Arvoituksia pimeässä

Teoriaa ja käytännön asioita Sormusten herran maailmasta ja vinkkejä ficcien sisällölliseen kirjoittamiseen.

Valvojat: Likimeya, Frim

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Pe Helmi 14, 2014 3:43 pm

Oi, tämä aihe on kerta kaikkiaan mielenkiintoinen. Minuakin kiinnostaisi tietää lisää kaikista mahdollisista tavalliseen elämään liittyvistä rituaaleista Keski-Maassa.

Itse en aiheeseen ole niin kovin perehtynyt, mutta noista sormuksista sen verran, että ainakin Aragorn antoi Arwenille kihlauksen yhteydessä Barahirin sormuksen. Tämä on jättänyt päähäni sellaisen kuvan, että Keski-Maassakin olisi sormuksia vaihdettu... Tosin en tiedä, onko tuosta tavasta mitään muita mainintoja ja olen juuri nyt liian laiska kaivamaan TSH:ta tarkempaa tarkastelua varten.

En kyllä tiedä, onko olemassa mitään tietoa siitä, miten liitto sitten virallistettiin. En muista ainakaan lukeneeni mitään moisesta. JA näköjään se vähä mitä luulin tietäväni, on jotain ihan muuta kuin faktaa. Mistähän minä tuonkin tiedon olen kaivanut, koska jotenkin olen käsittänyt sen noin jo vuosia. :oops: Unohtakaa tämä viesti.
Viimeksi muokannut Nerwen, Pe Helmi 14, 2014 9:27 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Pe Helmi 14, 2014 8:59 pm

Tuosta Barahirin sormuksesta (tuli tehtyä taannoin hieman taustatutkimusta aiheesta ficcini vuoksi) - se on oikeastaan Isildurin huoneen perintökalleuksia, ja symboloi ystävyyttä ihmisten ja haltioiden välillä. Aragorn sai sen Elrondilta samalla kun sai Narsilin kappaleet. Arwen ja Aragorn eivät vaihtaneet mitään lahjoja kihlauksen yhteydessä, tai ainakaan Aragornin ja Arwenin tarussa ei mainita sellaista. Galadriel tosin vähän stailasi Arskaa ennen tilaisuutta. 8)

Eli siis sormukset eivät mielestäni kuuluneet kihlaukseen ainakaan ihmisten keskuudessa. Mutta lahjoja kyllä saatettiin vaihtaa. Aldarion tyrkytti Erendisille jalokiviä kihlajaislahjaksi, mutta tämä ei kelpuuttanut niitä, koska oli jo saanut aiemmin hienon timantin Aldarionilta (jonka antamista Aldarionin isä kuningas Meneldur oli silloin pitänyt epäsopivana, kun kyse ei ollut vielä kihlauksesta).

En tiedä, oliko siellä sitten mitään varsinaista paperisotaa, kun mentiin naimisiin. Joskus aikanaan (meidän maailmassa) kirjurit laativat maksusta vihkitodistuksia (tai jotain sinnepäin, en ole asiantuntija), ja miksi ei jokin sama käytäntö olisi voinut olla käytössä Keski-Maassakin.

Mutta tuo Aldarionin ja Erendisin tarina on kyllä aika hyvä lähde, jos miettii noita rituaaleja ja muita tapoja. En itse asiassa muistanutkaan, että Tolkien kirjoitteli tuollaista melkein viktoriaanista "kartanoromantiikkaa", melkein tulee Ylpeys ja ennakkoluulo sun muut mieleen, kun sitä juttua selailee. :) Pitäisi lukea se kokonaan.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Ezellohar
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 4:06 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Ezellohar » Pe Helmi 14, 2014 9:17 pm

Ihanaa kun tästä tuli ihan kunnon keskustelu! ^^

Niin, ihan totta. Oonkohan mä jotenkin alitajuisesti tajunnut ton, kun huomasin, että olin yhteen toooooosi vanhaan ficciin kirjottanu, että eräs henkilö antoi toiselle henkilölle korun lahjaksi
ja sitten tä lahjan antaja piti sitä merkkinä kihlauksesta ja tä lahjan saaja ei sitä tajunnu ja siitäkö soppa synty. Mutta ei siitä sen enempää.

Saattaa tietysti nyt johtua siitä kun meidän kulttuuri on ihan erilainen tässä suhteessa, mut mun mielestä kuulostaa vaan hassulta, ettei olis ollu mitään ns. "virallistamista", eikä sitten edes sormuksia millä todistaa tuntemattomille säätynsä. Mahdettiinko sitä sitten vaan kysyä suoraan? :D Ihan kauheeta ettei voi salaa vilkasta nimetöntä, että onko toinen naimisissa!
Vai olikohan sitten niin, että kun ylitti tietyn iän niin kaikki oletti automaattisesti, että on naimisissa (ainakin naisten suhteen) ja sitten jos paljastuikin, ettei ollut niin se oli omituista?

Mistähän tuon Aldarionin ja Erendisin tarinan löytää? :)
"The Ring! Is it not a strange fate that we should
suffer so much fear and doubt for so small thing?"

- Boromir

.::Vuoden Tulokas 2014::.

sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja sagitta » Pe Helmi 14, 2014 10:09 pm

Osallistunpa minäkin tähän.
Kyllä Aragorn antoi Arwenille sen sormuksen. Siinä Aragornin ja Arwenin tarussa sitä ei tosin mainita, mutta se löytyy sieltä Tarun takana olevassa aikajanasta

Suora kirjan lainaus:
"Aragorn astuu Lorieniin ja tapaa uudelleen Arwen Undomielin. Aragorn antaa hänelle Barahirin sormuksen ja he kihlaavat toisensa Cerin Amrothin kukkulalla."
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Pe Helmi 14, 2014 10:37 pm

Hyvä huomio, sagitta! Ei tosiaan tullut mieleenkään katsoa aikajanaa. Mutta tämä on hyvin tyypillistä Tolkienia, yhteen paikkaan on kirjoitettu yhtä ja toiseen toista, ja siinähän arvot sitten kumpaan uskot... Mutta joka tapauksessa, kaikki sulhot eivät varmastikaan antaneet juuri sormusta kihlajaislahjaksi. Aragornilla nyt vain sattui sellainen olemaan.

Niin minun piti vielä siitä hääpuvusta sanoa, että luulisin että morsiamet sai aika vapaasti valita mitä väriä käyttää. En ainakaan muista mitään viittauksia, että puvun olisi pitänyt olla tietynvärinen.

Joo ja tietysti saattoi olla vähän hankala nähdä mistään, että kuka on naimisissa ja kuka ei, mutta toisaalta en usko, että sellaiselle tarkistelulle oli edes hirveästi tarvetta... Kuvittelisin että ihmiset tunsi toisensa sen verran hyvin, ettei mitään merkkejä tarvittu. Eli jos jotkut menivät naimisiin, niin sana kiiri nopeasti ympäri kylän ja vaikka naapurikylään asti. ;)

Ja se Aldarionin ja Erendisin tarina on Keskeneräisten tarujen kirjassa.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Ezellohar
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 4:06 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Ezellohar » Pe Helmi 14, 2014 11:14 pm

Hyvin Tolkienmaista kyllä. :) Onneksi meitä on monta tarkistamassa faktoja!

Toisaalta kyllä hyvin kaunis ajatus, että mies antaa lahjan. Kelpais mullekin! Ja tykkään kyllä ajatuksesta, että mekko sai olla minkä värinen vaan.
Kyllähän se sopiikin kuvioon, kun näyttää aika selkeästi siltä, että se hääseremonia ei sinänsä ollut niin ihmeellinen asia(?), joten toisaalta miksikä
sillä puvun värillä olis ollut niin suurta väliä.

No se, kyllä varmaan jutut liikku nopeasti. Ehkä mietin sitä, että jos lähti jonnekin matkalle vähän kauemmas, mutta toisaalta eihän ihmiset niihin
aikoihin tainnu ees sellasta harrastaa. Ehkä ihmiset ei toisaalta sitten välittänytkään siitä, että tiesikö nyt varmasti kaikki, että ollaan naimisissa.

Noniin, pitääkin se kattoa sieltä sitten! ;)
"The Ring! Is it not a strange fate that we should
suffer so much fear and doubt for so small thing?"

- Boromir

.::Vuoden Tulokas 2014::.

sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja sagitta » Ti Maalis 25, 2014 4:31 pm

Uusi kysymys!
Maanpaossa olleet haltiat, jotka saivat Valareilta anteeksi ja saivat luvan palata Länteen. Eivätkö he enää koskaan päässeet itse Valinoriin? Siis tiedän, että heille hommattiin se saari, Tol Eressea, mutta eivätkö he voi käydä Tirionissa ja nähdä sinne jääneitä Noldoja? Esim. Joutuuko Galadriel odottamaan siihen asti, että maailmat lauletaan uuteen uskoon, jotta hän pääsisi näkemään isäänsä Finarfiniä? Tarvitsiko Elrondin jäädä Tol Eresseaan, sillä eihän hänellä ollut osaa eikä arpaa sukukiistoihin.

Entä sitten Sindarit? Kun he purjehtivat pois Keski-Maasta, saivatko he mennä Siunattuun valtakuntaan vai jäivätkö hekin sille saarelle asumaan. Voisiko esim. Legolas jatkaa matkaansa (Gimlin kuoltua) Valinoriin asti?

Minusta tietyllä tavalla näyttää, että (sukusurmaan osallistuneet) Noldorit jäivät jonkin sortin "kakkosluokan kansalaisiksi”. Ja tällainen logiikka taistelee sitä vstaan, että Tolkien kristittynä painottaa (Valarien) armosta ja anteeksiannosta jne. Kyllähän Noldorit tekivät väärin, mutta saivat kärsiä kyllä senkin edestä. Ja pääjehuthan on edelleen siellä Mandosin saleissa...
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja sagitta » Su Touko 04, 2014 11:51 am

Tuskin saan vastausta, mutta kysytään nyt silti.
Tietääkö kukaan mitä Erestor nimi tarkoittaa?
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Su Touko 04, 2014 5:08 pm

Erestor tarkoittaa jonkinlaista "nimeäjää", löysin selitykset "lone namer" ja "one who names". Eli ei mikään kovin selkeä nimi hänellä.

Tuohon aikaisempaan kysymykseesi ei taida olla olemassa selvää vastausta. En itse ole aiheeseen riittävästi perehtynyt, mutta netissä näyttää olevan monta keskustelua, jossa tuota pohditaan että ketkä saivat mennä Tol Eresseaan ja ketkä Valinoriin asti. Löysin yhden tekstin, jossa todetaan, että noldor saivat käydä vierailemassa Valinorissa, mutta eivät asua siellä: http://askmiddlearth.tumblr.com/post/48 ... to-valinor
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja sagitta » Su Touko 04, 2014 6:09 pm

Oho sain vastauksen! Kiitti Mithrellas!
Eipä tuo nimi oikeen kuvasta mitään hienoa. : P Tai siis olin omissa mielikuvissani ajatellut jotain kirjoihin ja viisauteen liittyvää, mutta kyllä tuokin kelpaa!

Ja kiitos myös tuosta linkistä. Itse asiassa sainkin siihen jo muualta vastausta, mutta ei lisätieto koskaan pahitteeksi ole!
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014

Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Fangwen » Su Marras 16, 2014 5:49 pm

Nyt tuntuu vähän nololta kysyä, kun tuntuu niin vahvasti että pitäis tietää tää ku tätä niin paljon ficeissä käytetään, mut hei miten kirjotetaan sindariksi 'rakkaani'? Mulla on vahva kutina, että melamin on rakkaani jollain haltiakielellä, mutta onko se sitten sindaria vai quenyaa, ei harmainta hajua :D
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Andune » To Marras 20, 2014 4:36 pm

Sindarilta kuulostaa, mellonamin taisi olla "ystäväni" tm. Mutta itse en haltiakielistä tiedä niin, että osaisin sanoa, onko tuo oikea muoto. Mututuntuma pohjautuu siis samankaltaisuuteen mellon -sanan kanssa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Nerwen » To Marras 20, 2014 4:50 pm

Sindarin kielioppikirjan sanastossa lähin vastine rakkaalle on "lover", joka sindariksi kuuluu melethril, melethron, mellon. "Dear" puolestaan kääntyisi sanoiksi mail, mell, muin. Muoto "minun" kuuluisi nín, joten näistä saisi kai muodostettua tuon "rakkaani", jota hait (tosin en ole perehtynyt kieleen vielä tarpeeksi, jotta voisin sanoa onko sindarissa tapana käyttää possessiivisuffiksia (tmv. rakennetta) samalla tavalla kuin suomessa, eli siis onko jokin samanlainen muoto olemassa kuin "rakkaani". Eli jos laitat peräkkäin vaikkapa nín melethril, en voi taata onko se kieliopillisesti oikea muoto.

Tällä lailla pikaisesti katsottuna. Lisääkin synonyymeja voisi olla, mutta en juuri nyt saanut päähäni muuta kuin sanan "darling", jota ei omistamastani sanastosta löydy. Toivottavasti tästäkin oli apua?
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » To Marras 20, 2014 8:16 pm

Minun piti vastata tähän jo sunnuntaina, mutta en ehtinyt ja alkuviikkona vaivasi iltakooma. Mutta Nerwenin päättelyt menevät samaan suuntaan kuin mitä tällä sivulla kerrotaan: http://www.councilofelrond.com/content/phrases/

Eli "rakkaani (my love)" olisi "meleth nín" sindariksi. Quenyaksi taas "melmenya" (miksi kaikki quenyan sanat kuulostaa joltain sairaudelta...?)

Quenyassa siis ainakin omistusliite (-nya eli suomeksi -ni) menee sanan loppuun. Ehkäpä Tolkien varastikin idean suomen kielestä, koska quenyahan perustuu osaksi suomeen. :) Mutta sindar perustuu johonkin muuhun, niin ilmeisesti se ei myöskään sisällä tällaisia hienouksia.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Fangwen » Su Marras 30, 2014 7:00 pm

On pitänyt tänne jo aikaisemmin tulla kititelemään, mutta kiitos nyt kuitenkin kaikille vastauksista! Nyt olen taas vähän viisaampi :mrgreen:

Ja sitten taas uutta kysymystä pukkaa: tietääkö kukaan, mikä oli sellainen yleinen númenorilaisnaisten naimaikä? Tiedän/arvelen kyllä että asia riippui ihan siitä, että satuitko olemaan Elrosin sukua vai jotain vähäisempää sakkia, kun eliniät olivat sukujen kesken erisuuruiset, mutta jos nyt puhutaan vaikka ihan näistä kuningassuvun jäsenistä alias Elrosin mukuloidenmukuloista sun muista?
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!

Vastaa Viestiin