JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Kahdeksastoistapäivä. Tänään saamme lukea sellaisen ficin, joka ainakin jätti minut jonnekin tyrmistyneen ja Wou välimaastoon. Loppujen lopuksi, hyvin kirjoitettuna kaikki näemmä voi vaan toimia ja hyvinkin. pidemmittä puheutta Palataan vuoteen 2004 ja Haltsun kirjoittamaan ficciin...

LUUKKU 18: My Boyfriend's boyfriend
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Tänään, joulukuun yhdeksäntenätoista päivänä, tahdon tuoda esille vuoden 2009 joulukalenterista jälleen yhden tekstin. Gah, myönnän, että tuo kalenteri oli aivan helmi kaikkien muiden keskellä. :D Mutta Fuun taito haastatella hobitteja oli minusta vain niin uskomatonta, joten otin tämän osion nyt tähän luukkuun. Eli vuoden 2009 joulukalenterin viides luukku...

LUUKKU 19

5.
Hyvää iltaa jälleen kerran, arvoisat katselijamme, ja tervetuloa seuraamaan ohjelmaamme! Tällä kertaa tarjolla on paljon jalkakarvoja, mahdollisesti suurimmat silmät koko Keski-Maassa ja syvää luottamusta suurimpiakin niljakkeita kohtaan. Minua, virallista hobittihaastattelijaa, vastapäätä istuu herra Frodo Reppuli, jonka kanssa minulla on kunnia keskustella. Tervetuloa, Frodo, mukavaa saada sinut tänne vihdoinkin!

-Juu, hyvää iltaa ja kiitoksia, minusta on hienoa olla täällä.

Mitä elämään kuuluu tällä hetkellä?

-Olkapäätä vähän juilii, mutta eipä tässä kummempia. Sam köyr- kynti vakojani. Siis vakoja perunamaahani. Hän on siinä aika haka, etten sanoisi, takamuk- siis takapihani on nyt todella perusteellisesti rassattu.

Ja tästä emme sitten taidakaan haluta tietää enää yhtään enempää. Siirrytäänpä rakkaan perunamaasi rassatuista vaoista suoraan perheasioihin. Frodo, sinulla ei ollut sisaruksia. Kerrohan, miltä se tuntui? Kaipasitko koskaan omia sisaruksia?

-Minun täytyy tunnustaa, että näin ei ollut asian laita. Hölmöilimme Merrin ja Pippinin kanssa aivan tarpeeksi. Voi niitä aikoja, muistan vieläkin sammakonkudun maun ja sen, miten äiti torui minua, kun housuni olivat ruohossa möyrimisestä tahriintuneet, ja... nyyhkis.

Aivan, lapsuus on kultaista aikaa… noin, ota nenäliina. Saanko siirtyä seuraavaan kysymykseen?

-Ole hyvä vain, anteeksi. Minusta on tullut kaiken jälkeen niin kovin herkkä.

Ymmärrän, ymmärrän… Mutta siirrytään eteenpäin. Eräs katsojamme on kysynyt, että jos sinun pitäisi valita autiolle saarelle mukaan vain yksi ruoka, jota söisit vuoden ajan, mitä se olisi?

-Ei ainakaan lembasia! Ei enää ikinä lembasia, anteeksi vain, kaikki haltiat, jotka tätä mahdollisesti katsotte. Sitä tursuaa toisinaan vieläkin korvistani. Enkä tiedä, söisinkö edes Samin jänispataa, se herättää… muistoja, jokseenkin. Krhm… Nytpäs tiedän, söisin tietenkin Magotin sieniä!

No niin! Sienipataa, sienipiirakkaa… jaha, siellä turvamiehet hiljentävät raivostunutta maanviljelijää… hetkinen. Olkaapa hiljempaa siellä! No niin, jatketaan.

-Ei se mitään, herra Magot on ehkä hiukan vainoharhainen, kun on kyse hänen vihanneksistaan.

Sinulta on myös kysytty, millaisen lemmikin olisit halunnut lapsena.

