Kaunotar ja kulkuri, kaunotar ja hirviö, PG-13
-
- Puolituinen
- Viestit: 265
- Liittynyt: Ti Helmi 03, 2004 9:10 pm
- Paikkakunta: Klaukkala (koneen ääressä)
- Viesti:
Minä nyt kommentoin näitä vanhempiakin ficcejä, kun hitaasti luen loftikseen kertyneitä kertomuksia läpi.
Hieno tarina kerrassaan. Erityisesti pidin siitä, että tässä pohdiskeltiin sitä, miten miestenkeskisiin suhteisiin yleensä Keski-Maassa suhtauduttaisiin. Ja mitä merkitsisi olla kuningas, jolla olisi miesrakastaja. Suuresti arvostan myös sitä, että tarina ei ole ainoastaan parisuhde- vaan myös ihmissuhdekuvaus. Hahmojen elämässä on muitakin ihmisiä (eh, siis elollisia, tuota - yksilöitä) kuin se yksi suuri rakkaus. Jo pelkästään tämä antaa tarinalle syvyyttä.
Muutama lyönti-/huolimattomuusvirhe, jotka eivät kyllä tunnelmaa pilanneet. Jaa, aivan alku, sitä mietin vähän. Kieliopillisesti jäi hiukan epäselväksi, kehen Aragornin käyttämä "hän" viittaa. Kun ei vielä tiennyt, että juttu oli minä-muodossa, "hän" olisi voinut olla Aragorn itse.
Yllätyin muuten siitä, että itkevä Legolas - joka joskus saa minut huutamaan 'hyi, OOC' ja pakenemaan paikalta - olikin nyt jotenkin mieltähivelevä kokemus ja ehkä jopa lievästi turn-on. Niin, itkevissä miehissä nyt vain on sitä jotain.
Gimli oli erinomainen, uskottava. Aragornin hahmon olisi täydellistänyt vähän pidempi pohdinta suhteestaan Arweniin, mutta se on hankalaa aluetta ja ehkä tämä tarinan tarpeisiin todella olikin viisainta kuitata se lyhyesti. Oi, ja Haldir/Legolas oli oikein toimiva juttu, myös tarinan etenemisen kannalta, kerronnallisesti.
lausui June,
joka päätti parantaa unettomuutta lukemalla slashia.
Hieno tarina kerrassaan. Erityisesti pidin siitä, että tässä pohdiskeltiin sitä, miten miestenkeskisiin suhteisiin yleensä Keski-Maassa suhtauduttaisiin. Ja mitä merkitsisi olla kuningas, jolla olisi miesrakastaja. Suuresti arvostan myös sitä, että tarina ei ole ainoastaan parisuhde- vaan myös ihmissuhdekuvaus. Hahmojen elämässä on muitakin ihmisiä (eh, siis elollisia, tuota - yksilöitä) kuin se yksi suuri rakkaus. Jo pelkästään tämä antaa tarinalle syvyyttä.
Muutama lyönti-/huolimattomuusvirhe, jotka eivät kyllä tunnelmaa pilanneet. Jaa, aivan alku, sitä mietin vähän. Kieliopillisesti jäi hiukan epäselväksi, kehen Aragornin käyttämä "hän" viittaa. Kun ei vielä tiennyt, että juttu oli minä-muodossa, "hän" olisi voinut olla Aragorn itse.
Yllätyin muuten siitä, että itkevä Legolas - joka joskus saa minut huutamaan 'hyi, OOC' ja pakenemaan paikalta - olikin nyt jotenkin mieltähivelevä kokemus ja ehkä jopa lievästi turn-on. Niin, itkevissä miehissä nyt vain on sitä jotain.
Gimli oli erinomainen, uskottava. Aragornin hahmon olisi täydellistänyt vähän pidempi pohdinta suhteestaan Arweniin, mutta se on hankalaa aluetta ja ehkä tämä tarinan tarpeisiin todella olikin viisainta kuitata se lyhyesti. Oi, ja Haldir/Legolas oli oikein toimiva juttu, myös tarinan etenemisen kannalta, kerronnallisesti.
lausui June,
joka päätti parantaa unettomuutta lukemalla slashia.
