Tuhannen sanaa (PG, Elladan/Elrohir)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Järjestelmävirhe
Örkki
Viestit: 146
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:49 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Järjestelmävirhe »

Kiitoksia kumpaisellekin!
Artanis, viestisi on suloinen, olen todella iloinen, että pidit tästä. ^^
Xanetia, kiitos sinullekin! Jos löydät vielä joskus tarkoittamasi lauseen ja jaksat lainata sen vaikka tänne, olisin halukas tarkastelemaan sitä. Haluan oppia paremmaksi. Hyvä, että uskalsit antaa kritiikiä. :)

Minua häiritsee, että tämä on osissa täällä. Tämä on ensimmäinen ficci, jonka siirsin Wanhasta Loftiksesta tänne, enkä tiennyt sen voitavan laittaa yhteen viestiin kokonaisena. Harmillista. Haluaisin myös kovasti muuttaa poikien ja Arwenin Elrondin sinuttelun teitittelyksi, kuten Kahdeksassa laulussa, mutten uskalla lähteä sorkkimaan tätä. ^_^;

Mutta siis, oli mukavaa saada kommenteja vielä tähän! On hauskaa huomata, että näitä vielä jaksetaan lukea.
Ihmisyys ei ole fyysinen määritelmä,
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.

~Richard Bach
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Ihka ensimmäinen twincest-ficci (jos noin rahvaanomainen ilmaisu sallitaan (twincest ja ficci kummatkin), se ei tunnu ollenkaan sopivan tähän sinun tekstiisi, tämä tuntuu joltakin paljon monipuolisemmalta ja laadukkaammalta kuin tavallinen ficci) jonka olen kokonaan lukenut (missään fandomissa), ja minä olen aivan positiivisesti yllättynyt - tai no en “yllättynyt”, koska mie olen lukenut sinun muita tekstejäsi ja sinä kirjoitat loistavasti. Mutta, asiaan.

Sinulla on ihania kielikuvia ja sinä kuvailet todella kauniisti. Kuten vaikka tämä kohta heti tuossa alussa - minä pidän tuosta miten sinä kuvaat Elladania ja Elrohiriä ja vertaat heitä Arweniin. Nuo lyhyet lauseet luo lukijalle heti kuvan Elrondin pojista ja siitä yhteydestä joka niiden välillä vallitsee, ja mitä ne toisilleen merkitsee.
Jos Arwen oli kansansa iltatähti olivat Elrondin pojat muistutus tulevan aamun kirkkaimmista säteistä. ...
Minä pidän tuosta miten Elladan ja Elrohir ovat toisilleen tärkeämpiä kuin mikään muu, että rakkauden hinnalla ei ole väliä. Se on kauniisti sanottu. Ja edelleen palaan tuohon miten hyvin kummatkin toisensa tuntevat - sinä kuvailet sitä tosi kauniisti. Miten sanoja ei tarvita heidän välillään ymmärtämään toisiaan ja kosketus korvaa sanat. Siitä välittyy sellainen lämmin ja läheinen tunnelma. Minusta on ihanaa miten luonnollista veljesten keskinäinen rakkaus on niille kummallekin - ja se välittyy juuri tuosta kohdasta jossa Elrond ”yllättää” ne - se mikä jonkun mielestä on väärin ja luonnotonta, on toisen mielestä aivan normaalia ja luonnollista, missä ei ole mitään omituista. Tuo dialogi siinä kohdassa on hienoa, Elrondin järkytyksen aistii, samoin kuin sen poikien kummastuksen ja viattomuuden. Miten veljesten välisessä rakkaudessa voisi olla jotain sairasta. Huh.

Ja huh, uudestaan. Sinun tekstisi muuttuu vain vaikuttavammaksi sen jälkeen kun Elrohir on karkoitettu Imladrisista. Tuo Legolasin ja Elladanin välinen keskustelu on sydäntäsärkevää, kun Elladan kaipaa veljeään. Nuo kuvaukset syksyn mätäneviin lehtiin ovat muuten tosi ihanat - ja ne kuvastaa hyvin sitä, millaiseksi Elladan olonsa tuntee ilman veljeään, eikö? Ja samoin, surullista miten kaikki ulkona muistuttaa Elrohirista ja siitä mitä se on menettänyt. Elladan särkyneine sydämineen on niin liikuttavaa luettavaa, minä huokailen täällä itsekseni.

Ja sitten minä hymyilen kun Aragornin sanat toivat toivoa Elladanille, että Elrohir on lähellä ja yhtä murheellinen kuin Elladankin. Se oli jotenkin niin suloista, Elladan saa taas syyn elää. Ihana kohta, pakko quotata:
”Miten hän voi?” Elladan ei saanut kyllikseen. Sano vielä kerran veljeni nimi ja voin vetää ilmaa sisälleni ja täyttää itseni kaipauksella, sillä suloisemmalla, sellaisella jonka tietää loppuvan.
”Elrohir voisi laulaa iloisemminkin.”
Tuo epäonnistunut naamioitumisyritys oli niin vaikuttavasti kirjoitettu, siinä on tosi paljon jännitettä - Elladanin pelko veljensä puolesta, halu ottaa kaikki syy omalle kontolleen, Aragornin ällistys siitä että hänen puukkoaan on käytetty ja tietoisuus siitä mitä puhdistamaton teräs voi aiheuttaa, Elrohirin tuskat.. hui. Vaikuttavaa. Ja niin oli Elrondin reaktiokin siihen. Onneksi tässä oli kohtuuonnellinen loppu, Elladanin ja Elrohirin kannalta siis. Se sopi tuon alun onnen ja keskivälin surun ja haikeuden jälkeen loistavasti, ja jätti hyvän tunteen jälkeensä lukemisen loputtua. (Mutta Legolasta käy sääliksi. Se teki mitä se katsoi oikeaksi, ja sai palkkiokseen karkotuksen Imladrisista. Se esti kivasti tuota loppua tuntumasta ”liian hyvältä” -- ah, olenpas minä sujuvasanainen tähän aikaan yöstä. :p)

(Minä muuten pidin kovasti noista parista huumorinvälähdyksestä tuolla joukossa; ”Ah, hänellä on tytärkin, no katsos tuota”, ”eikö sinulle ole opetettu tapoja, vaan kun on orpo niin ei silloin tietenkään” - nuo saivat minut naurahtamaan. ^^ Sellaista kuivaa tilannehuumoria. Ellen sitten tulkinnut ihan väärin. ^^)

(Ja Elrondin ja Legolasin välillä tuntui olevan tiettyä jännitettä, ainakin minusta tuntui siltä lukiessani, ainakin Elrondin puolelta. Se oli niin kuin sellainen pieni sivujuonne tuon veljeskertomuksen joukossa. Mielenkiintoista.)

Tämä oli kyllä hieno ficci, en ole koskaan ennen lukenut mitään ihan tämänkaltaista. Sinulla on hyvin omaperäinen kirjoitustyyli (ja se on vain ja ainoastaan positiivinen asia), käytät kaunista ja kuvailevaa kieltä ja pystyt luomaan mielikuvia muutamalla sanalla. Pidän kovasti. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Järjestelmävirhe
Örkki
Viestit: 146
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:49 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Järjestelmävirhe »

En voi olla vastaamatta tähänkin kommenttiin, sen verran ilahtunut olen!
Nuo kuvaukset syksyn mätäneviin lehtiin ovat muuten tosi ihanat - ja ne kuvastaa hyvin sitä, millaiseksi Elladan olonsa tuntee ilman veljeään, eikö?
Niin. ^^ Tässä on aika paljon näkökulmaeroilla pelaamista. Kuten mainitsemasi Elrondin järkytys ja poikien luonnollisuus, tässäkin oli Legolasin (oliko se hänen vai Aragornin?) toisenlainen näkemys syksyisiin lehtiin. Ovatko ne mädäntyneet vai syksyn värjäämät? Varmasti sen huomasitkin, minusta on vain kivaa vastata palautteisiin. ^^;

