2010*JOULUKALENTERI*2010

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Pe Joulu 10, 2010 8:15 am

10. Luukku

Miten olisi piparit? Koristelin näitä tässä ja voitaisiin ihan maistellakin niitä. No jos jotain edes jäi, Silli-täti niin tykkää pipareista ja syö niitä aamupalakseenkin. Kuulemma ovat hyviä sinihomejuuston kanssa, mutta minä syön ihan tällaisenaankin. No katsotaanpas mitä tämän päivän satu sitten meille kertoisi.

Olipa kerran kauan, kauan sitten kaunis valtakunta nimeltään Gondolin. Siellä asusteli paljon haltioita, eri yhteiskuntaluokissa. Vauraammilla oli upeita linnoja, kun taas köyhemmät elivät pienissä mökeissä. Siellä elivät myös Erestor ja Ecthelion. Kaksi veljestä, jotka tähän asti olivat eläneet hyvin suojattua ja onnellista elämää. Nyt heidän äitinsä ja isänsä joutuivat kovan paikan eteen ja lopulta vanhemmat tekivät raskaan ratkaisun.

Isä otti veljekset mukaan metsätöihin ja sopivan hetken tultua, katosi paikalta jättäen Erestorin ja Ecthelionin yksin synkkään metsään. Aluksi veljekset säikähtivät kovin, muta sitten he lähtivät kävelemään jonnekin päin ja kohtasivat erikoisen mökin. Se oli näes rakennettu lembasista, haltioiden matkaleivästä. Silmät selällään veljekset kävelivät lähemmäksi ruuasta rakennettua taloa, kumpikaan kun ei aiemmin ollut nähnyt noin paljon ruokaa samassa paikassa.
”Keitäs te olette?” ääni kysyi ja pojat kääntyivät katsomaan. ”Jotain nälkäkurkia.” Haltia sanoi ja silmäsi sitten veljeksistä vanhinta, Ecthelionia, tarkemmin. ”No mutta…”

Haltia esittäytyi Glorfindeliksi ja vei veljekset omaan linnaansa, jossa Erestor pääsi keittiöön töihin. Ecthelionille oli toisia töitä, joten veljesten tiet erosivat. Erestor ahersi keittiössä, kantoi vettä ja puita, huolehti omalta osaltaan keittiön lämmityksestä ja oli muutenkin kovin avulias. Hänellä oli oma lämmin huone ja vaikka se olikin pieni, se oli hänen omansa.

Eräänä päivänä Erestor kantoi vesiämpäriä siivoajille ylempiin kerroksiin, kun kuuli veljensä äänen erään oven takaa. Uteliaana hän pysähtyi ja painoi korvansa ovea vasten.
”Oh Glorfindel, en tiedä…”
”Anna minun vähän koskea.”
”Tuntuu hassulta? Onko tämä ihan… oh?”
”Hyvä ajatus? On toki, rentoudu Thel.”
”Mutta, mutta, en tiedä? Mitä sinä nyt?”
”Olet niin herkullisen näköinen että voisin syödä sinut!”

Erestor järkyttyi. Heitä auttanut kaunis haltia olikin jonkinlainen noita, joka söi toisia haltioita. Hän pelkäsi veljensä puolesta, mutta ei uskaltanut mennä väliin. Hän toimitti veden siivoajille, vetosi mahakipuun ja pakeni omaan huoneeseensa. Siellä nuori haltia itki surkeuttaan tietämättä oikein miten toimia.

Seuraavana päivänä hän siivosi vaisuna keittiön lattiaa, kun arvokkaan näköiset kengät pysähtyivät hänen näköpiirinsä eteen.
”Erestor?” Glorfindel kysyi ja nuorukainen nosti katseensa säikähtäneenä ja nyökkäsi. Glorfindel virnisti huvittuneena ja kyykistyi haltian eteen. ”Taisit salakuunnelle minun huoneeni oven takana eilen?”
”En, herra!” Erestor ravisti päätään, mutta Glorfindel tarttui leuasta ja piti päätä paikoillaan.
”Olen kaunis”, hän myönsi ja laski irti. ”Tule illalla huoneeseeni.”
”Herra?” Erestor hämmentyi hetkeksi ja laski katseensa. ”Saanko kysyä veljestäni?”
”Hän on elossa ja nauttii elämästään”, Glorfindel vastasi.
”Etkä, tuota… syönyt häntä?” Erestorin kasvoille nousi puna. Glorfindel naurahti ja virnisti sitten.
”En. En syönyt häntä. Sinut voisin…”
”En halua tulla syödyksi!”
”Hmmm, illalla. Minun huoneeni ja katsotaan kuinka kiltti poika olet”, Glorfindel virnisti ja nousi. Erestor jäi polvilleen lattialle ja vapisi pelosta.

Hän päätti vastentahtoisesti totella valtiasta selvitäkseen hengissä. Sen yön jälkeen Erestor totteli Glorfindeliä omasta, vapaasta tahdostaan, palaten mielellään tämän makuuhuoneen pehmoiseen sänkyyn.

Ja sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Gwaeren » Pe Joulu 10, 2010 9:08 am

*_kaakaot näppikselle momentti_*

Okei.
Kannatti nostaa pää Jrockslashista tänään.
Silli-täti on hyvin luova, juu...
Niin luova että miun suhteellisuuden taju (alkujaankin rajoitteinen) kärsii.
Muttasiis, tyksin kovasti ja satu oli *kröhöm* nautittava, tai sitten minulla on harvinaisen likainen mielikuvitus..
(mikä on aivan mahdollista)

*hypettää edelleen sitä että on tunnistanut kaikki sadut*

Aijuujoo, ja ne piparit+sinihomejuusto = namia! Suosittelen =)

Huomista odotellessa ^^

~Mir *joka pyyhkii hihalla näppäimistöä*
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"

Avatar
Taikinaman
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Helmi 27, 2007 5:53 pm

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Taikinaman » Pe Joulu 10, 2010 7:14 pm

Kuulin aamulla bussin radiosta, että tänään on kansainvälinen satupäivä, ja nauroin sitten partaani miettiessäni, millainen satu minua odottaisi kun pääsisin kotiin. Enkä pettynyt! :D

Ja pipari-sinihomejuustocombo on älyttömän hyvää. Nams.

Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Etiäinen » Pe Joulu 10, 2010 10:25 pm

En olekaan ehtinyt kommentoida ensimmäisen päivän jälkeen.
Täytyy kyllä sanoa että aika nerokkaasti nuo sadut on muokattu. Yksi tai kaksi noissa tosin oli sellaisia, joita en tunnistanut, en ainakaan varmasti... Pitänee lukea uudestaan.
Onhan nuo kyllä ihan hillittömän hauskoja, erityisesti riemuitisin siitä että Arwenia sanottiin rumaksi ; ) Ja se noppapeliviittaus, ei hyvänen aika....
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » La Joulu 11, 2010 12:28 am

Luukku 11.

Kas vain. Olettekin jo täällä. Silli-täti kävi juuri tekemässä vähän lumitöitä ja vähän semmoista pientä putsausta siellä sun täällä. Voi kun olisi hommaa, mutta eihän sitä vaan kaikkea ehdi tai pysty tekemään. Siitä ei kannata ottaa paineita. Tai ei Silli-täti ota ainakaan, kunhan saadaan sadut luettua oikeaan aikaan. Noniin.

Olipa kerran, jossain kaukana täältä, hiljaiset salit, joiden herrana oli tummiin kaapuihin pukeutunut Mandos. Hän keräili haltioiden sieluja, ja ihastui aina silloin tällöin eläviinkin niin, että juonitteli saadakseen sieluja itselleen. Hän ihastui Gondolinin Glorfindeliin, ja teki tarkan suunnitelman saadakseen tämän sielun omiin kokoelmiinsa. Valitettavasti hänen suunnitelmansa tuhosi kokonaisen haltiavaltakunnan ja Saleihin tulvi sieluja. Mandos halusi kuitenkin säilyttää Glorfindelin erillään muista ja sulki tämän Saliensa ulkopuolella olevaan torniin.

Torni sijaitsi maan pinnalla, poissa Mandosin Saleista. Siellä Glorfindel istui usein ikkunallaan ja katseli ulkona olevaa elämää. Hänet oli sidottu tähän torniin ja vain siellä hän pystyi olemaan haltiahahmossaan. Kerran hän näki puiden lomassa liikettä ja seuraavassa hetkessä aukiolle käveli tummatukkainen haltia, joka kuului kiroavan jotain. Tämän kuullessaan nousi Glorfindelin huulille hymy.
”Jotain hukassa?” hän huikkasi ikkunalta.
”Hevonen!” toinen vastasi ja nosti katseensa ja räpäytti silmiään. ”Ja sydän.” haltia hymyili. ”Kuka sinä olet?”
”Glorfindel”, haltia vastasi ja nojautui ikkunasta ulospäin.
”Mutta… olet kuollut?”
”Mandos kahlitsi minut tänne. Kuka sinä olet?”
”Erestor. Soturi, neuvonantaja… mikä vain tarvittaessa”, Haltia kumarsi ja hymyili. Glorfindel naurahti ja pyyhkäisi pitkiksi kasvaneita kullanhohtoisia hiuksiaan. He keskustelivat sen päivän, ja vaikka Erestorin hevonen palasikin, haltia jäi silti pitämään seuraa.

Erestor oli kertonut paikasta nimeltä Rivendell ja sen valtiaasta ja asukkaista. Se oli saanut Glorfindelin kaipaamaan elämää enemmän kuin haltia olisi ikinä voinut kuvitellakaan. Lopulta kävi niin, että Mandos näki haltian unelmoivan katseen ja halusi selvittää syyn siihen. Hän leikkasi kultaiset kutrit ja naamioitui sulkien kapinoivan sielun toiseen huoneeseen. Ja kun Erestor ratsasti paikalle, näki tämä ikkunassa Glorfindelin, joka istui kuten tavallisestikin. Mutta hetken keskusteltuaan Erestor alkoi epäillä asiaa. Hän oli taistellut monilla sotakentillä ja tunsi Mandosin.
”Herrani Mandos”, Erestor sanoi viimein varmasti. ”Tapaamme jälleen.”
”Erestor”, Mandos heitti valepukunsa, mutta haltia ei tätä säikähtänyt.
”Vapauta tämä sielu”, Erestor vaati.

Mandos nauroi ja astui ikkunasta ilmaan ja käveli näkymättömiä portaita pitkin alas Erestorin eteen.
”Nopilla?” Haltia kaivoi taskustaan kuluneet nopat ja heitteli niitä käsissään. Mandos kohotti kulmiaan.
”Ehdotat minulle, kuoleman valalle, noppapeliä yhdestä sielusta?”, vala sanoi ja näytti miettivältä. ”Mitä minä siitä saisin?”
”Jos häviän, minun sieluni.”
”Saan sen joka tapauksessa”, Mandos vähätteli vaikka näyttikin kiinnostuneelta.
”Nii-in, mutta saisit paljon aikaisemmin?” Erestor virnisti ja Mandos huokaisi.
”Hyvä on. Nopilla. Suurin luku voittaa?”

Niin käytiin Glorfindelin sielusta taisto. Nopat olivat sekä Erestorin, että Mandosin heikko kohta, mutta valan epäonneksi Erestor oli tunnettu ja hyvä huijari. Näin ollen Mandos hävisi ja menetti vaivalla hankkimansa sielun.

”Minä muistan tämän Erestor”, vala sanoi laskiessaan Glorfindelin saleistaan.
”Toki”, Erestor totesi nyökäten ja tervehti haltiaa, joka veti vapauden ilmaa keuhkoihinsa. Mandos tuhahti ja katosi ilmaan. Ja niin palasi Glorfindel takaisin Keski-maahan, jossa asettui Erestorin kanssa asumaan Rivendellin kauniiseen laaksoon. Mandos sen sijaan palasi katkerana Saleihinsa ja kirosi noppapelit syvälle maan syövereihin.

Sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 816
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Celeb » La Joulu 11, 2010 1:07 am

Vai näin se oikeasti kävikin... :lol:

Ei luoja, hekottelen täällä itsekseni taas vaihteeksi eräille intertekstuaalisille viittauksille ja yritän olla sortumatta turhiin sivistyssanoihin. Tuloksetta. Noppia. <3
”Erestor. Soturi, neuvonantaja… mikä vain tarvittaessa”
Tarvitseeko edes sanoa, että ajattelin sen välittömästi kiintoisan pervosti.
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Su Joulu 12, 2010 11:15 am

Luukku 12

Silli-täti täällä taas hei. Nyt onkin kylmä päivä, piti laittaa lisää puita takkaan ja lämmittää vähän enemmän. On minulla lämpöiset villasukat ja kuumaa glögiä tässä, joten en minä paljoa palele. Pistän vain tuosta tuommoisen viltin olkapäälleni ja avaan tämän satukirjani oikealta kohdalta… Kas noin.

Olipa kerran kauan, kauan sitten kuningas, jolla oli taipumusta turhamaisuuteen. Hän hallitsi ihmisiä, ja ylpeili sillä, että oli vanhaa sukua ja siten pitkäikäinen, kuten silläkin, että oli saanut puolhaltian puolisokseen. Hän otti itsensä vakavasti, oli hyvä kuningas ja rakastettu hallitsija. Samassa maassa eli haltioita ja heidän elämänkatsomuksensa oli paljon leikkisämpi. Haltioiden ruhtinaat ja kuningas Aragorn tapasivat kerran vuodessa keskustellakseen asioiden kulusta.

Oli Thranduilin vuoro järjestää tapaaminen ja haltia vain tuhahteli asialle. Hän kutsui Celebornin ja Elrondin luokseen ja yhdessä kolmikko nautti Synkmetsän viinejä ja kehittelivät juonen. Niin Celeborn kuin Elrondkin olivat yhtä mieltä Thranduilin kanssa Aragornin ylpeydestä ja siitä, että mies ansaitsi pienen opetuksen.

Aragorn saapui kokoukseen ratsastaen ylväänä ratsullaan ja laskeutui sulavasti sen selästä.
”Tervetuloa Synkmetsään, kuningas Aragorn”, Thranduil sanoi omalta paikaltaan ja kumarsi sulavasti. Aragorn ei oikein tiennyt mitä sanoa, sillä Thranduil oli alasti hänen silmiensä edessä.
”Meillä on ollut kunnia saada äärettömän kallista kangasta Harmaista Satamista ja pyysimme ompelijoitamme tekemään niistä vaatteet meille”, haltia selitti ja Aragorn räpäytti silmiään. Elrond ja Celeborn lähestyivät häntä arvokkaina, mutta yhtälailla alasti.
”Ole tervehditty”, Celeborn nyökkäsi päätään.
”Tervetuloa poikani”, Elrond tervehti puolestaan. Aragorn kumarsi molemmille ja silmäsi melkein levottomana haltiaruhtinaita epäillen näiden olevan järjiltään. Sivusta käveli esiin Thranduilin poika ja tervehti ihmisten kuningasta riemuiten.

Aragornin mielestä Legolasilla oli normaalit vaatteet, mutta koska tämä halasi isäänsä ja muita ruhtinaita yhtälailla eikä kukaan muukaan reagoinut näiden alastomuuteen, Aragorn ei kehdannut asiasta huomauttaa. Tapaaminen eteni ja ruhtinaat istuivat yhä alasti haltioiden edessä Aragornin hävetessä silmät päästään ettei nähnyt näiden vaatteita.
”Täytyy sanoa että nämä ovat erittäin mukavat”, Elrond sipaisi näennäisesti vaatteitaan.
”Olen tyytyväinen, ja niin huomamaton että voisi kuvitella melkein olevansa alasti”, Thranduil vinkkasi silmää ja sai Elrondin ja Celebornin nauramaan huvittuneena.
”Kiero huumorintaju”, Celeborn siemaisi viiniään ja siirsi helmaansa. Thranduil kääntyi katsomaan kuningasta hymyillen.
”Kangasta jäi vielä, haluatko sinäkin näin upeat vaatteet?”
”Se olisi kunnia”, Aragorn vastasi, eikä vieläkään kehdannut sanoa ettei nähnyt vaatteita.

Aamulla vaatteet tuotiin hänen huoneeseensa. Aragorn ei niitä nähnyt mutta nielaisi vastalauseensa ja pukeutui uusiin kaapuihinsa. Hän katsoi itseään peilistä ja siristi silmiään. Hän arpoi todella pitkään ennen kuin puki normaalit vaatteensa päälleen ja käveli melkein kiukkuisena aamiaiselle. Siellä haltiaruhtinaat olivatkin jo, keskustelemassa keskenään.
”Kas Aragorn, hyvää huomenta!” Thranduil sanoi. ”Saitko vaatteesi?”
”Sain, kiitos”, kuningas vastasi ja nosti sormensa ohimoilleen. ”Sain tyhjää. Mikä juttu tämä oikein oli?”
”Ei se ole materiaali vaan tapa, jolla sen kantaa”, Celeborn huomautti ja siemaisi hedelmäistä mehua.
”Ja me olemme sen kantaneet”, Elrond hymyili kasvattipojalleen.
”Kannatko sinä?” Thranduil nosti omaa lasiaan ja Aragorn sulki silmänsä.

Niinpä sinä päivänä ihmisten kuningas nöyrtyi, kulki alasti sen päivän haltioiden keskellä ja todellakin kantoi saamansa vaatteen, kuten se pitikin kantaa. Sinä päivänä hän sai muistutuksen nöyryydestä.

Ja sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Su Joulu 12, 2010 11:41 pm

Nämä ovat kyllä olleet mainioita. Nämä viimeaikaiset luukut ovat kaikki istuneet tosi hyvin Keski-Maahan, tai ainakin tähän loftislaiseen Keski-Maahan, millaiseksi sitä nyt sitten pitäisi kuvailla... Luukun 9 tarinaa ei nähtävästi tarvinnut edes paljon muutella alkuperäisestä, sikäli kuin oikein muistan. Minä pidin tuota satua lapsena aina jotenkin tosi monimutkaisena, tässä se oli selvästi helpommin sulateltavissa. Luukku 10 oli myös oikein mukava versio, vai löytyi Ecthelionille lembasmökistä vähän toisenlaisia töitä, no ei ollut vaikea arvata millaisia. Luukku 11, lapsuuden suosikkisatu hieman uudessa kuosissa, mutta tämäkin oli hyvä sovitus. Luukku 12 – tätä satua minä itse asiassa ehdinkin jo odottaa, sehän oli jo alkuperäisenä hieman arveluttava. Kuningas Aragorn-parka sai sitten ansaitsemansa opetuksen, heh. Tykkäsin kovasti.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ma Joulu 13, 2010 8:51 am

Luukku.13

Vielä vähän… kas noin. Noniin. Nyt sain sitten vähän aseteltua noita joulukoristeitakin. Kas kun Silli-täti laittaisi joulua kovin mielellään, mutta täällä luolassa on vähän hankalaa ja muutenkin. Kun ei tuossa mullassa oikein tahdo mikään sinitarra tai teippi pysyä. Mutta näppärästi pistin tuommoisen pitkän tikun ja sen päähän kivan pienen lyhdyn. Mutta se satu! niin se olikin, katsotaas.

Olipa kerran haltiakaksoset nimeltään Elladan ja Elrohir. He tekivät kaiken yhdessä, nukkuivatkin yhdessä jopa. Se oli monien mielestä liian epäilyttävää, mutta kaksosten isän Elrondin mukaan, se oli aivan normaalia. Ottaen huomioon hänen oman taustansa. Elrond näes oli myöskin kaksonen, ja menettänyt oman veljensä jo vuosia sitten. Sen tähden hän suhtautui omiin poikiinsa hyvin lempeästi.

Kerran Elladan, joka oli kaksosista uteliaampi, sai maankiertäjältä erikoisen siemenen ja veljekset päättivät istuttaa sen läheisen metsään. He ratsastivat kilpaa sopivalle paikalle, ja nauraen kaivoivat sopivan kuopan ja istuttivat siemenen siihen. He kastelivat paikan ja nousivat ratsujensa selkään ja palasivat kotiinsa. Mutta siemen jäi itämään ja yön aikana siitä versoi vahva kasvusto, joka kohosi korkeiden puiden latvustoihin.

Seuraavalla viikolla veljekset palasivat metsään. He hämmästyivät suunnattomasti nähdessään valtavan kasvuston, mutta ilahtuivat ajatuksesta päästä käymään puiden latvoissa. Niinpä veljekset lähtivät kiipeämään ylöspäin. Siinä meni aikansa, mutta viimein he osuivat oudon avoimelle alueelle keskellä puiden latvoja.
”Näyttää oudolta?” Elrohir kommentoi ja Elladan nyökkäsi.
”Mennään katsomaan?” vanhempi virnisti kuitenkin ja Elrohir nyökkäsi. He kävelivät varovasti ja kuulivatkin pian ääniä. Uteliaita kun olivat, veljekset kulkivat hiipien eteenpäin ja kurkistivat rehevien köynnösten lomasta.

”Haldir, olet ehdottomasti paras suustasi”, totesi juuri sillä hetkellä ääneen haltia, jonka hiukset valuivat kultaisina putouksina.
”Enkö minä saa mitään mainintaa!” yksi hopeahiuksista haltioista kysyi. Hän näytti kovin nuorelta muihin nähden. Elladan katsoi Elrohiriin hämmentyneenä, mutta samalla kiinnostuneena. ”Tein kuitenkin työt.”
”Rúmil, sinun vuoksesi minun hanurini on äärimmäisen… käytetty”, kultahiuksinen haltia vastasi nauraen.
”Meillä on seuraa”, vanhin kaikista totesi ja nousi seisaalleen, katsoen suoraan kaksosten piilopaikkaa kohti. ”Orophin?”

Elladan ja Elrohir tunsivat käden olkapäillään ja nostivat katseensa. Kolmas hopeahiuksinen haltia hymyili heille ystävällisesti. Ja sitten kaksikko olikin työnnetty lämpimään huoneeseen. He nousivat istumaan ja Elladan hätkähti Haldiriksi kutsutun ollessa kyykyssä hänen edessään ja koskiessaan hänen hiuksiinsa.
”Erikoisen väriset”, haltia tuumasi ja Elladan katsoi tämän alastonta vartaloa hieman tyhmän oloisena. ”Pidätkö näkemästäsi?”
”Pidän… eiku!” Elladan alkoi perääntyä, mutta osui jonkun jalkoihin ja nosti katseensa haltiaan joka oli heidät tänne työntänyt. Ja joka myös oli alasti.
”Minäkin pidän”, Haldir virnisti ja vinkkasi silmää.

Elrohir oli puolestaan joutunut kahden muun haltian kiinnostuksen kohteeksi. Rúmil oli suoraviivaisempi, ja riisui puolhaltian vaatteita henkäisten ihastuneena nähdessään tämän vartalon.
”Legolas, katso!”
”Minä katson, Rúmil, minä todellakin katson”, kultahiuksinen vastasi, ja Elrohir tunsi olevansa vain lihanpala.

Veljekset onnistuivat pakenemaan yön hämäryydessä ja laskeutuivat varovasti alas. Ratsastaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, mutta miettiessään kaataisivatko he kasvin vai ei, molemmat ravistivat päätään. Joka tapauksessa, olivathan he löytäneet toisia haltioita ja mitä isä oli heille opettanut? Aina piti pitää huoli kansainvälisestä yhteistyöstä.

Sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Aralas » Ma Joulu 13, 2010 8:03 pm

Oho hups, muutama luukku jäänyt vahingossa kommentoimatta, pahoittelen. Mutta siis, varsin nokkelia ja syötäviä väännöksiä kunnianarvoisa Shilli-täti on meillä lapsukaisille vääntänyt.
Elladan ja Elrohir tunsivat käden olkapäillään ja nostivat katseensa. Kolmas hopeahiuksinen haltia hymyili heille ystävällisesti. Ja sitten kaksikko olikin työnnetty lämpimään huoneeseen. He nousivat istumaan ja Elladan hätkähti Haldiriksi kutsutun ollessa kyykyssä hänen edessään ja koskiessaan hänen hiuksiinsa.
Jostain syystä tykkäsin tästä kohdasta äärettömän paljon, puri kovasti vaikkei hampaita sillä olekaan~
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ti Joulu 14, 2010 8:50 am

Luukku 14

Huhhuijaa. Ajatelkaas, enää kymmenen päivää jouluun? Aika hurjan nopeaan aika onkin mennyt ja Silli-tädin kirjakin on ihan kunnolla yli puolenvälin. Mutta tänään tein jo pulliakin ja pistin kirsikoita niiden päälle. Eikös vain ollutkin mukavaa? Mutta joo. Katsotaanpas, mihin jäimmekään.

Olipa kerran kaukaisessa maassa kovin kaunis valtiatar Galadriel nimeltään. Hän oli kaunein tunnetuista haltioista, mutta niin kylmä ja kova, ettei peilikään kestänyt hänen katsettaan vaan särkyi. Siksi Galadriel saattoi katsoa itseään vain veden pinnasta. Särkyneen peilin sirut lensivät lumimyrskyjen mukana ympäri maailmaa ja tunkeutuivat ihmisten ja haltioiden ihon läpi, ja tekivät heistä yhtä kylmiä ja kovia kuin Galadriel itse oli.

Erään myrskyn aikana Galadriel kulki ratsullaan, valkoisella hohtavalla hevosellaan myrskyn mukana ja nauroi ihastuneena sen raivoon. Hän näki kaksi poikaa taistelua harjoittelemassa ja äkkiä toinen nosti kätensä silmälleen ja pudotti miekkansa. Galadriel pysähtyi ja ymmärsi poikien olevan kaksosia, lähestulkoon identtisiä. Ja nyt toinen oli saanut sirun hänen peilistään ja muuttui kylmäksi veljeään kohtaan.
”Tule Elladan, mukaani linnaani”, hän kutsui ja ojensi kättään. Ja Elladan nyökkäsi ja nousi valkoisen ratsun selkään. Hänen veljensä Elrohir jäi kutsumaan veljeään lumisateen keskelle.

Kevään tullen Elrohir kaipasi yhä veljeään, ja lähtikin etsimään tätä. Kotvan matkattuaan hän kohtasi tulvivan joen ja tyynnytti sen omalla taikavoimallaan. Rauhoituttuaan joki pyysi anteeksi ja lupasi johdattaa nuorukaisen Galadrielin maahan. Elrohir oli puolhaltia, joten joen rannan asukkaiden mielestä hän oli kauneinta, mitä he olivat nähneet. He olisivat halunneet joella ratsastavan haltian jäävän luokseen, mutta Elrohir kertoi heille veljestään.

Ja niin hän sai jatkaa matkaansa.

Nuorukainen näki paljon matkallaan, joen kuljettaessa häntä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi kohti kuollutta metsää. Metsän harmaat vartijat saivat nuorukaisen kiinni juuri kun tämä oli noussut joenrannalle ja veivät puolhaltian Galadrielin valtaistuinsaliin. Siellä istui myös kylmäsydäminen Elladan, Elrohirin veli.

”Elladan!” Elrohir henkäisi ja vaipui polvilleen. ”Elladan! Etkö muista minua?”
”Hän on minun”, Galadriel sanoi hymyillen ja nosti kättään. ”Vartijat! Viekää tämä ryysyläinen vankityrmään.”
”Elladan!” Elrohir huusi vartijoiden kuljettaessa hänet syvälle puiden juurien alle. Siellä, maanalaisessa pienessä vankilassaan, nuorukainen muisteli veljensä suurta sydäntä ja rakkautta, jonka he olivat jakaneet keskenään. Se herkisti myös puut, jotka vain uinuivat taian alla ja juuret repivät vankilan oven auki.

Yön pimeydessä Elrohir pakeni ja nousi portaita jälleen ylös puiden latvoihin. Hän etsi veljensä huoneen ja livahti sinne. Elladan nukkui toki, mutta Elrohir oli vakaasti päättänyt muistuttaa veljeään itsestään ja työntyi peiton alle, suuteli reisiä ja viimein osoitti sellaista rakkautta veljeään kohtaan, josta puhuttiin vain kuiskaten pimeässä. Elladanin silmät rävähtivät auki ja yksinäinen kyynel karkasi hänen silmäkulmastaan ja vei mennessään sirun, joka oli kylmettänyt nuorukaisen.
”Elrohir…” hän kuiskasi ilmaan ja antoi veljensä hoitaa asian loppuun.

Hän tiesi mitä Elrohir halusi, ja soi sen mielellään. Hän otti veljensä vasten puun pintaa ja kaksosten yhteinen vapautuminen sai myös metsän heräämään. Puut varistivat päältään Galadrielin kylmän taian ja puhkesivat uuteen lehteen ja toivottivat kevään tervetulleeksi. Samoin saivat väriä myös harmaat vartijat, jotka heräsivät myöskin ja katsoivat ihmeissään toisiaan. Galadriel sen sijaan kivettyi valtaistuimelleen ja ikuisen unen aika oli ohi.

Sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Renata
Örkki
Viestit: 33
Liittynyt: La Huhti 17, 2010 3:36 pm
Paikkakunta: Ikijärvi

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Renata » Ti Joulu 14, 2010 6:17 pm

Naw, olipa ihania taas vaihteeksi nämä viimeisimmät luukut! 13 oli ehkä suosikkini tähän mennessä (köhköh), mutta kaikista olen tykännyt hurjasti! Ja tosiaan, kymmenen päivää jouluun. Whoa!
Kiitän ja odotan innolla lisää :3
Mutta minä olen kääpiö ja kääpiöt ovat kummallisia.
ava by Haava @ finfanfun.fi

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » Ke Joulu 15, 2010 9:58 am

Luukku 15

Hellurei ja hellät tunteet! Silli-tädin koira täyttää tänään yksi vuotta ja tässä leipoillaan koiruliinille kakkua. Pistetään ainakin yksi nakki kynttiläksi, eiköstä vain? Ai niin, se satu. Oottakaas pieni hetki menen istumaan ja otan tuon kirjasen käsiini, kas noin. Ja nyt sitten aloitellaan.