-Kultakalan! Minä olisin niin kovasti halunnut kultakalan! Pidän hirveästi siitä tavasta, jolla ne aukovat ja sulkevat suutaan niin tavattoman viisaan näköisinä, ja olisin halunnut laittaa sellaisen pieneen maljaan yöpöydälleni. Ensin vanhempani ja sittemmin Bilbo eivät vain antaneet minun hankkia sellaista. Olen edelleen aivan murtunut, enkä pidä kalan syömisestä ollenkaan. Minun pieni, pieni kultakalani…

Tämä hellyydenosoitus liikuttaa katsojiamme taatusti suuresti. Ota nenäliina. Esitän seuraavan kysymyksen heti, kun olet niistänyt… noin, ja tämä puku menikin sitten pesulaan. Seuraava kysymys onkin mielenkiintoinen, koska olet ollut tapahtumien keskiössä sangen pitkään! Miltä Sormuksen kantaminen tuntui?

-Se oli hyvin omituista, painavaa ja raskasta. En olisi ikinä selvinnyt siitä ilman Samia, hänen vankkumaton tukensa ja järkähtämätön kovuutensa vaarojen keskellä puskivat minua edestä ja tak- siis ETEENPÄIN!

Katsoja on kommentoinut Sormuksen kantamisen näyttäneen ainakin hyvin koomiselta.

-Koomiselta! Yritäpä itse tallustaa metrin mittaisena, karvavarpaisena, Elijah Woodin näköisenä vaahtosammuttimena keskellä isoja örkkejä, vauhkoontuneita ihmisiä, olifantteja, Klonkkuja ja hulluja velhoja, jotka eivät millään suostu kuolemaan, vaikka putoaisivat kuiluun ja kohtaisivat Noitakuninkaan, ja yritäpä siinä samalla tuhota kaikki pahuus maan päältä. Koomiselta! Pyh ja pyh.

No no, otapa vielä nenäliina… Minun on nyt pakko kysyä, miksi hitossa ylipäätään teit sen?

-Mietin sitä joka ikinen hetki, talossa ja puutarhassa, ja eritoten silloin, kun hartiaani sattuu. Saatoin olla tyhmä ja yrittää herättää Sa- siis kaikkien huomion, mutta…

Mainetta ja kunniaa, aivan aivan. Mutta sitten eteenpäin! Sinulta on kysytty ulkonäköseikoistakin. Onko sinulla luonnonkiharat, ja onko se ominaisuus mahdollisesti vallitseva kauttaaltaan?

-Kyllä. Toisinaan se aiheuttaa hankaluuksia. Karvat saattavat tuntua suussa ikäviltä. Tarkoitan siis sitä, kun tuuli tuivertaa tukan leipäluukkuuni, tietenkin.

Entäpä silmät? Sinun sinisiä silmiäsi on sanottu ihaniksi ja lukuisat tytöt ovat pyörtyilleet niiden ja maailmantuskaisen ilmeesi takia, mutta ovatko nuo silmät aidot? Käytätkö piilolinssejä?

-Voin ylpeästi ja käsi sydämellä sanoa, että nämä ovat aidot. Kokeile vaikka!

Luulenpa, että Klonkku yritti sitä jo aivan tarpeeksi viime kerralla, joten tänään en taida yrittää puhkaista haastateltavani silmiä… Ja eteenpäin! Sinulta on kysytty, muistatko mansikat ja vihreän ruohon?

-Hä?

Niin, tämän kysymyksen on lähettänyt katsojamme Samvais Gamgi…

-Sam! Ei NYT!

Jaa, taidamme siirtyä… hetkinen, seuraava kysymys käsittelee sittenkin teitä kahta! Sinulta kärtetään nyt totuutta siitä, mikä sinun ja Samin suhde on. Sam vaikuttaa hyvin ihastuneelta.

-Meidän kahden suhde on pelkästään platoninen, ystävällinen, toverillinen ja muodollinen! Mitä se muka tarkoittaa, että Sam kuokkii vakojani ja puski minua vaarallisella matkallamme pimeisiin paikkoihin? Ei mitään! Kerrassaan mitään! Ja kyllä minä nyt muistan ne mansikat ja ruohot, hiisi vie.

Siinäs kuulitte, katsojat, Sam vain kuokkii Frodon perunamaata. Tältä illalta meidän kuokkimisemme alkavat joka tapauksessa olla paketissa, joten tahdon vielä kerran kiittää Frodoa haastattelusta ja toivottaa hänelle hyvää jatkoa – etenkin siinä vaiheessa, kun perunat on aika nostaa pellosta.

-Kiitos minunkin puolestani.

Meidän vieraamme ovat kyllä toinen toistaan pahempia.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Silidir »

kahdeskymmenes päivä. Niin se aika kuluu ja meidänkin matka nostalgisessa liemessä alkaa olla päätöksissään. Tämän päivän ficci on kirjoitettu vuonna 2006 ja jäi mieleen oikeastaan vain sillä, että ainakin itse luin ensin läpi, mietin, että jotain tässä on. Sitten kun luin toistamiseen, tajusin tekstin jokaisen sanan alkavan K-kirjaimella. :D Loistavaa kynäilyä tässä on harrastanut Mithrellas.

LUUKKU 20 Karmea Kekrilahja (k-kertomus)
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Kahdeskymmenes ensimmäinen päivä joulukuuta. Tänään menemme vuoteen 2006 ja poimintamme osui lämminhenkiseen ja kauniiseen ficciin, joka on kirjoittanut Elvedan. Heittomerkki tuli jonnekin väliin. :D Sitä oikeasti miettii kuinka joillekin tietyt hahmot avautuu aivan uudella tavalla ja tämä teksti on juuri niitä joita ei voi kun lukea. Pidemmittä puheitta.

LUUKKU 21: Tuona Ensilumen Yönä
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Tämän päivän helmen kaivoin esiin vuoden 2007 joulukalenterista, joka oli siis ensimmäinen kalenterimme koskaan. Kirjoittajille jaettiin tuolloin sanoja, joiden pohjalta heidän piti sitten kirjoittaa tarina. Simppeliä? Ei se aina ollut, mutta kaikki onnistuivat hyvin ja eräs loistava esimerkki on Sparksin kirjoittamat pätkät.

LUUKKU 22:

Loftiksen joulukalenteri, luukku 6
Päivän sana: joulupukki

Title: Kuusi jouluista 100 sanan raapaletta
Pairings: Frodo/Sam, Merri/Pippin, Aragorn/Legolas, Haldir & pikkuveljet
Rating: G - R
Genre: Humor, AU
Warnings: Slashia se on kaikesta huolimatta.
Disclaimer: Hahmot ovat kunnioitetun JRR Tolkienin, tarinat ovat minun.

Summary: Olipa kerran joulupukki. Tai siis kuusi kertaa.

A/N: Osittain nämä on tehty legendaaristen Salaisten päiväkirjojen hengessä. Jokainen raapale liittyy enemmän tai vähemmän joulupukkiin ja jokaisessa on (otsikkoa lukuun ottamatta) tasan 100 sanaa.


***

1. Frodo/Sam, tänä jouluna

Työnnyin hitaasti syvemmälle. Oikein hitaasti, sillä en tahtonut ehtiä perille liian aikaisin… tätä hetkeä oli odotettu niin kauan. En halunnut pilata mitään hätiköinnillä. Aluksi homma eteni kuin rasvattu, ja liu’uin määrätietoisesti hiljakseen pidemmälle… mutta sitten kohtasin omituisen ongelman. Etenemiseni pysähtyi. Kurtistin kulmiani, vetäydyin hieman taaksepäin ja työnsin itseäni uudestaan. Jälleen kerran jouduin pysähtymään. Tuntui kuin vastaani olisi tullut seinä, jonka kaiken järjen mukaan piti kuitenkin olla vasta paljon pidemmällä. Vielä kerran vetäydyin takaisinpäin ja otin enemmän vauhtia, mutta ei. Olin jumissa.

”Frodo? Rakas?” jouduin huutamaan. ”Taidan joutua laihduttamaan ensi jouluksi. Sitä odotellessa, voisitko mitenkään tulla irrottamaan minut tämän savupiipun sisuksista?”


2. Frodo/Sam, viime jouluna

”Joulupukkii, joulupukkii, valkopartaa, vanha ukkii,” pieni Elanor Kaunis hoilasi kovaan ääneen ja sai isänsä Samin hymyilemään.
”Käypä tänne, emme pelkää, isä antaa sulle selkään!”
Samin suu loksahti auki. ”Elanor! Mistä sinä tuollaista olet oppinut? Ei noin saa sanoa!”
”Miksei?”
”Koska joulupukki on kiltti ja mukava henkilö, jota kukaan ei vahingoittaisi. Enkä varsinkaan minä, sinun isäsi.”
Elanorin silmät levisivät ihmetyksestä. ”Mutta minä olen nähnyt, miten annoit pukille selkään.”
”Häh?”
”Viime jouluna, keskellä jouluyötä. Hain maitoa ja näin sinut olohuoneessa antamassa piiskaa joulupukille. Pukki piti siitä.”