Tuosta kohtuuonnellisesta lopusta sen verran, että haluan useinmiten jättää lukijalle joko toiveikkaan epävarmuuden tai jonkintasoisen hyvän mielen. Minusta on parempi päättää tarina niin, että sen lukemisesta jää hyvä maku suuhun ja sen tahtoo lukea uudelleen (mikä ei tarkoita valtaisia joukkohäitä ja ikuista auringonpaistetta lopussa). Ihan kuten sinun Viimavaarojen varjossa- kertomuksesi viimeinen lause: Lehmät oli lypsettävä, jättää haikean, mutta toiveikkaan olon siitä, että kaikki voi vielä palata normaaliin ja Carhilista voi taas tulla tyytyväinen, ehkä onnellinenkin (en voinut olla vetämättä tarinaasi mukaan).
Sellaiset elokuvat ja kirjat, joiden loppu on äärimmäinen, surkea ja masentava eivät houkuttele minua muistelemaan tai toistamaan kokemusta. Olen kyllä jättänyt yhteen ficciini synkänkin lopun, ettei sen puoleen. Enkä halua väittää, ettei sellainen toimisi, surullinen loppu voi toimia erinomaisesti, mutta masentava loppu ei iske minuun (en tiedä kumpaa mainitsemani loppu on, enkä sitä kuinka onnistunut se on). En tietenkään halua olla ehdoton.

Et tulkinnut väärin huumorivälähdyksiä. ^^ Kertojan persoona piikittelee välillä hahmoja (välillä ilkeästikin), mutta sille saa hymyillä.

Kiitos vielä oikein paljon, että luit ja jaksoit kommentoida tähän sekä Kahdeksan laulua- ficceihin! Se ilahdutti minua suunnattomasti!
Ihmisyys ei ole fyysinen määritelmä,
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.

~Richard Bach
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Minä vastaan vielä tähän ihan pikaisesti. ^^ Minusta näissä sinun molemmissa veljesficeissäsi tämä "onnellinen" lopetus toimii loistavasti, minusta oli ihanaa lopettaa lukeminen niin, että luetusta tosiaankin jäi se hyvä mieli ja hyvä maku suuhun. Ja näistä kummastakin jäi. Mutta kuitenkaan sinulla ei ole sitä sokeria ollenkaan liikaa, vaan aivan sopivasti että saat sen hyvän olon aikaan. Sellaisia kertomuksia on niin paljon mukavampi lukea.
(Viimavaaroista - mie ajattelin päättää sen sellaiseen "elämä jatkuu"-asiaan, kun ficin loppu oli väistämättä onneton. Että Carhil ei jäänyt harkitsemaan kuolemaa vaan jatkamaan eteenpäin. ^^ Kiitos muuten siitä kommentistasi!)

Minun pitääkin pitää silmällä tuota kertojan piikittelyä kun luen seuraavan ficcisi, koska näissä se oli mukavan nasevaa - ja saattoi ehkä mennä ohikin jossakin kohdissa, toivottavasti ei. Kiva kuulla että minä en hymyillyt asioille joille ei ollut tarkoitus hymyillä. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Tämä oli runo.
Se pitää ensimmäiseksi sanoa, jokin tässä oli niin runomaista. Teksti soljuu eteenpäin ja on todella kauniisti kirjoitettu. Tähän tyyliin voisi tosissaan rakastua. <3
Monesti olen tämän meinannut kokonaan lukea ja nyt sen vasta sain tehtyä, mutta olenpahan iloinen että luin. ^^ Juoni on kaunis, Elrond parka, tekee melkein saman mistä tuomitsee poikansakin. Ja tuo Elladanin kärsimys oli niin sydäntäsärkevää luettavaa.

Tämä oli kaiken kaikkiaan hämmästyttävä kirjoitus. Erilainen ja lumoava. <3
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Hömötiainen
Örkki
Viestit: 110
Liittynyt: To Touko 26, 2005 8:44 pm
Paikkakunta: Vaikka missä.

Viesti Kirjoittaja Hömötiainen »

Aragorn ja Legolas talutti miesparkaa kuin kuoleman sairasta, karkuun pyrkivää varasta, vastahakoista lasta, valoon tuotua yöeläintä. Legolas näki tuttuja kasvoja. Tervehdys, korkea Glorfindel, muistat minut, sinulla on kauniit hiukset, no kiitos, me tässä viemme Elladania, kuljemme yhdessä, toivottavasti kohtaamme taas.