Olipa kerran, kauan, kauan sitten rauhallinen haltiakaupunki nimeltään Sirion. Siellä asuivat Eärendil ja Elwing, jotka olivat syvästi rakastuneet toisiinsa. Elwing eli enimmäkseen yksin, Eärendilin tehdessä paljon työtä laivojensa parissa. Elwing oli yksin kun heidän lapsensa syntyivät ja nimesi kaksoset Elrondiksi ja Elrosiksi. Hän oli paikalla, kun kaksoset oppivat kävelemään ja puhumaan.

Elrond ja Elros elivät rauhallista ja seikkailuntäyteistä elämää, kuten pikkupoikien kuuluukin. Heillä oli ystäviä, ja välillä he juoksivat Sirionin niityillä vapaudestaan riemuiten. He rakastivat metsää, ja samoilivat paljon läheisillä kukkuloilla. Elwing odotti aina heitä kotiovella ja johdatti rakkaat lapsensa lämpöiseen taloon.

Eräänä yönä kaikki muuttui. Elwing tuli kaksosten huoneeseen ja puki lapsilleen päälle. Hän johdatti uniset pojat ulos ja kiiruhti metsän reunaan.
”Menkää, juoskaa”, Elwing kuiskasi. ”Älkääkä katsoko taaksenne!”
”Äiti…” Elrond aloitti.
”Elrond, Elros, rakastan teitä syvästi, luottakaa minuun. Juoskaa, älkääkä katsoko taaksenne.” Kaksoset tarttuivat toisiaan kädestä ja lähtivät luottaen äitinsä sanoihin. He juoksivat hetken aikaa, kompuroivat lumihangessa ja lopulta kaatuivat. Elrondin alahuuli vavahti ja hän nousi vain istumaan Elrosin kömpiessä hänen viereensä. Samassa heidän eteensä lumipyrystä nousi haltia, jonka hiukset hohtivat syvänpunaisina. Haltialla oli vanhahtava haarniska ja kädessään verinen miekka.
”Äitiänne ei enää ole”, hän sanoi kyykistyessään lapsien eteen. ”Tulkaa, minä pidän teistä huolta.”

Elrond ja Elros katsoivat toisiaan ja nousivat hangesta seuraten haltiaa, jonka hevonen odotti vain muutaman metrin päässä. Siellä oli myös toinen haltia, joka muistutti punatukkaista, mutta oli vain mustatukkainen ja paljon hoikempi. Hän katsoi lempeästi kaksosia ja nyökkäsi hyväksyvästi. Punatukkainen haltia nosti Elrosin toisen haltian ratsun selkään ja tämä kietoi lapsen viittansa sisään katsoen melkein kuin läpi lumimyrskyn Sirionia kohti. Elrond päätyi toisen hevosen selkään ja tunsi haltian istuvan taakseen. Lämmin viitta ympärillään puolhaltia vaipui viimein uneen.

Oli turvallinen olla.

Punatukkainen haltia oli Maedhos ja tummatukkainen Maglor. He olivat Fëanorin poikia, mutta katumustyönään he kasvattivat kaksoset kertoen elämästä, omista virheistään ja toivoen lapsien tekevän oikein ja välttävän virheet, joita he olivat tehneet.

***

Elrond säpsähti hereille ja nousi paremmin istumaan. Hän oli nukahtanut omaan pehmeään tuoliinsa ja palannut ajatuksissaan vuosien taakse. Hän katsoi ikkunasta ulos, kevät oli tuloillaan. Linnut lauloivat Rivendellin kauniissa laaksossa ja Puolhaltia nousi seisomaan ja käveli ikkunaan. Hän oli hetken paikallaan ja katseli omaa valtakuntaansa. Äkkiä lintujen laulu hiljeni ja laakso itsessäänkin tuntui vaipuvan odottavaan tilaan. Elrond kurtisti kulmiaan ja kiiruhti viereiseen huoneeseen, katsoi vaimoaan Celebriania, joka piti kättään vatsallaan.
”Ne syntyvät, Elrond”, haltianainen sanoi hellästi ja katsoi puolisoaan.

Muutaman tunnin kuluttua laakso heräsi riemukkaaseen elämään ja tuntui hetken kuin kaikki linnutkin olisivat halunneet kunnioittaa suurta tapahtumaa. Elrond hymyili hellästi sylissään lepääville kaksosille ja sitten vaimolleen. Celebrian oli kovin uupunut mutta nyökkäsi. Elrond kantoi kaksosensa varovasti huoneensa läpi parvekkeelle, näyttäen maailmalle ylpeänä uudet tulokkaat, jotka jatkaisivat jonain päivänä hänen työtään.

Ja sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir » To Joulu 16, 2010 8:44 am

Luukku 16.

Huhhuh. On se vaan niin että lepoakin tarttee. Pitää muistaa nukkua ja rauhoittaa itseään väliin, ettei ihan nuudu kaiken työn alle. Ja onkos sitä nyt varmasti muistettu sitten laittaa joulupukillekin toivelistaa? Silli-täti on kyllä sen laittanut, mutta kun tuosta kiltteydestä ei ole mitään takeita. Mutta se satu. Mikäs se nyt olikaan? Tässä.

Olipa kerran perhe, johon syntyi kaunis tytär. Tämä tytär sai nimekseen Arwen ja hänestä oli tuleva kansansa iltatähti. Arwen kasvatettiin olemaan valtiassukua ja niin tyttö oli jo nuoresta pitäen mukana kaikkialla. Hän osasi käyttäytyä, osasi olla nuori ja ystävällinen. Hänestä pidettiin valtakunnan rajojenkin ulkopuolella.

Arwen asui Rivendellin alueella ja kerran sinne eksyi maankiertäjä lapsensa kanssa. Arwenin isä, valtias Elrond, oli hyvin suvaitsevainen ja antoi naiselle asuinpaikan ja luvan elää lapsineen haltioiden luona. Aikanaan poika kasvoi ja uhmasi kaikkea auktoriteettia ja halusi vain olla vapaa kuin taivaan lintu. Piirre, jonka hänen äitinsä tiesi tulleen pojan kadonneelta isältä.

Aragorn teki kepposia ja oli alueella tunnettu kiusankappale, mutta Elrond ei häätänyt äitiä eikä poikaa. Lopulta aika kulki hänen äitinsä ohi ja äiti kuoli, ja niin Aragorn jäi yksin. Poika muuttui silloin melkein pahemmaksi, mutta silti Elrond antoi hänen olla. Ja niin kävi, että eräänä päivänä Aragorn oli piilossa opettajaansa Rivendellin puistoalueella ja oli päätynyt yksityisille puistoalueille. Poika kulki ihmeissään niiden kauneudesta ja kulki ympäriinsä ihaillen riippuvaoksaisia puita.

Veden ääni johdatti Aragornin pienelle vesiputoukselle ja siellä poika näki Arwenin, haltioiden iltatähden. Hän oli kyllä kuullut neidosta, varsinkin tämän veljien taholta, mutta nähdä oikeasti... Se oli hienoa. Aragorn pujahti kuitenkin pensaiden suojiin Arwenin katsoessa hänen suuntaansa. Nuori ihminen palasi kuitenkin usein katsomaan kaunotarta ja palasi joka kerta tympääntyneempänä omaan rähjäiseen asuntoonsa.

Eräänä päivänä Arwen oli ottanut ratsun ja ratsasti vapaana kuin taivaan lintu liian lähelle rajoja ja joutui örkkien ahdistelemaksi. Aragorn, joka oli seurannut neitoa, riensi suojelemaan tätä ajattelematta sen enempää. Hän löi örkit maahan ja sitten paikalla olivatkin jo Rivendellin rajavartijat, jotka näkivät vain ihmispojan miekka kädessä ja heidän rakastamansa neidon pelokkaana maassa.

”Isä!” Arwen juoksi helmojaan nostaen valtias Elrondia kohti.
”Oletko kunnossa?” puolhaltia kysyi ja katsoi tyttöä tarkasti.
”Isä, et saa karkottaa Aragornia!” Arwen nyyhkäisi. ”Hän tuli puolustamaan minua! Hän oli siellä kun ne… ne… hyökkäsivät.”
”Mitä? Tyttäreni, oletko aivan varma?” Elrond kurtisti kulmiaan ja painoi tytön itseään vasten. Hän oli viisas ja näki tulevaisuuteen, taito, joka oli auttanut häntä jo aiemmin. Nyt usva alkoi jälleen aueta ja paljasti Aragornin Elrondin eteen, sellaisena kuin tämä tulisi olemaan.
”Glorfindel…” Elrond kutsui kapteeniaan. Haltia astui eteenpäin. ”Tuokaa Aragorn luokseni.”
”Herrani, häntä viedään…”, Glorfindel muistutti.
”Ei sillä ole väliä. Hän puolusti tytärtäni, hakekaa hänet!” Elrond käski ja Glorfindel nyökkäsi. Haltia oli vain kuullut rajavartioiden näkemyksen, mutta luotti valtiaaseensa.

Hän kiiruhti ratsulleen ja kannusti sen laukkaan tavoittaakseen joukon, joka vei Aragornia pois Rivendellistä. Alkoi sataa ja Glorfindel kirosi mielessään. Asfalothin kaviot iskeytyivät tiukasti mutaiseen maahan, mutta hevonen alkoi olla rajoillaan juuri kun hän näki hitaasti etenevän joukon.

Niin Aragorn palasi Rivendelliin, valtias Elrondin eteen, joka otti nuorukaisen omaksi pojakseen ja lupasi opettaa tälle kaiken minkä tiesi. Aragorn oli väittää vastaan, kuten hänen tapansa oli, mutta hän katsoi valtiaan sivulla seisovaa Arwenia ja vain hymyili hölmösti.

Aragornista tuli aikanaan ihmiset kuningas ja hän otti Arwenin vaimokseen. Koska Arwen oli puolhaltia, hänellä oli oikeus valita kumpaan sukuun kuului. Niin hän valitsi ihmisen osan ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.

Sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Taikinaman
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Helmi 27, 2007 5:53 pm

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Taikinaman » To Joulu 16, 2010 8:37 pm

Apua! Ensimmäistä kertaa mä en tiedä, mikä satu on kyseessä! :D Ehkä, jos mä luen sen uudestaan oikein hitaasti... No mutta, tykkäsin sadusta ja sehän on tärkeintä!

Vastaa Viestiin