~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku »

En tiiä miks, mut nauroin tolle liikaa. Arwen on mukavan älykäs tyttö täs ficissä :)
Hassu turhankin puhelias olento
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Ja oikealla näemme haltiaruhtinaan kömpivän ulos kaapista... :'D Mitäköhän Arwen tähän mahtaa tuumata? Okei vähän nyt luottoa peliin, se on älykäs likka ja nykynuoriso nyt muutenkin saa päähänsä kaikenlaista.

Ja sitten on tämä kuuluisa mr. Ecthelion! Mä kuolen ehkä jo valmiiksi kun aattelen sen shakkipelin tulosta. Ja siis kuolen muuten joka tapauksessa, riippumatta siitä kuka sen voittaa. Rip mun fiilikset. </3
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Olen tainnut julkaista kohta ellei jo ylikin puolet näistä luukuista... Kaikki kunnia Silidirille!
-Lumis-


OSA 18


Erestor oli kokenut neuvonantaja. Hän oli tottunut kohtaamaan eri lajien edustajia, ja pysymään neutraalina, vaikka mikä olisi tullut vastaan. Hän oli tottunut olemaan varjoissa, toimimaan hiljaa, olemaan se, joka tiesi kaiken. Elrondin hätääntyneen tunteen ajamana, Erestor oli nyt kuitenkin lähtenyt ja kävellyt suoraan parantajien saleihin ja työhuoneeseen, jossa Elrond ja Arwen olivat. Nyt hän tajusi toimineensa koko elämänsä huomioiden typerämmin kuin ikinä ja kävelleensä suoraan ansaan kuin mikäkin saaliseläin. Ajatus toimi nopeasti, varsinkin kun hän näki Arwenin vielä käsittelevän tietoa päässään. Mitä lie Elrond oli sanonut? Erestor loi katseen kumpaankin.
”Valtiaani”, haltia kumarsi. ”On ilmennyt kiireellinen asia, joka vaatisi teidän huomiotanne”, hän sanoi pitäen äänensä onnistuneesti kasassa.
”Erestor?” Arwen kysyi epäluuloisesti.
”Hyvä on”, Elrond vastasi samanaikaisesti ja vilkaisi tytärtään. Hän ei tohtinut katsoa Erestoriin, peläten paljastavansa kaiken. ”Suonet anteeksi?”
”Toki”, Arwen nousi ylös ja puisteli mekkoaan. Erestor odotti ovella, yhtä viileän etäisenä kuin aiemminkin ja… Arwen siristi silmiään. ”Onko tuo…” Hän kysyi äkkiä ja asteli Erestorin luokse ja laski tämän kaulusta. ”Purema?” Arwen kysyi äärimmäisen huvittuneella äänellä. Erestor nosti kaulustaan ja soi moittivan katseen haltianaiseen.
”Yksityiselämäni ei kuulu sinulle”, hän sanoi jäykästi.
”Arwen”, Elrond huomautti. ”Anna Erestorin olla rauhassa.”

Erestor loi nopean, varoittavan katseen Elrondin suuntaan.

”Ah”, Arwen kääntyi isänsä puoleen. Kuten sanottua, hän oli älykäs ja yhdisti asiat nopeasti. ”Kyllä kuuluu, rakas Erestor. Jos isäni kuuluu siihen myös.”
”Arwen…” Elrond vaikeni hämillään. Hän katsoi lattiaan, mutta nosti viimein katseensa ja hymyili lempeästi Erestorille, joka oli työntänyt kätensä hihoihinsa ja painanut päätään. Se sai neuvonantajan näyttämään kuin olisi ollut puolustuskannalla ja samalla hyvin haavoittuvalta. Haltiaruhtinas nosti kätensä ja laski sen Erestorin olkapäälle. ”Hän on ollut aina paikalla. Auttanut. Tukenut. Suojannut. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.”
”Todista se”, Arwen sanoi hymyillen ja virnisti ilkikurisesti kaksikon katsoessa toisiaan tyrmistyneenä. ”Luulitko oikeasti, että minä paheksuisin tätä?” haltianeito nauroi ja heittäytyi äkisti isänsä kaulaan. ”Rakastan sinua, isä! Ja jos…” Arwen kääntyi Erestorin puoleen ja halasi äkkiä tätä tiukasti. ”Sinä pystyit pelastamaan isäni tuholta, rakastan sinua vielä enemmän!”

Erestor räpäytti silmiään ja tuijotti eteensä. Hänen kätensä liikkuivat automaattisesti, laskeutuen neidon selkään.
”Arwen”, neuvonantaja kuiskasi hiljaa. ”Rakastan isääsi, olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan. Teen mitä vain hänen vuokseen…”
”Kuten salaat tunteesi satoja vuosia?” Arwen hymyili.
”Kuten salaan tunteeni satoja vuosia”, Erestor virnisti takaisin poikamaisesti katsoen helpottuneena Elrondiin. ”Celebrían ei tule unohtumaan ja hän jätti jälkeensä suurimman mahdollisen lahjan, teidät.”
”Tietävätkö veljeni?” Arwen kysyi äkisti. ”Totta kai tietävät, ne typerät riiviöt. Entä muut?”
”Vain sinä ja veljesi tietävät. Ja totta kai vieraamme toisesta maailmasta”, Elrond vastasi.
”Ja Glorfindel”, Erestor huomautti.
”Imladrisin suurin juorukello! Eli kaikki tietävät!” Arwen vinkkasi silmää.
”Tsot, tsot, noin vähän luottoa minuun?” Glorfindelin ääni kuului Erestorin takaa. ”Osaan säilyttää salaisuuksia, uskokaa tai älkää.”

Erestor naurahti päätään ravistaen ja Elrond soi kapteenilleen hymyn. Tämä todellakin osasi säilyttää salaisuuksia, vaikka kulki aikamoisen juorukellon maineessa. Tai oikeastaan, Glorfindel oli helppo lähestyttävä, haltialle oli helppo puhua ja kertoa asioita. Sen vuoksi tuntui, että Kapteeni tiesi kaiken.
”Itse asiassa olin etsimässä muualta tulleita ystäviämme”, Glorfindel sanoi. ”Mutta päädyinkin kuuntelemaan...”
”Salakuuntelu on paha tapa, Kapteeni Glorfindel”, Erestor sanoi nuristen.
”No itse asiassa, se oli vain äärimmäisen hidasta etenemistä”, haltia virnisti takaisin.
”Pidän salaisuuden”, Arwen hymyili lempeästi ja kallisti päätään. ”Tämä on loistavaa kiristysmateriaalia.”
”Anteeksi mitä?” Elrond räpäytti silmiään ja loi tyttäreensä tutkivan katseen.
”Tulevia poikaystäviäni, isä rakas”, haltianeito painoi suukon tyrmistyneen haltiaruhtinaan poskelle ja niiasi sievästi yhtäläisen tyrmistyneille Erestorille ja Glorfindelille.

Haltiat tuijottivat Arwenin peräänsä vielä pitkän aikaa sen jälkeen kun hän oli jo poistunut,. Erestor ravisti päätään ja katsoi Elrondiin.
”Mitä hän tarkoitti poikaystävillä?”
”Erestor”, Elrond veti syvään henkeä ja puhalsi sen hitaasti ulos. ”Hän tarkoitti juuri sitä mitä ajattelet.” Erestorin silmät tummenivat ja haltia kääntyi jo mennäkseen Arwenin perään, pitääkseen tälle puhuttelun. Elrond tarttui kuitenkin Erestorin kaavunreunaan ja ravisti päätään. ”Hän on aikuinen, Erestor. Niin kuin mekin olemme. Uskon kestäväni kyllä sen, mitä hän on eteeni tuova, kunhan sinä olet rinnallani.”
”Olen aina rinnallasi, valtiaani”, Erestor vastasi vanhasta tottumuksesta jolloin Elrond pyöräytti silmiään. ”Anteeksi… Elrond.”
”Saat anteeksi”, Puolhaltia vastasi ja tuli vielä lähemmäksi. Tällä kertaa Erestor ei pelännyt, eikä väistänyt vaan salli puolhaltian tulla lähelleen, painaa otsansa hänen otsaansa vasten. He olivat olleet satoja vuosia ystäviä, kumppaneita, sotureita ja kirjastonhoitajia. Nyt he ottivat askeleen ollakseen rakastavaisia. Salaa, piilossa julkisuudelta.
”Illallisen jälkeen”, Elrond sanoi.
”Niin?”
”Minun huoneistoni?”
”Sopii, jätä parvekkeesi ovi auki”, neuvonantaja hymyili.

Sivulla Glorfindel pyyhkäisi hiuksiaan ja huokaisi syvään.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku »

Aww, Arwen on kyllä ihana haltianeiti! Nauroin tälle jotenkin liikaa... Mut ootan edelleen sitä shakkipelii xD
Hassu turhankin puhelias olento
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Tässä välissä tekstin kirjoittaja tässä hei... Hirveitä paniikkikohtauksia kun ei pääsekään sovitusti koneelle ja elämä nyt muutenkin vaan heittää häränpyllyä (mm. koiran hännänpää jouduttiin amputoimaan ja muuta sellaista...) Onneks on the Rescue palvelu nimeltä Lumisusi... <3

Ai komenttia? No aika hyvältä näyttää... :D :D :D Ehhehhehee (joo, nukun myös aivan liian vähän.)

Miuku, jokainen Tohtori on vähän omanlaisensa ja tää kymppi on ns. mun tohtorini, koska olen hänen esittämänsä kaudet nähnyt aikanaan ekana. Ja kyllä tuo lapsellisuus on osa Tohtoria, ja tietynlainen idioottimaisuus, vaikka kyllähän sillä älyä riittää. En ole tähän tarinaan kirjoittanut mitään syvääluotaavaa analyysia, koska tää lähentelee mun kirjoituskyvyn rajoja. Ne jotka mut tuntee, niin tietää et ihmisistä kirjoittaminen ja ihmisillä kirjoittaminen on mulle oikeasti tosi tosi vaikeaa. :)

Mutta siis, homma jatkuu, aattoon asti!
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku »

Ok, Silidir. :D

Tuossa eilen joulujuhlan jälkeen sain kuulla kaveriltani huomattavan määrän epämääräistä selitystä tosta tv-sarjasta (aina sillon kun se ei hypettäny animesta), mutta lopputuloksena päädyimme vain nimeämään R2-D2:en dalekien sukulaiseksi, enkä tajua asioista oikeasti mitään, joten lähinnä vain nauran tajuamatta ihan kaikkea. Perusminä.
Hassu turhankin puhelias olento
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: And here we go again...!

Minä voisin selittää hyvinkin pitkään Tohtorista - ja Donnasta! Kymppi on minunkin Tohtorini, ja Donna ensimmäinen Tohtorin kumppaneista. Yleensä sen ensimmäisen kokee omakseen. Mutta ehkä en tylsistytä teitä jorinoillani, vaan päästän teidät joulukalenterin kimppuun. Ehkä menen selittämään asiaa DW-topikkiin, tai sitten en. Sen näkee sitten.

OSA 19

Donna palasi yksin keittiöön. Hän kävi kaiken läpi, totesi haltiat äärimmäisen päteviksi ja käveli ulos. Tosiasiassa Donna ei koskaan ollut tehnyt itse ruokaa, ainoa mitä hän suurin piirtein osasi oli lämmittää valmisruokaa mikrossa. Mutta hän osasi – vaikkakin ei ehkä kiinnittänyt asiaan huomiota – lukea ihmisiä. Tai tässä tapauksessa haltioita. Imladrisin kokeilla ja keittäjillä oli homma paremmin hallussa kuin monella muulla, mutta he kaipasivat vain Donnan nyökkäystä tai hyväksyvää hymyä. Sen nainen antoi mielellään.

Huomenna olisi jo Jouluaatto.