Tuossa oli ihanaa ironiaa. Mine pidin tästä kohdasta. Muutenkin ficci oli erikoisella ja mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu. Minäkin olen aina ajatellut kaksoispojat yhdeksi. Muuten, alleviivattu osa quotesta on viiiirhee. Yksi harvoista. Teksti kulki sujuvasti. Olet todellakin vienyt parituksen ja aiheen uudelle tasolle, aivan niin kuin 'Pelasta minut aamulta' ficissä. Sinulla on se oma kirjoistustyylisi, vähän niin kuin 'ei-kenenkään-P.O.V:ista'. Mine rakastin tätä.
Mryi <3 Pointittoman viestin tarjosi Hömötiainen!
Kuva
Järjestelmävirhe
Örkki
Viestit: 146
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:49 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Järjestelmävirhe »

Voi, tämäkin saa vielä uusia kommentteja. Mukavaa. ^^

Kiitos kumpaisellekin oikein paljon lukemisesta! En usko enää kirjoittavani ficcejä, joten on ihanaa huomata, ettei se merkitse entisten tekeleiden kuolemista.
Fuu Hououji, tulin hyvälle tuulelle lukiessani, että pidit tätä runomaisena. Pidän moderneista runoista ja kun ajattelin ficciä kirjoittaessani, mitä siltä toivoin, olisin halunnut kutsua sitä pitkäksi runoksi. Minä en ole runoilija, osaan leikkiä vain lopputavuilla, joten palautteesi oli imarteleva. Kiitos. ^-^

Hömötiainen, kiitos oikein paljon sinullekin, että jaksoit kommentoida ja ennen kaikkea lukea tämän. Muutan tuon verbin kuudenteen persoonaan. Minun tekisi kyllä mieli korjailla tätä muutenkin, haluaisin muuttaa poikien isänsä sinuttelun teitittelyksi, kuten päädyin tekemään Kahdeksassa laulussa, mutten uskalla lähteä sorkkimaan tätä. Olkoot sitten. ^^;

Kiitos vielä tuhannesti molemmille! Olen todella iloinen siitä, että tämä sai vielä uusia lukijoita. :D
Ihmisyys ei ole fyysinen määritelmä,
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.

~Richard Bach
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Voi valar.

Aivan ihana. Kaunis, murheellisen kaunis. Itkin vähintään puolen ficin ajan, niin surullinen se oli. Olen rakastunut Elladaniin ja Elrohiriin ja he ovat juuri tällaisia. Heidän rakkautensa on juuri sellaista millaiseksi sen kuvailit, kaikki kävi yksiin mielikuvieni kanssa. Oih.

Kerrontatyylisi oli upea, pidin valtavasti siitä, miten kuvailit tunteita ja ajatuksia. Keskustelut olivat myös loistavasti kirjoitettu, varsinkin Elladanin, Legolasin ja Aragornin väliset. Uppouduin niin syvästi tarinaan, että noiden edellä mainittujen keskustelujen aikana piti lopettaa lukeminen hetkeksi, kun en kyyneleiltäni nähnyt tekstiä. Voih, kudoit kyllä mielettömän vaikuttavan kertomuksen...

Tämä on niitä ficcejä, joita voisi quotata melkein kokonaisena. Mietin tuossa lukiessani, että tämän kohta pitää quotata, mutta niitä kohtia kertyi ja kertyi ja kertyi. En siis ala eikkelemään ficciä palasiksi, vaan tyydyn tulostamaan sen itselleni talteen.

Kiitos koskettavasta lukukokemuksesta.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf »

Voi Jumala, että tämä on ihana! :cry:
Ja Luojalle kiitos siitä, että hän on antanut sinulle tuollaiset taidot kirjoittamiseen!
En pysty nyt pahemmin kirjottamaan mitään, kun olen juuri itkenyt koko ficin ajan silmät päästäni...
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus »

Tulenpa kommentoimaan, kun löysin!

Kaikkihan me pidämme Elladan/Elrohirista:) Tyylisi on mielenkiintoinen, ja ainakin sinua. Sen tunnistaa helposti. Alkuun oli totuttelemista, ja meinasin jopa lopettaa :roll: mutta jatkoin ja alkoihan se aueta. Sitä voisi kuvata jotenkin... ylimalkaiseksi? Eikä pahalla ollenkaan. Vaikka aiheet ovat synkkiäkin, niin ne on kirjoitettu jotenkin "kevyesti" (en tarkoita sillä tavalla kevyesti, mutta en tiedä muutakaan sanaa!). Ettet puutu mihinkään asiaan sen kummemmin, mutta ne tulevat esille omalla painollaan. Se on sulla hieno keino ilmaista asiat. Tässä tosiaan on tosi paljon jotain runollista; tämän voisi ajatella jotenkin runona.

Kaksoset oli kuvattu hienosti. Elrond ei ollut sellainen kuin minun mielikuvissani, mutta tähän tuollainen sopi. Kuvailet tosi jännästi, mutta ihanasti.
Lapsiparka makasi synkkänä vuoteellaan raajat halvaantuneina, itkuisin silmin ja murtunein ajatuksin. Hän oli levännyt itsensä uuvuksiin, kertakaikkiseen väsymykseen eikä hän saattanut lopettaa, ei tahtonut nousta huomatakseen että lattia jalkojen alla oli se sama.
Yksi lempikohdistani, ja niin totta. Vaikea kuitenkin oli päättää quotea, tämän voisi lainata kokonaan... Yksinkertaisesti ihana. Mä en osaa sanoa enää mitään, lähden lueskelemaan sun muuta tuotantoa:)
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Järjestelmävirhe
Örkki
Viestit: 146
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:49 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Järjestelmävirhe »

Kiitos kommenteista! On ilo nähdä, että vanhat raapustukseni saavat vielä osakseen huomiota, vaikken enää ficcejä kirjoita. Kiitos paljon. ^^
Miaplacidus kirjoitti:Alkuun oli totuttelemista, ja meinasin jopa lopettaa :roll: mutta jatkoin ja alkoihan se aueta. Sitä voisi kuvata jotenkin... ylimalkaiseksi?
Heh, olenkin joskus miettinyt, kuinkahan moni on aloittanut jonkin tekeleeni lukemisen ja jättänyt sen sitten kesken. Pitäisi perustaa galluppi ihan mielenkiinnosta. Nämä voivat nimittäin tosiaan vaikuttaa joskus raskailta. ^^ Mutta hauskaa, että sinä olet jaksanut tämän kuitenkin loppuun lukea ja seurata vielä muidenkin ficcien tapahtumia.

Monessa ficissä minulla saattaa tosiaan olla jonkinlainen toteava tyyli: asia tapahtuu ja sen annetaan tapahtua, kun ei muutakaan voi. Sitä voi hyvinkin nimittää ylimalkaiseksi.
Ihmisyys ei ole fyysinen määritelmä,
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.

~Richard Bach
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Tuhannen sanaa (PG, Elladan/Elrohir)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Tässä, hyvät loftislaiset, on ihana slash-ficci. Yksi parhaimpia (Kahdeksan laulua ja Kun sokea kala ui seuraavat heti perässä alongside with Järjestelmävirheen muut ficit) täytyy sanoa. Voin vain istua ja kadehtia tätä runollista tyyliä, joka samaan aikaa on niin kaunis ja surullinen ja kuitenkin niin julma ja riipivä. Very much mixed feelings. Mutta ah, kuinka kaunista tekstiä. En aio lainata mitään, koska sitten päätyisin lainaamaan puolet tästä ficistä...
Elladan/Elrohir-paritus ei sitten koskaan kuole. Ja Järjestelmävirheen Elrond, ah, minä rakastan häntä. Ja Järjestelmävirheen tyyli tekee näistä ficeistä niin koukuttavia. Vanha (no jaah, vanha ja vanha) kipinä slashiin syttyi taas ilmiliekkeihin. :D
Rakentavaa en osaa kirjoittaa, ylistystä tämä kaikki on. Kerrassaan upea ficci, ja nyt nostin vanhan ihanan slash-ficin pinnalle. Job done and done. Jotain piti varmaan vielä sanoa, mutta annetaan olla. Ei enempää sanoja, tämä on TÄYDELLINEN. <3 -Aiwen
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Vastaa Viestiin