KLK - Viimeinen neuvottelu & Musta Portti aukeaa

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Viimeinen neuvottelu & Musta Portti aukeaa

Viesti Kirjoittaja Newra »

Viidennen kirjan kaksi viimeistä lukua.

Ja nyt odottakaa hetki, tulen aivan heti selittelemään ^^

Edit/ Hetki on suhteellinen käsite.

Minusta on mielenkiintoista, että Legolas käyttää sanaa 'jos' ja Gimli 'kun' puhuttaessa Aragornista. Liittyneekö jotenkin haltioiden mielenlaatuun.

Pidän hirmuisesti Legolasin lokki-puheesta. Se on kaunis.

Aragornilta oli aika reilua tarjota takaisinkääntymisvaihtoehto ilman kunnian menetystä - siis Cair Androsin takaisin otto -juttusysteemi.

Ja luvun loppu! Oi, Pippinin näkökulma on hieno. Kotkat tulevat.

(okei, on sitä hienompiakin viestejä nähty :D)
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

(Jos tekstissä vilisee kirjoitusvirheitä tai muita ihmeellisyyksiä, saa syyttää minun kotiinpaluutani kuudelta aamuyöstä.)

Viimeinen neuvottelu. Legolasin ja Imrahilin kohtaaminen luvun alussa on kiintoisaa luettavaa. Voi, kun Tolkien olisi kirjoittanut enemmän Imrahilista!

Legolasin kaipuu merelle on jotain sellaista, minkä vuoksi tunnen häntä kohtaan syviä sympatioita tässä vaiheessa. Ymmärrän häntä hyvin. Muttá minua häiritsee eniten se, etten voi enää muistaa millaiseksi kuvittelin Legolasin ennen leffoja. Nykyisin kirjaa lukiessani näen vain Orlando Bloomin kasvot edessäni. Ei näin. ><

Sitten parit lainaukset, Legolasilta kumpikin. "Parta pystyyn, Durinin poika!" Tuo on hauska, taidan hymähtää sille joka lukukerralla. Varsinaisia sanataiteilijoita nuo haltiat loppujen lopuksi. ^^

Ja minä Suuren Metsän kansan kunniaksi", Legolas sanoi, "ja rakkaudesta Valkoisen Puun valtiasta kohtaan." Voi aww. On tuo aina niin kaunista luettavaa.

"Mutta meidän osamme ei ole hallita maailman vuorovesiä, tehtävämme on tehdä voitavamme niiden aikojen hyväksi, joihin meidät on pantu, kitkeä pois pelloista tuntemamme paha, niin että jälkeemme tulevilla olisi puhdas pelto viljellä." Gandalfin sanat ovat viisaat - ja sopivat myös meidän aikaamme ja maailmaamme. Tosin noitakin voitaisiin tulkita väärin...

Minusta on jotenkin todella hienoa, että vaikka Aragorn ei vielä virallisesti olekaan Gondorin kuningas, kaikki Lännen päälliköt ovat silti lojaaleja hänelle. Ja loppuluvun Aragornin sanat kyllä kertovat miksi. Vau. *Aragorn-palvontaa*

Musta Portti aukeaa. Merrin matkasta poisjääminen on murheellista luettavaa, samaistuin voimakkaasti häneen. Voi pientä.

Airueet ja Imrahilin käsky kuuluttaa Elessarin saapumista. Taas näkyy se lojaalisuus, josta jo puhuin aikaisemmin. Olisipa meilläkin yhä tapana tuollainen lojaalisuus... Tai Aragornin kaltainen johtaja. Pdän aivan valtavasti siitä, miten hän antaa pelokkaiden mennä näiden menettämättä kunniaansa.

Sauronin suu on inha. Silti se on varsin mielenkiintoinen hahmo: toisaalta se herättää sääliä (hänestä olisi voinut tulla jotain muutakin), mutta toisaalta inhoa (hän asettuisi Orthanciin ja niin poispäin).

Itse taisteluhan nyt on taas taattua Tolkien-tyyliä. Vau. *syvä hiljaisuus*
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Vastaa Viestiin