KLK - Matka Tien Risteykseen & Cirith Ungolin portaat

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Matka Tien Risteykseen & Cirith Ungolin portaat

Viesti Kirjoittaja Newra »

Seitsemäs ja kahdeksas luku.

Ja nyt minun on pakko tunnustaa, etten ole tajunnut että tänään on maanantai :D Eli en ole lukenut vielä molempia lukuja, krhm. Sanon jotain siitä vähästä minkä ehdin lukaista. Te saatte siis odottamattomalla ja ennennäkemättömällä aktiivisuudellanne korvata minun lusmuamiseni, muahahaa!

Ah, Frodon repliikki ystävyyden löytämisestä odottamattomista paikoista on kaunis. 'Tienlöytämisen lahja', mums. On siis nätti sanapari, näin suomeksi käännettynä.

Erh. Vapauttakaa sisäinen analysoijanne/jokin muu - mielellään kuitenkin lukukampanjaan liittyvä, olkaa hyvät ^___^;
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Kuinkakohan moni antaa nykyään 'tuntemattomalle' erotessaan tuollaisia "vaatimattomia" lahjoja 8)? Hieno tapa kyllä...
Ja Frodo puhuu taas kauniita sanoja, tykkään tuosta ystävyysjutusta.

'"Nice master!" said Gollum. "Sméagol was only joking. Always forgives, he does, yes, yes, even nice Masters little trickses. Oh yes, nice Master, nice Sméagol!"'
Ihanaa Klonkkua taas kerran, hänellä on niiin ihana puhetapa. <3 Rakastan.

Tähän väliin sopii varmasti fanittaa taas Samia. Piippu-uni - suloista :). En osaa yhtään sanoa miksi, mutta se vaan on. Sekä tietysti koko tien risteyksen ydin (o.o?), '"Look! The King has got a crown again!"' ja siinä ympärillä oleva kuvaus, kaunista. Jotenkin enteellinen tuo huudahdus...

Tästä tulen varmaan vielä lisäilemään jotain, mutta aloitetaanpas kuitenkin.
Minas Morgul. Hirveä paikka, kiehtovan hirveä. Eläytyy ihan tuohon Frodon osaan. Ja Noitakuningas lähti sotaan, kerta kaikkiaan hieno kohtaus. Miten Frodo pystyy kerrankin vastustamaan sormuksen voimaa miltein ponnistelematta, Galadrielin lasi... Ja se että hän tuli ajatelleeksi Faramiria, Osgiliathin puolustusta. Pisteet Frodolle ^^.
'"And who can now hold the fords when the King of the Nine Riders comes?"', tämä kuuluu samaan sarjaan 'Olórin I was in my youth in the West that is forgotten' kanssa, se on kiehtova, hieno, mutten osaa sanoa miksi.

Samin ja Frodon keskustelut ovat myös ihania luettavia, varsinkin Samin osalta. '"...And a smell, I fancy. Do you notice it? A queer kind of smell, stuffy. I don't like it.'" Ja siihen perään vielä Frodon kattava vastaus, '"I don't like anything here at all"'. Sam on miun rakas maanläheinen hobitti, kun taas Frodosta selvästi paistaa hänen haltiamielisyytensä puheissaan ja teoissaan.

Näistä luvuistahan löytyy vaikka mitä! Onpas paljon juttuja, Samin syvälliset pohdinnot ja oivallukset tarinoista - kuka voisi olla pitämättä siitä. Rakastan, Sam on aina ollut suosikkeja, eikä tämä vähennä sitä tosi seikkaa yhtään!
Lempikuvaukseni Klonkusta - Sméagolista löytyy myöskin tästä luvusta.
'...Gollum looked at them. A strange expression passed over his hungry face. The gleam faded from his eyes, and they went dim and grey, old and tired. A spasm of pain seemed to twist him, and he turned away, peering back up towards the pass, shaking his head, as if engaged in some interior debate. Then he came back, and slowly putting out a trembling hand, very cautiously he touched Frodo's knee - but almost the touch was a caress. For a fleeting moment, could one of the sleepers have seen him, they would have though that they beheld an old weary hobbit, shrunken bu the years that had carried him far beyond his time, beyond friends and kin, and the fields and streams of youth, an old starved pitiable thing.'
Se on "pitkä", mutta halusin laittaa sen kokonaan. Koskettava ja kaunis, todella. Kunpa Sam ei olisi sillä tavalla hätiköinyt - tämä oli niin hauras kohta.
Mutta tämän kautta päästäänkin jo melkeinpä legendaariseen 'sneaking' kohtaukseen :D. Klonkku & Sam = <3.

[En muista onko tätä joku jo ottanut esille tai onko tästä mitään puhuttu - muistan vain että olen jutellut tästä kaverini kanssa -, mutta otanpa sen nyt ainakin esiin. Eli onkos kukaan huomannut, että "kaikki" toivoisivat itsestään tehtävän laulun? Esimerkkeinä vaikkapa Gandalf taistelusta barogin kanssa ja Sam monessakin kohtaa. Kaikki haluavat päästä lauluihin urotöillään, jotenkin suloista, ymmärrettävää... -.- Ajatus katkesi, taidan yrittää (ehkä) joskus myöhemmin uudestaan. Nyt kuitenkin lukemaan.]
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Huh. Kiirekiirekiire, mutta yritetään.

Matka Tien Risteykseen oli yllättävän lyhyt luku. Huomasitteko muuten, miten tarkkaan Tolkien kuvailee Ithilienin luontoa? Hän mainitsee useita kukkia ja puita nimeltä. Taas yksi asia jota palvon Tolkienin teksteissä: hän todella tiesi, mistä oli kirjoittamassa. Pienet yksityiskohdat elävöittävät kokonaisuutta paljon.

Oksan rasahtamatta, lehden kahahtamatta he lähtivät ja katosivat. (Without the crack of a twig or the rustle of a leaf they passed and vanished.) Ihana kohta, vaikken osaa selittää miksi. Kauniita mielikuvia.

"The King has got a crown again!" Melkeinpä lempikohtani tässä Neljännessä kirjassa. Tiedättekö L.M. Montgomeryn Uuden Kuun Emilian? Tässä kohdassa saan aina sellaisen "leimahduksen", kuten Emilia sitä kutsui.

Cirith Ungolin portaat. Frodon tunteet Noitakuninkaan johtaman armeijan lähtiessä Minas Morgulista on kuvattu upeasti, samaistuminen on helppoa. Hetken sitä on itse siellä...

Samin puhe tarinoista, kuten Fëanorel taisi jo mainita, on koskettava. Itse pidän varsinkin siitä, miten Silmarillion liittyy tähän: Sam mainitsee ainakin Berenin. Keski-Maan historiaa jälleen kerran, ja aina se on yhtä hienoa.

Fëanorelin pitkä lainaus on yksi suuri entä jos -kohta the Kirjassa. Entä jos Sam ei olisi hätiköinyt niin? Haluan uskoa (kuten Frodo), että Klonkku olisi voinut tulla lopulta joksikin muuksi - vaikkakaan en menisi vaihtamaan kirjan loppua jos saisin mahdollisuuden. Tuo kohtaus syventää Klonkun hahmoa aivan mielettömästi. Tuo kohtaus on se kohtaus, joka tekee Klonkusta niin mielenkiintoisen hahmon.

(Jousiampumaan, kiire!)
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Ihanaa Klonkkua taas kerran, hänellä on niiin ihana puhetapa. <3
Minäkin kiinnitin näissä luvuissa huomiota henkilöiden puhetyyleihin - Faramirin kohtelias ja hieman vanhahtava tyyli, Samin maanläheinen ja Klonkun itseään toistava klonkkutyyli. Pointtini on siis ihastella sitä, miten syviksi Tolkien hahmonsa tekee, puhetyyliä myöten.

Kohdassa, jossa Sam nukkuu ja Frodo vahtii, Frodo on pelottavan apaattinen Siis sen piipu-unen jälkeen - jokainen vastaus on kielteinen. Mutta toistaalta, ei minuakaan varmaan kauheasti naurattaisi tuossa tilanteessa. (tai ei sitä tiedä :D)

"Ne eivät voi hallita ikuisesti." - tuossa mietin että ketä 'niitä' Frodo tarkoittaa, pahuutta yleensä? Kun pohdiskelin itseni kanssa, että Sauroniin viitattaisiin varmaan pronominilla Hän eikä ne. (ja tämä on siis hyvin oleellinen huomio, älkäähän nyt)

Olisi ollut hienoa nähdä Minas Ithil loistossaan <3

Kalmankukvat ovat pelottavia. Kun luin että siellä on kukkia - ja vielä valkoisia! (oi, tahtoisin nähdä taas sen Muumi-jakson jossa ne tekevät sen Mamman muotoisen kukkamaan) - olin että mitä, kukkia, mutta sitten selvisi. En muistanut niitä ollenkaan.
Tyhmä kysymys - kun sanotaan Nazgûlien johtajan "palanneen maan päälle", niin mistä hän palasi? Jostain maan uumenista?

Hiiviskelijä!
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Ääh, olen ollut taas tosi saamaton tämän kimppalukukampanjan suhteen, en ole koko viikkoon saanut kommenttia aikaan. Mutta jospa minä nyt viimein terästäytyisin väsymyksestä huolimatta.

No minun on ihan pakko mainita, kuinka opin lisää englantia keväällä 2005 lukiessania TSH:ta enkuksi. Nimittäin siinä oli tuo eräs lause Faramir broke his fast with them, jota ihmettelin pitkään. Miten niin lopetti paastonsa (=fast)? Vastahan se söi illalla! Tuskin yksi yö paastosta käy. Mutta sitten tajusin että "broke fast" on perusmuodossaan tietysti "break fast" eli aamiainen. Elikkä Faramir yksinkertaisesti söi aamiaista. Hassua kyllä, tässä vuoden väinämöinen painoksessa, joka minulla nyt on, lause on käännetty Faramir rikkoi paastonsa heidän kanssaan.

Minusta on muuten hauskaa tuo, ettei Faramir näytä yhtään väsyneeltä, vaikka ei nukkunut koko yönä. Kunpa minultakin onnistuisi. On se vaan niin ihana mies, tuo kaikki mitä hän sanoo ja kaikki muukin. :)

"Elrond Puolhaltia sanoi minulle, että löytäisin ystävyyttä tiellä, salassa ja odottamatta. En todellakaan odottanut sellaista ystävyyttä kuin sinä olet minulle osoittanut. Se että olen sen kohdannut, muuttaa pahankin hyväksi." *Huokailee ja pyörtyy*

Ja tuo hyvästely! Että minä rakastan tuota miestä. Se on niin ihana ja hellä ja hyvä ja kaikkea!! "Menkää kaikkien hyvien ihmisten hyvien ajatusten saattamina!" Minä vielä joskus hyvästelen jonkun ihmisen juuri noilla sanoilla!! (Ääh, miksi minä aina rupean riehumaan netissä silloin kun olen väsynyt...)

Ja sitten vielä: Hobitit katsoivat ihmeissään, miten nopeasti nämä vihreäpukuiset miehet liikkuivat ja katosivat melkein silmänräpäyksessä. Metsä jossa Faramir oli seissyt näytti tyhjältä ja ikävältä, ikään kuin uni olisi loppunut. Huokaus. *Pysähtyy hetkeksi suremaan Faramirin väliaikaista poistumista kirjan tapahtumista.*

Jaaha, olikos täällä sitten vielä jotain muutakin mainitsemisen arvoista...

No Samin toteamus: "niin kauan kuin on elämää on toivoa, niin kuin meidän Ukko aina sanoi, ja muonaa tarvitaan, niin kuin hän useimmiten aina lisäsi." Hyvin totta.
Tiedättekö L.M. Montgomeryn Uuden Kuun Emilian? Tässä kohdassa saan aina sellaisen "leimahduksen", kuten Emilia sitä kutsui.
En ole lukenut Runotyttö-kirjoja (niistähän kai on kyse?), mutta jostain olen lukenut noista leimahduksista. Olisi kyllä mukava saada sellaisia itsekin, vaikka en kyllä enää tarkkaan muista, minkälaisesta kokemuksesta on kyse.
Eli onkos kukaan huomannut, että "kaikki" toivoisivat itsestään tehtävän laulun?
No lauluihin ja tarinoihin halutaan varmaan siksi, että niiden kautta historiaa kerrottiin jälkipolville siihen aikaan. Kai sitä kaikki haluavat nimensä historiaan. Ja siihen liittyy vielä se ajatus, että mikäli Sauron sattuisi voittamaan, ei niitä laulujakaan enää laulettaisi, tai jos laulettaisiin ne ylistäisivät pikemminkin Sauronia. Joten tuo toive siitä, että tehtäisiin lauluja ja tarinoita näistä heidän saavutuksistaan on samalla toive siitä, että hyvyys lopulta voittaisi. (Ei voisi enää enempää rautalangasta vääntää...)

Tuo Fëanorelin lainaama kohtaus on ehdottomasti parhaita, ja kukapa tietää, olisiko siitä voinut tulla käännekohta Klonkun kannalta. Jälkeenpäin on tietysti hyvä sanoa, että Sam teki ihan oikein, koska jos Klonkku olisi jotenkin onnistunut muuttumaan, se ei varmaan olisi hyökännyt Frodon kimppuun siellä Tuomiovuorella ja Sormus olisi jäänyt tuhoamatta.
"Ne eivät voi hallita ikuisesti." - tuossa mietin että ketä 'niitä' Frodo tarkoittaa, pahuutta yleensä?
No, en nyt jaksa etsiä tuota kohtaa, mutta kyllä minä näkisin sen niin, että Frodo ajatteli pahuutta yleensä. Sauronhan on vain todellisen pahan (Morgothin) palvelija.
Tyhmä kysymys - kun sanotaan Nazgûlien johtajan "palanneen maan päälle", niin mistä hän palasi? Jostain maan uumenista?
Ei tuo ole tyhmä kysymys. Kaipa se oli sitten piileskellyt siellä Minas Morgulin uumenissa tai jossain pitkän aikaa sen jälkeen kun oli Sormusaaveeksi muuttunut.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin