Ai niin, ja tämän päivän luukku on tosiaan kalenterin puoliväli, joten sen kunniaksi päästimme irti armaan adminimme. Eli tämä luukku on täysin Silidirin käsialaa. Enjoy!
12. Luukku: Kirjeitä Joulupukille eli valitusta kaikesta
”Silidir…”
”Idiootti, ei se tuollalailla herää!”
”No en minä naista lyömään ala.”
”Pah, joku voisi hakea sangollisen kylmää vettä. Sillä on hyvä vaikutus ihmisiin. Siis ihan heräämismielessä tarkoitan.”
”Irmo, Námo”, Manwë huokaisi syvään. ”Herättäkää hänet. Nyt heti.”
Mikään ei ole karmeampaa kuin saada sangollinen jääkylmää vettä päälleen, etenkin kun olet juuri uneksimasta erään haltiamiehen syleilystä.
”MITÄ HELV *PRÖÖÖÖT*” Silidir säntäsi pystyyn ja loi salamoivan katseen ympärillään oleviin hahmoihin. ”Per*PRÖÖÖT* ku*PRÖÖÖT*, Saa*PRÖÖÖT* *PRÖÖÖT, ja Tulkas, jos et nyt pistä sitä torveasi pois niin työnnän sen niin syvälle *PRÖÖÖÖT*, ettei Iluvatarkaan sitä näe!”
”No sepäs meni hyvin…” Irmo virnisti. ”Huomenta Silidir!”
”Irmo?”
”Anteeksi jäätävä herätys, mutta Manwë vaati”, Námo hymyili ja vilkaisi kolmatta hahmoa.
”Námo? Manwë?” Silidir katseli nyt hieman tarkemmin ympärilleen. Irmon hän tunnistikin. Rakas muusa, joka piipahteli ajoittain hänen unissaan antamassa inspiraatioita, ja välillä vain muokkaamassa naisen unista paljon miellyttävämpiä. Olivatpahan he kerran jopa keskustelleet pitkät tovit aiheesta Thranduil ja Thorin. Joten Irmo oli tuttu. Námon taas tunnisti mustista kaavuistaan ja silmistä, joissa säkenöi koko tähtinen taivas. Manwë puolestaan oli ylimaallisen kaunis olento, joskin tämän katseessa oli havaittavissa lievääkin selvempää närkästymistä.
”Oletko nyt hereillä?” Manwë kysyi kiireesti.
”Olen kylmissäni, väsynyt ja joo, olen hereillä.”
”Pieni epämukavuus vahvistaa”, Tulkas tuumasi sivusta, kaivellen puukollaan kynsiensä alta jotain, jota kukaan ei tahtonut tietää sen tarkemmin. Silidir kääntyi hitaasti kohtaamaan Tulkaksen.
”Mielenkiintoista…” Irmo kuiskasi Námolle. ”Voisin melkein vannoa näkeväni savun nousevan hänen korvistaan…”
Siinä vaiheessa pieni, pyöreä ja äärimmäisen kiukkuinen Silidir oli ehättänyt Tulkaksen eteen ja vaikka oli mitaltaan ehkä juuri ja juuri sotapuvussa olevan Valan rinnan korkeudella, oli Tulkas selkeästi hätää kärsimässä. Nyrkki pamahti metalliseen rintapanssariin ja sitä seurasi tuskainen parkaisu.
”Auts”, Námo ja Irmo sanoivat yhteen ääneen.
”Minä en tehnyt mitään!” Tulkas vinkaisi Manwën suuntaan ja sillä hetkellä Silidir sai otteen miehen korvansta. Tulkas vaipui polvilleen naisen edessä kyynelten valuessa valan silmistä.
”Aijaijaijai!” hän huusi hädissään.
”Silidir- kiltti”, Manwë hieroi ohimoitaan. Migreenihän tästä vielä tulisi. ”Anna hänen olla ja tule tänne.”
”Kuule, minä en tule mihinkään ennen kuin sanotte hel*PRÖÖT* hyvän syyn”, Silidir kiukkusi yhä. ”Ja kuka per*PRÖÖÖT* sillä torvella nyt soittaa???” Tulkas nosti kättään ja Silidir väänsi uudelleen korvasta.
”Kuule”, Irmo huokaisi. ”Haluaisimme vain keskustella hyvän viinin ja ruuan parissa?”
”Okei?”
”Vähän jutusteltaisiin kun tuota…”
”Meitä vähän hirvittää.”
”Te olette Valar?” Silidir laski Tulkaksen irti ja tuli vilkaisseeksi itseään. Yöpaita ylettyi juuri ja juuri vesirajan alapuolelle ja oli läpimärkä. Ja liimautui ihoon kiinni. Eikä peittänyt mitään. Villasukatkin olivat pyörineet niin, että kantapää näytti olevan aivan missä sattuu ”No mahtavaa. Näky lienee hurmaava?” nainen huokaisi ja risti kätensä rinnalleen.
Manwë taputti käsiään ja Silidirille tuotiin pitkä kaapu, joka oli kyllä lämmin, mutta noin 30 senttiä aivan liian pitkä.
”Ja nyt näytän vielä paremmalta”, nainen tuumasi kyynisesti. ”No antakaa tulla kun tänne kiskoitte.”
”Annoit joulukalenterin…”
”Se on joulujuhla, Námo”, Irmo korjasi.
”Oli mikä oli. Annoit sen järjestelyt toisaalle?”
”Joo. Mulla on elämää irl, ja tekemistä muutenkin, etten olis millään ehtinyt parittaa teitä kenelleen ristiin tai luoda mitään fiksua. Kuis ni?”
”Irl?”
”In real life. Niinku… tosielämässä?”
”Ah”, Irmo kallisti päätään ja Manwë lähti kävelemään niityn reunaa kohti. Silidir kompuroi perässä ja he asettuivat kauniisti katetun pöydän ääreen. Jälleen kerran suunnittelija oli luonut tuolit pitkille ja sutjakoille Valar-hahmoille, joten Silidir – joka edusti toista ääripäätä – joutui kiipeämään tuolille ja kun hän sitten kääntyi istumaan, jalat roikkuivat ilmassa. Lienee koomisinta, että liian pitkä kaapu peitti kaiken näkyvistä ja kauempaa katsottuna Silidir istui aivan normaalisti jalat maahan osuen.
Manwë istui pöydän päässä ja viereensä Silidir sai Námon, hiljaisten salien herran. Ja toiselle puolelleen Irmon. Edessään hänellä istui Tulkas, joka yhä hieroi punoittavaa korvaansa.
”Kas niin…”
”Toivottavasti teillä on vahvaa kahvia, en ole oikeasti nukkunut kovinkaan paljoa viime aikoina.”
”Eiköhän se järjesty? Meillä piti olla teetä ja …” Manwë aloitti ja katseli ympärilleen.
”Ja viiniä!” Irmo hihkaisi.
”Ja hei, rakas muusani, kun nyt olet siinä niin MISSÄ H*PRÖÖÖT* OLET LUSINUT NÄMÄ VUODET!!!” Silidir hyppäsi Irmon syliin ja kuristi Valaa raivokas ilme kasvoillaan.
”Krääh, uhg, Námo AUTA!” Irmo onnistui ähkäisemään. Tumma Vala nousi huokaisten ja tarttui naista vyötäröltä ja veti tämän pois Irmon sylistä.
”Pyydän anteeksi Silidir, pidin häntä omana ilonani”, Námo kuiskasi ja Silidir räpäytti silmiään.
”Ai. Ai… Ai! Kerrokerrokerro lisää!” Nyt Silidir kiemurteli Námoa vasten ja räpytteli silmiään innokkaana. ”Minulla ei ole mitään mistä voisin kirjoittaa!”
”Jos palataan asiaan…” Manwë huokaisi ja kolmikko palasi paikoilleen. ”Niin. Silidir. Siirsit joulukalenterin…”
”Joulujuhlan”, Irmo oikaisi.
”Mikä onkaan. Niin, siirsit sen …” Manwë kurtisti kulmiaan ja katsoi Námoa.
”Lumisuden vastuulle”, vala auttoi.
”Ja tämä Lumisusi otti kaverikseen Gwaerenin ja nyt erinäinen määrä ulottuvuuksia on mennyt sekaisin”, Manwën ääni oli tasaisen puuduttava ja Silidir haukotteli. ”MITÄ P*PRÖÖÖT* SINÄ OIKEIN AJATTELIT!” Manwë karjaisi ja iski kätensä pöytää vasten kun nousi seisomaan. ”Tulkas, pyysin sinua sensuroimaan hänen”, Manwë osoitti Silidiriä kohti. ”kieltään ei minun senkin *PRÖÖÖT*, *PRÖÖÖÖT*, PRÖÖÖT peltipurkki!”
”Hei, minä olen Loftiksen Admin”, Silidir kohautti olkiaan. ”Ja pyysin heitä vain suurin piirtein pysymään tässä ulottuvuudessa? Ei ole siis minun vikani jos he nyt ovat hyppineet…” nainen mietti hetken ja heilautti kättään. ”Ties missä?”
Námo ja Irmo vaihtoivat katseen kun Manwën kasvoille ilmestyi mustanpuhuva raivo.
”Olemme saaneet valituksia, no tässä on Aldur nimiseltä jumalalta…”
”Aika siveellinen haihattelija”, Irmo kommentoi sivusta. Silidir tirskahti .
”Sen siitä saa kun tuijottelee tähtiä ja kiveä vuosisatoja”, hän kuiskasi ja Irmo peitti hymyään kädellään.
”… ja sitten täällä on huikea valitusryöppy Sokealta Iolta…”, Manwë jatkoi ja selasi papereita edessään.
”Pistekirjoituksena”, Námo virnisti. ”Meillä meni hetki ennen kuin tajusimme mitä siinä tyhjässä lapussa luki ja mitä h*PRÖÖÖÖT* ne kohoumat oli.”
”Athsiii!” Manwë pärskähti ja nosti kirjeen, josta tipahteli karvoja.
”Manwë on kissalle allerginen”, Irmo valisti ja otti kirjeen Valoista suurimman kaivaessa nenäliinaa kaapunsa taskusta. ”Tämä oli viesti Aslanilta, hänellä vain taisi olla karvanlähtöaika…”
”Tai kirppuja”, Silidir kohautti olkiaan virnistäen.
”Ja sitten dämä…” Manwë niisti nenänsä ja nosti valkoisen kiven – joka alkoi elämään ja työnsi jalat esiin samantien kun osui pöydälle. Rapumaisesti se taapersi pöydän pinnalla. ”Calypsolta.”
Silidir huokaisi syvään.
”Hei. Joulu on vaan kerran vuodessa. Okei, en minä tiennyt mihin ne onnistuisi itsensä sotkemaan…” samassa jokin rysähti heidän lähelleen, ja jokainen kääntyi katsomaan sinistä puhelinkoppia.
”Tardis.” Silidir sai sanottua ja räpäytti silmiään.
”Niin mikä?” Irmo kysyi kun kopin ovi aukeni, ja sieltä kurkisti kaksi tyttöä, joiden naamat kalpenivat seurueen nähdessään. Ovi pamahti kiinni ja puhelinkoppi heilahteli ennen kuin katosi uudelleen.
”Tardis.” Silidir tuijotti yhä kohtaa jossa koppi oli vielä hetki sitten seissyt. ”Hei kuulkaa. Ne nyt ehkä sotkee vähän siellä ja täällä, mutta ottakaa hei urheilun kannalta? Joulun jälkeen saatte sitten siivoilla ulottuvuuksien välillä, eipä teillä muutakaan tekemistä kuitenkaan ole?” nainen soi ei-niin-viattoman hymyn Valoille.
Tuli hetken hiljaisuus.
”… vaihtoehtona olisi ollut minun mielikuvitukseni rajattomat ääret, jossa sattuu ja tapahtuu. Olen kuitenkin aika kuuluisa siitä, että saan mahdottomatkin paritukset toimimaan.” Silidir hymyili leppoisasti ja Irmo sekä Námo katsoivat toisiaan melkein kauhuissaan ja Manwënkin kasvoilta valahti väri.
”Eh, ehkä tämä ei ole niin paha juttu…”
”Manwën ja Aslanin PWP vois olla aika vinkee – jos et tukehtuisi karvoihin?” Silidir ehdotti katsoen Manwën suuntaan..
”Ei ei ei… tämä on ihan hyvä!” Manwë kiirehti sanomaan.
”Ja luulen että Aldurillekin tekis ihan…” Irmo läpäytti käden Silidirin suun eteen.
”Tämä on ihan hyvä!” Manwë sanoi. ”Kirjoitan muille vastauksen ja korjaamme vahingot joulun jälkeen.”
”Juu, kiitos vain”, Silidir nauroi ääneen ja nojautui taaksepäin tuolillaan. ”Loppujen lopuksi, myöntäkää pois, teillä on s*PRÖÖÖT* tylsää ja sen kerran kun oikeasti joudutte korjaamaan asioita, teillä on itse asiassa *PRÖÖÖT* kivaa?”
”Silidir. Leikit nyt heikoilla jäillä”, Manwë murahti lajitellen kirjanpitoaan.
”Hei…” nainen äkkäsi äkkiä. ”Hei. Teillä on yhteyksiä yli ulottuvuuksien?”
”Kyllä? Ja ei. En kerro mitään”, Manwë ähkäisi ja jäi katsomaan hyvin viattomana istuvaa naista.
”Ei kun ihan vastaisuuden varalle”, nainen tuumasi. Hän katseli ympärilleen, pöytä keikkui paikallaan aivan tyhjänä lukuun ottamatta huomattavaa määrää kirjeitä eri ulottuvuuksista, joita Manwë parhaillaan lajitteli kahteen kasaan. Silidir huokaisi syvään ja heilutteli jalkojaan. Ehkä tämä epämääräinen reissu olisi vaivan arvoinen, tai ainakin muutaman juorun?
Silidir nojautui pöydälle ja nappasi yhden kirjeistä alkaen lukemaan sitä Manwën suureksi kauhuksi. Nainen heilautti Valalle kättään.
”Anna minun lukea rauhassa!” Silidir yritti saada selvää tekstistä ja hamusi kädellään pöydän pintaa. Hän nosti päänsä ja kurtisti kulmiaan. ”Hei, minulla on viihdettä, mutta missä kaikki tarjoilut on?”
Meikä meinasi revetä melkein jokaisen prööt -sanan kohdalla (vaikken kyllä osaa kuvitella Manwëa kiroilemassa O.o) Tulkas varjelee loftislaisten kröhkröhkröäh* pieniä ja *kröähaheiikinä* viattomia mieliä kirosanoilta. Tulkasista puheen ollen, hyvä kun sai korvillensa, se on mielestäni kaivannut kunnon korvatillikkaa jo hyvemmän aikaa. Ja jaa että on Námo mennyt omimaan Irmon ittelleen...eikä edes kertonut mitään yksityiskohtia, ilkeetä D: (yksityisyys, mikä se on?)