Arvoituksia pimeässä

Teoriaa ja käytännön asioita Sormusten herran maailmasta ja vinkkejä ficcien sisällölliseen kirjoittamiseen.

Valvojat: Likimeya, Frim

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Fangwen, tässä on aihe, johon olen joutunut hieman perehtymään ficcini vuoksi. :) Ensinnäkin, Númenorissa täysi-ikäisyyden raja oli 25 vuotta, joten sitä nuorempana tuskin kukaan avioitui. Esim. Aragornin äitihän meni muistaakseni naimisiin 22-vuotiaana eikä sitä pidetty hyvänä juttuna. Naiset kuitenkin varmaan avioituivat hyvissä ajoin ennen 100 vuotta, koska sitä vanhempina he eivät yleensä saaneet lapsia. Tar-Ancalimë oli 130 v. saadessaan ainoan lapsensa ja hän on ehkä vanhin äiti mitä historian kirjat tuntevat (paitsi että Isildurin vaimon oli pakko olla vielä tätä vanhempi viimeisen lapsen saadessaan). Joten veikkaan, että naiset ovat syntyperästä riippumatta menneet naimisiin siinä 25-50-vuotiaina, mutta kuninkaiden sukua olevat ehkä vanhempinakin. Lasten syntymien välillä on ainakin kuninkaallisilla yleensä ollut ainakin 10 vuotta, eli jos ovat halunneet useampia kuin yhden lapsen, niin on pitänyt senkin takia mennä ajoissa naimisiin.

Mitä miehiin tulee, Tolkien totesi jossain, että ainakin kuninkaalliset menivät aika myöhään naimisiin, koska he halusivat, että heidän perijänsä olisi vielä suht nuori silloin, kun on aika siirtää valta seuraavalle. Eli siis jos he olisivat saaneet perillisen nuorena, esim. 30 v., niin tämähän olisi jo ollut ihan ikäloppu siinä vaiheessa, kun isänsä kuolee eikä siis olisi ehtinyt hallita kauaakaan (heidän mittapuullaan). Sukupuiden perusteella kuninkaat on yleensä olleet siinä 90-vuotiaita perillisen syntyessä, joten varmaan tyypillisesti avioituivat n. 80-90-vuotiaina.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Gillgalad
Örkki
Viestit: 138
Liittynyt: Ke Heinä 08, 2009 10:56 am

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Gillgalad »

Mua rupes kiinnostamaan miksi Bilbo mainitsi Frodon olevan hänen veljenpoikansa läksiäis puheessaan vaikka he ovat serkkuja (Bilbon äiti Belladonna ja Frodon isoäiti Mirabella olivat sisaruksia) ja pikkuserkkuja (Bilbon ja Drogon isoisät olivat veljeksiä).

Lähinnä kiinnosti miksi Frodo ja Bilbo käyttivät toisistaan setä/veljenpoika nimityksiä?

Itse ajattelin sen johtuvan 78 vuoden ikä erosta, mutta onko siitä ollu muualla. En ainakaan googlettamalla löytänyt mitään tarkkaa vastausta.
Vuoden Tolkien-sanakirja 2010. Vuoden Tolkienisti 2014.
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

Gillgalad, minullakaan ei mitään varmaa ja tarkkaa tietoa ole, mutta luulen sen kanssa johtuneen tuosta suuresta ikäerosta, kun onhan se varmasti luontevampaa kutsua 78 vuotta vanhempaa/nuorempaa sedäksi/veljenpojaksi kuin (pikku)serkuksi. Mieti nyt vaikka pientä Frodoa: "Hei Bilbo-serkku! Joko syödään toinen aamiainen? Bilbo-serkku, saanko mennä Samin luokse tänään? Bilbo-serkku, koska syödään?" Niin että oli se kai luontevampaa puhua sedästä kuin serkusta.

Niin ja, myöhästyneet kiitokset Mithrellasille vastauksesta! :mrgreen:

EDIT: Tulempahan tähän vielä lisäämään omankin kysymykseni: Millaisia tansseja haltioilla oli? Tanssivatko he jotain perinteisiä paritansseja, kuten vaikka valssia, vai jotain hienoja ryhmätansseja, vai oliko yksin tanssiminen suositumpaa? Onko siitä mitään mainintaa missään? Kun en oikein jaksaisi uskoa sitäkään etteivät haltiat olisi ollenkaan tanssineet.
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
Gillgalad
Örkki
Viestit: 138
Liittynyt: Ke Heinä 08, 2009 10:56 am

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Gillgalad »

Ainakin Silmarillionissa Beren ja Lúthien luvussa Lúthien tanssi Doriathin metsässä:
Mutta samotessaan Neldorethin kesäisissä metsissä hän kohtasi illalla kuun noustessa Lúthienin, Thingolin ja Melianin tyttären, kun hän tanssi Esgaduinin kuihtumattomilla rantaniityillä. ... Ja tuli kevään aatto ja aamuhämärä ja Lúthien tanssi mulla; ja äkkiä hän alkoi laulaa. (Silmarillion pokkari, 15. painos ilmestynyt 2002 s. 205.)
Valinorin pimenemis luvussa oli että sadon korjuun aikaan Erun kunniaksi järjestetyssä juhlassa tanssittiin vuorten läntisillä rinteillä. Että ainakin haltiat tanssivat yksin metsissä ja joissain juhlissa. Uskosin haltioilla olevan myös jotain pari- ja ryhmätansseja juhliin, eikä pelkkiä äkillisiä yksittäisiä ilosta tanssahtelua.
Vuoden Tolkien-sanakirja 2010. Vuoden Tolkienisti 2014.
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

Okei en tiedä kysynkö nyt ihan tyhmän kysymyksen, mutta

pettivätkö haltiat koskaan parisuhteessa? Siis tiedän että haltiat menivät naimisiin vain kerran (paitsi Finwë mutta noh, me kaikki tiedetään miten hyvin se juttu päättyi...) ja että naimisiinmeno oli siksi vakava juttu, koska noh, jos nyt satut elämään ikuisesti niin kannattaahan sitä huolella valitä pärstä jota meinaat sen ikuisuuden tuijotella. Tiedän myös etteivät haltiat kestäneet raiskatuksi tulemista, vaan ottivat ja kuolivat traumoihin/järkytykseen/masennukseen tai lähtivät länteen parantumaan. Mutta jos molemmat osapuolet olisivat täysin suostuvaisia, niin olisiko mahdollista että joku haltia pettäisi puolisoaan toisen kanssa? Tulisiko siitä jotain seurauksia? Siis tokihan siitä tulisi ainakin jos puoliso huomaisi, mutta tuntisiko puoliso esimerkiksi jotenkin mystisesti tulevansa petetyksi? Olisiko joku koputtava tunne takaraivossa vai kenties jopa fyysistä kipua? Kun seksihän oli haltioille yhtä suuri kuin avioliitto, joten tarkoittaisiko se, että pettäjän ja puolison avioliitto jotenkin murtuisi ja pettäjä olisikin naimisissa sen toisen kanssa? Vai miten homma menisi, onko tästä mitään mainintaa missään?

Ja hei tavallaan ensimmäiseen kysymykseeni liittyen, olikohan haltioiden (tai muiden Keski-Maan kansojen) keskuudessa polyamoriaa (=yhdellä henkilöllä monta puolisoa samanaikaisesti tavalla tai toisella)?

Ja hitto nyt kun kerran aloitin niin kysytään vielä yksi: kun haltiolla on tämä seksi=avioliitto -juttu, niin minkälainen seksi tarkalleen lasketaan sitovaksi? Tarkoitetaanko sillä pelkkää yhdyntää vai koko seksin laajaa kirjoa?
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
Avatar
Miuku
Örkki
Viestit: 62
Liittynyt: Ke Joulu 16, 2015 9:16 am

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Miuku »

Sain tässä hölmön ficci-idean jota ehkä alan tässä joskus toteuttamaan. Pikku kysymys vain. Oletetaan, että haluan tehdä oc-hahmon/hahmoja, jotka ovat pääosin Numenorin ihmisistä polveutuvia. Aikakausi on jotain ehkä 1000 tai enemmän Neljättä Aikaa. Mitä kieltä minun tulisi käyttää hahmojen nimissä, vai kehittelenkö vain jotain päästäni?
Luultavasti muokkaan netin nimilistalta poimittua nimeä hiukan, eli se ei jää aivan samaksi kuin alkuperäinen muoto, vaikka haltiakieltä olisikin, mutta osaako joku sanoa pitäisikö sen olla haltiakieltä? Eräältä sivustolta taitaa löytyä myös Adunaicin kielisiä nimiä, mutta sen listan kattavuuden varaan en laskisi.
Hassu turhankin puhelias olento
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Keski-Maahan siirtyneet númenorilaiset, siis lähinnä Gondorin ja Arnorin asukkaat, käyttivät nimissään mielestäni sindaria (Faramir, Boromir, Denethor, Aragorn ovat vissiin kaikki juuri nimenomaan sindaria). Eli jos haluaa ihan autenttisia nimiä, niin sindarin sanastoa löytyy netistäkin, vaikka juuri nyt en osaa yhtäkkiä heittää, mistä. Toisaalta, miten itse nimien kanssa aikanaan aktiviisesti ficcejä kirjoittaessani toimin, kehitin vain päästäni oikealta kuulostavia nimiä, joissa on entuudestaan tuttuja elementtejä. Kumpikin tapa toimii, mutta onhan se toisaalta siistiä jos pystyy ilmoittamaan, mitä mikäkin nimi ihan oikeasti tarkoittaa.

Adunaic taisi jäädä Númenoriin. Mikäli nyt ihan oikein muistan, sillä kielellä ei ollut kovin hyvä maine koko sotkun jälkeen. Mithrellas tietänee tästä enemmän :wink:
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Arvoituksia pimeässä

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Joo minun pitikin tulla tänne vastaamaan jotain. Adûnaic oli Númenorin pääkieli, mutta Keski-Maassa sitä ei käytetty, paitsi ehkä jossain Umbarissa, jonne muutti Númenorista sitä ikävämpää porukkaa (eli niitä, jotka eivät uskoneet Eruun, vihasivat valaria ja haltioita ja halusivat orjuuttaa Keski-Maan ihmiset, siis Sauronin kannattajia eli mustia númenorilaisia). Haltiamielet eli ne, joista Gondorin ja Arnorin väki polveutuu, antoivat siis haltiakielisiä nimiä lapsilleen, kuten Nerwen jo totesi. Kuninkaalliset suosivat quenyaa ja alempisäätyiset sindaria. Kolmannen ajan lopulla quenyaa ei kyllä juurikaan enää nimissä esiintynyt, kun ne kuninkaalliset olivat kuolleet pois. Eldarion on tosin quenyaa, joten minusta on mahdollista, että kuninkaan palattua Arnoriin ja Gondoriin jatkettiin tätä perinnettä, että kuninkaalliset saavat quenyankieliset nimet.

Nimiä löytyy Merin Essi ar Quenteli -sivustolta (kohta Name Lists): http://realelvish.net/
Tämä sivusto on tehty juuri ficcareita varten, ettei heidän tarvitsisi keksiä nimiä päästään, ja itse olen hakenut tuolta melkein kaikki OC-hahmojen nimet ficceihini (tai sitten olen vain kierrättänyt hahmojen nimiä, koska dúnedain aika usein nimesivät lapsensa jonkun edesmenneen suuruuden mukaan, paitsi nimiä Elendil, Isildur ja Anárion ei tiettävästi enää Kolmannella Ajalla ja myöhemmin tohdittu käyttää).

Mutta täytyy vielä sanoa, että tuo vuosi 1000 Neljättä Aikaa kuulostaa aika pelottavan myöhäiseltä ajankohdalta. ;) En ole niinkään varma, puhuiko kukaan enää haltiakieliä tuohon aikaan... Voisi olettaa, että haltiat oli tuolloin jo käytännössä unohdettu ja kaikki puhuivat vain yhteiskieltä ja käyttivät yhteiskielisiä nimiä (eli käsittääkseni sellaisia hobittityylisiä nimiä, joissa on vaikutteita muinaisenglannista).
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin