KLK - Tuomiovuori & Cormallenin kenttä

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Tuomiovuori & Cormallenin kenttä

Viesti Kirjoittaja Newra »

Kolmas ja neljäs.

En muistanut tuollaista nimeä, Cormallenin kenttä, ollenkaan o_O

Gwaihirin "Pohjoistuuli puhaltaa, mutta me kiidämme sitä nopeammin. oli sopivan mahtipontisen kaunis.

Samin itsekseen puhelut ovat ihania, se kieli on niin Sam-maista. Jostain syystä pidän siitä, että Frodo on herännyt ennen Samia; että Sam on vihdoin se, josta pitäisi olla enemmän huolissaan. (äh, nyt ei irtoa mitään. Koetetaan)
Minusta Frodon&Samin sekä Merrin&Pippinin kohtaaminen oli oudon viileä (miksei Merri sano mitään? Pippin vain selittää. Theodenin kuolema?).

Gimlin kuvaus Pippinin löytymisestä oli ihana. Se oli niin aww ja yhtä aikaa surullinen ja hihiteltävä.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Tuomiovuori-luvussa ensimmäinen mieleenpainuva kohta on Samin ymmärrys siitä, etteivät he tule selviämään. Eihän se tietenkään enää vaikuta sillä tavoin kuin ensimmäisellä lukukerralla, kun nykyään tietää mitä tuleman pitää, mutta silti.

Niin jatkui epätoivoinen matka, Sormus taivalsi etelään ja kuninkaiden liput ratsastivat pohjoiseen.

Hieno lause, kokoaa nykyhetken tapahtumat kätevästi. Näin helposti meille annetaan myös tiedot tarinan aikajanasta, siitä mitä muualla tapahtuu samaan aikaan.

"I can't carry it for you, but I can carry you and it as well."

Tässä vaiheessa alkaa loppuhuipennus. Huomasitteko, että jokaisella, joka tuolloin Tuomiovuorella on, on oma tähtihetkensä? Tämä on Samin; Frodon on siinä vaiheessa, kun Klonkku hyökkää - Frodohan käskee Klonkkua ja Klonkku tottelee; Klonkun on tietenkin loppuhuipennuksien loppuhuipennus, Sormuksen tuhoaminen.

The End of All Things. Ei sitä paremmin voi sanoa: kylmät väreet tulee joka kerta kun Sormuksen tuhoamisen ja Sauronin lopun lukee. Vau. Vau.

Isäni yllätti minut itkemästä lukiessani Cormallenin kenttä -lukua. :mrgreen: Oli se niin tunnerikas.

Sodan loppu. Pidin luvun alussa siitä, miten Aragornin silmiä verrattiin tähtiin... Se oli kaunis kohta taistelukuvauksen keskellä. Muutenkin kuningas Elessar on ihana, kyyneleet tulivat silmiin siinä vaiheessa, kun hän kumarsi Frodolle ja Samille. Oih.

Hobittien jälleennäkeminen on minun mielestäni juuri sellainen kuin pitääkin ottaen huomioon tilanteen. Pippin ja Merri ovat palveluksessa. Lisäksi minä vähän mietin sitäkin, että Merri - joka tunsi itsensä hyvin hylätyksi Musta Portti aukeaa -luvun alussa - saattaa tuntea itsensä vähän poissuljetuksi ja orvoksi tilanteessa. Hänellä kun ei ollut osaa eikä arpaa tässä viimeisessä taistelussa...

(Pakko lukea samantien pari seuraavaa lukua, jäin koukkuun.)
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Vastaa Viestiin