KLK - Helmin syvänne & Tie Rautapihaan

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Avatar
Haltsu
Holy Writer
Viestit: 846
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:43 pm
Paikkakunta: Angmar

KLK - Helmin syvänne & Tie Rautapihaan

Viesti Kirjoittaja Haltsu »

Elikäs luvut seitsemän ja kahdeksan, Helmin syvänne ja Tie Rautapihaan. The stage is yours.
Homo hevimetallicus perverticus trollicus

Vuoden 2004 Loftis-hengetär
Vuosien 2005, 2006, 2007, 2008 ja 2009 Tukipilari

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Mihin tämä aika oikein karkaa? Maanantait tulevat ja menevät kuin ei niitä olisikaan...

Siis Helmin Syvänne. Koko luvun läpi kulkee kerronta hyvin vahvana ja tunnelma on aistittavissa helposti: ensin odottava (Tolkien käyttää lyhyitä lauseita, yhä-, enää- ja vielä-sanoja) ja sitten kun päästään taisteluun asti, jännityksen ja sodan melskeen voi aistia. Pakko ihmetellä Tolkienin taitoa. *puistelee päätään*

Éomerin ja Aragornin yhteinen hyökkäys varsinkin, se saa kylmät väreet aina hiipimään pitkin selkääni. Gúthwinë ja Andúril (ihanat nimet muuten) ja ylipäänsä se, että heidän miekkansa ovat nimetyt, tuo tilanteeseen tarumaista hohtoa. Tarkoitan siis sitä, ettei varmaan nykypäivänä kovin moni nimeä asettaan...

Gimlin ja Legolasin leikkimielinen kilpailu on aina yhtä hauskaa luettavaa. ^___^

Hmm. Sitten se Aragornin ja örkkien keskustelu, se se vasta hauska on. Ensinnäkin en voi enää ikinä pysyä vakavana, kun Ara lausuu legendaarisen repliikkinsä "Kuningas tulee tai on tulematta mielensä mukaan." :lol: Ja toiseksi, urukien puhetapa on niin loistava. Ovat olevinaan niin mahtavia ("me ollaan suuri uruk-hai ja me tapetaan") ja sitten kuitenkin he onnistuvat kuulostamaan niin naurettavilta. Pelottavia he eivät tuon sananvaihdon aikana totisesti ole.

Luvun loppu ja taistelun voitto onkin yhtä riemujuhlaa. Rakastan puiden saapumista ja sitä, miten ne saivat kostonsa. Ah.

Tie Rautapihaan. Hmm-mm. Helmin Syvänteen Salit, joika Gimli niin kehuu, olisivat varmasti näkemisen arvoiset. Jos kuitenkin saisi valita lähtisikö Fangorniin vai Luoliin, menisin varmasti Fangorniin enttejä tapaamaan. Hei, laitetaanpa gallup pystyyn: Fangorn vai Luolat ja miksi?

Gimlin reaktio Merrin ja Pippinin löytymiseen on kerrassaan riemastuttava. Ah tätä ystävyyttä! (Oli muuten hauska huomata lajieroavaisuus Legolasin ja Gimlin kesken. Gimli kyselee piippukessuun perään, Legolasia kiinnostaa viini.)

Merri pääsee historioitsijaksi ja saa kiinnostuneen kuulijan, ih. Tässä vaiheessa rakennetaan jo siis Merrin loppuosuutta Sormuksen Sodassa. Pippinin loppukaneetti sinetöi kaiken; on kiva saada nämä kaksi hobittia taas mukaan.

(Ja vielä sivuhuomautuksena; Aragornia ei juuri näy tämän luvun aikana. Luku keskittyy tunnetasolla Gimlin ja Legolasin ystävyyden rakentumiseen.)
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Celebriel
Pipari
Viestit: 967
Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 12:45 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Celebriel »

