KLK - Minas Tirith & Harmaa Komppania

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Minas Tirith & Harmaa Komppania

Viesti Kirjoittaja Newra »

Ja nyt, rakkaat lapset, on koittanut se päivä, joilloin keskustelemme henkevästi Kuninkaan Paluun ensimmäisestä ja toisesta luvusta ^____^


Ei pitäisi lukea lukuja liian aikaisessa vaiheessa. No, katsotaan mitä muistan.

Nnh, tässähän tämä Faramir-Denethor-Boromir-juttu tulikin. "Hän rakasti poikaansa suuresti: kukaties liikaakin; ja rakasti siksi että olivat erilaiset."
Tolkienin kaksois- ja puolipisteiden käyttö on ihanaa.

Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan oikein ymmärtänyt Gandalfin sanoja "Sillä minäkin olen käskynhaltija. Ettekö sitä tiennyt?" - ellei tämä sitten viittaa siihen, että Gandalfilla on Círdanin sormus ja hän on näin tämän käskynhaltija... Erh. En tiedä, kuulostaa vähän ontuvalta ^^; Kellään selitystä?

Ja Pippinin mietintöihin vielä, mikä Gandalf sitten on? Missä kohtaa Puuparta ei lue Gandalfia velhoihin? Minä en muista sellaista kohtaa ollenkaan o_O

Minas Tirithiläiset lapset ovat väkivaltaisia, hui kauhistus xD

Elladan ja Elrohir ovat täällä, hurraa, hurraa, hurraa!

Haa! Tolkien ei näköjään lue haltiakaksosia haltioksi enää Kuolleiden kulkutiellä. Komppania pysähtyi eikä ollut sitä sydäntä joka ei olisi horjunut, ellei ehkä Legolasin sydän, sillä hän oli haltia, eivätkä haltia kammoa ihmisten haamuja

Ja näin. En nyt keksi enempää, pitää pohtia.

Topikin aloituspäivä siirtynee sunnuntaihin, koska minulla ei ole enää aikaa maanantaisin tehdä tätä kunnolla ^^
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

*Marnie suorittaa hit and run -toiminnon.* :D (En ole ilmoittautunut tähän kampanjaan, mutta toivottavasti tämä viesti ei kauheasti haittaa, minun on vaan pakko päästä puhumaan Halbaradista. <3)

Minä kertakaikkiaan rakastan tätä toista lukua. Aragorn on tuntunut minusta tähän asti hyvin etäiseltä toisten ihmisten suhteen - se on ystävällinen ja kohtelias hobiteille, Legolakselle ja Gimlille, mutta Gandalfia lukuunottamatta se ei ole "ystävä" kenenkään kanssa. Mutta Halbaradin ja muiden pohjoisen samoojien tullessa mukaan Aragorn käyttäytyy todella vapautuneesti ja sen käyttäytymisestä näkee että Halbarad on sille tärkeä. Minusta on hienoa lukea edes vähän ihmisestä, joka on tuntenut Aragornin kauan.

Mitenköhän paljon pohjoisen dúnedainia on jäljellä? Olen lukenut tästä spekulointia muutamalla lotr-foorumilla, mutta jos Halbarad on nopeasti saanut kasaan kolmisenkymmentä miestä, niin sotaan kykeneviä miehiä ei ehkä ainakaan sataa enempää ole..? Tuskin sitäkään, koska niitä ei tuntunut jäävän enää pohjoista puolustamaan kirjan loppuluvuissa.

Ja nyt puhdasta ihkutusta:
"This is an evil door", said Halbarad, "and my death lies beyond it. I will dare to pass it nonetheless..."
Aww - mies tietää / aavistaa kuolevansa, mutta Aragorn ja sen ystävyys on sille tärkeämpi kuin sen oma henki. Aww, aww, aww.

***

Ehkä Elladan ja Elrohir on lisätty jälkeenpäin tähän lukuun, kun kahdessa kohdassa ne on unohdettu kokonaan...? (Newran lainaaman kohdan lisäksi No other mortal Men could have endured it, none but the Dúnedain of the North and with them Gimli the Dwarf and Legolas of the Elves.)

Minä en ole tuota Gandalf - käskynhaltijajuttua koskaan ajatellut sen suuremmin, mutta olen pitänyt sitä tavallaan kuvainnollisena; että Gandalf pitää itseään vastuullisena koko Keskimaasta. Tai jotakin. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Pitää tähän väliin vain vinkaista, että on vain ihanaa kun ihmiset osallistuvat! Ilmoittautumisella ei ole mitään väliä, se tehtiin alkujaankin sen takia että tiedettäisiin innostuvatko ihmiset.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Viimeinkin ehdin lukea nuo luvut - ja valarin tähden, minä rakastuin ties monettako kertaa Tolkienin kirjoituksiin. Minun oli pakko lukea Minas Tirith -luvun aloituskappale kolmeen kertaan vain siksi, etten ollut muistanut, miten kauniisti Tolkien osasi kieltä käyttää. Lisäksi koin tässä kahden luvun aikana taas niin tunteikkaita hetkiä, etteivät kyyneleet kaukana olleet. Ihmettelen yhä sitä vaikutusta, jonka Taru saa minussa aikaan kirjana.

"See, there is the fire on Amon Dîn, and flame on Eilenach; and there they go speeding west: Nardol, Erelas, Min-Rimmon, Calenhad, and the Halifirien on the borders of Rohan."

Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää. Tämä on vaikuttava kohta, varsinkin kun se oli toteutettu niin hienosti elokuvassa (yksi niitä asioita, joiden takia elokuvista pidän), mutta jo muutenkin, noiden nimien vuoksi. Eilenach, Erelas, Halifirien... Kaunista.

Minas Tirithin kuvaus vaikuttaa myös. Siellä olisi kiva käydä, vaikka asumaan en taitaisi jäädä.

Se kohta, jossa Gandalf ja Pippin keskustelevat Aragornista ennen Denethorin luo menoa, on mielenkiintoinen. En muistanutkaan, ettei Pippin ollut vielä aivan perillä arvon Konkarin todellisesta identiteetistä ja sukujuurista! Ihana, viaton kysymys: "Kuninkuutta?"

Kuten Newra, myös minä kiinnitin huomioni Gandalfiin. Puuparta oli sanonut jotain velhoista, mutta hänkään ei ollut pitänyt Gandalfia yhtenä heistä. Hetkinen. Nyt minulta on mennyt jotain ohi. Kuten tiedämme, Gandalf oli maiaria, joka oli ottanut vanhan miehen hahmon eikä saanut käyttää kaikkea valtaansa Keski-Maassa ollessaan. Minä olen ollut tähän asti sen mielikuvan vallassa, että näin oli laita muidenkin velhojen eli istarin kanssa - mutta mitenkäs se oikeasti menikään? Tietääkö joku? Vai tarkoittaako tuo kohta jotain aivan muuta, enkä minä vain osaa yhdistää mielessäni tätä oikeaan tulkintaan?

Jee. Denethor. Tulipahan todettua, miten elokuvat ovat tuhonneet omat mielikuvani aivan täydellisesti tämän hahmon kohdalla - Denethorhan on miellyttävä, hieno hahmo! Minä pidin tämän luvun Denethorista mielettömän paljon. Hänessä on arvokkuutta, suuruutta ja ylpeyttä, paino sanalla arvokkuutta. Vau.

Beregond, Pippinin ikäkysymys, huhut puolituisruhtinaasta, Bergil. Oi. Mahtavaa luettavaa, eläydyn tähän kohtaan aina niin huimasti. Nauran Bergilin innokkaalle uhittelulle (uusi lapsi naapurissa, tuttu juttu), ihastelen Beregondin hiljaa kasvavaa kunnioitusta, hihittelen Minas Tirithin kaduilla kulkeville huhuille rohanilaisten mukana tulevasta puolituisarmeijasta... Sitä paitsi on jotenkin ylisuloista lukea siitä, miten Pippin kertoo tulevansa vasta neljän vuoden päästä täysi-ikäiseksi. Aww.

(Sanoinko minä juuri "ylisuloista"? o.O)

Imrahil! Dol Amroth! Oioi. Tässä hahmo (ja paikka! Harmi, ettemme koskaan pääse Tarussa vieralemaan Dol Amrothissa.), josta haluaisin lukea enemmän. *mykkänä ihastuksesta*

Harmaa Komppania -luku. Halbarad, Elladan ja Elrohir. Hyvänen aika. Upea luku.

Legolasin ja Gimlin keskustelu siitä, miksi samoojat ovat tulleet. Legolasin kommentti on hieno: "They have no need to ride to war; war already marches on their own lands." Tuohon yhteen lauseeseen tiivistyy hyvin koko sodan aiheuttama suru ja murhe.

Aragornin muutos on huomattava tässä luvussa. Hän katsoo Orthancin kiveen, saa neuvoja ja kehotuksia ja tuntuu viimeinkin ymmärtävän, mitä hänen pitää tehdä. Nyt hän on sinut sen kanssa, mikä hänestä on vielä tuleva, kuka hän on ja millainen hänen menneisyytensä on. Konkari muuttuu Elessariksi.

(muokkaan vielä, mutta serkkuni Englannista tulivat juuri kylään, pakko mennä!)

Jatkuu.

Éowyn. Myönnän olevani niitä ihmisiä, jotka ensimmäsellä lukukerralla toivoivat Aragornin ja Éowynin päätyvän yhteen. Mutta nyt kun tarkemmin ajattelee, niin osa Éowynin viehätyksestä piilee juuri tässä epätoivossa, jollaiseksi hänen rakkautensa voi lukea. Éowyn haluaa kauas elämästään, jolla ei tunnu olevan merkitystä, ja siihen tarkoitukseen Aragorn olisi juuri sopiva - viemään hänet kunnian kentille. Joka tapauksessa tämän luvun Aragornin ja Éowynin kohtaukset ovat koskettavan murheellisia ja kauniita. Éowyn on hahmo, jonka lukemisesta en saa tarpeekseni.

Kuolleiden Kulkuteille päästyäni kiinnitin huomioni kahteen kiintoisaan seikkaan. Toisen niistä Newra mainitsikin jo: Elladania ja Elrohiria ei lueta haltioihin, sillä useampaan otteeseen mainitaan, miten "Legolas ainoana haltiana" jotain. Legolas itsekään ei lue heitä haltioiksi: "And have you marked the brethren Elladan and Elrohir? Less sombre is their gear than the others', and they are fair and gallant as Elven-lords; and that is not to be wondered at in the sons of Elrond of Rivendell." Olivatko puolhaltiat niin eri "rotua", ettei heitä voinut haltioiksi lukea, vai johtuiko tämä siitä, etteivät kaksoset (tässä vaiheessa mitä luultavimmin) olleet tehneet valintaansa, eivätkä näin ollen kuuluneet haltioihin sen paremmin kuin ihmisiinkään? Tai sitten asia voi olla kuten Marnie arveli: heidät lisättiin lukuun vasta myöhemmin, eikä haltiakohtia muistettu muuttaa. Onko kukaan lukenut HoME:ja, valaisevatko ne tämän luvun kehitystä tältä osin?

Se toinen mielenkiintoinen seikka, jonka huomasin: Kuolleiden Kulkuteillä kertojana toimii Gimli. Me tiedämme hänen tunteensa, miten hän oli aina jonon viimeisenä, miten hän ei jaksanut... Kertooko Tolkien meille koskaan mitään Aragornin silmien läpi, hänen tunteistaan muuten kuin hänen omien sanojensa kautta? Tai Legolasin, Gandalfin? Olenko huomaavinani, miten tietyt hahmot pidetään lukijalle arvoituksellisina ja sitä myöten kiehtovina? Ikään kuin meitä ei päästettäisi aivan samalle tasolle heidän kanssaan... Totta, Tarun on tarkoitus olla hobittien kertomus tästä matkasta, ja siksipä onkin kiinnostavaa, miten sellaiset osuudet, joilla hobitteja ei ole, kerrotaan Gimlin (eikä Aragornin tai Legolasin) näkökulmasta. Hmm. Voisin spekuloida tätä vielä lisää, mutta jätetäänpä tähän. Jatkan joskus.

Seuraavaksi Rohanin kutsunta ja Gondorin piiritys. Minä aina unohdan, miten nopeatahtinen Kuninkaan paluu on!
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Olen oikeastaan lukenut koko päivän Ylpeyttä ja ennakkoluuloa, joten en ole ehkä ihan parhaassa mahdollisessa mielentilassa kommentoimaan näitä lukuja, mutta pitää nyt viimein ottaa itseä niskasta kiinni kun koko viikon olen ollut aikeissa sanoa jotain. Kommentoin ensin noita teidän kysymyksiänne.

Gandalf käskynhaltijana - no minä olen tässä samoilla linjoilla Marnien kanssa, että Gandalf on vähän samalla tavalla vastuussa Keski-Maasta, kuin käskynhaltija valtakunnastaan. Eli hän pitää siitä huolta, mutta ei ole kuitenkaan kuningas, eikä omaa varsinaista määräysvaltaa (mutta antaa neuvoja). Minua on vähän häirinnyt tuo suomennos "käskynhaltija". Alkuperäiskielen "steward" tarkoittaa nimittäin sanakirjan mukaan "henkilöä, joka huolehtii omaisuudesta tai muista asioista jonkun toisen puolesta", ja se sopiikin hyvin tuohon Gondorin tilanteeseen, kun kuningas kerran on poissa. Denethorin tilanteeseen tuo sana käskynhaltija kyllä sopii - hän on henkilö, jolla on käskyvalta, mutta ei sen enempää. Mutta sitten kun Faramirista tulee Elessarin "käskynhaltija", suomennos herättää outoja mielikuvia - ihan kuin todellinen käskyvalta olisikin Faramirilla eikä kuninkaalla (ei sillä, että minulla olisi mitään sellaista tilannetta vastaan :mrgreen:).

Tuosta jutusta, ettei Gandalf olisi velho, voisi ajatella vähän niin kuin Elvédan sanoi, että hän on oikeastaan maia, joka nyt tässä tapauksessa vain esittää velhoa. En kyllä muista enää sitä, mitä Puuparta sanoi, enkä nyt jaksa etsiä sitä kohtaa.

Minäkin kiinnitin huomiota tuohon Elladaniin ja Elrohiriin. Vilkaisin nopeasti HoMEa (en jaksanut tarkkaan lukea), ja kyllä ne minusta näyttivät olevan mukana aika alusta asti (nimillä Elboron ja Elbereth :mrgreen:). Luulisin kyllä, ettei heitä lueta haltioihin nimenomaan siksi, että he ovat puolhaltioita ja muutenkin eri rotua (suurhaltioiden sukua) kuin Legolas. Joten kaipa ne sitten kammosivat ihmisten haamuja sen ihmisverensä vuoksi. Jotenkin tuo tuntuu liian johdonmukaiselta ollakseen virhe.

Elvédan - tuo kertojanääni juttu on tosi mielenkiintoinen. Olen huomannut sen olevan pitkälti juuri noin, että tapahtumat kuvataan aina hobitin näkökulmasta, jos sellainen vain on paikalla, ja jos ei ole, se on sitten Gimli. Mutta äkkiseltään tuli mieleen muutama kohta, jossa ihmisnäkökulma pääsee esiin. Aragorn Kahden tornin alussa, jossa hän juoksentelee ympäriinsä ja löytää kuolevan Boromirin, ja Helmin syvänteessäkin taisi olla hänen aatoksiaan. Éomerin näkökulmaa taidetaan saada ainakin Pelennorin kentillä. Faramirin puolestaan siinä, kun hän kohtaa Éowynin ja ihastuu. Nämä ovat myös niitä harvoja kohtauksia, joita hobitit eivät todista.

No, mitä tulee omiin mielipiteisiin näistä luvuista, niin kyllähän ne ovat pitkälti samoja kuin mitä edellisissä viesteissä jo nostettiin esiin. Muistan kyllä ensimmäisellä lukukerrallani olleeni äärimmäisen pettynyt tähän Minas Tirith -lukuun, kun olisin paljon mieluummin lukenut siitä, kuinka Samin ja Frodon käy. Bergil oli minusta ärsyttävä kakru. Ja tosiaan melkoisen väkivaltainen. :shock:

Denethor on todella hieno ja arvokkuutta huokuva hahmo. Ja samalla ovela siinä kuinka hän sai Pippinin paljastamaan kaikenlaista. Minusta on myös hyvä huomata, ettei Denethor todellisuudessa ollut niin murheen murtama kuin antoi ymmärtää, se on vain hänen tapansa manipuloida ihmisiä (uskon, että hän käytti sitä strategiaa myös Faramiriin, joka on niin hyväsydäminen ja varmasti sääli herkästi isäänsä :().

Aragorn ja Éowyn, ääh. Minä muistelen ihmetelleeni ensimmäistä kertaa lukiessani, että miksei Aragorn voinut mainita hänelle Arwenista. Mutta kyllähän se varmaan tuli tuosta jotenkin ilmi. Minusta Aragorn olisi joka tapauksessa saanut olla vähän empaattisempi Éowyniä kohtaan.

En nyt tähän hätään ehdi muuta, vaikka näissä luvuissa olisi varmaan paljon kommentoitavaa. Pitää lopettaa, kun tähänkin meni jo niin kauan, etten kohta enää ehdikään lukea Austeniani loppuun tänä iltana!
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Minäkin kiinnitin huomiota tuohon Elladaniin ja Elrohiriin. Vilkaisin nopeasti HoMEa (en jaksanut tarkkaan lukea), ja kyllä ne minusta näyttivät olevan mukana aika alusta asti (nimillä Elboron ja Elbereth :mrgreen:). Luulisin kyllä, ettei heitä lueta haltioihin nimenomaan siksi, että he ovat puolhaltioita ja muutenkin eri rotua (suurhaltioiden sukua) kuin Legolas. Joten kaipa ne sitten kammosivat ihmisten haamuja sen ihmisverensä vuoksi. Jotenkin tuo tuntuu liian johdonmukaiselta ollakseen virhe.
Kiitoksia, hienoa. Kaipa se sitten niin on, että puolihaltius aiheuttaa sen, ettei heitä haltioihin luettu - ainakaan ennen valintaansa, jos he haltian osan valitsivat. Tästä olisikin mielenkiintoista jatkaa Elrondiin ja hänen nimitykseensä: häntähän kutsuttiin Elrond Puolhaltiaksi vielä senkin jälkeen kun hän oli jo haltian osansa valinnut. Mistä tämä johtui? Luettiinko puolhaltioita koskaan todella haltioiksi, vaikka he olisivat haltian osan valinneetkin? Entä toisin päin: olivatko ihmisen osan valinneet puolhaltiat sitten todella ihmisiä, vai edelleenkin puolhaltioita, jotka vain kuolevat jossain välissä? Ja oliko puolhaltioille olemassa mitään aikarajaa, jonka sisällä heidän piti valintansa tehdä?
Elvédan - tuo kertojanääni juttu on tosi mielenkiintoinen. Olen huomannut sen olevan pitkälti juuri noin, että tapahtumat kuvataan aina hobitin näkökulmasta, jos sellainen vain on paikalla, ja jos ei ole, se on sitten Gimli. Mutta äkkiseltään tuli mieleen muutama kohta, jossa ihmisnäkökulma pääsee esiin. Aragorn Kahden tornin alussa, jossa hän juoksentelee ympäriinsä ja löytää kuolevan Boromirin, ja Helmin syvänteessäkin taisi olla hänen aatoksiaan. Éomerin näkökulmaa taidetaan saada ainakin Pelennorin kentillä. Faramirin puolestaan siinä, kun hän kohtaa Éowynin ja ihastuu. Nämä ovat myös niitä harvoja kohtauksia, joita hobitit eivät todista.
No niinpä tietenkin. Olisihan pitänyt edes Éowynin ja Aragornin välinen kohtaus muistaa esimerkkinä kohtauksesta, jossa paikalla ei ole hobitteja tai Gimliä, se kun oli samassa luvussakin. Nuo sinun mainitsemasi kohdat ovat myös hyviä esimerkkejä asiasta. Mutta silti noissakin kohdissa on huomattavissa hienoinen sävyero hobittinäkökulmasta oleviin kohtiin verrattuna: Tolkien pitää meidät hieman kauempana esimerkiksi Aragornista kuin hobiteista.

(*kiroaa koeviikot, jolloin ei ehdi syventyä mielenkiintoisiin asioihin niin täydellisesti kuin haluaisi*)
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Ooh, minä en ole tullut ajatelleeksi tuota näkökulmajuttua yhtään o_O Melkein tekisi mieli sanoa että asioita on helpompi kuvata hobittien näkökulmasta - ovat ne sen verran simppelempiä hahmoja kuin vaikka Aragorn.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Vastaa Viestiin