2010*JOULUKALENTERI*2010

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Avatar
Ilona
Last In Line
Viestit: 1239
Liittynyt: La Maalis 20, 2004 2:09 pm
Paikkakunta: Maribor, Slovenia

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Ilona » La Joulu 04, 2010 2:19 pm

*tunnustaa tunnistaneensa jokaisen sadun tähän mennessä... ainakin luultavasti*

Silli-täti on tehnyt taas loistavaa työtä näiden kanssa. Sitä aina odottaa mitä suurimmalla mielenkiinnolla, millaisiin rooleihin armaat haltiaherramme milloinkin on sovitettu. ^_^

Mmm, nyt tekee mieli hunajaa...
Behold, my friends, for I am justice. And when at last we meet, you will not like it.

Ilonan kirjoitukset.
Vuoden Loftisficcihahmo 2005, Entti 2010 & Gandalf 2014

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Su Joulu 05, 2010 10:13 am

Luukku 5

Huhhuijaa. On muuten aika mukava paikka tämä Silli-tädin luola. On takka ja siellä mukava tuli, ja on kiva keinutuoli. Villasukat ja villapeitto… Joo. Ei täällä mitään lämmitystä ole, pikku mussukat joten toppavaatetta päälle vaan. Ja makkaratkin muuten paistuu kivasti takan lämmössä. Nyt olisi sitten viidennen sadun aika ja tämä kuulkaa on aika hurja.

Olipa kerran erittäin kaunis haltia nimeltään Legolas. Hänellä oli kullanhohtoiset hiukset, siniset silmät ja hänen jousensa tarkkuus oli aivan uskomaton. Hän oli ystävällinen kaikille ja kaikki pitivät hänestä. Mutta Legolas oli äärimmäisen huono maantiedossa ja eksyi helposti minne vain. Tämän vuoksi Mirkwoodin haltiakaupunkikin oli äärimmäisen hyvin opastettu. Asia joka ihmetytti tietenkin kovin ulkopuolisia, mutta kaupungin asukkaat olivat siihen tottuneet.

Olihan Legolas heidän rakastettu prinssinsä.

Eräänä kauniina päivänä Legolas harjoitteli jousella ammuntaa ja epäonnistui ensimmäisen kerran aikoihin. Lintu raukka jäi siipipuoleksi ja tavoitti karkuun jolloin Legolas suruissaan yritti saada sitä kiinni. Samalla hän käveli pidemmälle metsään ja kadotti tutun niityn. Yhä vain lintua seuraten haltia käveli eteenpäin kunnes näki haavoittuneen linnun viimein maassa. Legolaksen kävi sääliksi pelokasta eläintä ja hän tarkasti aiheuttamansa vamman, sitoi sen ja nosti linnun syliinsä.

Ja tajusi olevansa aivan totaalisen eksyksissä.

Keskellä metsää oli pieni sievä mökki. Ja sen nähtyään Legolas oli helpottunut, olihan asumus selkeästi myös merkki sivistyksestä. Haltia käveli mökin ovelle, koputti siihen, mutta kukaan ei vastannut. Legolas työnsi ovea ja se avautui laskien haltian sisälle kodikkaaseen mökkiin. Haltiaprinssi käveli sisälle, laski haavoittuneen linnun läheiseen nojatuoliin ja siirtyi herkullisen tuoksun johdattamana keittiöön. Siellä oli pöydän ääressä kolme tuolia ja pöydällä kolme lautasta joilla höyrysi lämmin keitto. Legolas nousi istumaan ja söi hyvällä ruokahalulla, siirtyi toisen lautasen luokse ja sen jälkeen kolmannen.

Olipa hänellä ollut nälkä! Pitkä matka oli tietenkin Legolaksen takana ja maha täynnä lämmintä keittoa hän kömpi sivummalla olevaan sänkyyn. Niitäkin oli kolme, sen haltia huomasi, ja kääntyili hieman. Tämä sänky oli kova kuin kivi, ja hän nousi, siirtyi toiselle. Se taas pisteli, joten haltia laskeutui kolmannelle ja huoahti onnellisena.

Niin Legolas nukahti.

Illan tullen kolme Galadhrimin vartijaa palasi kotiin. Toinen toistaan uljaampia sotureita, aseet mukanaan.
”Hei, joku on syönyt minun keittoni!” Orophin parkaisi.
”Minun myös?” Rúmil hämmästyi. ”Kuka voisi syödä näin paljon pelkkää kaalikeittoa!”
”Ilmeisen nälkäinen vaeltaja…” Haldir sanoi ja hymyili. ”Katsokaahan.”

Ja vartijat katsoivat. Legolas oli varmasti kauneinta, mitä he olivat ikinä nähneet. Ja kovin olivat pienet rajavartijatkin mukana ajatuksessa. Siihen Legolas heräsi, kolmen vartijan katsoessa häntä tiukasti ja haltia teki, mitä kuka tahansa olisi siinä tilanteessa tehnyt. Anoi armoa, pyysi saada elää, ja vannoi että hän tekisi ihan mitä vain jotta saisi pitää henkensä. Syrjässä asuvilla vartijoilla ei ollut juurikaan seuraa joten he loivat tietäväisen katseen toisiinsa ja nyökkäsivät.

Yö meni uusien kokemuksien parissa, ja Legolas kohtasi asioita, joista ei ennen ollut tiennyt mitään. Aamulla hän nousi ylös, kävi peseytymässä ja kiitti hartaasti seurasta. Kolme rajavartijaa toivottivat kultahiuksisen haltian tervetulleeksi uudelleen illanviettoon noppapelin tai muun sellaisen parissa. Sen jälkeen he neuvoivat miten Legolas pääsisi takaisin kotimetsiin ja hyvästelivät nuoren haltian.

Ja niin Legolas palasi kotiinsa, mutta ei kyennyt unohtamaan koskaan pientä mökkiä ja sen kolmea asukkia.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Aralas » Su Joulu 05, 2010 7:58 pm

Luukku 3
Ool rais, vai että semmosta peliä sillä erää sitten. Tosi nätisti kirjoitettu, huomattavasti parempi kuin alkuperäinen :3 En taida haluta tietää, millainen pölykasa arvon prinssimme päällä herätessä oli... : D

Luukku 4

Varsin... karun pehmeää. Nää joululuukut on sen verran hämmentäviä, ettei oikein tiedä mitä sanoa. Shilli-täti on uurastanut varsin mukavasti näiden eteen, nämä ovat ihan parhaita. Pitäisköhän näistä sitten koota joku satukirja?

Luukku 5
Voi ei, legendaarinen noppapeli hyppää puskasta kun sitä vähiten odottaa. Varsin mielekäs pikkupurtava tämäkin, aivan kuten edeltäjänsäkin. Nää käy joka päivä toinen toistansa mehukkaimmiksi, ja hyvä niin: tällä menolla the joululuukku aiheuttaa kansalle välikuoleman :D
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ma Joulu 06, 2010 8:36 am

Luukku 6

Se on sitten itsenäisyyspäivä. Tänään onkin Suomella oikein kunnon juhlat joten nostetaan sille glögilasia terästeillä tai ilman ja mutustellaan piparia. Katsokaas kun Silli-tätikin oikein sytytti kynttilöitä asian kunniaksi, mutta en löytänyt ihan tarpeeksi. Jaahas, kaivelinkin jo satukirjan esiin ja aletaanpas mennä sitten eteenpäin ja avataan tämä meidän kuudes luukkumme… Hmmm.

Olipa kerran kauan, kauan sitten kauniissa maassa valtakunta, jossa eli hyvin kauniita haltioita. Tähän valtakuntaan jos pääsi, ihastui pakostakin sen asukkaisiin, jotka kauneutensa lisäksi olivat myös hyvin rakastavia ja toivottivat väsyneen vaeltajan kovin mielellään tervetulleeksi. Rivendell oli tämän laakson nimi.

Sattui niin, että Rivendellin valtiaan Elrondin vaimo synnytti iltatähden. Odotettiin haltioiden kauneinta tytärtä, mutta vauvan synnyttyä hän näytti, noh, aivan tavalliselta ihmiseltä. Valtias Elrond oli itse puolhaltia ja hänen saatuaan tyttärensä käsiinsä hän suri tämän kohtaloa. Celebriankin kyynelehti nähdessään lapsensa ja kieltäytyi hoitamasta niin rumaa jälkikasvua. Elrond ei kuitenkaan hennonut tuomita tytärtään kuolemaan vaan kaikessa salassa antoi lapsen imettäjälle, jolle maksoi hyvin siitä, että tyttö, Arwen, saisi elää ja kasvaa normaalisti ihmisten keskellä.

Asiasta vaiettiin Rivendellissä ja se myös aiheutti välirikon hallitsijaparin välille. Celebrian tiesi Elrondin hyysäävän vauvaa jossain, mutta niin kauan kuin siitä ei puhuttu, asia oli kunnossa.

Kului vuosi, ja toinenkin. Pieni Arwen kasvoi taaperoksi ja Elrond nautti kovin katsellessaan eläväisen tytön puuhailuja puutarhassa. Kaunis Arwen ei ollut, mutta hänen sisällään paloi vahva liekki, joka sykki elämäniloa. Vuodet vierivät hitaasti, ne veivät Arwenin teini-ikään ja muuttivat lapsuuden ilon nuoruuden epävarmuudeksi. Kylän pojat eivät oikein halunneet olla tummatukkaisen tytön kanssa, vaikka kyllä ihmissilmä piti Arwenia kauniimpana. Mutta tytöllä oli suippenevat korvat ja oudon malliset, vinot silmät, jotka olivat malliltaan melkein kuin mantelit. Eksoottinen, se Arwen oli. Mutta pojat kääntyivät mieluummin kylän pellavapäisten ja muodokkaiden tyttärien puoleen.

Tätä Arwen itki isälleen Elrondille, joka oli tullut katsomaan lastaan. Elrondin sydän murtui ja hän ehdotti silloin, että Arwen voisi tulla hänen luokseen. Asumaan Rivendelliin.
”Mutta siellä olisin ruma!” Arwen nyyhkäisi. ”Eikä kukaan haluaisi olla kanssani.”
”Et ole ruma”, Elrond vakuutti ja sipaisi tummaa tukkaa. Arwen oli vaipunut hänen eteensä ja lepäsi päätään isänsä sylissä. ”Sinun kauneutesi on sisältä lähtöisin. Sinun valosi on sinun elämänhalusi.”
”Entä äitini?” Arwen kysyi.
”Äiti on muuttamassa takaisin Lothlorieniin. Hänestä ei ole sinulle huolta.”

Ja niin Arwen pakkasi vähät tavaransa ja nousi Elrondin ratsun selkään haltiaruhtinaan kävellessä hevosen vierellä. Illalla, heidän leiriytyessään, Elrond silmäsi tyttöä ja hymyili itsekseen. Se mitä Arwen vaatisi oli oikeastaan vain hyvää huolenpitoa. Ja uusia vaatteita. Valtias nosti katseensa tähtiselle taivaalle ja laati suunnitelmiaan.

Rivendell oli kaikkea sitä mistä Arwen oli kuullut. Elrondin toiveesta hän oli vetänyt hupun päänsä yli, jotta hänen henkilöllisyytensä pysyisi salassa. Pihamaalla heitä oli vastassa vain neuvonantaja Erestor ja kapteeni Glorfindel, kaksikko, joka polvistui tytön edessä ja toivotti tämän tervetulleeksi takaisin.
”Viekää Arwen huoneistoonsa ja kertokaa emännälle, että valmistaa kylvyn. Ja ilmoittakaa kaikille, että illalla juhlistamme tyttäreni paluuta…”
”Valtias Elrond!” Arwen parahti. ”Älkää minun takiani tehkö tätä?”
”Arwen, en häpeä sinua, olet minun tyttäreni ja siksi olet kauneinta mitä tiedän”, valtias Elrond vakuutti. ”Usko itseesi, Arwen, usko itseesi.”

Ilta hämärtyi ja Elrond ilmestyi juhlallisissa kaavuissaan Arwenin huoneistoon ja jäi odottamaan nuorta tyttöä. Ja hänen oli vaivuttava itsekin polvilleen, sillä Arwen, haltioiden iltatähti, oli vaihtanut ihmisvaatteensa pois ja pukenut niiden sijaan ylleen upeat kaavut. Hän oli harjannut mustat hiuksensa kiiltäviksi ja silkkisiksi ja hänen kasvoillaan asui suunnaton elämänilo.
”Arwen, on kunnia saattaa sinut juhliin”, Elrond totesi ja tarjosi kättään.

Ja niin kävi, että ihmisenä syntynyt puolhaltia palasi takaisin kauniina neitona, josta supistiin valtakunnan rajojenkin taakse. Mutta ei Arwen kyennyt luottamaan muihin kuin perheeseensä, eikä siis huolinut kosijoita itselleen. Kunnes eräs ihmismies, Aragorn, lähestyi kaunista neitoa ja Arwen näki saman sielun tämän resuisen matkaajan silmissä, kuin mitä itse kantoi sisällään.

Arwen, haltioiden iltatähti, kaunein eläneistä haltioista, valitsi ihmisen kohtalon ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti ihmisten kuningattarena.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 816
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Celeb » Ma Joulu 06, 2010 12:10 pm

Oiiiws. <3

Tämä on vain jotain parhautta. :D Luulen tunnistaneeni tähän mennessä kaikki sadut, vaikka tämän päivän luukku oli kyllä hankala. Vielä on kahdeksantoista satua jäljellä!

Huomiseen. ^^
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Ma Joulu 06, 2010 4:19 pm

Jaaha, nämä ovat siis ne ihan alkuperäiset sadut, ennen kuin Grimmin veljekset muokkasivat niistä ne herttaiset koko perheen versiot. ;)

Mahtavaa että joulukalenteriperinne elää edelleen. :) Näitä on mukava lukea ja lisähaastetta tulee kun yrittää tunnistaa sadun. Tämänpäiväinen varsinkin on hankala. Näköjään liian kauan siitä kun olen viimeksi lukenut satuja.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Gwaeren » Ma Joulu 06, 2010 8:16 pm

*hohottelee yksikseen nurkassa*

En ole hetkeen tainnut näin innolla satuja lukea..
Enkä kyllä muista sitäkään että satu olisi hetkeen saanut minua punastumaan.
Shilli-täti on ollut hyyyyvin luova :)

Näitä satuja tiirailee jopa suuremmalla mielenkiinnolla kuin Toppisen Eican persettä.. [sanoinko sen ääneen? no voi sun..!]

Olen jopa tunnistanut jokaisen sadun tähän mennessä :wink:
Jatkoa odotellessa...

~Mirella

*palaa nurkkaansa naureskelemaan*
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ti Joulu 07, 2010 10:17 am

Luukku 7

Kroooh… pyyyh…

Krooh… pyyyh…

*PIRRRRRRR*

OLEN HEREILLÄ!!! … paljonko se kello on? Oho. Jaaha, ja te innokkaat sadunkuuntelijat olettekin jo täällä. No jopas, odottakaapas niin Silli-täti etsii vain oikean kohdan ja tuota. Mihinkäs minä sen kirjan laitoinkaan? Jaa, se olikin täällä nojatuolin alla. Kas noin. Seitsemäs luukku ja seitsemäs satu.

Olipa kerran nuori neuvonantaja Erestor. Hän eli hiljaisuudessa Synkmetsän valtakunnassa ja teki siellä työtään kuningas Thranduilin alaisuudessa. Erestor oli Noldor, ja siksi halveksittua sukua Synkmetsän haltioiden keskuudessa, joten hänen elämänsä oli vaikeaa. Milloin hänen kylpyvetensä oli unohtunut lämmittää ja milloin kylmä tuuli puhalsi kaikki paperit sekaisin. Ja milloin joku vain tuli hänen luokseen hetken ilon vuoksi ja jätti nuoren kirjurin peittelemään vartaloaan peitolla.

Elämä ei ollut helppoa. Erestor kuuli huhuja läheisen Noldorvaltakunnan valtiaasta ja alkoi haaveilla työstä paikassa, jossa hän olisi omiensa keskellä. Erestor piti haaveensa ominaan ja itki äänettömästi äitinsä haudalla käydessään.
”Miksi itket?” kysyi joku ääni, jotka haltia ei tuntenut. Hän kääntyi ja näki kauneimman haltian koskaan. ”Älä säikähdä, olen vähän niin kuin haltiakummisi ja Hallien Herran käskystä tulin katsomaan tai toteuttamaan toiveesi.” Erestor räpäytti silmiään mutta kultahiuksinen haltia ei kadonnut näkyvistä.
”Haluaisin päästä käymään Rivendelliin”, Erestor kuiskasi.
”Jaaha, no katsotaanpas”, Haltia vihelsi kovaan ääneen ja jostain sumusta ilmestui valkoinen ratsu. ”Tässä on Asfaloth. Hän pystyy kuljettamaan sinut yöksi Rivendelliin ja takaisin tänne. Muista, että sinun on oltava ajoissa poissa.”

Erestor henkäisi syvään ja nousi upean ratsun selkään. Mitä vain että pääsisi pois. Mitä vain että näkisi millaista muualla oli. Hän ratsasti Rivendelliin ja tajusi vasta sitten, että haltia oli antanut hänelle myös upeat vaatteet. Hän käveli noldor-haltioiden joukossa ihaillen kaikkea näkemäänsä kunnes törmäsi melkein pahki haltiaan, jonka kasvoilla näkyi muutama uurre. Puolhaltia.
”Olen pahoillani, valtias Elrond”, Erestor henkäisi ja kumarsi syvään.
”Mitään ei tapahtunut, älä suotta ystäväiseni. Kuka olet, en muista nähneeni sinua täällä koskaan?” Elrond kysyi hymyillen ja Erestor räpäytti silmiään.
”Nimeni on… Erestor”, Erestor vastasi vaikeasti ja Elrond silmäsi häntä uteliaana. Hallitsija aloitti keskustelun ja lopulta Erestorkin pääsi mukaan siihen. Hänellä oli toki omia mielipiteitään ja vahvoja kannanottoja ja loppujen lopuksi Elrond ihastui nuoreen haltiaan.

”Jää tänne, Erestor. Teen sinusta pääneuvonantajani ja tarjoan paikan jossa voit asua”, Rivendellin valtias sanoi. Erestor katsoi taivaalle ja kauhistui, olisi aika lähteä.
”En voi, pyydän anteeksi, valtias Elrond, minun on mentävä!” Erestor henkäisi ja livahti karkuun. Elrond yritti seurata, mutta se mikä tuntemattomasta oli jäänyt, oli maassa lepäävä kenkä. Kaunis, siro ja hyvin kallisarvoinen.
”Kuka sinä oletkaan, tulen hakemaan sinut ”, Elrond kuiskasi ilmaan ja poimi kengän.

Seuraavana päivänä kuului läpi haltiavaltakuntien, että Elrond oli löytänyt itselleen neuvonantajan. Kyseisestä paikasta oli haaveillut jo todella moni, mutta kukaan ei vielä ollut siihen riittävän hyvä. Puolhaltia kulki kengän kanssa paikasta toiseen löytämättä etsimäänsä, kunnes hän astui Synkmetsän rajojen sisäpuolelle.

”Täällä ovat älykkäimmät haltiat”, Thranduil irvaili hallitsijakumppanilleen. He olivat eri rotua, ja siksi heidän välillään oli aina ollut pientä kilpailua.
”Niin, etsimäni onkin noldor”, Elrond vastasi ja katsoi samalla läpi Thranduillin työväkeä.
”Täällä ei mustapäitä ole”, kuningas sanoi halveksuvasti. Elrond vain hymyili ja siirsi katsettaan eteenpäin. Mandosin valjastama haltiakummi Glorfindel tympääntyi Erestorin pakoiluun ja päätti hieman avustaa kohtaloa. Hän työnsi äkkiä haltian pois tasapainosta niin, että tämä kaatui Elrondin eteen.
”Kas vain”, Elrond kohotti kulmiaan, katso saastaista haltiaa ja sitten kenkää ja hymyili. ”Sovita.”

Erestor nosti säikähtäneen katseensa ylös ja nielaisi työntäessään jalkansa kenkään joka sopi täydellisesti.
”Tervetuloa Rivendelliin”, Elrond virnisti leveästi. ”En tiedä onko siellä asiat sen paremmin kuin täällä, olen äärimmäisen huono hoitamaan paperitöitä joten siellä on aikamoinen kaaos odottamassa.”
”Ehm, kiitos?” Erestor katsoi arasti Thranduillia kohti, mutta tämä vain käänsi selkänsä.

Niin Erestor nousi ratsun selkään ja muutti Rivendelliin. Kuukaudessa hän oli saavuttanut hyvin arvostetun aseman ja puolessa vuodessa selvittänyt Rivendellin paperisotkut niin, ettei edes Elrond löytänyt mitään ilman tulista neuvonantajaansa.

Ja sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Renata
Örkki
Viestit: 33
Liittynyt: La Huhti 17, 2010 3:36 pm
Paikkakunta: Ikijärvi

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Renata » Ti Joulu 07, 2010 5:58 pm

Aww, ihana luukku (taas)!
Vaikken ole jokaista erikseen kommentoinut niin tykkään kaikista ihan hurjasti :3 Minulla ei edes ole perinteistä joulukalenteria tänä vuonna, mutta mitäpä sitä sellaisella kun nämä hakkaavat ne kuitenkin 10-0. Kiitän ja odotan innolla lisää :)
Mutta minä olen kääpiö ja kääpiöt ovat kummallisia.
ava by Haava @ finfanfun.fi

Avatar
Taikinaman
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Helmi 27, 2007 5:53 pm

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Taikinaman » Ti Joulu 07, 2010 7:18 pm

Oih, tämä teki harvinaisen kettumaisen päiväni paljon paremmaksi. Enää ei ärsytä läheskään niin paljon kuin kymmenen minuuttia sitten, kiitos! :D

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Aralas » Ti Joulu 07, 2010 7:50 pm

Awws, nämä kaksi edellistä luukkua ovat olleet ihania, tyksin kovasti <3 Vai että oikein Tuhkimo... Jee! Kersana tyksin siitä tarinasta paljon, mutta tämä versio meni kyllä reilusti edelle. Hiukan häiritsee, että välillä puhutaan Synkmetsästä ja välillä Mirkwoodista, mutta se olla pikkutekijä näissä hommissa. Kiitos ja kumarrus *lyö päänsä pöytään*
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ke Joulu 08, 2010 9:30 am

Luukku8

Ohhoijaa… Ohos. Kappas. Olettekin jo siellä, valmiina istumassa ja kuuntelemassa uutta satua. Silli-täti pistää vain tämän puutarhanhoitokirja seniileille tuohon sivuun niin voidaan katsoa mihin jäimme. Noniin. Jaaha, jaahas.

Olipa kerran kaunis haltianeito nimeltään Celebrian. Hän asusti Lothlórienin metsissä, piilossa muulta maailmalta, turvassa pahuudelta ja raakuudelta. Celebrian oli vain kovin utelias ja käveli monesti aivan metsän rajoilla, laulaen kulkiessaan ja tanssien kedoilla. Siellä hänet kohtasi Rivendellin valtias Elrond. Noldor sukuinen puolhaltia oli ollut ratsastamassa ja kuullut kauniin äänen. Mutta ennen kuin hän näki laulajaa, tämä oli ehtinyt jo paeta puiden taakse.

Ääni jätti kaihon haltian mieleen. Hän palasi yhä useammin samalle niitylle, toivoen näkevänsä laulajan.

Myös Celebriania kaiveli ratsastaja. Usein hän katsoi puiden takaa piilosta tummahiuksisen haltian ratsastusta ja tunsi rinnassaan lämpimän tunteen. Niinpä neito palasi kotiinsa, meni valtiatar Galadrielin luokse ja pyysi tätä vapauttamaan itsensä puiden varjoista. Galadriel suostui, mutta antoi yhden ehdon. Celebrianin olisi luovutettava äänensä hänelle.

Niin Celebrian lauloi viimeisen laulunsa ja oli vapaa Lothlorienin puiden varjoista. Hän palasi niitylle ja henkäisi syvään kuullessaan kavioiden kopinan ja oli hihkaista riemusta kunnes muisti, ettei hänellä ollut ääntä.
”Hyvää päivää, neito”, puolhaltia tervehti. ”Ken olet, ja mitä teet täällä?” Celebrian vain hymyili kauniisti, mutta samalla surullisesti päätään ravistaen. ”Etkö osaa puhua? Minä olen Elrond puolhaltia Rivendellin valtias. Tule mukaani niin saat katon pääsi päälle.”

Ja niin Celebrian saapui Rivendelliin. Hän viihtyi Elrondin kanssa ja rakastui tähän yhä syvemmin, vaikka Elrond hänen kuullensakin oli kertonut mystisestä laulajasta. Sitten eräänä päivänä, Elrond ratsasti Rivendelliin mukanaan Galadriel, ja julisti löytäneensä puolisonsa, laulajan, josta oli vain haaveillut. Celebrian järkyttyi ja pakeni itkien ja petettynä Rivendellin puistoihin.

Kuinka Galadriel oli saattanut tehdä näin? Olihan ylväs haltianainen tietenkin haaveillut pääsevänsä hallitsemaan muitakin kansoja, mutta että näin. Celebrianin itkiessä puistoon käveli mustiin kaapuihin pukeutunut haltia. Erestor oli Elrondin pääneuvonantaja ja erittäin viisas haltia ja hän näki taian läpi.
”Älä itke Celebrian. Tosirakkaus murtaa taian kuin taian. Mene ja taistele hänen puolestaan”, Erestor sanoi ja työnsi kätensä hihoihinsa ja hymyili. ”Mene, ennen kuin on liian myöhäistä.” Celebrian katsoi haltiaa hämmästyneenä, mutta tämän sanojen myötä hän nousi ja riensi etupihalle, jossa Elrond oli juuri nostamassa Galadrielia ratsunsa selästä.

Ensin Celebrian ei saanut suustaan pihahdustakaan. Hän katsoi puolhaltiaa, tämän jykeviä harteita ja sotilaallista ulkomuotoa. Ylväyttä ja voimaa ja viisautta yhdessä haltiassa. Celebrian katsoi maahan ja sulki silmänsä. Niin suuri oli hänen rakkautensa että kun hän nosti päänsä ja avasi suunsa, Galadriel horjahti.

Celebrian lauloi.

Hän lauloi metsistä ja puista. Hän lauloi myös rakkaudesta ja uskollisuudesta. Hän lauloi puhtaalla äänellään vain elämisen riemusta ja käveli Elrondin luokse yhä laulaen. Puolhaltia vaipui polvilleen uskomatta enää silmiään ja korviaan.

Häät pidettiin seuraavana keväänä, ja Elrond ja Celebrian saivat yhteisiä lapsia, elivät pitkään rauhallisesti ja rakkauden voimalla.

Sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Ke Joulu 08, 2010 10:09 pm

Hei, Silli-täti, ei kai sinulla vain ole mitään tekemistä tämän tapauksen kanssa? :wink:

Seiska- ja kasiluukku nyt eivät ehkä olleet sieltä pahimmasta päästä, mutta tykkäsin. Ja nyt oli myös harvinaisen helppoa arvata, mistä saduista oli kyse. Mutta taisi mennä vähän Disneyksi tuo kasiluukun loppu...
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » To Joulu 09, 2010 9:42 am

A/N: Mithrellas: en tunnusta mitään! Ja nää on kuitenkin pysyneet aikalailla handuissa, kaikki törkyili on lukijoiden mielessä! *ihan viaton*

Luukku 9

Tipetipetip… Jaa mutta hei taas! Täällä Silli-täti laittelee joulua jo kovasti, tarkastelin jo jouluvaloja ja siivoilinkin hieman. Oikein alkoi laulattaa kun sitä katseli ikkunasta ulos ja näki kauniit lumihiutaleet. Mutta satuahan varten te olitte täällä, joten odottakaas. Mihinkäs minä sen kirjan laitoinkaan… Ei. Ei viltin alla, hetkinen. Tuolla. Ja vielä hetki niin istun ja kaivan esiin oikean kohta.

Olipa kerran haltia, joka vanhuuden viedessä antoi kolmelle pojalleen kullekin jotain perittävää. Ensimmäinen sai talon, jossa he asuivat. Toinen myllyn, jolla he olivat tienanneet elantonsa, mutta kolmas ja nuorimmainen, hän sai kissan. Pian isän kuoleman jälkeen vanhin veljeksistä heitti pihalle toiset veljensä ja keskimmäinen muutti myllyyn asumaan. Mutta kolmas joutui mieron tielle kissansa kanssa.

Erestor oli tämän haltian nimi ja kissaansa hän kutsui nimeltä Irmo. Se ei ollutkaan mikään aivan tavallinen kissa ja tympääntyi maankiertolaiselämään hyvinkin äkkiä, olihan talvi tulossa. Erestor istui kerran joenreunalla kalassa Irmon laiskotellessa nurmikolla. Äkkiä kissa nousi takajaloilleen ja Erestor hämmästyi kovin.
”Kuulehan. Tämä ei nyt vetele”, Irmo sanoi selkeästi ja sipaisi tassujaan. ”Talvi on tulossa ja se on kylmä. Tarvitsemme kunnon paikan asua.”
”Tiedän kissaseni, tiedän. Minulla ei ole koulutusta, eikä isäni jättänyt minulle kuin sinut”, Erestor vastasi hieman alistuneen oloisena. Hänellä oli resuiset vaatteet hoikan vartalonsa suojana.
”Paljonko olet valmis tekemään saadaksesi hyvän elämän?” Irmo kysyi mietteliäänä.
”Mitä vain”, Erestor vastasi.
”Jos laitat pantiksi itsesi, niin lupaan, että saamme mainetta ja kunniaa.”
”Itseni?” Erestor oli epävarma, mutta suostui sitten. Ja niin Irmo lähti matkaan. Hän tutki, etsi ja löysi viimein ruhtinaan, jolle voisi ideansa syöttää.

Ruhtinaan lähdettyä ratsastusretkelle Irmo juoksi nopeasti nuoren Erestorin luokse ja pakotti haltian riisumaan ja menemään uimaan. Ja Erestorin tehtyä niin kissa piilotti hänen vaatteensa kenkiä lukuun ottamatta. Hän veti pehmeät nahkaiset saapikkaat jalkaansa ja juoksi tielle jolle tiesi Ruhtinaan tulevan. Ja kavioiden äänen kuullessaan Irmo syöksyi tielle.
”Oi auttakaa!”, hän henkäisi ääneen. Ruhtinas pysäytti ratsunsa ja kurtisti kulmiaan. ”Auttakaa, minun isäntäni meni uimaan ja sillä välin hänen vaatteensa varastettiin.”
”Missä tämä isäntäsi on?” Ruhtinas kysyi laskeutuessaan ratsailta.
”Täälläpäin, arvoisa ruhtinas”, Irmo henkäisi ja näytti tien rannalle. Ruhtinas seurueineen seurasi ja näki viimein Erestorin, joka seisoi vyötäröään myöten vedessä musta tukka valuen selkää pitkin.

Erestor häpesi alastomuuttaan, josta puolestaan Glorfindeliksi esittäytynyt ruhtinas tuntui pitävän. Jopa niin paljon, että pyysi nuorukaista tulemaan kanssaan omaan linnaansa.
”Minä…” Erestor aloitti.
”Hän tarkoittaa sanoa, että olisi kovin kiitollinen, sillä hänellä on kovin kylmä”, Irmo ehätti sanoa väliin.
”Mutta…” Erestor yritti vielä.
”Herrani olisi kovin kiitollinen, sillä me olemme matkanneet todella pitkän matkan”, Irmo valitti.
”Saatte levätä linnassani, syödä ja nauttia olostanne”, Glorfindel vakuutti ja hymyili valoisasti. Jopa Erestorin oli tällöin ihailtava kultahiuksista haltiaa.

Erestor kietoutui Glorfindelin viittaan ja nousi tämän ratsun selkään haltian itsensä noustessa hänen taakseen. Irmo sai kyydin linnaan erään vartijan hevosen selässä. Linnassa Erestor katsoi hämmästyneenä ympärilleen ja näki ruhtinaan katsovan itseään.
”Kunhan olette levänneet”, Glorfindel kietoi kätensä Erestorin olkapäiden ympärille ja vei tätä kohti linnaansa, selittäen mitä kaikkea täällä voisi harrastaa. Irmo seurasi tyytyväisenä perässä ja kehräsi mielessään tulevia kissanpäiviä.

Hän saisi, ainakin ruhtinaan katseiden perusteella, pitää Erestorille varatun sängyn aivan kokonaan itsellään.

Ja sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Aralas » To Joulu 09, 2010 9:26 pm

Kansio nro 8
Heehaah, Galdriel-raasu, heti ollaan kiusaamassa kun silmä välttää 8< Ei vaineskaan, tämä oli varsin nätti pikku palanen, vastaavia kehtaa lukea jatkossakin :3 Loppu oli muutes niin Disneyta, niin Disneyta :'D

Kansio nro. 9
Niiiwjh, tyksin tästä luukusta varsin kovasti. Hahmovalinnat tähän satuun olivat varsin hyvät, sopivat vallan mainiosti sovitukseen. Odotan innolla mitä muilla luukuilla on tarjottavana, yksi parhaimpia kalentereita herra aikoihin
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Vastaa Viestiin