Samin posket muuttuivat jouluomenoiksi. Se sai kyllä olla viimeinen kerta, kun suostun Frodon ehdottamiin kummallisiin roolileikkeihin!


3. Mordorin maassa

Sauron ei ollut koskaan ennen ollut yhtä pettynyt örkkeihinsä. Ne mokomat ajattelemattomat typerykset, niille ei voinut uskoa pienintäkään tehtävää ilman että kaikki meni pieleen! Sodan aikana Sauron olisi tahtonut vain, että örkit olisivat pysäyttäneet maahansa tunkeutuneet hobitit – oliko se ollut liikaa pyydetty? Tai se, että örkit olisivat pystyneet tappamaan Gondorin kruunua havitelleen ihmisen ja sen pari surkeaa apuria? Mutta ei, henki ei ollut lähtenyt ihmisestä, haltiasta tai kääpiöstäkään… sota oli loppunut niin suuriin tappioihin, että Sauron oli kaikessa hiljaisuudessa ollut iloinen sen päättymisestä.

Ja nyt, kaiken tämän jälkeen, ne pölvästit olivat pyytäneet joulupukilta lahjaksi sormusta! Koko rumba alkaisi taas alusta.


4. Merri/Pippin, joululahjoista

”Katso mitä minä sain!” Merri kiljaisi kovaan ääneen saatuaan joululahjansa ulos kirkkaanpunaisesta käärepaperista.
”Ooooo!” Pippin huudahti ihastuksesta silmät suurina. Hän innostui jopa niin, että pudotti lahjan, jota oli juuri itse ollut avaamassa. ”Joulupukki todella kuunteli toiveitasi!”
”En edes tiennyt että niitä voi olla näinkin suuria! Ei edes meidän mammalla ollut tällaista, vaikka se kovasti isoista pitikin! Mistähän tällaisia saa? Varmaan ihan Konnun ulkopuolelta minulle haettu.”
”Miten upean muotoinenkin vielä… ja sopivan paksuinen… niin täydellinen.” Pippin virnisti ja kiehnäytyi Merrin kylkeen kiinni. ”Voisinkohan mitenkään itsekin saada siitä osaani?”
”Ehkä.” Merri iski silmää. ”Jos olet kiltisti.”

Se todella oli komein porkkana ikinä.


5. Aragorn/Legolas ja viimeinen pisara

”Kulta rakas… olemme olleet yhdessä jo varsin pitkään ja elämässä on edelleen vain hyvin vähän sellaisia asioita, jotka kieltäisin sinulta. Varmasti olet huomannutkin, että kun olemme sängyssä, olen valmis kokeilemaan kaikkia oudoimpiakin päähänpistojasi. Kun halusit minun ruoskivan sinua, pidin siitä kovasti. Kun halusit minun pukeutuvan joulupukiksi ja strippaavan sitten hitaasti kaiken paitsi parran, olin leikissä mukana. Aika moni kumppani olisi varmaankin kavahtanut viimeistään siinä vaiheessa, kun tahdoit kimppakivaa kolmistaan örkin kanssa, mutta minä en.”

Legolas katsoi Aragornia tiukasti silmiin. ”Mutta yhden asian aion sinulta nyt kieltää. En enää koskaan, ikinä, kertaakaan suostu levittämään torttuhilloa vartalolleni! Se ei lähde hiuksistani irti.”


6. Haldir/pikkuveljet, joulupukin syvin olemus

”Joko sinä kohta olet valmis? Kauanko vielä pitää odottaa?”
Tämä oli varmaan jo sadasviideskymmenes kerta, kun Rúmilin tai Orophinin malttamaton ääni kantautui Haldirin korviin. Nuoremmat veljekset odottelivat viereisessä huoneessa että isoveli saisi itsensä valmiiksi: sitten alkaisi itse huvi.
”Haldir, ihan totta! Vauhtia nyt!”
Haldir vilkaisi vielä viimeisen kerran peilikuvaansa. Menettelee, hän ajatteli. Ainakin hän oli jälleen kerran tehnyt parhaansa pikkuveljiensä onnellisuuden eteen. Mihinpä hän ei Rúmilin ja Orophinin vuoksi ryhtyisi?
Vaalea haltia avasi oven ja astui esiin. Yllään hänellä oli hänen tiukimmat seksivaatteensa – mustaa nahkaa ja asianmukaiset välineet.

”Haldir,” Orophin kuiskasi hiljaisuuden jälkeen. ”Kun pyysimme joulupukkia, emme tarkoittaneet aivan tuota.”

~Fin
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Tänään on kahdeskymmeneskolmaspäivä ja tänään palataan vain vuosi taaksepäin ja viime vuoden satuja loftiksen tapaan kalenteriin. Poimintona tänne otetaan 24.luukku ja satuna siis Lumiukko. Minusta paras näistä 24:stä tekstistä. :)

LUUKKU 23:
Luukku 24.

Hyvää Joulua kaikille. Kiitos, että olette olleet lukemassa näitä satuja ja tarinoita. Kiitos, että olette tehneet Loftiksesta sen, mikä se on. Nyt kerrotaan viimeinen satu ja sen jälkeen voimme kaikki istua alas ja vain nauttia olostamme.

Olipa kerran kauan, kauan sitten syrjäinen laakso, ja siellä asui joukko haltioita. He olivat muista eristyksissä ja halusivat vain selviytyä päivästä toiseen. Heidän joukossaan eli kaksi lasta nimeltään Elrond ja Elros. Heistä kahdesta Elros oli katkerampi, sillä heidän kotinsa oli tuhottu ja poika syytti siitä näitä haltioita. Elrond sen sijaan oli opetellut pitämään näistä haltioista ja siksipä pojan riemunkiljahdukset nostivat ilmapiiriä. Talven tullessa Elrond riensi laskemaan mäkeä milloin milläkin. Aluksi hänellä oli kulunut talja, mutta sen jälkeen Maglor, toinen heidän ottoisistään oli tehnyt aivan oikean kelkan.

Elros yhtyi riemuun ehkä hieman vastentahtoisesti, mutta voimatta vastustaa kiusausta. Illan lähentyessä Elrond teki vielä lumiukkoa ja viimeisteli sen asettamalla päähän hatun ja sitoi kaulaliinan lumiukon kaulaan. Maglor käveli ulos ja hymähti.
”Se on hieno, Elrond”, haltia sanoi. ”Nyt nukkumaan, yöllä on paljon pakkasta.”
”Hyvä on, Maglor”, Elrond tarttui haltian käteen ja he kävelivät sisälle telttaan. Elros oli jo iltapalalla ja pian molemmat olivat omille sängyillään.

Yöllä Elrond ei saanut unta. Hän nousi ja käveli lapsille verhoin eristetystä tilasta ja veti lämpimän takin päälleen. Poika käveli ulos ja katsoi lumoutuneena talvista maisemaa. Hän kipaisi eteenpäin ja pysähtyi sitten äkkiä. Lumiukko oli kadonnut. Elrond katsoi hämmästyneenä ympärilleen ja näki lumiukkonsa heiluttavan kömpelösti kättään kauempana ja viittoen lasta tulemaan luokseen.

”Tule! Lennetään!”, Lumiukko sanoi nauraen ja Elrond ilahtui suuresti. Hän seurasi lumiukkoa juosten ja niin he nousivat lentoon. Elrond henkäisi hämmästyneenä nähdessään maan allaan kuin suurena tilkkutäkkinä, jota hänen äitinsä oli aikanaan tehnyt. Hän näki suuren meren ja siellä leikkiviä kaloja, jotka tunnisti delfiineiksi. Elrondin katse tavoitti viimein suuren maan ja rannalla olevan nuotion ja kymmenet haltiat sen ympärillä.

Hänen vierellään lumiukko ravisti itseään ja hymyili lapselle. Elrond ujosteli haltioiden keskellä, mutta käveli Lumiukon perässä pidemmälle kunnes he pääsivät nuotion ääreen. Haltiat hymyilivät, toivottivat heidät kaksi tervetulleiksi ja Elrond pääsi jopa laskemaan mäkeä suurella pulkalla, johon sopi kuusi haltiaa. Elrond pääsi ensimmäiseksi ja kiljui riemusta koko laskun ajan. Hän tanssi, lauloi, riemuitsi näiden outojen haltioiden mukana ja tunsi olonsa onnelliseksi.

Kaikella on aikansa, ja viimein lumiukko laski kätensä lapsen olkapäälle.
”On aika?” se sanoi ja Elrond muuttui surkean näköiseksi.
”Nyt jo?”
”Kyllä, jouluyön taika alkaa lähestyä loppuaan eikä sinun paikkasi ole täällä.”
”Tulee ikävä”, Elrond huokaisi ja halasi iäkkäänoloista haltiaa.
”Me olemme täällä, Elrond, meidän tehtävämme on jo tehty. Sinulla on vielä paljon tehtävää”, haltia painoi huulensa lapsen otsalle. Lumiukko nyökkäsi ja otti Elrondin kädestä kiinni.

He nousivat jälleen ilmaan ja niin pitkään kuin Elrond vain pystyi, hän katsoi suurta nuotiota ja sen ympärille kokoontuneita haltioita. Vähitellen viimeinenkin valo häipyi näkyvistä ja vain Lumiukko oli hänen turvanaan. Puolhaltia vaipui mietteisiinsä ja tunsi ikävää nuotiota kohtaan. Tai enemmänkin vapautunutta ja lämminhenkistä yhteisöä kohtaan. Lumiukko kiersi laakson ylle ja laskeutui varovasti hankeen. Se työnsi lapsen telttakylää kohti ja nyökkäsi rohkaisevasti. Elrond katsoi tekemäänsä lumiukkoa.
”Kiitos”, lapsi sanoi.

Elrond kömpi väsyneenä sänkyynsä, mutta onnellisena koska oli nähnyt jotain niin hienoa. Hän tiesi heidän olevan puolhaltioita ja tiesi myös mitä se merkitsi. Elros oli tiensä valinnut jo aiemmin, mutta Elrondin päätös uupui vielä. Nyt lapsi katsoi veljeään ja hymyili surullisesti. Hän nousi ja hiipi veljensä sängyn vierelle ja suuteli tämän otsaa.

”Anteeksi, Elros. Minä haluan olla haltia.”



***

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!!!

***
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Ja viimein olemme aatossa. Olemme saaneet muistella monen monta upeaa ja hienoa tarinaa vuosien varrelta ja vielähän noita olisi ollut - läjäpäin. Nyt kuitenkin olemme viimeisessä luukussa ja jo yleisönkin pyynnöstä tämän päivän luukku löytyy vuodelta 2006. Muistan kuinka hankalaa oli kirjoittaa tätä ja sainkin paljon apua Lumisudelta joten hänelle suuren suuret kiitokset hänelle taustatuesta. Parodiaa on aina vaikeaa kirjoittaa ja vielä vaikeampaa on tehdä se hyvällä maulla ja alkuperäistä tarinaa toteuttaen. Olen ollut aina jouluihminen ja tätä kirjoittaessani ajatus joulukalenterista Loftikseen alkoi jo muhia. Ensimmäinen joulukalenteri siis tuli 2007.
Mutta mitäpä enää muuta, kuin hyvää joulua koko konkkaronkalle ja mitäpä se joulu olisikaan ilman... aivan oikein. Jouluevankeliumia.

LUUKKU 24: JouluEvankeliumi Loftislaisille!
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.

Avatar
Diamond
Puolituinen
Viestit: 326
Liittynyt: Ke Syys 28, 2005 3:03 pm
Paikkakunta: Deep in the Ocean with Aquarius

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Diamond »

Omatunto pistää ja kovaa, ei ole tullut kommentoitua tähänkään aikaisemmin, mutta kaikki luukut olen lukenut ja ihania nostalgia-ficcejä olet Silidir löytänyt tähän. Tuli niin kova ikävä niitä vanhoja aikoja (plus, näin Hobitin trailerin, tuntui sellainen mukava TSH-pistos ^^) ja nämä kaikki ovat ihania. Pari taisi olla tuntematonta, mutta ah, *pyyhkäisee kyyneleen dramaattisesti silmästä* taidan tulla vanhaksi, kun näistäkin on niin pitkä aika. ^^ Über-iso kiitos Silidirille, että jaksoit tämän koota, vaikka hiljaista on ollutkin. ^^ Hyvää joulua kaikille.
Destiny is unstoppable
Everyone has to give in.
Give up,
Let life win
~Gravitation

Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.
~Tommy Tabermann

Vuoden Pervoin 08 (se kulkee suvussa)

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: JOULUKALENTERI 2011 - Nostalgian siipien havinaa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

ISO kiitos Silille, joka tänäkin vuonna hoiti joulukalenterin esimerkillisesti <3 Itsekin koen hieman huonoa omatuntoa siitä, etten ole saanut aikaiseksi kommentoida enempää, etenkin kalenterin loppupuolella. Aivan ihania tarinoita kuitenkin ja mahtavaa, että niitä on nostettu esille.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Vastaa Viestiin