LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2007

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Oi että tämä luukku oli kaunis <3
Todella tunnelmallinen, sinänsä uskon, että Glorfindel kertoi vakavasta aiheesta, mutta kuitenkin tässä oli se ihana joulun pilkahdus. Rakastan sitä tapaa, jolla tässä ja joissain muissakin luukuissa on punottu Joulupukki Keski-maan historiaan ja tehty siitä sellainen osa, että se ihan todella voisi sinne kuuluakin ja sieltä olla peräisin. ^^
Tuosta matkan kuvailusta tuli vahvoja ('vanhoja' tuli ensin xD) mielikuvia, mikä on minusta tekstiä lukiessa hyvä. Awwh. Ja minusta tuo kirjurin näkökulma oli oikein mukava. ^^

Kiitoksia, äsken tuli jo joululaulujakin (koulussa istuksii) niin nyt on oikein pörheä olo. *hali* :>
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus »

Hih. Luukkuja satelee^^

Ensin tuo 13. päivä. Tykkäsin ehkä eniten G- ja R-luukuista, kun nuo haltiat iskevät enemmän... Mutta kivoja olivat kaikki. Rakastan sitä, että tässä joulukalenterissa kaikki luukut ovat tekijöidensä näköisiä^^ Ihania olivat.

Ja 14... aww^^ Vaikka sinällään vaikeasta ja vakavasta asiasta olikin kyse, tuossa luukussa oli ihanaa joulun tunnelmaa. Joulupukki voisi ihan hyvin olla peräisin Keski-maasta :) Tulee jouluolo.

Kiitokset taas ihkuista luukuista^^ Menen syömään piparia.
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Title: Kylmiä ja märkiä tähdenmurusia
Päivän sana: lumi

Genre: humor
Paring: öhh, jos haluatte niin Glorfindel/Erestor
Rating: PG

Summary: Glorfindel opettaa Erestorille jotain lapsuudesta, ah.
A/N: Minähän luotan tässä tapauksessa vanhoihin tuttuihin pareihin/hahmoihin, mutta mikäpä sen hauskempaa kuin pistää korkea-arvoisia haltioita säheltämään joulutunnelmissa oikein sydämiensä kyllyydestä ^__^

*

Sinä talvena ja erityisesti joulun tienoilla Konnussa satoi yllättävän paljon lunta. Hobittilapset olivat halkeamaisillaan riemusta nähdessään aamuisin lumikuorrutuksen peittävän loivia mäkiä ja lehtensä pudottaneita puita; lasten vanhemmat taas olivat halkeamaisillaan siitä, miten märkinä näiden oli mahdollista palata kotiin päivän päätteeksi ja kuinka monta hansikasta ja hattua oli mahdollista hukata korkeisiin nietoksiin.

Lumisade ulottui hyvin harvoin Rivendellin saloille asti, ja niinpä kaksi Konnun maiden läpi sillä hetkellä ratsastavaa haltiaa katseli hyvin kiinnostuneina ympärilleen hiutaleiden kieppuessa heidän ympärillään ja takertuessa heidän hiuksiinsa. Tuuli oli hyvin heikko eikä pakkanen tuntunut purevalta, mutta toinen haltioista yritti koko ajan nostaa kasvojensa suojaksi jotakin vaatekappaletta.
"Tätä ei usein Rivendellissä näe", vaaleampi haltia totesi tummemmalle.
"Sietääkin olla näkemättä, en käsitä mitä hauskaa on jossakin tällaisessa, kylmää ja märkää. Ollapa jo kesä", tokaisi tumma haltia harmistuneen oloisena ja rapsutti hevosensa harjaa. Vaalean haltian silmissä välkähti hänen kuullessaan tummemman sanat.
"Mitä, Erestor, oletko sinä kenties menettänyt lapsuutesi tuikkeen sydämestäsi? Sellainen ei ollenkaan sovi!" hän totesi eikä voinut peittää naurua äänestään. ”Älä huoli, ystäväiseni, lupaan palauttaa sen takaisin.”

Hän pysäytti hevosensa ja nousi sen selästä rivakasti. Erestor jäi tuijottamaan uteliaana, aavistaen sisimmässään pahaa.
"Glorfindel, salli minun kysyä kaiken ilottomuuteni voimalla, mitä ihmettä sinä teet?"
"Katso nyt tätä maisemaa", sanoi Glorfindel noustessaan hevosensa selästä. "On kuin miljoonia pieniä tähdenmurusia-"
"Kylmiä ja märkiä tähdenmurusia-"
"-olisi satanut näille maille ja peittänyt puut, aivan kuin tämä hanki valaisisi koko tienoon pelkästään omalla salaperäisellä hohteellaan..." Glorfindel runoili kumartuessaan maahan ja tehdessään käsillään jotain, mistä Erestor ei ottanut selvää, mutta tiesi, ettei siitä mitään hyvää seurannut. Hän saikin aavistuksensa tuta: Glorfindel heitti häntä kohti kylmän ja märän pallon, joka hajosi hänen viitalleen ja sen muruja tipahteli hänen - epäilemättä ihmettelevän - hevosensa selälle.
"Minä arvasin tämän!" Erestor kiekaisi arvovaltansa ollessa uhattuna. "Mitä ihmettä tämä on olevinaan?"
"Tätä hauskaa on lasten mielestä jossain tällaisessa", Glorfindel virnuili estottomasti. "Sinun täytyy kostaa minulle!"
"Minulla on parempaakin tekemistä kuin heitellä päällesi miljoonia pieniä tähdenmurusia", Erestor tuhahti arvokkaasti.
"Mutta tämä jää vaivaamaan sinua koko loppuikäsi, mikä on erittäin pitkä aika, sivunmennen sanoen."

Glorfindel kuopaisi maasta lumimöykyn, seisahtui Erestorin eteen ja näytti vilpittömän totiselta.
"Katsos, näin sinun täytyy taputella ja muotoilla kunnollinen pallo..."
Erestor otti Glorfindelin vinkeistä vaarin, taputteli tämän tuomaa lumimöykkyä huolellisesti ja läjäytti sen sitten suurta tyydytystä tuntien tämän päälaelle.
”Oletko tyytyväinen?”
"Noin, nyt sinusta tuntuu epäilemättä paremmalta", vaalea haltia totesi tyytyväisenä vesipisaroiden tippuessa hiuksistaan alas. "Ja seuraavaksi, rakas ystävä, vaadin ehdottomasti revanssia!"
Hän kiersi Erestorin taakse ja pitkänä haltiana sai tämän kiskottua hevosensa selästä ja kaadettua lumihankeen. Kaksi korkea-arvoista Rivendellin haltiaa kieri lumihangessa punaisina ja hengästyneinä, paiskoi lumimöykkyjä toistensa päälle ja nauroi osuessaan maaliinsa. Lumi paakkuuntui heidän viittoihinsa ja hiuksiinsa, heidän kasvonsa olivat märät ja pikkuhiljaa sulavesi alkoi imeytyä myös päällimmäisten vaatekerrosten alle.

"Voitin sinut", Erestor puhisi lopulta voipuneena istuessaan Glorfindelin vatsan päällä lumimöykky kädessään. Glorfindel nauroi hengästyneenä osaamatta lopettaa ollenkaan.
"Etpäs, huh, etpäs!"
"Vaatteemme ovat aivan märät", Erestor tuumi. "Näkiköhän meitä kukaan? Voisimmekohan vaihtaa vaatteita jossakin?"
"Hobitinkolot ovat tuskallisen pieniä ja maan alla, mutta kai meidän on pakko vierailla jossakin niistä, muuten jäädymme ja meistä tulee loistavia lumiukkoja."
"Minulla on kylmiä, sulaneita tähdenmurusia alusvaatteissanikin."

Jostain mäen päältä kuului hobittilasten kikatusta.
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus »

*naur* Tämä on ihana!! Rakastin erityisesti tuota "pieniä ja kimaltavia tähdenmurusia" -kohtaa ja sitä, että se pysyi mukana koko tarinan ajan^^ Ilkikurinen Glorfindel on aina niin hauska ja Erestor ihan itsensä. Pidin erityisesti tässä sanavalinnoista ja sellaisesta koko ajan rivien välissä kulkevasta virnuilusta xD
mutta mikäpä sen hauskempaa kuin pistää korkea-arvoisia haltioita säheltämään joulutunnelmissa oikein sydämiensä kyllyydestä ^__^
Ei niin mikään xD

Ah. Kiitos päivän (yön) piristyksestä ja nauruista. Piristi^^
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Avatar
Piru
Metsähaltia
Viestit: 679
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 9:58 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Piru »

En oo kommentoinut vielä kertaakaan. O.O Pakko sanoa heti alkuun suuren suuri kiitos Silille tän järjestämisestä. :D Ihan huippuhyvä idea. Jään aina oottamaan seuraavaa päivää ja seuraavaa luukkua.

Kaikki luukut on olleet tosi hienoja. Ihanaa, kun ihmiset on nähneet vaivaa. ^^ Joulumieli sen kuin yltyy näitä lukiessa. Sellanen iloinen, pulppuileva joulumieli.

Ja Jussi, luukku 12 oli upea. Mä tykkäsin tosi paljon. Kiitos.
'Cause everybody hurts sometimes.

Valvoja -05
Palautteenantaja -06
Aragorn -07
Sauron -08 ^^
Avatar
Jussi
Metsähaltia
Viestit: 643
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:29 pm

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Oikein kivoja luukkuja yksi toisensa jälkeen! :) Tuo tämän päivän luukku vei niin sydämeni. :D Ihanan yksinkertainen ja suloinen idea ja minäkin rakastin tuota "Kylmiä ja märkiä tähdenmurusia"-juttua. Aivan ihanaihana luukku ja viimeinen lause kruunasi kaiken. Aww. :D

Joulu on oikeasti jo pian. ^^
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus »

Joulukalenteri, 16. luukku
Päivän sana: joulukortti
Author: Miaplacidus
Rating: G (- PG)
Pairing: Toisessa tuttu ja turvallinen Erestor/Glorfindel, toiseen saatte itse päättää. Minulla on kyllä siihen oma visioni, mutta en tuputa sitä teille xD
Genre: Eka on ainakin tunnelmointia, toisesta en tiedä… jotain tunnelmointia sekin^^
A/N: Sain piparitaikinan valmiiksi, joten voin tulla laittamaan nämä xD (Minulla outo vuorokausirytmi? Älkää hulluja puhuko…) Tämän päivän luukkuun kuuluu siis kaksi pienempää tarinaa. Ensimmäiseen olen ihan tyytyväinen. Toisen kanssa tulikin sitten vähän kiire, enkä ole siihen täysin tyytyväinen (en suinkaan raapustellut sitä viime yönä *viheltelee*). Hyvää joulunodotusta kumminkin <3 (//Krhm, kävin lisäämässä päivän sanan. Pitäisiköhän mennä nukkumaan...)
//2 Ikinä ei saisi laittaa väsyneenä ficciään tänne. Ensimmäisestä oli jäänyt se sanapätkä pois ja toisessa sitä ei tainnut edes olla (oli vähän kiire, unohdin!), mutta improvisoin nyt tähän. Eihän minulla enää ollut käsitystä, miten ne oli alkuperäisessä o.O Jospa ne nyt olisi oikein...

Lumisateen Sinä

Kirjoitan kirjettä – tai niin uskottelen itselleni, vaikka en ole vilkaissutkaan siihen moneen minuuttiin. Kynästäni tipahtanut mustepisara on kuivunut ja jättänyt jälkeensä paperille tahran. Juutuin taas katselemaan lumisadetta ja ajattelemaan sinua, kuten niin usein aikaisemminkin, eikä kirjoittamisesta tule taaskaan yhtään mitään. Huomaan kyllä saavani töissäkin huvittuneita katseita, kun en enää pariin päivään ole kyennyt enää kunnolla keskittymään. Hymyilen muistaessani viime kohtaamisemme. Sinulla oli viimeinkin lomaa ja saatoit tulla luokseni. Valtiaasi ei ole ankara, mutta olet liian uskollinen hänelle pyytääksesi ylimääräistä vapaata – vaikka syy olisin minä. Ymmärrän sinua, vaikka päätöksesi joskus turhauttaa. Mutta siksi minä sinua rakastankin.

Näen ratsusi jo kaukaa ja tunnistan hahmosi sen selässä. Tunnistaisin sinut, liehuvat hiuksesi ja kaunispiirteiset kasvosi missä vain. Huulilleni nousee hymy, ja niin nousee nytkin, kun aurinko paistaa jälleen sydämeeni ja lämmittää minua hehkullaan.

Hymähdän palatessani maan pinnalle ja huomaan olevan jo myöhä. Joudun ottamaan uuden kirjepaperin edellisen (ja sitä edellisen) tahrauduttua mustetahroista käyttökelvottomaksi. Rakkaani nauraisi vatsansa kipeäksi, jos tietäisi miten tuhlailen joulukirjepaperia. Kirjeeni näyttää valkoiselta kuin ulkona vastasatanut lumi, ja unohdun hahmottelemaan lumihiutaletta. Muistelen samalla, että ihmiset ovat kehittäneet perinteen lähettää joulukortteja, mutta minusta sellainen on outoa. Miksei samalla voisi kertoa jotain enemmänkin, kun vanhan, kuluneen toivotuksen?

Unohdun aina vain ajattelemaan sinua, kun minun pitäisi saada ajatukseni paperille, vaikka kirjoitankin tätä kirjettäni juuri sinulle. Sinä olet ainoa, kelle en osaa kirjoittaa – haluaisin vain aina puhua kanssasi, nähdä ilmeesi ja kuulla naurusi, ja joskus lohduttavan minua, kun minulla on paha olla. Sinun suhteesi en pysty olemaan järkevä ja käytännöllinen. Vielä viikko ja olet luonani. Sitten minä lähden mukaasi, ja me olemme yhdessä ikuisuuden, ensin Keski-maassa ja sen jälkeen Kuolemattomilla mailla.

Hörppään teetäni, joka on jo haaleaa, ja alan kirjoittaa. Haluaisin kertoa sinulle niin paljon, että en osaa aloittaa. Lopulta kerron lumisateesta ja siitä kesäpäivästä milloin tapasimme ja muusta pienestä, mutta tiedän, että ymmärrät. Silmäilen kirjettä hetken, mutta en jaksa viimeistellä sitä ja kirjoitan loppuun nimeni. Lopuksi painan oman sinettini paperiin. Se on ehkä turhaa ja tuhlausta, mutta olen liian tottunut rutiineihini muuttaakseni niitä, ja saatpahan kirjeesi virallisesti ja kenenkään sitä lukematta.

Hymyilen mennessäni nukkumaan.

*****

Etukäteisjoululahja

Erestor painoi päänsä turhautuneena käsiinsä. Työnteosta ei tullut mitään! Oliko Glorfindelin pakko olla pois juuri silloin, kun häntä tarvittiin? Vaikka kyllähän Glorfindelia tarvittiin siellä missä hän nyt oli, Lórienissa, mutta Erestor kaipasi häntä kotona Imladrisissa. Joulu oli tulossa ja hänellä oli hirveästi järjesteltävää, mutta Glorfindelin pitkä poissaolo alkoi jo näkyä. Erestor oli nykyään aivan muissa maailmoissa (mistä monet jaksoivat häntä kiusoitella). Neuvonantaja päätti vihdoin lähteä kotiinsa, ei työnteosta tulisi näin yhtään mitään.

Elrondin kirje. Hän oli unohtanut sen kokonaan! Elrond oli tuonut omitusesti koristellun kortin (sanoi sitä joulukortiksi) lounastauolla ja käskenyt lukemaan illalla, ennen kuin Erestor lähtisi töistä. Kaipa sen vielä ehtisi…

Erestor,

tiedän kyllä, että sinulla on ollut hirvittävästi töitä viime päivinä ja pyydän anteeksi. Joulun järjestämiseen kuuluikin yllättävän paljon töitä! Ehkä kuitenkin pieni etukäteinen joululahjani korvaa sinulle vähän menetettyä aikaanne.

Elrond


Erestor tuijotti kirjettä hetken ja lähti sitten kiireesti huonettaan kohti. Avattuaan hänen ja Glorfindelin yhteisen huoneiston oven hän näki enää vain kultaisen hiuspaljouden ja tunsi nenässään hänen Glorfindelinsa tuoksun. Kyllä, Elrondin etukäteisjoululahja oli erinomainen.

Joulusta saattaisi tulla sittenkin mukava.
Viimeksi muokannut Miaplacidus, Ma Joulu 17, 2007 3:44 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf »

Awwwww.... <33>

Luukut 14 ja 15 olivat aivan uskomattoman ihania!! Kiitos
Ja luukun 16 loppu oli niin.... <3

Ei voi muuta sanoa, kuin että tämä kalenteri on vain niin paljon parempi kuin mikään suklaakalenteri koskaan! :)
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33
Shamandalie
Örkki
Viestit: 34
Liittynyt: Ti Loka 02, 2007 7:22 pm
Paikkakunta: Soul Society, Kuchiki Mansion

Viesti Kirjoittaja Shamandalie »

aaawww...
Ei voi muuta sanoa, kuin että tämä kalenteri on vain niin paljon parempi kuin mikään suklaakalenteri koskaan!
Aivan. Miekin jo ehdin harmittelemaan kun ei ollut mitään kalenteria tullut hommattua, mutta onneksi tämä sitten ilmaantui :D

Kaikki luukut ovat olleet ihan mahtavia, iso kiitos jokaiselle joka on asiaan vaikuttanut *kumartaa erittäin syvään, niin että pudottaa tonttulakkinsa*
Life is pretty tough, but just think how much tougher it would be if you couldn't sleep a third of it away.
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Voi että tuo luukku oli suloinen. ^^ Ensimmäisen tunnelmaan pystyi jotenkin samaistumaan, kun tietää, millaisia vaikeuksia kirjeiden kirjoittamisessa silloin tällöin on. Kaunis, sellainen kaipauksen tunnelma. <3
Ja toinen, ihanan suloinen loppu, aww! (miten tämä koko luukku onkin nyt niin samaistuttava? xD Hitto, olet jotenkin päässyt mieleeni tjn) <- Okei, tuokin nyt vaan tahtoo sanoa, että jälkimmäisessä pätkässäkin oli ihanaa lämpöä.

...ainoa vaan, etten huomannut päivän sanan, jos se oli siis "joulukortti" esiintyvän missään. o_O?

Mutta ihana luukku joka tapauksessa ^_^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus »

Voi... Kiitos Fuu, minulta taisi jäädä sieltä pätkä veke xD Siinä oli jotain joulukortista (vai kirjeenäkö minä sen mainitsin), mutta ei sitä näy. Pahus. Muokkaanko tuonne vai jätän näin? Pirun Word ja minun muokkaustaidot!
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

No kai se nyt olis kiva jos muokkaisit tuonne senkin pätkän, missä on päivän sana. ^^ Pistä vaan lisää, tätä oli niin mukava lukea.
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Avatar
Vampiria
Örkki
Viestit: 158
Liittynyt: Ke Loka 18, 2006 7:15 pm
Paikkakunta: Lothlórien/Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Vampiria »

Loftiksen Joulukalenteri, luukku 17
Sana: Kuusen kynttilät


Title: Dear Santa
Author: Vampiria
Pairing: Viittauksia vaikka mihin
Rating: PG-13 kenties.
Genre: Humor, AU, viittauksia slashiin
Warnings: Pervoa vihjailua.
Summary: Joka vuosi Lord Elrond antaa jonkun onnekkaan tehtäväksi kirjoittaa Joulupukille. Tällä kertaa nämä onnelliset olivat Merri ja Pippin.
A/N: En ole varma, mistä idea tähän lähti, mutta tässä se nyt on. Olin suurimmaksi osaksi todella väsynyt tehdessäni tätä ja nyt saatte kärsiä paskasta jouluhuumorista ;>.
Hyvää joulua koko Loftiksen väelle!
***

DEAR SANTA


Eräänä jouluisena iltana tonttuhattuihin sonnustautuneet Merri ja Pippin istahtivat yhden Rivendelin kirjaston tummapuisen pöydän ääreen. Mukanaan heillä oli paljon ruskeaa piparintuoksuista paperia, runsaasti erivärisiä geelikyniä, hiukan evästä ja Legolasin laadukkain kynsilakka (kuparinhohtoinen, Rautapihasta ostettu, Pippinin mielestä erittäin hyvän makuinen.) Tehtävänään heillä oli kirjoittaa täyspitkä kirje Joulupukille Suomeen ja aikaa oli vain puolitoista tuntia (Gandalfin perinteisestä Pimp My Ilotulite - kilpailusta ei sovi myöhästyä.) Merri valitsi kynistä kauniin vaalean vihreän ja painoi sen terän paperia vasten, alkaen kirjoittaa.

Arvostettu Joulupukki,

jouluisia terveisiä täältä Rivendelistä. Kuten olet varmaan jo huomannutkin, täältäpäin tulee sinne joka vuosi kirje, mutta aina eri lähettäjältä. Tapana on ollut, että Elrond järjestää aina joulun alla pienen kilpailun, jonka voittaja saa kirjoittaa Sinulle, Joulupukille, Korvatunturin isolle kiholle, itse Pääpomolle. Jo kolme vuotta peräkkäin Haldir on jotenkin onnistunut voittamaan ja lähettämään sinulle sitä iänikuista valituspostiaan, kuinka ei osaa päättää Aragornin ja Legolasin väliltä (nyttemminhän he ovat jo siirtyneen kimppakivaan.)

Tällä kertaa kävi niin mukavasti, että minä ja Pippin voitimme, sillä laji oli meille sattumoisin hyvin sopiva (kuka syö eniten Elrondin oman käden kautta "kuorruttamia" pipareita.) Omituista oli, ettei Gandalf suostunut koskemaankaan niihin. Minä kun luulin että velhot pitävät pipareista. Kenties kuorrutus oli hänelle liian tujua. Tuo hänelle lahjaksi kaulin, jotta hän voi itse leipoa piparinsa. Hänen sauvastaan tuskin on kaulimeksi, vaikka sillä kaikkea muuta voikin tehdä (koettu on, ikävä kyllä.)


Siinä kohtaa Merri piti pienen miettimistauon ja Pippin napsi itselleen korista muutaman joulutortun, joille siveli hiukan kynsilakkaa. Ystävänsä touhuja sivusilmällä seuraten, Merri vaihtoi kynänsä siniseksi ja jatkoi.

Vuosi on mennyt jälleen erittäin mukavasti ja me kaikki olemme olleet erityisen kilttejä. Etenkin Elrond, joka on tarjoutunut kiillottamaan Boromirin ”torven” ainakin kymmeniä kertoja, etenkin näin joulun alla, jotta se olisi varmasti toimintakunnossa. Jostain syystä Glorfindel ei näytä arvostavan Elrondin ystävällisyyttä, sillä hän lähtee aina mököttämään keittiöön tai alkaa oudosti hakeutua Legolasin seuraan. Minusta he näyttävät tulevan erityisen hyvin juttuun. Tänäänkin he ovat keskustelleet ainakin päälle kaksi tuntia Aragornin parrasta. Tästä tulikin mieleeni, että voisit tuoda heille molemmille kynsiviilat (mieluiten aitoa Saruman Nailwonders – merkkiä.) Mitä minä olen katsellut, ovat heidän kyntensä aika huonossa kunnossa. Ainakin verrattuna Sarumaniin. Siinä vasta teräväkyntinen kaveri sanon minä. Gandalfilla on yhä raapimisjälkiä selässään, todisteena heidän villistä pokeri-illastaan.

Arwen ei sen sijaan ole käyttäytynyt kovin hyvin. Kuulin hänen riitelevän isänsä kanssa muutama päivä sitten muun muassa Aragornista, kuusen kynttilöistä ja hiustyyleistä. Sen koommin en ole häntä nähnyt, sillä hän lähti viettämään joulua Rohaniin Éowynin luokse. Kiltti Joulupukki, älä tuo hänelle mitään, vaan säästä rekesi tilaa kullatulle poreammeelle, jota Elrond toivoi.

Tänne Rivendeliin on lapannut sisään kummaa porukkaa jo muutaman päivän ajan. En tunne tulokkaista puoliakaan, mutta olen erottanut joukosta monia haltioita, ihmisiä ja jopa kääpiöitä. Muutama örkkikin kävi piipahtamassa ja tuomassa Elrondille lahjan Sarumanilta. Minusta kuitenkin tuntuu, ettei hän pitänyt lahjasta, sillä örkeille tuli sangen tulikivenkatkuinen lähtö. Mutta mistä minä tietäisin, ehkä se oli jonkinlainen alkukantainen suippokorvien kiitosmetodi.


”Pippin, sinun vuorosi jatkaa. Minäkin haluan maistaa sitä kynsilakkaa”, Merri huikkasi toiselle hobitille ja otti tämän kädestä pikkuruisen pullon, joka oli tyhjentynyt jo puoliksi. Innoissaan Pippin valitsi punaisen hilepitoisen kynän ja alkoi kirjoittaa.

Onko teillä siellä Suomessa hyvä ruoka? Täällä on taisteltu keittiövuoroista kuin viimeistä päivää. Elrond sanoo, ettei Gimli saa mennä keittiöön, koska hän ei kuulemma huolehdi tarpeeksi hygieniastaan. Minusta Gimli on hyvä kokki, vaikka keitosta löytyvät partakarvat eivät aina maistukaan kovin herkullisilta. Toivonkin, että toisit hänelle partakoneen. Merkillä ei ole niin väliä, kunhan tarpeeksi tehoja löytyy. Kääpiöiden hiuslaatu on erittäin vahvaa. Elrondille sen sijaan voisit tuoda sen poreammeen lisäksi pinsetit. Hänen kulmakarvansa ärsyttävät minua. Miksi kukaan täällä ei voi pitää huolta karvoituksestaan? Samin ansiosta Frodo on luultavasti ainoa, jolla ei ole vartalossaan jäljellä enää muuta karvaa kuin hiukset päässä (nähty on omin silmin painajaisienkin uhalla.)

”Merri hoi, mitä Aragorn toivoikaan lahjaksi?” Pippin lopetti hetkeksi kirjoittamisen ja katsahti kysyvästi ystäväänsä. Merri raapi mietteliäänä niskaansa ja koetti muistella tuon (kaikin puolin) pitkän ihmisen lahjatoivomusta.
”En ole varma, mutta pyydä hänelle jotain hauskaa. Hän on ollut aika myrtsinä jo pari päivää.”

Aragorn toivoo itselleen vesipyssyä, sillä se on huomattavasti kevyempi ase kuin miekka. Vuosien miekanheiluttelun luulisi käyvän käsilihaksille. Ehkä hän on äkäinen juuri sen takia. Minusta tuntuu, että hän tarvitsee kipeästi oikeaa kättään nyt kun Legolaskin on alkanut viihtymään muussa seurassa.

Meille hobiteille voit sen sijaan tuoda suklaata. Fazerin sininen on kuulemma kova sana sielläpäin. Täällä ei sellaisia ole, sillä Sauron on kieltänyt kaiken makean myymisen. Hän kun ei voi syödä. Ehkä ei kannattaisi ruveta silmäksi, sillä silloin menettää monia hyviä etuja. Luuseri.


Pippin venytteli kättään ja vaihtoi kynänsä vahvasti tuoksuvaksi purukumin pinkiksi. Merri oli se sijaan syventynyt lukemaan löytämäänsä ”Kyllästynyt olemaan lyhyt, monessakin mielessä?” – kirjaa, jonka oli löytänyt viereisestä hyllystä.

En jaksa enää kirjoittaa enempää, sillä minulla alkaa olla nälkä. Kaikille muille, joita en maininnut, voit tuoda mitä mielesi halajaa. Olen varma että sinulta jos keneltä löytyy taito improvisoida tiukan paikan tullen. Senhän todistavat jo lentävät porosikin. Olen aina ihmetellyt: miksi poroja? Eikö lentävä olifantti olisi ollut tyylikkäämpää? Omasta imagostaan kannattaa huolehtia, niin Legolas aina sanoo, kun yllätän hänet kokeilemasta Aragornin vaatteita.

Ei muuta tällä kertaa. Pianhan sinä jo saavutkin.

Odottavin terveisin: Merri ja Pippin + muu väki, joka ei osallistunut tähän suureen urakkaan.


PS. Jos rekeesi vielä mahtuu, niin tuo mukanasi yksi tonttu. Tarvitseehan Gimlikin jouluseuraa.

PPS. Minusta sinussa ja Gandalfissa on erityisen paljon samaa näköä (vaikka Gandalf onkin nykyään tee-se-itse-valkopesulansa ansiosta valkoisempi.) Oletko sinä hänen kauan kadoksissa ollut isänsä? Vähän niin kuin Darth Vader, mutta lihavampi.

PPPS. Hyvää Joulua!
Nilmë ná ve lótë ya losta tennoio.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir »

*kuoli*

Joo-o. Tämähän hauska oli! Ja näemmä laiskana olen unohtanut kommata myös edellistä luukkua joka oli niin... *ripustelee pinkkejä sydämiä* ja sai minulle kyllä todella hyvän fiiliksen. Niin alamaissa kun olen ollutkin. Pitää lukea uudelleen kunhan saat sen sanan sinne. ;)

Ja tämä. *kikattaa* kirjeitä joulupukille! Mahtava ajatus ja ihan loistavia lohkaisuja näin aamu-unisellekin pääkopalle!

Olette oikeasti ihania ihmisiä, kun jaksatte vääntää näitä juttuja.
*ojentaa pipareita koko konkkaronkalle*
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus »

*kuoli kanssa*

Helkkari näitä ficcejä! Pitäisi olla joulustressiä ja kaikkea, mutta eihän tällaista lukiessa voi mököttää^^ Kerrassaan repsahduttava, tyrskin. Ja ei hitto nuo vihjailut!
Oletko sinä hänen kauan kadoksissa ollut isänsä? Vähän niin kuin Darth Vader, mutta lihavampi.
*käkättää*

(Ja ilmoitan samalla, että kävin muokkaamassa viestiini ne sanat. Tajusin samalla, että toisessa sitä ei edes ollut - opetus: ei saa kirjoittaa kiireessä - mutta improvisoin. Se oli oikeastaan aika kivaa xD)
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Vastaa Viestiin