Loftiksen joulukalenteri 2013 24. luukku (osa 1)

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 8. luukku

Viesti Kirjoittaja sagitta »

En minäkään enää tunnista kaikkia noita fandomeja, mutta eipä se haittaa.
Samalla hulvattomalla menolla mennään! Tässä alkaa olla vaikea keksiä uusia ylistyssanoja. Onneksi ei tarvitse kinuta jatkoa, kun tietää että sitä saa joka tapauksessa. : D
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: 8. Luukku: Sininen laatikko

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Lumisusi kirjoitti:
"I AM CASTIEL! ANGEL OF THE LORD! I GRIPPED YOU TIGHT AND RISED YOU FROM THE PERDITION!" Kääpiökokoinen blondi messusi parhaimmalla saarnaajaäänellään, nostaen samalla kätensä kohti kattoa.


Tulihan se minunkin tämän hetken ykkösfandomini sieltä! :twisted: tätä odotinkin, mutta toivottavasti ei jää tähän... (pari veljestä toistensa kimpussa lisää ei tekisi haittaa, onhan niitä tuolla jo valmiiksi... köhköh)

Huhhuh, tässä kyllä riittää touhua ja sotkua. Melkein toivon, että tahti hidastuisi, niin aivot ehtisivät tarttua kaikkeen, mitä tässä on meneillään. Pitää varmaan lukaista tuo luukku vielä uudestaan läpi, että saa kaikesta jonkunmoista selkoa!
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 8. luukku

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Kiitos taas kommentoijille. Ja toistan jälleen kerran: Kalenterin tarkoituksena on myös saada armaat loftislaisemme tutustumaan uusiin fandomeihin.

9. Luukku Voihan… Tonttu!

Suunnilleen 13 tuntia myöhemmin, juuri kun Patriisi oli menettämässä lopullisesti hermonsa, ilmoitti Aatos Stibbons löytäneensä viimeinkin keinon, jolla eriskummallinen seurue voitaisiin lähettää kotiinsa. Hänen ajatteleva koneensa Hex oli laskenut, että seurueen pitäisi päästä kulkemaan Näkymättömän Yliopiston Kirjaston kautta seuraavaan maailmaan, josta heidän pitäisi löytää kaiken toivon mukaan mystinen kulkupelinsä.

Tarvittiin kuitenkin vielä paljon valmisteluja, jotta he pääsisivät lähtemään. Lopulta kaikki valmistelut oli kuitenkin tehty, ja joukko pääsi lähtemään Kirjastonhoitajan opastaessa heidän matkaansa. Epätasaisen seurueen saavuttaessa viimeinkin kirjastoon, näytti Ritkuli muistavan jotain.

"En nyt saa sitä päähäni. Peijakas sentään, se oli jotakin oleellista. No ei voi mitään, turvallista matkaa ja toivottavasti emme enää tapaa."
"No oli kiva tutustua sinuunkin." Kuului vastaukseksi Gwaerenin hapan tuhahdus, juuri ennen kuin tyttö vinkaisi kivusta Elladanin iskettyä häntä kyynärpäällä jonnekin kylkiluiden tienoille.
"Tai siis, hauskoja Karjunvalvojaisia, me lähdemme viettämään omia vastaaviamme."

Juuri kun seurue lähti kävelemään kirjahyllyjen väliin, kadoten heti näkyvistä ja Aatoksen hihkaistessa taustalla "Hauskoja Karjunvalvojaisia!", Ritkuli alkoi kiroilla niin kovaa kuin suinkin pystyi. "Sanoinko heille että kääntykää itään? Pahus, piti sanoa länteen!"

Hetken epäröivän hiljaisuuden jälkeen Dekaani kohautti hartioitaan vähättelevästi, "No, eivätköhän he pärjää. Kuka lähtee päivälliselle?" Velhojoukon kadotessa ruokasalin suuntaan, kaikilta jäi huomaamatta, miten kirjahyllyjen välistä levisi kimaltelevaa, purppuranväristä usvaa.

~*~*~*~

Matami Prillin päivä ei mennyt hyvin. Hän oli saanut kiinni useita oppilaita kirjaston kielletystä osasta ja vielä muutaman muun laittamassa kirjoja takaisin väärään kohtaan. Ja mikä pahinta, hän oli yllättänyt yhden oppilaan tuhrimassa kirjaston kirjaa. Tuhrimassa! Ja nyt hänen päivänsä oli menossa vielä huonompaan suuntaan…

Kirjaston hyllyjen välistä kuului selviä taikuuden käytöstä lähteviä ääniä, ja sen jälkeen vieraalta kuulostavaa keskustelua. Matami Prilli päätti lähteä ottamaan asiasta selvää, eikä hänen järkytyksellään ollut rajoja, kun ensimmäinen mitä hän näki, oli valtavan kokoinen oranki, joka tarttui lempeästi hänen käteensä. Orangin takana oli keskimittainen nuori nainen, joka tutki kiinnostuneena kirjahyllyssä olevia kirjoja, ja naisen takana oli ilmielävä kääpiö! Ja kääpiön takana oli miehiä, joista yksi oli ilmiselvästi humalassa ja vielä kaiken lisäksi merirosvo! Matami Prillille riitti, hän alkoi kirkua kovaan ääneen ja ryntäsi pois hyllyjen välistä ja samaa tahtia pois kirjastostakin, suoraan Dumbledoren työhuoneeseen asti.

"Is this about the Easter sunday of '68 again? Eihän me edes räjäytetty mitään." Mainittu kääpiö tyytyi jupisemaan hiljaa ihmiseksi määritellylle naispuoleiselle toverilleen. "Olkaa te kaksi jo kunnolla, me emme todellakaan tehneet hyvää ensivaikutelmaa. TAASKAAN." Tohtori ärähti kaksikolle jo äärimmäisen kypsyneenä näiden keskinäisiin tempauksiin, joihin hänet oli taas tahtomattaan sotkettu.

Ennen kuin joukkio ehti riidellä sen enempää, saati sitten hajaantua, säntäsi Matami Prilli takaisin kirjastoon. Hän johdatti perässään Rehtori Dumbledorea, Professoreita McGarmiva, Kalkaros ja Lipetit sekä hännänhuippuna kiiruhtavaa Vahtimestari Voroa.

"He ilmiintyivät koulun alueella! Se on kiellettyä! He ovat kiellettyjen kirjojen osastolla! Sekin on kiellettyä! Tuo mies on humalassa! Se varsinkin on kiellettyä!" Matami Prilli kimitti tullessaan.
"Voi ei... arvatkaas mihin me jouduttiin tällä kertaa?" Lumisusi kuiskasi tovereilleen.
"Villi arvaus; Rääkyvä röttelö." Kuului Saharaakin kuivempi vastaus tämän hartian tienoilta. Gwaeren kurotteli samalla kiinnostuneena kirjahyllyn suuntaan lukemaan kirjojen selkämyksiä.
"Kyllä mie tiedän missä me ollaan ja mie tiedän siunkin tietävän, joten elä kysy retorisia vaan yritä keksiä jotain, jolla täältä päästää pois ja löydetään Tardis, ENNEN kuin meistä tulee rupisammakoita."
"Helpommin sanottu kuin tehty." Lumisusi jupisi vastaukseksi.

"Noniin, jos te olette juorunneet mielestänne tarpeeksi, niin voisitteko kertoa keitä te olette, ja mitä ihmettä te teette Tylypahkan kirjastossa? Ja miten te edes pääsitte tänne?" McGarmivan kasvot kuvastivat kerrankin rehellistä ällistystä.
"Taasko?!" Gwaeren parahti Lumisuden takaa.

”Ylva? Eren?” Dumbledoren ääni on tyynen kysyvä.
”Hei taas.” Tällä kertaa Lumisusi näytti siltä, että hänen seuraava äännähdyksensä olisi määkinää.
"Albus! Pitkästä aikaa, anteeksi, unohdin Fazerin sinisen! Eksyimme eikä Tylypahka ollut suunnitelmissa." Gwaeren hihkaisi iloista naamaa näyttäen.
"Sinä lahjot yhtä historian suurimmista velhoista jästisuklaalla?!" McGarmivan olisi pystynyt kaatamaan höyhenellä.
”Jospas kaikki siirtyisivät työhuoneeseeni? Täällä alkaa tulla hieman ruuhkaista.” Dumbledore oli tyyneyden perikuva kaaoksen keskellä.

Samaan aikaan olivat Tylypahkan oppilaat alkaneet kerääntyä kirjastolle kuin ketusta vainun saaneet verikoirat. Oppilaat tuntuivat aina huomaavan missä tapahtui jotain mielenkiintoista.

Varttia myöhemmin vain Kalkaroksen käsivarressa roikkuva oranki esti miestä kiipeämästä seinille ja kiroamasta puolta oppilaskuntaa. Dumbledore oli jo tovin yrittänyt johdattaa omituista seuruetta - merirosvo, pari haltiaa, kääpiö, pari ihmistä (joista yksi armoton perverssi) ja tyyppi ruuvimeisselin kanssa - mutta par'aikaa näytti siltä että kyseiset haltiat olivat varsinkin koulun naispuolisten oppilaiden suosiossa, ja jokainen tahtoi nimikirjoituksen. Ei sillä että mainitut haltiat näyttivät ymmärtävän miksi, mutta jakoivat kuitenkin niitä tottelevaisesti halukkaille. Lopulta kaikki - Voroa ja Lipetitiä lukuun ottamatta - pääsivät Dumbledoren työhuoneeseen asti. Siellä Dumbledore taikoi paikalle tarpeeksi tuoleja kaikille istua, mutta Lumisusi jotenkin kummallisesti ajautui rapsuttelemaan Fawkesia, ja lopulta Fawkes istui tyytyväisenä hänen sylissään.

"No niin, kumpi teistä selittää mitä täällä oikein tapahtuu?" Dumbledoren ääni oli lempeä ja ilme kärsivällinen.
"Lyhyestä stoori kaunis; me järjestetään parhaillaan luovan kirjoittamisen yhteisöllemme joulujuhlaa, joka on samalla yhteisön 10-vuotis-synttärit. Joten juhlista pitää tulla eeppiset. Siksi me lainattiin Tohtoria" pikainen viittaus ruuvimeisselillä huitovaan mieheen "ja sen kulkupeliä, Tardista. Valitettavasti Tardis pöllittiin meidän edellisessä vierailukohteessa ja lopulta sen paikan taikayliopisto lähetti meidät kirjaston kautta vahingossa tänne. Nyt yritetään selvittää, miten löydetään Tardis ja päästään ajoissa kotiin kaikki juhlavalmistelut hoidettuina." Gwaeren selitti huitoen samalla käsillään joka suuntaan.

Dumbledore kävi hetken läpi päässään kaikkea saamaan tietoa ennen kuin huokaisi väsyneesti. "Eren, vannotko että te ette tulleet tänne tarkoituksella aiheuttamaan kaaosta?"
"Jep, kyllä meidän oli tänne tarkoitus tulla, mutta ei vielä ja silloinkin lähinnä tuomaan opettajakunnalle juhlakutsut." Lyhyempi tyttö virnisteli näyttäen viatonta naamaa.

Tässä vaiheessa Professori McGarmiva katsoi parhaaksi puuttua puheeseen pysyäkseen edes jotenkuten kärryillä. "Albus, keitä he ovat ja kuinka sinä tunnet heidät?"

Mona Lisamaisesti hymyilevä mies vaikeni hetkesi, ennen kuin päätti pitäytyä totuudessa. "Tutustuin heihin hieman 20-vuotispäiväni jälkeen. Pelastivat minut viime tingassa vihaiselta Sfinksiltä."
"Ja sen jälkeen ollaan törmätty aina silloin tällöin." Lumisusi mutisi paikaltaan Fawkesin takaa.
"..mitä?! Niin kauan sitten?! Mutta hehän ovat ihan nuoria!" Älähti Kalkaros jonka käsivarressa roikkui edelleen pehmeästi omalla kielellään lörpöttelevä oranki.
"Me lainattiin Tardista juuri siksi. Lumisusi ei pidä siitä enää pätkääkään, jos minä avaan aikaan ja avaruuteen satunnaisia reikiä. Sitä paitsi sinun olisi pitänyt tietää että on erittäin huono idea haistatella Sfinksille."
"Niin, tuota..."

Tässä vaiheessa Fawkes kiljaisi ja sai kaikkien huomion kiinnittymään itseensä ja Lumisuteen, joka oli alkanut vapista holtittomasti. Hän ja Gwaeren olivat olleet reissussa ties kuinka monta päivää, mutta he eivät olleet saaneet levätä tai nukkua kunnolla, ja se alkoi nyt näkyä. Gwaeren selvisi tilanteesta omalla tavallaan, mutta Lumisuden rajat olivat nyt tulleet vastaan. Tyttö vapisi puhtaasta uupumuksesta, joka sai hänet lähestymään paniikkikohtauksen rajoja, ja heitti hänet suoraan laidan yli.

Seuraavaksi paniikkikohtaus yltyikin täysimittaiseksi myrskyksi, joka sai niin Elladani ja Elrohirin, kuin Tohtorin, McGarmivan, Dumbledoren kuin Gwaereninkin ryntäämään Lumisuden luo. Lumis vaikeroi itsekseen, että he eivät saisi millään joulujuhlaa valmiiksi ajoissa, kaikki tulisivat pettymään ja niin edelleen. Kukaan ei saanut Lumista rauhoittumaan, tai edes kontaktia häneen. Lopulta apu tuli yllättävältä suunnalta. Kapteeni Jack Harkness harppoi paikalle huoneen nurkasta, kyykistyi Lumisuden eteen, otti häntä hartioista kiinni, ja suuteli suoraan suulle. Tämä yllättävä veto sai Lumisuden tokeentumaan ja läimäyttämään miestä poskelle puhtaalla naisellisella vaistolla.

”Taas! Seuraavalla kerralla en edes yritä auttaa”, mies mutisi hieroessaan poskeaan, johon Lumisuden avokämmen oli osunut todella kovalla voimalla.
"Älä vinise, pääsit vähällä. Edellinen, joka otti samanlaisia vapauksia katosi puolessa tunnissa jäljettömiin. Onnistuin löytämään vain irtirepeytyneen vasemman korvan." Omaksi riemukseen Gwaeren onnistui pitämään pokkansa ja kaikki muut perääntyivät välittömästi pois Lumisuden välittömästä läheisyydestä, antaen tälle samalla paljon kaivatun henkilökohtaisen kuplan, jossa hengittää rauhassa.
"Saatan toki liioitella. Väsynyt on itse kukakin." Lyhyempi tyttö totesi tyynesti huomatessaan Kalkaroksen hapuilevan kaikessa hiljaisuudessa taikasauvaansa.

~*~*~*~

”Eli te tarvitsette apua?” Dumbledore summasi tilanteen ja selonteon.
”Jotakuinkin joo.” Nyt jo järkiinsä palannut Lumisusi vastasi tyyntyneenä.
”Ja tuli muuten mieleen siitä Sfinksistä, sie oot palveluksen pystyssä.” Gwaeren pisti väliin.
”Muistan kyllä. Ja minulla saattaisi olla ratkaisu teidän ongelmaanne. Eli jos te kaksi suvaitsisitte seurata minua, niin näytän mitä olen ajatellut.” Dumbledore hymyili pienesti.

Tylypahkan rehtori johdatti tyttöjä käytäviä pitkin selostaen samalla suunnitelmaansa. Ja lopulta he pääsivät koulun keittiöille, ja astuivat sisään. Tytöt näkivät edessään pataljoonan kotitonttuja.

”Niin, eli voisin lainata teille muutaman kotitontun huolehtimaan ruuista, koristeista, ja muusta sen sellaisesta.”
”Et ole tosissasi!” Tytöt olivat ällistyneitä.

Kun Dumbledore nyökkäili hymyillen kiljaisivat tytöt riemusta ja ryntäsivät halaamaan vanhaa mestarivelhoa.

”Ja seuraavaksi, meidän täytyy järjestää teidät kotiin. Ja minulla on ratkaisu siihenkin ongelmaan.”

Dumbledore johdatti tytöt takaisin työhuoneelle selostaen samalla suunnitelmaansa. Hän lumoaisi yhdessä opettajakunnan kanssa porttiavaimen, joka veisi heidät oikeaan paikkaan jatkoa varten. Sitä ennen he saisivat luvan käydä ystäviensä kanssa sairastuvassa tarkistettavina ja lepäämässä hetken. Kerrankin jopa Jack Sparrow (anteeksi, Kapteeni Jack Sparrow…) jätti valittamatta tilanteen etenemisestä, ja kaatui sen sijaan tyytyväisenä ensimmäiselle näkemälleen vuoteelle, kuorsaten pian kuin pieni tyytyväinen porsas.

Lumisusi ja Gwaeren tuijottivat edessään olevaa porttiavainta. Se oli iso, kolhuinen, jo elämää nähnyt kattila. Juuri ja juuri tarpeeksi iso, että sen reunalle mahtuisi kymmenen kättä. Heidän ystävänsä ja kumppaninsa kerääntyivät heidän vierelleen kattilan ympärille. Joku vaikutti itsevarmalta, osa välinpitämättömältä ja useimmat huolestuneilta tai hermostuneilta. Matkan seuraava osa olisi alkamassa.

Kuin yhteisestä ajatuksesta tai näkymättömästä merkistä kaikki ojensivat oikean kätensä ja tarttuivat samaan aikaan kattilan reunoille. Seuraavat hetket olivat täynnä tapahtumia, kun heidät nykäistiin ilmaan, kaikkialla oli viliseviä värejä ja tuulen ujellusta. Jokaisen hartian vieressä tuntui toinen hartia, käden vieressä toinen käsi. Sitten… kämmenet alkoivat hiota, ote lipsua. Lumisusi huusi kauhusta, kuuli Gwaerenin huutavan, kaksosten huutavan, kummankin Jackin huutavan. Ote lipsui ja Elladan, joka oli ollut Lumisuden oikealla puolella, tuntui katoavan. Sitten katosi Gwaeren ja Lumisusi tunsi otteensa irtoavan.

Lumisusi putosi ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes hän tömähti pehmeästi nurmikkoon ja avasi silmänsä.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 9. luukku

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Tämähän käy jännittäväksi! Hämmästyin kyllä kovasti kun nuo ilmaantuivat kirjastoon. Ensin en tajunnut, mihin ihmeeseen he joutuivat. :)

Edelleenkin mahtava ja näin. c-:
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

10 Luukku: Eksyksissä

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Thanks Vendice!

10. Luukku: Eksyksissä


Joku päivä jossain kuussa, oletettavasti 10. joulukuuta. Paikka? Tuota noin, vaihteleva.

Lumisuden päiväkirja.

Rakas päiväkirja… Äh, mitä mie sepustan.

No, täällä ollaan taas. Viime päivät/hetket/tunnit ovat olleet täynnä toimintaa ja vaihtelevia maisemia. Ensinnäkin, lähdimme Tylypahkasta (taas.) porttiavaimella, ja ilmeisesti taika oli jotenkin vääristynyt, tai sitten yksinkertaisesti otteemme lipesi tai taika loppui kesken, mutta joka tapauksessa tipuimme kyydistä kesken kaiken, ilmeisesti jokainen vähän eri paikkaan. Ja useimmat vääriin paikkoihin.

No, mie sitten päädyin kaikista mahdollisista paikoista Polgaran vihannesmaalle. Herran jestas se nainen osaa suuttua! Onneksi Belgarath tuli pelastamaan miut, koska muuten saattaisin olla edelleenkin Polgaran haukuttavana. Sain taas vaihteeksi selittää kuka mie oon, ja mitä mie siellä tein, ja miten mie sinne päädyin. Onneksi sekä Belgarath, että Polgara nauttivat hyvästä tarinasta. Belgarath onneksi tarjoutui auttamaan, ennen kuin Polgara ehti sanoa mitään asian vastaan. Kuulemma he tarvitsisivat lomaa Ennustuksesta. Ilmeisesti he ovat viettäneet viimeiset 10 vuotta tutkien sitä pölyistä pergamenttia, vaikka se ei paljasta mitään, ennen kuin on aika.

Matkaan lähtö ei kyllä ollut taaskaan mikään pikkujuttu. Molempien, sekä velhon, että velhottaren piti tutkia, miten eri ulottuvuuksien välillä kulkeminen ensinnäkään toimi. Mie sain sillä välin touhuta omiani, eli lähinnä lukea, syödä ja nukkua.

Belgarath sai lopulta hommansa valmiiksi ja lähti viemään miuta seuraavaan maailmaan. Mie kuljin niiden kahden välissä ja sitten lähdettiin matkaan. Ei vaan osuttu heti oikeaan, vaan ensinnä satuttiin jonnekin vieraaseen metsään, josta kuului mutinaa josta sai juuri ja juuri selvää. Joku taisi sanoa ”Kautta likaisten varpaitteni!”. Ei varmaan tarvitse mainita, että lähdimme nopeaan. Seuraavakaan paikka ei ollut oikea, sillä eksyimme ilmeisesti Jäämaahan. Tämä päätellen siitä, että paikasta löytyi kahdella jalalla kulkevista ihmissusista ja valtavan kokoisista lumileopardeja. Seuraavasta paikasta löysimme sitten Elrondin kaksospojat, jotka olivat teekutsuilla Aslanin kanssa. Lepäsimme siellä hetken ja Belgarath taisi yrittää saada aikaiseksi juomakilpailun Aslanin kanssa. Polgara esti tämän.

Aslan kuitenkin vihjaisi, mistä voisimme löytää Gwaerenin. Muut saattoivat kyllä ihmetellä hetken miksi mie repesin samaan aikaan sekä nauruun että kiroilemaan kuin merirosvo. No, kuuntelepas seuraavaa…

Belgarath avasi taas yhden ulottuvuusportin, joka vei miut erään, well… intiaani-ihmissuden etupihalle. Kyseinen heppu kuitenkin oli jo kuullut Gwaerenista, jostain kumman syystä. (Kyllä hani, siut kuulee ja kaukaa.)


10. Joulukuuta, Lumisuden päiväkirja, Gwaeren astialla

Olen tullut siihen tulokseen että kohtalo vihaa minua.

Kaikista mahdollisista maailmoista ja pakoista; mie tipuin vittu CULLENEIDEN takapihalle!!! En sentään Edwardin syliin, silloin olisin tehnyt murhan.

Oli tosi hienoa, siellä mie makasin selälläni taivaalle tuijottaen impersonoiden Hulkin mäiskimää Lokia, kun yks kaks ilmestyy glitterkeiju tai pari tuijottamaan yläpuolelta. Ja taas sai mennä läpi "kuka oon ja mitä teen"-litanian, ja tällä kertaa en ole ihan varma että onko laajalle kiirinyt maineeni hyvä vai huono asia. Carlisle oli nimittäin kuullut minusta. Marcus oli kuulemma tiennyt kertoa, että Arolla on yhä traumoja.
(Miksen ole yllättynyt tuosta? –Lumis-)No, mitäs herra tahtoi välttämättä lukea ajatukseni vain vähän sen jälkeen, kun oli viimeinkin tutustunut erinäisiin Aikuisviihdeteollisuuden traumatisoivimpiin helmiin! Olen ihan viaton!
Ja ihan niin kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, päätti Eddie olla ihana ja raahata paikalle ikuista nuoruutta ja väkivaltaista kuolemaa hinkuvan wannabe-Mary Suensa ja mie olin oksentaa.
(Eiköhän me kaikki siinä tilanteessa. –L-)
Onnekseni Jasper nappasi nämä hehkeät vibat omituisesta tunneskaalastani ja raahasi miut yhdessä Emmettin kanssa pitkälle kävelylle metsään. Luulen myös että säikäytin pari sutta jotka vahtivat meitä kauempana. Hehe.

"Jazzy, miksi noi nahanvaihtajat tuijottaa meitiä?"
"Nahanvaihtajat?"
"No noi sudet. Väreistä päätellen Sam, Jacob, Paul ja Leah."

Sen jälkeen metsä rymisi ja sudet kaikkosi ja mie sain nukkua Culleneiden aivan liian vaaleanpunaisessa vierashuoneessa.
(Onko syyllinen wannabe-MS vai Alice?)

Pari päivää myöhemmin kun olin menettää hermoni Aliceen joka tahtoi välttämättä että kokeilen noin miljoonaa mekkoa hänen riemukseen (Hehe, joku sai olla lifesize-Barbie. –L-), marssi paikalle metsästä Belgarathia ja Polgaraa raahaava Lumisusi.

(joojoo, älä miuta syytä, vaan Belgarathia, se niitä harharetkiä teki.)

Saatoin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja lahjoa Fazerin sinisellä pari reseptia Polilta. Velhot tykkää Fazerin sinisestä, kannattaa muistaa. (Koskee kaikkia velhoja. T. Lumis)

Nyt kun löydetään vielä 2 x Jack ja yks pörröpää boxeineen niin ois kiva.
Off to you Snowy! Tai Back to you, miten se nyt menikään

Eli toisin sanoen, sain taas pelastaa jonkun Gwaerenin kynsistä. Ei varmaan tarvitse kertoa erikseen, että Edward, Carlisle, Jasper ja muut lähestulkoon rukoilivat meitä ottamaan Gwaerenin mukaamme ja jatkamaan matkaa? Sitähän minäkin. Gwaeren on ihana ystävä, mutta häntä ei kannata ärsyttää. Ja Edward & Bella tekevät sen jo pelkällä läsnäolollaan. Miulla oli sinällään kivaa päästä näkemään susilauman, mutta jostain kumman syystä neljällä jalalla kulkevat nelijalkaiset sudet tuntuvat feikeiltä niiden pari maailmaa sitten tavattujen kaksijalkaisten ihmissusien ja samankokoisten lumileopardien jälkeen. Sorry pojat (ja Leah).

Ai niin, Carlisle ei päästänyt meitä eteenpäin ennen kuin oli saanut katsoa nilkkaani, jonka nyrjäytin jossain välissä. Polgara oli jo paikannut sen, ja voitte varmaan arvata mikä sota meinasi syttyä niiden kahden lääkärin välille? Molemmilla oli omat hoitokeinonsa, jotka on molemmat varmasti aivan toimivia, mutta… No, mie jouduin joka tapauksessa uudelleen paikattavaksi, halusin mie sitä tai en.

Seuraavaksi saatiinkin sitten suostutella Belgarath ja erittäin suivaantunut Polgara viemään meidät eteenpäin. Erityisesti Pol oli valmis lähtemään kotio, mutta me ei TODELLAKAAN haluttu jäädä siihen paikkaan. Joten seuraavaksi päädyttiin sitten johonkin paikkaan, jossa päästiin todistamaan sitä, miten jokin auto muuttui robotiksi keskellä moottoritietä. Sitä näkyä ei kyllä ihan heti unohda…

Seuraava paikka olikin sitten jo oikea, sillä päädyttiin vihdoin ja viimein Keski-Maahan, ja ilmeisesti jopa oikeaan paikkaan aikajanalla. Tällä kertaa rysähdettiin Hobittilaan. Gwaeren tippui suoraan Lobelia Säkinheimo-Reppulin kukkapenkkiin. Siitä seurannut meteli kuului aina Vihreään Lohikäärmeeseen asti, sillä Lobelia ei suhtautunut palkintoruusujensa rytistymiseen kovinkaan lempein tuntein. Ja mie tosiaan tipahdin yhdessä Belgarathin kanssa Vihreän Lohikäärmeen katolle, missä Belgarath katosi suoraan baaritiskin tietämille tilaamaan ensimmäisen tuoppinsa. Belgarath ei vaan katsonut kovin hyvällä sitä, että häntä luultiin Gandalfiksi. Polgara päätyi yhdessä kaksosten kanssa jonnekin Vihreän Lohikäärmeen ja Lobelian kukkapenkin puoliväliin.

Päätettiin sitten käydä samalla vilkaisemassa Bilbon kodin tilannetta, ja siellä olikin jo eräs todella tervetullut näky: Tardis kökötti Bilbon katolla. Mutta Tohtoria ei näkynyt eikä kuulunut, eikä muitakaan löytynyt.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Ezellohar
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 4:06 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 10. luukku

Viesti Kirjoittaja Ezellohar »

Uujea! ^^ Voi Cullenit :'D mä voin kyl mennä lohduttaa niitä, ne on varmaan ihan järkyttyneitä teiän vierailusta.
Min vaan mietin, että mitä hittoa te suunnittelette?! Tai no, ei tuo kyl kovin suunniteltua tunnu olevan :'D
Tä on kyllä ihan mahtavaa tekstiä. Seuraavaa luukkua odotellessa!
"The Ring! Is it not a strange fate that we should
suffer so much fear and doubt for so small thing?"

- Boromir

.::Vuoden Tulokas 2014::.
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 10. luukku

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Se mahtava tunne kun on jääny yksi luukku välistä ja sitten saa "avata" kaksi peräkkäin!!! :D
Kiva oli taas lukea! Rakastan noita päiväkirjoja!
Velhot tietää hyvän päälle! Tästä lähin pitää olla aina Fazerin suklaata mukana.
Ja pakko sanoa että, onneksi, ette ottanut Ediä tai Bellaa (tai ylipäätään ketään vampyyriä) mukaanne.
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 10. luukku

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Kautta likaisten varpaitteni... En kestä. :D

Ehkä oli enemmän keskittymiskykyä, mutta tällä kertaa tämän lukeminen sujui helpommin. Täytyy oikeasti ihastella sitä fandomien määrää, joka tähän on saatu laitettua, oikeasti. Mahtavaa.

Jatkoa odotellessa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Gillgalad
Örkki
Viestit: 138
Liittynyt: Ke Heinä 08, 2009 10:56 am

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 10. luukku

Viesti Kirjoittaja Gillgalad »

Minäkin odotan jatkoa nää on olleet jänniä luukkuja saas nähdä mitä tulee tapahtumaan ja millaset kekkerit tulee.
Vuoden Tolkien-sanakirja 2010. Vuoden Tolkienisti 2014.
Saphire
Samooja
Viestit: 420
Liittynyt: La Maalis 02, 2013 12:51 am
Paikkakunta: Siellä, mihin kukaan muu ei eksy!
Viesti:

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 10. luukku

Viesti Kirjoittaja Saphire »

Okei, mä sekosin fandomeissa jo nyt o.O
Pitää kait aloittaa lasku alusta :D

-Seuraavaa luukkua odotellessa-
Vuoden originaali 2014~
Saphire tekee paluun vuosia jälkeen.. :'D
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 10. luukku

Viesti Kirjoittaja Silidir »

... Joka viipyy, missä? :shock:
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

11 Luukku: Pakkolasku Hobittilaan

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Joka tulee tässä. Miullakin on elämä, you know? Ja olin katsomassa Hobittia päivänäytöksessä. Ja anteeksi tämän luvun omituisuuksista, sain leffassa vuosisadan migreenin. Miksi niiden äänien pitää olla niin pirun lujalla?
Ezellohar, ei me tiedetä vielä itsekään. ;)



11. Luukku: Pakkolasku Hobittilaan


Lumisusi ja Gwaeren seisoivat Bilbo Reppulin kodin katolla katsomassa, kun Belgarath ja Polgara katosivat omaan maailmaansa. He olivat yhdessä onnistuneet ajamaan Säkinheimo-Reppulit pois Bilbon kodista, ja Polgara oli nauttinut pitkistä keskusteluista hobittien kanssa. Hän oli löytänyt lyhyestä kansasta useita intohimoisia puutarhureita, ja he olivat vaihtaneet kokemuksia pitkään ja hartaasti. Belgarath oli kuitenkin päättänyt, että he lähtisivät kotiinsa valmistautumaan tulevaan juhlaan. Tämä päätös oli syntynyt siinä vaiheessa kun vanhaa velhoa oli kolmannen kerran luultu Gandalfiksi.

Joten nyt jäljellä olivat enää Lumisusi, Gwaeren ja Elrondin kaksospojat, Elladan ja Elrohir. Tytöt ja kaksoset olivat jo ehtineet miettiä, mihin kaikki muut olivat päätyneet? He olivat kuitenkin nopeasti todenneet sen, että iso orankiuros luultavasti osaisi selvitä itsekseenkin, ja jos ei muuta, niin jokaisesta maailmasta luulisi löytyvän edes yhden niin ison kirjaston, että se olisi tavalla tai toisella yhteydessä myös Näkymättömän Yliopiston kirjastoon. Kapteeni Jack Sparrow aiheuttaisi luultavasti pahennusta oli hän sitten missä tahansa, ja Kapteeni Jack Harknessin kohdalla tytöt olivat todenneet, että miehellä oli edelleen aikapyörremanipulaattori, eli tämä saisi pitää huolen itsestään. Ja niin edelleen. Eli oikeastaan tytöt olivat saaneet varsin tarpeellisen hengähdystauon, ja he aikoivat käyttää sen hyödykseen.

"Tavallaan olen eniten huolissani siitä pahuksen piraatista, jos se räjäyttää jotain tai jonkun, niin se voi saada itsensä lahdatuksi." Gwaeren mutisi lähinnä itsekseen.
"Nääh, sillä on juoppojen ja hullujen suojeluspyhimykset niskassaan, pakko olla." Lumisuden vastaus tyrmäsi Gwaerenin huolet.
"Watsonista mie huolissani olisin, sillä ei oo oikeanlainen mieli maailmasta toiseen hyppimiseen." Lumis mutisi vastaukseksi.
"Ei paljon lohduta; mutta asiasta aasinsilta, mitäs nyt?"
"No tuota..." Lumis kaivoi repustaan paperinivaskan ja alkoi selailla sitä.
"Ja Sherlock... Okei, lopetankin tämän ajatuksen tähän ja pistän sormet ristiin että se on yhä Watsonin seurassa. Anyway, mitä sulla lukee niissä papereissa?" Gwaeren jatkoi jutustelua.
"Meidän pitäisi suunnitella ruokalista, eli vaikka meidän ei tarvitse tehdä ruokia, meidän pitää kuitenkin tietää mitä me aiotaan ihmisille syöttää. Ja sit olis kaikki mahdolliset askartelut paikkakorteista joulukortteihin... Tarvitaanko me joulukortteja?" Vanhempi tyttö vastasi löydettyään oikean paperin.

"Palataan kohta ruokiin, mutta siis eikö me voitais vain tehdä iso kulhollinen tms kortteja ja pistää viereen lappu 'ota jos haluat'? Ei kaikki kumminkaan tahdo kortteja."
"Toimii sekin. Mut mitäs ruokia keksitään?" Lumisusi nosti katseensa papereistaan.
"No mitä niitä nyt on perus.. Kinkku, kalkkuna, joululohi, kylmäsavukalat, lipeäkala, rosolli, laatikot.." Gwaeren aloitti listaamisen
"Jep." Lumisusi raapusti listaa jälleen uudelle paperilapulle." Sitten on suklaat, piparit, kakut, jälkkärit, juomat..."

Pian listaan oli kirjoitettu kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin jouluruuat ja tyttöjen lista oli paisunut jo kolmisivuiseksi.
"Kalapuikot ja vaniljakastike!" Tytöistä lyhyempi hihkaisi keksittyään vielä yhden ruokalajin.
"Huoh, joo, otetaan sekin." Lumisusi teki vielä viimeisen merkinnän listaansa. "Oliko ne sit siinä?"

Pikaisen listanläpivilkaisun jälkeen lyhyempi tyytyi kohauttamaan olkapäitään. "Joo, eiköhän, ja jatketaan suunnittelua sitä mukaan kun saadaan valmista."
"Selvä homma. Meidän pitää varmaan varmistua ensin resepteistä?" Lumis kysyi korjaten samalla silmälasiensa asentoa.
"Koemaistiaisia!" Puolihobitiksikin kutsuttu tyttö hihkaisi innoissaan.
"Eli siirrytään sitten keittiöhommiin? Me tarvitaan varmaan jotain apua?"

Tässä vaiheessa Elladan ja Elrohir muuttuivat epäröivän näköisiksi, ja tunnustivat olevansa aikamoisia poropeukaloita keittiössä (uskoisitteko niillä miekankäsittelytaidoilla?), jonka lisäksi he epäilivät olevansa vielä liian pitkiäkin Bilbon keittiöön. Mutta siinä vaiheessa kun Elrohin päätti viimein tunnustaa senkin, että heillä oli elinikäinen porttikielto kaikkiin haltiakeittiöihin kautta Keski-Maan, päätti Lumisusi, että poikia ei ehkä ollut paras päästää hobittikeittiöönkään.

Joten Lumisusi ja Gwaeren pitivät pienen palaverin, jonka jälkeen Gwaeren lähti etsimään hobittien torilta sekä aineuksia, että mahdollisesti muutamaa apukättä. Ja samalla Lumisusi sai mahdollisuuden viedä kaksoset hieman sivummalle ja antaa heille omat ohjeensa.

Ohjeidensa lopuksi Lumisusi ojensi Elladanille kirjoitamansa kirjeen.

"Ymmärsittehän varmasti? Viette kirjeen Glorfindelille ja varmistatte, että hän on ajan tasalla Gwaerenin ja Silidirin joululahjojen kanssa? Ja että Erestor ei ole repinyt niitä kappaleiksi." Tyttö selosti vielä varmuuden vuoksi. "Ja sitten jatkatte matkaa Synkmetsään, ja viette Thranduilille tämän toisen kirjeen, ja varmistatte, että hänellä on yhä kääpiöt tallessa. En halua yhden kummitusta leikkivän hobitin varastavan heitä, me tarvitsemme niitä kääpiöitä myöhemmin!" Lumisusi ojensi Elrohirille toisen pikaisesti raapustetun kirjelappusen. "Enkä mie todellakaan aio lähteä kokoamaan niitä kääpiöitä mistään Ereborin rinteiltä ihan vaan sen takia, että joku suippokorvainen kruunupää päästi vartionsa lipsumaan!" Lumisusi hymyili tuimasti. "Ne kääpiöt ovat tällä hetkellä juuri siellä, missä mie niitä tarvitsen."

Kaksoset nyökkäilivät kärsivällisen näköisenä Lumisuden selittäessä samaa asiaa kolmannen kerran. Lopulta tyttö päästi kaksoset lähtemään Briin suuntaan, josta he saisivat ostettua itselleen hevoset ja nopeutettua matkantekoaan. (Se, mitä Lumisusi ei kuitenkaan tienny oli, että vain hieman ennen kuin hän oli antanut pojille oman lähtösaarnansa, oli Gwaeren kiskonut nämä sivummalle ja antanut tarkat ohjeet Lumisuden joululahjaa ajatellen. Ja jos se blondikääpiöistä riippui, niin Lumisusi ei kuulisikaan siitä jutusta ennen aattoa. Vaan eipä tiennyt Gwaerenkaan, että Lumisusi oli suunnitellut hänen (ja Silidirin) lahjaa jo paljon ennen kuin he olivat edes saaneet Loftiksen armaalta adminilta käskyä toteuttaa joulujuhlaa.)

Hetken päästä Lumisusi oli kadonnut Bilbon keittiöön kaivamaan läppäristään kaikki mahdolliset joulureseptit, ja Gwaerenkin saapui taas näyttämölle, tällä kertaa mukanaan pari pyöreää hobittiemäntää, jotka suorastaan puhkuivat innosta päästä kokeilemaan uusia ruokia. Ulkona kuului rakentamisen ääniä, kun hobittimiehet kokosivat pukkipöytiä, sillä Gwaeren oli epähuomiossa luvannut, että hobittirouvien perheet saisivat toimia jouluruokien koemaistajina. Yksi näistä miehistä oli Ham Gamgee, joka tultaisiin myöhemmin tuntemaan myös nimellä Ukko.

"Gwaeren, minä sanoin kinkku, en kokonainen sika! Lisäksi tuo on vielä elossa!"
"Upsista."
"Ja onko tuo mielestäsi kalkkuna? Sehän kiekuu!"
"Mutta kun se on söpö!"
"Vie se takaisin."


