Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Title: Karhunvadelmia
Author: Vendince
Rating: PG-13/sallittu
Pairing: Bilbo/Thorin
Genre: romance, slash, fluff, ficlet
Warnings: Voin sanoa, että tämä ei kyllä järkytä ketään, mutta ihan vain varmuuden vuoksi, jos hobitin ja kääpiön välinen viaton rakkaus ahdistaa sinua, jätä lukematta.
Disclaimer: Ficcini hahmot ja sen maailma kuuluvat yksin rakkaalle Tolkienille, enkä hyödy tästä rahallisesti, ihan omaksi iloksi kirjoittelen.
Summary: Thorin on saanut Bilbon houkuteltua mukaansa pois leiristä, tietämättä pohjimmiltaan itsekään, miksi.
A/N: Ihanaa, sain tämän tehtyä sitten. Pitkästä aikaa oli kiva kirjoitella Keski-Maasta, ja tää aihe tuntui sopivan kevyeltä aloittaa taas.
Feedback: Jos voisitte jättää merkin siitä, että luitte, se olis kivaa.




Karhunvadelmia





Paras tapa houkutella hobitti mukaansa oli mainita ruoka. Tai ainakin se tepsi voroon, Thorin huomasi tyytyväisenä.

Bilbossa oli jotain kotoista ja hyvää. Thorin inhosi myöntää sen itselleen, mutta voro sai hänet usein hyvälle tuulelle ja unohtamaan iänikuiset murheensa, kun hän kuunteli sivusta puolituisen ja sisarenpoikiensa puheita ja naurua. Hän ei enää ollut niinkään epäileväinen voron suhteen, vaikka alussa tämän mukaantulo oli epäilyttänyt ja ärsyttänyt kääpiötä.

“Tässä. Ne ovat kypsiäkin”, hän esitteli siirtäessään tiellä olevia oksia sivuun. Hobitin innokas kurottelu nauratti häntä ja vain vaivoin hänen onnistui pysyä vakavalla naamalla.

“Ooh! Karhunvatukoita, rakastan karhunvatukoita!” Bilbo huudahti ja kurotti lähintä oksaa kohti. Se oli liian kaukana ja turhautuneena voro puhahteli ja heilui, kunnes joutui myöntämään tosiasian. Tämä oli liian lyhyt.

“Anna kun minä”, Thorin murahti hyväntahtoisesti ja veti oksan puolituisen ulottuville. Ei mennyt kauan, kun Bilbon näppärät sormet olivat keränneet taskut täyteen mehukkaan näköisiä marjoja.

“Auh! Hemmetin piikit!” tämä puuskahti ja vaistomaisesti vetäytyi kauemmas, kättään heilutellen.

“Eiköhän se ole jo tarpeeksi”, Thorin rohkeni vihjata, kun hobitti kiskoi piikkejä lihastaan.

“Olisi haaskausta jättää pensas notkumaan marjoista muutaman kirotun piikin vuoksi”, itsepäinen vastaus kuului varmana.


********

He pysähtyivät maistamaan vatukoita ja Thorin huvittui hobitin silmien lapsekkaasta loistosta. Marjat maistuivat makeilta kielellä.

“Nämä maistuvat melkein Konnun marjoilta”, Bilbo sanoi syötyään kouransa tyhjiksi. Kädet olivat jo ehtineet värjäytyä purppuranpunaisiksi.

“Ikävöitkö sinä sitä?” Thorin kysyi yllättäen, saaden hobitin huomion itseensä. Äskeinen hyväntuulisuus oli tiessään ja kääpiö pelkäsi pilanneensa oivan tunnelman.

“Kaiken aikaa… Päivä päivältä, kun olemme kulkeneet yhä kauemmas, menetän enemmän uskoani kotiinpaluuseen”, Bilbo vastasi hiljaa. Thorin nyökkäsi ymmärtäväisenä. Hobitti katseli paljaita jalkojaan, jotka olivat suloisen, kiharaisen karvan peitossa.

"Minä lupaan sinulle, puolituinen, sinä näet kotisi vielä. Istut mukavassa perintönojatuolissasi ja juot teetä, muistelet näitä seikkailuja”, hän vannoi laskien kätensä hobitin hennolle olkapäälle. Toisin kuin kiven lailla vankat kääpiöt, puolituinen oli liiankin hentoisen tuntuinen tälläiselle matkalle, Thorin ajatteli synkkänä. Hän tunsi syyllisyyttä siitä, että heidän täytyi sotkea voro tähän kaikkeen.

Varovainen hymy hobitin kasvoilla kohotti kääpiön mieltä. Hän unohtui tuijottamaan tämän tuikkivia silmiä ja kuuntelemaan voron hengitystä, sillä ahdas pensaikko oli tuonut heidät hyvin lähelle toisiaan. Maailma tiheiden vatukkapensaiden ulkopuolella tuntui merkityksettömältä, ja pensaat saivat ilman tuoksumaan raikkaalta ja kesäiseltä.

Äkkiä hän huomasi varastavansa makean suudelman hobitin huulilta, eikä tämä vetäytynytkään pelästyneenä kauemmas, kuten Thorin sekunnin murto-osan pelkäsi ja odotti. Tietämättä, mitä oli tekemässä, hän laskeutui polviensa varaan ja silitteli voronsa pehmeitä kiharoita, vaihtaen varovaisia suudelmia tämän kanssa. Aika katosi täysin, hän tunsi vain hobitin huulet, tämän laukkaavan sydämenlyönnin ja veren kohinan suonissaan. Puna kohosi Bilbon kasvoille ja Thorin suuteli tämän poskia, otsaa nenää, poskiaan hapuilevia sormia…

Sitten he erkanivat yhteisymmärryksessä ja vaitonaisina. Hänen hengityksensä oli käynyt raskaaksi, eikä hän päästänyt irti puolituisesta.

“Thorin..” Bilbo aloitti epävarmana, mutta Thorin vaiensi tämän peukalollaan, sama käsi lempeästi hiuksia silitellen. Kääpiö tutkaili hobitin viljanvärisiä hiuksia ja syvänsinisiä silmiä, ymmärtäen, että tämä oli hyvin kaunis. Thorin oli itseltään salaa aina pitänyt Bilboa kauniina. Liian kauniina maailman vaaroille.

“Hyss..” hän kuiskasi katse herpaantumatta. Bilbo alkoi käydä levottomaksi ja tämä aukoi suutaan osaamatta sanoa mitään. Hobitin hengitys värisi ulos puhaltaessa ja Thorin tunsi sen kasvoillaan ja parrassaan.

“Minä en välitä enää palata”, voro uskalsi viimein paljastaa. Thorin kurtisti kulmiaan ymmällään ja vakavana etsien jotain Bilbon silmistä.

“Älä sano noin, voro”, hän kielsi, turhaan. Tiesihän hän, että se oli totta. Eikä hän halunnut Bilbon palaavan Kontuun. Hän halusi kohottaa voron valtaistuimelle vierelleen, halusi ylistää voroaan, halusi julistaa kansalleen, että tässä oli hobitti, joka kantoi arkkikiven lohikäärmeen varastamien aarteiden joukosta, yksin häntä varten. Mutta sellaiset kuumeiset unelmat olivat liikaa, huominen oli liikaa, kaikki oli.

Hetken he vielä olivat siinä, niin lähellä toisiaan, liikkumatta. Sitten Thorin painoi höyhenenkevyen suukon hobitin otsalle ja kohottautui ylös.

“Muut alkavat ihmetellä, missä viivymme”, hän muistutti. Bilbo tunnusteli pullottavia taskujaan ja nyökkäili katse maassa.

“Niin. Muutkin varmasti haluavat maistaa näitä”, tämä sanoi ääni käheänä pinnalle nousseista tunteista. Thorin siirsi oksia kohteliaasti tämän tieltä.

“Odota, Bilbo!” hän murahti, kun hobitti tunkeutui ulos pensaikosta. Puolituinen pysähtyi ja kääntyi odottavasti.

“Olen iloinen kuullessani tuon. Todella. Kiitos”, kääpiö myönsi ja hymyili varovaisesti. Voro vastasi hänen hymyynsä, siniset silmät tuikkien lupausta huomisesta.




//Modehuomautuksena sen verran, että Rivendell on siis heteroparituksille tarkoitettu osio ja Edoras slashia varten. Käy ihmeessä katsastamassa Ylläpido ilmoituksista tarkemmat kuvaukset osastoille jos et tiedä minne postata ficcisi. C:
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Avatar
Tindis
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 11:02 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

Viesti Kirjoittaja Tindis »

Wiih, uusi ficci! Tää oli tooosi söpö, eli täydellinen ystävänpäiväficlet :3 Ensin kyllä hämmästytti karhunvatukan koko, siis kun oon aina kuvitellu että se on semmonen pikkupuska, mutta nyt sitten oli pakko tutkia asiaa ja valaistuin :D Se, miten Thorin ajattelee Bilboa vorona, sopii tähän miusta aika hyvin. Sekin on söpöä :3 Mitään kirjotusvirheitä en löytäny, joten ficci oli senkin puoleen hyvin onnistunut.
Kiitos, sain tästä ystävänpäiväfiiliksen päälle!
~Stupid book. I need to sleep, but I can't stop reading you.
Vuoden Legolas 2014
ja virallinen Saunatonttu :3
Avatar
Diamond
Puolituinen
Viestit: 326
Liittynyt: Ke Syys 28, 2005 3:03 pm
Paikkakunta: Deep in the Ocean with Aquarius

Re: Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

Viesti Kirjoittaja Diamond »

Baggingshield-ficcejä on suomeksi hävyttömän vähän! Onhan niitä enkuksi kiva lukea, mutta kyllä se suomi on niin nättiä. ^^ Tässäkin oli koko ajan sellainen todella suloisen keveä tunnelma juuri sopivasta kielestä ja sen käytöstä johtuen. Oli niin aww, oi että. <3 Hahmot toimi oikein hyvin ja aaa, näen sieluni silmin, miten Bilbo kurkottaa vatukoita ja Thorin laskee oksaa ja Thorinilla on sydänsilmät päässä. Oikein sopiva tähän ystävänpäivään, eikä ajateltu liikaa tulevaa, koska yhyy, tämä lopetti juuri oikeaan kohtaan. Rakastan miten Thorin kutsuu Bilboa omaksi vorokseen.

Kiitos tästä illan fluffy-annoksesta. ^^
Destiny is unstoppable
Everyone has to give in.
Give up,
Let life win
~Gravitation

Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.
~Tommy Tabermann

Vuoden Pervoin 08 (se kulkee suvussa)
Gillgalad
Örkki
Viestit: 138
Liittynyt: Ke Heinä 08, 2009 10:56 am

Re: Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

Viesti Kirjoittaja Gillgalad »

Ficci oli söpö. Tämä oli juuri hyvä luettavaksi ystävän päivän kunniaksi.
Vuoden Tolkien-sanakirja 2010. Vuoden Tolkienisti 2014.
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Kiitos kaikille kommenteista! c:


//Ääh, tietenkin mokaan jotakin kun taukoo tulee. :roll: Pahoittelut. Hyvä että tää nyt löysi oikean paikkansa. :)
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Lizlego
Samooja
Viestit: 513
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:05 pm
Paikkakunta: Syntimaa, Pohjoinen Suomi
Viesti:

Re: Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

Viesti Kirjoittaja Lizlego »

Mun piti mennä nukkumaan, mutta sitten aloin lukea tätäkin, kun nyt kerran pääsin vauhtiin ja tämä onkin parempi ficci nukkumaanmenoa ajatellen, kun tässä jäi hymy huulille ja voi siis nähdä vaaleanpunaisia unia sen verran kun nyt nukkua ehtii. Tykkään ajatuksesta, että Bilbo houkuteltiin mukaan ruualla. Siitä jo tuli hyvälle tuulelle, mutta jotenkin tämän sävy kokonaisuudessaan loi tosi suloisen tunnelman. Thorinin huvittuneisuus Bilbon suhteen oli jotenkin kauhean söpöä niin kuin sekin, että Thorin on Bilboon verrattuna pitkä. Kyllä tämä menee hyvin romanttisena lukemisena muulloinkin kuin ystävänpäivänä. :)
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Kiitos Lislego! Oon otettu. :3
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Hobitti: Karhunvadelmia (Bilbo/Thorin PG-13)

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Suloinen ficci. Pidän siitä, että Thorinista löytyy niitä herkkiäkin tunteita, eikä hän ole aina se myrtsi hahmo. Hyvin kirjoitettu muutenkin, enkä virheitäkään bongannut, ja juuri sopivan mittainenkin.
Tämä ficci piristi päivää. :D
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Vastaa Viestiin