LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008
- Lumisusi
- Satutäti
- Viestit: 1115
- Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
- Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa
Oh my... Saanko minä Gloryn ja Thranduilin lahjaksi, jookosta? *puppyeyes*
Oikeasti, aivan mieletön piirrustus! Joku vaan osaa! Tosin sitä jäi ensiksi tuijottamaan lahjapaketiksi pistettyä Erestoria ja vasta sen jälkeen kiinnitti huomiota Elrondiin... UPEA!!!
Oikeasti, aivan mieletön piirrustus! Joku vaan osaa! Tosin sitä jäi ensiksi tuijottamaan lahjapaketiksi pistettyä Erestoria ja vasta sen jälkeen kiinnitti huomiota Elrondiin... UPEA!!!
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.
Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.
Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Vaikka olinkin paikalla tämän mestariteoksen syntyessä, ei se vähennä sen arvoa joulukalenteriluukkuna laisinkaan. Ja jos en aivan väärin muista, niin taidan jopa voida ottaa krediittejä tästä ideasta xD
Rakastan paitsi kokonaisuutta, myös yksityiskohtia <3 Tuo linnunpesä kirjahyllyssä ja hämähäkinseitti ovat loistavia xD Itse hämähäkkiä tietenkään unohtamatta.
Rakastan paitsi kokonaisuutta, myös yksityiskohtia <3 Tuo linnunpesä kirjahyllyssä ja hämähäkinseitti ovat loistavia xD Itse hämähäkkiä tietenkään unohtamatta.
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010
Give Me A Lifetime Of Memories.
Give Me A Lifetime Of Memories.
-
- Puolituinen
- Viestit: 307
- Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
- Viesti:
Minäkin haluan oman Erestorin *kuola* Idea oli varsin ihastuttava ja toteutus myös^^ Ja ne pikku yksityiskohdat, se pikku otus siinä pöydällä oli veikeä.
Loftiksen joulukalenterimme on ihan paras!
Loftiksen joulukalenterimme on ihan paras!
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.
Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
- Darial Kuznetsova
- Samooja
- Viestit: 436
- Liittynyt: Pe Marras 09, 2007 5:25 pm
- Paikkakunta: Kemi
- Viesti:
Voiei xD Aika tyylikäs asu hällä.
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel
6. luukku
Päivän joululaulu: Jouluyö, juhlayö
Title: Hämärän hetki
Author: Haltsu
Rating: PG
Paritukseton Arathorn/Gilraen
Genre: Angst ja romance
Warnings: ;___;
Disclaimer: Joojoo, ei ole mun hahmoja, Tolkienin ovat, minä vaan leikin niillä. En tee rahaa tällä.
Summary: Ei kaikilla voi aina olla onnellinen joulu.
A/N: Joulu 2932, Aragorn 1v 9kk.
Oli vain pakko saada purkaa oman isäni poismeno ja tämä tuntui niin luonnolliselta...
PS. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. <3
***
Jouluyö, juhlayö!
Päättynyt kaik on työ.
Kaks vain valveil on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään.
***
Arathorn Aradorin poika, Isildurin perijä ja Dúnedainin päällikkö istuu kynttilänvalossa ylellisessä makuuhuoneessaan vaimonsa Gilraenin kanssa ja katselee lempeästi hymyillen nukkuvaa poikaansa. Aragornin toinen joulu on ovella. Puolisot muistelevat edellistä joulua hiljaa kuiskien ja lastaan kehdossa heijaten.
Aragorn oli ollut yhdeksän kuukauden ikäinen edellisenä jouluna. Normaalisti vähän itkuinen poika oli ollut jouluaaton aatosta saakka yllättävän rauhallinen, aivan kuin tämä olisi tiennyt, että nyt pitää olla kiltisti. Ilmassa oli leijunut rauhallisuuden tuoksu, tuoreet ruuat ja puhtaus. Ehkä se oli tyynnyttänyt pienokaisen.
Jouluaattona Gandalf oli piipahtanut pohjoisessa ja tuonut monille ylhäisille pieniä lahjoja ja tuomisia vuosien ja matkojen takaa tuliaisina. Sekä pariskunta että pieni poika olivat saaneet kasapäin kauniita esineitä ja upeasti koristeltuja käyttövaatteita kylmän talven pitimiksi. Aragornille velho oli tuonut esineiden ja pienenpienten vaatteiden lisäksi makealta maistuvia puukeppejä. Hän vannoi vanhemmille, että niissä ei olisi tippaakaan sokeria, vaan puut olivat kasvaneet makeiksi kuin sokeri ja hunaja, ja ne olisivat lapselle terveellisiä ja erittäin mieluisia. Aragorn-vauvan huulille nousi suorastaan riemastunut hymy, kun makea puupinta kosketti hänen herkän suunsa pintaa.
Nyt tänä jouluna Aragorn on luonnollisesti vuotta vanhempi ja osaa jo hurjasti enemmän kuin vain hymyillä kauniisti ja itkeä korviasärkevästi. Hän osaa jo kontata, nousta seisomaan, ottaa joitain hapuilevia askeleita ja ennen kaikkea hän on oppinut puheen taidon. Ensimmäinen sana oli ollut melko luonnollisesti ”isi”, sitten ”ättä”. Pikkuhiljaa ne olivat jalostuneet oikeisiin muotoihinsa isäksi ja äidiksi. Nyt, lähellä toista ikävuottaan lapsi puhuu jo joitain lyhyitä lauseita ja käyttää kokonaisia sanoja ilman lässytystä, joskus tätä on jopa vaikea saada hiljenemään. Arathorn ja Gilraen ovat todella ylpeitä pienokaisestaan.
Juuri kyseisellä hetkellä pieni lapsi kuitenkin nukkuu ja näyttää tavattoman suloiselta ja rauhalliselta. Gilraenin sydän tuntuu olevan yhtä aikaa pakahtumaisillaan ylpeydestä ja rakkaudesta kahta elämänsä miestään kohtaan, mutta samalla jokin nimetön tuntuu varjostavan onnea. Arathorn huomaa vaimonsa ahdingon ja ottaa tätä hellästi käsistä ja suutelee niiden rystysiä. Gilraenia itkettäisi, mutta tämä pitää kyyneleet sisällään: eihän jouluna sovi surra ja tihertää itkua.
”Rakkaani, minä olen vain niin onnellinen kanssasi, ja nyt kun on vauvakin ja...” Gilraen sopertaa ja kyynel vierii hänen poskelleen.
”Mutta sinä pelkäät jotakin?” Arathorn kuiskaa ja silittää vaimonsa poskea. Gilraen nyökkää.
”Älä pelkää. Me elämme onnellisina vielä vaikka kuinka monta joulua ja kasvatamme lapsemme kunnolliseksi mieheksi ja hallitsijaksi”, Arathorn hymyilee ja saa Gilraenin hymyilemään kanssaan.
”Lupaatko?”
Arathorn suutelee Gilraenin otsaa vakuudeksi.
”Minä lupaan.”
Mutta raskas asia Gilraenin sydämessä ei kuitenkaan poistu lupauksen myötä. Se jatkaa olemassa oloaan seuraavaankin jouluun, jolloin Arathorn on jo poissa, isätön Aragorn on Elrondin hoivassa Rivendellissä ja Gilraen on aivan yksin, ja hänen sydämensä on murtunut.
Päivän joululaulu: Jouluyö, juhlayö
Title: Hämärän hetki
Author: Haltsu
Rating: PG
Paritukseton Arathorn/Gilraen
Genre: Angst ja romance
Warnings: ;___;
Disclaimer: Joojoo, ei ole mun hahmoja, Tolkienin ovat, minä vaan leikin niillä. En tee rahaa tällä.
Summary: Ei kaikilla voi aina olla onnellinen joulu.
A/N: Joulu 2932, Aragorn 1v 9kk.
Oli vain pakko saada purkaa oman isäni poismeno ja tämä tuntui niin luonnolliselta...
PS. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. <3
***
Jouluyö, juhlayö!
Päättynyt kaik on työ.
Kaks vain valveil on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään.
***
Arathorn Aradorin poika, Isildurin perijä ja Dúnedainin päällikkö istuu kynttilänvalossa ylellisessä makuuhuoneessaan vaimonsa Gilraenin kanssa ja katselee lempeästi hymyillen nukkuvaa poikaansa. Aragornin toinen joulu on ovella. Puolisot muistelevat edellistä joulua hiljaa kuiskien ja lastaan kehdossa heijaten.
Aragorn oli ollut yhdeksän kuukauden ikäinen edellisenä jouluna. Normaalisti vähän itkuinen poika oli ollut jouluaaton aatosta saakka yllättävän rauhallinen, aivan kuin tämä olisi tiennyt, että nyt pitää olla kiltisti. Ilmassa oli leijunut rauhallisuuden tuoksu, tuoreet ruuat ja puhtaus. Ehkä se oli tyynnyttänyt pienokaisen.
Jouluaattona Gandalf oli piipahtanut pohjoisessa ja tuonut monille ylhäisille pieniä lahjoja ja tuomisia vuosien ja matkojen takaa tuliaisina. Sekä pariskunta että pieni poika olivat saaneet kasapäin kauniita esineitä ja upeasti koristeltuja käyttövaatteita kylmän talven pitimiksi. Aragornille velho oli tuonut esineiden ja pienenpienten vaatteiden lisäksi makealta maistuvia puukeppejä. Hän vannoi vanhemmille, että niissä ei olisi tippaakaan sokeria, vaan puut olivat kasvaneet makeiksi kuin sokeri ja hunaja, ja ne olisivat lapselle terveellisiä ja erittäin mieluisia. Aragorn-vauvan huulille nousi suorastaan riemastunut hymy, kun makea puupinta kosketti hänen herkän suunsa pintaa.
Nyt tänä jouluna Aragorn on luonnollisesti vuotta vanhempi ja osaa jo hurjasti enemmän kuin vain hymyillä kauniisti ja itkeä korviasärkevästi. Hän osaa jo kontata, nousta seisomaan, ottaa joitain hapuilevia askeleita ja ennen kaikkea hän on oppinut puheen taidon. Ensimmäinen sana oli ollut melko luonnollisesti ”isi”, sitten ”ättä”. Pikkuhiljaa ne olivat jalostuneet oikeisiin muotoihinsa isäksi ja äidiksi. Nyt, lähellä toista ikävuottaan lapsi puhuu jo joitain lyhyitä lauseita ja käyttää kokonaisia sanoja ilman lässytystä, joskus tätä on jopa vaikea saada hiljenemään. Arathorn ja Gilraen ovat todella ylpeitä pienokaisestaan.
Juuri kyseisellä hetkellä pieni lapsi kuitenkin nukkuu ja näyttää tavattoman suloiselta ja rauhalliselta. Gilraenin sydän tuntuu olevan yhtä aikaa pakahtumaisillaan ylpeydestä ja rakkaudesta kahta elämänsä miestään kohtaan, mutta samalla jokin nimetön tuntuu varjostavan onnea. Arathorn huomaa vaimonsa ahdingon ja ottaa tätä hellästi käsistä ja suutelee niiden rystysiä. Gilraenia itkettäisi, mutta tämä pitää kyyneleet sisällään: eihän jouluna sovi surra ja tihertää itkua.
”Rakkaani, minä olen vain niin onnellinen kanssasi, ja nyt kun on vauvakin ja...” Gilraen sopertaa ja kyynel vierii hänen poskelleen.
”Mutta sinä pelkäät jotakin?” Arathorn kuiskaa ja silittää vaimonsa poskea. Gilraen nyökkää.
”Älä pelkää. Me elämme onnellisina vielä vaikka kuinka monta joulua ja kasvatamme lapsemme kunnolliseksi mieheksi ja hallitsijaksi”, Arathorn hymyilee ja saa Gilraenin hymyilemään kanssaan.
”Lupaatko?”
Arathorn suutelee Gilraenin otsaa vakuudeksi.
”Minä lupaan.”
Mutta raskas asia Gilraenin sydämessä ei kuitenkaan poistu lupauksen myötä. Se jatkaa olemassa oloaan seuraavaankin jouluun, jolloin Arathorn on jo poissa, isätön Aragorn on Elrondin hoivassa Rivendellissä ja Gilraen on aivan yksin, ja hänen sydämensä on murtunut.
Homo hevimetallicus perverticus trollicus
Vuoden 2004 Loftis-hengetär
Vuosien 2005, 2006, 2007, 2008 ja 2009 Tukipilari
Vuoden 2004 Loftis-hengetär
Vuosien 2005, 2006, 2007, 2008 ja 2009 Tukipilari
- Silidir
- Valarin Lähettiläs
- Viestit: 840
- Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
- Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä
Osui ja upposi. Kaunis ficci ja tosiaan...
sinulta aina ehkä vähän typerästikin odottaa tietynlaista tekstiä, joten en odottanut aivan tällaista. Hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin ja paljon jaksamista!!
Kuusitonttu-Sil
sinulta aina ehkä vähän typerästikin odottaa tietynlaista tekstiä, joten en odottanut aivan tällaista. Hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin ja paljon jaksamista!!
Kuusitonttu-Sil
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
- Lumisusi
- Satutäti
- Viestit: 1115
- Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
- Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa
Oh, vau... Mikä tunnelma. Uskomaton. Hiukan erilaista Haltsua, ja todella vaikuttavaa sellaista. Upeaa.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.
Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.
Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
-
- Puolituinen
- Viestit: 307
- Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
- Viesti:
-
- Pikku Eskapisti
- Viestit: 1506
- Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
- Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa
Oioioi. Sain katsoa nyt sitten kolme luukkua kerralla, ja kaikki hienoja.
Tom Bombadil oli oma hullu itsensä...
Ja se kuva.. että loftislaiset osaavat piirtää.
Mutta tuo viimeinen sulatti niin totaalisesti ettei voi sanoa mitään. Kaunis, surullinen ja kertoi niistä ihmisistä, jotka minua taitavat eniten kiinnostaa. Ihana tunnelma, rakastuin tuohon luukkuun. Se tullaan lukemaan vielä monta kertaa...
Tom Bombadil oli oma hullu itsensä...
Ja se kuva.. että loftislaiset osaavat piirtää.
Mutta tuo viimeinen sulatti niin totaalisesti ettei voi sanoa mitään. Kaunis, surullinen ja kertoi niistä ihmisistä, jotka minua taitavat eniten kiinnostaa. Ihana tunnelma, rakastuin tuohon luukkuun. Se tullaan lukemaan vielä monta kertaa...
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!
~ J.R.R. Tolkien
Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!
~ J.R.R. Tolkien
Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014