-
- Jeesus
- Viestit: 857
- Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
- Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
- Viesti:
*hyrisee tyytyväisenä* Kiitos^^ Ette uskokaan, kuinka ihanaa tuollaista palautetta on lukea. Vaikka ankarampikin kritisointi on edelleen ihan sallittua...
June, kuten olen muutamassa paikassa aiemminkin maininnut, Legolasin itkettäminen on yksi ficcien hauskimmista asioista (sarjassamme Jesterin omituiset fetissit miesraskauksien ja twincestin ohella). Mutta hyvä, jos se ei häirinnyt lukemistasi.
Kiitos.
June, kuten olen muutamassa paikassa aiemminkin maininnut, Legolasin itkettäminen on yksi ficcien hauskimmista asioista (sarjassamme Jesterin omituiset fetissit miesraskauksien ja twincestin ohella). Mutta hyvä, jos se ei häirinnyt lukemistasi.
Kiitos.
Nostoa, nostoa ^^
Silloin vähän aikaa sitten, kun Loftis ei toiminut, ajauduin Wanhaan tyrehdyttämään slashinnälkääni. Kuinka ollakaan, löysin tämän, ja luoja, miten rakastuin. Turhauduin, kun sitä ei oltu kirjoitettu valmiiksi. Mutta edelleenkin tämä on niin aww ficci että ^^ Tunnelma on luotu niin käsinkosketeltavaksi, ja teksti on sujuvaa ja ihanaa luettavaa. Vielä, kun itkevä Legolas sattuu olemaan heikkouteni ^___^ Kiitoksia tästä.
Silloin vähän aikaa sitten, kun Loftis ei toiminut, ajauduin Wanhaan tyrehdyttämään slashinnälkääni. Kuinka ollakaan, löysin tämän, ja luoja, miten rakastuin. Turhauduin, kun sitä ei oltu kirjoitettu valmiiksi. Mutta edelleenkin tämä on niin aww ficci että ^^ Tunnelma on luotu niin käsinkosketeltavaksi, ja teksti on sujuvaa ja ihanaa luettavaa. Vielä, kun itkevä Legolas sattuu olemaan heikkouteni ^___^ Kiitoksia tästä.
Today is the tomorrow you worried about yesterday.
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
-
- Örkki
- Viestit: 80
- Liittynyt: To Syys 09, 2004 10:42 pm
- Paikkakunta: Saniaismetsä
Fiksut sanat katosivat jo viisitoista minuuttia sitten jättäen minut pulaan. Pidän tästä aivan valtavasti! Toistan jo varmaan itseäni, mutta rakastan tekstiä joka on huolellista, kaunista, hyvin kuvailtua ja sujuvaa.
Kiinnostava tarina päälle ja syntyy jotain jonka voisin lukea moneen moneen kertaan uudestaan.
Kommentoin hieman myöhässä, mutta kun tämä nostettiin ja luin otsikon, mielenkiinto heräsi ja pakkohan tämä oli lukea.
Kiinnostava tarina päälle ja syntyy jotain jonka voisin lukea moneen moneen kertaan uudestaan.
Kommentoin hieman myöhässä, mutta kun tämä nostettiin ja luin otsikon, mielenkiinto heräsi ja pakkohan tämä oli lukea.
You're on your own now...
-
- ... has left the building
- Viestit: 866
- Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
- Paikkakunta: juhannukseen asti Australia
Tulipas luettua minunkin, kun nimi kiinnitti huomioni – vaikka ensin kyllä meinasin jättää lukematta kun huomasin Gimlin olevan mukana ja luonnollisesti oletin että Gimli viittaa siihen ”hirviöön”, mutta luin sitten vähän matkaa ja ihastuin niin totaalisesti siihen miten sinä Gimliä käsittelit – et hirviönä, vaan sellaisena kuin se on kirjoissakin, vahvana, uskollisena ja ajattelevaisena. Nyt kun ajattelen, niin tämä on paras ficci Gimlistä jonka olen lukenut, olet kirjoittanut sen niin hyvin. (Tulikohan nyt varmasti selväksi että minä pidän kirja-Gimlistä. )
–Tuo Kaunotar ja Kulkuri –osuus tuossa nimessä on hyvin sopiva!
Minä tosiaan pidin tästä ficistä ja siitä miten sinä jokaista hahmoa käsittelit (vaikka myönnän että hiukan hypin Aragornia yli aluksi) ja annoit jokaiselle luonteen ja persoonallisuuden. Sait minut säälimään Aragornia Gimlin puheenvuoroilla (koska Gimli näkee sekä Legolaksen ja Aragornin tunteet ja sen, että Aragornin vastuuntunto – ja sen kantama vastuu – on niitä asioita, mitkä estää sen onnen), tuntemaan myötätuntoa Legolasta kohtaan (koska se on niin vaikeassa tilanteessa) ja rakastamaan Gimliä.
Tuosta Legolaksen ja Gimlin tunteiden käsittelystä pidin erityisesti. Siirryt hienosti ystävyyden kautta sellaisiin syvempiin tunteisiin, jotka ovat aina olleet siellä pinnan alla olemassa. Kaikki Legolas/Gimli-kohdat olivat ihania lukea – varsinkin tuo suudelma ja sen jälkikäsittely.
Pakko quotata lempikohtani, vaikka se onkin vähän pitkä:
Tämä on ihana ficci, kauniisti kirjoitettu, tunteet tuntuivat hyvin aidoilta, ja tämä oli pakko lukea kerralla loppuun. Enemmänkin olisin voinut lukea.
–Tuo Kaunotar ja Kulkuri –osuus tuossa nimessä on hyvin sopiva!
Minä tosiaan pidin tästä ficistä ja siitä miten sinä jokaista hahmoa käsittelit (vaikka myönnän että hiukan hypin Aragornia yli aluksi) ja annoit jokaiselle luonteen ja persoonallisuuden. Sait minut säälimään Aragornia Gimlin puheenvuoroilla (koska Gimli näkee sekä Legolaksen ja Aragornin tunteet ja sen, että Aragornin vastuuntunto – ja sen kantama vastuu – on niitä asioita, mitkä estää sen onnen), tuntemaan myötätuntoa Legolasta kohtaan (koska se on niin vaikeassa tilanteessa) ja rakastamaan Gimliä.
Tuosta Legolaksen ja Gimlin tunteiden käsittelystä pidin erityisesti. Siirryt hienosti ystävyyden kautta sellaisiin syvempiin tunteisiin, jotka ovat aina olleet siellä pinnan alla olemassa. Kaikki Legolas/Gimli-kohdat olivat ihania lukea – varsinkin tuo suudelma ja sen jälkikäsittely.
Pakko quotata lempikohtani, vaikka se onkin vähän pitkä:
Mukavaa että Legolas pystyy syviin ajatuksiin ja näkemään Gimlin pinnan alle. ^^Pelkkä ’ystävä’ ei kerro juuri mitään, ’ihailija’ olisi loukkaus häntä kohtaan, ’rakastaja’ taas merkitsee liikaa. Hän on tietenkin ainoa tuntemani kääpiö, mutta uskallan veikata hänen kuuluvan empaattisempaan ja pohdiskelevampaan osaan kansastaan. Kivikovan kuoren, monien muurien ja visusti lukittujen ovien takana hänellä on mitä suurin ja lämpimin sydän, enkä usko sen olevan yhtään sen särkymättömämpi kuin haltian tai ihmisenkään. Tällä kääpiöllä on tunteet, vaikkei hän niitä hevin näytäkään – hän ei uskalla näyttää peläten satuttavansa jotakuta ja tyytyy näin ollen satuttamaan itseään.
Tämä on ihana ficci, kauniisti kirjoitettu, tunteet tuntuivat hyvin aidoilta, ja tämä oli pakko lukea kerralla loppuun. Enemmänkin olisin voinut lukea.
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX
Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
-
- Örkki
- Viestit: 146
- Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:49 pm
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Jo Summary oli jotenkin oivaltava ja merkityksellinen. Se tuntui henkilökohtaiselta, itselleni siis.
Kritiikki- osio:
Saiko hän yhä peräänsä hyväksyviä nyökkäyksiä tai vähintään pienen kumarruksen ohi kulkiessaan?
Minusta kumarrus on kunnioittavampi ilmaus kuin nyökkäys, joten ”vähintään”- sana sen edessä olisi minusta kuulunut nyökkäyksen eteen. Toisaalta nyökkäys on tuttavallisempi ja ehkä pyritkin ystävällisyyden ja toverillisuuden ilmaisuus etkä kunnioitukseen. No, se ei liene ficin ydin, vai mitä? ^^;
Toinen mitätön seikka liittyy omiin mielikuviini. En nimittäin osaa kuvitella Celebornia ja Galadrielia vierailemassa ihmisten luona. He ovat jotenkin... yli- haltioita, menevät melkein jumalten puolelle kummallisuuksineen ja rajattoman pitkine ikineen. No, se on minun ongelmani, eikä se sinällään vaikuta mihinkään. Tällainen sivuseikka nyt vain piti kakaista ulos. *hermostuneesti naurava hymiö*
Legolasissa on erityisen koskettavaa se, miten hän on hyväksynyt ja ottanut itsensä osaksi kaiken halveksunnan. Se tuntuu olevan piirre, joka kiinnittyy häneen itseensä ja on lähes riippumaton itse aiheuttajista. Mieleeni tuli jollain tavalla kiusatun lapsen arki, se miten hän ei jaksa enää edes ajatella tilannettaan poikkeavana, vaan luovii siinä niin hyvin kuin voi. Tosin, en ole koskaan kohdannut yhtä varmaa ja tyyntä kiusattua kuin Legolas. Mikä pitää haltian pinnalla ja estää uppoamasta synkkyyteen? Miksei hän lähde ja muuta asioita? Vaikka Legolas sanoo rakastavansa Aragornia ja olevansa onnellinen, viestii kaikki muu tyhjyydestä, yksinäisyydestä ja kesystä surusta. Ehkä tuo rakkaus sitten on kyllin riittoisa hänelle, toivon rippeineen. Onneksi Haldir saa Legolasin jaksamaan ja yrittämään lisää. Hyvä Haldir. ^_^
Jotenkin Gimlin puheenvuorot olivat kaikkein mielenkiintoisimpia ja herkimpiä. Voi johtua siitäkin, etten ole kovin usein (olenko kertaakaan?) lukenut slash- ficciä, jossa kyseinen kääpiö esiintyy. Ratsastusretki muuten asiallisen pohdiskelun keskellä oli todella raikastava ja eri tavalla hahmojen suhteita esittelevä. Sitä kohtausta oli mukavaa lukea. Se on hauska rikkomatta kuitenkaan tunnelmaa, tai ehkä hauska- sanan tilalle sopisi paremmin hellyttävän inhimillinen. Ja Legolasin vaatteidenvaihto- kohtaus on mitä ihanin! Todella herkkä ja kipunoiva, aivan kuin herkkä seksikohtaus, rakastuin siihen. Aina ei tarvitse mennä sänkyyn, jotta voi saada aikaan helposti särkyvän, hartaan (ja kuuman) tunnelman.
Haltia ei tarvitse juoksemiseen sen kummempaa syytä kuin maan jalkojensa alla, ylleen aamunkalpeana kaartuvan taivaankannen, luonnon äänet ympärilleen ja tuulen hiuksiinsa. Minä tarvitsen sen kaiken lohdullisen yksinkertaisuuden.
Tämä oli seisauttava kohtaus. Todella mykistävä!
Pelkkä ’ystävä’ ei kerro juuri mitään, ’ihailija’ olisi loukkaus häntä kohtaan, ’rakastaja’ taas merkitsee liikaa.
Tässä toinen pätkä, jota tahdon mainostaa. Se on erinomaisen oivaltavasti kirjoitettu ja kertoo yhdessä lauseessa paljon Legolasin ja Gimlin suhteesta, jota ei ole helppo määritellä. Kaunis lause, selkeä ja älykäs.
Muutenkin näiden kahden suhde on jännittävä. Olet rakentanut alustusta, selitystä ja perustuksia niin kärsivällisesti ja huolellisesti, että suhteen kehittymisen seuraaminen on silkkaa nautintoa. Juoni liikkuu eteenpäin niin luontevasti, että tuntuu kuin katsoisi elokuvaa. Ihailen oikeasti sitä, miten toimivasti ja kauniisti saat juonen sujumaan ja pitämään lukijan mielenkiintoa yllä.
Kokonaisuudessaan tämä on todella monipuolinen, mielenkiintoinen, herkkä ja kuvaileva ficci. On mukavaa, etteivät hahmojen suhteet ole täysin puhtaita, niissä on kaikissa kompastuskivensä, särönsä ja kummallisuutensa. Niitä on ehkä enemmänkin kuin yhtä selkeää tunnetta, johon niiden kuuluisi vain sekoittua. Loppu on hyvä. Kaiken sen jälkeen, mitä Legolas on saanut kokea tuntuu mukavalta, ettei hänen tarvinnut pettää Aragornia ja satuttaa Gimliä. Loppu on hyvin toiveikas.
Gimlistä on tullut minulle uusi lempihahmo. Se, miten kuvaat häntä on kaunista ja monipuolista, kaukana elokuvien pellehahmosta. Heh, go Gimli!
Kritiikki- osio:
Saiko hän yhä peräänsä hyväksyviä nyökkäyksiä tai vähintään pienen kumarruksen ohi kulkiessaan?
Minusta kumarrus on kunnioittavampi ilmaus kuin nyökkäys, joten ”vähintään”- sana sen edessä olisi minusta kuulunut nyökkäyksen eteen. Toisaalta nyökkäys on tuttavallisempi ja ehkä pyritkin ystävällisyyden ja toverillisuuden ilmaisuus etkä kunnioitukseen. No, se ei liene ficin ydin, vai mitä? ^^;
Toinen mitätön seikka liittyy omiin mielikuviini. En nimittäin osaa kuvitella Celebornia ja Galadrielia vierailemassa ihmisten luona. He ovat jotenkin... yli- haltioita, menevät melkein jumalten puolelle kummallisuuksineen ja rajattoman pitkine ikineen. No, se on minun ongelmani, eikä se sinällään vaikuta mihinkään. Tällainen sivuseikka nyt vain piti kakaista ulos. *hermostuneesti naurava hymiö*
Legolasissa on erityisen koskettavaa se, miten hän on hyväksynyt ja ottanut itsensä osaksi kaiken halveksunnan. Se tuntuu olevan piirre, joka kiinnittyy häneen itseensä ja on lähes riippumaton itse aiheuttajista. Mieleeni tuli jollain tavalla kiusatun lapsen arki, se miten hän ei jaksa enää edes ajatella tilannettaan poikkeavana, vaan luovii siinä niin hyvin kuin voi. Tosin, en ole koskaan kohdannut yhtä varmaa ja tyyntä kiusattua kuin Legolas. Mikä pitää haltian pinnalla ja estää uppoamasta synkkyyteen? Miksei hän lähde ja muuta asioita? Vaikka Legolas sanoo rakastavansa Aragornia ja olevansa onnellinen, viestii kaikki muu tyhjyydestä, yksinäisyydestä ja kesystä surusta. Ehkä tuo rakkaus sitten on kyllin riittoisa hänelle, toivon rippeineen. Onneksi Haldir saa Legolasin jaksamaan ja yrittämään lisää. Hyvä Haldir. ^_^
Jotenkin Gimlin puheenvuorot olivat kaikkein mielenkiintoisimpia ja herkimpiä. Voi johtua siitäkin, etten ole kovin usein (olenko kertaakaan?) lukenut slash- ficciä, jossa kyseinen kääpiö esiintyy. Ratsastusretki muuten asiallisen pohdiskelun keskellä oli todella raikastava ja eri tavalla hahmojen suhteita esittelevä. Sitä kohtausta oli mukavaa lukea. Se on hauska rikkomatta kuitenkaan tunnelmaa, tai ehkä hauska- sanan tilalle sopisi paremmin hellyttävän inhimillinen. Ja Legolasin vaatteidenvaihto- kohtaus on mitä ihanin! Todella herkkä ja kipunoiva, aivan kuin herkkä seksikohtaus, rakastuin siihen. Aina ei tarvitse mennä sänkyyn, jotta voi saada aikaan helposti särkyvän, hartaan (ja kuuman) tunnelman.
Haltia ei tarvitse juoksemiseen sen kummempaa syytä kuin maan jalkojensa alla, ylleen aamunkalpeana kaartuvan taivaankannen, luonnon äänet ympärilleen ja tuulen hiuksiinsa. Minä tarvitsen sen kaiken lohdullisen yksinkertaisuuden.
Tämä oli seisauttava kohtaus. Todella mykistävä!
Pelkkä ’ystävä’ ei kerro juuri mitään, ’ihailija’ olisi loukkaus häntä kohtaan, ’rakastaja’ taas merkitsee liikaa.
Tässä toinen pätkä, jota tahdon mainostaa. Se on erinomaisen oivaltavasti kirjoitettu ja kertoo yhdessä lauseessa paljon Legolasin ja Gimlin suhteesta, jota ei ole helppo määritellä. Kaunis lause, selkeä ja älykäs.
Muutenkin näiden kahden suhde on jännittävä. Olet rakentanut alustusta, selitystä ja perustuksia niin kärsivällisesti ja huolellisesti, että suhteen kehittymisen seuraaminen on silkkaa nautintoa. Juoni liikkuu eteenpäin niin luontevasti, että tuntuu kuin katsoisi elokuvaa. Ihailen oikeasti sitä, miten toimivasti ja kauniisti saat juonen sujumaan ja pitämään lukijan mielenkiintoa yllä.
Kokonaisuudessaan tämä on todella monipuolinen, mielenkiintoinen, herkkä ja kuvaileva ficci. On mukavaa, etteivät hahmojen suhteet ole täysin puhtaita, niissä on kaikissa kompastuskivensä, särönsä ja kummallisuutensa. Niitä on ehkä enemmänkin kuin yhtä selkeää tunnetta, johon niiden kuuluisi vain sekoittua. Loppu on hyvä. Kaiken sen jälkeen, mitä Legolas on saanut kokea tuntuu mukavalta, ettei hänen tarvinnut pettää Aragornia ja satuttaa Gimliä. Loppu on hyvin toiveikas.
Gimlistä on tullut minulle uusi lempihahmo. Se, miten kuvaat häntä on kaunista ja monipuolista, kaukana elokuvien pellehahmosta. Heh, go Gimli!
Ihmisyys ei ole fyysinen määritelmä,
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.
~Richard Bach
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.
~Richard Bach
Re: Kaunotar ja kulkuri, kaunotar ja hirviö, PG-13
Tälläsis tarinois ei voi sanoa, kuin että ihana. (Tosta on alkanu muodosta mun motto )
Tosi hyvä, ymmärrän Legolasia
Tosi hyvä, ymmärrän Legolasia
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko
Vuoden Legolas 2010
Vuoden Legolas 2010