KLK - Harmaat Satamat

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Harmaat Satamat

Viesti Kirjoittaja Newra »

Mitä tästä osaa sanoa? Luin luvun RotK:n soundtrackin kolmen viimeisen biisin säestyksellä ja olin lähes tulkoon koko ajan tippa linssissä. Tuntui kuin sydän olisi pakahtunut. Kaunista. Niiskuttamisen välissä hymähtelin hobittien hobittimaisuudelle, "Ei kai vaan pikku Pippin?"-repliikille, ruohonleikkaajille ja neljätoistakakskymppiselle.

Kolmastoista maaliskuuta - Lukitari ja örkkivankeus? *tarkistaa* Joo. "Se on poissa ainaiseksi -- ja kaikki on nyt mustaa ja tyhjää."

Frodon ponin nimi on Konkari! En ollut muistanut tuota yhtään. Söpöä.

Sattuuko kukaan tietämään suomennosta tuohon haltiakieliseen lauluun?

"Enkä minä voi tulla."
Ah. Mitä olen sanonutkaan niistä surullisista lauseista? Tämä kiilaa kyllä lähes ykköseksi (mutta ei ihan. Kai.). Voi Sam. Voi Sam.

Kaapuhemmopainoksen s. 891 alareunasta alkavasta kappaleesta eteenpäin. Sydän.
-- noiden aikojen tarina ja laulu oli päättynyt -- -- täynnä surua joka kuitenkin oli siunattua ja vailla katkeruutta --

Voi Pippin ja Pippinin nauru kyynelten läpi. *tekee Pippinit ja hymyilee kyynelten läpi Pippinin uskomattomalle positiivisuudelle*

Tämä! Tämä! Rakastan tätä kohtaa:
Ja laiva purjehti Suurelle Merelle ja länteen kunnes eräänä sateisena yönä Frodo tunsi viimein ilmassa suloisen tuoksun ja kuuli veden yli kantautuvaa laulua. Ja silloin hänestä tuntui samalta kuin Bombadilin talossa kun harmaa sadeverho muuttui hopeaksi ja lasiksi ja vetäytyi pois, ja auringon ponnahtaessa taivaalle hän näki valkeat rannat ja niiden takana kaukaisen vihreän maan.
Mutta Samin ilta syveni pimeäksi hänen seistessään Satamassa; ja katsoessaan harmaalle merelle hän näki vesien päällä varjon joka pian katosi länteen. Hän seisoi siinä myöhään yöhön kuullen vain aaltojen kuiskeen ja huokailun Keski-Maan rannoilla ja tuo ääni painui syvälle hänen sydämeensä. Hänen rinnallaa seisoivat Merri ja Pippin, vaiti.


Anteeksi pitkä lainaus, en voinut lopettaa kesken. Hopea ja lasi ja aaltojen kuiske ja huokailu Samin sydämessä, Keski-Maan rannat.

On varmaan Tolkienilla ollut fiilistaso aika huima kirjoittaessaan repliikkiä "Kotona ollaan."


Lay down
Your sweet and weary head
Night is falling
You have come to journey's end

Sleep now
Dream - of the ones who came before
They are calling
Across a distant shore

Why do you weep?
What are these tears upon your face?
Soon you will see
All of your fears will pass away

Safe in my arms
You're only sleeping

What can you see
On the horizon?
Why do the white gulls call?

Across the sea
A pale moon rises
The ships have come
To carry you home

And all will turn to silver glass
A light on the water
All souls pass

Hope fades
Into the world of night
Through shadows falling
Out of memory and time

Don't say
We have come now to the end
White shores are calling
You and I will meet again

And you'll be here in my arms
Just sleeping

What can you see
On the horizon?
Why do the white gulls call?

Across the sea
A pale moon rises
The ships have come
To carry you home

And all will turn to silver glass
A light on the water
Grey ships pass
Into the West.

- Fran Walsh, Howard Shore, Annie Lennox: Into the west



Hmmn. Tähän sitä ollaan tultu, pitkä matka Odotetusta juhlasta. Ja nyt lienee kiitosten aika: kiitos jokaiselle murmelisammakolle, joka osallistui kampanjaan (myös niille, jotka olivat hengessä mukana xD) ^______^ Spesiaalitattis Elvédanille, joka oli mukana joka kerta! Jau hani, oot rautaa! Myöskin Mithrellas ja Fëanorel ansaitsevat kunniamaininnan. *ruttuhalitus* Kiitos.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

(Syytetään koeviikkoa myöhäisestä kirjoituksesta tähän.)

Harmaat Satamat on aina tällainen luku. Kuten Newra, myös minä valitsin taustamusiikikseni RotKin soundtrackin, minun biisini taisi vain olla nimenomaan The Grey Havens. Muiksi varusteiksi valitsin nenäliinoja sekä kolme salmiakkia, joista kolmannen unohdin syödä, kun luku tempaisi mukaansa.

Lobelia! Täytynee myöntää, että on Lobeliakin varsin symppis lopulta, hänen piti vain nähdä asiat toisesta perspektiivistä. Se muuten tekisi ylipäätään monelle meistä hyvää, ei sen puoleen.

Minä rakastan sitä, miten Sam käyttää Galadrielin lahjan. Tai oikeastaan rakastan jo sitä, miten Pippin, Merri ja Frodo antavat Samin itse muistaa koko lahjan, ihana miten he luottavat hänen muistavan sen. Aww. Ja voi, voin vain kuvitella miltä Kontu on näyttänyt keväällä... Luvun ehdottomasti hauskin kohta on se, kun mainitaan, että kaikilla muilla oli hauskaa, paitsi niillä, joiden piti leikata ruohoa. *naur*

Ja loppu, voi, loppu! Rakastan, palvon, ihailen ja itken. Niin kaunista ja murheellista. Varsinkin haltioiden osuus: Elrond, Galadriel, Círdan... Toisaalta minua aina jää mietityttämään, ketkä lähtivät näiden kolmen haltian mukaan. Erestor, Glorfindel?

Voisin lainata kaikki Newran lainaamat kohdat. Oi.

Suomennosta ei ole haltioiden lauluun, mutta kävisikö laulu englanniksi?
O Elbereth Starkindler,
white-glittering, sparkling like jewels,
the glory of the starry host slants down.
Starkindler, o! Elbereth!




Jei, olen rautaa! :mrgreen: Ei kun joo, vakavasti. Kiitos kulta, kyllä sä hyvin vedät tämmöset lukukampanjat. (En minä näköjään kovin vakava sitten ollutkaan.)

Rakastan Tolkienia. Rakastan Tarua.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Kiitos, englanninnos (jos tuo ei jo ole sana, niin nyt on :mrgreen:) käy oikein mainiosti. Kaauuniiista.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Delly
Lady Antiangst
Viestit: 1082
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 2:07 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Delly »

Okei. Jäin kyydistä lukukampanjasta kun tuli kiire, enkä siis ole vieläkään kyydissä. Mutta vaikka miulta jäi melkeinpä kaikki muut välistä ja kommentoimatta, haluan tulla sanomaan edes jotain tästä luvusta ja pikkuisen muistakin, ihan vain koska se on niin hieno.

Siitä on jo... mitä? Kuusi vuotta? Joo, kuusi vuotta, kun luin ensimmäistä kertaa Tarun, mutta joitakin hetkiä, nimenomaan lukutilanteita, on painunut mieleen upeiden kohtien myötä. Muistan, että silloin kun luin sen kohdan, jossa Aragorn lähti sieltä jostain eikä enää palannut sinne elävänä (minusta on muuten kaunis ajatus että Aragornin kuoltua sen henki palasi sinne vaeltamaan <3), makasin mummin luona patjalla, puoliksi pöydän alla ja luin hämärässä kun muut nukkuivat. Luin enttien marssin sedän ja tädin luona samalla kun veli pelasi vieressä jotain keskiaikaista strategiapeliä, jonka musiikit sopivat hienosti Taruun. ^^ Se kohta jossa Sam paiskasi pannut ja kattilat menemään, tuli luettua välitunnilla ala-asteen luokkahuoneessa (olin tunnilla ihan näännyksissä luettuani juuri pitkää, janoista taivalta XD).

Mutta loppu jäi selkeimmin mieleen. Mie olin silloin tädin ja enon luona, hmm, varmaan juuri ensimmäistä kertaa pikkuista serkkua katsomassa, ja mie istuin niiden sohvalla lukemassa. En ollut yhtään varautunut siihen että se loppuisi, koska sivuja oli vielä niin paljon (liitteet), ja sitten, naps, tajusin yhtäkkiä lukeneeni viimeisen lauseen. Muistan että miun oli pakko mennä toiseen huoneeseen piiloon koska aloin itkeä, miusta se loppu oli niin kaunis ja haikea. TSH:n loppu myös sai miut tajuamaan ensimmäistä kertaa, että lopussa ei tarvitse olla satuhäitä ja happilyeverafteria ja kaikkien onnellista yhdessäoloa, että se olisi hyvä. Tajusin että hei, tämä kirja loppui haikeasti ja oikeastaan melkein surullisesti, mutta se oli ihan jumalattoman hyvä!

Okei, miulla olikin aikaa vähemmän kuin oletin ja sanottavaa vähemmän kuin oletin, joten... todetaan vain että Sormusten herran loppu on kenties vaikuttavin mitä olen ikinä lukenut, ja se on aika paljon se.
And so they lived happily ever after.
- The End -

Vuoden Loftisficcaaja '04, '05 ja '06 + Suloinen '07 ja '09 + Pippin '10 \o/

Vastaa Viestiin