LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Noniin. Anteeksi että nämä ovat jääneet hiukan jälkeen. Olin poissa paikkakunnalta ja mukanani oli kannettavani jossa ei ollut kaikkia luukkuja... Joten:

16. Luukku by Qkärmes

Päivän laulu: Heinillä härkien kaukalon

Heinillä Elrondin kaukalon
Nukkuu lapsi viaton.
Haltiajoukon tie
Kohta luokse vie
Rakkautta suurinta etsimään.

Helmassa kaitsian armahan
Nukkuu Poika kuninkaan.
Haltiajoukon tie
Kohta luokse vie
Rakkautta suurinta etsimään.

Keskellä liljain ja ruusujen
Nukkuu Herra Gondorin
Haltiajoukon tie
Kohta luokse vie
Rakkautta suurinta etsimään.

Sängyllä rinnalla kaitsijan
Nukkuu nainen ihanin.
Haltiaparven tie
Kohta luokse vie
Rakkautta suurinta löytämään.
Viimeksi muokannut Lumisusi, Ti Joulu 30, 2008 10:20 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Tuplapostaus, sorry...

17. Luukku

Author: Lumisusi
Päivän joululaulu: Kuului Laulu Enkelten
Title: Kuninkaanpojan ensimmäinen joulu
Rating: Sallittu
Warnings: Siirappia

Lumihiutaleet leijailivat hiljalleen taivaalta laskeutuen pehmeäksi vaipaksi Minas Tirithin kaduille, peittäen niille kerääntyneen roskan ja lian. Kaupungin ylimmällä tasolla, Gondorin kuninkaan linnassa valmistauduttiin jouluun. Linnan keittiössä kokit ja keittiöapulaiset valmistivat kiireellä viimeisiä jouluruokia, salissa palvelijat koristelivat seiniä ja valtavan suurta joulukuusta, käytäviä lakaistiin ja kaikkialla oli jatkuva vilinä ja vilske, hyörinä ja pyörinä. Kaikkialla muualla kuin kuninkaallisessa kammarissa, jossa kuningatar syötti kuninkaallista jälkeläistä.

Eldarion, Aragornin perillinen, oli syntynyt edellisellä viikolla ja jouluaattona oli tarkoitus esitellä lapsi Minas Tirithin asukkaille. Oli perinne, että kuninkaan perillinen – samoin kuin muutkin jälkeläiset – esiteltäisiin kansalle ja kansa hyväksyisi perillisen. Perillinen tosin hyväksyttäisiin uudestaan tämän täysi-ikäistymisen päivänä, mutta tämä syntymän jälkeinen päivä oli yhtä tärkeä kuin tuo jälkimmäinen.

Lopulta, aaton aamuna, kun kaikki valmistelut oli tehty ja linna oli heräilemässä jouluun, heräsi myös Aragorn. Hetken aikaa hän makasi hiljaa suurella sängyllään, vain katsellen kalpeaa vaimoaan. Arwen oli haltioiden tapaan kapea ja kaunis, ja raskaus sekä synnytys olivat rasittaneet häntä suuresti. Aragorn oli kuitenkin tukenut häntä ja ollut myös mukana avustamassa synnytyksessä, sillä hän ei ollut suostunut jättämään vaimoaan kenenkään muun hoiviin sellaisessa tilanteessa. Eldarion oli kuitenkin syntynyt ilman suurempia ongelmia ja Arwen oli saanut poikansa käsivarsilleen uuden aamun koitteessa. Aragorn muisteli ylpeänä poikansa ensimmäistä rääkäisyä, Eldarionilla oli vahvat keuhkot.

Sillä hetkellä Eldarion kuitenkin nukkui rauhassa kehdossaan huoneen nurkassa ja Aragorn kumartui suutelemaan vaimonsa hereille samalla hetkellä kun palvelijat koputtivat ovelle tullessaan herättelemään kuningasparia jouluaamuun.

Myöhemmin päivällä olivat Minas Tirithin asukkaat kokoontuneet Linnan eteen odottamaan perillisen esittelyä. Oli kylmä, luminen päivä ja tuuli riepotteli esille ripustettuja lippuja sekä joulukoristeita. Ihmiset kuitenkin odottelivat kärsivällisesti, sillä esittelyn jälkeen oli luvattu ruokaa kaikille joilla ei sitä ollut ja lahjoja lapsille. Lapset olivat tottakai tästä innoissaan. Sisällä Aragorn seisoi pukeutuneena seremonia-asuunsa ja vaihteli jalkaansa hermostuneena. Eihän tilanne eronnut tavallisesta julistuksesta millään tavalla, mutta kuningas pelkäsi tiputtavansa poikansa nostaessaan tämän parvekkeen yläpuolelle kansan nähtäväksi. Lopulta Arwen tarttui miehensä käteen ja katsoi tätä harmailla silmillään ja sai miehensä rauhoittumaan. Ja kun Eldarion tuotiin paikalle valmiiksi puettuna, nosti Aragorn tämän syliinsä ja astui parvekkeelle.

