My immortal - songfic (ja taitaapi olla PG-13), Jatkoa 24.6

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

My immortal - songfic (ja taitaapi olla PG-13), Jatkoa 24.6

Viesti Kirjoittaja Newra » Ke Kesä 09, 2004 8:58 pm

Köh köh. Newra tekee uuden aluavaltauksen x) Tämä on ensimmäinen, ei-humor-slash, jonka kirjoitan, joten kohdelkaa sitä lempeästi *taputtaa ficin alkuaan hellästi*

Title: My immortal
Author: Newra
Genre: slash, drama, angst, WIP, AU
Pairing: Legolas/Haldir
Rating: PG-13?
Disclaimer: Henkilöt ovat Tolkienin, laulu on siis Evanescecen My immortal.

Eli tämä on vielä kesken, tämä on tällainen aloitus, että jospa joku kiinnostuisi?

Ja palautetta! Minä tarvitsen sitä, kiitos.



I’m so tired of being here
Suppressed by all my
Childish fears



Legolas antoi katseensa valua pitkin Rohanin vihreitä maita. Oli kulunut monta päivää Helmin Syvänteen taistelusta. Monta pitkää, synkkää ja ilotonta päivää Haldirin kuolemasta. Legolasille ne eivät edes olleet päiviä – vain pimeyttä pimeyden jälkeen.
Hevonen Legolasin alla liikahteli rauhattomasti.
”Shh, Arod”, haltia kuiskasi ja taputti hevosen kiiltävää kaulaa.
”Legolas!” huuto kiiri läpi raikkaan ilman. Katsomatta Legolas tiesi, kuka huutaja oli.
”Mitä sinä pelkäät?” Aragorn ohjasi hevosensa haltian vierelle ja katsoi tähän kysyvästi.
Legolas pysyi vaiti.
”Et voi paeta sitä.”
Huokaisten mies käänsi hevosensa ympäri ja kannusti sen laukkaan.
Haltia veti syvän henkäyksen ilmaa keuhkoihinsa ja laskeutui hevosensa selästä. Hän ei enää tiennyt, kuinka kauan oli metsän reunassa seissyt, kuin valmiina pakenemaan. Aika ei merkinnyt hänelle mitään.
Auringon lasku näytti todella kauniilta. Tosin se olisi ollut kauniimpi, jos hän ei joutuisi katselemaan sitä yksin.
”Mitä sinä pelkäät?” Aragornin sanat soivat hänen korvissaan.
Hän pelkäsi.
Hän, joka oli pelotta taistellut, todistanut taitonsa kerta kerran jälkeen – hän pelkäsi.
Hän pelkäsi yksinäisyyttä.
Legolas naurahti itsekseen ja pyyhkäisi poskeltaan sinne eksyneen kyyneleen.
Nyt, kun Haldir oli poissa, hän oli yksin ja häntä pelotti.
Tuuli heilutti pitkää ruohoa haltian jalkojen juuressa.
Pelot tukahduttivat hänet, hitaasti, kuin hän olisi jäänyt vangiksi tiimalasiin.


And if you have to leave, I wish that you would just leave
‘Cos your presence still lingers here
And it won’t leave me alone


Suru, jota Legolas kantoi sisällään, poltti häneen haavan, syvän ja kipeän, eikä hän tiennyt, saattoiko sitä mikään parantaa. Edes aikakaan.
Ensi kerran hän ymmärsi, miten vaikeaa oli olla kuolematon. Suru olisi ehkä ollut helpompi kohdata, jos sen olisi tiennyt joskus päättyvän.
Kuolematon – haltiahan ei voi kuolla kuin syvään suruun – tai miekkaan.
Legolas tarkkaili miekkansa kapeaa terää auringon valossa, ihaili sen kuolettavaa terävyyttä.
Tuuli leikitteli kevyesti Legolasin hiuksilla – hiuksilla, jotka niin kovin muistuttivat Haldirin omia.
Tuuli tuntui raikkaana hänen kasvoillaan, niin kuin se oli tuntunut Helmin Syvänteessäkin, Haldirin vielä seistessä hänen rinnallaan.
Tuuli kuiski kauniita sanoja hänen korviinsa.
Niin kuin se oli tehnyt heidän tavatessaan Lórienissa.
”Rakastan sinua.”
Tuuli tappoi sanat miehen huulille, niin kuin se oli julmasti varastanut Haldirinkin viimeiset sanat.