Nainen käveli ulos keittiöstä ja suuntasi suureen saliin, johon kuusi oli viety. Se oli koristeltu ja sen ympärillä leikki jännittyneitä lapsia ja osa haltioistakin tuntui vain keksivän jotain puuhaa voidakseen katsoa tuota ihmeellisen kaunista puuta. Donna työnsi kätensä takkinsa taskuihin ja jatkoi eteenpäin. Hän katseli kuinka illan hämärtyessä haltiat sytyttivät käytävien kynttilät ja Imladris kietoutui lämpimään valoon pimeyden keskellä.
”Donna?”
”Hemmetti!” nainen ähkäisi ja kääntyi katsomaan puhuttelijaansa. ”Ettekö voi pitää ääntä.”
”Emme oikeastaan”, Elrohir nauroi. ”Tulimme katsomaan…”
”Ettet eksy”, Elladan jatkoi.
”Kohteliasta. Eikö teillä olisi jotain muuta tekemistä?”
”Eipä juuri, kohta on illallinen”, Elrohir kohautti olkiaan. Elladan katseli käytävän ikkunasta ulos ja vaikutti hieman poissaolevalta.
”Mikä häntä vaivaa?” Donna kysyi.
”Arwen”, Elrohir vastasi. ”Hän pelkää mitä Arwen tekee kun saa tietää isän ja Erestorin välillä tapahtuneesta…”
”Pffft”, Donna heilautti kättään. ”Arwen on älykäs nainen. Hänellä on tuossa se suurin etu.”
”Kuinka niin?” Elrohir kurtisti kulmiaan.
”No hei. Jos isillä on vähän poikkeava suhde, niin tuskin alkaa hirveästi valittaa poikaystävistä… haltiaystävistä? Hemmetti, miten se nyt sanotaan täälläpäin?”

Elladan kohotti kulmiaan ja vilkaisi veljeään. Kaksoset repesivät yhtäaikaisesti nauramaan ja käytävä tuntui kantavan naurua eteenpäin. Lopulta Elladan, joka oli pyyhkinyt naurunkyyneleitä silmistään astui Donnan vierelle ja painoi kevyen suukon tämän poskelle.
”Oi! Antakaa olla! Tykkään vain ihmisistä”, Donna työnsi haltian pois, mutta Elrohir oli jo hänen toisella puolellaan ja painoi omasta puolestaan suukon naisen poskelle. Kaksoset pakenivat paikalta, ennen kuin sähäkkäluonteinen nainen sai mitään käsiinsä. Donna puhisi itsekseen vielä pitkään, oikeastaan siihen asti kun hänen eteensä ilmestyi viinilasi.

”Pojat ovat poikia”, Glorfindel sanoi lämpimästi.
”Mutta he ovat ikivanhoja! Mitä? Tuhansia vuosia vanhoja???”
”Matkustat tuhansien vuosien ikäisen Tohtorin kanssa. Onko hän sinusta kovin aikuinen?” haltia viittoi naisen seuraamaan itseään Tulisalin ikkunoiden luona oleville tuoliryhmille. Donna lysähti alas ja siemaisi punaviiniä.
”JESTAS!”
”Se on ihmismakuun ehkä… hieman voimakasta?” Glorfindel huomautti.
”Ai hieman”, Donna yski hetken. Pitäisi olla varovaisempi. ”Ja Tohtori on vain jotain 900-vuotias tai jotain.”
”Ei siis edes tuhatta vuotta. Teini-ikäinen siis.”
”Aivan.”
”Elladan ja Elrohir ovat ikuisia lapsia, he ovat syntyneet ja eläneet rauhan aikana, eikä heidän sieluaan paina sota eikä yksinäisyys”, Glorfindel nojautui oman tuolinsa selkänojaa vasten viiniä siemaillen.
”Se sinun kumppanisi”, Donna aloitti. ”Kerro hänestä?”

Glorfindel loi kysyvän katseen naiseen.
”Miksi?”
”On joulu?” Donna kohautti olkiaan ja ainakin yritti olla huoleton. ”Silloin voi ja pitääkin muistella niitä, jotka eivät ole täällä. Se pitää heidät… elossa?”
”Ecthelion on kuollut ja asuu Mandosin saleissa”, Glorfindel sanoi jäykästi.
”Missä te tapasitte?” Donna kysyi välittämättä haltian hieman töykeästäkin vastauksesta. ”Oliko hän hyvä pussaamaan? Vai…?” Glorfindel tuijotti hölmistyneenä naista ja puhkesi lopulta nauruun.
”Ecthelion? Valar, hän olisi pitänyt sinusta…” haltia sanoi viimein ja jäi katsomaan ikkunasta ulos. ”Hän oli veljensä kanssa erään pienemmän huoneen poikia. Me tapasimme jossain juhlissa ja myöhemmin sitten harjoituskentällä.”
”Oliko hän vaalea? Siis niin kuin sinä?”
”Ei. Hänen hiuksensa olivat yönmustat ja ihonsa kalpea. Hän oli soturi, mutta sirompi kuin minä ja eniten hän rakasti huilunsa soittoa. Toisena aikana hän olisi ollut muusikko, kirjailija tai näyttelijä.”
”Ihan kuin Erestor”, Donna huomautti väliin ja Glorfindel kohotti kulmiaan.
”Olet terävä. Ymmärrän hyvin miksi Tohtori kulkee kanssasi.”
”Kuinka niin?”
”Ecthelion ja Erestor olivat veljeksiä”, Glorfindel vastasi hymyillen. ”Vaikka erojakin on. Ecthelion peri äitinsä siniset silmät…”
”Erestorilla on tummat silmät?” Donna kurtisti kulmiaan. ”Eikös?”
”Kyllä. Ne ovat peruja heidän isältään, ei ehkä niin mukavalta haltialta”, Glorfindel vahvisti. ”Erestor sai soturin koulutuksen, mutta oli Gondolinin tuhoutuessa niin nuori, että hän oli avustamassa pakenevia ja siten selvisi. Ecthelion…” Haltia sulki silmänsä ja siveli pitkillä sormillaan viinilasin pintaa. ”Taisteli ja kuoli etulinjassa.”

Donna ähkäisi ja maisteli hyvin varovaisesti viiniä. Jos Ecthelion oli kuollut, olikohan Glorfindel sitten heittäytynyt uhkarohkeaksi?
”Eikö sinun palaamisesi sitten aiheuttanut jotain eripuraa?” Donna pyyhkäisi hiuksiaan. ”Niin kuin… olisiko Erestor toivonut veljeään takaisin?”

”Ei aiheuttanut, ja totta kai toivoin”, tumma haltia astui esiin kädet hihoihin työnnettynä. ”Jos veljeni olisi tullut takaisin, hän olisi varmaan tehnyt kaikkensa päästäkseen takaisin. Glorfindelillä on järkeä ja malttia odottaa.”
”Vaikka vaikeaa se on”, Glorfindel hymyili surullisesti ja siinä pienessä piirteessä näkyi kuinka paljon tuskaa ja kipua hän kantoi sisällään sen loistavan ulkokuoren alla. Erestor laski kätensä ystävänsä olkapäälle ja antoi äänettömästi tukensa.

Sillä hetkellä Donna Noble nousi ja huitaisi viinilasin kitusiinsa.
”Pieni hetki. Minulla on asiaa… jollekin?”, hän sanoi ja kääntyi kannoillaan astellen ulos salin ovista.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku »

*kuolee koska liian söpö pätkä*
Mitämitä? Echtelion ja Erestor on veljeksiä? Awwww (en myönnä olevani hyperaktiivisessa moodissa)
Hassu turhankin puhelias olento
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Olenko koskaan maininnut vihaavani migreeniä?

LUKU 20

Erestor katsoi naisen perään ja vilkaisi Glorfindeliin.
”Otatko sinä kiinni vai minä?” neuvonantaja kysyi leppoisasti.
”Ota sinä”, Glorfindel nosti omaa lasiaan ylös ja vinkkasi silmää. ”Voin aivan hyvin lopetella omani rauhassa.”
”Toivotko koskaan…” Erestor aloitti ollen hieman enemmän ajatuksissaan kuin normaalisti. ”Että et olisi palanut takaisin?”
”Joskus, ystäväni. Joinain päivinä yksinäisyys on liian suuri kestettäväksi ja silloin hakeudun seuraasi”, haltia vastasi hymyillen. ”Ehkä jatkossa vähemmän, nuori Erestor, sillä sinulla saattaa olla muutakin tekemistä kuin pitää seuraa vanhalle haaskalle…”
”Lopeta tuo, Glorfindel”, Erestor sanoi tiukasti. ”Olet aina tervetullut. Vaikka oletkin onneton shakinpelaaja.”
”Se ei ole bravuurini, myönnän sen. Mutta palatakseni kysymykseesi, niin ei. En haluaisi palata takaisin. Olen nähnyt paljon iloa ja rauhaa, ja jopa minun sieluni lepää siinä yltäkylläisyydessä, jonka ne ovat haltioille luoneet. Sen puolesta olen valmis taistelemaan.”
”Ystäväni. Olet aina yhtä valoisa”, Erestor keräsi hieman kaapujaan ja vilkaisi ovelle. ”Minun on parasta mennä.”

Erestor kiiruhti käytävää pitkin takaisin keittiöön suunnanneen Donnan perään. Hän ehti ojentaa kätensä juuri kun nainen horjahti taaksepäin ja koppasi tämän ennen kuin naisen pää osui kiviseen lattiaan.
”Lattia alkoi keinua. Oikeasti. Tämmöiset pitäisi kieltää lailla!” Donna katsoi yläpuolellaan häilyvää haltiaa ja nosti kätensä sipaisten mustia hiussuortuvia. ”Vau. Mitä minä sanoin? Sinulla on makeet hiukset Eres…Eresh…”
”Yleensä suosittelen kokemattomia juomaan haltiaviiniä hyvin varovaisesti”, Erestor vastasi ja nosti naisen jaloilleen.
”En minä ole kokematon!” Donna ärähti kiukkuisesti, kääntyi horjahtaen ja tökkäsi etusormellaan haltiaa rintaan. Ja jäi nojaamaan etusormellaan Erestoria vasten. ”Olen kuule oikein hyvin ja usein kaatanut kuppia ja …”
”Donna…” Erestor huokaisi syvään. ”Jos vien sinut nukkumaan?”
”Eiku! Eresss” Donna horjahti jälleen ja puristi silmänsä kiinni. Haltiaviini iski voimalla eikä nainen ollut ollenkaan varma pääsisikö sänkyyn asti. Hän kietoi kätensä Erestorin kaupaan ja painoi päänsä hänen olkapäälleen. ”Kuuntele nyt sshuippokorva. Tohto… * hik * pelaa peliä. Sellaista… Haltiapeliä!”
”Kyllä vain. Hän pelaa sitä hyvin”, Erestor myönnytteli ja talutti Donnaa kohti tälle osoitettua huoneistoa.
”Et jymmärrä”, Donna heilutti sormeaan jonkun useista silmissään pyörivän haltian edessä. ”Josh … Shöhhötänkö minä?”
”Kyllä vain, Donna”, haltia virnisti ilkikurisesti takaisin.
”Luoja. Ihan thyperää.”
”Aivan”, Erestor avasi oven ja auttoi Donnan sänkyynsä. Vaakatasoon päästyä olo helpotti jonkin verran. Ehkä se johtui siitä, ettei maailma tuntunut keinuvan ihan niin paljon. Erestor nosti peitteen ja laittoi sen naisen päälle.

”Se menee nopeasti ohi”, hän sanoi istuutuen sängyn reunalle.
”Mikä?”
”Tuo olo?” Erestor vastasi ja katseli ihmisnaista huvittuneena. ”Se on se hetken huuma, jolloin tuntee pystyvänsä mihin vain ja kun se sitten jysähtää niin on kuin halolla päähän lyöty.”
”Ja tiedät tämän koska…?” Donna raotti silmiään.
”Nuorempi veljeksistä?” Erestor kohotti silmiään. ”Ecthelion oli se järkevä ja vastuullinen ja minä taas… noh, kapinoiva nuori?”
”Oi!” Donna avasi molemmat silmänsä ja silmäsi haltiaa. ”Mihis se haltia katosi? Hitto olet jäykempi kuin valotikku drinksulasissa…” Erestor kohotti kulmiaan, mutta antoi asian olla.
”Jäi sodan jalkoihin.”
”Pfffft. Sota loppui jo shuippis. … hetkinen”, donna työnsi itseään pystyyn. ”Shiitä on miljoona vuotta ja vieläkin olet kankea valotikku???”
”En edes väitä ymmärtäväni sinua…”
”Shysss. On Joulu. Shinun pitää * hik * kaivaa she heppuli eshiin…” Donna sulki silmänsä ja mumisi vielä jotain. Erestor ravisti päätään ja hymyili hieman vaisusti. Tokihan hän oli ollut kapinallinen, viettänyt paljon aikaa Gondolinin riemukkaissa paikoissa ja se seurapiirielämä joka hänellä oli ollut… Haltia huokaisi syvään ja nousi peitellen samalla naisen uudelleen.

”Ereshtro”, Donna mumisi juuri kun haltia oli avaamassa ovea. ”Thori pelaa E…c… No shen Tellukan shoilu… eiku she shisäjuttu.”
”Sielu?” Erestor sanoi epäuskoisesti.
”No she just!”
“Ecthelion?” Erestor otti pari askelta sängylle jossa Donna virnisti typerästi.
”Eikäh Thori ole hävinnyt shaaakelissa ikuna!”
”Ecthelion? Hän pelaa shakkia saadakseen veljeni tänne??” Erestor oli sängyn vierellä ajatusta nopeammin, mutta Donna oli jo vaipunut haltiaviinin tuoman olon alle ja vain tuhisi unissaan.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku »

En nauranu tolle just ihan liikaa, hyshys :P tos osas ei ollu paljon mitään järkeä (ehkä sille löytyy selityskin) mut kahta hauskempaa se oli xD
Haltiaviini vaikuttaa mmh... aavistuksen vahvalta tavaralta?
Hassu turhankin puhelias olento
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Silin piti hoitaa tämän päivän luukku... o.O
A/N: Onneksi olet olemassa. <3 Kudon sulle palkaksi tästä joulukalenteriavusta omat TARDIS sukat, laita koko vaan. ;)~Silidir

LUKU 21

Illallinen sujui rauhallisesti. Toki koristelut, kynttilät ja monet muut pienet uudet asiat saivat edelleen aikaan kuhinaa haltioiden keskuudessa. Eikä Imladris ollut aikoihin ollut niin valaistu kuin tänä iltana. Elrond istui lapsineen pääpöydässä suuren kuusen vierellä ja vain hieman kauempana istuivat Erestor ja Glorfindel. Lapset eivät malttaneet pysyä paikoillaan ja jotkut toivat kuusen luokse lahjoja. Ajatus siitä, että sai antaa lahjan jollekin oli levinnyt, ja vaikka Tohtori oli ajatellut vain lahjoja lahjoina, oli mukaan tullut useampi henkilökohtainenkin.



Erestor siemaili viiniään, katsellen tummin silmin salin kuhinaa. Hän pohti mielessään sanoja, jotka oli kuullut eikä juuri kiinnittänyt huomiota siihen mitä Glorfindel teki. Vaalea haltia kurtisti hieman kulmiaan, koska oli kaatanut viiniä jo pariin otteeseen Erestorin lasiin ja katsellut hämmästyneenä kuinka tämä oli siemaillut lasinsa tyhjäksi uudelleen ja uudelleen.
”Onko kaikki hyvin?” haltia kysyi viimein.
”Hmmm? Totta kai on”, Erestor katsoi ystäväänsä.
”Vaikutat, anteeksi nyt jos sanon, hyvin poissaolevalta”, Glorfindel sanoi päätään kallistaen.
”Äh, kuulin vain jotain, joka sai ajatukseni menneeseen.”
”Takaisin Gondolinin kaupunkiinko? Se vasta olisi mielenkiintoista.”
”Takaisin sinne”, Erestor nyökkäsi. ”Kotiini. Muistatko kuinka kaunis äitini puutarha oli?”
”Muistan. Muistan myös kuinka helposti sen kautta pääsi salaa huoneisiinne”, Glorfindel virnisti ja nosti lasin huulilleen. Erestor punastui kevyesti.
”Eksyit kerran…”
”Et voi muistella vanhoja. Ja muistaakseni viihdyit vallan hyvin…”
”Hyss, Glorfindel!” Erestor sihahti.
”Sain kyllä silloin sapiskaa veljeltäsi. Myönnän, hän osasi olla aika mustasukkainen.”
”Paraskin puhuja”, tumma haltia huomautti.

Pääpöydässä istuva Elrond oli huomioinut Erestorin punastumisen ja koki pienen mustasukkaisuuden piston, jonka sai kyllä peitettyä kämmenensä taakse.
”Isä?” Arwen kysyi kuitenkin huomioiden isänsä hetkellisen huomion katoamisen. ”Onko jokin vialla?”
”Ah, olet tarkkasilmäinen”, Elrond hymyili tyttärelleen. Hänellä oli lasillinen viiniä, jota haltiaruhtinas joi aina maltillisesti.
”Laula meille?”
”Anteeksi mitä?” Elrond oli hetkellisesti tukehtua juuri siemaisemaan viiniin ja yski hetken aikaa ennen kuin loi tyttäreensä tyrmistyneen katseen.
”Muistan kuinka lauloit meille? Kun olimme pieniä?” Elrohir sanoi sivummalta.
”Ja Arwenille. Salaa toki”, Elladan virnisti.
”Mutta hiivimme aina kuuntelemaan.” Elrohir jatkoi. ”Sinulla on hyvä ääni, isä.”
”Laula meille!” Arwen loi kauniin, viattoman katseen Imladrisin valtiaaseen ja tiesi ettei tämä voinut vastustaa omaa pientä tyttöään.

”Mitähän tuolla tapahtuu”, Glorfindel kurtisti kulmiaan tökäten Erestoria kylkeen, jotta tämäkin kiinnittäisi huomionsa pääpöytään. ”Elrond parka. Hänellä ei ole mahdollisuuksia Arwenia vastaan.”
”Arwen on meidän kaikkien heikko kohta”, Erestor hymyili pehmeästi. Hän katseli Elrondin perheen keskustelua ja olisi halunnut mennä sinne ollakseen tukemassa valtiastaan.
”Hmmm”, Glorfindel vaikutti hieman epäröivältä kun Elrond nousi ja loi apua pyytävän katseen heitä kohden. ”Vieläkö soitat huilua?”
”En yhtä hyvin ja yhtä usein kuin veljeni”
”Mikä tarkoittaa, että peittoat useimmat muusikot täältä. Sitten mennään.”
”HEIIII!”
”Elrond”, Glorfindel heilautti kättään hyväntuulisena, pidellen toisella kädellään Erestorin olkavarresta kiinni rautaisella otteella. Valtias henkäisi helpottuneena ja loi syvän, kiitollisuutta osoittavan katseen kaksikkoon. ”Laulamaan? Vallan railakasta…” kultaiset hiukset vain heilahtivat, kun Imladrisin kapteeni nappasi itselleen luutun ja testaili hetken soitinta. Erestor nielaisi ja oli paeta, mutta Elrondin pakokauhua lähentelevä katse ja pari ylimääräistä viinilasia saivat haltian kuitenkin astumaan eteenpäin ja poimimaan siron poikkihuilun käsiinsä.

Sali hiljeni. Haltiat katsoivat toisiinsa ja sitten valtiaisiin, jotka olivat selkeästi esittämässä jotain. Salin odottava tunnelma sai Elrondin tuumimaan, oliko tämä kuitenkaan hyvä idea. Hän oli jo kuiskannut sen ainoan kappaleen nimen, jonka muisti kaukaisesta lapsuudestaan, jota hänen äitinsä oli laulanut. Ja jota hän oli laulanut itse Suurkuninkaan hovissa. Glorfindel muisti sävelen ja Erestor myös ja kaksikko haki selkeästi vain yhteistä rytmiä. Erestor turhautui tumman kaapunsa suuriin hihoihin ja laski huilun hetkeksi alas riisuen kaavun pois.

Salin haltiat räpyttivät silmiään. Erestor ilman muodollista kaapua oli jo yksinään niin suuri ihme, ettei monikaan muistanut sellaista nähneensä. Mutta Erestor seisomassa hopeanhohtoisessa pitkässä ja hyvin istuvassa liivissä ja tiukoissa housuissa kuusen kynttilöiden valossa, se sai jopa pari vihellystä aikaiseksi. Erestorin tumma katse vaimensi kuitenkin muut ja haltia nyökkäsi. Elrond sulki silmänsä ja kuunteli kuinka Glorfindelin luutun helinä yhdistyi Erestorin soittaman huilun soljuvaan säveleen ja kuinka ne muodostivat toki vanhahtavan, mutta kauniin ja sointuisan äänen Tulisalin hiljaisuuteen. Lopulta haltiaruhtinas veti henkeä ja aloitti.


We're walking in the air, we're floating in a moonlit sky
The people far below are sleeping as we fly
I'm holding very tight, I'm riding in a midnight blue
I'm finding I can fly, so high above with you



Elrondin pehmeä ääni kantautui etäälle, herkisti korvat ja sai ajatukset lipumaan musiikin kantamaan historiaan. Siihen menneeseen aikaan, joka oli jo menetetty ja eli vain Haltiaruhtinaan sielussa.


Far across the world, the villages go by like dreams
The rivers and the hills, the forests and the streams
Children gaze open mouth, taken by surprise
Nobody down below believes their eyes
We're surfing in the air, we're swimming in the frozen sky
We're drifting over icy mountains floating by



Glorfindel nyökkäsi Erestorille ja kumpikin muisti menneisyydestä välisoiton ja he noudattivat ikiaikaista linjaa vaikkakin Erestor huilullaan ylsikin uskomattomiin sointukiemuroihin. Jopa Elrond itse kääntyi katsomaan ja hädin tuskin muisti jatkaa kappaletta siitä mistä se taas oli alkava. Arwen, Elrohir ja Elladan istuvat paikoillaan kyyneleet silmissä.


Suddenly swooping low on an ocean deep
Arousing of a mighty monster from its sleep
We're walking in the air, we're floating in a midnight sky
And everyone who sees us, greets us as we fly
I'm holding very, holding very tight, I'm riding in a midnight blue
I'm finding I can fly, so high above with you



“Bravo!” Tohtorin ääni kantautui hurjan taputuksen myötä miehen ilmestyessä saliin pääovista. ”Teidän pitäisi oikeasti esiintyä enemmän, ette ihan ensimmäistä kertaa ole asialla. Ai niin, taisin muuten viedä tämän kappaleen jollekin omassa ulottuvuudessani… Mitenhän sille kävi? Pitää muistaa tarkistaa kun palaan takaisin. Kas niin... Missä Donna on?”
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku »

Oi! *kuolee hiljalleen koska ihana osa tätä ficciä* <3 <3 <3

Näköjään en oo ainoo joka mielessään kuvittelee Elrondin hyvänä laulajana mitä nyt aika ujona taitojaan esittelemään :D (toisaalta itelläni osasyy tähän saattaa olla se et Maglor piti jonkun aikaa huolta Elrondista ja no, kukas lukeutu Keski-Maan parhaisiin soittajiin xD )

Mut siis ihan oikeest melkee itkin ku tää oli nii ihana <3
Hassu turhankin puhelias olento
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Silidir »

A/N: Ja back online. Jesh. Loppu häämöttää jo, langat vaan ihan hukassa. Minusta on ollut tosi kiva kirjoittaa pitkästä aikaa, mutta sen tauon kyllä huomaa. Valitan. Kuitenkin toivon, että kaikilla lukijoilla on ollut yhtä kivaa lukea ja suuret kiitokset jo nyt nakittamalleni betaajalle (säälin kyl vähän jo, mun typojen määrä on valtaisa) ja hätäapujulkaisijalle, arvoisalle Lumisudelle! Pari suklaahaltiaa sinulle lahjaksi. Tai sitten ne Erestorin salatut nuoruusvuodet... Vielä viimeinen pinnistys, kolme osaa ja ollaan Joulussa. Peace and Love my Friends!

LUKU 22

Tohtori kallisti päätään kun hän kosketti kuorsaavan naisen otsaa.
”Ääääh, hän on poissa pelistä. Ainakin huomiseen”, mies puhahti viimein. ”Noh, ei voi mitään.”
”Olen pahoillani”, Glorfindel sanoi ovelta. ”En arvannut hänen kaatavan koko lasia kurkkuunsa kerralla.”
”Ei ole sinun vikasi”, Tohtori kääntyi ja silmäsi haltian läpi. ”Pistä jotain mukavampaa päälle. Vihreää kenties?”
”Anteeksi mitä?” Glorfindelin kulmakarvat kohosivat ja haltia oli selkeästi huvittunut. ”Ehdotatko treffejä?”
”Kyllä. Ei. Kyllä”, Tohtori kääntyi ympäri ja katsoi haltiaa. ”Siis sinulle. Ei minulle?”
”En suosi sellaisia sokkotreffejä”, Glorfindel sanoi jäykänlaisesti ja ravisti hiuksiaan.
”En minäkään. Silti joudun sellaisille”, Tohtori tuumasi ja vilkaisi Erestoriin. Haltia seisoi ikkunan luona ja katseli ulos. ”Kuulin juttuja. Sinusta.”
”Ne olivat valhetta”, Erestor hymyili ja katsoi yhä ulos. Tohtori käveli hänen luokseen ja laski kätensä hänen olkapäilleen.
”Tarvitsen sinun apuasi nyt. Minulla on joulu järjestettävänä ja vielä pitää tarkastaa monta asiaa”, mies sanoi melkein vakavasti.
”Voin tarkastaa…”
”Ei. Sinun on mentävä kirjastoon.”
”Nytkö?”
”Nyt.”

Erestor muisti Donnan sanat, ja katsoi miestä edessään ennen kuin vasta nyökkäsi. Hän otti jo ensimmäisen askeleen kun Tohtori pysäytti hänet ja kuiskasi hiljaa:
”Gildor. Hänen nimensä tässä ja nyt on Gildor.”
”Donna sanoi…”
”Mitä?”
”Ettet ole ikinä hävinnyt shakkipeliä”, Erestor kuiskasi. Tohtorin kasvoille levisi hymy.
”Totta.”
”Kiitos”, Erestor soi lämpimän hymyn ja kiiruhti ulos huoneesta. Tohtori hymyili leppoisasti ja katsoi Imladrisin kapteenia.
”Haluat ehkä oikeasti siistiytyä”, hän tuumasi. ”Mennäänkö katsomaan mitä täällä on saatu aikaan?”

Glorfindel seurasi siis Tohtoria, kun tämä kulki Imladrisin halki, ihasteli koristeluja ja valoja ja sitä lämmintä oloa, joka täällä nyt vallitsi. He kävelivät keittiön läpi ja varastivat muutaman piparin, jotka totta kai haltiat olivat muokanneet vaikka mihin muotoon. Ja lopulta he saapuivat tallille, jonka ovien edessä seisoi tuttu, harmaapartainen ja hyvin luminen hahmo.
”Gandalf”, Glorfindel nyökkäsi kunnioittavasti.
”Glorfindel…” Gandal virnisti. ”On ilo nähdä sinua.”
”Kuten myös.”
”Valtias Irmo lähetti minut tänne”, velho sanoi huokaisten syvään.
”Aaaa! Me pääsemme kotiin?” Tohtori kysyi.
”Totta kai pääsette”, Gandalf nojasi sauvaansa ja hymyili viekkaasti. ”Muuten täällä olisi liian iso sotku selvitettävänä. Kuulin jo huhuja Elrondista ja Erestorista, ja sen lisäksi siitä, että olet saanut koko Imladrisin jonkinlaiseen hurmioon tällä Joulu-jutullasi.”
”Onko se niin paha asia?” Tohtori katseli ympärilleen ja näki Erestorin kävelevän talleille päin mukanaan isoon kaapuun verhoutunut hahmo. ”Sanoisin, että näillä teidän Valareilla on tarve sotkeutua teidän elämiinne, mutta koska eivät itse voi, hommaavat tänne sellaisen joka voi.”
”Tarkoittaen…?”
”Hankalaksi asian tekee se, että on jo olemassa kirja ja kaiken pitäisi mennä sen mukaisesti. Me olemme historiassa, mutta emme voi muuttaa sitä liikaa, ettei historianne muuttuisi ja se kirja, joka teistä on kirjoitettu, muuttuisi mihinkään”, Tohtori selitti turhankin nopealla tahdilla. ”Glorfindel, sinun oli määrä syntyä uudelleen, joten voittamani peli oli kohdallasi melko lailla sovittu juttu.”
”En ymmärrä mihin tämä johtaa”, Glorfindel sanoi ravistaen päätään.

Tällä välin Erestor oli jo päässyt tallien suojaan ja laski oman huppunsa alas ja hänen kasvoillaan viipyi typertyneen onnellinen hymy.
”Saanko esitellä…” Erestor sanoi ja huppupäinen hahmo astui lähemmäksi. ”Gildor.” Haltian kädet nousivat ja laskivat hupun niskaan.
”Ecthelion???” Glorfindel mumisi ääneen tuijottaen siniset silmät selällään edessään seisovaa Erestorin kopiota. Paitsi silmät. Siniset, niin siniset, että niihin voisi hukkua.
”Gildor, kultaseni”, tummahiuksinen haltia vastasi virnistäen. Glorfindel harppoi heitä erottavat askeleet ja tarttui kiinni haltian kasvoista ja painoi huulensa vasten tämän huulia. Ecthelion, tai Gildor, jona hänet jatkossa tunnettaisiin, ei hämmentynyt eikä kiusaantunut vaan Mandosin salien hiljaisuudessa kytenyt kaipuu syttyi uudelleen ja haltian sormet kaivautuivat silkkisen, kullanhohtoisen hiusmassan sekaan.

”Hieman kiusallista”, Tohtori sanoi hetken kuluttua ja käänsi selkänsä. ”Vai?”
”Olen nähnyt pahempaakin”, Erestor tuumasi ja katseli taivaalle. Oli pakkasta, ja taivaalla tuikkivat tuhannet tähdet. ”He ovat yksi niistä pareista, jotka vain ovat. Ei ole vaihtoehtoja.”
”Pitäisiköhän huomauttaa asiasta?” Gandalf liittyi heidän joukkoonsa.
”Mistä asiasta?”
”Että heidän kannattaisi jatkaa tallinylisillä?” Gandalf kaivoi viittansa uumenista piipun ja täytti sen. Heidän takanaan Gildor oli menettämässä jalkojensa kyvyn kannatella haltiaa, Glorfindel kun vain sattui olemaan se haltia, joka osasi suudella jalat alta. Ja nyt todellakin teki niin.
”Nääh”, Tohtori työnsi kätensä housuntaskuihin ja nousi varpailleen, keikautti kantapäiden varaan ja siitä jälleen varpailleen. ”Eivätköhän nuo osaa… WHOHOOO!” Mies oli vilkaissut taakseen ja käänsi kasvonsa äkkiä pois punastuen kevyesti. ”Kyllä. Kuka sanoo?”
”Arkajalat”, Erestor mutisi ja kääntyi ympäri. ”Glorfindel. Ec… anteeksi Gildor. Tallinylisille ja nähdään aamulla. Toivon, että pystytte esiintymään asiallisesti.”
”Ainahan minä pystyn”, Glorfindel painoi otsansa Gildorin otsaa vasten ja hymyili kyyneleiden valuessa hänen poskilleen. Gildor virnisti ja nyökkäsi. He tarttuivat toisiaan kädestä ja katosivat tallin sisälle.

”Onkohan Elrondilla mitään työtä Gildorille?” Tohtori jäi pohtimaan kun kolmikko jo käveli takaisin päärakennusta kohti. Taivaalla tuikkivat kirkkaat tähdet ja seilasivat upeat moniväriset, aaltoilevat valot.
”Hän on soturi, vaikka oli muusikko ennen kuin soturi”, Erestor työnsi kätensä syvälle hihoihinsa.
”Hän tuskin haluaa jäädä paikoilleen vaan nähdä maailmaa”, Tohtori tuumasi ja värähti. Imladrisin yöt olivat kylmiä. ”Noh, eiköhän hänelle paikka löydy.”
”Epäilemättä, naulattuna paikoilleen, ettenkö sanoisi”, Erestor virnisti heidän astuessaan suurten kaariovien sisäpuolelle. ”Suonette anteeksi, vetäydyn huoneeseeni. Gandalf, Lindir opastaa sinut omaasi.”
”Oh ei, ei tarvitse, me keskustelemme Tohtorin kanssa – pitkään ja hartaasti. Kenties pari lasia viiniä, ja jotain hyvää pientä syötävää?” Gandalf hymyili ja Erestor nyökkäsi. Hän viittasi kädellään ja varjoissa asiaa kuunnellut haltia astui esiin.
”Hoidatko asian, Lindir?”
”Totta kai, valtias Erestor”, haltia vastasi ja ojensi kirjeen neuvonantajalle. ”Minun pyydettiin toimittamaan tämä sinulle.”
”Keneltä…” Erestor avasi siististi taitellut kirjeen ja tunnisti käsialan. Hänen kasvoilleen nousi hetkeksi pehmeä, lämmin hymy ja haltia poistui paikalta melkein hyräillen.

”No jopas. Tämän näkeminen on melkein yhdeksännen ihmeen arvoinen”, Gandalf puhalsi savua suustaan. ”He olivat oikeassa, olet varsin taitava manipuloimaan ihmisiä.”
”Heiii! Tuo kuulostaa… törkeältä jopa”, Tohtori pahastui hieman. ”En ole törkeä.”
”Noh, noh. En ole syyttämässä sinua mistään”, Gandalf naurahti ja katseli käytävän ovia. ”Sinun huoneesi taisi olla tässä.” Velho työnsi oven auki ja Tohtori näki, että huoneessa seisoi sirorakenteinen haltia, lyhyessä tunikassa ja tiukoissa housuissa. Tottumuksesta mies kaivoi äänimeisselin taskustaan ja skannasi haltian.
”Valar. Hemmetti miten mielenkiintoisia te olette!” Tohtori henkäisi luettuaan tulokset meisselin kyljestä. ”fyysisiä, mutta ei kuitenkaan.”
”Pidän nykyisestä hahmostasi enemmän”, haltian kasvoille nousi hymy. ”Viimeksi olit… No, vanha ukko?”
”Ja silti minä!”
”Tiedän. Minun nimeni on Irmo”, Vala nyökkäsi. ”Unien valtias.”
”Unien… UNIEN! Totta kai! Voi minä vanha hölmö, totta kai unien kautta”, Tohtori puuskahti ääneen.
”Manwë pyysi minua pysymään näkymättömissä ennen kuin olisit tehnyt kaiken toivottavan”, Irmo käveli hitaasti huoneen reunalle, katseli kirjoja hyllyssä. ”Hän toivoisi että poistuisit, ennen kuin sekoitat asioita yhtään enempää.”
”Enempää?”
”No kun muistellaan mitä viimeksi sait aikaan… Minulla oli varsin hauskaa, mutta otankin elämän hieman rennommin.”
”Pitääkö meidän tehdä vielä jotain?” Tohtori loi kysyvän katseen Valaan.
”Minun vai Manwën mielestä?” Irmo kääntyi Tohtorin puoleen ja hymyili poikamaisesti. Tohtori työnsi kätensä taskuihinsa ja kallisti päätään kysyvästi.
”Manwën mielestä voisit tosiaan siirtyä omaan maailmaasi, mutta minulla olisi aiiivan pieni toive…” Irmo virnisti ja tuli lähemmäksi kuiskaten toiveensa Tohtorin korvaan.
Miehen kasvoille levisi hitaasti hyvin pahankurinen hymy.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Miuku »

*kierii ympäri sänkyä ku nauraa niin paljon* *putoaa sängyltä ja lyö päänsä pöydänjalkaan* *jatkaa silti nauramista kunnes kuolee nauruun*

Ja kyllä, mun pitäis ja mun oli tarkotus olla nukkumas mut en ole koska syyt. Kiitos aivan älyttömästi ajoittaisista naurukohtauksista.... ja nauroin ehkä vähän liikaa Glorfindelille ja Ech- eikunsiisanteeksi Gildorille! *sniikkaa kurkkimaan mitä siellä tallinylisillä tapahtuu (just because)*
Hassu turhankin puhelias olento
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Voi että kun tämä on ihana :D

Tykkään siitä miten tämä etenee koko ajan, mutta missään vaiheessa ei ole kiire. Asiat tuntuvat tapahtuvan omalla painollaan, ja yksityiskohtiakin riittää. Haltiaviiniä nauttinut Donna sai minut kikattelemaan itsekseni vähän enemmän kuin tarpeeksi.

Tohtori on aika ihana, kun hommasi Ecthelionin Glorfindelille takaisin. :)

Ja mitäs vielä. Arwen oli hauska, tarkkasilmäinen ja topakka.

Taas on kommentointi jäänyt, mutta ehkä jos nyt nämä viimeiset saisi kommentoitua ajoissa...
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Vastaa Viestiin