KLK - Lännen ikkuna & Kielletty lampi

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Lännen ikkuna & Kielletty lampi

Viesti Kirjoittaja Newra »

Viides ja kuudes.

Samin puhe Faramirille on aivan loistava xD Ihana kohta, sellainen töpö hobitti paasaamassa uljaalle miehelle. Veljessuhteet ovat aina ihania "Yö voi viedä viestin omaisille, sanotaan. Boromir oli veljeni." Kaunis lause ('He's my brother.' Ah, Eric Bana. ... Anteeksi, harhapolkuja, veljekset eksyttivät minut ^^ ) Olisi pelottavaa nähdä oman veljensä ruumis veneessä keskellä virtaa.

Jokaiselle hobitille löytyy tavallaan oma 'tukijansa' matkan varrelta, paitsi Samille. Merrille Théoden, Pippinille se gondorilainen mies, jonka nimeä en nyt muista, B:llä se taisi alkaa mutta menköön, ja Frodolle Faramir. Tietääkö kukaan, tapaavatko Frodo ja Faramir sen tarinankertomisen merkeissä, mistä jommassa kummassa näistä luvuista on puhe?

Minulla oli Faramirista jotain fiksua sanottavaa, mutta unohdin sen, joten lainaan yhden hänen vuorosanoistaan tähän väliin. Pian tahtonette nukkua -- etenkin kelpo Samvais, joka ei ummistanut silmiään ennen ateriaa. Minusta on vain jotenkin ihanaa, kun Faramir huomaa sen. Ja hei joo, Faramirin silmät. Ne ovat hieman pelottavat - tai siis, kyseinen herra on pelottavan tarkkanäköinen. Esimerkiksi siis Klonkku-tapauksessa: Sinussa on lukittuja ovia ja suljettuja ikkunoita ja niiden takana pimeitä huoneita -- Mutta tässä katson sinun puhuvan totta. Ei kyllä tekisi mieli valehdella Faramirille :D

Ei nimeä, ei asiaa, ei Aarretta, ei mitään. Tyhjää vaan. Vain nälkä; meillä on nälkä. Pari pientä fisua, surkeaa ruotoista pikku fisua kurjalle otukselle, ja sanotaan sitten että kuolema. Ne on niin viisaita; ja oikeudenmukaisia, kovasti oikeudenmukaisia.
Oi ihanaa sarkasmia, Klonkkuseni. Kauan eläköön Klonkku! Frodo kyllä oli hieman pelottava uhkaillessaan Klonkkua ruotoihin tukehtumisella o__O
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Faramirin näky Boromirista oli kauniisti kuvattu, se tunnelma siinä kohdassa... *ei löydä sanoja* Niin käsittämättömän koskettava.

Kun Faramir kertoo Gandalfista, silmiini tarttui lause Olórin olin nuoruudessani lännessä joka on unohdettu. Minä en edes tiedä, mikä tuossa lauseessa on niin hienoa, että se piti mainita, mutta jotain siinä on. Välähdyksiä niistä menneistä ajoista, joita kukaan näinä päivinä elävä ei muista. Muutenkin pidän Tolkienin tavasta tuoda menneisyys läsnäolevaksi tällaisilla pienillä lauseilla. Keski-Maalla on historia - pitkä historia.

Faramirin puhetyyli on ihana. Pidin myös valtavasti siitä tavasta, joka heillä on ennen ruokailua - katsomme kohti ollutta Númenoria ja ohi olevan Haltiakdin ja sitä mikä Haltiakodin takana on ja on aina oleva. (We look towards Númenor that was, and beyond to Elvenhome that is, and to that which is beyond Elvenhome and will ever be.) Lisää menneisyyttä.

Vielä lisää menneisyttä saamme Faramirin puheessa Minas Tirithin historiasta. Se on hieno kohta, murheellinen.

(Henneth Annûn muuten vaikuttaa paikalta, jossa olisi hieno käydä.)

Samin puhe Galadrielista on suloista luettavaa. Faramir on siinäkin tilanteessa ihana, en minä osaa muuten sitä sanoa. Päinvastoin kuin Boromirin tilanteessa, meidän on tarkoitus pitää Faramirista. Se käy ilmi myös Faramirin saadessa tietää Sormuksesta.