Pienten alkukankeuksien jälkeen työnjako muodostui ainakin kohtuullisen sujuvaksi. Lumisusi tulkkasi eri reseptejä Gwaerenille ja hobiteille, jotka pilkkoivat, keittivät, paistoivat, ruskistivat ja huolehtivat siitä, että Bilbon hellassa paloi iloinen valkea. Ja pian keittiön täyttivätkin ihanat tuoksut. Gwaeren ja Lumisusi maistelivat mielenkiinnolla hobittien aikaansaamia muunnelmia tutuista jouluruuista ja katsoivat kunnioituksella miten monta eri ruokalajia nälkäiset hobitit saivat aikaiseksi. Sanotaan hobiteista mitä tahansa, niin kärsivällisyyttä heillä kyllä riittää, ainakin kun on kyse ruuasta ja ruuanlaitosta.

"No niin, eiköhän tämä riitä yhdelle päivälle." Gwaeren totesi viimeinkin kun kolon jokainen käytettävissä oleva pöytäpinta oli täynnä kukkuraisia ruoka-astioita.

”Eiköhän. Ruvetaan maistelemaan ja syömään.”

Hetken päästä kaikki ruuat oli kannettu pihalle, ja sekä tytöt, että hobitit ryhtyivät syömään. Puolituiset antoivat asiantuntevia mielipiteitään, jotka Lumisusi kirjoitti tunnollisesti muistiin. Eihän kukaan pidä kaikista ruuista (paitsi hobitit), ja tämän valikoiman tarkoitus oli, että jokaiselle olisi edes jotain syötävää, oli tämä sitten lihan- tai kasvissyöjä (vain mahdolliset vampyyri- ynnä muut ihmisiä ravintonaan käyttävät vieraat jätettiin tarkoituksella täysin huomiotta). Hobitit söivät antaumuksella ja ruuasta nauttien, ja ennen pitkää käsittämättömän kokoinen ruokavuorikin oli kadonnut.


A/N: Ja oikeasti, jos bongaatte jotain epämääräisyyksiä, niin ne ovat tällä kertaa täysin migreenini syytä. Huomio- ja keskittymiskyky ovat karkuteillä, ja palaavat toivon mukaan huomiseen mennessä.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 10. luukku

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

Mahtavia luukkuja kaikki kolme, tämä kalenteri tosiaan on hyvä keino tutustua uusiin fandomeihin! Paitsi Twilight. Tarvitaan useampi kuin vain yksi kirves, jos halutaan uhata meikä siihen tutustumaan. Tavallaan pitäisi kai sääliä Culleneita, mutten vaan osaa, ehkä siksi että niiden kärsimys oli meikästä ihan ansaittua :'D Ja jaa että velhot tykkää fazerin sinisestä...niillä on selvästi hyvä maku :mrgreen: Pitääkin ostaa sitä vähän varastoon, ei sitä koskaan tiedä, milloin joutuu lahjomaan velhoja...
Jahas, Kapteeni Jack Sparrow on siis ties missä juoppoilemassa (toivotaan tosiaan että sillä on ne kaikki juoppojen ja hullujen suojeluspyhimysten siunaukset ittellään), Kapteeni Jack Harkness pervoilee ties missä (ettehän te vaan jätä sitä minnekään? Mulle alkaa tulla jo nyt ikävä sitä perverssiä), Sherlock on toivottavasti Watsonin kanssa jossakin, Tohtori huitelee jossain, oranki huitelee jossain ja kaksoset pistettiin kuljettamaan viestejä. Ja tytöt mussuttavat hobittiemäntien tekemiä jouluruokia. Hobittien tekemät jouluruuat ovat kyllä asia, joita meikäläinenkin haluaisi mieluusti maistaa...Ne pikkuiset syövät niin paljon että pakko niiden on paljon kokatakin, joten kyllähän siinä ruuanlaittotaitoa kehittyy itse kullekin...paitsi että hobiteilla se taito taitaa olla ihan verissä.
Ja ei kun kahdettatoista luukkua odottelemaan :mrgreen:
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 11. luukku

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Tämäkin pieni kertojanpuolikas myöntää tässä välissä auliisti että viimeisimmän luukun kanssa oli hieman ongelmia koska molemmilla omissa päissää (eri puolilla suomea) oli migreeni. Lisäksi siinä välissä kun allekirj. käsiä olisi ehkä tarvittu näppiksellä, menin kilttinä tyttönä/olentona pelaamaan lentopalloa vuoden viimeiseen sulkapallo- ja kuntokerhoni tapaamiseen. Oli hyvä syy! Sain glögiä! :D

Toivotaan että jatkossa on migreenipeikot hieman harvemmassa ja miekin kiitän ja kuittaan ja olen tooosi iloinen ja otettu (pervot!) kaikista kommenteista ja palautteesta. Ootte ihan tui! <3
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Ezellohar
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 4:06 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Loftiksen joulukalenteri 2013 11. luukku

Viesti Kirjoittaja Ezellohar »

Omnom, mäkin voisin mennä koemaistajaksi hobittikeittiöön! Tosin vaatis sitten muutaman lenkin päivässä, et pysyis ees normaaleissa mitoissa. Joten ehkä parempi, etten oo siellä :'D
Mä en ainakaan huomannu mitään mikä olis viitannu kirjottajan migreeniin, ellet olis siitä sanonut! Mut toivotaan, että se menee ohi pian. Paranemisia sinne!
Mä niiiiin odotan niitä juhlia!! Kunhan nyt vaan saatte taas porukan kasaan. Joo, upeaa jälleen kerran, jatkakaa samaan malliin!
"The Ring! Is it not a strange fate that we should
suffer so much fear and doubt for so small thing?"

- Boromir

.::Vuoden Tulokas 2014::.
Vastaa Viestiin