--------------------------------------------------------------------------------
"Legolas."
Se oli pelkkä kuiskaus tuulessa.
Silti se sai Legolasin pysähtymään ja nostamaan katseensa. Kuvitteliko hän vain?
"Legolas."
Nyt se ei enää ollut kuiskaus, se oli vahva ja taisteli tuulta vastaan.
"Legolas, minä täällä." Puiden varjoihin ilmestyi hahmo.
"Et sinä voi olla täällä, sinä..."
Hahmo astui esiin puiden lomasta.
"Olen mitä?"
"Sinä... Sinä olet vain harhaa, sinä olet vain uni."
Hahmo laski huppunsa ja hymyili hänelle.
"Uni. Pidän siitä sanasta."
"Haldir", Legolas henkäisi ja syöksyi haltian syliin.
"Olen kaivannut sinua niin."
Haldir hiljensi hänet suudelmalla, joka kertoi tämän myös kaivanneen Legolasia.
Kun Legolas viimein irrottautui hengästyneenä toisen syleilystä, hän antoi silmiensä levätä Haldirin katseessa.
"Tämä ei ole mahdollista, sinä et voi olla todellinen."
Vanhempi haltia vain katsoi häneen, ja painoi hänet sitten lempeästi puuta vasten, kuin haluten todistaa todellisuutensa.

***

--------------------------------------------------------------------------------
Aurinko suuteli lempeästi Legolasin kasvoja, herättäen hänet. Haltia huokaisi syvään, pitäen yhä silmänsä suljettuina, haluten pitää vielä kiinni unestaan.
"Haldir..." hän kuiskasi ja tavoitteli toista viereltään.
Hitaasti totuus valui hänen unelmaansa, hajottaen kauniin kuvan.
Varovasti Legolas nousi istumaan. Aamu oli jo pitkällä, ja Arod söi rauhallisena heinää puiden takana.
"Se oli vain unta."
Pettymys painoi Legolasin mieleen karvasta jälkeään.
Unta, mutta niin ihanaa, todellisen tuntuista unta.
"Sinä olit täällä. Jos olet mennyt, miksi olet yhä täällä? Tunnen sinut, vieläkin. Miksi? Jos olet mennyt, miksi olet yhä kanssani?"

Vastauksena oli vain hiljaisuus.
Viimeksi muokannut Newra, To Kesä 24, 2004 1:56 pm. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara » Ke Kesä 09, 2004 10:44 pm

Newraaa... *halaa sitä* Tämä oli niin ihana. *huokaa hymyillen* Ensinnäkin rakastan kyseistä viisua ja niin myös tykkään Legolasistakin. (:
Ennen kaikkea rakastan tapaasi kirjoittaa. Olet kuullut varmasti sata kertaa minun suustani tuon, ehkä olet jo väsynyt kuuntelemaan. Minä en ole väsynyt kertomaan sitä.
Kielikuvasi ovat upeita. Niin herkkää, niin runollista.
Haluan lukea lisää. Todellakin haluan. <3
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You

Sabi
$exual di$gracE
Viestit: 741
Liittynyt: To Huhti 15, 2004 7:20 pm
Paikkakunta: Tokyo (yeah right!)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sabi » Ke Kesä 09, 2004 11:43 pm

Wau! Se oli kaunista! *odottaa kärsimättömänä jatkoa* Tuleehan sitä pian tuleehan?

Sori että olen näin niukka sanainen... :oops: Olen vaan niin... sanaton. *huokaa*

I want more! *vaatii ja paijaa Legsien kultakutreja* xD
kimi no koto wo omou to nazeka namida ga nagareteta.
(=When I thought about you for some reason tears ran down my face.)

Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester » To Kesä 10, 2004 8:21 am

Hee, täälläkin esiintyy pitkästä aikaa jotain elonmerkkejä!^^ Kyllä, minä kiinnostuin, kirjoita jatkoa. Tämä on nätti. Nättejä kielikuvia. Laulu varmasti sopii tunnelmiin oikein hyvin, vaikkein itse Evanescensen (oikeasti, tuleeko tuon viimeisen ässän paikalle s vai c?) musiikista todellakaan välitä. Liian tusinapoppia minun makuuni... *suojautuu lentäviltä tomaateilta*
Mutta tosiaan, jatka. Jos sinä saat minut lukemaan tällä tyylillä kirjoitettua tekstiä (siis lause, rivinvaihto, lause, rivinvaihto, lause, rivinvaihto...), sen on pakko olla hyvää. ^^

Muuten, puuttuuko tuolta alusta ihan tarkoituksella kohta "pairing"? Eli jatkuuko tämä Legolas/Haldirina koko ajan vai...?
*ei keksi oikeastaan mitään, joten tyytyy painamaan lähetä-nappia ja ihmettelemään, miksi nousi sängystä tähän aikaan*
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo

Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks » To Kesä 10, 2004 11:00 am

*byää*
Kun minä niin rakastan niitä onnellisia loppuja, ja tässä ei ollut edes onnellista alkua... julmaa, erittäin julmaa...

... ja kuitenkin niin hienosti kirjoitettu. Samaisesta tilanteesta en ole vielä kertaakaan lukenut ficciä, joten se tekee tästä entistä mielenkiintoisemman. Jatkahan ihmeessä :D
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.

Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare » To Kesä 10, 2004 12:06 pm

Minä niin rakastan näitä! Juuri nyt soi tuo kyseinen kappale. Todella kauniisti kirjoitettu.
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » To Kesä 10, 2004 12:55 pm

Hui. Kiitos Cara ja Sabi *rutrut*

Se kirjoitetaan c:llä x) eek, tiesin että unohdin jotain tuolta alusta *mutisee ja menee lisäämään pairingin* Kiitoksia (:

Ja Sparks ja Fany x) Minä olen julma ihminen x) Kiitoksia, kyllä minä tätä jatkan, pian, ihan pian..
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Laurana
Puolituinen
Viestit: 239
Liittynyt: Pe Kesä 11, 2004 12:52 pm
Paikkakunta: Pyykkikori

Viesti Kirjoittaja Laurana » Pe Kesä 11, 2004 12:58 pm

Mie tykkäsin tosta!Aivan ihana paritus.....kivasti kirjotettu!Tätä lisää!!




Miun kannattais ehkä opetella käyttämään tätä kun oon ihan uus... :oops:
I can’t see you, I can’t hear you
Do you still exist?

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » Pe Kesä 11, 2004 1:03 pm

Oi, kiitoksia *hymyilee*
Kyllä minä jatkan, pitää vain miettiä, miten teen noiden kertosäkeistöjen kanssa, ajattelin jättää nyt ne väliin ja kirjoittaa toisesta säkeistöstä ja sitten vasta kertosäkeestä. Huih. Piiitkä lause x)

Ja hyvinhän tuo käyttö näyttää onnistuvan (:
Kaunis nicki sinulla.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Narmo
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Su Helmi 22, 2004 9:51 pm
Paikkakunta: Metrotunneli (Hellsinki)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Narmo » Pe Kesä 11, 2004 1:07 pm

News, tää oli ihana.
Kuvailu oli mahtavaa, minä pidän sinun kirjoitustyylistäsi.
Biisi sopi tähän aivan täydellisesti... huuh.
Kaunista tekstiä.
^^
~~

Vuoden 2006 Comeback~ Kannatti herätä.

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » Pe Kesä 11, 2004 1:09 pm

*rutistus*
Kiitoksia :)
Onko minulla oma kirjoitustyyli? *hih* No kaippa sitten on, kiitos x)
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Laurana
Puolituinen
Viestit: 239
Liittynyt: Pe Kesä 11, 2004 12:52 pm
Paikkakunta: Pyykkikori

Viesti Kirjoittaja Laurana » Pe Kesä 11, 2004 1:18 pm

Ja hyvinhän tuo käyttö näyttää onnistuvan (:
Kaunis nicki sinulla.[/quote]

kiitos...:D en oo vielä ihan varma et sujuuks toi käyttäminen kovin hyvin...mut harjotus tekee mestarin,eikös se niin ollut... :D
I can’t see you, I can’t hear you
Do you still exist?

Lila
Örkki
Viestit: 53
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:32 pm

Viesti Kirjoittaja Lila » Ma Kesä 21, 2004 5:51 pm

Newra! Tää oli hieno! (: Lyhyt mutta upea.
Kirjoitustyylis sopii just hyvin tällaiseen ficciin! <3
"Up, up, up, up the stairs we go and then we come to...the tunnel."

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » Ma Kesä 21, 2004 6:16 pm

Oih, kiitoksia *hymyilee*
Tähän on tulossa jatkoa, kunhan vain ehdin... *ravistelee Saunaa alas selästään* Tuo Loftis-ficci nääs x)
Ja kunhan vain selviän suomennus-ongelmista x)
Resonating light... *mutin*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Surku
Örkki
Viestit: 44
Liittynyt: To Kesä 17, 2004 4:58 am

Viesti Kirjoittaja Surku » Ma Kesä 21, 2004 8:08 pm

Oi, miten herkkää. Vähänkö säälin Legolas-parkaa. En Haldirista ole koskaan pahemmin pitänyt, mutta kun joskus ensi kertaa luin Legolas/Haldir -slashia, en enää pitänytkään häntä läheskään yhtä ikävänä tyyppinä. ^^

Herkkyys menee helposti yli ja alkaa kuulostaa naurettavalta, mutta tässä ei ole liikaa mässäilty tunteellisuudella ja tuo loppupuolen Haldir-kohtaus antaa kivasti odotuttaa tulevia mielenkiintoisia tapahtumia. ;)
// Surku aka Laura

Elävä (varoitus)esimerkki siitä, millaiseksi ihminen voi kasvaa, jos hänen kuusivuotiaana kokemansa ensirakkauden kohde on Legolas.

Vastaa Viestiin