”Katsokaatten kuninkaitten perillistä! Syntynyt on lapsonen, polvistukaa eessä sen!” lausui Aragorn vanhahtavin sanankääntein ja nosti poikansa kansan nähtäväksi. Kansa riemuitsi ja polvistui kuninkaiden perillisen edessä. Aragorn taas oli helpottunut siitä, ettei ollut pudottanut poikaansa ja luovutti tämän suosiolla vaimolleen. Hetken aikaa he vielä seisoivat parvekkeella ennen kuin siirtyivät sisälle viettämään Eldarionin ensimmäistä joulua.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Hohhoijaa. Melkiin unohdin. :D

LUUKKU 18

kappale taisi olla Sydämeen joulun teen (?)

Kuva

Ja jos ei näy niin osoite:
http://i105.photobucket.com/albums/m235 ... uil167.jpg ratkaisee kaiken.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Luukku 19

Luukun joululauluna toimii Tonttujen jouluyö. Nämä tontut ovat meille kaikille tuttuja, ja näkyypä Minas Tirithin joulupöydällä (noh, ainakin juomavarastossa) vierailleen myös yksi kutsumaton vieras...

Kuva

Jos olisi näkymisongelmia, alla vielä suora linkki:
http://img.photobucket.com/albums/v374/ ... G_0004.jpg
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Luukku 20

Title: Oi Jouluyöt
Päivän joululaulu on, yllätys yllätys, Oi Jouluyö.
Pairing: useita
Rating: G – PG-13
Genre: Romance, humor, pwp, söpöys
Warnings: Slash
Disclaimer: Joulumieltä tässä vaan haetaan, ei rahallista hyötyä. Hahmot ovat siis edelleen JRR Tolkienin.
Palautetta: Joo!

Summary: Alkuperäisessä laulussa on siis kyse Jeesuksen syntymästä, mutta ajattelin, että jos nyt ei kuitenkaan synnytetä Jeesusta Keski-Maahan. Tartuin sen sijaan ainoastaan sanaan ”jouluyö” ja kehittelin viisi erilaista jouluyötä. Raapaleita, jokaisessa on tasan 100 sanaa.


1.Gandalf ei vaan osaa

”Joko se joulupukki tulee? Joko? Joko?”
”Odottakaa nyt vielä vähän! Malttamattomat…”
Eteisestä kuului kolahdus. Kolme viidestä hobittilapsesta hyppäsi saman tien pöydän taakse piiloon, kaksi muuta jähmettyivät odottavaisina paikoilleen. Frodo hymyili Samille ja meni sitten avaamaan oven.
”Oli jo aikakin,” Frodo mutisi niin, etteivät lapset kuulleet häntä.
Ovi aukeni. Sisään astui hahmo, jolla oli yllään punainen nuttu, käyrä sauva ja valkoinen, tälle hahmolle luonnostaan kuuluva pitkä parta. Ensin hobittilapset kiljuivat jännityksestä, sitten riemusta – kunnes he kaikki hiljenivät.
”Sehän on Gandalf!”
Frodo huokaisi ja kumartui ystävänsä puoleen.
”Ensi kertaa varten, näin pienenä vihjeenä… joulupukin hattu on punainen ja siinä on valkoinen tupsu.”


2. Ensi kerralla harkitse kahdesti

Kuningas Elessarin joulukuusen alle oli aattoaamuna ilmaantunut todella suuri joulupaketti. Kuningas ei tiennyt, mitä paketissa saattaisi olla, mutta hän epäili, että hänen vaimollaan Arwenilla saattaisi olla jotain tekemistä paketin kanssa. Alunperin Arwen oli suunnitellut olevansa joulun isänsä Elrondin luona, mutta suunnitelmat olivat viime hetkellä muuttuneet.

Mitä Elessar ei tiennyt oli se, että samaan aikaan Arwen pohdiskeli niin ikään saman paketin sisältöä. Arwenin veikkaus oli, että Elessar oli ilahtunut lisääntyneestä yhteisestä ajasta niin paljon, että oli mennyt ostamaan hänelle jotain todella upeaa.

