäin, ihanat herroittelut - "Johda eteenpäin, herrä Rankkibuk!"

Puuparran puhetyyli on ihanan pehmoista - ihan kuin kaarnaa. Hum, hrmm, hmmmm. Muistuttaa vähän minua xD Tai siis minä muistutan Puupartaa. Äh, menköön. Hmmn. Ja silmät tietysti. Lórienin nimet ovat sangen kauniita, ja Puuparran pohdinnat niistä. Lisäksi Puuparran laulu oli hyvin kaunis, siis se lyhyempi, ei entvaimolaulu vaan se toinen.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Minä luin juuri nuo luvut ja täytyy sanoa, että aina se on yhtä ihmeellistä huomata, miten Tolkien lumoaa minut kokonaan. *puistelee päätään*

Hmm. Uruk-hai -luvun tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Tolkien on kyllä mestari luomaan erilaisia tunnelmia! Tässäkin luku on hyvin pitkälle todella ahdistavaa luettavaa, voi nähdä ja kuulla örkit ja urukit ympärillään ja aistia sen pelon ilmapiirin... Ja sitten kun rohanilaiset tulevat mukaan, viimeistään Éomerin ja Uglúkin kaksintaistelun kohdalla, on minun pakko hihkua ääneen, niin riemuissaan olen. Upeaa, mr. Tolkien, upeaa.

Pari lainausta noilta örkeiltä. Minua huvitti kovin örkkivartijan Sarumanin nimeen liittämä pääte, vai miltä oikein kuulostaa "Saruman-glob"? :lol: Ja kun noilta örkeiltä ei koskaan kovin kauniita sanoja kuule, niin silmään pisti Uglúkin lausahdus rohanilaisista: "Ne pystyy näkemään yötuulen, tai niin sanotaan." Oi että.

Puuparta-luku yllättää minut joka kerta. Minä en koskaan muista, miten murheellinen, koskettava ja innostava se on. Ensinnäkin pidän aivan valtavasti Puuparrasta hahmona. Minä en tiedä miksi. Hän vain on aivan mielttömän kiinnostava.

Toiseksi, Puuparran laulut ja kertomukset kadonneista entvaimoista ovat niin täynnä murhetta, etten voi olla ihailematta. Enttien ja entvaimojen taru on Keski-Maan ensimmäinen rakkaustarina. Me olemme tähän mennessä kuulleet jo Lúthienista ja Berenistä, Nimrodelista ja Amrothista, mutta eikö tämä ole vielä kauniimpi, koskettavampi? Minulle on.

Kolmanneksi, enttien viimeinen marssi. Tiedättekö, minua oikein harmittaa elokuvaversion tapahtumat. Entitkö päättävät jäädä syrjään? Ei, ei enää tässä vaiheessa! He ovat kestäneet jo niin paljon, heidän on pakko tehdä jotain nyt. Tämä on heidän suuri hetkensä. Voi, kyllä minä tiedän, että he elokuvassakin päätyvät hajottaman Rautapihan, mutta se on _se päätös_, ei teko. Tällä kertaa. Kaikista hienointa minusta on se, että he todella päättävät tehdä jotain. Vau. Enttien viimeinen marssi tuo aina kyyneleet silmiin, niin hieno se kohtaus on.

No niin, nyt kun olen ylistänyt tarpeeksi enttejä, voin siirtyä ylistämään hobitteja. Tuo Newran mainitsema herroittelu toi hymyn minunkin huulilleni, oih, se oli niin hassun hobittimaista. Samoin kuin se, että he päätyvät syömään heti kun pääsevät vapaiksi siteistään. Syömään! :wink:

Muah. Ja nyt vielä teidän kiusaksenne lainaan yhden hienoimmista lausahduksista ikinä - Puuparran suusta: "Saatoin viettää viikon vain hengittäen." Ymmärrän tuon niin hyvin.

(Anteeksi tämän viestin ajoittainen tarkoituksenhakuinen dramaattisuus. *virn* Olin niin innoissani enttien viimeisestä marssista.)
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Pitäisi varmaan sanoa jotain näistäkin luvuista...

Örkit olivat hauskoja. Ja pidin siitä kuinka urukit rehvastelivat Boromirin tappamisella. "Me ollaan uruk-hai ja me tapellaan! Me surmattiin se suuri sotaurho." Jotenkin minusta on hauskaa, että nuo kuitenkin pelkäävät ihmisiä. Leffasta sai sellaisen vaikutelman, että örkit senkun naureskelevat ihmisille. Tosin ihmisistä nyt olikin leffassa tehty sellaisia nynneröitä, että itseäkin joskus naurattaa (useimmiten kyllä raivostuttaa).

Puuparta on tosi hieno hahmo! Olin muuten jostain lukevinani, että hahmo sai vaikutteita C.S. Lewisista, hänen puhetavastaan tai jostain sellaisesta. Puuparralla on monia hupaisia lausahduksia... Jospa muutaman lainaisin:
"Vai tuntui kuin olisit melkein pitänyt Metsästä! Hyvä! Kovasti kauniisti sanottu."
"Hm, väsytä? Ei, ei väsytä. En väsy helposti. Enkä minä istu ollenkaan. En ole kovin, hm, taipuisa."
"Mäki. Niin, se se oli. Mutta se on hätäinen nimi tälle, joka on ollut paikoillaan aina siitä lähtien kun tämä maailman laita tehtiin."
Se on jotenkin niin ihanan poissaoleva... Ja tuo uutta näkökulmaa asioihin. :)

Onko muiden vaikea kuvitella, millaisilta nämä entit oikeastaan näyttävät? Minä olen kirjasta saanut paljon vähemmän puumaisen kuvan heistä, kuin mitä he olivat leffassa. Heillä pitäisi olla ihan kunnolliset kasvot, hiukset ja parrat ilmeisesti, kun siinä leffassa oli lähinnä pari silmää puunrungossa ja jotain oksia.

Ja sitten tuo Äkkipää! Aivan ihana! Tapa jolla Puuparta esitteli hänet hobiteille ja hänen reaktionsa olivat aivan hulvattomia.
"Hm, hm, ei paljon puutu että häntä voisi sanoa hätäiseksi entiksi. Te tulette varmaan mainiosti toimeen. Näkemiin!" Puuparta kääntyi ja lähti.
Bregalad seisoi jonkin aikaa silmäillen hobitteja juhlallisesti; ja he katsoivat häntä ja miettivät, koska hän osoittaisi joitakin "hätäisyyden" merkkejä.

En tiedä miksi, mutta minusta on jotenkin ratkihauskaa kuvitella mielessään tuo tilanne, jossa Äkkipää silmäilee hobitteja. Muutenkin se on tosi vekkulin oloinen entti. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Celebriel
Pipari
Viestit: 967
Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 12:45 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Celebriel »

Voihan muna.
Piti ottaa Taru mukaan tänne mökille luettavaksi mutta se perhana unohtu.. nojaa kirin teijät kiinni taas jossainvaiheessa.. :)
Kuva
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel

Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Aargh, olen taas viikkotolkulla myöhässä, mutta päivitän nyt mukanaoloani tänne asti. ^^'

Ja koska hobitit on ihkutettu jo aika perinpohjaisesti, siirryn suoraan ihkuttamaan uruk-haita. Elokuva on tosiaan turmellut mielikuviani pahemman kerran, sillä nämä örkkiotuksethan ovat vallan puheliaita! ^^ Uglúk varsinkin on jokseenkin viehättävä johtajanroolissaan - kai tuommoiset toivottomat johdettavat stressaisivat itse kutakin. *mutru* "Minä en unohda. Maksua vain siirretään." Grrh. ^^
Grishnákh puolestaan onkin sitten ihan kamala, ja ei, hobittien kopeloimisesta ei todellakaan tullut ensimmäisenä mieleen, että se etsisi sormusta. Yh. x)

Entit ovat ihania, vaikka hakevatkin vielä lopullista ulkomuotoaan minun mielikuvissani. Jotenkin mie muistelin, että tuo Fangorn olisi talsittu läpi tylsemmissä tunnelmissa, mutta ei kai sitten. Ja muut ovatkin jo quottailleet joitakin mainitsemisen arvoisia repliikkejä Puuparralta. ^_^ Viimeinen marssi saa minutkin pyyhkimään silmiä - mutta niin kuin Elvédan sanoi, se päätös on se kaikista hienoin juttu.
Awh, ja ennen dramaattisemmille urille siirtymistä Puuparralle sai myös hihitellä: "Te voitte istua lattialla, minä asetun makuulle, niin tämä juoma ei nouse päähän enkä minä vaivu uneen." Jotenkin niin sympaattista ajatella epämääräisten voimajuomien kuumentamaa enttiä hautomassa vallankumousta. ^^ Myös Äkkipää on hauska tuttavuus: "Minua on kutsuttu sillä nimellä siitä lähtien, kun sanoin kyllä eräälle vanhemmalle entille ennen kuin hän oli saanut kysymystään loppuun." Tsih.

Ai niin, ja enttien "Rautapihaan!" -marssilaulu on hieno. ^^ Minä tosin huomasin mahduttavani sitä syystä tai toisesta Teräsbetonin Kirotut-biisin muottiin. Ahem. Vaihdetaan ylivilkas alitajunta hitaampaan malliin. x)
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo

Celebriel
Pipari
Viestit: 967
Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 12:45 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Celebriel »

Tiiätkös, ^^ Olen samaa mieltä örkeistä ja urukeista :D Niitten keskusteluja on kivempu lukea kun esim Aragornin ja Gandalfin.. hHeh nykynuori samaistuu puheissaan enemmän urukkien kun sivistyneitten ylimysten kanssa :lol:
Kuva
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Hmm hmm, minäkin voisin vielä ihkuttaa hobitteja. Suloisia, juuri se kevyt keskustelu karkuun pääsemisen jälkeen ja kaikki muutkin jutut. :D Suloiset otukset.

Ja uruk-hai olivat tosiaankin aika mahtavia tyyppejä. Omalla tavallaan. Jossain välissä melkein jopa ystävällisiä o.O. No eivät nyt ihan sentään, mutta... Heillä kyllä mahtavia keskusteluja sun muita juttuja.
'...I'm Uglúk. I have spoken.'
You have spoken more than enough, Uglúk...'
Uglúk varsinkin on jokseenkin viehättävä johtajanroolissaan - kai tuommoiset toivottomat johdettavat stressaisivat itse kutakin.
Aivan totta.
ja ei, hobittien kopeloimisesta ei todellakaan tullut ensimmäisenä mieleen, että se etsisi sormusta.
Kenelle nyt tulisikaan XD<3. Että semmoisia puuhia örkeiltä tällä kertaa...

Entit ovat... mielenkiintoisia. *yrittää pyyhkia elokuvan antamaa mielikuvaa pois* Ja Puuparta on tosiaan aika... Öörb. Ehkä yritän ruuan jälkeen uudestaan xD.

Tulipas epämääräinen kommentti :shock:. Suonette anteeksi.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Vastaa Viestiin