KLK - Lukitarin luola & Mestari Samvaisin valinnat

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Lukitarin luola & Mestari Samvaisin valinnat

Viesti Kirjoittaja Newra »

Kahden tornin viimeiset luvut, ensi viikolla Kuninkaan paluu, hurraa! ^___^ Vähän me ollaan hyviä.

Lukitari on ehkä kaikista pahiksista ällöttävin, ja jollain tavalla pahoin - johtunee kai siitä, että sitä kuvataan niin tarkasti. Sauronia kuvataan todella vähän siihen verrattuna, miten tärkeä se oikeastaan on, ja minulle hahmo jää vähän kasvottomaksi (ahahahaa xD), tiedättekö. Mutta Lukitari on kuvottava.

"Mutta Sméagol sai sinut, inhottava saastainen pikku hiiviskelijä!" Tuo oli niin ihana, go Klonkku go! :D

Ja tulipa tässä mieleeni, että onko Sam oikea- vai vasenkätinen? (joo, jatkan näitä fiksuja pohdintojani edelleen) Kun Piikin hän poimii vasempaan käteen, ja loogista olisi ottaa miekka siihen parempaan käteen, mutta Klonkku-taistelussa mainitaan ettei hänellä ollut aikaa siirtää sauvaa oikeaan käteen - mikä taas minusta viittaa siihen, että oikea olisi ollut sitten se vahvempi käsi.

Ja hei, onko kellään suomennosta tuosta Samin haltiakielisestä puheesta?

Voi itku Samin puheita .__. Älkää jättäkö minua yksin tänne! Sam täällä. Älkää menkö minnekään minne minä en voi tulla perässä.
Snif. Huomattavaa on se, että Sam puhuttelee Frodoa 'rakkaaksi ystäväksi', mitä ei minusta tapahdu enää milloinkaan tämän jälkeen. Tai ei ainakaan aiemmin ole näin Frodoa kutsunut, siitä olen satavarma.

Ja silloin musta epätoivo valtasi hänet ja hän vajosi maahan ja veti harmaan hupun päänsä yli, ja yö tuli hänen sydämeensä, eikä hän enää tiennyt maailmasta mitään.
Tuo oli niin hieno lause, että piti lukea useamman kerran. Ja siitä eteenpäin: Hän oli yhä samassa paikassa ja hänen isäntänsä makasi yhä hänen vieressään kuolleena. Vuoret eivät olleet murtuneet eikä maa raunioitunut.
Tuo loppu kuvaa sitä raadollista seikkaa, että vaikka joku kuinka rakas kuolee, muu maailma ei välttämättä piittaa siitä pätkääkään. Jos heittäisin veivini, bussini olisi silti 15 minuuttia myöhässä ja neljän aikaan junat täynnä.


Nautin ihan mielettömästi Gorbagin ja Shagratin keskustelusta, se on upea. Hykertelen aina itsekseni siinä suuri haltiasoturi-kohdassa.

Oho, koko viesti on täynnä Samia xD Minkäs teet, kun se on toiset ovat joko lähteneet livohkaan tai retkottavat elottomina. Ensi viikolla Kuninkaan paluu!
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Ja hei, onko kellään suomennosta tuosta Samin haltiakielisestä puheesta?
"Oi Elbereth Tähtiensytyttäjä
taivaasta kauas katselet,
sinua huudan alta kuoleman varjon!
Oi varjele minua, Ikivalkea!"

Argh, jos olisi aikaa, suomentaisin tuon paremmin. Mutta noin siis suurinpiirtein.

Newran kanssa olen samaa mieltä siinä, että Lukitari on Tarun pahiksista inhottavin. Hrr. Enpä kyllä haluaisi tavata tuota oliota edes kauniina kesäpäivänä, saati sitten iltapimeällä joskus marraskuussa.

Samin oikea- tai vasenkätisyydestä en uskalla mennä sanomaan mitään, mutta pitääpäs laittaa korvan taakse ja lukea Tarua eteenpäin tuo kysymys mielessäpitäen. Hmm.

Juuri nuo Newran lainaamat kohdat Samista ovat minusta Samin emotionaalisimmat hetket kirjassa. Kyyneleet tulee aina silmiin, vaikka tiedänkin, ettei se Frodo oikeasti ole kuollut. Muistan muuten ensimmäisen lukukertani, olin typertynyt. Eihän Sormuksen Viejä voi kuolla!

Sitten pari lainausta.

"Yö oli aina ollut, yö olisi aina, yö oli kaikki."

Mielettömän hieno lause. Näin migreeniä sairastavana sitä joskus tuntuu, että tuo saisi olla totta, kaikki valot ovat aivan liian kirkkaita ja miten valossa muka pystyy elämään, mutta osaa sitä silti arvostaa aamuja ja päiviäkin. En minä nyt ehkä kuitenkaan haluaisi aivan valottomaksi tätä maailmaa päästää...

Lopuksi vielä historian siipien havinaa. Rakastan mainintaa Eärendilista.

"- oli kuin itse Eärendil olisi laskeutunut korkeilta auringonlaskun poluilta viimeinen Silmaril kulmillaan."

Jei, Kuninkaan paluu!
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Olen aina pitänyt näistä kahdesta luvusta, koska näissä sattuu ja tapahtuu eikä ole loputtomiin sitä puisevaa erilaisten maastojen ja pinnanmuotojen kuvailua. Tosin siitä on iät ja ajat kuin luin nämä, enkä nyt oikein enää tässä pääse tunnelmaan...(noin yleisesti ottaenkin tämän kirjan lukeminen on tökkinyt pahemman kerran nyt kolmannella kerralla, kun kaikki on niin tuttua :?).

Mitä tulee Samin kätisyyteen, niin minä kyllä sanoisin, että hän on oikeakätinen. Luulen että tuo miekan ottaminen vasempaan käteen johtui siitä, että hänellä oli niin kova kiire.

Ja olen kyllä samaa mieltä, että Lukitari taitaa olla kamalin Tolkienin hirviöistä. Vaikka Tolkien kyllä varmaan kuvaileekin sitä kaikkein tarkimmin.

Minäkin olin ensimmäisellä lukukerralla varma, että Frodo tosiaan kuoli tuossa ja Sam hoitaa homman loppuun. Mutta onhan se ihan kiva, ettei niin käynytkään. Vaikka sinänsä Frodo oli jotenkin typerä sillä tavalla juoksennellessaan varomattomana, kun taas Sam oli ihmeellisen urhea.

Shagrat ja Gorbag, hih. Minä tykkäsin heistä ainakin toisella lukukerralla.
Mitäs sanot? - jos saadaan tilaisuus, livahdetaan sinä ja minä lipettiin ja aletaan hommat ihan omin päin jossain parin kunnon kaverin kanssa, jossain missä olis helppoa ja kätevää sotasaalista eikä isoja äijiä mailla halmeilla."
"Ah!" Shagrat sanoi. "Niin kuin ennen vanhaan."

Okei, minä pidin tuosta sanailusta, ja siitä että örkeilläkin on tuollaista pientä kapinahenkeä korkeampia vastaan, eivätkä ole ihan sellaisia aivottomia palvelijoita. Mutta en kyllä ole varma, mihin tuo "ennen vanhaan" viittaa. Koskahan örkeillä oli vapaat oltavat? Ennen Sauronin tuloa Mordoriin ehkä... Joten aika pitkäikäistä porukkaa nuo örkit, ainakin pitkäikäisempiä kuin ihmiset, luulisin.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin