LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Avatar
Kuolonsulka
Puolituinen
Viestit: 228
Liittynyt: To Marras 11, 2004 5:41 pm
Paikkakunta: Siellä missä päivä kuolee

Viesti Kirjoittaja Kuolonsulka » La Joulu 06, 2008 2:18 pm

Nuokkutar, kerätäänkö adressi? Ehkä sitten meidän toive ei olisi pukille liian vaikea?^^

Upeaa.net... Näiden parin luukun, ja tietysti kaikkien muidenkin, jälkeen on oikein hyvä lähteä viettämään kaverin synttäreitä ja valmistautua omiinsa.

Joulunalusta kaikille, ja itsenäisyyspäivää ennen kaikkea!^^

mörönsyötti
Örkki
Viestit: 36
Liittynyt: Pe Maalis 28, 2008 2:57 pm

Viesti Kirjoittaja mörönsyötti » La Joulu 06, 2008 3:59 pm

Hienoja ficcejä ja hienoja piirrustuksia. :wink:
Tuskin maltan odottaa huomiseen.

Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel » La Joulu 06, 2008 10:04 pm

Välistä jääneet luukut...

3. luukku
XXXD Räkätin aika vahingoniloisesti, kun luin tätä. XXD Erestor-raukka....


4. luukku
Se olikin tosi suloinen. Hassu...

5. luukku

Awwwww~ Ottaisin mäkin tollaisen lahjan. Ihana kuva. Tosi yksityiskohtainen ja samalla yksinkertainen.

6. luukku
Itketti. Jotenkin surullinen ja vähän toiveikas? Kaunis siitä huolimatta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009

Avatar
Emmanuel
Örkki
Viestit: 115
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 7:33 pm
Paikkakunta: Paschendale

Viesti Kirjoittaja Emmanuel » Su Joulu 07, 2008 1:38 am

Kovin kaunis.
Tuli jotenkin rauhallinen ja haikea olo. Tykkäsin.
"Know that many men has suffered. Know that many men has died. Six miles of ground has been won, half a million men are gone. And as the men crawl the general call and the killing carry on."

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » Su Joulu 07, 2008 11:08 am

7. Luukku

Author: Lumisusi
Päivän laulu: Joulupuu on rakennettu
Title: Jouluyön taikaa
Rating: NC-17
Genre: Slash, PWP
Warnings: Slash

Summary: Joulupuun koristelu johtaa johonkin muuhun

A/N: Kliseitä? Kyllä. Hotteja haltioita? kyllä.
_____________________________________________________________

Synkmetsässä vietettiin joulua samoin kuin muissakin haltiavaltakunnissa. Lähtökohta oli kenties hiukan eri kuin muualla, mutta haltiat koristelivat silti asumuksensa ja antoivat toisilleen lahjoja talvipäiväntasauksen tietämissä. Tällä kertaa Synkmetsän Metsäpalatsin valtaistuinsalin suuren kuusen koristelijoiksi oli valittu kuningas Thranduil sekä sopivasti paikalle saapunut Mustalaishaltioiden Ruhtinas, eli Gildor. Nyt nuo kaksi ylhäistä haltiaa kiipeilivät suuren puun oksilla sekä kiroilivat sotkuisten koristeköynnösten sekä rikkinäisten joulupallojen kanssa. Kynttilät oli jo ripustettu kuusen oksille ja nyt olivat vuorossa haltialapsille tarkoitetut namuset, jotka ripustettiin alimmille oksille, josta lapset ne pystyivät hyvin napsimaan itselleen.

Kovin vakavaa ei kuitenkaan kuusen koristelu ollut, sillä nuo kaksi haltijaa kiusasivat toisiaan oikein olan takaa. Thranduil läpsäytti ohimennen Gildorin takapuolta rientäessään laittamaan jälleen yhtä monista palloista oikealle paikalleen ja Gildor kosti tämän kietomalla koristeköynnöksen Thranduilin silmille. Leikittelynä alkanut toisen kiusoittelu sai kuitenkin aivan toisen sävyn kun Thranduil pyörähti ympäri ja huomasi seisovansa kasvotusten Gildorin kanssa. Hetkessä tunnelma oli muuttunut ja ilmassa oli sähköä. Nuo kaksi mahtavaa haltiaa mittailivat toisiaan katseellaan ja kumpikaan ei osannut jälkeenpäin sanoa, kumpi teki ensimmäisen aloitteen. Lieneekö tuo jouluyön taikaa, mutta jonkin säkenöivän hetken aikana noiden kahden ylhäisen haltian huulet kohtasivat ja tuo ah, niin viaton suudelma oli alkuna jollekin, joka ei saisi hyväksyntää haltioiden joukossa.

Oli eri asia, jos kaksi miespuolista sotilasta tai palvelijaa osoitti hellyyttä toisilleen, kuin jos kaksi haltiakansojen johtajaa, joiden tehtävänä on hankkia itselleen jälkeläinen seuraajakseen osoitti toisilleen sopimatonta hellyyttä. Tosin, tässäkin oli sallittu poikkeus laista. Mutta vaikka Gildor ja Thranduil olivat tästä tietoisia, he hylkäsivät asian mielestään suudelman viedessä heidät mukanaan. Suudelma seurasi toistaan ja kädet kohosivat toisen kasvoille, kietoutuivat niskaan,sotkeutuivat hiuksiin... Jouluyö ja sen taika kietoi haltiat viittaansa ja haltiat antautuivat sille halukkaasti. Hitaasti Gildor syvensi suudelmaa tuntiessaan halun kuohahtavan lävitseen. Thranduil vastasi suudelmaan innokkaasti ja painautui lähemmäs Gildoria.

Kolahdus oven takana sai kuitenkin ruhtinaat kavahtamaan eroon toisistaan. Hengästyneinä he katsoivat toisiaan, halun loistaessa heidän silmistään. Thranduil vilkaisi hädissään ympärilleen tuntiessaan itsensä nuorukaiseksi, joka jäi kiinni suutelemassa naapurintyttöä ja kiskaisi sitten Gildorin mukaansa. Kaksi haltiaa ryntäsi käytävien halki hihittäen maanisesti kunnes he tulivat Thranduilin yksityisten tilojen luo. He lähes romahtivat oven läpi ja painautuivat sitä vasten suudellen jälleen kiihkeästi. Gildor hapuili tietään Thranduilin kaapujen lävitse, yrittäen päästä koskettamaan tämän ihoa. Thranduil kaihosi toisen kosketusta, kaihosi päästä koskettamaan toista.

Kuin kilpaa molemmat haltiat riisuivat ensin Thranduilin ja sitten Gildorin ja raskaat kaavut unohtuivat mikä minnekin. Sillä vaikka Thranduil olikin metsähaltia, villi sielultaan ja luonnoltaan, oli hän myös valtakuntansa kuningas ja siksi kahlittu kaapuihin, lakeihin ja perinteisiin. Myös Gildor, joka viihtyi paremmin metsätaipaleelle sopivissa vaatteissa oli Metsäpaltsissa vaihtanut asunsa virallisempaan kaapuun. Tämäkin lojui nyt unohdettuna osoittaen polkua ovelta Thranduilin makuuhuoseenseen ja siellä vuoteelle. Tälle vuoteelle oli suunnannut tiensä kaksi kansansa hallitsijaa ja sille vuoteelle he olivat romahtaneet syleillessään toista kuin hukkuva ajopuun kappaleeseen.

Gildor siveli Thranduilin vatsaa, rintakehää, käsivarsia, kasvoja... Thranduil pystyi vain makaamaan paikoillaan vaikeroiden nautinnosta vaikka Gildor ei ollut vielä koskenutkaan hänen kiihotuksensa keskipisteeseen. Mustalaishaltioiden Ruhtinas virnisti susimaisesti ja kumartui suutelemaan Synkmetsän kuningasta, siirtyi sitten suutelemaan tämän otsaa, poskipäitä, kaulaa... Kunnes yhytti tämän korvan ja sulki kuninkaan korvannipukan huuliensa väliin. Tämä yllätyshyökkäys sai kuninkaan voihkaisemaan ja painautumaan kiusaajaansa vasten. Samalla hänen kiihotuksensa painautui Gildorin omaa vasten ja kumpikin henkäisi elinten hieroutuessa toisiinsa.

Thranduil ei kuitenkaan ajatellut olla koko ajan vain vastaanottamassa hyväilyjä, vaan selvittyään Gildorin ensihyökkäyksestä tämä käänsi asetelman päälaelleen ja kävi säälimättä vastahyökkäykseen. Tällä kertaa se oli Gildor joka päätyi voihkimaan nautinnosta ja anelemaan enemmän, sillä Thranduilin suora hyökkäys kohdistui Gildorin jalkoväliin. Kuningas siveli sitä koko pituudeltaan ennen kuin kumartui ottaman tämän suuhunsa. Gildor ei pystynyt estämään äänekästä voihkaisua karkaamasta huuliltaan kun tunsi kuuman suun puristuvan ympärilleen. Vain voimakas tahdon ponnistus esti häntä tulemasta siinä ja silloin. Thranduil teki taikojaan suullaan ja sai Gildorin voihkimaan jatkuvalla syötöllä. Hitaasti hän houkutteli Gildorin avautumaan itselleen valmistellessaan tätä. Gildor ei osannut vastustella nauttiessaan toisen kuumasta suusta ja takertui tämän hiuksiin purkautuessaan syvälle tämän nieluun.

Hetken aikaa Gildor makasi läähättäen paikallaan, nähden ainoastaan tähtiä. Huvittuneesti tämä pisti merkille useita tuttuja tähtikuvioita ja oli tuntevinaan Vardan hymyn tähtien joukosta. Hänet kuitenkin palautti todellisuuteen Thranduilin suu, joka painui hänen suulleen. Irvistäen Gildor maistoi tämän suusta oman makunsa.
”Maistunko minä tuolta?”

Thranduilin ainoa vastaus oli uusi virnistys joka muutti tämän metsästävän ilveksen näköiseksi, ja tämä suuteli Gildoria uudelleen. Thranduil onnistui nopeasti herättämään Gildorin halun toisen kerran saman illan aikana ja koska Thranduil oli jo valmistellut Gildorin etukäteen, pystyi hän työntymään lähes vaivatta tämän sisälle. Thranduil joutui kuitenkin pysähtymään ja odottamaan kun Gildor totutteli uuteen ja outoon tunteeseen. Pian Gildor kuitenkin nyökkäsi Thranduilille merkiksi, että tämä saisi liikkua. Thranduil liikahtikin varovasti ja kun Gildor ei ilmeelläkään ilmaissut minkäänlaista kipua uskaltautui kuningas liikahtamaan uudestaan ja vähitellen nopeammin ja syvemmälle. Jossain vaiheessa Thranduil osui siihen hermokimppuun, joka lähetti satoja pieniä salamoita joka puolelle Gildorin kehoa ja Gildor paiskautui sänkyä vasten, jääden siihen huohottamaan kokemuksen jäljiltä.
”Tee se uudelleen!”

Thranduil nyökkäsi ja jatkoi liikkumistaan joka oli pysäyttänyt Gildorin reaktion jälkeen. Pian elämää vanhempi rytmi vei heidät mukanaan ja molemmat tavoittivat tähtiä yhdessä. Kisaillen ja kilvoitellen he kannustivat toisiaan yhä kiihkeämpään rytmiin ja yhdessä he tavoittivat taivaanrannan sekä sen jälkeisen tyhjyyden.

Hitaasti he palasivat takaisin maan pinnalle sekä omiin kehoihinsa, jotka olivat hetken olleet yhtä. Huokaisten he katselivat toisiaan, sillä he tiesivät molemmat, että vaikka tunne olisi ollut kuinka ihana ja mukaansatempaava, vaikka he kuinka rakastaisivat toisiaan, eivät he kansansa hallitsijoina voisi osoittaa rakkautta toisilleen.

Jouluaamu koitti aikanaan ja aurinko nousi hitaasti paljastaen talvisen Synkmetsän, nimensä mukaisen ja henkeäsalpaavan kauniin. Ulkona seisoivat vartijat kummastakin kansasta, mustalaishaltiat ja metsähaltiat rinnatusten. Mutta sisällä palatsissa sai aurinko kohdata sydäntäsärkevän näyn: kaksi haltiaa, ripustautuneena toisiinsa unessaan, kuin peläten menettävän toisensa. Salissa seisoi suuri joulupuu, kynttilöin koristettu.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Silidir » Pe Joulu 26, 2008 2:45 pm

Kaatumisen vuoksi, kaikki luukut tulevat uudelleen tänne, samassa järjestyksessä kuin aiemminkin, niin saadaan kalenteri kokonaisuudessaan kuolemattomille maille. Kommentointi on edelleenkin sallittua, koska Loftiksen kaatuminen söi myös kaikki kommentit. Valitettavasti näin, mutta hei... aina ei voi voittaa.

Lauluna Sylvian Joululaulu

LUUKKU 8

Kuva

ja jos ei näy (kuten on ilmeistä) niin osoite:
Luukku 8
Viimeksi muokannut Silidir, Su Joulu 28, 2008 7:46 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 942
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Fuu » Pe Joulu 26, 2008 7:59 pm

Kiitos Sil!
Ja mie olen edelleen sitä mieltä, että tuo haltia kaipaa loistavaa petikumppaniaan. :D

Muistakaa muutkin modet sitten postata luukkunne, järjestyksessä! ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Delly
Lady Antiangst
Viestit: 1082
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 2:07 pm
Paikkakunta: Vantaa

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Delly » La Joulu 27, 2008 7:18 pm

Luukku 9

Päivän joululaulu: Kulkuset, kulkuset (Jingle Bells, Jingle Bells)
Title: Silver Bells? En minä tiedä. XD
Genre: ... fluffahtava general/huumori? XD Sillä olenhan aina selkeä genreissäni...
Rating: PG... Tai ehkäpä S? Vai mikä se onkaan joka sopii kaikille XD En ole yllättäen tarvinnut sitä kovin paljon.
Summary: Vanhat ystävät ovat matkalla jokavuotiselle jouluaterialle Elrondin taloon.

*********

“Katso nyt mitä taas teit, Tukintolvana!”

“Minäkö? Herra Rankkibuk katsoo nyt kyllä peiliin!”

“Herra Rankkibuk katsoisi peiliin vallan mielellään, mikäli sattuisi olemaan paikassa, jossa ylipäänsä on peilejä! Ja kuinka ollakaan, hän olisikin sellaisessa paikassa, ellei herra Tukin toinen aamiainen olisi viivästyttänyt häntä -”

“Minun toinen – kuules nyt, Merri, minä tarvitsin toisen aamiaisen vain siksi että sinä nukuit niin myöhään että ensimmäinen aamiaiseni ei enää riittänyt pitämään minua pystyssä!”

“Sinun sietäisikin jättää yksi jos toinenkin aamiainen väliin -”

“Hyvät herrat!” Frodo huudahti kohottaen kätensä avuttomana ilmaan. Merri ja Pippin kääntyivät katsomaan serkkuaan kysyvästi. “Mitä olenkaan tehnyt, että minua on siunattu teidänlaisillanne sukulaisilla?”

Nuoremmat hobitit ryhtyivät kiireesti puolustamaan sukujuuriaan ja suonissaan virtaavaa, omasta mielestään varsin mainiota ja jaloa verta; Frodo pudisti päätään ystäviensä puheille, eikä voinut olla hymyilemättä tilanteesta huolimatta. Mordorin tuhosta oli jo kolme vuotta, ja tuo aika varjosti yhä monien Keski-Maan asukkien sydämiä, mutta näitä kahta aurinkoista luonnetta ei mikään lannistanut.

He olivat matkalla Rivendelliin juhlimaan joulua yhdessä vanhojen ystäviensä kanssa. Aragornin kruunajaisten jälkeen Saattue oli sanonut lämpimät hyvästit ja hajaantunut kukin omille tahoilleen, mutta he olivat ottaneet tavakseen kokoontua Elrondin talossa aina jouluisin ja silloin kun Gondorin kuninkaan ankara aikataulu salli. Koko ikänsä tien päällä viettänyt samooja suorastaan säteili onnesta aina päästessään taas taivaltamaan pitkiä matkoja ankarissa olosuhteissa, eikä sitä iloa hennonnut häneltä kieltää edes kuningatar Arwen, joka matkusti saman matkan isänsä taloon pienen poikansa kanssa huomattavasti mukavammin ja turvallisemmin kuninkaallisen saattueen kera.

Merrin ja Pippinin aiheuttamat viivästykset olivat kuitenkin johtaneet siihen, että lumimyräkkä oli yllättänyt heidät syvällä metsässä vain joidenkin tuntien matkan päässä Rivendellistä, kun he olivat laskeneet ehtivänsä ennen sitä haltioiden laakson suojiin. Nyt myrsky oli muuttunut hennoksi lumisateeksi, mutta heidän pieni rekensä oli tukevasti lumen saartama, ja niin oli sitä vetävä ponikin. Poni seurasi tyynesti hobittien kinaamista, mutta menetti pian mielenkiintonsa kun Sam tuli taputtamaan sen turpaa lohduttavasti.

“Älä sure, Konkari”, Sam tokaisi eläimelle. Ponin nimi sai vieläkin hänen ystävänsä naureskelemaan hihoihinsa, sillä Konkari muistutti pulleaa ja hyvinvoivaa isäntäänsä huomattavasti enemmän kuin säänpieksemää, lukuisien taistelujen karaisemaa kaimaansa. “Kyllä me tästä irti päästään. Kunhan Merri-herra ja Pippin-herra lakkaavat kinastelemasta, saan ehkä heidät taivuteltua auttamaan reen työntämisessä...” hän mutisi, vilkaisten taakseen mukaviin turkiksiinsa ja viittoihinsa kääriytyneisiin toveruksiin. Frodo-herraa hän ei tietenkään laittaisi työntämään! Konkari hörähti ystävällisesti, kuin ilmaistakseen että oli samaa mieltä.

“Arvon serkut!” Frodo oli parhaillaan puuskahtamassa huvittuneeseen - joskin rahtusen turhautuneeseen - sävyyn. “Ei liene kovin tärkeää, miksi lähdimme matkaan myöhemmin kuin oli tarkoitus. Paljon tärkeämpää on, että tätä menoa emme ehdi päivälliselle!”

Tämä sai nuoremmat hobitit syvän, järkyttyneen hiljaisuuden valtaan. Päivälliselle ehtiminen oli jokaisen puolituisen kunnia-asia! Mitä Elrondkin sanoisi jos he myöhästyisivät! Bilbosta ja Gandalfista puhumattakaan! Hädissään Merri ja Pippin kiiruhtivat reen taakse ja yrittivät työntää sen ylös kuopastaan; Sam ja Konkari kamppailivat toisella puolella. Reki ei kuitenkaan hievahtanutkaan, ja kauhistuneet puolituiset lysähtivät lumeen pohtimaan vakavaa tilannettaan.

Mutta juuri tuona synkän epätoivon hetkenä kauempaa metsästä kantautui yllättäen heleää laulua ja kulkusten hentoa kilinää. Hetken he kuuntelivat lumoutuneena; laulaja oli haltia, se oli selvä. Sitten valonkevyt ääni sai seurakseen matalan, kiviä järisyttävän bassoäänen, ja äkkiä Frodo purskahti nauruun. Tällainen yhdistelmä pääsi tapahtumaan vain jos kyseessä olivat...

“Legolas!” hän huudahti ja hypähti seisomaan reessään. “Gimli! Rakkaat ystävät!”

Äänet tulivat lähemmäksi, ja Legolasin kasteenraikas lauluääni vaihtui hiljalleen nauruun, kun he saapuivat hobittien luokse valkoisen hevosen selässä. Hopeiset tiu'ut hevosen varusteissa kilisivät kevyesti, kun he pysähtyivät. “Mitä näenkään!” haltia naurahti. “Neljä puolituista kiharoitaan myöten lumessa, kun vain lyhyen matkan päässä odottaa maittava päivällinen!” Gimli kumartui kurkistamaan haltian takaa, olivatko he tosiaan yhyttäneet ystävänsä keskeltä metsää moisissa olosuhteissa.

“Tosiaan”, kääpiö murahti kulmiaan kurtistaen, mutta tämän tummissa silmissä tuikki huvittunut pilke. “Mikä lie ulkoilmavillitys iskenyt nuoriin ystäviimme!”

“Hyvät herrat, voin vakuuttaa että tämä ei ole millään lailla tarkoituksellista!” Merri tokaisi. “Ja nyt kun olette saapuneet paikalle juuri sopivasti pelastaaksenne meidät, ehdotan että menemme tekemään oikeutta valtias Elrondin keittiölle mahdollisimman pian.”

“Viisauden sanoja!” Gimli jyrähti tyytyväisenä, ja huvittuneena Legolas auttoi heitä sitomaan hevosensa heidän rekeensä, istutti hobitit ja kääpiön kyytiin ja silmäili reen eteen kerääntynyttä lunta tuumivasti.

“Millaiseen kinokseen olettekaan itsenne haudanneet”, haltia totesi vakava ilme siroilla kasvoillaan. “Ja kun kyydissä on noin hyvinsyöneitä puolituisia ja vieläpä kääpiön verran lisää painoa, riittäneekö edes nelijalkaisten ystäviemme yhdistetty voima saamaan teitä liikkeelle...” Mutta äkkiä hän nauroi, taputti käsiään yhteen ja huudahti: “Tietenkin riittää! Noro lim, uljaat ratsut! Eihän päivälliseltä sovi myöhästyä! Ystävämme odottavat jo!”

Ja niin hevonen ja poni saivat kuin saivatkin reen liikkeelle, ja pian he kiisivät halki hämärtyvän metsän hennossa lumisateessa, kunnes Elrondin talon kultaiset valot jo hehkuivat edessäpäin; Legolas juoksi koko matkan heidän vierellään, ja hänen jalkansa tuskin koskettivat lunta, ja hänen naurunsa helkkyi kilpaa kulkusten kanssa.

****************

Kas niin! Olipas tuota hauska kirjoittaa. :'D (Nyt on hyvä hetki tunnustaa, etten ole kirjoittanut LotR-ficciä sitten vuoden 2004, ja silloinkin yhteensä maksimissaan kaksikymmentä sivua...) No niin, olen hyvin tietoinen että otin joitakin taiteellisia vapauksia – en jaksanut tarkastaa, milloin Aragornin poika syntyi, joten jos hän syntyi enemmän kuin tuon kolme vuotta seikkailun jälkeen, antakaa anteeksi. ^^ En myöskään muistanut kuollaksenikaan, mitä “noro lim” kirjaimellisesti tarkoitti, joten se sai nyt toimittaa yleisen “eespäin oi hevoseläimet”-hihkaisun virkaa. XD Paremmin haltiakielensä opiskelleet suokoon tämän etikettivirheen anteeksi!

Päätin myöskin, että Frodo ei suinkaan angstannut koko aikaa sormusseikkailun ja merille lähtönsä välillä, vaan oli parhaina hetkinä jopa paljolti samanlainen kuin kirjan alussa. Yritin tavoittaa sitä hyväntuulista ja leppoisaa Frodoa. Ja Legolasissa taas tähtäsin siihen Legolasiin, joka hyppäsi lumimyrskyn jälkeen lumen päälle ja hihkaisi lähtevänsä hakemaan aurinkoa, sekä niihin nauraviin ja laulaviin haltioihin joita Hobitti-kirjassa oli. Toivottavasti nämä hahmonhapuilut onnistuivat edes jotenkin.


No niin, ja olenpas iloinen että olin kirjoittanut jälkipuheenikin wordiin ja tallentanut. XDD Hyvää joulua siis uudemman kerran kaikille!
And so they lived happily ever after.
- The End -

Vuoden Loftisficcaaja '04, '05 ja '06 + Suloinen '07 ja '09 + Pippin '10 \o/

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Sparks » La Joulu 27, 2008 7:39 pm

Luukku 10

Päivän lauluna toimii Nisse-polkka. Hobittilassakin keitetään mielellään joulupuuroa, mutta Sauronin silmä ei tätä välttämättä arvosta...

Kuva


PS: Sitten kun kaikki 24 luukkua on saatu kasaan, pidetään tämä topic vielä jonkin aikaa täällä Yleisissä niin, että kokonaan aiemmin näkemättä jääneitä luukkuja ehtii vielä kommentoimaankin ^^
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 942
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Fuu » La Joulu 27, 2008 7:44 pm

No niin, ja 11. päivän kunniaksi teille esitellään kaikkien aikojen Petteri Punakuono!

Kuva

Ja mikäli näkyvyysongelmia tulee niin tässä on suora linkki: http://i435.photobucket.com/albums/qq76 ... G_0003.jpg

(hippi-Gandalf iskee :D)
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Avatar
Darial Kuznetsova
Samooja
Viestit: 431
Liittynyt: Pe Marras 09, 2007 5:25 pm
Paikkakunta: Kemi
Viesti:

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Darial Kuznetsova » La Joulu 27, 2008 8:03 pm

Kaakki näyttää kovin äkäiseltä. LoL Ainiin. Hallavaharjahan sen karvaooppelin nimi olikaan. Toi voi olla hevosten kuninkaalle -hieman- alentavaa...
Jos oli nimi niin kuka sitä muistaa, jos oli kasvot niin ne helppo oli unohtaa.
Jos oli sydän niin se helppo oli poistaa ja pyörät pyörii, päivät itseään toistaa...

Sydänpuu - Mustaan Uneen (Jani Liimatainen)

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Silidir » Su Joulu 28, 2008 12:53 am

Juahas juahas... Mulle kävi muuten moka. :lol: meni väärässä järjestyksessä päivät! Dämn. No pääasia lienee että olen luukkuni tehnyt. :D

Eli

LUUKKU 12
Lauluna: Joulupukki suukon jo sai

Kuva

Ja paremmin osoitteessa:

Luukku 12
Viimeksi muokannut Silidir, Su Joulu 28, 2008 7:47 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » Su Joulu 28, 2008 11:00 am

13. Luukku

Laulu: Varpunen jouluaamuna
Rating: S

A/N: Minusta Varpunen jouluaamuna on niin nätti ja haikea joululaulu, ettei siihen voinut kirjoittaa mitään kovin huumoripitoista. Ja taisin kirjoittaa ensimmäisen kerran LotR-ficciini hettiä! Auts :P Hyvää joulunodotusta, muruset^^ (Kyllä, minä tiedän, että tämä on AU:ta, mutta tämä onkin joulukalenterific.)

**

Arwen katseli mitäännäkemättömin silmin lammelle. Hän oli tullut tänne lähes joka päivä, jos hänellä vain oli mahdollisuus livahtaa pois kaupungista. Aragornin kuolemasta oli kulunut puoli vuotta, ja vaikka Arwen oli tiennyt sen päivän joskus koittavan, oli se silti tullut aivan liian pian. Tämä olisi ensimmäinen joulu ilman Aragornia – Esteliä, kuten Arwen oli häntä kutsunut. Samoojamies oli aina ollut hänen toivonsa ja valonsa.

Arwen tiesi, että heidän lapsensa olivat huolissaan hänestä. Arwen näki heidän supattavan monesti huolestuneen näköisinä, ja he näyttivät aina vaihtavan puheenaihetta, kun heidän äitinsä tuli lähelle. Arwen ei voinut syyttää heitä, sillä hän tiesi, ettei hän jaksaisi enää kauaa. Lapsiensa takia hän ei ollut lähtenyt Aragornin mukana, mutta hän tiesi, että tätä joulua hän ei enää kestäisi. Arwenin oli vallannut outo turtumus Aragornin hautajaisten jälkeen – hänellä ei ollut enää kyyneleitä jäljellä. Eldaron, heidän esikoisensa, oli monesti yrittänyt saada äitinsä puhumaan, mutta Arwen oli vain hymyillyt hänelle ja käskenyt hänen lakata huolehtimasta. He kaikki kuitenkin tiesivät, että olisi vain ajan kysymys, ennen kuin Arwen hiipuisi pois.

Nyt, katsellessaan lampea ja vajonneena omiin ajatuksiinsa Arwen tiesi kuolevansa pian. Hän ei kestäisi joulua ilman Esteliään. Hänen mieleensä tulvahti onnellisia muistoja, kun hänellä oli vielä ollut Estel ja hänen perheensä oli vielä ollut Keski-maassa. Arwen kaipasi vanhempiaan ja veljiään; oli kaivannut heitä heidän lähdöstään saakka kaikki nämä vuodet. Arwen oli päättänyt kohtalonsa itse, eikä ollut katunut sitä hetkeäkään, mutta kaipauksesta oli tullut osa häntä vuosien mittaan. Hän rakasti perhettään syvästi vieläkin, ja kaikkein vaikeinta oli ollut katsoa, kun laiva lipui satamasta päämääränään Kuolemattomat Maat.

**

”Pidä kiinni, sisko!” Elladan huusi iloisesti ja alkoi antaa pikkusiskolleen vauhtia, joka istui keinussa pitäen keinun naruista tiukasti kiinni. Arwen kikatti iloisena, hänellä oli maailman parhaat isoveljet! Celebrían katseli Elrondin kanssa heitä kauempaa ja nauroi onnellisena. Hänellä oli maailman paras perhe. Samalla Elladan ja Elrohir olivat keinuttaneet Arwenille hurjat vauhdit, ainakin pikkutytön mielestä.

”Vauhtia, Elladan ja Elrohir!” Arwen määräsi parhaalla käskemisäänellään, jonka hän ilmiselvästi oli ominut Erestorilta. Hänen veljensä ja isänsä aina kiusoittelivat häntä siitä, että Arwen osasi määräillä paremmin kuin heidän pääneuvonantajansa. Arwen oli kuitenkin niin suloinen ollessaan päättäväinen, ettei kukaan osannut sanoa hänelle ei, ja heidän prinsessansa olikin kietonut koko Imladrisin pikkusormensa ympärille.


**

Arwen hymyili katsoessaan Aragornin leikkivän heidän poikansa kanssa tämän uusilla joululahjaleluilla. Eldarionin suosikki oli haltiaritaripehmolelu, ja hän olikin ottanut tavakseen raahata tätä joka paikkaan mukanaan. Ritarin nimi oli Las, Legolasin mukaan, joka oli Eldarionin lempisetä. Tällä hetkellä Aragorn kuitenkin teki hassuja ilmeitä ja Eldarion kikatti onnellisena. Arwen oli onnellinen, tämä oli Eldarionin toinen joulu, ja elämä oli hyvää. Aragorn tosin oli kiireinen, sillä sodan merkit näkyivät vieläkin, ja uudelleenrakentamiseen meni aikaa, mutta Arwen ja Aragorn viettivät kaiken liikenevän aikansa yhdessä ja poikansa kanssa. Arwen oli ollut onnellinen kaikki ne vuodet, mitkä hän oli Aragornin kanssa viettänyt.

**

”Odota vielä hetki, Estel”, ensimmäinen aito hymy Aragornin kuoleman jälkeen nousi Arwenin huulille. ”Minä olen tulossa.”
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus » Su Joulu 28, 2008 11:01 am

14. luukku

Nimi: Haldirin joulutervehdys
PG-13
Laulu: Me käymme joulun viettohon

A/N: Tällä luukulla tuli hieman kiire, kun alun perin tähän oli tarkoitus tulla yksi aivan erilainen juttu… Idea on kylläkin hieman kulutettu, mutta en voinut vastustaa kiusausta olla käyttämättä sitä tässä ficissä :P Idea lähti tästä fraasista: ”Puun vihreet oksat kiedomme / me hopein, kultavöin” (ja oikeasti tämähän on harras joululaulu, mutta sen eilisen pläjäyksen jälkeen piti värkkäillä jotain huumoripitoisempaa). Ja ylistetty olkoon AU – jokaisen ficcarin pelastus… *köh* (eikä ikinä saisi jättää ficikirjoitusta niin viime tippaan kuin minä tein)

**

Haldir lipaisi huuliaan katsellessaan Legolasia. Hän ja Legolas viettäisivät tämän joulun Aragornin seurana Minas Tirithissä. He olivat päättäneet kokeilla tänä jouluna jotakin uutta, ja ihmisten jouluperinteistä innostuneena Legolas olikin käynyt Minas Tirithin joulukoristevarastolla. Haldir oli pudistellut päätään rakastamansa haltian päähänpistoille, mutta oli antanut tämän tehdä niin kuin Legolasia huvitti. Turhaa hänen olisi ollut Legolasia yrittääkään estää; hän kun tekisi oman päänsä mukaan, sanoisi Haldir siihen mitä tahansa.

Tänä vuonna Legolas oli innostunut joulukuusen koristelusta. Tai ei joulukuusen koristelusta niinkään, vaan sen koristeista ja koristeiden vaihtoehtoisista käyttömahdollisuuksista. Haldirin oli välillä myönnettävä itsekin punastuvansa Legolasin keksinnöille. Synkmetsän prinssin mielikuvitukselle ei mikään näyttänyt olevan mahdotonta…

Haldir katseli Legolasin saalista joulukoristevarastoilta. Suuressa kasassa oli monenvärisiä nauhoja ja erilaisin kuvin koristeltuja palloja. Legolas seisoi kasan vierellä kasvoillaan muikea virnistys. Haldir oli ollut oikein vastaanottavainen Legolasin idealle, ennen kuin hän oli kuulllut, että hänen pitäisi myös ”pukeutua” samalla tavalla kuin Legolas. Legolas oli nimittäin ehdottanut, että he kietoisivat itsensä joulukoristeisiin ja kävisivät toivottamassa hyvää joulumieltä Minas Tirithin asukkaille. Haldir oli jo pitemmän aikaa epäillyt, että Legolas sai kummaa tyydytystä itsensäpaljastelusta.

”Mitäs sanot, rakas?” Legolas naurahti Haldirin tultua lähemmäs.
”Et kai sinä tosiaan ole tosissasi?” Haldir kysyi hieman järkyttyneen näköisenä. Legolas oli hetkeä aikaisemmin kertonut hänelle ideansa, joka oli saanut Haldirin yskimään vasta hörppäämänsä viinin paidalleen.”LEGOLAS!”

Mutta Legolas vain virnisteli omahyväisesti. Hän tiesi, että saisi Haldirin tekemään mitä tahansa hänen vuokseen – joihinkin asioihin vain menisi hiukan enemmän aikaa. ”Ala pukeutua.”

Huokaisten Haldir otti koristenauhan käteensä ja katseli sitä epäluuloisena. Legolas oli käskenyt hänen laittaa jalkaansa tiukat ja hyvin istuvat housut, jotka eivät jättäneet mitään mielikuvituksen varaan. Ensin kultainen nauha, sitten hopeinen…

**

Seuraava asia, minkä Haldir muisti selvästi oli hänen seuraavan aamun karmea krapulansa. Legolas voihkaisi hänen vieressään, ilmeisesti hän oli samassa tilassa. Aragornin laulaminen kuului kovana Haldirin korvan juuresta ja valot sattuivat silmiin.

”Sepä oli varsinainen esitys, ystäväiseni!” Aragorn hoilotti iloisesti. ”Suunnitelmasi toimi erinomaisesti, Legolas.”

**

Haldir halusi lähteä Minas Tirithistä mahdollisimman nopeasti. Joka puolella näkyi virnisteleviä ihmisiä, jotka olivat kietoneet ympärilleen joulukuusenkoristeita, ja jotka hymyilivät hänelle muikeasti.
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 942
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Fuu » Su Joulu 28, 2008 11:30 am

15. päivä

Kaikkihan tietävät, ettei arvon Konkarimme ole koskaan etsinyt valtaa, ei loistoakaan liioin. ;)

Kuva

Ja jos on näkyongelmia: http://img.photobucket.com/albums/v374/ ... G_0005.jpg

Ja PS. Olen edelleen sitä mieltä, että aikaisemmat luukut ovat mahtavia ^_^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Vastaa Viestiin