Helmin syvänteen taistelusta sen verran että alussa sitä ihan tajua että se taistelu onkin jo alkanut, jotenkin ne joukot hiipivät paikalle huomaamattani. x) Lukiessa en minä ainakaa tuntenut sellaista taistelun tiimellystä ennekuin örkit räjäyttivät muurin. Mutta kaipa Tolkien sodan käyneenä herrana itse tietää millaista on siellä olla yksi sadasta tuhannesta.
a toiseksi, urukien puhetapa on niin loistava. Ovat olevinaan niin mahtavia ("me ollaan suuri uruk-hai ja me tapetaan") ja sitten kuitenkin he onnistuvat kuulostamaan niin naurettavilta. Pelottavia he eivät tuon sananvaihdon aikana totisesti ole.
Ehdottomasti yksiä lemppariotuksistani 8) Sellaista pientä yksinkertaisempaa puheenpartta ja rähjäännystä ylimysten sekaan.
Hei, laitetaanpa gallup pystyyn: Fangorn vai Luolat ja miksi?
Hmm.. Vaikeaa.. luolat olisivat varmasti upeita katseltavia mutta enttien tapaaminen on kyllä aika houkuttelevaa.. vaikka jostain syystä eivät ole minusta niin kiinnostavia.. Kutsukaa oudoksi mutta kyllä minä varmaan niihin luoliin menisin sensijaan että kävisin hidasta keskustelua enttien kanssa.
(Ja vielä sivuhuomautuksena; Aragornia ei juuri näy tämän luvun aikana. Luku keskittyy tunnetasolla Gimlin ja Legolasin ystävyyden rakentumiseen.)
Sen kyllä huomaa, Aragorn sai paljon huomiota etsivanlähjoillaan ja Éowynin tavatessaan. kaikille vuorottain oma skenensä :)
Tosiaan, Mukavan kuuloista tuo Pippinin loppukommentti. "Mukava kaveri, kohtelias kuin mikä!"
Kuva
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minun olisi pitänyt kommentoida tähän jotain jo ajat sitten, mutta kun tuo aika juoksee sellaista vauhtia ettei oikein mitään meinaa keretä. Mutta jos totta puhutaan, nämä kaksi lukua eivät ole aivan kärkipäässä, jos minun lempparilukujani kysellään. Itse asiassa taitavat olla aika pohjalla. Ensimmäisellä lukukerralla taisin olla aika pahasti jumissa tässä vaiheessa kirjaa, ja jälkeen päin muistin tuskin mitään Helmin syvänteen taistelusta. Ihmettelin miksi siitä vouhkattiin niin paljon leffassa.

Helmin syvänne -luvussa on kyllä hienoja kohtia. Jostain syystä minulle on parhaiten jäänyt mieleen se, kun örkit hyökkäsivät Éomerin kimppuun ja Gimli pelasti hänet. Jotenkin mukava tilanne sen ensikohtaamisen sananvaihdon jälkeen. Aragornin ja uruk-hain välinen keskustelu oli hupaisa. Heeh, enpä ennen hoksannutkaan tuota Arskan legendaarista lausahdusta... :P

Tie Rautapihaan... toisella lukukerrallani taisin julistaa tämän kirjan tylsimmäksi luvuksi, mutta nyt se ei enää tuntunut niin pahalta. Parhaiten minuun taisi kolahtaa seuraava kohta:
"Siellä on silmiä!" hän sanoi. "Oksien varjoissa näkyy silmiä! En ole milloinkaan nähnyt tuollaisia silmiä."
Muut pysähtyivät ja kääntyivät hänen huutonsa yllättäminä; mutta Legolas lähti ratsastamaan takaisin.
"Ei, ei!" Gimli huusi. "Tee hulluuksissasi mitä tahdot, mutta päästä minut ensin maahan tämän hevosen selästä! Minä en tahdo nähdä mitään silmiä!"

Tuossa vain jotenkin kulminoituu se, kuinka outoa porukkaa haltiat ovat. Silmiä... Huh. :shock: Tästäkin huolimatta luulen, että lähtisin itsekin mieluummin Fangorniin kuin luolia katselemaan. Enteissä on varmasti enempi ihmeteltävää.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Edelleen voin vain kunnioittaa, Tolkienin tyyliä. Helmin synänne. Hui. Ja minusta kohtaus on edeleen parempi kuin elokuvassa. Jotenkin tämä on vai upeampi ja parempi.

Legolasin ja Gimlin kilpailu. Niitä lapsettaa. ^^ Hellyyttävää.

Gimlin ylistys Luolista. Se on muuten syvällisempaa kuin olen koskaan huomannut.

Uruk-hain puhetyyli. Se on vain huvvittaa, ei ollenkaan pelottavaa. XD

Minua huvitti se, että Legolas hätiköi. Hän yrittää päästä metsään takaisin. Haltia hätiköi. Näkemisen arvoista.

Ystävysten jälleennäkemien. Minä sitten rakastan tätä kirjaa. Tässä kohtaa niin kevyttä jutustelua. ^^

"Länsituuli on ravistellut oksia."
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Vastaa Viestiin