~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Hou hou hou!

Jokavuotinen perinteemme alkakoon jälleen. Olen saanut suuren kunnian *köhköh* jälleen kerran, näin vuosien jälkeen tuoda teille Loftiksen Joulukalenterin. Tänä vuonna asiaa tietenkin mutkistaa moni asia, ja siitä johtuen iskeydyin itselleni vieraaseen maaperään eli kahden fandomin sekoittamista kokonaisen ficin verran. Tällä kertaa pääsette mukaan kun Lord of the Rings ja Doctor Who törmäävät - minun päässäni. :)

(Doctor Who ihmisille informaatioksi, että mukana oleva herra on 10 sekä kumppanina Donna.)

Luvassa siis kahden maailman verran seikkailuja, riemua ja hulinaa aina aattoon asti. Joulua unohtamatta. Tervetuloa lukemaan...

MATKALLA PIMEYDEN HALKI

varoituksena. Mitä vain, milloin vain ja juuri silloin kun et sitä osaa odottaa...
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Koko aika ja avaruus – ehtona vain se, että sen on oltava mahtavaa

~ Tohtori


**************************************

OSA 1

Erestor oli haltiaksikin vanha. Hän oli elänyt pitkään ja nähnyt paljon, ehkä liikaakin. Hän oli sotinut monissa sodissa, ansainnut mainetta ja kunniaa ja vihannut itseään sen vuoksi, mitä oli tehnyt. Kuin sovituksena hän oli nyt Keskimaan suurimman kirjaston huoltaja, keräsi ja haali kirjallisuutta eri kansoilta ja arkistoi ne huolellisesti. Erestorin mielestä historiasta pystyi vain oppimaan.

Hän oli saavuttanut pääneuvonantajan arvon Haltiaruhtinas Elrondin alaisuudessa. Puolhaltia kunnioitti Erestorin tietoja ja monesti päätösten teon takana oli pitkällinen keskustelu. Voisi kai sanoa, että tietyllä tavalla Erestor jopa hallitsi Elrondin takana, mutta sekään ei ollut puhdas totuus. Elrond, haltiaruhtinas ei ehkä ihan omasta tahdostaan, oli viisas hallitsija, ja osa hänen viisauttaan oli nimenomaan hänen taitonsa etsiä haltioiden kyvyt esiin. Sen vuoksi hänen alaisuudessaan palveli monia oman alansa osaajia, kunnioitettuina ja arvostettuina. Elrondin valtakunta oli ehkä pieni, mutta sen sielu hohti kirkkaana ja vakaana haltioiden keskuudessa.

Erestorin ja Elrondin välillä olevaa suhdetta puitiin pahansuovasti Imladrisin ulkopuolella, mutta molemmat antoivat pahojen puheiden olla, ja esiintyivät kautta vuosisatojen asemansa edellyttämällä tavalla. Elrond haltiaruhtinaana ja Erestor hänen neuvonantajanaan. Heidän takanaan loisti kirkkaasti Imladrisin puolustajaksi saapunut haltia, itse Glorfindel, joka kaatui puolustaessaan Elrondin esi-isiä. Siinä missä Erestor oli mustine, silkkisine hiuksineen Elrondin varjona, oli Glorfindel kultaisena säkenöivine kiharapilvineen kuin valo, joka loisti puolhaltiaa valaisten.

Se tarina, jonka teille kerron, alkoi eräänä joulukuisena aamuna, kovin kaukana täältä, tähtien takana. Sitä tarinaa ei kirjoitettu paperille, vaan se jäi elämään kuiskauksena tuuleen, pienenä pölynä kirjan – sen tietyn kirjan – lehdille. Koska kaikki on mahdollista.


******

”Taas lunta. Elrond, etkö voisi nopeuttaa kevään tuloa?” Erestor katseli valkoiseen lumeen peittynyttä pihamaata tympääntyneen näköisenä. Elrond jatkoi kirjoittamistaan. ”Ymmärrän talven tarpeen, mutta pidän lämpimästä enemmän.”
”Rakas Erestor”, Elrond nosti viimein katseensa paperista. ”Minulla on aikomus saada tämä kirje valmiiksi ja mennä sen jälkeen pitkään, lämpimään kylpyyn.”
”Ah, kuullostaa lupaavalta. Mitä sen jälkeen?” Erestor soi hieman ilkikurisen hymyn valtiaalleen.
”Erestor”, Elrond huoahti ja ravisti päätään. Hän laski sulkakynän paikoilleen ja nojautui tuolissa taaksepäin. Hän seurasi katseellaan kuinka Erestor lipui paikoilleen oman työpöytänsä ääreen ja istuutui. ”En halua vaikuttaa vuodenaikojen kiertoon. Se ei ole minulle mieluisaa.”
”Tiedän”, Erestor huokaisi. Hän oli pukeutunut paksuun kaapuun, joka kyllä lämmitti. ”Et silti saa minua pitämään talvesta. Se on kylmä, pimeä ja pitkä. Ei ole mitään mikä sen keskeyttäisi tai mikä saisi sen tuntumaan kevyemmältä.”

Elrond kohotti toista kulmaansa. Se oli hienoinen liike, mutta Erestor irvisti sen nähdessään.
”Toivon, että joku osaisi läpäistä tuon inhosi talvea kohtaan”, Elrond sanoi viimein. ”Valar sinua auttakoon.”
”Toivonpa todella että eivät. Viimeksi kun puhuit tuohon tyyliin, saimme Glorfindelin. Mitä seuraavaksi?” Erestor vastasi ja nosti käsiinsä kirjeen Synkmetsästä. Elrond oli jo nostanyt sulkakynän käteensä, mutta liike pysähtyi kun hän jäi katsomaan neuvonantajaansa. Viimein haltiaruhtinas ravisti päätään ja palasi kirjoittamansa kirjeen pariin. Hän oli puoliksi haltia, puoliksi ihminen ja he elivät upeassa, kivestä rakennetussa kaupungissa. Joka oli erittäin kylmä. Todellakin aivan järkyttävän kylmä. Haltiat kestivät kylmyyttä hyvin, vaikka Erestor jaksoikin valittaa siitä, mutta Elrond kärsi siitä pahasti. Se oli hänen ihmispuolensa, joka antoi kylmyydelle suuremman vallan kuin puolhaltia olisi halunnut. Niimpä hän kiitollisena kirjoitti kirjeen loppuun ja vei sen tarkastettavaksi Erestorin pöydälle.

Sekin oli jo rutiinia. Erestor nosti katseensa, nyökkäsi ja Elrond huokaisi sisäisesti helpotuksesta. Kylmyys oli jo luissa asti. Hän kääntyi ja käveli ovellepäin.
”Miksi et pyydä lisäämään puita takkaan?” Erestor kysyi.
”En halua…”
”Vaivata ketään. Tiedän”, Erestor huokaisi. Elrond soi hänelle lämpimän hymyn. ”Mutta peität koko ajan huonommin sen, että palelet. En usko olevani ainoa, joka on asian huomannut.”
”Se on minun osani, Erestor”, Elrond vastasi.
”Typeryyttä se on.”
”Ehkä sitäkin, mutta se on osa minua, kuten Imladris”, puolhaltian ääneen tuli pehmeä sävy. Hän rakasti syvästi laaksoaan.
”Katson, että saat lämpimämpää vaatetta jatkossa”, Erestor pudisti päätään ja palasi kirjoittamaan.
”Tottakai”, Elrond myöntyi asiaan ja palasi alkuperäiseen ajatukseensa. Ovesta ulos, käytävään ja lämpimään kylpyyn. Se teki kylmästä siedettävää.

Erestor teki pitkään töitä. Hän oli, kuten sanottua, hyvin perusteellinen. Hän korjasi kielioppivirheet Elrondin kirjeistä, ja arkistoi kopiot. Lopuksi hän siisti pöydät, niin omansa, kuin Elrondkin ja soi jälleen ajatuksen puolhaltialle, moittien tällä kertaa tämän sotkuisuutta.
”Erestor”, ovelta kuului tuttu ääni ja Erestor hymyili itsekseen. Hän kouli ilmeensä ennen kuin kääntyi ja kohtasi ovella lumisen hahmon.
”Glorfindel. Sanoisimpa jopa, että näytät varsin lumiselta”, neuvonantaja ei voinut enää peittää hymyään.
”Pfft”, Glorfindel heilautti kättään ja lennätti samalla lunta hanskallaan työhuoneeseen. ”Ilmottautuisin palanneeksi partiosta, mutta valtias lienee jo poistunut.”
”Elrond lähti”, Erestor kohautti olkiaan. ”Hänen sormensakin alkoivat jo olla sinisävyiset… En tiedä miten saisin hänet tajuamaan, ettei ole väärin pyytää lisää lämmitystä?”
”Huomaan, että olet valinnut vaatteesikin vihjailevasti”, Glorfindel riisui jo rukkasensa ja ravisti hiuksiaan. Ilma kimmelsi satojen pienten lumikiteiden leijaillessa haltian ympärillä. Erestor hymyili. ”Tuo vaate kelpaisi vaikka vuoristossa.”
”Ehkä suora puhe toimisi paremmin”, Erestor huokaisi ja kallisti päätään. ”Lasi viiniä ja erä shakkia?”
”Luuletko yhä, että voit voittaa?”
”Tottakai.”
”No sitten. Suonet anteeksi, mutta käyn vaihtamassa vaatteeni.”
”Glorfindel?”
”Hmmm?”
”Käyn kirjastossa”, Erestor nosti pientä, sinikantista kirjaa. ”Löysin tämän aamulla, ja vien sen paikoilleen.”
”Toki. Näemme myöhemmin!”

Erestor ravisti päätään. Hän viihtyi Glorfindelin seurassa, kuten tämä viihtyi hänenkin seurassaan. Se oli toinen tunnettu juoruilun aihe. Haltia sipaisi mustia hiuksiaan ja suuntasi kulkunsa kohti omaa pyhättöään, laajaa kirjastoa, jonka oli rakentanut yhdessä Elrondin kanssa. Se oli edelleenkin yksi kauneimmista paikoista jonka Erestor tiesi. Valtavat tukipylväät nousivat ylös ja kannattelivat puiden lailla kattoa. Kirjat ja niteet sekä kääröt olivat omilla paikoillaan siististi käytävien reunoilla ja käytävätkin kulkivat linjassa toisiinsa nähden. Kaiken keskellä oli valoisa keskus, työskentelypisteitä ja istuimia. Parilla pöydällä oli luetteloimista odottavia kirjoja ja hieman sivummalla näkyi ihan vain lukemista varten olevia mukavia sohvia. Sininen poliisikoppi seisoi paikoillaan jääden Erestorin kulkusuunnasta nähden vasemmalle.

Haltia astui muutaman askeleen. Hän kurtisti kulmiaan ja käänsi päätään. Erestor tunsi kirjastonsa, tiesi missä mitäkin oli ja tuo sininen poliisikoppi ei kuulunut tänne. Hän laski kirjan kädestään pöydälle ja muuttui hyvinkin valppaaksi. Mistään ei kuulunut mitään. Muutama askel vei hänet lähemmäksi ja viimein haltia nosti kättään ja kosketti kopin puista pintaa.
”Mikä Valarin nimeen sinä olet?” Erestor mutisi itsekseen. Hänen katseensa nousi ylemmaksi, tutki erikoista koppia, sen ikkunoita ja puitteita. Äkkiä ovi aukeni. Erestor ponnahti taaksepäin, ja soturin vaistot saivat nopeasti vallan. Sivulla ollut koristeellinen sotilaspatsas menetti miekkansa ja haltia jännittyi hyökkäysasentoon kohdatakseen kopin ovesta astuvan vihollisen.

”Luulen, että olemme…” Maiskutusta. Erestor räpäytti silmiään kun pää ilmestyi ovesta. Ihmismäinen pää. Lyhyt, sotkuinen tumma tukka ja silmät, jotka saivat haltian laskemaan aseensa kärjen maahan. ”Kyllä. Meidän on pakko olla Englannissa. Vuodessa 1837. Kirjastossa!” Mies hihkaisi innostuneena.
”Taas Englanti? Eikö TARDIS tunne muita maita? Planeettoja? Sinä lupasit minulle KAIKEN ajassa ja avaruudessa!” Ääni kuului naiselle. Erestor kohotti kulmiaan ja pienen pieni hymynkare nousi hänen suupieleensä kaikesta huolimatta. Ei ollut vaikea päätellä kuka tätä omituista retkikuntaa johti.
”Ei ole minun vikani!” mies sanoi ja silitti hellästi kopin sinistä pintaa. ”Älä kuuntele häntä… Oi!” miehen katse osui Erestoriin. ”Uhm. anteeksi häiriö.”
”Mitä nyt”, naisen ääni tivasi. ”Törmäsitkö johonkin vaaralliseen? Kirjastonhoitajaan?” Miehen rinnalle ilmestyi punapäinen nainen. Erestor kallisti päätään. Kaksikko kopin ovella kallisti päätään. Nainen nosti sormensa ja osoitti haltiaa.
”Onko tuo…”
”On”, mies vahvisti virnistäen leveästi.
”Mutta…” Nainen inahti.
”Hän on kirjan hahmo. Tiedän. Eikö ole MAHTAVAA!” Mies astui ulos kopista ja pyörähti ympäri kädet housun taskuihin työnnettynä. Ruskea pitkä takki seurasi liikettä sulavasti. Erestor nousi valmiusasennostaan seuraten valppaana miehen liikettä. ”Tämä on upea kirjasto!”
”Anteeksi nyt”, nainenkin astui ulos. ”Me olemme kirjastossa. Kirjasto on olemassa vain kirjassa. Ja sinusta tämä on mahtavaa??”
”Kyllä!”

Erestor näki liikkeen, ja tunsi hetkellistä sympatiaa kun naisen kämmen osui miehen poskeen. Ääni kaikui kirjaston holveissa hetken aikaa ennen kuin haipui pois.
”Au! Mitä minä nyt tein?” Mies vinkaisi hieroen poskeaan.
”Järjestä meidät pois täältä!” Nainen lähestulkoon kiljui ja mies kirjaimellisesti luimisteli. Erestor nosti kätensä ja yskäisi.
”Pyydän hetken rauhaa ja hiljaisuutta. En tiedä ketä olette ja mistä tulette, mutta haluatte kenties puhua valtiaani kanssa”, hän sanoi muodollisesti. Nämä vieraat tuskin olivat vaarallisia. Miehestä huokui voimaa, mutta nainen oli tavallinen ihminen.
”Valtiaasi?” Nainen kysyi.
”Missä olemme?” mies kysyi samanaikaisesti. Erestor äännähti huvittuneesti ja viittoi kaksikon seuraamaan itseään. Olisi helpompi näyttää. Oli ilta, mutta oli myös kirkas taivas ja kuu valaisi laaksoa kietoen sen hopeiseen vaippaansa. Huikeat haltiatyön taidonnäytteet saivat melkein taianomaisen hohdon ja lumivaippa loi illuusion pilvien päällä olevasta sirosta ja ikiaikaisesta kaupungista. Erestor seisahtui kaiteen vierelle ja viittasi kädellään laaksoon.
”Tervetuloa Imladrisiin, Valtias Elrondin valtakuntaan.”
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Celeb »

ÄÄÄÄÄÄ! Äähk yhk ynf eih! <3 En ehkä kestä koska a) nostalgiat ja fiilikset b) kalenteri c) haltiamuruset siellä eih d) doctor who e) f i i l i k s e t !

Miten voi tulla näin lämmin ja hyvä olo yhdestä tekstistä? Jaa-a, mutta ehkä se vaan on se Loftis joka aina onnistuu tässä. Silidir eikä miten kivaa tekstiä ja Tulkasin torvet soikoon joulun odotuksesta tuli yhtäkkiä noin 1464835 kertaa parempaa.
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Huu, joulukalenteri!

Tykkäsin tästä aloituksesta. Kaikki oli mukavan rauhallista ja kuvasit hahmoja ja heidän suhteitaan hyvin. Olen ihan samaa mieltä Celebin kanssa, tästä tuli jotenkin lämmin ja kiva fiilis. Lisäksi tuo talven kuvaus sai ainakin tämän otuksen kaipaamaan kipeästi lunta ja pakkasta... Ikkunan takana näkyy vain mustaa, mustaa ja mustaa jos katsoo katuvalojen taakse.

Yhtä juttua vähän ihmettelin, mistä Erestor tiesi sanan puhelinkoppi? :wink:

Vaikka en Doctor Whota ole katsonut (enkä varmaan aiokaan), aion kyllä lukea tätä!
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Whee, joulukalenteri! Joo, oon lukenut melkein kaiken mitä Sil on tähän mennessä kirjoittanut koska olen (yllättäen :D) beta, niin jotenkin se että pääsee lukemaan sitä ns. oikein, niin tekee asiasta vaan paremman. Uutta ficciä! Joka päivittyy! Ja jolla on loppu! Omg! Ja SILIDIRIN kirjoittamana! Eihän tätä ole odotettu kuin vuosia! Kannatti nakittaa joulukalenteri eteenpäin. :mrgreen:

Btw, Nerwen, odota niin näet. ;)
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Silidir »

A/N: Juu, pahoittelen tosiaan vähän mahdollisia asiayhteysvirheitä tsm. Lumis tekee mahtavaa tuota tuon betauksen kanssa, mutta osa lipsahduksista on puhtaasti minun. Toivon et tässä pysyy mukana vaikkei tuo Doctor Who olisikaan tuttu. :)

OSA 2

Tee lämmitti mukavasti. Donna nuuhkaisi sitä ja henkäisi ihastuneena. Kirjassa tai ei, niin ainakin tee oli parasta koskaan. Häntä vastapäätä istui Tohtori, myös sormet teekupin ympärille kietoutuneena. Kummallakin oli lämmin peitto ympärillään ja huone, johon haltia oli heidät jättänyt oli hiljalleen lämpenemässä.
”Täällä on kylmä”, Donna huokaisi.
”On talvi, Donna. Ja me olemme Imladrisissa!”
”Sopiiko jos innostun vasta kun lämpenen?”
”Oletko edes lukenut Sormusten Herraa?” Tohtori kohotti kysyvänä kulmiaan.
”… En”, Donna myönsi. ”Katsoin leffat?” Hän sanoi hetken kuluttua. ”Ja olen lukenut juttuja. Fanfictionia. Netistä.”
”Ymmärtämättä fandomia?” Tohtorin oli välillä vaikea käsittää matkakumppaninsa ajatusmaailmaa. Mutta se oli virkistävää. Monesti Donna kaikessa yksinkertaisuudessaankin oli viisaampi kuin moni muu.
”Jos teksti on hyvä, niin ei kai sillä fandomilla ole niin väliä?” Donna kohotti olkiaan. Tohtori ravisti vain päätään. Se, miten he täällä olivat, oli jo yksinään käsittämätön ja mahdoton asia. Mutta miten he tänne päätyivät oli vielä käsittämättömämpää. TARDIS kulki ajassa ja avaruudessa, mutta että kirjan sivuilla? Mahdotonta.

”Tapasin Tolkienin kerran. Hieno mies. Mahtava ajattelutapa!” Tohtori nousi ja käveli ikkunaan. ”Mietin aina mistä ihmeestä hän oli saanut päähänsä… ” mies hiljeni ja kurtisti kulmiaan. Hän oli älykäs. Älykkäimpiä ja kenties hulluimpia olentoja universumissa. Ja samalla yksinäisin. Oli vaikea käsitellä tietoa ja miettiä asioita, kun oli jo edellä muita.
”Miksei tämä maailma voisi olla todellinen?” Donna kohautti olkiaan. ”Jostainhan ne kirjailijatkin ideansa saavat?”
”Nääh, se olisi liian yksinkertaista. Oikeasti Donna. Rinnakkaisia maailmoja pitkin ja poikin ja osa ihmisistä pystyisi näkemään tai kuulemaan niiden tarinat? Liian yksinkertaista. Tämä on kirja. Hyvä kirja. Hieman tylsä alussa, olin lopettaa lukemisen kesken, mutta sitten se pääsi vauhtiin. Loistavaa tekstiä ja hieno fantasiamaailma kaikkineen…”
”Tohtori”, Donna puuskahti keskeyttäen tylysti miehen yksinpuhelun. ”Ole. Hiljaa.”
”Selvä”, mies kääntyi katsomaan seinällä roikkuvaa kudottua kangasta.

Se mihin Tohtori kykeni, oli käsitellä tietoa ja asioita sadasosasekunneissa. Se mihin hän ei kyennyt, oli olla paikallaan ja hiljaa. Hän kosketti kangasta, kurtisti kulmiaan. Sitten hän siirtyi levottomana eteenpäin, tutki takan piirteitä ja jopa lipaisi kielellään sen pintaa.
”Ei voi olla totta”, hän mutisi ja siirtyi jälleen eteenpäin. Huone oli täynnä tutkittavaa, kirjoja, esineitä ja tauluja. ”Donna. Me olemme Keskimaassa. Ihan oikeasti olemme. Tämä maailma on todellinen.”
”Ja…?”
”En yhtään tiedä miten pääsemme pois.”
”Ja.”
”En edes tiedä miten tulimme tänne?”
”JA!”
”Luota minuun”, Tohtori virnisti ilkikurisesti ja siirtyi Donnan vierelle.
”Ei pitäisi”, nainen huokaisi syvään.
”Ei kun ajattele. Tolkien todellakin näki… tai no ainakin kuuli tämän maailman ja kirjoitti siitä kirjan. Tai pari. Tai no useamman. Mieti mitä muita ovia se avaa? Jos Keskimaa on todella olemassa tässä rinnakkaisessa maailmassa, niin mitä muita maailmoja on olemassa? Tylypahka?” Tohtori oli innoissaan kuin pieni lapsi. Donna huokaisi syvään, tämä oli asia jota hän miehessä rakasti eniten. Tämä matkusti ajassa ja avaruudessa ja oli matkustanut jo vuosisatojen ajan. Ja silti jaksoi innostua ja ilahtua pienimmistäkin yksityiskohdista. Toki ne saattoivat välillä johtaa harhaan ja sitä myöten vaikeuksiin, mutta jostain syystä Tohtori tuntui aina selviävän.


”Onko ne leffan tapahtumat tulossa?” hän kysyi. Tohtori kiepsahti ympäri ja maisteli ilmaa. Hieman epävarma tunne levisi hänen sisuksiinsa mutta silti jotain tuttua pyöri kielellä.
”Vasta tulossa. Olemme paikalla ennen Sormusten Herran tapahtumia.”
”No hyvä. En välittäisi niistä örkeistä sun muista.”
”Niin. Kuule, kirja ja leffat on kaksi eri asiaa.”
”Juoni on sama?”
”No… osittain. Vähän lisäyksiä ja vähän poistoja” Tohtori heilautti kämmentään. ”Olemme Imladrisissa, eli Elrond Puolhaltian valtakunnassa. Mikä harmi. Olisin halunnut tavata Galadrielin.”
”Sen blondin? Sinulla taitaa olla heikko kohta blondeihin…” Donna heitti takaisin ja Tohtori tyrmistyi hieman.
”Hei, Galadriel on suurin haltiavaltiatar! Ei ole mikään häpeä haluta tavata hänet”, mies oli hieman puolustuskannalla.
”Joo joo”, Donna kohautti olkiaan. Tee oli loppunut, ja hän laski kupin vierellään olevalle pöydälle. Huone oli jo hieman lämmennyt ja se sai naisen olon heti astetta paremmaksi.


Ovi kolahti ja tummahiuksinen haltia, jonka he olivat jo nähneetkin, astui sisään.
”Pahoittelen kylmyyttä, valitsitte hieman huonon vuodenajan vierailullenne”, Erestor hymyili ja antoi tilaa toisella haltialle, josta huokui lempeys ja valta. ”Tässä on Imladrisin sielu ja herra. Valtias Elrond.”

Tohtori nousi seisomaan huikea hymy huulillaan.
”Minä olen Tohtori ja tämä tässä on Donna”, hän esitteli itsensä. ”Tämä on vain niin …” mies kääntyi ja levitteli käsiään. ”Huikeaa. Mahtavaa.”
”Hän muistuttaa Elrohiria”, Elrond kuiskasi Erestorille, Tohtorin vielä kätellessä häntä kasvoillaan poikamainen innostus. ”Krhm. On keskiyö, mutta Erestorin mielestä asianne on äärimmäisen tärkeä.”
”Aivan. Aivan!” Tohtori kääntyi ympäri ja osoitti sormellaan haltiaruhtinasta. ”Meidän pitää päästä omaan maailmaamme.”
”Sen ymmärsin. Kuinka me voimme auttaa?” Elrond istuutui tuolille ja Erestor toi hänelle lämpimän teekupin. ”Vaikka Imladris on haltioiden viisauden kehto, emme perusta niinkään taikuudesta.” Elrond kallisti päätään. ”Taikuus kuuluu toisaalle…”
”Gandalf!” Donna hihkaisi ääneen.
”Aivan. Hän esimerkiksi. Voimme pyytää hänet tänne?”
”Se olisi mahtavaa”, Tohtori henkäisi. ”Voisitteko?”
”Se on tehty”, Elrond siemaisi hieman teetä. Glorfindel astui huoneeseen ja Donna jäi tuijottamaan haltiaa suu auki. Elrond kohotti toista kulmaansa kun Tohtori puolestaan tökkäsi naista, ja sihahti jotain ”ei nyt” tai ”ei taas”. Asia ei kuulunut Elrondille joten hän jätti sen huomioimatta. Sen sijaan hän hymyili ja viittasi Glorfindeliin. ”Tämä tässä on kapteenini ja sotilaallinen neuvonantajani, Glorfindel.”
”Hauska tutustua”, Tohtori henkäisi ja tuntui entistä innostuneemmalta.
”Erestorin te tunnettekin jo”, puolhaltia soi hymyn neuvonantajalleen. ”Ehkä me saamme nyt teiltä paremman vastauksen? Olen tämän valtakunnan hallitsija, en näe enkä tunne teissä uhkaa, mutta sallikaa kiinnostuneisuuteni?”

Tohtori vilkaisi kumppaniaan ja pyyhkäisi kasvojaan, mitä ihmettä hän nyt selittäisi?
”Teillä on ikiaikaiset silmät”, Elrond sanoi. ”Olette eläneet pitkään ja silti näytätte nuorelta. Kuka olette?” Pienen sekunnin ajan Tohtori harkitsi valehtelevansa, mutta lopulta hän kohautti olkiaan.
”Ajan herra”, hän vastasi.
”Hieman suureellista?” Elrond tuumasi.
”Njoo”, Tohtori istuutui alas. ”Mutta selkeintä?”
”Ja mitä Ajan herra tekee täällä?”
”On jumissa”, Donna puuskahti.
”Ei se niin ole!” Tohtori vastasi naiselle, mutta katsoi yhä puolhaltiaa. ”On universumeja. Maailmoja rinnakkaisissa todellisuuksissa. Tai no ei se ihan niin ole, mutta tavallaan on. Siis on helpompi ajatella eri universumeja…” Elrond nosti kättään.
”Eri maailmoja.”
”No hyvä on, eri maailmoja. Me olemme maailmassa X ja te maailmassa Y. Me matkaamme maailmassa X ja jostain syystä jouduimme maailmaan Y. Se on mahdonta koska maailma X on …”
”todellinen ja Y pelkkä kirja”, Donna puuskahti.


Elrond kallisti päätään kysyvästi.
”Me olemme kirja?”
”Donna!” Tohtori ähkäisi. ”Niin. Ei. Niin. Te elätte kirjan tekstin sisällä. Siis meidän maailmassamme. Te olette kirjan sisältö ja sen kantava voima!” Mies nousi ylös ja alkoi liikkua levottomasti. ”Siitä se kaikki saa alkunsa. Fanfictionit. Novellit. Kirjat. Pienistä ajatuksista, jotka joku kuulee ja haluaa kirjoittaa ylös.”
”Se tekee meistä eläviä”, Erestor siemaisi omasta kupistaan. ”Jos joku kuulee meidän kuiskeemme ja kirjoittaa sen ylös, tämä joku antaa meille mahdollisuuden elämään.”
”Oi, ymmärrän miksi olet neuvonantaja!” Tohtori henkäisi. ”Mutta miksi? Miksi me olemme täällä? Miksi? Sitä en ymmärrä… Hetkinen?”
Haltiat katsoivat miestä, joka katsoi heitä epäuskoisena. Tohtori astui pari askelta eteenpäin ja ravisti päätään.

”Miksi otatte asian noin … itsestäänselvyytenä?”
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Ihanaa, joulukalenteri!!!
Piti tulla jo eilen laittamaan kommentteja, mutta yö tuli vastaan. Juu, mä oon niitä otuksia jotka jopa nukkuu öisin. : P

Mutta siis hehkutusta kehiin!
Samoilla linjoilla olen kuin muutkin, hyvä fiilis tuli tätä lukiessa. Nautiskelin kun sain taas pitkästä aikaa lukea sinun Erestor ja Glorfindel kuvailuasi. <3 Tuo miten saat henkilöhahmojen luonteet esille, nostamalla pieniä yksityiskohtia, on todella taito. Ja hahmojen kemiat menee niin hyvin yhteen.

Hitsi, alkaa taas harmittamaan kun en katso Dr. Whota… Eze aloitti seuraamaan sitä ja jopa suositteli minullekin, mutten kuitenkaan ole innostunut… (Elkää suuttuko!) Ja vaikka tarinaa onkin sujuva lukea ilman, että tuntee sarjan yksityiskohtia, olisi se varmasti nautinnollisempaa, kun tietäisi hahmoista hiukan enemmän. Anyway, tuon Tohtorin ja Donna suhde on kyllä ihana, tai olet saanut sen hyvin kirjoitettua! ; ) Olin kyllä aluksi hiukan skeptinen siitä että eri fandomeja sekoitetaan keskenään, mutta tässä se ei kyllä haittaa ollenkaan!

Ja olisi niin mahtavaa, jos tuo Tohtorin ”Keskimaan todellisuudesta-teoria” olisi totta, ja kukapa sitä tietää vaikka olisikin! XD
Kiitos ja huomista odotellen!
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Hei mitäs tää on sagitta vihjaatko sä et joku ei nuku öisin... xD

Mä en saa tarpeekseni eri universumien yhteenliittymistä ja spekuloinneista fiktion ja faktan ja keksityn sekä todellisen rajamailta joten ahh tää on kyllä herkkua lapselle. Jätit tämän (tietenkin) sellaiseen kohtaan, että suorastaan jäin vinkumaan lisää. Onneksi joulukalenterin saa avata joka päivä!
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Silidir »

A/N: kiitos kommentoinnista, ja joo, oon itsekin skeptinen fandomien sekoittamisista, mutta voihan sitä kokeilla? Katsotaan sit luukun 24 jälkeen oliko tää sen arvoista. :D :D :D Mutta seuraavaan osaan!

OSA 3

Erestor hymyili teekupin takaa.
”Olen kirjastonhoitaja”, hän sanoi. ”Tiedän mikä voima kirjoitetulla tekstillä on. Ja olen nähnyt mihin se johtaa ja pystyy.”
”Ette ole ensimmäiset vierailijat maailmassamme”, Elrond vastasi yhtä rauhallisesti ja katsoi miestä tutkivasti. ”Mutta monimutkaisimmat kylläkin. Sinusta, Tohtori, on vaikea saada selkoa, niin paljon tietoa, niin paljon tuskaa ja menetyksiä…” Puolhaltia laski katseensa ja huokaisi syvään. ”Niin paljon samaa kuin mitä tunnen itsessäni. Ja silti…”
”Hetkinen?” Tohtori nosti etusormensa. ”Sörkitkö sinä minun päätäni?”
”Ei. En sörkkinyt”, Elrond naurahti huvittuneena. ”En lukenut tai tutkinut muistojasi, jos sitä pelkäät. Ne ovat sinun yksityisiä asioitasi. Minä luen sinun, hmmm…” harmaiden silmien katse kääntyi Erestoriin.
”Sanotaan näin, että valtias Elrond pystyy lukemaan ihmisen ympärillä olevaa tunnetta?”
”Se voisi olla yksinkertaisempaa.” Valtias myöntyi.

”Entä minä?” Donna kysyi äkkiä, saaden haltioiden katseet puoleensa. ”Mikä minä olen?”
”Mitä näen sinussa?” Elrond tarkensi ja kallisti päätään. ”Epävarmuutta. Kaipuuta. Yksinäisyyttä ja uskonpuutetta. Miksi matkustat Tohtorin kanssa?”
”En… tiedä?” Nainen henkäisi hiljaa. Tohtori käveli jälleen levottomana ympäriinsä. ”Halusin kai todistaa itselleni jotain. Ihan mitä vain. Olen vain sihteeri, pätkätyöläinen jostain pikku kylästä, jota kukaan ei tiedä.”
”Otatko lisää teetä?” Erestor kysyi ja nousi jo kaatamaan ennen kuin Donna ehti päätään nyökäyttää. Elrond nousi ylös ja astui Donnan luokse ja laskeutui tämän eteen.
”Sinulla on valtava voima, Donna. Sinä voit olla mitä vain, mutta jokin pidättelee sinua. Sulkee voimasi ja tahtosi syvälle.” Haltiaruhtinas otti naisen kädet omiinsa ja hymyili. ”Sinä muistutat minua vaimostani.” Hän sanoi lempeästi ja suuteli kevyesti Donnan kämmenselkiä, ennen kuin nousi ja palasi paikoilleen. ”Joskus kaipaan häntä enemmän kuin sydämeni kestäisi. Hän hillitsi ajatuksiani ja antoi uusia näkökulmia. Mutta hän on ikuisesti poissa.”
”Olen pahoillani”, Donna sanoi vaisusti.
”Älä suotta. Elämä tuo ja elämä vie. Se on aina tasapainossa.”

Sivussa pohdiskellut Tohtori asteli jälleen takan eteen.
”Jos tämä on rinnakkainen maailma, niin missä on se aukko, josta pääsemme takaisin omaamme?”
”Siinä voin minä auttaa”, Glorfindel hymyili ja laski tuomansa kartan pöydälle. Haltia avasi sen ja osoitti yhtä kohtaa. ”Me olemme tässä. Te päädyitte tänne, eli sillä hetkellä aukko oli meidän laaksossamme. Edellisten vierailujen perusteella olemme huomanneet, että se noudattaa selkää linjaa. Katsokaa. Tuossa on aikaisempi. Ja tuossa sitä edellinen.” Haltian sormi osoitti kohtia kartassa.
”Eli tämän perusteella seuraava aukko muodostuu…” hän tutkaili hieman ja osoitti kohtaa hieman pohjoisempana. ”Tuonne?”
”Kyllä”, Glorfindel vastasi.
”Mutta”, Elrond nosti kätensä ja kaikki kääntyivät hänen suuntaansa. ”On tulossa valtava lumimyrsky. Kukaan ei liiku sellaisessa. Ei pysty liikkumaan. Autamme toki parhaamme mukaan, mutta lumimyrskyyn lähteminen on itsemurha.”
”Ääääh!” Tohtori kiepsahti ympäri. ”Onko muita vaihtoehtoja?
”Keskitalven aika?” Erestor katsoi valtiastaan kysyvästi.
”Kenties”, Elrond nyökkäsi. ”Vuoden pimein hetki.”
”Joulu?” Donna kohotti kulmiaan. Haltiat katsoivat naista pitkään ja sen jälkeen toisiaan.
”Mitä tarkoitat?”, Glorfindel kysyi epäröiden.
”Joulu. Joulukuusi, joululaulut…”
”Lahjoja, ystäviä, syömistä…” Tohtori jatkoi listaa. ”Ettekö te muka vietä joulua? Hei älkää nyt viitsikö? En ole koskaan missään kuullut etteikö joulua ole vietetty? Hei, vuoden pimein hetki?”
”Emme tunne Joulua”, Erestor kohautti olkiaan.
”Tämän täytyy olla vitsi”, Donna puuskahti viimein. ”Oikeasti. Tämän täytyy olla vitsi!”

”Tai sitten TARDIS toi meidät tänne juuri siksi”, Tohtori sanoi ääni ihmetystä täyttä. ”Se ei ole kertaakaan vain vienyt minua jonnekin, se on vienyt minut juuri sinne missä minua tarvitaan!” Mies kääntyi niin nopeasti ympäri, että oli sotkeutua jalkoihinsa. ”Donna Noble. Sinä ja minä. Me kerromme näille tyypeille mitä on JOULU!!!”
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Koska Silidirillä on Elämä (niin kuin useimmilla tuppaa olemaan) niin minä nappaan ohjakset tarpeen vaatiessa. Näin saamme kalenterin jatkumaan ajallaan. ;)

t. Lumis-täti


OSA 4.

Toisinaan Tohtori oli mahtava. Ystävällinen ja mukava, halusi auttaa ja halusi tehdä maailmasta paremman paikan. Oikeastaan koko universumista paremman paikan. Toisinaan Tohtori oli puolestaan idiootti. Donna pyöräytti silmiään ja kietoutui tiukemmin viltin suojiin.
”Muistatko? Vihaan joulua?” hän ilmoitti ja katsoi miestä. ”Vihaan. Joulua. Ymmärrätkö?”
”Oi, mutta ei se ole peruste?” Tohtori räpäytti silmiään ja työnsi viimein sormensa sekaisten hiustensa läpi. ”Tiedät Joulun perinteet? Nämä tyypit, anteeksi haltiat, eivät?”
”Krhm. On keskiyö. Toivotamme kaikki tervetulleeksi Imladrisiin ja teille on järjestetty yösijat”, Elrond huomautti ja hymyili varsin lämpimästi. Hän kietoi sormensa lämpimän teemukin ympärille ja huoahti syvään.
”On kylmä”, Donna puuskahti. ”Jos olet valtias täällä, niin miksi et käske lisäämään lämmitystä?” nainen puuskahti ja ravisti punaisia hiuksiaan. ”Ei tartte olla mikään kuningas pyytääkseen jotain?”
”Ei paha, neiti”, Erestor kohotti kulmiaan hyväksyvästi.

Tohtori katsoi Donnaa, kumppaniaan, jonka kanssa jakoi syvän ystävyyssiteen vailla seksuaalista kiinnostusta. Hän tunsi sisällään – oli aina tuntenut – että Donna tulisi aina olemaan se parhain kumppani hänen matkallaan läpi ajan ja halki avaruuden. Tumma katse siirtyi haltiaruhtinaaseen ja tämän seuralaisiin, seurasi nopeasti kasvojen piirteitä ja etsi pienet eroavaisuudet.
”Aivan…” Tohtori henkäisi viimein. ”Olet ihminen! Tai siis et ole, pikemminkin haltia maustettuna ihmisellä ja ripauksella mayaa.”
”Anteeksi?” Elrondin kulmat kohosivat nyt melkein tyrmistyneenä.
”Tunnet kylmyyttä. Anteeksi valtias Elrond, mutta sinä, suurin haltiaruhtinas ikinä, sinä. Palelet!” Tohtorin sormi osoitti voitonriemuisesti Elrondia aivan kuin tämä tiedonjyvä olisi ollut suurtakin suurempi voitto. Erestor ja Glorfindel vaihtoivat katseen ja nyökkäsivät.
”Asia on tiedossa”, Erestor vastasi Elrondin kääntäessä katseensa häneen. ”Mutta me olemme hänen alaisiaan, emme määrää hänen puolestaan.” Haltian kasvoilla viipyi kuitenkin pieni hymy, joka kertoi Tohtorille, että näennäinen puhe oli pitkälti verhottu valhe.
”OI!” Donna potkaisi Tohtoria jalkaan. ”Miten tämä kylmyysjuttu liittyy mihinkään?”
”Ei se liitykään. Tai ehkä liittyykin, en tiedä. Valtias Elrond, en ole ikinä koskaan vielä kohdannut asiaa, jolla ei olisi merkitystä”, Tohtori tuumasi. Hän mietti hetken ja antoi ajatustensa jälleen juosta eteenpäin.
”Minä haluan sen lämpimän sängyn”, nainen mutisi nyreästi.
”Neiti Noble. Glorfindel voi viedä sinut sinulle varattuun huoneistoon. Älä huoli, se sijaitsee lähellä lämpimiä lähteitä, ja on keskimääräistä lämpimämpi”, Erestor heilautti kättään hitaasti ja Glorfindel nyökkäsi.
”Noh. On pahemmankin näköisiä saattajia”, nainen loi arvioivan katseen vaaleaan haltiaan arvioiden tämän läpikotaisin. Nainen nousi ylös ja kietoi huopaa ympärilleen. ”Nähdään aamulla Marsilainen.” hän sanoi astetta lempeämmällä äänensävyllä ennen kuin poistui huoneesta kultahiuksisen haltian perässä.

”En ole Marsista!” Tohtori huusi hänen peräänsä. Elrond näki kuitenkin, että sananvaihto oli enemmän ystävyyden ele kummaltakin ja hymähti itsekseen. Puolhaltia katsoi sivulleen, omaa neuvonantajaansa, johon luotti ja jonka toimet hyväksyi melkein poikkeuksetta. ”Anteeksi, hän on hieman temperamenttinen. Tai no nyt hän oli hieman” Tohtori väristi kättänsä merkittävästi. ”huonossa kunnossa. Flunssa tai joku ihmisten sairaus, vaikea pitää lukua.”
”Katson häntä huomenna”, Elrond lupasi. ”Nyt kun neiti on poissa niin voinemme keskustella hieman vapaammin.”
”Anteeksi?” Tohtorin ilme oli häkeltynyt.
”Tämä ei ole ensimmäinen kertasi tässä maailmassa, Tohtori”, Elrond soi miehelle lämpimän hymyn ja nousi ylös kävellen huoneen sivustalla olevan kirjahyllyn luokse. ”Historiamme tuntee sinisen kopin ja sen ihmeet.”
”Olet muuttunut”, Erestor kallisti päätään arvioivasti.
”Whohoo! Hetkinen, te tunnette minut? Olenko ollut täälläkin?” Tohtori perääntyi ja törmäsi tuoliin kaatuen ryminällä lattialle. Elrond käänsi päätään ja kohotti kulmaansa.
”Oletko kunnossa?”
”Auh. Olen. Kiitos kysymästä”, Tohtorin ääni kuului lattianrajasta.
”Kas näin”, Elrond palasi kirjan kanssa takan vierelle. ”Tässä on edellinen vierailusi.”

Tohtori kömpi pystyyn ja ravisti päätään. Kaikki regeneroitumiset ja osittaiset muistikatkokset. Miten ihmeessä hän ei kyennyt muistamaan olleensa täällä? Hän otti kirjan käsiinsä ja selasi läpi.
”Luoja”, Tohtori puuskahti ja nosti katseensa. ”En… muista. Anteeksi, mutta en todellakaan muista?”
”Kerroit silloin… uudentumiset”, Elrond kurtisti kulmiaan. ”Et kuole, vaan uudistaudut. kaksitoista kertaa. Kuinka mones olet?” hän kysyi viimein.
”Uhm, kymmenes”, Tohtori vastasi ja katsoi kirjan sivulla olevaa kuvaa. ”Voi Luoja. Olen uudistunut yhdeksän kertaa tämän jälkeen? Miten ihmeessä olen unohtanut kaiken?” Hän kosketti sormella kuvaansa ja vaipui pieneksi hetkeksi ajatuksiinsa.
”Tohtori?” Erestor kallisti päätään.
”Olen pakottanut itseni unohtamaan” Tohtori sanoi viimein. ”Niin sen on pakko olla. Mitä ihmettä mitä tein viimeksi?”
”Kaikkea pientä”, Elrond virnisti ja istuutui alas. ”Järjestit minut yhteen vaimoni kanssa.”
”Autoit tuhoamaan Sauronin”, Erestor nyökkäsi. ”Lopetit sodan. Jaoit haltiavaltakunnat ja ihmistenkin. Sellaista pientä. Ystäväni, sinulla on tapana pitää suurta meteliä itsestäsi… minne ikinä menetkin.”
”Hupsis”, Tohtori virnisti, mutta häntä vaivasi edelleenkin oma muistamattomuutensa asian suhteen. ”Hetkinen. Sinä ja vaimosi? Eikö teillä ollut vipinää?” mies rapsutti päätään katsellen kahta haltiaa edessään. ”Vai hetkinen. Se blondi. Galadrielin tyttö? Mitä ihmettä hänelle kävi?”
”Hän kuoli”, Elrond nosti kätensä ohimolleen ravistaen päätään. ”Ja ei. Meillä ei ollut vipinää.”

Erestor jäykistyi hienoiseksi hetkeksi, juuri sen pienen hetken ajan, että Tohtorin tarkka katse sen huomasi.

Mutta hän ei sanonut mitään.

”Olen pahoillani”, mies huokaisi viimein. ”Olen todella pahoillani. En tiennyt…” Elrond nosti kätensä.
”Ystäväni. Sinä kaikista olennoista, tiedät ja ymmärrät, että kaikella on aikansa”, puolhaltia sanoi lempeästi. ”Minulla on kaksi poikaa ja tytär. Rakkaita ystäviä. En voisi toivoa enempää.” Tohtorin katse lipui neuvonantajaan. Ja palasi sitten puolhaltiaan. Eikö tämä todellakaan tajunnut? Ei ilmeisesti. Taas yksi asia listaan asioista, jotka pitäisi tehdä. Tohtori repäisi karkailevat ajatuksensa takaisin tähän hetkeen ja huokaisi syvään. Elrond ja Erestor vaipuivat hekin hiljaisuuteen kunnes koputus oveen herätti kolmikon.
”Vieläkin? Joko olette valaisseet ystäväämme?” Glorfindel virnisti ja astui sisään viinipullon kanssa. ”Muistaakseni pidit tästä, jäljellä on enää muutama pullo.” Tohtori räpäytti silmiään kun haltia kaatoi jo lasilliset jokaiselle. ”Kannattanee olla varovainen, viimeksi et ihan kestänyt tätä.”
”Anteeksi mitä?”
”Pidä vain huoli ettei hän täytä lasiasi koko aikaa”, Erestor neuvoi ja siemaisi jo omastaan. Tohtori oli sanaton ehkä ensimmäistä kertaa vuosisatoihin. Hän tyytyi maistelemaan viiniä, joka kieltämättä oli hänen mieleensä ja kutkutti muistoja.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Voi Tohtori... <3 Ja voi mun pienet haltiamuruset! <33

Nyt alkaa hahmottua, mikä tästä tarinasta tekee jouluisen. En kestä odottaa, että tää kaksikko opettaa koko laakson porukkaa leipoon pipareita ja koristeleen picea -suvun havupuita. :'D Ja tietysti sit on seki et joulu on tunnetusti antamisen ja saamisen juhla... ;D
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Awww, Tohtori ja Donna opettaa haltioille joulun salat! ^^ Jotenkin vaan niin älyttömän suloista!
Ja tulee varmasti tahatontakin komiikkaa, kun noiden kahden luonteet ynnätään haltioiden tapoihin.

Vau, herra Tohtori on todellakin saanut paljon aikaiseksi Keski-Maassa! O_O Olisin hiukan toivonut, että hän olisi ollut mukana jo Feanorin kapinan aikana. Ties millainen farssi siitä olisi syntynyt kun Tulenhenki kohtaa sinisen puhelin kopin! XD
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Ja taas jatkuu. :)

OSA 5

”Eikö tässä älyttömässä paikassa ole hammasharjaa?” Donna puuskahti. Aamuaurinko oli herättänyt hänet turhankin aikaisin, mutta laiskasti hän oli vain nauttinut pehmeistä lakanoista ja upeasta, melkein kuninkaallisesta sängystä. Lopulta nainen oli noussut ja tajunnut olevansa paikassa, jonka hygieniatasosta hänellä ei ollut hajuakaan. Hän kaiveli epätoivoisesti laatikostoja läpi, mutta joutui toteamaan, ettei haltioilla ollut hammashoitovälineistöä. ”Ei voi olla todellista.” Nainen ähkäisi. Onneksi TARDIS oli paikoillaan, ja siellä olisi kaikki tarvittava. Nainen livahti ovesta ulos ja tajusi siinä samassa, ettei todellakaan tiennyt missä kirjasto oli.

”Voinko auttaa neitiä?” kuului äkkiä hänen takaansa.
”Pitäkää ääntä! Liikkuessanne.” Hän ehti sanoa ennen kuin jäi katsomaan valkoisia hiuksia jotka laskeutuivat tämän haltian kasvojen sivuitse ja sinisiä silmiä. ”Oho. Vau.”
”Anteeksi?” haltia hämmentyi.
”Anteeksi, ei mitään, ei kun en tiedä. Anteeksi. Aloitetaan alusta. Kuka sinä olet?” Donna kysyi.
”Nimeni on Lindir”, haltia kumarsi kohteliaasti.
”Hei, leffassa oli mustatukkainen?” Nainen vastasi. Lindir häkeltyi yhä enemmän. ”No oli miten oli. Minun pitäisi löytää Tohtori? Sellainen superhoikka kaveri, joka kyllä varmaan hukkuu tähän joukkoon. Ei suippokorvainen.” Donnan kulmat kurtistuivat sormen muodostaessa hänen oman korvansa kohdalla haltioille tunnusomaisen suippenevan muodon.
”Tohtori nukkunee vielä. Vienkö teidät hänen luokseen?” Lindir kysyi kohteliaasti. Donna tunsi itsensä vähän typeräksi ja samalla hänen teki mieli virnuilla kuin mielipuoli.
”Sopii. Vie minut hänen luokseen”, Donna sipaisi hiuksiaan ja lähti seuraamaan haltiaa.

Useita käytäviä myöhemmin Lindir koputti oveen. Ensin sisältä ei kuulunut mitään, sitten jonkinlaista mutinaa, kolahdus ja kiroamista. Lindir oli malttavainen, mutta Donna ei. Punapää nosti nyrkkinsä ja hakkasi ovea.
”Avaa ovi!” hän sanoi vähemmän kohteliaasti ja sen kummempia ajattelematta ryntäsi sisään Lindirin häkeltyessä totaalisesti.
”Hysss!” Tohtorin ääni kuului peittojen alta. Peitot sijaitsivat lattialla, mikä oli sinällään outoa, mutta matkustettuaan Tohtorin kanssa Donna oli tottunut lähes kaikkeen. Hän tarttui peittoon ja nykäisi sen pois.
”Nyt ylös!”
”Donna, ole kiltti!” mies vinkaisi ja puristi päätään käsillään. ”Paholaisen keksintö. Älä ikinä, ikinä milloinkaan koskaan juo haltiaviiniä, muista se.”
”Krapula?” Donna totesi vähemmän ystävällisesti ja jostain syystä raivo nosti päätään hänen sisällään. ”Ja passitit minut NUKKUMAAN! Riivatun ääliö!” Hän tarttui miehen puseroon kiinni ja raahasi tämän lumiselle parvekkeelle ja työnsi istumaan hankeen.

Tilanne oli jopa itse Tohtorille niin absurdi ettei hän osannut reagoida mitenkään. Hän oli viimeinen Ajan Herra, Maailmojen Tuhooja, Nouseva Myrsky, ja tunnettu monilla muillakin nimillä, jotka herättivät kauhua pitkin universumia. Ja nyt hän istui kaapumaisessa yöpuvussa lumihangessa tuijottaen tyrmistyneenä edessään kädet puuskassa seisovaa punapäistä naista.
”Mitä?”
”Kuulit kyllä”, Donna vastasi.
”Mitä?”
”Älä pakota minua lyömään sinua”, nainen varoitti ja Tohtori sulki lammasmaisesti suunsa. Kului hetki. Ja toinenkin. Tohtori värähti kylmästä. Donna huokaisi syvään. Hän vilkaisi taakseen ja näki Lindirin seisovan yhä huoneessa. ”Onko täällä kylpyammetta? Jos on, niin täytä se.” Lindir nyökkäsi ja poistui. ”Noh?”
”K-k-ylmä?”
”Mitä sitten istut siellä hangessa? Ala nousta sieltä”, Donna pyöräytti silmiään kun Tohtori nousi pikaisesti ja livahti huoneistoon. ”Ja mikä ihmeen kaapu sinulla on päälläsi?”
”E-en m-m-uista?” Tohtori vapisi.
”Aha.” äänen sävy oli kalsea. Se aiheutti jopa enemmän vilunväreitä kuin lumessa istuminen.
”D-d-onna”, Tohtori antautui ja laski kätensä naisen käden päälle. ”Olen ollut täällä aiemminkin.”
”Mitä tarkoitat?”
”He halusivat puhua siitä ilman sinua. Erestor, Glory ja Elrond. He eivät tienneet kuka olit, eivätkä halunneet… paljastaa mitään.”
”Aha”, äänensävy oli laskenut monta astetta. Tohtori irvisti mielessään.
”Usko minua, en muista mitään. Olen uudentunut kymmenen kertaa sen jälkeen. Se oli ensimmäinen Tohtori, joka täällä kävi. Enkä muista yhtään mitään.”

Donna mietti asiaa hetken, mutta suli lopulta tummien silmien säälivään katseeseen.
”Selvä. Olet ollut täällä. Mitä sitten?” hän tiedusteli. Tohtori pysähtyi paikalleen, mietti hetken ja kääntyi naisen puoleen uudelleen.
”Miksi en muista?”
”En minäkään muista mitä tein viime Jouluna, jessus sentään Tohtori”, Donna tökkäisi sormellaan miehen rintaa. ”Jos vain joit liikaa?”
”En koskaan juo liikaa”, Tohtori ähkäisi takaisin. ”Hyss”
”Mi…”
”Hyss, Donna. Hyss!“

Punapää huokaisi ja lysähti tyylittömästi nojatuoliin istumaan antaen miehen kärsiä aivan rauhassa.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

A/N: Ja taas jatkuu!

OSA 6

Imladrisin hallitsija istui myös paikallaan hieman vaikean näköisesti ja nojasi poskeaan käteensä. Erestor soi hienoisen hymyn valtiaalleen jatkaen kuitenkin kirjoittamistaan. Hän toki tiesi Elrondin ihmisperimän heikkouksista ja kunnioitti tämän voimakasta tahtoa, joka peitti alleen ihmispuolen vajavaisuudet. Mutta ystävänä hän olisi halunnut sanoa aivan muuta. Kirjoittava käsi pysähtyi ja haltia huokaisi syvään.
”Elrond?”
”Kaikki on hyvin…” Puolhaltia huokaisi. ” Päädyin naimisiin kun Tohtori oli täällä viimeksi. Odotukseni ovat kohdallaan.”
” Aikomukseni ei ollut puhua siitä”, Erestor hymyili lämpimästi. ”Enkä tiedä. Ehkä sinun pitäisi jo haudata tuo yksinäisyytesi?”
”Tästäkin on puhuttu Erestor. Olen … tyytyväinen elämääni näin. Minulla on sinut, Glorfindel ja paljon lahjakkaita haltioita auttamassa. Meillä on valtakunta ja meillä on toisemme.” Elrond nousi ja asteli ikkunan luokse katsellen siitä avautuvaa maisemaa rakastavasti. Erestor hillitsi halunsa hakata päätänsä pöytään.
”Sinulla on aina minut”, hän mumisi hiljaa.
”Anteeksi?” Elrond vilkaisi ystäväänsä olkansa yli.
”Ei mitään”, Erestor vastasi nopeasti ja loihti hymyn kasvoilleen.

”Meiltä puuttuu ilo. Laakso on kylmä ja ollut jo pitkään vailla toivoa”, puolhaltia sanoi hiljalleen, kuin pitkään mietityn lauseen sanominen olisi tehnyt kaikesta totta. ”Me olemme haltioita ja silti katsomme maailmaa kuin sumuisen lasin läpi. Emme sure, elämme ikuisesti. Mutta emme myöskään riemuitse ja iloitse.”
”Valtiaani”, Erestor nousi hitaasti seisomaan. Tämä oli uutta. Yleensä Elrond pysyi etäisenä ja pitäytyi lempeässä hahmossaan. Nyt se alkoi säröillä ja paljastaa jotain mullistavaa.
”Viimeksi… Viimeksi kun Tohtori oli täällä, hän oli kuin pyörremyrsky. Ja katso kuinka paljon riemua hän sai aikaan”, Elrond nojasi kaiteeseen. ”Ehkä hän on se mullistus joka poistaa kylmän ja pimeyden – jälleen kerran.”
”Valtiaani, onko kaikki hyvin?” Erestor oli kävellyt lähemmäksi ja oli jo hieman huolestunutkin. Edellinen yö oli venynyt, ja haltia uskoi Tohtorinkin kärsivän omalta osaltaan. Ajan herra tai ei. ”Ilon myötä tulee surua, herrani”, Erestor sanoi viimein. ”Kaikki on tasapainossa.”
” Ehkä olen kyllästynyt elämään tasaisesti”, Elrond huokaisi ja nyrpisti nenäänsä. Kädet palelivat ja hänen omaa tyhmyyttänsähän se oli. Hän piilotti kätensä kaapunsa suojiin.
”Ehkä sitten on muutoksen aika”, Erestor vastasi hymyillen. ”Tohtori ei ole täällä ilman syytä.”
”Ei. Ei hän ole”, Elrond naurahti ja kääntyi ystävänsä puoleen. ”Naimisiin en ehkä halua päätyä tällä kertaa.” Erestor hätkähti. Puolhaltian harmaiden silmien syvyyksissä pilkahti poikamainen ilkikurisuus ja sen näkemisestä oli niin kauan, että neuvonantajan kurkkua kuristi. Valar, kuinka hän kaipasi sitä Elrondia, johon oli tutustunut suurkuninkaan hovissa satoja vuosia sitten.

Haltiat seisoivat lähellä toisiaan Glorfindelin astuessa työhuoneeseen.
”Huomenta!” hän huikkasi ja kohotti kulmiaan kun Erestor kiepsahti ympäri niin äkisti että oli kompastua kaapunsa helmoihin. Elrond säilytti sen sijaan asemansa ja soi pehmeän hymyn kapteenilleen.
”Glorfindel. Toivottavasti ystävämme pääsi nukkumaan.”
”Tottakai. Saatoin hänet huoneistoonsa ja oletan hänen päässeen nukkumaankin asti”, haltia hymyili. ”Osaan kyllä käyttäytyä.”
”Tiedän sen”, Elrond vastasi. Hän siirtyi pois ikkunan luota ja istuutui työpöytänsä ääreen.
”Ja olen aina halunnut tavata ihmisen, joka innostui haastamaan Valarin.”
”Ja senkin seurauksen tiedämme?” Erestor oli jälleen kuriin päässyt itsensä kanssa ja soi ystävälleen hymyn.
”Ajan herrat keksivät shakin. Valtias Mandosin olisi pitänyt tietää se?” Glorfindel kohautti olkiaan. ”Ei ole minun syyni, että hän hävisi. Ihmettelen vain miksi Tohtori valitsi minut?”
”Hänellä on heikkous vaaleisiin hiuksiin?” Erestor tarjosi syyksi.
”Tai sitten hän halusi vartijan teille kahdelle…” Kapteeni virnisti ja poimi sulkakynän Erestorin pöydältä sipaisten tumman haltian nenänpäätä sen sulkapään kärjellä. ”Sellaisen te kyllä tarvitsisittekin.”

”Vain unissasi, kapteeni”, Erestor ärähti ja nappasi sulkakynän jälleen itselleen.
”Oh, uneni teistä ovat varsin eläväisiä!” Glorfindel virnisti ilkikurisesti.
”Oliko sinulla jotain asiaa?” Elrond keskeytti keskustelun ja loi hieman kysyvän katseen kumpaankin.
”Ah, totta kai”, Glorfindel nyökkäsi, ja siirsi katseensa Elrondiin. Se salli Erestorin kasata itsensä, toki kiusoittelu oli hyvin luonteenomaista Gondolinin haltialle, mutta nyt se oli saanut ikävän lisäsävyn. Tai ei ehkä ikävän, enemmänkin kiusallisen. ”Sain viesti Gandalfilta. Hän on tulossa, mutta matkassa kestää kauan. En tiedä mitä ystävämme siihen suhtautuu.”
”Välittäisitkö tiedot hänelle?”
”Tottakai, valtias Elrond”, Glorfindel nyökkäsi. Hän soi hymyn ystävilleen ja poistui huoneesta. Erestor keskittyi jälleen papereihinsa ja Elrond jäi tuijottamaan takassa loimuavan tulen liekkeihin.

Edellisen kerran, kun Tohtori on saapunut Keskimaahan, hän oli todellakin sotkenut asioita. Jopa siinä määrin, että Elrond oli jossain vaiheessa tajunnut kävelevänsä alttarille Lórienin kauniin neidon rinnalla. Oli tapahtunut niin paljon, josta hän vaikeni koska monia asioita ei kannattanut puhua ääneen. Vuosia oli kulunut, enemmän iloa ja riemua kunnes maailma oli tuntunut romahtavan. Celebrian oli joutunut hyökkäyksen uhriksi ja paennut meren yli Valinoriin. Elrond tiesi, että vain Erestor ja Glorfindel olivat pitäneet hänet, sekä Imladrisin pystyssä. Aika oli korjannut sisäiset haavat, ja jättänyt haltiaruhtinaan yksinäisyyteensä ja sitä myöten kylmyys oli alkanut vallata alaa.

Elladan ja Elrohir sekä nuori Arwen, hänen lapsensa, muistonsa paremmista ajoista ja samalla toivonsa tulevaisuudesta. Elrond hymyili itsekseen surumielisesti. Hiljaisuudessa hän oli kuolemassa, hiipumassa pois. Elladan tulisi hallitsemaan hänen jälkeensä viisaana ja vahvana Elrohir rinnallaan. Puolhaltia nosti kätensä otsalleen ja sulki silmänsä, väsyneempänä kuin aikoihin.

Erestorin katse oli kuitenkin vaivihkaa seurannut haltiaruhtinasta huolestuneena. Hän oli jo avaamassa suunsa kun ovi aukeni ja sisään astui Tohtori, puku päällään, hiukset melkoisessa sekasotkussa ja kädet housujen taskuihin työnnettynä.

”Ja nyt, rakkaat ystäväni. Me teemme Joulun!”
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: ~* JOULUKALENTERI 2015 *~

Viesti Kirjoittaja Silidir »

A/N: Back in bisnes!!!Kiitos Lumisusi, seuraava Elämä iskee viikon päästä...


OSA 7

Glorfindel ei ihmeemmin yllättynyt löytäessään Donnan istumassa yksinään Tohtorin huoneen nojatuolista. Nainen sen sijaan vihelsi ja virnisti haltialle.
”Tohtori meni jo. Jotain Joulu-juttua”, hän totesi viimein. ”Voinko auttaa?”
”Olet erikoinen ihminen”, Glorfindel sanoi vastaukseksi ja istuutui alas. ”Mutta niin Tohtorin kumppanit kai ymmärtääkseni ovat.”
”Niin kai. Olen pätkätyöläinen”, Donna katsoi haltiaa ja tuumasi mielessään olevan turha mainita varsinaista kotikyläänsä. ”Pikkukaupungista. En ole kukaan tärkeä.”
”En ole kohdannut ketään ei tärkeää”, Glorfindel hymyili lämpimästi. ”Erittäin hauska tutustua.”
”Oi! Ei tarvitse olla ilkeä!” Donna sähähti, mutta heilautti lopulta kättään ja veti syvään henkeä. ”Anteeksi. Huono päivä, niitä sattuu ajoittain.”

Glorfindel katseli punaisia hiuksia ja kasvoja, joilta paistoi epävarmuus. Tai oikeastaan joihin oli piilotettu aimo annos epävarmuutta. Ulkomaailma näki kovan pinnan. Haltia oli kuitenkin nähnyt paljon ja viettänyt aikaansa Mandosin hiljaisissa saleissa tutkaillen maailmaa siltä toiselta suunnalta. Hän kallisti päätään.
”Miksi vihaat joulua?” haltia kysyi kuitenkin. Donnan silmät laajenivat.
”Kaikista kysymyksistä juuri tuo?” Hän pyöräytti silmiään. ”Kysyisit edes puhelinnumeroa…”
”Tohtori on… miten sen sanoisin? Hän on pelastanut minut Mandosin saleista. Hänen innostumisensa tästä joulu-asiasta saa minut uteliaaksi, koska olen henkeni velkaa hänelle. Ja koska luotan häneen.” Glorfindel kosketti sormellaan poskeaan ja nojasi kyynärpäänsä tuolin kaidetta vasten.
”Mikä ihme on Mandosin salit?” Donna värähti.
”Ihmisten ajatusmaailma on kapea niiltä osin, mutta…”, haltia rapsutti korvaansa. ”Paikka, johon kuolleiden sielut menevät?”
”Olet kuollut???” Nainen nousi paremmin istumaan ja tuijotti mielestään lihaa ja verta olevaa haltiaa edessään. Hän ei voinut vastustaa kiusausta vaan tökkäisi sormellaan Glorfindelin kämmentä saaden aikaan vain hersyilevän naurun.
”Olin kuollut. Aikamuoto-ongelma neiti Noble”, Glorfindel virnisti hyvin poikamaisesti eikä Donna voinut olla vastaamatta hymyyn.
”Donna.”
”Anteeksi?”
”Olen Donna. Neiti Noble kuulostaa jotenkin kauhean viralliselta”, Donna kohautti olkiaan, mietti hetken ja irvisti. ”Itseasiassa se kuulostaa säälittävältä.”

Glorfindel kallisti päätään. Hänellä oli yksinkertaisesti punottu palmikko pitämässä hiuksia aisoissaan, mutta ikkunasta tuleva valo toi silti esiin sen kullanhohtoiset kiharat.
”Tiesitkö, että punapäisyys on harvinaista haltioilla?”
”En edes tiedä missä olen. Saatikka teikäläisten geeniperimää.”
”Saatat herättää huomiota”, Glorfindel hymyili. ”Halusin vain varoittaa asiasta.”
”Puhut lämpimiksesi, suippokorva”, Donna puuskahti.
”Tottakai. Olen Glorfindel, ikuinen puhuja”, haltia purskahti nauruun ja Donna huomasi viihtyvänsä tämän hyvin kanssa. Haltia oli upea näky, hyvännäköinen, ilmeisen hyvässä kunnossa ja vaikka Donna ei niin pitkätukkaisista miehistä pitänytkään, niin hiukset. Ne olivat mahtavat. Ja vaikka järki sanoi, ettei homma toimisi, niin Donna antoi sille piut paut.

Ainakin tämä olisi asia jota olisi mukava muistella. Joskus.

”Donna?” Glorfindel kysyi uteliaana.
”Niin?”
”Jäit ajatuksiisi”, haltia sanoi. ”ja meidän pitäisi varmasti kohtapuoliin mennä.”
”Minne?”
”Valtias Elrondin luokse. Olettaisin, että…”
”Glorfindel, saako kysyä yhtä asiaa. Tiedän, että tämä saattaa olla henkilökohtaista, mutta minä…” nainen osoitti itseään. ”Olen ihminen ja siellä huoneessa oli jäätävän kylmää. Mutta tämä Valtiaasi…”
”Niin?” Glorfindel vakavoitui ja kuunteli tarkasti. Donna saattoi olla huomannut jotain, joka heiltä oli jäänyt huomaamatta.
”Hän oli umpijäässä. Tarkoitan siis aivan jäässä. Palelemisen toisella puolen?”
”Olemme olleet huolissamme hänestä sen jälkeen kun valtiatar lähti. Hän ei puhu paljoakaan omasta voinnistaan, mutta olemme Erestorin kanssa tehneet paljon, jotta hän jaksaisi.”
”Olen vain ihminen, Glorfindel”, Donna sanoi vaimeasti. Glorfindel nousi ja laskeutui polvensa varaan Donnan eteen ja laski kätensä tämän poskille. Nainen katsoi suoraan huikaisevan sinisiin silmiin.
”Saanko luvan?”
”…mihin??”
”Katsoa ajatuksiisi? Lupaan pysyä vain Elrondia koskevissa huomioissasi?” Haltia pyysi. Donna oli jo kieltäytyä, mutta sinisten silmien pelko ja huoli sai hänet toisiin ajatuksiin.
”Pysykin vain niissä”, nainen varoitti tuikeasti ja sulki silmänsä. Hän tunsi kun jokin kosketti hänen ajatuksiaan, tunne oli hyllyvä. Se sai hänet hymyilemään. Tunne eteni varoen, etsi oikeaa kohtaa ja viimein poistui. Kun Donna avasi silmänsä, hän näki Glorfindelin surulliset, mutta kiitolliset silmät yhä edessään. Ääneti haltia painoi huulensa aivan kevyesti naisen otsalle.
”Kiitos, Donna Noble. Olemme ikuisesti kiitollisia huomioillesi.”
”Mikä vika hänessä on? Onko hän kipeä?”
”Meillä haltioilla on muutamia erikoisuuksia. Kun rakastumme, rakastumme täydellä sielulla ja sydämellä. Annamme itsemme kokonaan toiselle.”
”Mitä vikaa siinä on?”
”Kun kumppanimme kuolee, kuolee osa sielustamme. Jäljelle jäänyt sinnittelee ehkä päiviä, viikkoja, joskus jopa vuosia. Vähitellen hän kuitenkin antautuu ja hiipuu pois.”
”Mutta… Elrond menetti vaimonsa!”
”Kyllä. Vuosisatoja sitten.”
”En ymmärrä…” Donna äännähti, ja Glorfindel sipaisi hänen poskeaan.
”Oh, Donna. Me luulimme, että hän oli selvinnyt pahimmasta. Sinä näit sen heti. Hän on lipumassa pois tästä maailmasta.”
”Mutta sehän tarkoittaa…”
”Että valtias Elrond on kuolemassa. Kyllä. Sitä se tarkoittaa.” Glorfindel vahvisti asian.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Vastaa Viestiin