Kielletty lampi. Kuten Newra, myös minä kiinnitin huomioni tuohon lukittuja ovia ja suljettuja ikkunoita -lausahdukseen, erittäin kuvaavaa. Hienoin kuvaus Klonkusta ikinä.

Faramirin jäähyväissanat Frodolle saivat minut huokaamaan - kunpa meilläkin olisi vielä tällaisia jäähyväisiä niiden heippojen sijaan. Näin me siis tapaamme ja eroamme, Frodo Drogon poika.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Kääks, unohdin kommentoida - TAAS. Pitäisiköhän kännykkään laittaa joku muistutus tai jotain?
Tässä kommentissa ei sitten ole paljon mitään omaa, en taaskaan tajunnut merkitä mitään ylös kun kirja vei niin pahasti mukanaan 8).
Kun Faramir kertoo Gandalfista, silmiini tarttui lause Olórin olin nuoruudessani lännessä joka on unohdettu. Minä en edes tiedä, mikä tuossa lauseessa on niin hienoa, että se piti mainita, mutta jotain siinä on. Välähdyksiä niistä menneistä ajoista, joita kukaan näinä päivinä elävä ei muista. Muutenkin pidän Tolkienin tavasta tuoda menneisyys läsnäolevaksi tällaisilla pienillä lauseilla. Keski-Maalla on historia - pitkä historia.
Minäkin pidän tästä kovasti, enkä osaa selittää sitä. Samaa mieltä *nyökyttelyä*.
Kielletty lampi. Kuten Newra, myös minä kiinnitin huomioni tuohon lukittuja ovia ja suljettuja ikkunoita -lausahdukseen, erittäin kuvaavaa. Hienoin kuvaus Klonkusta ikinä.
Yksi hienoimmista todellakin, mutta minä en sanoisi hienoin. No se onkin minun mielipiteeni, itse rakastan eniten kuvausta jossa Klonkku näyttää (melkein) vanhalta hobitilta.

Elvédanin kanssa samaa mieltä myös tuosta heippajutusta :). Itseasiassa olen teidän molempien kanssa samoilla linjoilla kaikesta, voisin lainata kaikki laittamanne kohdat tähän...

Klonkun sarkasmi todellakin *fanittaa Klonkkua* .
Olisin toivonut, että Frodo olisi pystynyt selittämään Klonkulle (ja Klonkku olisi uskonut) tämän kaappaussysteemin. Siinä se luottamus nyt sitten meni...

Örb, joo. Lupaan (taas kerran), että viimeistään Kuninkaan paluuseen mennessä laittelen taas kunnon sepostuksia, kun nyt olen jo siellä. Toivottavasti saan silti noista seuraavistakin luvuista jotain irti.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

No, vihdoin minä sain tämän kommentin kirjoitettua. Minä voisin oikeasti analysoida joka ikisen lauseen näistä luvuista, mutta olen nyt tyytynyt vain valikoimaan joitakin kohtia, jotka osuivat silmiini tuossa kirjaa selatessa. Siltikin tästä tuli aivan järjettömän pitkä sepustus.
Jokaiselle hobitille löytyy tavallaan oma 'tukijansa' matkan varrelta, paitsi Samille.
Tämä on kiinnostava huomio. Ehkäpä Sam ei tarvinnut ketään erityistä tukijaa, kun hänellä oli Frodo. Toisaalta olen kyllä ajatellut niin, että Faramir oli tavallaan sekä Frodon että Samin tukena tässä kohdassa kirjaa. (Se Pippinin ihmisystävä oli muuten nimeltään Beregond.)
Tietääkö kukaan, tapaavatko Frodo ja Faramir sen tarinankertomisen merkeissä, mistä jommassa kummassa näistä luvuista on puhe?
En usko että Tolkienin teksteistä löytyy tuolle mitään vahvistusta, mutta jos minulta kysytään, niin tietysti tapasivat. Olen myös lukenut fanfiction.netissä yhden ficin, jossa tuo tilanne on kuvattu.

Tuo Faramirin taito lukea "totuuksia" ihmisistä (tai hobiteista tai Klonkusta) pelkästään katsomalla on tosiaan aika hurjaa, mutta myös hyvin inspiroivaa varsinkin ficcejä kirjoittaessa. Minulla on kyllä vähän sellainen vaikutelma, ettei Faramir huvin vuoksi lueskellut ihmisten aatoksia, vaan lähinnä silloin kuin hän halusi ymmärtää jotain oikeasti ja tarjota tälle apuaan (esim. Éowynin tapauksessa) tai sitten jos todella oli pakko. Denethor, jolla tämä taito oli myös, luultavasti käytti sitä enemmän oman edun tavoitteluun.
Olórin olin nuoruudessani lännessä joka on unohdettu
Minusta on aika erikoista, että Gandalf meni paljastamaan tuollaisen asian itsestään Faramirille... Tai siis, tuntuu ettei kovin moni ole perillä siitä, mikä Gandalf oikeastaan on.

Faramirin puhetyylistä. Mistähän minä oikein luinkaan, että gondorilaiset puhuivat vanhahtavalla tavalla? Näiden Faramir-lukujen esiversiossa (löytyy HoME:sta) Faramir kyllä puhui todella vanhanaikaisesti, ihan nauratti melkein. Thou rememberest well, as one who hath verily seen him,' said Falborn. 'Then maybe thou canst see it in thy mind's eye: a great horn of the wild ox (...) No, se nyt oli tuossa vielä nimeltään Falborn, mutta muuttui pian Faramiriksi.

Tuo kun Sam sättii Faramiria on kyllä kanssa hieno kohtaus. Mutta pidän myös siitä, kuinka Faramir ei suutu lainkaan, vaan pysyy rauhallisena. "Älä puhu ennen isäntääsi, jonka äly on suurempi kuin sinun." No, tottahan se tietysti on, ja kaikki sen tietävät, mutta jotenkin minusta tuntuu töykeältä sanoa tuo asia ääneen. Jotenkin on kiinnostavaa, kuinka kaikki vähän ylenkatsovat Samia, kun tämä on pelkkä palvelija, mutta kuitenkaan Sam ei pahastu siitä ja pitää itsekin itseään vähän vajavaisena. On hienoa, että Samista tuli lopulta suuri sankari ja Konnun pormestari, vaikkei olekaan mikään huippuälykäs tapaus.

Nuo kohdat, joissa Faramir käy lausumaan noita Boromir, oi Boromir -juttuja ovat kiehtovia... Hän ikään kuin unohtaa missä on ja alkaa puhua kuolleelle veljelleen. Jotenkin se on kaunista, vaikka erikoista. Sitä surua ja kaipaustahan nuo kohdat tietysti kuvaavat... Aivan kuin hän ei olisi vielä täysin sisäistänyt, että rakas isoveli on todella poissa, ja yrittää vielä saada häneltä vastauksia kysymyksiinsä.

Minä jostain syystä tykkään hirveästi tuosta kohdasta, jossa Faramir tutkii Frodon haltiasolkea. On niin helppo kuvitella mielessään, kuinka Faramir tutkii kiinnostuneena jotain esinettä. (Olipas järkevä kommentti taas ja kaikki varmaan tajusivatkin. :roll:)

Ja minusta on ihanaa kun Faramir tietää niin paljon asioita, esim. tuon nimen Laurelindórenan.

Minä en tätä Esinettä ottaisi vaikka se makaisi maantien laidassa. Heh, tuo muistuttaa minua sellaisesta "Faramirin käyttöoppaasta", jonka luin kerran. (Noita käyttöoppaita on kirjoitettu varmaan melkein joka Keski-Maan hahmolle, ja ne ovat sellaisia humoristisia juttuja, että ikään kuin nuo hahmot olisivat sellaisia kyborgeja, joita voi tilata itselleen vaikka netistä ja sitten huvitella niiden kanssa.) Tuossa Faramirin käyttöoppaassa oli sellainen kohta, jossa kuvailtiin mahdollisia ongelmatilanteita ja yksi oli (vapaasti suomennettuna) tällainen: "Ongelma: Yrität aktivoida Faramirin Vaihtoehtoiset Toiminnot -ohjelman, mutta turhaan. Hän ei reagoi lähestymisyrityksiisi, vaan vastaa sen sijaan ettei ottaisi sinua vaikka makaisit maantien laidassa. Ratkaisu: Sinulla on todennäköisesti kirjaan perustuva versio Faramirista. Hänen kykynsä vastustaa kiusauksia on tunnettu ja järkkymätön ominaisuus. Emme voi lähettää sinulle korvaavaa Faramir-yksikköä, mutta ainahan voit ladata Faramiriisi Peter Jackson -päivityksen..." Noh, minä en kyllä ikänä menisi pilaamaan Faramiriani millään PJ-päivityksellä, yöks! :mrgreen:

Tuo Anborn-kohtaus on tosi hauska. Minusta on jotenkin ihan hervotonta että se luuli Klonkkua oravaksi! Olin kuulevinani että se sihisi minulle ylhäältäpäin kun käännyin. Saattoi olla suuri orava. Mistä alkaen oravat ovat sihisseet? Vielä älyttömämpi oli kyllä minusta se, kun Faramir veikkasi Klonkkua kuningaskalastajaksi. Siis linnuksi. Onkin parempi, että Faramir jättää tarkka-ampumisen muiden vastuulle, kun näkö ei selvästikään ole ihan terävimmästä päästä. :)

Yksi mistä minä hirveästi tykkään Faramirissa on tuo, kuinka hän saa pidettyä sotilaat niin hyvässä kurissa ilman että hänen oikeastaan tarvitsee edes tehdä mitään. Nuo sotilaat vaikuttavat jotenkin niin hillityiltä ja tehokkailta järjestellessään illallista, eivät siis yhtään luolamiesmäisiltä, vaikka luolassa ovatkin. Hopeinen pikari ja se Faramirin oma verholla eristetty soppi ovat hauskoja yksityiskohtia, jotka tuovat tuon Faramirin erityisaseman mukavasti esiin. Ja jos en aivan väärin muista, Faramir taitaa olla ainoa hahmo (hobittien lisäksi), joka peseytyy kirjassa. :mrgreen:

Länteen katsominen ennen ruokailua on kaunis tapa. Oikeastaan ainoa uskonnonharjoittamista kuvaava kohta koko kirjassa. (Olihan heillä kyllä Hiljainen Hetki Cormallenin kentän juhlassakin.)

Onko kukaan muu tullut ajatelleeksi, että ehkäpä Faramir juotti Frodolle ja Samille tarkoituksella viiniä, että näiden kielenkannat irtoaisivat ja he paljastaisivat epähuomiossa totuuden tehtävästään? 8) Ainakin viini näytti innostavan Samin puhumaan liikoja ja Frodokin oli vähän omissa maailmoissaan, oli tuo sitten tarkoituksellista tai ei.

Mutta kaunis on joka kauniisti tekee. Tuossapa se sama lausahdus, jota käytettiin Aragornistakin, mutta vähän toisessa merkityksessä... Aragornissa ulkokuori oli vähemmän kaunis kuin Faramirissa, mutta hänen tekonsa puhuivat hyvyyden puolesta. Kun taas Faramir oli tähän asti Samista vaikuttanut kyllä ulkoisesti kauniilta, mutta se, millainen tämä todella on, selvisi vasta tässä Sormuksen paljastumistilanteessa.

Onko kukaan miettinyt, miksi Faramir nauroi sen jälkeen, kun oli "voittanut kiusauksen"? Minusta se on vähän outoa. Mutta tulkitsen sen eräänlaiseksi helpottuneisuudeksi ja ehkä myös yllättyneisyydeksi siitä, mitä oli vähällä tehdä, vaikka niin polleana ensin vannoi, ettei ole yhtään kiinnostunut mistään Isildurin Turmasta.

"Mutta minä voin sanoa tämän: teissäkin on jotain, herra, jotain joka muistuttaa minua - niin, siis Gandalfista, velhoista." Jotenkin hienoa ajatella, että Faramirissa on jotain velhomaista. :)

Minä se vielä ihmettelen tuota Klonkun väriä... välillä sitä sanotaan mustaksi, välillä vaaleaksi. Mutta kai se sitten valkea on, mutta näyttää pimeässä mustalta eli vähän kuin Legolaksen hiukset...

On jotenkin huvittavaa, että Faramir raahasi Frodon (ja Sam seurasi) sinne korkealle kalliolle. Eivätkö ne millään voineet nähdä sitä Klonkkua yhtään alempaa tai muuten helpommasta paikasta? Jotenkin minulle tulee välillä sellainen fiilis, ettei Faramir ole kovin käytännöllinen ihminen. (Siinäkin kun se käytti niin paljon aikaa Frodon kuulusteluun, vaikka periaatteessa heidän olisi pitänyt piiloutua nopeasti taistelun jälkeen). Ja vähän myöhemmin kun Varjo suureni, ne vain kupastelivat jossain Cair Androsissa... Jotenkin tulee välillä mieleen että Faramir on vähän sellainen omissa maailmoissaan haahuileva mies. En ihmettele, jos Denethoria välillä Faramirin käyttäytyminen ärsytti.

Oletteko muuten huomanneet, että Faramir nauraa aika paljon, vaikka toisaalta häntä kuvaillaan vakavaksi ja surumieliseksi?

Hyi, Klonkku, suunnitteli kuristavansa Faramirin ja kumppanit! En tykkää! :x

Heh, jotenkin minusta on hupaisaa, kun Faramir käski Anbornin hakemaan Klonkkua. Anborn ei tainnut olla kovin mielissään moisesta tehtävästä. Hehe, ja sitten se Klonkku meni vielä puremaan ja raapimaan Anborn-parkaa.

"Mutta tänä yönä olet tullut paikkaan johon tulo on kuolemaksi. Tämän lammen kalat ovat kalliisti ostetut."
Klonkku pudotti kalan kädestään. "Me ei tahdota kalaa", se sanoi.
:)
Tuo Klonkun ja Faramirin kohtaaminen on kyllä aivan huippukohtia. Muistan kyllä joskus ekaa kertaa lukiessani olleeni aivan pöyristynyt siitä, että Faramir antoi Klonkun jatkaa matkaa Frodon ja Samin kanssa... En silloin vielä arvannut, miten tärkeä rooli Klonkulla tulisi lopulta olemaan Sormuksen hävittämisessä.

Yhteenvetona: minä olen taas vaihteeksi todella hullaantunut Faramiriin, ellei se jo edeltä käynyt ilmi. Varmasti jäi taas jotain tärkeää sanomatta, mutta täydennän myöhemmin, jos katson sen tarpeelliseksi. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Ah, Mithrellas. Kiitos kun jaksoit vaivautua tekemään pidemmänkin selonteon - puhut ainakin minunkin puolestani :) :D.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Olipa ihanaa luettavaa. Ja tuosta totuudennäkemis-jutusta vielä, miksei Boromirilla ollut sitä? Minusta olisi ollut loogista että se on vahemmalla pojalla ennen kuin nuoremmalla tai sitten molemmilla. Faramirin puheet olivat englanniksi ihanaa luettavaa, juuri tuon vanhanaikaisen puheparren takia.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Newra, Boromir oli ihmisenä ihan erityyppinen kuin Faramir ja Denethor. Faramirissa ja Denethorissa virtasi Númenorin veri lähes puhtaana (Gandalf sanoo niin Kuninkaan paluussa), kun taas Boromiria verrattiin jossain kohtaa enemmän rohanilaisiin (ellen ihan väärin muista). Luulen, että tuo sydänten lukutaito liittyy juuri tuohon númenorilaisuuteen, tai sitten siihen, että Tolkien vain halusi kuvata Faramirin ja Denethorin aika samanlaisiksi (ja onhan se ihan tavallista, etteivät kaikki isän piirteet periydy samalla tavalla jokaiselle lapselle). Ja kuvittelisin, että Denethor suhtautui Faramiriin kriittisemmin kuin Boromiriin juuri tuon samankaltaisuuden takia. Ehkäpä Faramir jotenkin muistutti Denethoria hänen omista heikkouksistaan tai sitten Denethor pelkäsi Faramirin päätyvän tekemään samat virheet kuin hän itse ja yritti sen takia kasvattaa tätä kovemmalla kädellä kuin Boromiria. Tietysti pitää muistaa, että Faramir oli Gandalfin ystävä ja ajatteli muutenkin enemmän omilla aivoillaan kuin Boromir, mistä Denethor puolestaan ei pitänyt. (Olen kyllä pohtinut noita Denethorin ja Faramirin isä/poika-suhde asioita enemmän kuin olisi terveellistä ja kirjoittanut niistä ficinkin, mutta luulen, että käsittelen niitä enemmän sitten kun päästään tuonne Gondorin piiritys -lukuun...)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Tuo vaikuttaa sangen selväjärkiseltä selitykseltä, kiitämme ^___^
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Vastaa Viestiin