Mitä pakettiin kääriytynyt alaston Legolas Viherlehti ei ollut tiennyt oli se, että Arwen oli sittenkin päättänyt olla joulun kotona.


3. Antamisen ja saamisen aika

”Eikö voitaisi… ?”
”Ei. Mene nukkumaan, Pippin.”
Nuorempi hobitti istui sänkynsä reunalla ja mökötti. Hänen vieressään makasi Merri lämpimässä peiton alla niin, että vain hiustupsut ja korvannipukat näkyivät.
”Miten sinä luulet, että saan unta?”
”Ei kiinnosta minua. Hyvää yötä.”
Pippin yritti kiskoa peittoa pois Merrin päältä, mutta tämä piti itsepintaisesti sen reunoista kiinni.
”Mutta kun minä HALUAN! Joulun kuuluu olla antamisen ja saamisen aikaa!”
Merri katsoi Pippiniä oudosti. ”Eikö ennemminkin yhdessäolon ja kiitollisuuden?”
”Olet totaalisen epäreilu.”
”Ja sinä malttamaton. Hyvää yötä, Pippin.”
”ANNA MINULLE!”
”ENKÄ ANNA!”
Pippin paneutui mutisten makuulle, ja Merri hymyili voitonriemuisesti peittonsa alla. Pipareita syötäisiin vasta joulupäivänä.


4. Manteli

Senhän kaikki tiesivät, että Hobittilassa osattiin syödä. Mikään toinen juhla tai kokoontuminen ei kuitenkaan vetänyt vertoja jouluyön ruokailulle, jolloin pöydät notkuivat toinen toistaan paremmista herkuista vielä pitkään keskiyön jälkeenkin. Perinteenä oli myös ollut, että joulupuurosta mantelin löytänyt saisi palkakseen jotain hauskaa. Tänä vuonna puurosta vastuussa ollut Sam oli keksinyt, että mantelin löytäjä saisi kokilta suukon. Hän arveli voivansa huijata ihan vähän niin, että mantelilla varustettu lautanen kulkeutuisi Ruusalle...

Vaan niinpä kävi, että Samin uskollisesta työstä kiitollisena oli juhlien isäntä Frodo vaihtanut istumajärjestystä niin, että saisi Samin viereensä. Mistäpä muualta manteli löytyikään, ellei Frodon lautaselta.

Sitä jouluyötä ei Sam unohtanut koskaan.


5. Pahiksen joululahja

Sauronilla oli ongelmia juhlapyhien suhteen. Hän vihasi kaikkea, mitä juhlapyhiin liittyi, ja nyt, jouluyönä, oli hän jälleen kerran niin ärsyyntynyt ja tympääntynyt kuin vain oli mahdollista. Jossain Mordorin maalla, hänen torninsa läheisyydessä, örkit huvittelivat joulutortuilla ja kokonaisilla paistetuilla porsailla. Jopa nuo inhottavat olennot osasivat riemuita joulusta, vaan ei Sauron. Hän ei koskaan saanut lahjoja. Kukaan ei tullut juhlimaan hänen kanssaan.

Yhtäkkiä tornin korkeimman huoneen ovelta kuului koputus. Sauron meni kummastuneena avaamaan, muttei nähnyt ketään. Mustalla kivilattialla oli pieni paketti, joka näytti korurasialta.

Isännälle. Ajateltiin, että voisit pitää tästä. Hyvää joulua, terveisin örkit.

Mitähän tässä on? Sauron pohti. Joku sormus vai…?


~ Fin.
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Andune »

Eih :lol: hieman tuli repeilytä näille. Ensi kerralla harkitse todellakin kahdesti, hih
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja sprig »

Antamisen ja saamisen aika oli paras. :mrgreen: Ei se nyt mikään uusi vitsi ole, mutta hihittelen täällä silti.
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Voih.... :lol:

Ihan upeita. Nimiä myöten täydellisiä... *reps* Mahtavia.

Tykkäsin. Ehkä sen voi tajuta noista ylikäytetyista adjektiiveista yläpuolella.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Silidir »

IIk. Ihania. :D

Missä ovat luukut 21, 22, 23 ja 24???

Tai siis 24 on täällä, mutta missä ovat muut?
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Amene
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 7:53 pm
Paikkakunta: Vantaa

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Amene »

Luukku 23 odottelee vuoroaan xD
Legolas looked blank

Huumorificcaaja 2004, Typoilija 2006, Mangafriikki 2007, Merri 2009, Typoilija 2010 \o

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Kukas saisi tökättyä Zirliä?
(oh dear, that sounds so wrong)
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Luukku 22 odottaa vuoroaan myös, ei mitään hätää silläkään. ^^ (ihan näin rauhoittavana huomautuksena)

Ja mie ehdinkin näitä raapaleita vilkaista ennen Loftiksen kaatuilua, mutta voin vain toistaa edellisiä ja sanoa, että aivan mahtavia pieniä huumoripaloja. :D Erityisesti repesin tuolle kahdesti harkitsemiselle... Jouluaatto oli taatusti aika erikoislaatuinen. xD
Sie olet näissä niin mestari! ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Avatar
Zirli
Örkki
Viestit: 130
Liittynyt: To Maalis 09, 2006 12:13 pm
Paikkakunta: Kriisikunta

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Zirli »

Olen vähän zombietuulella. Anteeksi että jouduitte odottamaan, mutta tässä on nyt minun ajatusvirtaluukkuni joka siis on valitettavasti aika epä-LotRia. Inspiraatio kappaleesta Tonttu. Oikein kaunis ja koskettava kappale muuten. Ei tämä kyllä siihen liity niin vahvasti kuin oli alun perin tarkoitus. Pst. Sparks, tökin itse itseäni!

Luukku 21:

Lumi sateli hiljalleen maahan. Ensin rauhassa, luvaten kauneutta ja rauhaa, ja kohta yllättäen lujalla puuskalla, joka sai jalat miltei nousemaan maasta. Lumikerros kasvoi kasvamistaan, jouluaatto oli samaan aikaan sekä täysin hiljainen että täynnä eloa. Liikkeet olivat kiinni, mutta ihmisten säpinä kasvoi. Baarit olivat täynnä, ja kaduille virtasi päihtyneitä ihmisiä ja riehakkaita huutoja. Ne rikkoivat rauhan samaan tapaan kuin tuulenpuuskat hiljaisen lumisateen.

Kävellessäni katua pitkin kylmyys iski päin kasvoja, tiesin että se saisi kasvoni punoittamaan pahasti. Viima kulki vaateideni läpi ja niiden alle, ja olisin halunnut pysähtyä ja lyyhistyä jonkin rakennuksen nurkalle. Tiesinkö edes mihin olin menossa? Painoin päätäni alemmas ja jatkoin loputtomalta tuntuvaa taivallusta. Olin oikeastaan aina vihannut joulua. Syitä kukaan ei enää jaksanut kuunnella, ja mitä väliä niillä olikaan, kun joulunaika oli minulle kuitenkin aina yhtä kärsimystä? Ei sitä olisi saanut järkisyillä edes kumottua.

Jotain muuta kyllä kumoutui. Tunsin tasapainoni pettävän, ja seuraavana hetkenä makasin vielä pahemmin kylmettyvänä lumen keskellä viiman jäädyttäessä minua paikoilleni. Jäin siihen makaamaan ja tunsin kuinka ärtymyksen ja epätoivon kyynel nousi silmäkulmaani. ”Se aika kuukaudesta” ei todellakaan vetänyt vertoja ”sille ajalle vuodesta”. Suljin silmät ja koitin rauhoittua, kun kuulin pehmeät askeleet jotka lähestyivät minua. Katulampun valon peitti varjo, joka kumartui minua kohti. Näin silinteripäisen miehen, joka ojensi kätensä.
”Sattuiko neitiin?”
”Ei”, mutisin liian törkeästi ja koitin epätoivoisesti hymyillä päälle tarttuessani ojennettuun käteen, ”kiitos.”
”Eipä kestä. Olkaahan varovaisempia älkääkä viipykö tässä myräkässä kauaa.”
Kohteliaasti nyökäten mies käänsi selkänsä ja jatkoi matkaansa. Puistelin vaatteistani lumet ja huokaisin. Kiukku oli kuin olikin kadonnut, ja pohdin kuinka harvassa äskeisen kaltaiset ihmiset nykyään olivatkaan. Mitä minäkään koskaan tein toisten hyväksi? Tuhahdin ja heitin laukun jälleen olalleni.

Jatkoin tallustamistani tylsistyneenä. Vilkaisin kelloa ja päätin että voisin kohta suunnata kotiin nukkumaan. Tyhjässä asunnossa istuminen yksin oli uuvuttavaa etenkin jouluna, siksihän vaelsin katuja pitkin katsellen ihmisiä. Harmi että se yhä useammin pisti kiukuttamaan. Onnekseni sade oli rauhoittunut, samoin tuuli. Osittain se varmasti johtui siitä, että olin ajautunut syvemmälle kaupungin keskustaan, osittain siitä että taivas todella oli nopeasti selkenemässä. Hymähdin itsekseni. Ainahan nyt taivas totteli minun pyyntöjäni, mikä olikaan ihanampaa kuin taivaltaa tuiskussa, palata kotiin ja huomata että se olikin juuri sopivasti loppunut palatessani sisälle?

Kävelykadun aukealle saapuessani kiinnitin ensimmäisenä huomiota rumiin jouluvaloihin, ja kaduin etten ollut ottanut kaupungin johdon tyylitajusta selvää ennen tänne muuttamista. Seuraavaksi huomioni iskeytyi nuoreen tyttöön, joka istui silmät suljettuina keskellä aukeaa soittaen nokkahuilua. Siitä lähti yllättävän kaunis ääni, totesin muistellessani omia soittokokeitani ala-asteella. Katselin hiljaa nuorta tyttöä, jolla ei ollut rahankeruuastiaa, mutta muutama kolikko silti kiilteli lumella. Ei hän mitenkään poikennut muista katusoittajista, vaikka oli kovin nuori. Hän oli resuisen ja rahattoman näköinen. Mutta hän oli ensimmäinen joka sai minut pysähtymään soitollaan. Tarkkailin jonkun aikaa tytön liikkeitä, kasvoja ja soittoa, tuntien hänen vielä syvemmän katseensa minussa. Huomattuaan kuuntelijansa huilu oli alkanut puhua aivan eri kieltä. Jos se aiemmin oli kutsunut, nyt se houkutteli liittymään seuraan, lähtemään mukaansa. Hämmentyneenä tajusin että tuo heleä soitto kertoi minulle omaa tarinaansa. Kuuntelin edelleen lumoutuneena kunnes sain jännittävän idean.

Minua jännitti. Käteni tärisivät, adrenaliini kohisi ja kurkkuni kuivui kun kävelin tytön luo. Seisoin hänen vierellään epävarmana, valmiina juoksemaan pakoon. Soitto lakkasi ja kysyvä katse kohdistui minuun.
”Viettäisitkö jouluaaton kanssani?” kähähdin. Tyttö katsoi minuun. Hämmentyneenä. Sitten hän hymyili lapsekkaasti, ujutti huilun pieneen reppuun ja nousi ylös. Pieni ihminen nyökkäsi minulle odottavasti, ja kun lähdin hämmentyneenä kävelemään kohti asuntoani tämän seuratessa perässä, en todellakaan tiennyt mitä oli tapahtumassa.

Ehkä olin muuttumassa jotenkin paremmaksi ihmiseksi. En normaalimmaksi, en kai koskaan, mutta kai minunkin sydämeni tunsi lämmön joskus. Jälleen kerran sysäsin järjen ja motiivit sivuun, ja nautin siitä riemun tunteesta joka valtasi minut. Lumisade oli jälleen yltynyt, ja me juoksimme toistemme perässä heitellen lumipalloja. Hymyni ylettyi silmiin.
"Wild animals never kill for sport. Man is the only one to whom the torture and death of his fellow creatures is amusing in itself."
-James Anthony Froude

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Luukku 22 vielä tähän päälle. ^^

Inspiraationi lähde oli kappale No onkos tullut kesä, ja kenties tämän luukun voisi tiivistää niin että "jo entti kynttilöitä on käynyt kukkimaan..." xD

Kuva

(ps. se kyrpä otsassa oli vaan ihan pakollinen :D)

Zirlin luukkua voisi vielä kommentoida: äärettömän kaunis. <3 Tuollaiset pienet jouluihmetarinat onnistuvat aina hymyilyttämään, ja oikeastaan oli vinkeä idea kirjoittaa joulukalenteriin joulua vihaavasta henkilöstä...
Joten voin sanoa vain aww ja kiitos luukusta! ^^
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com

Amene
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 7:53 pm
Paikkakunta: Vantaa

Re: LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2008

Viesti Kirjoittaja Amene »

Luukku 23

Eli valitettavasti scannerini sanoi itsensä irti <3 Joten kameralla otettu = kökkö.

Ja kappaleeni;

Porsaita äidin oomme kaikki

Porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki, oomme kaikki.
Porsaita äidin oomme kaikki,
kaikki!
Sinä ja minä,
Sinä ja minä.


Ja ihan vielä latinaksi kun tuli mieleen xD

Porculis matris sumus omnes,
sumus omnes, sumus omnes.
Porculis matris sumus omnes, omnes!
Tu et egoque. Tu et egoque.


TADAA!
Kuva
Legolas looked blank

Huumorificcaaja 2004, Typoilija 2006, Mangafriikki 2007, Merri 2009, Typoilija 2010 \o

Vastaa Viestiin