KLK - Denethorin rovio & Parannuksen Tarha

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Denethorin rovio & Parannuksen Tarha

Viesti Kirjoittaja Newra »

Kuninkaan paluun ensimmäisen puolikkaan seitsemäs ja kahdeksas.

Tämä osa Tarusta on koukuttavaa. Minun piti perjantaina lukea vain yksi luku (kuudes ´^^`), mutta sitten huomasin yhtäkkiä olevani melkein viidennen kirjan lopussa.

En kadehdi Gandalfin osaa ollenkaan, tästä sen suuruus tulee hyvin esille. "-- mutta jos teen sen, silloin kuolee joku muu, pahoin pelkään."

Merrin ja Pippinin dialogi oli hurmaavaa luettavaa. Pippinin "Konkari! Loistojuttu!" -huudahdus oli niin söpö että aww.

Mistä kansasta Aragorn tarkkaan ottaen puhuu repliikissään Olisipa Elrond täällä, sillä hän on kansamme vanhin ja viisain." ?

Aragornin mietteet Éowynista olivat kiinnostavaa luettavaa. Jostain syystä minusta oli huomattavaa, kuinka hienotunteisesti Aragorn poistuu neidon luota jättäen sisarukset keskenään. Aragornin ja Merrin keskustelu on loistava :D

Aee. Mitäs vielä. Hmm. Kertokaa.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Voitte uskoa, että minulla on näistä kahdesta luvusta paljon sanottavaa, mutta tällä erää tyydyn vain kommentoimaan seuraavaa Newran huomautusta:
Jostain syystä minusta oli huomattavaa, kuinka hienotunteisesti Aragorn poistuu neidon luota jättäen sisarukset keskenään.
Minä olen aina tulkinnut tuon niin, että Aragorn häipyy ennen kuin Éowyn huomaa hänet, jotteivät Éowynin tunteet häntä kohtaan taas nousisi pintaan ja haittaisi paranemista. Eli hän ei vaan halua kohdata Éowyniä ja ajattelee, että parempi että tämä näkee vain veljensä, jota tämä rakastaa aidommin kuin Aragornia.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Eikä hän enää koskaan tulevina vuosina voinut kuunnella etäisten torvien toitotusta kyyneleen kihoamatta silmään.

Oi. Ihana lause Denethorin rovio -luvun alussa. Hyvänen aika, minä en voi kuulla torvien toitotusta muistamatta tätä lausetta! Miten syvästi Taru onkaan vaikuttanut mieleeni...

Denethor on vaikuttava jopa hulluudessaankin. Tällaiset hahmot ovat niitä suuria johtajia: he voivat puhua sinut johonkin tehtävään sinun huomaamattasi ja vaikuttaa mielipiteisiisi helposti. Kiehtovia, mutta hiukan vaarallisia hahmoja.

Ja kerrotaan, että jos joku myöhemmin tuohon Kiveen katsoi vailla suurta voimaa jolla kääntää se toisaalle näki hän vain vanhan miehen kädet nälkäisten liekkien nielussa.

Tuo lause on mieleenpainuva. Yksi niistä lauseista, jotka muistan ulkoa vaikken ikinä ole edes yrittänyt opetella niitä ulkoa.

Pieni informaationpätkä: Parannuksen Tarhassa on ainoa ruohokenttä koko Minas Tirithissä. Kiitos, en halua asumaan Minas Tirithiin. :lol:

Eikä taas voi kuin ihailla Tolkienin taitoa lopettaa luku. Vaikuttavaa, lopetuksessa on lopetuksen sävy, mutta se houkuttelee lukemaan lisää. Tällaiset lopetukset ovat yllättävän harvinaisia.

Parannuksen Tarha. Jälleennäkemisiä! Ensin Pippin ja Merri (aww), sitten Pippin ja Aragorn (ihana! "Mutta kaikki vain huusivat merirosvot tulevat eivätkä kuunnelleet minua.")... Aragornin ja Iorethin keskustelu sekä koko athelas-jupakka on riemastuttavaa luettavaa, hykertelen aina itsekseni sitä lukiessani. Voin kuvitella Konkarimme ajatukset: "Voi prkl, noitako höperöitä minun pitäisi hallita? Puhuvat vain, hmph." :lol:

Aragornin parantaminen on rauhoittavaa luettavaa. Kaunis kohta. Jotain maagista Parannuksen Tarhassa on. Éomerin ja Gandalfin keskustelu Éowynista on myös niin koskettavaa. Murheellista, mutta tiedättekö, minä ymmärrän Éowynia. Traaginen hahmo.

Aragorn kutsui Elrondin pojat parantamaan kanssaan! Mih. (Anteeksi, Elladan ja Elrohir -fani innostui.) Mutta palatakseni aikaisempaan kohtaan ja Newrankin esille ottamaan kysymykseen - mikä kansa sillä Aralla nyt olikaan mielessään? Englanniksihan kyseinen kohta menee näin: "Would that Elrond were here, for he is the eldest of all our race, and has the greater power." Hmm. Näin pikaisesti ajateltuna, voisiko Aragorn puhua puolhaltioista? Hänhän on itsekin Elrosin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa... Ja Elrond tuossa vaiheessa oli taatusti vanhin korkea-arvoisin puolhaltia elossa (Tarun maailmahan on hyvin korkea-arvoinen, ns. tavallisia ihmisiä/haltioita meille ei oikeastaan esitellä).

Vakuutin itseni. :mrgreen:
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Potkin itseni kirjoittamaan jotain näistä luvuista. Vaikka yritän tällä kertaa olla kirjoittamatta romaania.

Minä usein mietin, että miksi Gandalf oikeastaan lähti pelastamaan Faramiria, kun hän näytti tietävän että muita tulee kuolemaan sen takia. No, vastaus tuli mieleen samalla kun kirjoitin kysymystä: Faramirin kuolema olisi varma, jos Gandalf ei lähtisi (niinhän hän toteaa itsekin), kun taas niistä muista tyypeistä ei voi varmasti sanoa. Olen joskus (tai aika useinkin) miettinyt, miten Faramir reagoisi kuullessaan tuosta Gandalfin valinnasta. Noitakuningas tappoi (ja haavoitti) aika monta tyyppiä, ja jos Gandalf olisi ollut Pelennorilla, voi olla että Noitakuningas olisi saanut vähemmän vahinkoa aikaan. Joten aika moni sai maksaa hengellään siitä, että Faramir pelastui. Kuvittelisin sen aiheuttavan jonkinlaista syyllisyyttä tms. angstia tässä vaatimattomassa miehessä, joka ei varmaankaan pitänyt elämäänsä näiden toisten elämiä arvokkaampana.

Ja lempilainaukseni Denethorilta: I say to thee, Gandalf Mithrandir, I will not be thy tool! I am Steward of the House of Anárion. I will not step down to be the dotard chamberlain of an upstart. Nousukkaan kamaripalvelija... mukava kuvaus kuninkaan käskynhaltijan työstä, täytyy myöntää.

Se että Denethor uhkasi puukottaa Faramirin kuoliaaksi oli kyllä vihonviimeinen todiste hänen hulluudestaan. Sääli. Minä aina toivon, että jospa Gandalf olisi sittenkin saanut maaniteltua Denethorin mukaansa. Mutta kun ei niin ei. :(
Pieni informaationpätkä: Parannuksen Tarhassa on ainoa ruohokenttä koko Minas Tirithissä. Kiitos, en halua asumaan Minas Tirithiin.
Totta, mutta itse kuvittelen että sinne tehtiin paljon uusia puutarhoja sen jälkeen kun Elessar sai vallan. Legolas muistaakseni vihjaisi jotain sen suuntaista.

Eikö ketään ihmetytä tuo Faramirin kuume, kun kaikki muut Mustasta Hengityksestä sairastuneet muuttuivat "kalmankylmiksi"? No, ihmetytti tai ei, olen kehittänyt teorian tuota selittämään (jota en toivoakseni ole jo miljoonaan kertaan esittänyt), ja tässä se tulee: kuume oli Faramirin elimistön vastareaktio tuota kylmyyttä vastaan. Faramir sairastui jo paljon aiemmin kuin sairaus varsinaisesti sai hänestä vallan (mitä nyt vähän hoippui kävellessään) ja hänen oli pakko jatkaa taistelua. Niinpä hänen elimistönsä ei voinut antaa periksi Mustalle Hengitykselle ja kehitti sitten tuon kuumeen pitääkseen hänet tolpillaan.

Ja oliko sen Aragornin tosiaan pakko käydä luettelemaan kaikki mahdolliset nimensä, vaikka hänellä oli kiire parantamaan sairaita? Ja Éomerkin vielä ehdottaa, että onhan Aragornin levättävä ja syötävä ensin, vaikka oma sisar makaa kuoleman kielissä. Niin että kyllä sitä muutkin kuin Ioreth ja yrttimestari osasivat viivytellä. :?

"Mutta en säilyttänyt nuolta sillä meidän oli paljon tekemistä. Muistan että se oli juuri sellainen joita eteläiset käyttävät."
Seli seli Imrahil. Kyllä me tiedetään, että sä ammuit sen nuolen itse. Yritit hankkiutua eroon Faramirista, että pääsisit itse käskynhaltijaksi. :x 8)

Ää, minä niin tykkään tuosta kun Faramir herää. "Jälleennäkemisen ja rakkauden valo syttyi hänen silmiinsä." Okei, kuinka se tunnisti Aragornin kuninkaaksi? Tuo on taas niitä suuria kysymyksiä, joihin ei varmaan mitään vastausta ole. Jotenkin kyllä huvittaa se kun muistelee kuinka Faramir vaati Kahdessa tornissa, että Aragornilla sietää olla kunnolliset todisteet syntyperästään jos aikoo Gondorin kuninkaaksi. Mutta eipä tuossa loppujen lopuksi sitten kamalasti mitään todisteita kyselty.

Muistan kuinka 1. lukukerralla oletin Éowynin kuolevan, koska hän ei herännyt toivoon. "Ja jos hän herää epätoivoon, silloin hän kuolee, ellei löydy muuta parannusta, jota minä en voi antaa." Minulla kesti pitkään tajuta, että Faramirin rakkaus oli sitten se "muu parannus".

Minä pidän kovasti tuosta kuinka Aragorn kommentoi Merrin tilannetta: "Murhettaan hän ei unohda, mutta se ei varjosta hänen sydäntään, se opettaa hänelle viisautta." Minusta se on jotenkin kaunis ajatus, ja sitä voisi soveltaa ihan nykyihmisten elämäänkin - ettei antaisi kokemiensa murheiden varjostaa elämäänsä vaan tavallaan kääntäisi ne eräänlaiseksi viisaudeksi. (Helpommin sanottu kuin tehty tietysti.)

Ja tuo Merrin tokaisu "Minulla on nälkä. Mitä kello on?" on taas yksi osoitus Tolkienin oivasta huumorintajusta. Se on jotain niin muuta kuin mitä Faramir ja Éowyn sanoivat herätessään. :P

"Onkohan toista samanlaista kuin Aragorn?" hän sanoi. "Paitsi tietysti Gandalf. He ovat varmasti jotenkin sukua. Vanha aasi, sinun pakkauksesi lojuu sängyn vieressä ja sinulla oli selässäsi kun tapasin sinut. Hän näki sen koko ajan, totta kai." :lol:

"Mutta koko tarinaa Denethorin hulluudesta ei saa kertoa hänelle ennen kuin hän on aivan terve ja hänellä on jotakin tekemistä."
Tuo miten Faramir ottaa tuon tiedon vastaan, on yksi sellainen tapaus, jonka olisin toivonut Tolkienin kirjoittavan. Mutta ehkäpä se ei olisi ollut aivan hänen tyyliään. Mutta siinäpä taas yksi aihe ficcareille. Ja aika monta ficciä olen tuosta tapauksesta lukenut, oma versio odottaa vielä kirjoittamistaan.

Arvasinhan, että tästä tulee romaani! No, menihän se ilta näinkin...
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Vastaa Viestiin